HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 2. maaliskuuta 2011

kahden kympin kriisi

Jaan ehkäpä ensikertaa kanssanne todella todella henkilökohtaisen aiheen, joka ahdistaa mua valtavasti; kahdenkympin kriisi. Ei jumalauta miten karmeeta tää on! Päässä jyskyttää tieto, että tiistaina 8.3. mun mittariin iskee kakskytä, _KAKSI_KYMMENTÄ_VUOTTA_. Luoja, sehän on ihan tuhottomasti.( Edessä on maksimissaan kolme samanpitusta ajanjaksoo!) Monilla mun ikäsillä on jonkinlainen koulutus, OMA koti, lapsia, kultanennoutaja, vakkarityö, aikuismaisemmat käytöstavat, ja onhan niitäki jolla on firmaa ja omakotitaloo parikymppisenä, avioliitosta puhumattaka. Mitäs mulla o? 60 tuntia töitä kuussa, poikaystävä, "vuokra"kämppä, paskat lukiopaperit, välivuosi puolessa välissä ja ei pienintäkään halua perustaa perhe tai kasvaa aikuseks! Voi perse.

Ku olin jotain viistoisa, kelasin aina, että vielä saan olla ihan kakara, sit ku oon "jotain kaksymmentä" käyttäydyn fiksummin ja mullon asiat reilassa. Joo ihan kiva kuvitelma, mutta oon ihan samanlainen naiivi pikkutyttö edelleen ku sillonki. Sillon myös olin aivan satavarma, että hankin lapsen max. 24-vuotiaana, ja EHDOTTOMASTI oon naimisissa jo sillon. No, naimisiin voin päästäkki kyllä, mutta ajatus lapsesta... Hei oon itekki ihan lapsi vielä! Jos mun lempiasia on vaatehuoneessa mökötys ja Hello Kitty -lakanat, (eikä unohdeta äidin järkkäämiä 20-vee-synttäreitä, joiden teemana on Barbie <3) niin ehkäpä mä en olis kovinkaan pätevä kasvattaja...

Vaikka tiedän, että on aivan turha ajatella, että tietynikäsenä pitäis olla tietynlainen, ahdistaa silti. Vaikka mun elämä ei oo ohi, parhaat vuodet (hope so) vielä edessäpäin, mutta silti... Mun teinivuodet, ne taitaa olla mennyttä. Haikeena tilailen Ifolorista kuvia vuosilta 2006-2010 ja kuuntelen Britney Spearsia, yritän tanssia spontaanisti peilin edessä ja kikatella puhelimessa kavereiden kanssa, mutta... Ei se tunnu enää samalta.

Huvittavinta on mun mummoilu. Kauhistelen ihmisiä, joilla ei ole pyöräilykypärää (en omista edes itse...) tai heijastinta, päivittelen pikkulapsia, jotka lorvii kaupan aulassa vielä puoli yhdeksältä illalla ja olen syvästi järkyttynyt, jos joku tuttavapiiristäni ei halua työpaikkaa/opiskella. Paasaan poikaystävälle sydän- ja verisuonitaudeista samalla kun reppana yrittää syödä ja pelottelen tupakanpoltin vaaroilla. Viis vuotta sitten mä lupasin, etten ikinä käyttäytyis sillai ku oma mummuni. Toisin kävi ja nopeemmin ku uskoinka!

En uskonu mihinkään ikäkriiseihin, kunnes omani räjähti reisille tossa pari kuukautta sitten. Yhtäkkiä havahduin siihen, että tuttavapiirin pojat ei enää pyöräile/mopoile juissi-purkit repuissaan urheilukenttien tuntumassa ja tytötkin jossain välissä lopetti Seppälän tipu/kilpikonna/nallekarhu/pupu-hupparien käytön. Nyt ne ajelee autoilla, puhuu työsoppareistaan, isompaan kämppään muuttamisesta ja synnytysvalmennuksista. Kukaan ei enää istu mun kanssa salaröökillä bussikatoksen takana ja eti puhelimestaan täysikäistä sidukanhakijaa. Miks muut muuttu ja mä jämähdin?

No, nyt mun ikäkriisi alkaa helpottaa, itse asiassa iloitsen synttäreistäni ja lapsellisesti odotan sitä, kun saan hakee Alkosta mitä vaan. Voin myös heittää teini-ikäisyyden pois, eikä tarvi enää kuunnella teini-juttuja tai kauhisteluja nuoresta iästä. Näin on ehkä ihan hyvä, turha murehtia menneitä tai omaa (teini)luonnettaan. Mitäs mää tässä valmiissa maailmassa väännän porua turhasta!!

Onko teillä lukijat ollu koskaan ikäkriisiä, ja kuinka selätitte sen?

ps. vielä loppuun keskustelu poikaystävän kanssa eilispäivältä:

Petja: Mikset sä hae aikuiskoulutukseen?
Jenni: Mää oon hei lapsi ja siä on jotain aikuisia!
Petja: Sä oot kylläki itekki aikuinen.
Jenni: No oon kakskymppinen.
Petja: Ja silti muistan aina, että oot jotain viistoista...

Aurinkoista päivää kaikille!

PS
Image and video hosting by TinyPic
Jenni ennen ikäkriisiä, yläasteen loppupuolella vuonna 2007!!111 aww äksee ja pienempi kuin kolme...

19 kommenttia:

  1. Mä niin voin samaistua tohon! Toisaalta, mul on vasta lokakuussa 20v-synttärit, joten ehtiihän tässä kriiseillä vielä :D mut toi on kyl niin totta, mä oon itekki vielä ihan lapsi enkä todellakaan nää itteeni aikuisena :D

    VastaaPoista
  2. Olyah, se kriisi rupee just sillai kivasti 19-synttäreiden jälkeen jyllään ja tuntuu tosi ahdistavalta! :D mutta huojentavaa kuulla, että muitakin luonnonlapsia vielä on ;D

    VastaaPoista
  3. Mulla on kolmen kk päästä 19v-synttärit ja ei yhtään innosta! :( 18 on vaan nii paras ikä, haluaisin olla aina tän ikänen. Saa kuitenki olla vielä vähän teini mut pääsee kuitenkin baareihin ja kaikkee muutakin. Sitten kun on täyttäny 19 nii ei oo enää eessä muuta kun piinaava vanhuus...

    VastaaPoista
  4. Voi sua. Mä oon kohta 26, ei ylioppilastutkintoo kummempaa koulutusta, ei vakkari työpaikkaa, ei OMAA kotia (=asuntolaina) enkä tunne itteeni yhtään aikuisemmaksi. Eikä avioliittoa.
    Kaikki aikanaan. :)

    VastaaPoista
  5. Mä oon 20 vuotta ja tunnen itteni välillä niiin vanhaks! :D mutta sitten kun kuuntelee mun juttuja hetken niin voi hyvinkin erehtyä luulemaan mua esim. 15 vuotiaaksi? :D

    VastaaPoista
  6. anonyymi, ymmärrän sua niin hyvin!

    Marsaliini, toi lohdutti! Mutta silti, kriisi on kriisi :D

    S, niiiiiiin tuttua :D

    VastaaPoista
  7. No ei kaiken tarvii tapahtua samassa kaavassa tietyssä ajassa :D Miks pitäs aina mennä samalla kaavalla: peruskoulu, toisen asteen koulutus, työelämä, mies, asunto, kihlat, avioliitto, lapsia, töitä töitä töitä, lasten kasvatusta, ehkä matkustelua jos rahaa, lapset maailmalle, oot vanha, kuolet pois :DDDD joo okei kärjistetysti heitetty mut anyway :D jokaine tavallaa :) mä oon 18, asunu 16 vuotiaasta asti omillaan, seurustellu päälle vuoden kaukosuhteessa, ens kuussa yhteenmuutto, ollaa puhuttu kihloista ja kaikest mahollisest yhteisee tulevaisuutee liittyväst, ammatti tulossa ja seuraava opiskelupaikka ja muut suunnitelmat valmiina ym.. Mut mitä sitte ? Mä elän näin, ja sä elät noin, jokaiselle on se oma tapansa ja tyylinsä :) kyl se siit :) oot kuitenki mahtityyppi :)

    VastaaPoista
  8. Minka, pahinta tässä on, ku oon junnannu paikallani moooonta vuotta, eikä mulla oo ees mitään suunnitelmia :D ;D tai no, otin askeleen ja laitoin eilen hakupaperit meneen! ehkä musta vielä jotain tulee :> ja eihän kaiken pitäiskään, mutta kun oon tuttavapiirin ainoo joka ei oo vielä niin "aikuinen" ku muut, se alkaa pelottaa, että jumahdinko tälle kehitysasteelle ;D

    ps. ihana kuulla, että reippaan vuoden kaukosuhde ns "tuottaa tulosta", ite en ikinä pystyis varmaan elään viikkookaan kaukosuhteessa :D

    VastaaPoista
  9. Samaistun tohon aika hyvin, tosin ite täytän vast ens tammikuus 20 mut mun ikäkriiseily alko jo joskus 17-vuotiaana :--D hirvee huoli siitä ku ei oo elämässään saavuttanut oikeestaan mitään; ei oo harrastuksii joista haalia mitaleita, asun vanhempien luona himas, ja koulussakin olin tunnollinen oppilas viimeks joskus 8. luokaL (vaik yritän silti edelleen pitää hiken maineestani kiinni). :D Melkee toivon, et vanheneminen loppuis siihen kahteekymmenee!

    VastaaPoista
  10. kyllä taas totta turiset! kesällä rapsahtaa 20 vee mittariin ja ai että ku ahdistaa :DDD 20-vuotias on kuitenki jo VANHA ja mä haluisin olla aina teini :(

    VastaaPoista
  11. Mulla oli kans just ton 20v kohalla kamala kriisi. Hirvittävimmältä tuntu ku yks kaveri totes että "miltä tuntuu ku oot eläny viidesosa vuosisataa". @__@ Vaikka vasta parin viikon ajan oonki toista kymmentäni viettäny, ni on kuiteen alkanu jo helpottaa. Päätin jo kuitee joskus yläasteella että musta ei mitään aikuista kalkkista tuukkaan, ni kai mä nyt sit seuraavat kymmenen vuotta vaan elän jossaan peter pan-kompleksissa ja kokeilen sitä aikuistumista joskus kolmekymppisenä. :''D

    VastaaPoista
  12. http://fia-nyholm.blogspot.com/2011/09/sellast.html#comments

    Tuolla on muitakin varmaan sulta kopsattuja tekstejä!

    VastaaPoista
  13. Hei. Toivon todellakin, että olet antanut Fialle
    luvan kopioida sinun tekstejäsi hänen omaan blogiinsa? Koska jos et, niin en enää voi käsittää
    mitä sen tytön päässä liikkuu. Inhottavaa ja törkeää. En ala nyt enempää riehumaan, kun en tiedä miten asian laita on. Mutta tuossa on linkki Fian blogiin: http://fia-nyholm.blogspot.com/2011/09/sellast.html#comment-form

    Siltä varalta, että ko. henkilö ehtii poistaa postauksen, liitän tähän hänen blogistaan pätkän.

    "Monday, September 26, 2011
    Sellast.!!!
    Jaan ehkäpä kanssanne todella todella henkilökohtaisen aiheen, joka ahdistaa mua valtavasti; kahdenkympin kriisi. Ei jumalauta miten karmeeta tämä on! Päässä jyskyttää tieto, 2.9. mittariini iski kakskytä, _KAKSI_KYMMENTÄ_VUOTTA_. Luoja, sehän on ihan tuhottomasti.( Edessä on maksimksillaan kolme samanpitusta ajan jaksoo!) Monilla mun ikäsillä on jonkinlainen koulutus. OMA koti, lapsia, kultanennoutaja, vakkarityö, aikuismaisemmat käytöstavat, ja onhan niitäki jolla on firma ja omakotitalo parikymppisenä, avioliitosta puhumattakaan. Mitäs mulla o? 30 tuntia töitä kuussa, , "vuokra"kämppä, , ja ei pienintäkään halua perustaa perhe tai kasvaa aikuseks! Voi perse."


    Ps. Tulevaisuuden varalle, (jos tämä nyt on yhtä törkeä juttu kuin miltä kuulostaa), suosittelen että sinä(kin, itse kävin jo avautumassa) käyt huutamassa Fialle ja jatkossa tarkastat silloin tällöin googlesta, ettei kukaan ole käyttänyt sanojasi.

    Mutta pää pystyyn, tämähän vain kertoo siitä miten hieno blogi sinulla on, kun sitä halutaan
    jopa kopioida! ;) Tsemppiä.

    VastaaPoista
  14. pakko kommentoida tähän vaikka melkein vuoden vanha teksti. KOSKA MÄÄ TÄYTÄN TÄNÄ VUONNA 20 ja se on ihana kamalaa miten oon jo niin vanha! kerro mulle jotain hyviä puolia siitä että teinivuodet on takana? apuaaa..

    VastaaPoista
  15. Moikka! Halusin vaan inffota että sun blogis kopsataan! Muunmuassa tämä postaus löytyy myös blogista fia's world.

    VastaaPoista
  16. Kaksikymppisenä minulla oli mukavampaa, kuin 18-vuotiaana. 18-Vuotiaana olin teini, mutta täysi ikäinen. Kaksikymmentävuotiaana näytin edelleen yhtä nuorelta kuin 18-vuotias, mutta olin henkisesti jo aikuinen, ja ikäni alkoi jo kakkosella, eikä ykkösellä, joten kukaan ei teinitellyt enää iän kuultuaan.

    Eka ikäkriisi oli 25-vuoden kriisi, kun kelkka kääntyi kahdesta kympistä lähemmäs kolmeakymppiä. 25-vuotiaasta lähtien olen kriiseillyt aina vain kiihtyvämmällä tahdilla ja kokenut, että nyt pitäisi elää ja saavuttaa, ja sekään ei yhtään lohduttanut, että ensimmäisiä ikääntymiseen liittyviä merkkejä, kuten pysyvät naururypyt ja ensimmäiset harmaat tulivat heti 25-jälkeen......

    VastaaPoista
  17. Hahahah apua mää täytin viimeviikolla 20 ja mulla on ihan samat ajatukset ku sulla oli tuolloin! :D Ihanaa tietää että muutkin on ajatellu näin! Ja näyttää, että sää selvisit tästä kriisistä ;D

    VastaaPoista
  18. HEi. Jollakin on ihaaaaan samanlainen ongelma. Lue rivien välistä
    http://fia-nyholm.blogspot.fi/2011/09/sellast.html#comment-form

    VastaaPoista
  19. Ihanaa löytää oman ikästen ikäkriiseilyy! Kaikki kirjottaa kolmenkympin kriisistä, mut harvemmin parinkympin.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!