HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 30. huhtikuuta 2011

torstai 28. huhtikuuta 2011

kun (känni-)iskuyritykset kusivat reisille

Oon elämässäni kuullut paljon ihania iskurepliikkejä, mm. ehdoton suosikkini on kliseiseltä kuulostava, mutta vilpittömästi sanottu "Otatko sä karkkia? Tai no sä oot itekin aika namu...". Mutta sitten olen kuullut myös paljon todella todella idiootteja reploja, joiden sanojien toivon olleen joko helvetinmoisessa kännissä tai lääkityksen alaisena, koska ei kukaan voi sanoo tosissaan niin idiootteja juttuja!

Kerran eräs nuori mies (komee se kyllä oli, lääh) näytti kuinka naista ei varmastikaan saa lämpeämään. Hän aloitti silmäpelillä ja rohkeni lopulta jutulle. Keskustelu meni jotenkin näin:
Poika: Haluisitsä tulla mun syliin?
Mä: Joo en mä kiitos, istun tässä ihan hyvin.
Poika: Voitais mennä vaikka hotelliin, haluisin nuolla sun sisäreisiä, täältä näin.... ;;;;))))) (hilpailua)
Mä: (repeäminen) JOO EI KIITOS.
Poika: Kato, oon käyny salilla. (esitteli hauistaan, teki mm. "uimaranta on tuolla"- ja "Suomen ainoa kyhmyjoutsen"-jutun...)
Mä: Jooo-o.
Poika: Tiiän et haluut mua. Oikeesti, hitto sä haluut mua!
Mä: No nyt kyllä täytyy sanoo että taitaa mennä toisinpäin...
Poika: Joo ei ku just SÄ haluut MUA!
Repesin niin pahasti kaverin kanssa, että oli pakko vaihtaa maisemaa. Parasta on, että tää jätkä vieläkin kun nään sen jossain iskee silmää ja yrittää liki. Epätoivoista?

Joskus (tai siis aika usein) istuessani poikaystävän ja kavereiden kanssa pöydässä ja poikaystäväni lähtiessä esim. tiskille, joku urpo tulee ja sanoo tän perusjutun: "OOTKO YKSIN TÄÄLLÄ". Hmm, mun ympärillä on viis ihmistä ja samalla huidon poikaystävälle tiskille, että ottaa mullekin juoman, niin JOO, OON IHAN YKSIN! Totta kai mä lähden baariin yksin! Voisitko pelastaa minut sinä uljas karju tältä karmealta yksinäisyydeltä?
Hei ihan oikeesti miehet, me ei kaivata mitään saatanan ritaria.

Sitten päästäänkin näihin oksettavimpiin tapauksiin: tissi&perse-heppuihin. Mikäs oliskaan hienompaa, kun kuulla jonkun Petri Nygårdin Selvän päivän tahdissa itseään ravistelevan juntin huutavan strobovalojen välkkyessä "SULLON HYVÄT TISSIT!"? Ei mikään! Aivan mahtavaa. Todella ihana kuulla, että sä limainen känniääliö olet tuijottanut mun tissejä siitä metrin päästä viimeiset kolme biisiä ja nyt päätit avata sanaisen arkkusi ja kaiken lisäksi näinkin henkevällä lauseella! Ihanaa!

Selvin päin miehet iskee huomattavasti paremmin; sanotaan nätisti, avataan ovee ja ostetaan jätski. Tekstaillaan söpöjä, isketään silmää ja käyttäydytään hyvin. Mutta sitten ku on tankattu se tölvi bissee naamariin, niin ai että miten ihmisestä tulee herkkä ja runollinen! "Hei nätti tyttö hei tuu tänne hei." "Hei tuu meille Hervantaan jatkoille hei meillon bissee, pitsaa ja sauna hei!". Siis mahtava tarjous, en tajua miten voisin kieltäytyä tästä¨! Että oikein sauna! Ja kaljaa! Johtuu ehkä tosta oksennuksesta sun rinnuksillas, että mun on nyt pakko sanoo ei! Voi harmi, olis ollu tosi kiva tulla!

Kerran eräässä baarissa yks poju tuli mulle tarjoon röökiä: "Ota monta vaan, mullei oo fygest kii! Ja tsekkaa mun kello, makso pari sataa, ei ollu halpa." Kysäisin, että mikäs herrasta oli niin kovin rikkaan tehnyt. Vastaus oli perin hämmentävä: "Mun iskä kuoli ja sain perinnön..." Ja päälle spanielinsilmät ja itkuinen katse. Öö. Ok?

Oon ehkä ennenkin kertonut tän, mutta tää on niin hauska, että pakko kertoa uudelleen! Joskus mulla oli ollut hiukan...juttua (?) erään pojan kanssa, ja tapasinkin hänet sitten parin vuoden jälkeen tästä eräällä terassilla. Poika jätkäseurassaan esitti, ettei tuntenut mua. "En kyllä nyt yhtään pysty muistaan kuka sä oot...;)))" se veti kun moikkasin sitä ohimennen. Mutta sitten Herra Pelimies kusi tilanteen täydellisesti kysymällä "Hei Jenni, asutsä muuten vielä siellä --------?" Pääni sisällä mä nauroin melkein itteni hengiltä mutta pidin ilmeeni tasaisena, kun pojan kaverit vilkaisivat häntä ihmeissään. Tämän kaiken urpo kruunasi soittelemalla mulle koko loppuillan. Perin erikoista, että hän omisti numeroni ja yhdisti sen muhun, kun ei kerran tunne minua?? :O

Noi on mieleenpainuvimmat karmeudet, mitä mulle on jaeltu. Mietin vaan, että mitähän kaikkea paskaa niskaansa saavat se oikeasti esillä olevat kaunottaret, kun mä jo pelkästään sohvalla istumisella saan kuulla tollasia hirveyksiä! :D

toivepostauksia tulemaan

Musta on niiiiiin kivaa toteuttaa lukijoiden postaustoiveita, joten antaapi tulla (Parhainta on ku joku antaa hyvän idean, jota saan lähtee kehitteleen pikkupäässäni ja ahh sitä inspiraatiotulvaa)! Aika useinkin joku toivoo jotain, mutta en vältsisti huomaa kaikkia kommentteja tai vahingossa ignooraan, JOTEN tähän postaukseen voitte heitellä ehdotuksia! :>

Eli toivo, ehdota, heitä jotain!

Jenni "Jepa" L kiittää! ;)

keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

kriisit

Ooon huomannu, että elämässään ihminen kohtaa muitakin kriisejä, ku nää neljänkympin kriisit jne. Aionkin kertoa teille havainnollistavin esimerkein niistä!

Alle kouluikäisenä-kouluikäisenä iskee kriisi, kun tajuaa vanhempien olevankin huijaavia typeryksiä; kun äiti rauhoittelee, ettei hammaslääkärissä käynti tee kipeää, tai isä kusettaa kalanmaksaöljyn olevan hyvää, vituttaa. Ne kehen luotti eniten, kuseeki kympillä silmään!

Ala-asteen puolivälin jälkeen iskee kriisi, kun tajuaa olevansa lapsuuden ja teineyden rajamailla. 12-vuotiaat purkkakuplia puhaltelevat tenut katsoo nenänvarttaan pitkin tätä pientä lapsellista, Barbiearmeijaa repussaan kuljettavaa ja tarrakokoelmaansa jumaloivaa kymmenenvuotiasta palleroa. Mieleen tulee, että ei perkele, mähän oon ihan kakara! Pitäis ostaa Britneyn cd, ekat merkkifarkut ja olkalaukku repun sijaan. Kuka nyt hei haluis olla ihan ku joku ekaluokkalainen My little pony -penaalin kanssa?!

Yläastekriisi. Se on rankin, kolmen vuoden kriisi (johon kuuluu poikkiskriisi, bestiskriisi, ulkonäkökriisi, äitikriisi ja pari muuta kriisiä): onks mun tukka hyvin, voinko käydä pissalla kun kovispojat seisoskelee vessojen vieressä, onko noloo olla meikkaamatta, miksei SE kato mua, mitä jos saan kemiasta vitosen, mihin meen yläasteen jälkeen, miks mun mutsi ei anna mun mennä festareille, kuka hakee mulle siiderii, miksen saa poikaystävää, miks mun bestis ei puhu mulle mesessä, miks en saa ottaa napakorua JA MIKS MUN TISSIT EI KASVA??

Täysi-ikäisyyskriisi iskee siinä hivenen kuudentoista vuoden jälkeen. Pitäis olla kiinnostunu kursseista ja kirjotuksista ja opinnäytetyöstä ja kesätöistä, mutta mieli halajaa yläasteen kuvistunneille heitteleen poikia kuminpalasilla niskaan.

Koulukriisi iskee ainakin meille lukiolaisille, uskon myös samanlaisen tulevan muillekki koululaisille. Päässä jyskyttää abijutut jo ekalla luokalla ja pahenee kohti kolmannen vuoden kevättä: Mitä jos en pääse kirjotuksista, tai jos en saa täyteen 75 kurssimerkintää? Mitä jos yo-juhlat jää pitämättä yhden ainoon feilatun kurssin takia? Hei mitä teen, ku mullon etenemiseste? Enkä oo ostanu kirjoja ja kurssi on puolivälissä. Poissaolot on täynnä, pakko kusettaa Wilmassa, et olin lääkäris. VOI PASKA KU ON STRESSAAVAA.

Parinkympin kriisi. Ai perkele, tekee kipeetä. Vähän kuin Täysi-ikäisyyskriisi, mutta pahempi; kaverit kihlautuu, hankkii lapsia, puhuu häistä, valmistuu kouluista, jatkokouluttautuu, ettii päiväkotivaihtoehtoja Mini-Elmerille ja ostaa koiran. JA OTTAA ASUNTOLAINAN. Ja mitä tekee kriisiä poteva? Katsoo salkkareita, syö pullaa ja toivoo olevansa 8-vuotias, joka sai ite päättää millon kotileikki loppuu ja alkaa.

Eteenpäin en tiä. Kai on näitä perusaikuisjuttuja, kun haluaa leikata tukan ja ostaa nahkatakin. Emmä tiä, oon vasta tossa parinkybänkriisin kohdalla.

Image and video hosting by TinyPic
Yläastekriisistä eroon päässyt, mutta koulukriisiin harpannut Jenni lukion ekan luokan päättäripäivänä 2008 (?).

tiistai 26. huhtikuuta 2011

Vitutusgallup

Tämä on Vitutus-gallup. Jokaisessa asiassa vituttaa joku. Edes jokin pieni asia. Päästä pessimistisyytesi valloilleen ja ala raivota! Jokaiseen on VITTU PAKKO vastata!

MIKÄ SINUA VITUTTAA..

TALVESSA-  Kylmyys. Ja kuinka helvetinmoista kidutusta on painaa toppatakki päällä selkä hiessä, mutta pysähtyessä hiki jäätyy ja tulee niin perkeleen vilu! Mahtavaa odotella sitten jotain tappavaa keuhkokuumetta.

KEVÄÄSSÄ- Se ku luulee että jooo, on minishortsi-ilmat ja sit saa jonku virtsatietulehduksen ku istuu jossain kivellä viis tuntia pussikeitolla.  Enkä koskaan opi (sanoo nimim. 15-vuotiaana painoin huhtikuussa farkkushortseissa. En kylläkään saanu virtsatientulehdusta, kai?)

KESÄSSÄ- Kuitenki tääki kesä menee töissä ja autossa istuessa, JEE hei. Työttömät makaa auringossa ruskeina ku pavut ja Jenni tuskastuu duunissa... Tai jos sataa vettä koko helvetin juhannuksen!!

SYKSYSSÄ- NOKUN EI OLE ENÄÄ KESÄ.

KOULUSSA- Se ku oli siellä, ja nyt se ku ei päässy sellaseen.

CD-LEVYISSÄ- Maksaa helvetisti ostaa sellanen yhden biisin takia vaan todetakseen, että ainaki yli puolet on sitten vieläkin paskempia ku osas edes odottaa.

LEMMIKISSÄSI- Luojan kiitos ei ole.

POLKUPYÖRISSÄ- Ylämäen polkeminen, ku oon aina ainoo joka ei jaksa ja joutuu taluttaa! Vituttavaa!

HAMEISSA- No helmi ku se kuitenki nousee johonki tissien alle ja sitten näkyy kaikki, onko se sitte hauskaa?!

HOUSUISSA- Se tunne ku on vetäny jonku hauskankokosen aterian ja lähtee lyllertää kuustoista kokoo liian pienissä pillifarkuissa.

KORKOKENGISSÄ- Tää on helppo: EN OSAA KÄVELLÄ NIILLÄ. (eikä ne oo kovin häävit talvella, sanoo nimim "tikkejä naamassa")

TENNAREISSA- Tulee sisälle->nauhat auki, menee ulos->nauhat kii.... ja tää jatkuu koko helvetin päivän.

MAIHAREISSA- Vaikka en yhtään tykkää maihareista, en keksi mitään vituttavaa niistä?

VANHUKSISSA
- No koska ne ei kuule, pääse ineen nykytekniikkaan, kauhistelee, on hitaita.... JA siihen tilanteeseen joutuu itekki! 50 vuotta ja sitte mä oon se hidas huonokuulonen fossiili.

PIKKULAPSISSA- Narina ja itkuraivarit kaupassa TAI lentokentän hermojaraastavassa passintarkastusjonossa.

SAIRAALOISSA- Nurkissa haisee kuolema että mikäs siinä.

MIEHISSÄ- Mistä alottais? Epäloogisuus, ikuinen junnuvaihe, lelujen muuttuminen suhteettoman kokoisiksi (leikkiautosta 300-kiloseen moottoripyörään)...

NAISISSA- Me ei oikein tulla toimeen.

SYNTYMÄPÄIVÄSSÄSI- No hieno kattoo ku mittariin tulee vuosia ja henkinen taso on siellä yläasteen tuntumassa.

RADIOSSA- YLE ÄKSÄN JENNY!!! HEI ei jestas, miten joku voi olla niin raivostuttava eikä tajua lopettaa sitä paskanjauhamista vaikka biisi sois jo??? JA miks se aina puhuu muiden päälle?

TELEVISIOSSA- mainokset ja PELASTUSHELIKOPTERIT ja muut extrasuperpelastajasavusukeltajat

HUONEESSASI- koska en omista omaa huonetta, vituttaa!

Kerro viisi biisiä joitka kuunnellessasi sinua alkaa vituttaa koska ne ovat niin vittumaisia:
1 se valonpisaroita-biisi, maailman järkyttävin aivojenraiskausbiisi
2 VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ (tarkottaa että nyt on todellaki jo syksy)
3 JIPPIKAIJEIHOIHEIVAUVOIJEI (Cheek, lopeta ennenku on myöhästä)
4 Lauri Tähkän kaikki mun täytyy rakastaa ja kuolla ja viikate käteen ja heinäpellolle-kappaleet
5 'Mikä boogie' on noloin kappale heti ... no en keksi nolompaa.

Vituttaako sinua usein?- Monet ovat veikanneet sen olevan mun perusfiilis.

Vituttiko sinua tätä kyselyä tehdessä?- Siis tossa biisi-kohdassa varsinki alko ärsyttää :D

Vituttaako sinua tällä hetkellä, kun olet tehnyt tämän?- No hiveven. Mut oon aika jees tuulella tänää! (enkä oo noin nega oikeesti, mä jouduin oikee pinnisteleen vitutusaolujani!)

Noni, ei muutaku kaikki kaiveleen vitutusta kehii, eli copypastella omaan blogiin!

//edit. luettuani tän läpi, tajusin että mun vastauksista paistaa ala-asteikäisen äly... :D älkää antako sen häiritä.

mainostauolla

Mun piti postata vasta huomenna, mutten VOI olla postaamatta nyt (pitäis olla todellakin nukkumassa, mutta en vaan VOI, tää on pakko jakaa tiedän kanssa!). Siis mun sydämellä on sellanen asia, kuin maailman vittumaisimmat, naurettavimmat ja urpoimmat mainokset. Kyllä, tää on se syy miksen saa unta, vaikka kello on noin ja mää oon näin, ja aamulla odottaa työpäivä.

Hanna-Maria Seppälä ja Kiira Korpi. Te olette urheilijoita. Jos ette osaa näytellä luontevasti, vaan puheenne on paskaa paperistalukua ("Tää...supermegaenergiamaito saa mut... tosi virkeäksi! ja...öö.. sitten saan energiaa. Namm, herkullista...!"), älkää kiltit menkö telkkariin. Siis niin surkuhupaisaa, että tekee mieli vaihtaa kanavaa kun nää neidit pamahtaa ruutuun. Ja kuten kaverini joskus sanoi, että kuinka helvetin naurettavaa on iskee maailmantason huippu-urheilija johonkin maitomainokseen ja uskotella, että tollaseks sääkin tuut ku vedät tota naamaas. Joo, eihän niillä jokapäiväisillä 5 tunnin reeneillä oo asian kanssa mitään tekemistä, ei. Se on se maito. Ja ... se... on TO-SI....hyvää!

Ja entä nää kaikki tekopirteät "intiimialuemainokset"... Mun tekee suoraan sanottuna hivenen mieli viillellä, kun telkkarista pamahtaa superhauskat Libresseside-mainokset, Hih hih voi hiivatti, kun tuli hiivasieni-sössötys tai se mainos, kun joku "peräaukonkutinasta" kärsivä hinkkas persettään puuhun. HEI IHAN OIKEESTI! Aivan hullun järkyttävää. No ei oo ees oikeesti hauskoja, vaan tekee mieli itkee. Asioitahan ei voi mainostaa normaalisti? Ja kyllä se nopea suoli-mainos vesiliukumäkineenkin saa mut voimaan pahoin. Että kiitos vaan mielikuvasta, mainostoimiston sedät!

Myös kaikki vanukas-, jukurtti- ja jäätelömainokset aiheuttaa mussa pahoinvointia. Ensinnäkin ruudun täydeltä näytetään ällöttävää mössöä, sitä sekotetaan, sitten huokaillaan "mmmm" ja imetään lusikkaa. Silti näyttelijän ilme näyttää lähinnä kärsivältä, tyyliin "hyi helvetti mitä paskaa". Miten niin hyvistä herkuista saadaan niin karmeita mainoksia? Ja miks kukaan ruokamainoksissa ei niele  niitä ruokia, vaan pyörittelee suussa?

Ja ne kaikki ylipirteät rallatukset... Jellypollupallopellypox diudiudiu paulalehmä cool voittaa kaikki JUU ei voita! Dubataan suomeks jo valmiiks paska biisi (ja tehdään siitä entistä pahempaa kuraa, esim. PAULALLA ON VILLIT RILLIT. Hei mitä ihmettä?), eli ei muutaku pari kakaraa laulaan kaikissa sateenkaarenväreissä kylpevän mainoksen järkyttävän renkutuksen, jota sitten tulee koko ajan himassa telkkarista ja siihen päälle vielä sittarin mainostelkuista. KII-TOOS.
Meikki-, hiusväri- ja muut kosmetiikkamainokset on oma juttunsa. Kilometrien päähän näkee, että kukaan ei saa sellasia kuontaloita muutaku ammatti-ihmisen kanssa. Miksi ne edes vaivautuu? Joo, totta kai saan J Lo -tukan laittamalla vähän tresemmernsenreetä tukkaan! Siis sama ku sanoisin, että syömällä käpyjä kasvaa pituutta, joo uskokaa pois, niin se käy että hups vaan. Aina 100% laboratoriossa testatuista hiuslakkatesteistä onnistuu (eihä? laboratorio onkin varmaan samanlainen ympäristö ku baari!) ja kahdeksan kymmenestä vaihtais vanhan mascaran tähän. Hei pientä reaaliteettiä kiitos.

Onneksi mainosmaailmassa on myös helmiä. Suosikkini ehdottomasti on Kovalaisen Heikin (sanokaa ny vielä ettei se oo Heikki) tähdittämä mainos, joss hänen isänsä saapuu toiselta puolelta maailmaa kerien puhelimen johtoa, koska ei tiedä kuka soitti. Isän ihmettelyihin Heikki vastaa tyynesti "JAA.". Siis kuinka mahtava tilanne! Isä tulee jostain huitsinperseestä ja sä vastaat sille "jaa" ja näytät todella vaivaantuneelta. (:DDDD) Sillai että "oliko sun, senkin vanha käyrä, pakko edes tulla?".

Raivari on purettu, menen nukkumaan miekkoseni viereen. Hyvää yötä ja varokaa hiivatin jalkasieniä ja pahanhajuista hengitystä, ja voi perse, vaikka mitä.

maanantai 25. huhtikuuta 2011

Tattadadaa, kilpailu on päättynyt!

Tässä voittajateksti, olkaa hyvät!
"Ulkonäköpaineita

Marilyn Monroen kerrotaan tutkailleen itseään usein peilin edessä. Hän ei suinkaan ihastellut olemustaan, vaan kauhisteli kuinka rujoksi ja epätäydelliseksi luonto oli hänet luonut. Marilyn ei ollut huolineen yksin. Naisiin kohdistuu ulkonäköpaineita enemmän kuin milloinkaan, kiitos ihanan massaviestinnän. Naisen oikeuksiin kuuluu milloin tahansa voida katsella lajitoveriaan, jolla on kauniimpi iho, sirompi nenä, timmimpi peppu tai vastaavaa. Poikienkin odotukset kasvavat: naapurin tyttö ei ehkä tunnukaan viehättävältä, kun edellisiltana tuli ihasteltua Lindsay Lohania (tai Jenna J:tä, jos ollaan inhorealisteja).

Tunnustan miehenä kiinnittäväni huomiota naisten ulkonäköön, mutta toivon voivani oikaista käsityksiä siitä, miten mies kokee kauneuden. Pelkkä viehättävän tytön katseleminen saa minut hyvälle tuulelle, ja mieleni tekee myös kertoa se hänelle. Poikien kehuja ja flirttailua ei pidä säpsähtää, ne ovat ihan aitoja ilmauksia alkavasta kiintymyksestä. Ainakaan ei pidä ajatella, että kyse olisi vain seksistä. Siinä missä kauneus ja seksikkyys ovat miehelle paljolti toistensa synonyymejä, yhtä vähän voin erottaa rakkauden ja seksin. Fyysiseen viehätykseen kuuluu erottamattomasti halu ilahduttaa tyttöä ja huolehtia. Hänen näkemisensä onnellisena tuo iloa joka aamuun, ja se on naiselle paras tae miehen uskollisuudesta. Kauneus on kuin liimaa, joka pitää suhteen kasassa ja auttaa miestä sietämään ajoittaiset oikut. Vahinko, että ihmiset omien sanojensa mukaan harrastavat nykyisin seksiä sen sijaan, että rakastelisivat.

Nyt tulee se epäkorrekti lisäpöytäkirja. Jos rahaa on pakko käyttää ulkonäköön, ja haluatte maksimoida vaikutuksen miehiin, älkää suotta kosmetiikkaan tuhlatko. Kuten Jepa aiemmin totesi, sillä meitä kaksilahkeisia ei huijata. Huolellisesti meikattu nainen on suorastaan turn-off, koska se tekee kylppärin jakamisen hankalaksi. Pehmeä povi sitä vastoin kerää poikkeuksetta pitkiä katseita. Miesten suuri enemmistö pitää d-kupeista riippumatta siitä, onko se "järkevää" tai "reilua", näin on totuuden nimissä todettava. Biologisella viehätyksellä ei ole mitään tekemistä miehen älyn tai aseman suhteen, eikä se tarkoita, ettemmekö huomaisi naisessa muutakin tai osaisi ajatella häntä ihmisenä. Tavallaan ymmärrän niitä, jotka menevät veitsen alle, ja toisaalta en. Silikonit kun erottaa aidoista rinnoista aika helposti, eivätkä ne yleensä ole läheskään yhtä kauniit.

Kauneus luo rakkautta, mutta yhtä lailla rakkaus synnyttää kauneutta. Viehätys voi syntyä ajan kuluessa, eikä tytön tarvitse olla muiden mielestä säväyttävä. Onnellisimpia ovat ne naiset, jotka eivät murehdi siitä, mitä miehet kokonaisuutena näkevät. Pääasia on olla sen koiran (tai sian) kainalossa, jolle se oma kissa on maailman ihanin olento.

Hauskaa ja stressitöntä keväänjatkoa blogin lukijoille
toivoo Lauri"

Lauri sitten meni ja vei tän skaban ihanan aidolla miesnäkökulmallaan! Hauska, mutta realistinen teksti sulatti mun sydämen totaalisesti. Mun mielestä suurin syy kuitenkin Laurin tekstin voittoon on se, että tällasta tekstiä tyttöjen pitäis saada useemmin luettavakseen.
Onnea Lauri siis paljon paljon paljon! Niin ja palkinnosta lisää huomenna! ;)

PS. Lontoopostaus löytyy täältä !

tiistai 19. huhtikuuta 2011

pojat ei tajuu

Miehet, nuo hölmöt saunaillassa pilejään vertailevat, moottorintilavuuksista hehkuttavat, autoradasta haaveilevat pikkujässikät... Miehet, jotka eivät aina tajua miksi naisilla on valtava käsilaukku tai kymmenen paria samanlaisia (erivärisiä!) kenkiä..

Poikien päihin ei aina mene "tyttöjen jutut" (ei sen puoleen, aika vähän mä tajuan moottorin rakenteesta tai kulmapotkusta...) ja joskus niiden suista lipsahtaa mitä ihanimpia kysymyksiä ja ihmettelyjä. Esimerkiksi eräs kaverini ihmettelee toistuvasti miksi ihmeessä käytän clip oneja, ku ne ei kerran tuo huomattavaa pituutta mun tukkaan. Kun yritän selittää, että ne tuo sitä tukkaa vähän lisää ja paksuutta lettiin, silmät pyöristyy lautasen kokosiks: "miks, onhan sulla muutenkin paljon tukkaa?". NOKU...haluun...lisää?

Tai sitten pojat ei tajua, jos taksissa matkalla viihteelle alan panikoimaan unohdettuani korvakorut. "Njää, sitä kukaan huomaa pimeessä baarissa" ne sanoo. NOMITÄSI? Mä HALUAN mun korvikset. Ei se oo kyse mistään huomaamisesta!

Joskus haluan tietyn paidan ja se onkin kuivumassa pyykkitelineessä. Mä oon sellanen, että kuivaan sen vakka hiustenkuivaimella, jos tilanne sen vaatii. Tääkin ihmetyttää kakslahkeisia; enkä muka voisi laittaa jotakin toista paitaa? No en todellakaan, vai haluatteko mun väsäävän uuden vaatekriisin? Jos mun päässä on täydellinen asu, IHAN KIVA kakkosvaihtoehto ei kelpaa. Ymmärtäkää se, pliis.

Poikaystäväni myös kummastelee naisten logiikkaa. Kaikki kuulemma täytyy tehdä vaikeamman kautta ja mikään ei mene naisten pääkoppaan niin helposti (?!?) kuten pojilla. Salli mun nauraa! Mun mielestä naisten logiikka on kertakaikkisen loistava. Esimerkiksi eräs yö nukuin vaatehuoneessa, koska mun mielestä ikkunasta tuuli sisälle ja aamuaurinko häiki silmiä. En toki voinut laittaa verhoja ja tuuletusluukkua kiinni, vaan koin pimeän ja tuulettoman vaatehuoneen paremmaksi nukkumispaikaksi. Eläköön Jennin logiikka!

Monesti pojat myös ihmettelevät miksi varpaankynnet pitää lakata talvisin (no kuule vaikka siks että saa kattella suihkussa ihania helmiäisvarpukynsiään, perkele), mitä järkeä on taivuttaa ripset (tähän ei tarvi ees vastata) tai miksi pitää ostaa jotain turhaa vaan siks, että saa halvalla (no voi joskus tarvitakki!). Kuulen myös joskus kummasteluja miksi naiset käyttävät epäkäytännölisä tavaroita vain ulkonäön takia (hei oikeesti, moniko tyttö laittaa urheilukassin olalle ja jalkaan 12 sentin stilettikorot??).

Etten vain morkkaisi poikia, esitän pari kysymystä (ja paljastan vajaaälyisyyteni) teille pojat:
-Miksi te laitatte tukkaanne geeliä, lakkaa ja muotovaahtoo melkein yhtä paljon ku tytöt, vaikka teillon 10 kertaa vähemmän tukkaa?
-Miksi vieraiden ihmisten autot/moottoripyörät kiinnostaa niin paljon, että niitä pitää mennä kummastelemaan 10 sentin päähän?
-Miksi pitää tietää äänestä onkos siinä kiesissä nyt veekasi vai mikä moottori?
-Miksi teitä ei kiinnosta sukkien väri ja yhteensopivuus housujen tai shortsien kanssa?
-Miksi miehiä ei kiinnosta mitkä kengät tyttö laittaa baariin (voi kyllä, meitä tyttöjä kyllä kiinnostaa mitkä kengät SINÄ laitat!)?

Pojat, jään odottamaan vastauksianne...

Lukijat, kertokaa mulle mitä elämänne kakslahkeiset eivät ole tajunneet, tai mistä he ovat esittäneet vilpittömän suloisen kysymyksen. Nää on niiiiiin ihania, että antaa tulla!

PS. Toisen blogin ulkoasu teki dramaattisen muutoksen, käykää toki vilkaisemassa! ;)
PPS. Muistakaa skaba!!!
PPPS. Lähden huomenna muille maille vierahille, elikkäs Lontooseen, joten postailu jää jokuseksi päiväksi. MUTTA I'll be back! Maybe voin kivasti ajastaa jonkun postauksen teille, ettei ihan hiljasta tuu tähänki blogiin!

maanantai 18. huhtikuuta 2011

40 000 näyttöö ---> KILPAILU

Eli lupaamani 40 000 näytön kilpailu pamautetaan käyntiin aivan pian!

Kilpailun idea tuli lukijalta (kiitos siitä!) ja se on seuraavanlainen:
Kirjoita mielipide/angstaus/pätemis/tietoisku/mikä vaan -postaus valitsemastasi aiheesta ja lähetä se osoitteeseen tseni@luukku.com. (Liitä mukaan nimesi, osoitteesi ja jos haluat, niin myös linkki omaan blogiisi!) Aihe voi siis olla jo blogissa käsitelty tai jokin itse keksimäsi. Se voi myös koskea Let's fake it -blogia, jos muuta aihetta et keksi, mutta osallistuminen kiinnostaa. Maanantaina 25.4. kilpailuaika loppuu kello 12:00 ja illalla valitsen parhaan tekstin ja julkistan voittajan. Palkinnon toinen osa on tämän voittajatekstin julkaiseminen tässä blogissa! (Toinen osa palkinnosta on vielä hämärän peitossa...)

Eli nyt kaikki osallistumaan, sillä ei ole väliä oletko lukija vai et!
Voit myös levittää kilpailusta infoa blogissasi tai kertomalla kavereillesi, jotka voisivat olla kiinnostuneita (voittajateksti kun pääsee jokusen sadan hengen luettavaksi).

Let's osallistumaan!

lauantai 16. huhtikuuta 2011

elämää kaaoksessa

Tiättekö sen tunteen, kun luette jonkun blogeista huonepostauksia ja se valtava kateus hiipii mieleen: kaikki on tiptop, täydellisessä harmoniassa keskenään, tavarat omilla paikoillaan ja kaikki on muutenki ku sisustuslehden kannesta. Ai ette tunne, koska teillä kaikilla on jo sellaset kämpät? Okei, oon sitten yksin tän asian kanssa...

Ensinnäkään mulla ei oo tarpeeks kaappitilaa; vaatehuone pursuaa, vaatteita varten on pitäny ostella ikeasta siirreltävä hyllykkö ja suuri osa niistä roikkuu myös kylppärissä pyykkinarulla. Poikaystävän vaatteet sulloin lakanakaappiin. :D Kaikki tasot ja hyllyt pursuaa koristeita, muistoja, valokuvia ja epämääräistä romua vuosien varrelta (MITÄÄN EI VOI HEITTÄÄ POIS, ei ainakaan löytämiäni kivanmuotoisia kiviä, kutsukortteja bileisiin vuosien takaa tai Happy Meal -leluja, joita kaverin kanssa kerättiin lukiossa...).

Meillä ainoat toisiinsa sopivat sisustuselementit ovat valkoinen sohva, valkoinen ja ruskea karvamatto, ruskeat ikkunankaihtimet (?) ja valkoinen sohvapöytä. Ne eläis muuten harmoniassa keskenään, mutta oon raahannu tänne mustan tv-tason, prätkähiiripeiton, uskomattoman rumat mustavalkoiset kukkaverhot ja ikivanhan stepperinrotiskon. Lattialla on myös kenkiä, käsipainoja, ja viimeisiään vetelevä traakkipuuparka. Taulu, joka on odottanut yli puoli vuotta seinällepääsyä maka edelleen lattialla (seinässä on jo ruuvi sitä varten !). Sängystä löytyy yleensä prinsessalakanat täysin epäsopivien tyynyliinojen kanssa.

En osaa laittaa mitään paikalleen, jotenkin vaan jätän tavarat ensimmäiselle tasolle, jonka kävellessä löydän. Sillai "lalalalaa otan hiusharjan vessasta ja harjaan tukkaa, kävelen edestakaisin ja jätän sen telkkaritasolle, että voin huomenna repiä peliverkkarini ku en muista minne sen laitoin lalalalalaaa..." Sama juttu Petjalla, se ei edes TIEDÄ asioiden oikeita paikkoja. Ei oo mitenään eriskummallista kuulla sen kysyvän "Jenni, minne ihmeeseen kuuluu tää sun penaali/suoristusrauta/ripsiväri/sukka". Meinaa itku tulla, ku se täällä jokusen vuoden pyörineenä ei tiä viäkä minne kuuluu mikäki! No, emmäkään satavarma oo.

Mutta jotenki tykkään siitä, että asiat on vähän rempallaan. Puhdasta toki pitää olla, mutta ei kaiken vältsisti tarvi olla ojennuksessa. Musta on vaan kiva, jos sohvapöydällä makaa pari lehteä ja mehulasi, tai että kenkäpari jököttää cd-soittimen vieressä, ihan eri paikassa ku kuuluis. On vaan rennompaa. Välillä ottaa päähän ku tää on ku kierrätyskeskus tavaroineen, mutta se helpottaa, että sit kun eteen tulee muutto seuraavaan asuntoon, ei tarvi raahata tätä kaikkee paskaa mukanaan vaan suoraan roskiin! Että morjes vaan koko roska.

Ehkä mun ensiasunto saa olla ruma ja rempallaan, sotkunen ja joskus vähän kaaoksen puolella. Se on kuitenki mun koti. Jos se jotain häirittee, ei tarvi tulla kylään saatana!

(=

Multa formspringissä kyseltiin, että miltä oikeesti näytän, ku oon joka kuvassa erinäkönen (se on muuten totta, miten pirussa se on mahdollista!?). Joten tattadadadaa, tässä tuorein (huomatkaa laatu!) kuva musta, olkaa hyvä!

Image and video hosting by TinyPic

(PS. haluisko joku myydä mulle mustat/tummanruskeet clip onit, en kestä tota lyhyttä tukkaa! :D )

perjantai 15. huhtikuuta 2011

Parisuhteen kymmenen kultaista vinkkiä/sääntöä/neuvoa

1. Jos poikaystäväehdokas on mopoja rassaava ikuinen pikkupoika, joka haaveilee pleikkarista ja nukkuu Mikki Hiiri-lakanoissa, ei se seurustelun alettua siitä ainakaan parempaan suuntaan muutu! Ennen seurustelua pojat vielä yrittää panostaa ja näyttää parhaat puolensa, mutta sitten kun seurustelu on virallisesttu FB:ssä, heitetään turhat komeilut nurkkaan! (Pätee monesti myös meihin naisväkeen)

2. Älä koskaan ikinä milloinkaan estä poikaystävää tapaamasta kavereitaan siks, kun sulla on joku henkinen kriisi, koska sitten tää poika ratsastaa tällä tutulla "MÄ EN KOSKAAN SAA OLLA MUN HOMEBOYN KAA!!!"-vuodatuksella.
Surullista mutta totta.

3. Jos anoppi tun tuu täydeltä vittupäältä, kannattaa katsoa peiliin; pojat kun yleensä valkkaavat äitinsäoloisen misukan itselleen. (tai täyden vastakohdan!)

4. Älä luule, että sitä himassa olevaa kakslahkeista enää parin vuoden päästä kiinnostaa, vaikka kuinka keimailisit nakupellenä suihkun jälkeen tai joogaisit alusvaatteillas. Ainoa mitä kuulet on vanha tuttu "mees ny siitä telkkarin edestä".

5. Älä mäkätä turhasta. Oikeesti. Kuka jaksais kuunnella jotain "älä pidä sitä paitaa tollai noin noiden housujen kanssa hei laitat sen nyt sillai ihan toisella tavalla hei äläkä missään nimessä sitten ota sitä lippistä hei kuule hei!!!" (Toi on mun joka viikonloppuinen mantra, jota hoen ennen viihteelle lähtöä ja kyllä, sen ärsyttävyys on alkanut näkymään poikaystävän kasvoilla tuskaisena ahdistuksena. Älkää siis toistako tekemääni virhettä.)

6. Mun suurin osa kaveripiiristä on kikkelillisiä, joten ymmärrän jos poikaystäväni kaveripiiristä löytyy typyköitä. Joten turha ressata että SIELLÄ SE NYT ON ULKONA TUPAKALLA TYTÖN KANSSA, jos itekin kaipaa välillä jätkäseuraa. Ei näkeminen vastakkaisen sukupuolen kanssa johda välittömään kuivapanoon Teboilin vessassa. Kai?

7. Älä päästä jätkää liian helpolla, äläkä usko näitä ihania "naisten paikka on keittiössä"-juttuja. Kumpikin imuroi, kumpikin tiskaa, kumpikin pesee vessaa, PISTE. Ei sellasesta mitään tuu, että toinen odottaa sohvalla niitä "miesten töitä" (auton pesettäminen, lampunvaihto), kun toinen duunaa jokaviikkoista suursiivoustaan yksin.

8. Älä rakas ihminen lue sen toisen tekstareita tms. Ihan jo siks, että se on rikos. Ja toiseks, niin utelias ei saa olla! Se on varma tapa tappaa suhde, meinaan jos joku lukis mun viestit, ni mä lukisin sille viimeset sanat ja ne olis "morje ja tosson ovi". Ihan vaan periaatteesta, vaikkei mulla jänniä viestejä olekaan.

9. Opettele nieleen pettymys ja vitutus. Mulla kesti kauan opetella, mutta nyt oon jo aika pro siinä. Katsokaas, jossain välissä se poika haluaakin tehdä jotain muutaku istua himassa ja kattoo Titanicia. Se voi kirpasta, mutta se nyt on väistämätön tilanne. Tai joskus se voi sanoo vähän rumasti, eikä enää lähettelekkään sydän-tekstareita. Se on se arki.

10. Rakasta eniten, kun se ansaitsee sen vähiten. Ei muuten tyhmyyksien aiheuttamista säröistä suhteessa pääse yli.

Jos mikään edellämainituista ei kuulostanut tutulta tai tarpeelliselta, ja poikaystäväsi on edelleen kunnon gentlemanni ja kotityömonsteri, niin täytyy sanoo että en määkään sitten näköjään kaikkee tiä :( no eivaan, läppäläppä, tää oli taas tällasta tuttua huumorilla vedettyä kliseistä höpöhöpöä taas näin perjantain kunniaks.

torstai 14. huhtikuuta 2011

HUOMIO!

Kun jossain välissä napsahtaa 40 000 näyttöö mittariin (tilannetta voi seurata siis oikeesta sivupalkista, "Näytöt"-kohdasta), on kilpailun aika. Mutta millaisen kilpailun? Arvontaa, vai ihan kunnon kilpa? Ehdotuksia saa laittaa tulemaan joko tähän postaukseen tai intiimimpään kosketukseen pääsee sähköpostia laittamalla! Ideoita kehiin, oon pelkkänä korvana!

Jokaisen naisen unelma on kymmenen lasta ja kirkkohäät -paitsi mun

-Mä en haluu lasta. Tai naimisiin! Ihan kammottava ajatus.
-Älä ny viitti, kyl sä myöhmmin haluut.


Ylläoleva keskustelu on (vaihteeks) ihan tuulesta temmattu, mutta aika todenmukanen. Itekin oon vastaavanlaisissa keskusteluissa ollu osallisena ja sivustaseuraajana. Aina se noudattaa samaa kaavaa: joku uskaltaa avata suunsa ja paljastaa, ettei ajatus perheestä tai äitiydestä tunnu omalta. Sitten joku, joka on koko lapsuutensa hoivannu nukkeja ja haaveillu suurperheestä, avaa sanaisen arkkunsa kieltämällä toisen ajatukset. "Et sää oo tosissas, kyllä sää haluat lapsen ja naimisiin!!" NOKU EN HALUA.

Ihan ku jokasen naisen olis pakko heti 15-vuotiaana tuntea valtavaa halua äidiks ja vaimoks. Jos ikä on päälle 20, ja hää- ja ristiäiskorttien askartelu vaan oksettaa on vähintäänkin tunnekuollut teini-ikäänsä pitkittävä itsekeskeinen ämmä. "Mutta ei hätää, voihan sun mieli muuttua viel vaikka kolmekymppisenä!" Niin voi. Mut jos ei muutu?

Ihmiset, jotka eivät halua tuoda lapsia tähän maailmaan ovat itsekeskeisiä ja epänaisellisia. Tuttavapiiri yrittää kaivaa toisen äidinvaistoa esiin istuttamalla kuolaavaa Mini-Verttiä syliin ja kertomalla kuinka ihanaa onkaan aamulla herätä keittämään tuttipulloja. Jos et halua äidiksi, saat niskaan lapsienvihaaja-leiman ja sut jätetään ulkopuolelle.

Ihmiset, jotka eivät halua sitoutua kirkollisin menoin ja kuiskata vapisevalla äänellä alttarin luona "tahdon", ovat muka kevytkenkäisiä heitukoita, joiden sydän on kylmä ja asenne ylimielinen. Paritkin treffit saavat tuttavapiirin kuohumaan: "Joko Miljamatilda nyt VIHDOINKIN löysi sulhasen!. Jokaisenhan pitäisi haluta yhteisen farkkuauton ja kultaisennoutajan ja hääkuvan takanreunalle. Eiku?

Totta kai mieli voi muuttua. Ehkä tapaa sellasen miehen yhtäkkiä, joka vie jalat alta, jonka kanssa haluat saada sen pienen ihmisenpoikasen ja jonka kanssa vanheta yhdessä. Ehkä vannoutunut sinkku ja epä-äidillinen ilmestyskin voi kääntää kelkkansa ja haluta kaiken sen, mikä ennen aiheutti oksennusreaktion. Ehkä. Ehkä ei. Never say never ja ken tietää. Mutta voi olla että ei. Ei se tee kenestäkään kylmää lehmää, jos ajatus kymmenpäisestä vaippakatraasta ei tunnu niin houkuttelevalta, ku ura tai matkustelu. Jos tietää, että ei voi tarjota lapselle kaikkea mitä pitäisi, tai tietää, että olisi surkea äiti, niin mitä helvettiä niitä lapsia pitäis hankkia? Tai jos ikuisuuden lupaaminen jollekkin kakslahkeiselle tuntuu ahdistavalta, niin ei niitä häitä kannata alkaa duunaan. Ne, jotka painostaa moiseen voi ite hankkia juhlansa. Tai kokeilla ite, miltä tuntuu elää vastoin omia haaveita ja unelmia.

Jokanen tekee ratkasunsa iha ite, että hankkiiko lapsia, miehen, omakotitalon, koiran, kissan, firman, rinkan reilaamista varten tai vaikka ryhtyy nunnaksi. Se ei kenellekään kuulu. Ne, jotka haluaa nauttia vauvantuoksuisesta arjesta, nauttikoot. Ne jotka ei halua, niin ei halua. Vitut se oo keltään pois! Ei kaikki voi haluta samaa.

sanoo nimimerkki "vauvakuumeen ja lapsi-inhon välillä risteilevä, maistraattihäistä haaveileva kylmä ämmä"

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

"ELÄIMIÄ EI SAA TAPPAA!"

Tenppa, tää postaus on sulle.

Tänään mun, Jullin ja Teemun puheenaiheeks kahvipöydässä nousi naiivit yläasteikäiset tytöt, joiden mielestä eläinten tappaminen on väärin. Siis tappaminen kaikissa muodoissaan (ilmeisesti kuitenkin eläimet saa tappaa toisiaan?), silloin jos ihminen sen aiheuttaa. Postaan nyt kooten meidän kaffekeskustelumme yhteen, osa kirjoittamastani on mun suusta tullutta, osa taas Jullin tai Tenpan.

Puhuimme siis siitä, että monien nuorten tyttösten suusta usein kuulee sanottavan, että 'eläimii ei saa niinku tappaa', koska se on väärin. Perustelut ovat tyyliin "ne ei oo tehny meille mitään pahaa!!!". Vedotaan omaan kasvissyöntiin, ja haukutaan sekasyöjät, metsästäjät, liha- ja turkisteollisuus pataluhaks. Me, joista liha on hyvää ja nahkatakit on hienoja, ollaan vähintäänkin raakoja ja tunteettomia. Daa, eiks me tajuta miten karmeeta on ampuu söpö pupu!?

Näiltä vauhkoojilta jää usein huomaamatta sellaiset seikat, että kun me ihmiset ollaan tätä maapalloa aikalailla asutettu, tarvitsee eläinkuntiakin harventaa; kaikkien hyvinvoinnin kannalta. Liian suuri hirvikanta aiheuttaa hirvikolareita (Ja nyt se nillitys aiheesta "tarviix sitä autoo ajaa!!1" kannattaa jättää pois, iha oikeesti), liian suuri petoeläinkanta aiheuttaa maassaelävien pikkuelukoiden ja lintujen ym. syömistä jnejne. Metsästyslupia ei heitellä miten sattuu, vaan jokanen niistä annetaan tarkkaan harkiten.

Ja toki joskus unohtuu myös sellainen sana, kuin ravintoketju! Isommat syö pienempiä, niin se menee. Vai pitäiskö vaikka lehmät ja siat päästää luontoon (tokihan ne sitten jäävät karhujen ja susien raatelemiksi, koska eihän niitäkään saa tappaa!)? Joo, sinne vaan porsaat moottoritielle, siä niillä on mukavaa!! Herraisä. Ite tunnen niin ex-sikatilallisen, kuin ex-navetanpitäjänkin, enkä koskaan huomannu eläinten elämässä mitään paskaa. Ruokaa tuli naaman eteen, tilaa oli kirmata ulkona ja sisällä, paskat siivottiin pois. Ei tarvinnu hytistä pakkasessa ja syödä käpyjä. Sittekku lähdön aika tuli, niin ei muutaku elukat autoon, siitä teurastamolle, sähkötällillä henki pois hetkessä ja liha koukkuun roikkumaan. Nam.

Nää vauhkoojat silti tyytyväisenä istuu isin bemarin nahkapenkeille, vetää huuliin vähän valaanrasva-huulirasvaa, syö liivatteellisia nallekarkkeja ja lätkii eläimillätestattuja mekkejä naamaansa. Koulupöytä voi olla jonkun ihkun oravan ex-kotipuu ja sängyllä makaa lampaantalja. Mutku se lihansyöminen on niin raakaa!!

Usein oon myös tavannu tällasen söpöjen eläimien pelastuspakon. Eli vitut jostain tehotuotannosta, ku hylkeet ja siilit on niin söpöi. Ja hamsterit ja puput ja eläinvauvat. Kattokaapa vähän luontodokumenttia, ku joku krokotiili vähä repii jotain söpöistä söpöintä vesisiiseliä! Oliskos se pikkupossujen sähköiskulla tappaminen kuitenki pikkusen miellyttävämpi tapa heittää lusikka nurkkaan, ku tulla raadelluks? Ite mielummin ainakin eläisin syöden ja makoillen karsinassa vailla huolen häivää, ja kuolla äkillisesti NAPS, ku että yrittäisin selviytyä jonain pikkukaniinina luonnossa petojen armoilla.

Me nyt vaan satutaan elämään sellasta aikaa, että enää ei paineta villinä pihalla alasti, osana luontoa, peurojen ja apinoiden ja leijonien kanssa. Siihen täytyy sopeutua. Joku haluaa heittää turkiksen niskaan ja vetää pihviä nassuun, no can do, et sä oo mikään nillittään siitä. Joku haluaa syödä vaan kasvipainotteisesti ja jättää eläinkunnan tuotteet väliin, sekään ei kuulu kenellekään. Annettais vaan muiden elää elämäänsä, emmäkä iske kasvissyöjän lautaselle lehtipihviä, eikä kukaan saa mun nahkahanskoja polttaa.

Postaus koskee siis niitä typyköitä, joiden naiivi elämänkatsomus ja epärealistinen kuva maailmasta ei kulje tosiasioiden kanssa käsikädessä. Perustelut ovat "eläimet ansaitsee yhtä hyvän elämän ku mä, koska ne ei oo tehy mitään pahaa"-tasoisia (juu, eläimethän ei raatele toisiaan raakaakin raaemmilla tavoilla...) ja sanalla "eläin" tarkotetaan söpöjä pikkusia karvapalleroita, peura nähdään bambina ja rotta jonain pokemonina. Tää EI siis koske niitä, jotka ovat ottaneet selvää asioista ja tehneet vaikkapa sen kasvissyöntipäätöksensä sen pohjalta. Onhan se mahtavaa, että joku tässäkin itsekeskeisessä maailmassa ajattelee vihreästi ja pitää huolta viattomien eläimien oikeuksista, ettei niitä ihan miten vaan kohdella. Se, että jollain on niin suuri sydän, että oikeasti jaksaa välittää tehotuotannosta, huonosti asutetuista eläimistä ja hylätyista kissoista, on hatunnoston arvonen paikka.


"Pitää syödä kiviä, ne ei ainakaan elä!"

=)

Multa kyseltiin täällä LFI:n puolella Havaiji-postausta (jonka vanhassa -kuolleessa ja kuopatussa- blogissa jo toteutinkin), mutta ajattelin että en laita ei-asiasta-kiinnostuneita lukemaan sitä, joten se on nähtävillä täällä !

tiistai 12. huhtikuuta 2011

paskahommissa

Siis ai jumalauta mua ärsyttää sana "paskahomma" sitten niin pirusti. Paskahommana yleensä åidetään työtä, joka on joko likaista, alipalkattua tai se ei vaadi valtavaa kouluttautumista. Myyjät, siivoojat ja vaikka mitkä kesänsä autokorjaamolla kädet öljyssä viettävät saa niskaansa tän paskahomma-mussutuksen, mm. minä.

Ajattelin tossa syksyllä, että mullon sen verran vapaa-aikaa, että voisin ottaa kakkostyön iltojeni ratoksi. No, löysinki suht helposti siivoojaan pestin läheisestä kaupasta ja innoissani laitoin lappua siihen suuntaan. Noo, sain homman ja tykkäsin ihan sikana! Näki heti kätensä jäljen, työ oli nopeetemposta, muttei uuvuttavaa ja ei todellakaan mitään superhankalaa. Lähipiiristä moni kauhistu tästä "paskahommasta" ja yritti lohduttaa että "kyllä sä vielä saat jonkun siistin kivan homman" ja että "ehkä tää poikii sulle paremman duunin". Siis mitä? Miks sitten en hakenu johonkin siistiin paperinpyörittelyhommaan, jos sinne olisin halunnu? Miks hain just siihen siivoomisduuniin? Ainiin, siks, koska musta se oli kivaa! Että aikuset ihmiset voi olla idiootteja!

Pääsääntöinen duunini on näkövammaisten parissa, laskujenhoitoo, paperitöitä ja kaikkee peruspuuhailua. Homma on iisipiisi, tosi mukavaa, tapaa mielenkiintoisia ihmisiä ja maailmankatsomuski ei voi olla avartumatta. Silti monesti saan kuulla joltain vitun valopäiltä, että on varmaan paskaa olla jonku sokeiden mummeleiden kanssa, ja että kuinka tylsää sekin homma voi olla. Öö? Mä joskus oikeesti hämmästelen, miten 20-50-vuotiaat ihmiset voi oikeesti olla niin jälkeenjääneitä tai tynnyrissäkasvaneita, että edes kehtaa sanoo jotain tollasta! En mäkään sano, että voi veljet sullon varmaan ihan vitun paskaa siellä puhelinmyyntifirmassas, tai että onneks en oo sellasessa duunissa ku sää.

Minkä takia kaikkia duuneja ei pidetä arvokkaina? Miks kaikkien pitäis olla jotain rentoja farkkupukusia meikkiesittelijöitä tai vaikka geelikynsitaiteilijoita? Ei kellään oo oikeutta arvostella toisen työtä, tai ainakaan sitä työympäristöä jossa toinen on!! Herätkää urpot. Jokasella duunilla on tarkotuksensa; kyllä teitäkin ottais päähän, jos roskiksia ei tyhjennettäis tai putket olis tukossa. Tai että kaupan kassalla ei oliska ketään. Tai että joka paikassa olis ihan paskasta. Eikä ketään pakoteta mihinkään hommaan, jokanen ihan itte lähettää ne työhakemuksensa ja menee sinne haastatteluun JA TEKEE sitä duunia.

Kun lopetin siivoomisen (selkä sano niks ja naks), sain kuulla "jaa sää kyllästyit siihen paskaan!"-mussutusta. Hmm, vai lopetinko siks, kun selkärankaa särki ja öisin en voinu nukkua lapaluukivun takia? Ei se ketään kiinnostanu, kaikki näki asian niin, että Prinsessa-Jennille tuli mitta täyteen lattiakaivojen pesun ja jukurttitahrojen hinkkaamisen suhteen. "Ethän SÄÄ Jenni sellasta hommaa halua tehä" mulle väitettiin. Mun teki mieli kiljua ja soittaa siivousfirmaan että vittu mää tuun takasi, noi idiootit ei tajua mitään. No en kuitenka tehny niin.

Edelleen joskus nään unia ex-työpaikastani ja viihdyn pitkään kauppojen siivoustarvikehyllyillä. Ehkä vielä jonain päivänä palaan...........)

Mutta siis tehkää sitä duunia ku haluatte, välittämättä muista taulapäitä. Jokasessa työssä on plussat ja miinukset, ja niitä ei tiedä muutaku alalla olevat ihmiset! Ei ne ulkopuoliset hemmotellut kermaperseet, joiden isoin työsarka on ollu kaks viikkoo isin toimistolla paperisilppurin päävalvojana.

perjantai 8. huhtikuuta 2011

"Sä oot niin lapsellinen" ja perään -_- -ilme

Eräänä kauniina sadepäivänä Jenni kaivoi varastosta bränikät, limenvihreät Hai-saappaat. Niiden vettähylkivä pinta houkutteli mua vesilätäköihin... No, kiskasinki ne jalkaani töihin mennessä (matkaa mulla töihin on 3-4 kilsaa, paikoitellen hyvin lätäkköistäkin tietä, hehee) ja lähdin minilammikoiden kuvat silmissäni tallustelemaan. Pari hyvää lätäkköä löytyki, ai perkele oli mahtavaa kahlailla ylitulvineen ojan reunamilla... No mä sitten vahingossa lipsautin poikaystävälle kahlailleeni kumpparit jalassa lätäkössä, ja vastaus oli "Siis mitä? Et oo tosissas... Kuinka lapsellinen sää oot...".

No en varmana oo! Oon vaan...lapsenmielinen! Joskus vaan on kiva rakennella sänkyyn tyynyistä majoja ja pesiä, telmiä kesäsin rantavedessä ja kattoo Muumeja ja Disney-leffoja! Tai pelata muistipeliä pikkuveljen kanssa, rakentaa hiekkalinna ja suunnitella epärealistisia prinsessahäitä ruutupaperille. Enkä silti oo jääny kehityksessä jälkeen, oo päästäni vajaa tai miten muutenkaan ala-astelaisen tasolla. Kai. Oon parikymppinen, töissäkäyvä, asiani itsenäisesti hoitava nuori nainen. Älkää antako kumppareiden (tai Hello Kitty-sormikkaiden) hämätä. ;)

Mun mielestä lapsenmielisyydessä ja lapsellisuudessa on aikamoinen ero. Mun vinkkelistä lapsellisuus on asioiden hoitoa lapsen lailla; esim. riidat, ystävyyssuhteet ja niiden päättyminen hoidetaan ala-astelaisen tavoin. Pikkujutuista hernemaissipaprika-pussin vetäminen nenään ("Leena-Maija osti samanlaisen laukun ku mulla!!!1 Oon sairaan vihanen!! Sellasiahan ei oo ku 237982309 samanlaista Seppälässä!"), turha kostaminen ("Sä sit puhuit mun poikkikselle, joten mäpä ehdotan sille, et strippaan sille webiiiis!!") ja mykkäkoulu ("Olit poikien kans yhellä. En sano sanaaka sulle tänään.") vois kuulua näihin lapsellisuuksiin. Ja nyt en moralisoi, on sitä tullu itekki mykkäkouluiltua ynnä muuta hauskaa. Kukapa ei? Mutta ei sekoteta lapsekkuutta ja lapsellisuutta keskenään!

Parhaimpia on nää, jotka sanoo muita lapsellisiks! "Siis vähäx toi on nolo ja lapsellinen ku sillon sukkatemppu/heppa-paita/kukkakoristeiset hiuspinnit/vittuihanmitävaan?!?11" No et sää onneks oo yhtään pelle ku jaksat kytätä!:D Ne jotka jakelee jotain aikuistumisvinkkejä, on yleensä ite niitä jotka painii vielä aika pahasti ton murrosiän kanssa.

Image and video hosting by TinyPic
mun 20 vee -synttärikakku.

Tässä oli perjantain pikapostaus, nymmä meen tekeen tyynyistä ja peitoista majaa, moikka!


PS. Mitä SUN mielestä kuuluu lapsillisuuteen, tai mikä on sun mielestä kaikkein lapsellisinta? Joku edellämainituista, vaiko jokin muu? Esim. matkiminen, lällättely, nukeilla leikkiminen, julkisesti exän pilkkaaminen?

torstai 7. huhtikuuta 2011

Nainen-Suomi-Mies-Suomi-sanakirja

Tuntuuko joskus, ettei oikein aukene noi miesten sutkautukset? Vai etkö kenties ole koskaan noteerannut omaa piiloviestintääsi mäkätyksen joukosta? Nou hätä, Jenni auttaa. (Sisältää liioiteltuja ja aika tuulesta temmattuja vainoharhaisuutta lisääviä lausahduksia.)

Mies-Suomi-sanakirja

Mies sanoo: Kulta, onko sulla suunnitelmia viikonlopulle?
Ei, mies ei nyt ole kosiskelemassa sua romanttiselle pinikille, vaan...
Mies tarkoittaa: Pojat pyysi pelaan änäriä useemman tölvin kera. Ja mä aion mennä. Kysyin vaan siks, että saan aikaa keksiä minne sut tyrkkäis.

Mies sanoo: Onpa hyvää ruokaa! Oot tosi taitava keittiössä!
Mies tarkoittaa: Oot hyvä keittiössä ja siä saat pysyäkki.

Mies sanoo: Kyllä se Topin vaimoke on aika kone; siivonnu, pyykänny, tehy ruokaa....
Mies tarkoittaa: Sunki kannattais ottaa rätti käteen ja alkaa puuhasteleen...

Mies sanoo: Hahah, oot vähä hauskannäkönen tossa sun nilkkapitusessa Nalle Puh-yöpuvussas.
Mies tarkoittaa: Oot jollain hassulla tavalla aivan ylisöpö ja tekis mieli pussata sut rikki, mutta pidän miehekkyyteni kasassa.

Mies sanoo: Loistava sisustus!
Mies tarkoittaa: Mahtavaa, nään sängystä telkkarin ja keittiöön on maksimissaan kaks askelta!

Mies sanoo: Siis tää kakslitranen turbodiisseli olis siis todella hyödyllinen, ihan tulevaisuudenkin kannalta.
Mies tarkoittaa: Mun on pakko saada tää mun uudeks leikkikaluks ja ottaa viivoja joidenkin amisurpojen kanssa! Pliis anna mun ostaa tää.

Mies sanoo: Joo, siis mää voisin rakentaa tähän sellasen terassin ja uudet rappuset...
Mies tarkoittaa: Katsokaa ku mä oon äijä!


Nainen-Suomi-sanakirja

Nainen sanoo: Musta tuntuu, että me ollaan kasvettu erilleen.
Nainen tarkoittaa: Se, että sä jauhat mopoista ja pelaat pleikkaria ei oo enää söpöö, vaan saatanan rasittavaa.

Nainen sanoo: Oonko mä nätti tässä mekossa?
Nainen tarkoittaa: Kato ny kuinka kuuma mä oon!!

Nainen sanoo: Joo mee vaan poikien kanssa kolmeks viikoks Pattayalle ryyppään!
Nainen tarkoittaa: Jos meet, huutoo tulee. Jos jätät menemättä, huutoo tulee siitä, että ees suunnittelit meneväs.

Nainen sanoo: Mä en haluu lähtee sinne hiton Pera-Jaakelille saunoon ja ryyppään.
Nainen tarkoittaa: Mä en ihan oikeesti halua lähtee, tää ei oo mikään saatanan käänteisleikki.

Nainen sanoo: Anna mun olla!!!
Nainen tarkoittaa: Anna mun olla!! TAI Älä jätä mua.

Nainen sanoo: Luoja toi sun kaveri Jarkko-Pena on herkku...
Nainen tarkoittaa: No se on herkku. Ja olis seki ihan jees jos vähän heittäytyisit mustasukkaseks...

Nainen sanoo: Mikset sä voi olla tollanen ku Brad Pitt/Justin Bieber/Mikko Leppilampi...? Huoh....
Nainen tarkoittaa: No onneks et oo sellanen! Ku oot vähän tollanen reppana niin saan pitää sut vaan omanani...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

"Seurustelu on pilannut monta hyvää ryyppykaveria!"

Tyttöjä sanotaan kaksnaamasiksi, mutta kyllä mun mielestä tässä asiassa monesti miehet vievät voiton, meinaan sillon kun joku kaveriporukan jätkistä alkaa seurustelemaan.

Mun kaveripiiriin kuuluu 4-6 poikaa, joista jokanen vuorollaan on ollu parisuhteessa. Aina, siis AINA, kun joku astuu seurustelun ihmeelliseen laivaan, alkaa muilla pojilla vitutuskäyrä kohota. "Jaako-Sentteri ei lähe nykysin enää radalle, ku se on sen Tiuku-Liisansa kanssa himas, nössöt!!11" pojat uhkuu angsteissaan, eikä muista sitä omaa seurustelun alkuhuumaansa kuukauden takaa. Huvittavaa.

Jos toinen ei haluu lähtee, niin no can do. Tuskin se uus kumppani sitä väkisin himassa pitää? (Nojoo, on näitäki nähty.) Pojille ehkä onkin se suurempi kolaus, että ne jäävät kakkosiksi jollekin tissiripustimelle, ku se, että Jaako-Sentteri ei oo mukana. Vitut niitä kiinnosta kuka siinä sohvalla kaljaa juo niiden kanssa. Se vaan ottaa päähän, kun kaveri onki valinnu kymmenen kaljapäissään sössöttävän jätkän sijasta tyttöystävänsä. Onhan se ny aikamoinen pudotus maanpinnalle.
Ja sitten alkaa spekulointi ja mustamaalaus: "Ois jäbä salee halunnu lähtee mukaan, mut se sen vaimoke ei varmastikkaa antanu lupaa!!11".
Aivan.

Tytöillä tällasta ei oo, ainakaan tollasilla mittasuhteilla. Kun minä tai joku mun naispuolisista kavereistani on löytäny jonku mukavan pojanklopin, ei kukaan tunne menettävänsä mitään oleellista vaikka kaveri kumppaneineen viikonloppunsa viettäiski tiiviisti himassa. Toki jos toiset on pari kuukautta hengannu vaan kaksin, eikä vastaa puheluihin, niin kyllä se nyt vähän voi ärsyttää. Ei siitä silti kukaan mitään rageja oo tähänkään mennessä vetäny. Turha sellasta on murehtia, maailma on ihmisiä täynnä.

Kyllähän jokaisen täytyy se ymmärtää, että parisuhde (ja jossain välissä perhe) voi viedä oleellisesti aikaa kavereilta. Toisaalta sitten on turha porata, jos kaverit on kaikonnu sillä välin, ku oot eläny symbioosissa poikkikses/muikkelis kanssa viimeset kaks vuotta. Parisuhdetta täytyy hoitaa, mutta ei ne kaveritkaan itsestäänselvyyksiä oo. Ihmissuhde ku ihmissuhde kuolee, jos sille ei aikaansa anna.
Silti täytyy myöntää, että mieluummin itekki vietän illan poikaystäväni kanssa, ku jonkun puolikaverin. Sori vaan. Oikeita ystäviä ei voi kovin helpolla unohtaa, edes poikaystävän takia. Se, että ei enää hengaa bestiksen kanssa kauppakeskuksen liepeillä päivästä toiseen, ei tarkoita että nyt on sitten ystävyys kuollu ja kuopattu. Useimmat tytöt onneks tajuaa tän.

Pojat on tässä asiassa niin eri maata. Seurustelu on henkilökohtainen loukkaus kaveripiiriä kohtaan ja kaikista kavereiden välisistä ongelmista syytetään seurustelua. "Se on nykyään kiireinen/nössö/lapsellinen/tylsä ku se alko seukkaan." = "Jamppa-Alvertti ei suostunut juoksemaan kanssamme alasti 30 asteen pakkasessa kännissä, joten peitämme pettymyksemme ja etsimme syitä hänen uudesta tyttöystävästään." Itse kyllä saa seurustella ja vielä odotetaan kavereilta kannustusta, mutta jos joku muu sen tekee niin... Sitten alkaa paskanjauhanta tai vähintään ollaan järkyttyneitä, että joku viihtyy tytön kanssa muutenki ku lakanoiden välissä. OHHOH.

Tytöt ja pojat, yritetään niellä se totuus, että joku voi olla superrakastunu alkuhuumassaan. Ryyppääminen ja bailaaminen ei enää koukutakaan, kun sillä uudella tyttöystävällä on niin ihanat huulet ja silmät ja ja ja.... Kyllä se huuma jossain välissä hälvenee, ja kaveri on taas remmissä mukana. Mutta paskanjauhamisella se ei ainakaan takasi tuu.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

surkeudella mässäily

Okei, heti ekaks sanon, että mun aamu ei lähde käyntiin ilman Iltalehti.fi:n melkein reaaliaikaisia uutisia luonnonkatasrofeista julkkisten eroihin. Oon jääny koukkuun siihen aivan täysin. Mutta silti mua ällöttää sairaasti iltapäivälehtien järkyttävä mässäily. Lasten kuolemat ja eläinten kidutukset nostetaan otsikoihin millä keinoilla vaan ja revitään niistä jokanen tiedonhippu ja levitellään toisen surua. KUVOTTAVAA. Silti mä luen niitä juttuja.

Jos vanhus kuolee jäädessään auton alle suojatietä ylittäessään, ei sillä ole juurikaan uutisarvoa. Ketä kiinnostaa? Mutta odotas kun nuori, kaunis urheilullinen (vaikkei oliskaan, niin kyllä sitten otsikoissa ainakin on!) tyttö katoaa/tekee itsemurhan/joutuu henkirikoksen uhriksi, lehtien sivut täyttyy rippikuvista ruusuineen ja ystävien surumielisistä haastatteluista. Mässäillään sillä, että kuinka järkyttävää tää nyt sitten on, näin nätti ja ihana kun oli. Että näin siltä henki lähti ja vielä murheelliset kuvat perään "paikasta, jossa hänet viimeisen kerran nähtiin".
Silti ei kunnioiteta millään tavalla tätä tahtomattaan julkisuuteen joutunutta (yleensä) vainajaa tai sen perhettä.

Joo, ei ne lehdet muuten myy. Kyllähän sitä mielummin lukee traagisen tarinan pikkupirkosta, joka katosi futisreenien jälkeen mysteerisesti, ku vanhasta rumasta miehestä joka hukku jäihin. Tajuan mä sen. Mutta se, miten ristiriitasta toi koko touhu on huh huh, en tajua! Ihan ku ei olis tarpeeks järkyttävää, että esim. oma lapsi on löydetty puukotettuna, tarvii siihen päälle kestää näiden hyeena-toimittajien soitot ja pyörimiset pitkin kotipihaa. Sitten väännetään lehteen juttua kuinka surullista ja kamalan raskasta tää on perheelle. KAINNY KU PYÖRITTE SIÄ!

Muistan, ku jokunen vuos sitten eräs huikeen nätti tyttö tapettiin koriskentällä ja siitä nousi aikamoinen haloo. Lehdet kilpaili, että kellä on nyt näyttävämpi otsikko ja surumielisimmät valokuvat. Tytön viimeiset lauseet painettiin lehteen, samoten kommentteja tytölle perustetusta irc galleria-yhteisöstä. Luin niitä juttuja silmät suurina ja halusin vaan lisää tietoo. Halusin tietää KAIKEN. Sitten mä tajusin, kuinka sairasta toi tollanen on; halutaan koukuttaa ihminen toisen suruun! Päätin, että kunnioitan tyttöä parhaiten jättämällä mässäilevät "uutiset" omaan arvoonsa. Mä en halua, että joku lehti tienaa jonkun perheen valtavalla surulla. Vitun oksettavaa.

No joo, edelleen selaan iltapäivälehtien sivuja aamulla läpi, mutta lähinnä etsien Tuksu-uutisia ja tietoa Martinan ja Eskon eron kulusta. En varppina osallistu siihen sairaaseen sirkukseen ostamalla lehtä heti, ku joku uutiskynnyksen ylittävä ja uutisarvon omaava kuolema-tapaus löytyy etusivulta. Maailmassa tapahtuu koko ajan hirveitä asioita, ja on muutenkin törkeetä, että joku lehti voi valita, että kenen kuolema/tapaturma on nyt surtavan arvonen. Että sää oot ruma ja vanha, ei ketään kiinnosta sun kuolemas. Mutta ai että, nyt löyty viistoistakesänen prinsessa paloteltuna, alkakaas pojat keksiä otsikkoo. Oliskos "Kaunis ja rakastettu Leena, 15, löytyi raa'asti paloteltuna" hyvä, vai keksiikö joku myyvämmän?

c ya!

perjantai 1. huhtikuuta 2011

hermoja raastavin ihmisryhmä: tekopirteät

Muistan yläasteelta erään tytön, jonka elämäntehtävä oli hymyillä. Siis älkää käsittäkö väärin, itekki oon suhteellisen hymyilevä henkilö ja tykkään ilosista ihmisistä. Jos ne vaan sattuu olemaan aidosti ilosia ja se reippaus ei mee yli. Tää tyttö... se on oma lukunsa. Se nauro tekonaurua, hoki että ei saa olla surullinen, jos joku vähänki oli perustympeenä ja HYMYILI lakkaamatta.
Tekopirtein tyyppi, jonka oon koskaan tavannu.

Tekopirteiden ihmisten kohtaamiselta ei voi välttyä, varsinki, jos vähänki vituttaa. Jostain kulman takaa ne tulee toitottamaan elämän upeutta ja kauneutta, kun toisen tekis mieli viillellä. Ai jumalauta. Onko niillä joku vitutustutka?

Tai jos joutuu samaan seurueeseen tekopirtsakan kanssa ja on vähänki realistinen, tyyliin "Jaaha, aurinko onki paistanu ny kolme viikkoo putkeen, kai kohta sataa!", niin eikös tää Marimekon raitapaitaan pukeutunu pirtee-Leena ala hokea "hei älä oo noin negatiivinen!!". No voi jestas, jos mä tässä pohdin elämän karuja tosiasioita, ni tuskin se tekee musta depression kanssa painiskelevaa itsemurha-altista pessimistiä!? Haloo, herää todellisuuteen!

Pahinta on, että tekopirteitä ei voi välttämättä tunnistaa ulkoapäin. Toki moni niistä on riemukkaasti pukeutuvia Hangon keksejä ja Naantalin aurinkoja, mutta sitten on näitä ns. piilopirteitä. Niiden salatusta pirtsakkuudesta voi saada vihiä vaan naamaan jumittuneesta tekohymystä. Muuten ne voi ollakin asiallisesti pukeutuvia ja fiksusti käyttäytyviä. Mutta sitten jossain välissä niilläkin se riemu repee... Jääkaapin ovessa on "ELÄMÄ ON IHANAA :)"-muistilappunen ja joka kohdassa pitää muistuttaa muita maailman mahtavuudesta. Ja toki yritetään tsempata näitä ei-niin-iloisia henkilöitä kohti aurinkoisempaa ajattelutapaa. Nää piilotekopirteet sopii hyvin esim. terveydenhoitajiksi tai töihin seurakuntaan.

Mutta silti suurinosa tekopirteistä ihmisistä on näitä raitasukkiin pukeutuneita, puna-keltapilkullisissa teepaidoissa hiihteleviä elämänilon puolestapuhujia. Että nyt kukaan ei saa murjottaa, lauletaan yhteislaulu ja aletaan järjestämään luistelutapahtumaa Pietarin katukissojen hyväksi! Oon silti aivan varma, että jossain syvällä sisimmässä niitäkin suoraan sanottuna vituttaa ja rankasti.

Mutta mikä on tekopirteyden ja aidon ilon ero? Esimerkiksi tekopirteys on täyttä esittämistä, jota se pirtsakka-Leena tuskin on itse edes tiedostanut. On vaan niin kivaa jakaa hyvää mieltä, vaikka ei oikein edes tiedä mitä se on. Aito sydämestä tuleva ilo on hetkittäistä riemua, jonka näkee jo pelkästään iloisen ihmisen silmistä. Siihen ei sisälly pakonomaista tarvetta pelastaa muita ihmisiä masennukselta ja pitää puheita ihanasta syksyn väriloistosta, vaikka vedeltäis jo lokakuun loskakelejä.

Tekopirteät ihmiset: miksi oi miksi te esitätte iloisia? Miksi täytyy kehitellä itelleen joku feikkireipas persoona? Miksei voi vaan olla?

Iloista, mutta ei tekopirteää, viikonloppua!