HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 17. tammikuuta 2011

"Mä oon tosi itsevarma tyyppi!" ...vai olikkoha?

Nykyään ei tarvi ku kuunnella jotain kipaletta, lukee lehdesta haastattelua tai katsoa telkkua, niin aina törmään siihen yhteen sanaan: Itsevarmuus. Punaisella matolla kaikki uhkuu itsevarmuutta, jokaisen katse on itsevarma, kaikki on niin pirun itsevarmoja. Ihmiset puhuu ittestään "mullon ollu sikarankkaa, mut oon kasvanu henkisest ja must on tullu mielettömän itsevarma!11". Ja sitte nää samat tyypit kyselee keskustelupalstoilla, että ostaisinko tän laukun ja tykkäättekö mun hiuksista. Vähä sillai, että pliis, hyväksykää mut.

Itsevarmuus on varmaan tulevaisuuden hitti ansioluettelossa ja CV:ssä. Ennen oltiin iloisia ja asiakaspalveluhaluisia, ny sitte ylepitä ja itsevarmoja. Ihan ku kaikkien pitäis kovettaa ittemme kylmiks ja persoonattomiks ja kutsua sitä sitten itsevarmuudeksi! Huh huh mitä paskanlotinaa.

Mun nähdäkseni itsevarmuus on sitä, että on varma ja ylpee siitä mitä tekee, millanen on, miten pukeutuu ja miten käyttäytyy. Mutta sillai, ettei sitä tarvi liikaa kylillä huudella. Kato jos kerran on niin itsevarma, ni miks sitä täytyis sitte toitottaa? Sikskö, että kaikki varmaan tajuaa, kuinka kovanaama sää oot? Ja silti mitään päätöksiä ei pystytä suorittaan ilman jonkun toisen avustusta.

Joo, emmä väitä, etteikö kaikki joskus haluis kuulla muiden mielipiteitä päivän asusta tai päivällisen alkupaloista. Mutta sittekku sää vaatimalla vaadit jonkun puvustaan sut koulupäivään sukista lähtien, ni se ei oo enää pelkkää halua kuulla mielipide! Se on toisten mielipiteisiin mukautumista, oikeeta massakäyttäytymistä ja siitä kyllä on itsevarmuus kaukana.

Muistan aina teinivuosina (joita elelen toistaseks edelleen) Irc-Gallerian yhteisöt yläasteikäisillä pikkutytöillä tyyliin "vaikee olla nöyrä, ku on näin pirun hyvä" ja kuvatekstit "Sanot itsekehu, mä sanon itsevarmuus!!!!11" ja naureskelen itekseni. Kuinka moni 13-vuotias on ihan oikeesti kauheen itsevarma? Oli niillä itsevarmuus aika kaukana, ku laahattiin koulun käytäviä katse lattiassa ja pelko perseessä, että "mitä jos joku tulee jutteleen?!". Ja ei, mää en tätä millään pahalla tarkota ketään kohtaan! Tiiän vaan ite varsin hyvin, oonhan määki ollu yläasteella (...ja leikkiny hurjaa kovanaamaa ja elämän tuulissa kärsinyttä, mutta henkisesti kasvanutta itsevarmuuden ruumiillistumaa...)!

Itsevarmuus on siitä aikamoinen juttu, että sen aitouden kyllä huomaa. Sen näkee pitkälle. Mää en osaa sanoo, että mistä sen huomaa, ihmisen kävelytyylistä, hymystä, ilmeistä, eleistä vai mistä, mutta jostain sen huomaa. Ja itsevarmuus ei oo mitään kylmää ja kovaa, niinku annetaan ymmärtää. Se on sellasta lämmintä, vähän niinku hyvä kädenpuristus. Itsevarmuus ei tuu ittestään, eikä sitä tajua yhtäkkiä että ei perkele, nyt mää oon itsevarma, vihdoinki! Itsevarmuutta ei tehä, eikä sitä saavuteta jollain voodoo-keinoilla tai lukemalla jotain Rakasta itseäsi -oppaita. Se on vähän niinku rypyt, tulee siinä elämän varrella. :D

"Itsevarmat" ihmiset toitottaa sitä, kuinka kovia jätkiä ne on ja mitään ei muka kaduta, vaikka oikeesti niiden helvetinmoiset morkkikset ei oo laskettavissa edes kahden käden sormilla. "Itsevarmat" peittää sen oikeen luonteensa sellaseen ylenkatsomiseen ja tyhjästä rakennettuun ylepyteen. Itsevarma ihminen ei koskaan nosta itteensä korokkeelle, vaan nähdäkeen muut alhaalla, vaan se on sen "itsevarman" kaverin hommia.


no, kumpi sää oikeen oot?

12 kommenttia:

  1. hei ooksä se joka meni kihloihin poikaystävänsä kanssa yo-juhlapäivänä?

    VastaaPoista
  2. tää on taas niin asiaa! :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos anonyymi (vaikka toisaalta, eihän pitäis kiittää, kaikkienha meidän pitäis puhua asiaa!) =) ....näköjään kommattiin samaan aikaan! :D

    VastaaPoista
  4. Tää merkintä on täyttä asiaa :)
    Tosiaan galleriassa varsinkin huomaa monesti noita muka niin itsevarmoja teinejä, joitten yhteisöt huokuu pelkkää ylimielisyyttä ja se muka kertois jostain hyvästä itseluottamuksesta, vaikkakin oikeasti sellasesta paistaa vain jonkinlainen roolin hakeminen; ikäänkuin kusipäisyys ja ylimielisyys olis nykyään jotenkin tavoiteltuja ominaisuuksia.
    Musta itsevarmuus on käytännössä sellasta karismaattisuutta eikä mitään "mä oon niin bitch ja ylpee siit" -egoilua.

    Mut niin, tosi hyvä blogi tää, jatka samaan malliin :>

    VastaaPoista
  5. Luin vielä kaikki muutkin sun tekstit ja nyt on ihan pakko sanoa, että KIITOS!
    Mä oon ollu jo pitemmän aikaa niiin epävarma, että kaikki poikaystävästä lähtien on saanu kärsiä siitä.
    Luettuani nämä lopetin ikuisen laiharini, pistin musat kaakkoon, päätin päästä peloistani ja vaihdoin irvistyksen virneeseen!
    Tää kommentti on mulle paljon isompi juttu kuin sinulle, mutta halusin, että sinäkin tiedät.

    VastaaPoista
  6. heea, kiitos mahtavasta kommentista! Mää oon tosi onnellinen, jos oon edes pikkusen saanu jonkun eloo ja oloo helpotettua. Muista, että meillon vaan tää elämä, että miks se pitäis elää surkeudessa ja murheessa, jos sitä voi edes pikkusen piristää ja muuttaa parempaan suuntaan! Onnee ja iloo sulle, ja kaikkee muuta hyvää, toivottavasti kuulen susta vielä! :)

    VastaaPoista
  7. aah en kestä enää! mistä sä oikee saat päähäs nää jutut, ihan mahtavaa! tämäkin juttu, yks näide muide joukossa täyttä asiaa! oikeesti, oot tosi hyvä kirjottaa ja saat kyl ainaki mut iha sanattomaks. joskus voisit kyl heittää jonku kuvan vaiks se ei ehkä oo sun tyylistä, mut ihan muuten vain=)

    VastaaPoista
  8. Anonyymi, kiitos plajon!! :> Ja yritän laitella kuvia aina kun sattuu löytymään aiheeseen sopiva pic ;> pitäis kyllä panostaa niihi enempi ;/

    VastaaPoista
  9. Olet kirjoittanut mielenkiintoisesta aiheesta. Itsevarmuus ja "narsismi" ovat asioita, jotka on joskus helppo sekoittaa toisiinsa (oikea narsismi on tietysti sairaus, joka on määritelty psykiatrian piiriin, sen vuoksi käytän tässä lainausmerkkejä, koska tässä yhteydessä tarkoitan narsismilla vain lähinnä huomionkipeyttä).

    Olet viitannut juurikin narsistiseen huomionhakuun, kun puhut itsevarmuudesta lainausmerkeillä. Itsevarmalla ihmisellä ei ole mitään tarvetta hakea huomiota tai kehuja toisilta, koska hän on tietoinen itsestään ja sinut itsensä kanssa, mutta narsisti (olipa nyt kyseessä oikeasti sairas tai muuten epäitsevarma ihminen), hakee muilta hyväksyntää ja ihailua näillä "itsevarmoilla" kommenteillaan tai käyttäytymisellä.

    Sellainen ihminen saattaa ensi vilkaisulla vaikuttaa hyvinkin itsevarmalta, koska hän haluaa ylläpitää sellaista kuorta, mutta pohjimmiltaan hän erittäin epäitsevarma ihminen, jonka oma minäkuva ja se, minkä hän ulospäin muille esittää ovat hyvin kaukana toisistaan. Siksi hän kaipaa muiden "ihailua" pönkittääkseen itsevarmuuttaan. Valitettavasti se harvoin tuottaa toivotunlaista tulosta...

    Kuten sanoitkin, niin oikea itsevarmuus syntyy koetun elämän kautta, vanhetessa ihminen alkaa hyväksyä itsensä helpommin, koska oppii tuntemaan itseään entistä paremmin. Itse olen ainakin huomannut, että "vanhetesssani" alan tulla sallivammaksi itseäni kohtaan, enkä vaadi samanlaista täydellisyyttä kuin esimerkiksi teini-ikäisenä.

    VastaaPoista
  10. Loistavia pointteja Sara, ja kiitos pitkästä ja faktapitoisesta kommentistasi! :> Muistelisin lukion psykologian kursseilta sellaisen jutun, että melkeinpä jokainen on ns. terveellä tavalla narsisti, joka sitten ilmenee normaalina itsevarmuutena. Ja sitten on tietenkin nämä oikeasti narsistit. Se oli mun mielestä aika hurja juttu, terve narsismi, voiko sellaista olla!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!