HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

jaa hä, rahako ei tekis onnelliseks?

Aika usein erinäisissä yhteyksissä joku jostain laukasee kuolemattoman "totuuden", nimittäin tän "raha ei tee onnelliseksi". Pohdin ennen, että voiko joku oikeesti sanoo noin ja viä tarkottaa sitä ("siis rahallahan saa kaikkeeeh!11"), mutta sitten tilanteet muuttu.

No, mitä ny rahalla ei sais? Sillä saa kokemuksia, ihania tavaroita ja mahdollisuuden elää vähän leveemmin. Niinku sitä sanotaan, että mielummin sitä itkee Jaguarissa ku Ladassa. Totuushan on, että et sää ilman rahaa voi lähtee Ruotsinlaivaa pidemmälle, ja ei ne Minna Parikan kengät taskurahoilla kenkähyllyyn ilmesty. Juhliminenki on aika kuivaa ilman fygee. Ja kyllähän säkillinen uusia vaatteita ja kenkiä oikeesti aiheuttaa sellasen hetkellisen onnen tunteen.

Nii, hetkellisen. Vai uskooko joku tosiaan tulevansa pitkäaikaisesti onnelliseks jostain uudesta paidasta? Tai että aina kotoa poistuessasi mietiskelet hymyillen niitä suosikkikenkiäsi, jotka odottaa sua siellä kenkähyllyssä? Vähän epäilen. En kiellä, etteikö rahalla sais onnentunteita, mutta ei se sellasta pitkäaikasta onnellisuutta voi rahallakaan välttämättä hankkia. Toki sekin on mahdollista, jos onni on asua luksuskämpässä. Mutta mä toivon hartaasti, että se ei oo kenenkään onnellisuuden avain.

Ennen tein kahta duunia ja tarkottihan se toki sitä, että rahaaki oli enemmä. Mutta oli kyllä onni ja iloki kaukana tästä asunnosta! Olin sairaan väsyny, ajatus vapaapäivänä kotoopoistumisesta oli naurettava. Vaikka sainki huolella tilailla Nelly.comista kaiken maailman biletunikoita, niin  ne jäi kaappiin roikkuun, hintalappuineen. Se paketin hakeminen sai mut hetkellisesti valtavan iloseksi, mutta tunnin päästä olin jo kyllästyny. Tajusin, että ei näin.

No, lopetin sitten toisen homman, ja taloudellinen tilanne retkahti aika järkyttävästi, meinaan alaspäin. Mutta silti sain ilon ja sellasen onnellisen vireen takasi. Saan vapaapäivinä juoda aamukahvia, syödä pullaa ja lukee lehtee rauhassa. Voin tehdä kaikkee, mitä ennen en voinu edes kuvitella; ja niihinkään ei tarvi mennä kolikon kolikkoo. Saan valokuvailla, lukee, treffata kavereita... Jos haluan ostaa jotain isompaa, ei muutaku säästämään, ei siinä muu auta!

Eli mitä mää ny sanoisin, tuoko se raha onnen vai ei? Sanotaanko näin, että ei tarvi olla miljonääri ollakseen onnellinen, ilman latin latiaki voi olla aidosti tyytyväinen elämäänsä. Raha helpottaa totta kai helvetisti, mutta täytyy muistaa, että ei sekään puussa kasva, jotain sen eteenki täytyy tehä. Ite oon tyytyväinen elämääni, vaikka heräteostokset on ei-listalla, samoin Nelly.com tai  vaikka yhtäkkinen ajatus valtavasta hiustenvärjäysprojektista.

Tiedän porukkaa, jolla on oikeesti rahaa ja on valtavan surullisia; ei siinä auta puolen metrin kuitti Gina Tricotista jos muuten elämä on päin persettä. Ja tiän sitten näitä tällasia ku mää, rahaa ei muutaku pakollisiin menoihin, mutta silti voi sanoo olevansa aidosti tyytyväinen. En halua jeesustella, kyllä mä tiän kuinka siisitä olis tienata kuussa tonni enemmän ja ostella sitä sun tätä, mutta sen sanon, että ei se mun onnellisuusasteeseen vaikuttais. Saan paljon enemmän mielihyvää siitä, ku pystyn pitään talouden tasapainossa ja sanoon itelleni kaupassa "EI", ku siitä, että heittelisin kaiken maailman paljettiunelmia ostoskoriin. Oon ehkä jotenki yksinkertanen tyyppi, mutta mää tällä hetkellä nautin mun elämästä. Jos joku tosiaan ei tajunnu mun pointtia ja kokee aidon onnellisuuden tulevan jatkuvasta ostostulvasta (mielellään äidin luottokortilla), niin ei voi mitää, se on sitte sen elämää.

Kaikilla meillä on omat onnellisuudenlähteemme, mutta toivon, että raha olis vaan yks pieni osa sitä, eikä itse lähde.

Tähän onkin hyvä päättää sunnuntaiaamuinen läpälää ja lähtee kohti kahvinkeitintä. Morjes ja ihanaa alkavaa viikkoa!

8 kommenttia:

  1. Helvetin hyvä kirjotus taas "vaihteeksi", mut mää tahron sanoa yhren jutun!

    Jos sattuu olemaan koiraihmisiä, ny kyllä rahalla saa pitkäaikaista onnea. Nimim. kahden ihanan dalmiksen äiti. :--)

    VastaaPoista
  2. Tottahan tuokin, eläinystävät tuo sitä ihan oikeesta onnee, jos eläinihminen sattuu olemaan :>

    VastaaPoista
  3. ohan se totta et ei rahalla pelkästään onnee saa, mut kyllä se ittelle voi ainaki edesauttaa sitä:) tulee itsevarma olo ku saa laittaa uudet lemppari kengät jalkaan ja tietää näyttävänsä hyvältä, ja tietty ne illat jokka istuu kavereitte kanssa hyvän ruoan ääres ni tuo sitä jotai ja kivempi tunne siitäkin tulee jos tietää et on sitä rahaa maksaa vuokra jne. eikä tarvi siitä masistella:) mut eihän se onni sillä pelkällä rahalla tule, aivan totta!

    VastaaPoista
  4. ..ja ne halutut ostoksetkin tuntuu paljon kivemmalta, kun niiden eteen on nähty työtä, säästämällä:)

    VastaaPoista
  5. Raha on ongelma, koska oon hyvin saita ihminen. Tienasin sitte 800€ tai 1400€, nii melko saman verran kuitenki kulutan rahaa kuussa, lähinnä vaan asumiseen ja ruokaan (eikä mitään ulkona syömisii kuitenkaa..). En vaan osaa tuhlata, ku mä vaan säästän ja säästän jotain ihme juttua varten enkä ees tiiä mitä varten! Usein ärsyttää tosi paljon, ku on vaikee tuhlata. Tekis vaik mieli ostaa joku hieno paita, mut mietin pääni puhki tarvinko sitä tosiaan ja loppujen lopuks se jää sinne kauppaan. Itsehillintää on vaikka muille jakaa. Onhan se parempi näin päin, ku et tuhlaisin ihan hirveesti eikä meinais olla rahaa elämiseen.. Mut kultanen keskitie vois olla kiva!

    En siis tiiä tuoko raha onnellisuutta vai tuskaa. Mahdollisesti molempia.

    VastaaPoista
  6. Anonyymi, onhan se raha kyllä iso vaikuttaja onnellisuuden suhteen, mutta uskon, että vähemmälläkin pystyy elään onnellisesti :> tai uskon, että miljonääri ja joku koditon pystyy kuitenki erilaisista lähtökohdista nauttiin elämistään, jos on oikee asenne! Mutta siis oot kaiken kaikkiaan oikeassa! :>

    Elya, oon sulle toisaalta kovin kateellinen, mää laitan sen verran rahaa palaanki ku sitä tulee. Tai siis laitoin, nykyään yritän olla oikein penninvenyttäjä ja kitupiikki. Mutta oo onnellinen, sulla jää kivasti säästöön rahaa, ja tulevaisuudessa on helpompaa ku monilla himotuhlareilla ;)

    VastaaPoista
  7. Itse huomasin silloin, kun tienasin jonkun 1000-1500 e viikossa, käteisenä, että rahanarvo laski aika roimasti. Ja rahaa paloi sitä mukaa kuin sitä tulikin.

    Olen nyt lopettanut nuo työt (prostituution siis), ja tulot ovat romahtaneet, mutta silti tienaan kyllä uuden työn myötä ihan kohtuullisesti.

    Nyt se raha vaan ei tunnu oikein miltään. Minulla ei ole enää mitään tarvetta heitellä rahaa ympäriinsä ja ostovimmakin on kummasti laantunut, kun tajuaa, ettei materia tuo onnea.

    En silti kiellä sitä, eikö raha helpota elämää. Muistan ne ajat, kun piti opintotuella elää ja jokaikinen sentti laskea. Oli hyvin turvaton olo, kun pelkäsi sitä päivää, kun rahat eivät riitä vuokraan. Ja kuukauden viimeinen viikko meni aina nollabudjetilla.

    Silti elin silloin elämäni parasta aikaa. Rahalla ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa, olin niin rakastunut, ettei mikään muu merkinnyt. :)

    VastaaPoista
  8. Sara, olit sisäistäny just sen, mitä hain takaa; voi elää elämänsä upeinta aikaa vaikka tili näyttäis nollaa! Mahtavaa kuulla noinkin mietiskelevä kommentti :>

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!