HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 7. helmikuuta 2011

Vaatekriisi, tuo naisten suurin tuska

Siis jos et oo kokenu vaatekriisiä, joko a) et ole tyttö tai b) olet helkkarin hyvähermoinen tyttö. Vaatekriisinhän tunnistaa mm. pienestä ärtymyksestä, joka ajan kuluessa suurenee valtaviin mittasuhteisiin ja itkunsekaiseen raivoamiseen.

Eli siis baari-ilta/kesälomareissu/anopin synttärit/basic day/mikä vaan tulossa, ja mieleesi ponnahtaa kysymys: "mitä mä laittaisin päälle?". Päättäväisin askelin tallustat vaatekomerolle, josta aiot sitte löytää sen unelmien asun kyseiseen tapahtumaan. Jossain vaiheessa huomaat, että ei perhana, mikään ei ole hyvä! Jos malli on ok, väri kusee, jos väri on ok, tyyli ei sovi kyseiseen tapahtumaan. Loistavaan paitaan ei löydy housuja. tai tunika on liian lyhyt leggareiden pariksi. Tai sitten mikään rätti ei yksinkertaisesti säväytä. Vitutusmittarin viisari hipoo huippulukemia ja henkkamaukan paitareppanat lentelee.
Mikä hitto siinä on, että se vaatekriisi puskee aina, ku sitä vähiten kaipaa?

Ei oo mitään merkitystä onko niitä vaatteita siellä kaapinhyllyillä paljon vai vähän, kriisi on silti melkein joka tytön arjessa mukana. Kun on vähän vaatteita, ei keksi mitä pukis ja kun taas on paljon vaatteita, ei osaa päättää mitä niistä niskaansa vetäis. Rankkaa!

Siis musta tuntuu, et mää kuulun siihen vaatekriisiherkimpään porukkaan. Meinaan ei oo ees kauaa, ku revin kaikki vaatteet hyllyiltä alas yli metrin vuoreksi lattialle, jonka päälle heittäydyin mahalleni itkemään alusvaatteissani. Ulvoin lauseita "vihaan näitä vaatteita", "mää en lähe mihinkään!", sekä "miks täällä ei oo mitään päällepantavaa!?" poikaystäväni katsellessa vieressä tätä enemmän tai vähemmän surkuhupaisaa show'ta. Ja oli paikalla toki poikaystäväni paras kaverikin. Pojilla oli oikein hauskaa salaa videoidessaan mua, ku piehtaroin meikit poskilla vaatekasassa.

JA se hermojaraastava tunne, ku huomaa jonkun vaatekappaleen "kadonneen" sinne vaatehuoneeseen, on aivan uskomaton! Tänäänki olin aivan varma, että meillä kummittelee, kun uudet farkut katosivat kovin mystisesti vaatekasan (juu, en oo vieläkään asetellut niitä takaisin hyllyille vaatekriisi(e)ni jäljiltä) alle. "Saatana kummitteleeko täällä??" huusin ja heittelin vaatteita neliön kokoisessa kopissani. Ilmoitin myös kirkkaalla äänelläni kulkevani alasti, jos niitä kyseisiä housuja ei löydy (onnee vaan sille asunnonvälittäjälle, joka piti sillä hetkellä seinänaapurin kämpässä asuntoesittelyä!). Luojan kiitos ne löyty ennenku piti lähtee ihmisten ilmoille.

Pahinta on, ku siihen kriisiin saa vedettyä muutkin mukaan, kuten tossa yläpuolella vähän annoinki jo osviittaa. Mää joka viikonloppu uhkailen, kiristän, kuristan, maanittelen, anelen ja itken, että poikaystävä auttais kriisissä. Yleisin keskustelun runko on tämä:

"Mitä mää laittasin päälle?"
"No vaikka jotkut farkut."
"SIIS MITÄ HELVETTIÄ, JAA FARKUT JUHLIIN?? Herää ny ja yritä edes auttaa!!"
"No en tiä sitte."
"Siis sano ees JOTAIN mitä voisin laittaa päälle!"
"En mää uskalla ku sää alat rageen, jos jotain ehdottaa!"

Keskustelun päätyttyä yritän lukkiutua vaatehuoneeseen, mutta sehän on mahdotonta, koska ovi ei mene kiinni. Perkele. No onneks poikaystävä tietää tän vaatekriisin olevan ohimenevä purkaus, eikä mikään pitkäaikainen mieliala... (MUTTA VOIS SE SILTI AUTTAA JOSKUS!)

Vaatekriisi on sellanen juttu, että siitä en vaan voi keksiä mitään hyvää. Se saa ihmisen hermoromahduksen partaalle ja kaiken lisäks vielä tuntemaan itsensä mielikuvituksettomaks idiootiks ("tän verran vaatteita, enkä pysty yhtä asukokonaisuutta luomaan!!!"). Se kuluttaa aikaa (enkkani taitaa olla jotain kolmen tunnin pintaan?), niitä hermoja ja rahaa ("no jos tähän ei oo sopivia housuja, mun täytyy ostaa sellaiset!"). Mää epäilen myös monien parisuhteiden, ystävyyksien ja perhesiteiden rikkoutuneen vaatekriisien takia. Oon siitä satavarma.

Vaatekriisiä voi lieventää pitämällä vaatekaappia sellasessa kondiksessa, että kaikki on siinä nähtävillä, niin se veemäinen penkominen jää pois. Lievitystä tarjoaa myös avulias ja kekseliäs kumppani (ei löydy täältä) tai stailistinvikaa kärsivä ystävä. Jotkut pystyy suunnitteleen tulevien päivien asut valmiiks, mää en. Eihän se mikä miellyttää silmää tänään, miellytä välttämättä huomenna?! Eli tästä voidaan päätellä, että tää kriisi on tullu jäädäkseen, ja se on synnytyksen lisäks varmaan ainoo tällanen naisten oma tuskallinen juttu, joihin miehet pääsee mukaan vaan sivustaseuraajien roolissa. Eikä kateeks käy niitäkää reppanoita.

Nyt itseasiassa te kamut saisitte vähän kertoo teidän kriiseistä; esim. onko VK:n aikana tullu rikottua esineitä, mukiloitua poikaystävä tai heitettyä vaatteet takkaan? Vai oletko keksinyt, kuinka senkin paskan voi selättää? Sana on vapaa, että antaa tulla!

11 kommenttia:

  1. viime lauantai:

    Minä:(puolen tunnin tuskailun jälkeen, alusvaatteillani myös:D) no onks sul mitää ehdotusta mitä voisin laittaa?
    Poikaystävä: no laita vaikka toi sininen paita minkä ostit zarasta.
    Minä: ai toi muka baarii??
    Poikaystävä: no nii.. ? mun mielest se on just hyvä.
    Minä:(jo ihan raivoissani) haloo käytä vähä sitä sun päätäs!!!! toi ei käy baarii!

    ja tosiaan tolloi viime lauantaina sattu samalle hetkelle huono naama päivä, huono peppu ja reidet ja maha päivä (näyttivät läskiltä) ja vaatekriisi. ei ollu kivaa..

    VastaaPoista
  2. Mä joskus en saanu päätettyä mitä vaatteita otan mukaan matkalle hotelliin tms. Jote hain isoimman laukun mikä meiltä löyty ja tungin KAIKKI mun vaatteet sinne..

    VastaaPoista
  3. Anonyymi, toi kuulosti niin tutulta! :D siis nauroin ääneen lukiessani tota sun kommenttia, ihana! :DD

    Eve, loistoidea! :DD joutuu ehkä hivenen raahaamaan sitä laukkua MUTTA ei tarvi piehtaroida pakkaamistuskan aiheuttamassa kriisissä!

    VastaaPoista
  4. Haha, kuulostaa niiiin tutulta toi poikaystävän kanssa käyty keskustelu... Viime perjantaina yritin baariin mennessä kärttää poikaystävän mielipidettä siitä mitä laittaisin kun itselläni ei ollut harmainta hajuakaan, ja vastaus oli "no laita joku hame ja toppi." JOKU HAME JA TOPPI???!? Thanks, sehän autto kauheesti :D Oon huomannut että miehiltä on aivan turhaa oottaa apua vaatekriisin iskiessä, ne ei oikeasti tajua yhtään.

    Mä oon ottanut avuksi vaatekriiseihin sen, että valitsen vaatteet yleensä edellisenä iltana. Ei se poista sitä kriisiä mut ainakin kriiseily hoituu pois alta ja sit voi seuraavana päivänä lähteä hyvillä mielin juhlimaan/kaupungille/younameit.

    VastaaPoista
  5. Hanna, siis miehissä on joku erikoinen geeni, ku ne osaa heittää sen ruutupaidan ja farkut sieltä kaapista niskaan ilman ongelmia.... Ja kyllä oot oikeessa, ne ei tajua mitään:D tollaset suurpiirteiset ohjeet tyyliin "joku hame ja toppi" alkaa vaan ottaa päähän:DD

    VastaaPoista
  6. Aina kun mulla on vaatekriisi, panostan enemmän asusteisiin. Puen päälleni eka jotkut yksinkertaiset vaatteet ja sitten valitsen hieman näyttävämpiä koruja :D

    VastaaPoista
  7. Kuolen nauruun vaikka tää on niin totta :D

    Eve

    VastaaPoista
  8. Vaatekriisit on kyllä niin kamalia :( Vähän aikaan ei oo ollu onneks, koska oon viime aikoina shoppaillut aika paljon ja siivosin just vaatekaapin ja kasasin vihdoin vaaterekin! Tais oikeasti auttaa "muutamasta" turhasta rievusta luopuminen.

    VastaaPoista
  9. haha löysin nyt sun blogin ja sulla on iha mahtava kirjotustyyli! mun krisit yleensä ratkee siten ku kaverit suuttuu jo ja piti mennä aikapäiviä sitte ja laitan ne ekat vaatteet mitä harkitsin :D

    VastaaPoista
  10. Mullakin auttanu pikkusen toi vaaterekki! :)
    Mulla on siis makuuhuoneessa kaksiovinen vaatekaappi (henkari- ja hyllykaapit siis) ja sitten olohuoneessa on mun vaaterekki ja kauneimmat vaatteeni siinä henkarissa <3
    Mun mielestä vielä ihan älyttömän kivannäkönenkin, kun ei ihan keskellä lattiaa törrötä. Eniten ihmettelin että mies ei sanonut MITÄÄN kun toin rekin siihen?? :D

    VastaaPoista
  11. on niitä vaatekriisejä miehilläkin ja kyllä jotkut miehet saattavat löytää tuskasteluun apuakin antavia vinkkejä, turhat yleistelyt pois! ps. duunipäivän jälkeen oikein hauskaa luettavaa! ~vaatekriiseistä kärsivä mies~

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!