HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 30. toukokuuta 2011

toivepoksi

Taas haluisin kuulla teidän postausehdotuksia, I H A N mitä vaan. Ku voi jäädä joku helmi aihe käsittelemättä, jos kirjotan vaan kaikkee mitä omaan mieleen tulee! Emmäkä kuitenkaa mikään maailman mielikuvitusrikkain tyyppi oo (vaikka keksinki joku 457634985 postausaihetta päivässä :D). Eli antaa palaa!

Saanko kertoa Jeesuksesta? Juu ei kiitos.

Mikä onkaan hienompaa, kuin herätä ovikellon soittoon viikonloppuaamuna? Ei mikään, ainakin jos kyseessä ovat omaa uskontoaansa tyrkyttävät, pelastuksesta jauhavat himouskovaiset!

Jokainen saa uskoa ihan mihin ikinä lystää, mä uskon mihin uskon ja muut uskoo omiin juttuihinsa. Mulle on myös aivan sama, vaikka joku ei usko yhtään mihinkään. Aivan, koska mua ei kiinnosta! Mua ei myöskään kiinnosta ovilta oville raahautuvat henkilöt, joiden tarkoitus on pelastaa mut ja tunkea postiluukusta "JEESUS TULEE, OTA KOPPI!"-lippuja ja lappujansa.

Suosikkini oli se, kun eräs mamma "Ei mainoksia"-kyltistäni huolimatta halusi antaa mulle jesse-lehtensä. "No kun sulla on toi 'ei mainoksia'-lappu tossa, niin ajattelin antaa tän ihan henkilökohtasesti." Siis mitä? Siis jos en halua mainoksia ym. paskaa postiluukusta tiputettuna, niin haluan sen sitten käteen? Hieno logiikka!

Siis jos jotakuta kiinnostaa joku tietty lahko tai suuntaus tai ryhmä, ehkäpä kyseinen heppu voi itse ottaa siitä tietoa ja etsiä nää ramppaajat käsiinsä. Google on olemassa. Ei mun uskonnollinen kiinnostus herää "HALUATKO PELASTUA VAI KUOLLA HELVETIN TULESSA LUCIFERIN KANSSA"-pelottelusta. Saatana vähemmästäki lopettaa kaiken uskonnollisen toiminnan. Hyvä etten kirkosta eroo. Siis eiks nää jampat tajua, että ne menettää mahdollisia pelastettaviaan tolla veemäisellä tyrkyttämisellään?

Mun mielestä kenenkään ei kuulu tyrkyttää yhtään sitä omaa uskonnollista vakaumustaan. Sama juttu pätee politiikkaan; kenellekään kuulu mitä joku äänestää tai äänesti jossain vaaleissa tms. Pidettäis ihan omana tietona vaan. Emmäkä kulje tuolla jakelemassa lappuja, joissa lukee jotai "Sinunkin kuuluu katsoa Salkkareita, palvoa Ginan painijatoppeja ja olla äänestämättä kirkollisvaaleissa, KOSKA MINÄKIN TEEN NIIN!". Siis kaikki uskonnolliset porukat saa vaan turhaa negaa niskaansa oman käytöksen takia. Kai ny kaikki haukkuu jehovia, ku ne herättää lauantaiaamuna yheksältä koko saatanan kerrostalon!

Uskoa saa, tyrkyttää ei.

perjantai 27. toukokuuta 2011

oon sairas, meinaan luulosairas

Mä en tiä ketään toista, joka on tällanen vauhkooja ku mä. Heti ku opin lukeen, kävin salaa lukemassa lääkärikirjaa ja etin sopivia tauteja ittelleni. Ja nykyaikana on iisiä, ku iskee vaan googleen ne omat "oireensa" ja tadaa, eteen napsahtaa kiva valikoima erilaisia sairauksia joista valita. Että ottaisko tänään jonkun sydänvian vai astman ja diabeteksen? Toisaalta olis jännää vaihtaa välillä henkisten sairauksien puolelle, että skitsofrenia, se on se tän päivän juttu!

Mulla on omasta mielestäni ollu elämäni aikana kohdunkaulansyöpä, aivokasvain (se siis on koko ajan, välil unohdan sen), keuhkosyöpä, aivovamma, leukemia, oon myös ollut raskaana ja vaikka mitä. "Siis mun oireet sopii just aivokasvaimeen, ku tänään särki päätä!! En oo kyl juonu 24 tuntiin mitään ja oon unohtanu käyttää silmälaseja ja en itseasias oo syönykään, mut AIVOKASVAIN, se se on!!"

Ja tähän lähes sekopäiseen vauhkoomiseeni poikaystävä sanoo aina jotain tyyliin "No mene lääkäriin jos noin saatanasti pelottaa." Mutta mäpä fiksuna tyttönä vastaan "Turha mun on enää mennä. Mä teen jo kuolemaa." dramaattisesti ja etin itsestäni lisää kyhmyjä ja kasvaimia ja arvioin mun kehon toimintaa. Vois alkaa pitään oirepäiväkirjaa?

Parasta on, että jos oireet täsmää johonkin pikkujuttuun, esimerkiks vaikka vitamiininpuutteeseen tai jumissa oleviin niskoihin, ni ei todellaka, Jennipä ottaa vaarallisimman ja harvinaisimman sairauksen ikinä! Sitten googlataan ja etitään vähä lisää faktaa senhetkisestä tilanteestani. Hah. Sitte unohdan jossain välissä ja keksin uuden. Tylsä elämä? Kaipaan jännitystä? Sääliä? Oon luulosairas? Eeeeeei, oon siis varmasti vakavasti sairas...

En myöskään luota omaan terveyskeskukseeni (EI IHME, sieltä ei oo muutaku paskoja kokemuksia! Kerran oli ihan miellyttävää palvelua, mutta olinki kännissä sillon. Huoh.) enkä varmaan oikein muihinka lääkäreihin. Oma nettidiagnosointi riittää. Oon pohtinu, että mitä jos oikeesti sairastun? Googletan vaan oireita ja oon sillai "hohhoijjaa, taas teen ihan liian ison numeron tästä, pelkkä flunssa!". Tai sit mulle käy ku sille pojalle joka huusi apua liian monta kertaa; kohta kukaan ei usko mua. Vetelen viimesiä jonkun trooppisen taudin kourissa, niin kaikki repeilee että hah hah, on se Jenni kova tyttö liiotteleen! Että lopetappas nyt Jenni se esittäminen ja ota ittes sieltä hengityskoneesta pois.

Jenni: Iskä, oonkohan mää sairas?
Isi: No ainaki helvetin luulosairas!


Nyt haluankin kysyä lukijaiseni: olenko ainoa lääkärikirjoja selaava, oireita googlettava (ja keksivä) reppana? Vai löytyykö muitakin jopa?

torstai 26. toukokuuta 2011

lapsuus se vain loppui

Oon ilmeisesti joko tekemistä vailla tai sitten valtavan inspiraation kourissa, kun postaan jo tokan kerran tänään. Tai no, ei tota aamun vanhuuspanikointia voi laskee edes postaukseks, se oli... vuodatus. Mutta siis asiaan asiaan.

Entinen teinirotko on muuttumassa joksi tiukkapiponiuhottajaks ja moraalinvartijaks. Kuinka moni muistaa Vili Vilperin opettajan, Neiti Harakan (vai mikä lie)? No, sellanen musta on tulossa (seniorin lisäks). Koska tänään mä sain melkein slaagin, kun collegepukuuni pukeutuneena poljin (toki rauhallista vauhtia, tien oikeassa laidassa!) himaanpäin ja vastapäisestä koulusta alkoi valua ala-astelaisia pois. Ensin tuli pikkukundit risuineen ja lippiksineen. Ei hätää. MUTTA SITTEN. Mitä ne minikokoset pissaliisat oli ja missä kaikki söpöt lettipäiset pikkuleenat on? Ei mulla ainakaan ala-asteella ollu tapana pukeutua FARKKUMINISHORTSEIHIN KOULUSSA. Oli sillä pikkumisulla jotkut 15 denierin leggarit alla, mutta ei paljoo lohduttanu!

Ja aiemmin mä jo kirjottelinki pikkutypyköiden tavasta puhua netissä. ("Messis Kampis oli kaikki vaim0t, ei miti h0roi ja sit me kuolattii poikien kaa <333"-läpäläpää. Joo-o.) Mutta ei se riitä, pitää näyttääki ala-astelaisena joltain pikkuslutilta. Mun hurjimmat meikkikokemukset ala-asteella oli joku huulikiilto ja ripsari discoon, noilla typyköillä taasen oli varmaan enemmän meikkejä ku mulla! Ihme ettei tullu pummiin röökiä.

Mä muistan, että joskus 10-vuotiaana kyllä kaikki vielä leikki, 12-vuotiaana suurin osa salaa. Juu, noi lapset näytti siltä, että ne ei oo leikkiny sen jälkeen ku eskarireppu vaihtu koulurepuks! Mitä paskaa? Mä leikkisin vieläkin jos ei ois pakko käydä töissä! Ja ainiin, nykyäänhän leluilla ei edes tarvi leikkiä, ne leikkii itekseen. Patteri sisään ja offista onille ni se vetää jotain vitun rallia olkkarin lattialla, sen aikaa lapset voi sit pelata vaikka pleikkaria. HUH HUH!

Miksei lapset vopi olla lapsia? Nykyään hankitaan kakarat yläasteella ja myydään persettä ekana kesätyönä siinä kivasti yläasteen puolivälissä. No nyt meni liian pitkälle, mutta varmaan tajuatte pointin. Mitäs 10 vuoden päästä? Aaa, 7-vuotiaat kävelee koroilla ja seurustelee vakavasti kolmekymppisten liikemiesten kanssa. Vauvoille huulipunaa ja napakoru. Vittu!

Mikä sua vaivaa, maailma!? Mikset anna lapsien olla lapsia?

feelin' so old

Mä epäilen, että mä oon keski-ikääntymässä, tai oikeestaan senioritoitumassa. Oon pohtinu tätä jo pitenpään, mutta mä tajusin sen äsken aivan kunnolla ja oli pakko tulla postaamaan (VAIKKA PITÄIS LÄHTEÄ TÖIHIN...). Siis yksinkertaisesti musta on tulossa ihan mummeli.

Ensinnäkin mä keksin tekosyitä miks mun ei tarvis meikata, esim. "turhaahan mun on nyt tätä naamaa sutia, kuitenkin siellä tuulee/sataa/ihanmitävaa!". Siis mähän rakastan laittautumista!? Entäs toi vaatepuoli... Luoja! Ennen laitoin Fred Perryn pikeen ja cityshortsit mennessä ostaan maitoa. Nykyään ku pitäis johonkin lähtee, silittelen collareita sylissä ja mietin niiden pehmeyttä ja väljyyttä. Ja mukavuutta. En mä ennen halunnu mukavia vaatteita? Ennen mä käytin mekkoja joissa ei voinu hengittää, kenkiä jotka vei tunnon tai ainakin teki kunnon rakot ja farkkuja joissa ei voinu istua. Nykyään mä etsin mukavaa päällepantavaa! Auttakaa mua!

Sitten. Mä oon alkanu syömään vitamiineja. Ennen mua ei paskaakaan kiinnostanu jotkut vitun multitabsit, mutta nykyään - voi elämä jos jää ny supervitamiinit ottamatta aamulla! Tai jos KALANMAKSAÖLJYKAPSELIT LOPPUU. Varmaan kohta hankin sellasten vanhusten lääkerasian. Perkele.

Ei tää tähän lopu! Eilen mä haaveilin leipomisesta. Mä siis en voi sietää sitä jauhopölyä, maidon lämmittämistä ja sitä kauheeta taikinalla mälväämistä. Mutta nytten haaveilin pellillisestä pullaa. Että olis sitten Petjallekin naminamipullia kun tulee kotiin. Voi luoja. Ja nyt kun tarkemmin aattelen, niin viime viikolla tein lihapullia onnessani ja paasasin kotiruuan tärkeydestä.

Monesti myös haaveilen koti-illasta (onneks tähän asti Senssi on pilannut mun koti-iltani olemassaolollaan), kukkien istutuksesta, pitkistä kävelylenkeistä ja lättyjen paistamisesta. Missä on se tyttö, joka haaveili moottoripyöristä, meikkas joka päivä niinku olis bileet ja juhli kengistä pohjat paskaks? Mistähän sen löytäis? Limudiscosta?

Kohta varmaan laitan tuulipuvun päälle, ostan mukavat jokasään vaelluskengät (ei unohdeta sisäkenkiä!) ja alan sauvakäveleen. Tai muutan suoraan vanhainkotiin katteleen Kauniita ja Rohkeita. Vai onko mulla vaan kevätmasennus?

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

jättimegablogihurmio

Mä en tiä oonko mä jotenkin jäänyt jälkeen vai mikä mua vaivaa, ku en tajua ollenkaan näiden tuhansien lukijoiden jätti-mega-tyyli-lifestyle-blogeja. Tai tokihan mä itekki mielummin niitä selailen, ku että tilaisin jonku kämäsen fäsönlehden, mutta mikä saa sadat ihmiset hehkuttaan jotain H&M:n huivia jonkun muikkelin kaulassa?
Joku aika sitte erään suositun blogin pitäjän päivän asuna oli legginssit, pitkä toppi, tennarit ja perustakki. Parikytä teiniä sekoili onnesta kommenttiboksissa kuinka tyylitaituri tää blogimamma onkaan perustoppi-leggarit-asullaan. Mitä helvettiä?

Sen mä kyl tajuan, että on superiisiä samaistua sellaseen tyttöön, joka on pirun nätti ja jonka vaatteet sä voit itekki saada kaappiis. Onhan se helppoa pukeutua ku muotibloggari, ku kävelet vaan henkkamaukkaan. Mutta mistä kaikki saa alkunsa? Mikä imee ne sadat, jopa tuhannet innokkaat tytöt luokseen? Iskeekö sen bloggaajan kirjotustyyli, asenne vai taito yhdistellä näitä rättejä, kun kerran vaatteet on samaa settiä ku jokasella vastaantulevalla tenulla? Miks ihmeessä mä en ymmärrä?

En nyt pidä tyhminä niitä, jotka seuraa innoissaan isoja blogeja, niinhän mä itekkin teen. Mutta mikä ajaa ihmiset sellaseen ihme hurmokseen, että oumaigaad, sen ja sen blogin pitäjä osti ihanan Vero Modan mekon, voi veljet nyt mä sekoon? Millon tyyli/muotiblogin pitäjästä tulee esikuva ja julkkis, millon tavismaisuus jää taakse? Ja miks?

Ainakaan mä en nää mitään erikoista paitapusero-vyö-farkut-trenssi-linjassa, jota aika monista blogeista pääsääntösesti löytyy. Vai oonko mä sokee tyylikkyydelle? Vai luenko vääriä blogeja? Toisaalta mulle ei anna mitään nää Minna Parikkaa hehkuttavat ja laadukkaita kankaita metsästävät blogimisut. Mikä mua vaivaa, enkö osaa lukee blogeja?

Valaiskaa mua, mä en tajua.

maanantai 23. toukokuuta 2011

fiilistelyä

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

sori, oli pakko.

räppärit ja heidän henkevät lyriikkansa

Suomiräppiä ja -hiphoppia rakastavana ihmisenä oon kuunnellut jos jonkinnäköstä kipaletta ja kappaletta tästä kyseisestä kategoriasta, ja täytyy myöntää monien biisien olevan aina jäätävän naurettavia.

Miks joka helkkarin kappaleessa sanotaan jotain tyyliin "me tehää tää erilail ku muut" tai "muut ei tee tätä näin ku me". Ensinnäki te kaikki pikku-Mc Manet teette just samanlailla ku edeltäjänne ja toiseks, MIKSI joku asia täytyis tehä erilailla? (Ja mikä asia? MISTÄ TE PUHUTTE? Siitäkö, että kotistudiolla tehny paskan demon jä lähettäny sen johki levypomolle? Niin ne kaikki muutki tekee!) Jumalauta emmäkä käy kaupassa hävittäjäkoneella vaan ku MÄÄ TEEN TÄN NIIN ERILAILLA KU MUUT! Jou!

Suurta hauskuutta mussa aiheuttaa myös Mikael Gabriel. Joo, Pohjosen poika on aika jepa kipale ja ämgeellä on ihana ääni, mutta... Tajuaako se jamppa biisiensä sanotusten olevan aika läppiä? Sä olit oikees on suuren luokan viiltelykappale (ja mitä tarkottaa "en ois ikin tehy sulle sitä mitä tein"? miks teit sitte?!) ja Rakastu räppäriin on vaan niin hauska, että repeen ääneen kun kuulen sen! "Mullon valkkaRRRiii ja me ollaan paRRRtneRReit!" Mitä ihmettä MG? En ees tajua sen biisien ideaa. Ihan ku se sekottais ittensä Cheekiin?

Ja rakas Fintelligens, mitä on tapahtunut? Vanha kunnon Heruuks ja Hohtimet kaivoon vie satanolla jotain Mikä boogie-läpinää! Hyvä bailubiisi, mutta siiton suomiräbä todella kaukana! Ennen biiseissä oli joku tarina, nyt on vaan jotain kuraa tyyliin "jou, mullon feimii ja fygee tilillä, ja lumoon naiset mun pilillä, JOU!". Ja sit toho lisätään vielä joku superhauska kertsi johon kaikki voi osallistua, vaikkapa "Jee-ee-eee, nyt juodaan koko yö, ei kiinnosta työ! Jee-ee-eee, nyt juodaan koko yö!"

Nyt joku truu räbäfani on valmis vetään mua nekkuun ja manaa, että ei o pakko kuunnella sellasta mistä ei tykkää. Kyllä mä sen tiiän, eikä oo kyse siitä, ettenkö tykkäis. On sitä baarissa tullu turpa täynnä toivottua kaikkee paskaa Mikä boogiesta lähtien, eli kyllä ne asiansa ajaa. On vaan vittumaista, että ennen hopissa ja räpissä oli vielä jotain. Nyt se on naimista ja ryyppäämistä. Ei niissäkä aiheissa vikaa oo, jos vaan niistä osais tehä vakavasti otettavan kipaleen, eikä jotain huvittavaa "mä oon Ämsee Zäk ja hoitelen vosui ja juon koko baarin tyhjäx"-sönkötystä.

Mua myös kammottaa englannista suomeksi väkisin vääntäminen (Sheikkaa sitä buudia/äässiä on varmaan kammottavin esimerkki... Ainakaa en keksi pahempaa) ja itsesäälikovistelulyriikat ("Puhu vaan paskaa, ei paljoo kiinnosta, oot vaan kade!!1"-angst). Ja ihan ku jokanen räppäri olis joko a) valtava kusipääpleijeri tai b) itsetunto-ongelmissa piehtaroiva pienikikkelinen reppana. Ainii, ne on sama asia.

Mun mielestä Petri Nygård on hieno mies. Siitä ei tiä onko se läppä vai täysin tosissaan ja vilpitön, pikkusen synnytyksessä lattialle tippunu kaveri. Äijä vetää ihan pokkana ihme kalastajahattu ja saatanan rumat aurinkolasit päässä ja laulaa panemisesta. Ei sellasta voi ku arvostaa! Ja täytyy sanoo, että mikään muu kappale ei tuo mieleen kotibileitä niin osuvasti ku Petrin Kotibileet-biisi... (Plus kyllä Petrille täytyy antaa pojot siitäki, että biiseissä ei mainita mm. uusien Nike-merkkisten kenkien ostamista, vip-tiloissa pyörimistä tai sheikkaa buudia-paskaa.) 

Mutta nyt kysyn teiltä lukijat: mikä on sun mielestä legendaarisin hiphopkipale?
Ps. vielä loppuun mun mielesä kauheet ja kauheen hyvät biisit:

                                       Karmeimmat:

 



Parhaimmat:


 

+ hienoja biisejä ovat myös
  • Steen1 - Se tunne jolla ei ole nimeä
  • TPH - Vedä se yli
  • Paleface - Syntyny rellestään
  • Fintelligens - Kokemusten summa
  • Brädi - Vihreempää

lauantai 21. toukokuuta 2011

"kato mitä tol läskil on päällä!"

Tänään olin reipas tyttö ja puin päälleni lenkkivaatteet juoksutrikoot ja urheilutopin, siis sellasen rintsikoiden ja topin yhdistelmän. Yleensä mua ei hävetä mikään, mutta nyt mua jännitti saatanasti mennä ulos! Olin ihan satavarma, että ohikulkevat ihmiset kelaa "eikö toi pullero ois voinu laittaa edes hupparia päälleen...". No, mä selvisin lenkistä ilman herjaavia huutoja mun selkäläskeistä tai senssimahasta, mutta oli se aika pelottava kokemus.

Ei ihme, että mua pelotti; aika usein kuulee jonkun sanovan jopa normaalipainoisesta ihmisestä, jolla on vähän tiukkaa yllään (hui!), että ois toiki voinu laittaa kunnolla päälleen. "Kato mikkä makkarat tolle tulee ku se istuu". Tai että jättäis noi kuteet hoikille. Ja aina jossain näyttelijälaulajasensaation haastattelussa mainitaan "hänen ihanan solakka vartalonsa, joka oli verhottu sifonkitunikaan, joka korosti hänen hoikkaa olemustaan", KIITOOOOS, mulle riittää!

Siis mikä ihme oikeus vaan hoikilla ja laihoilla on pukeutua nätisti? Keskiverrot, pyöreet ja ylipainoset saa iskee jonkun teltan päälleen, kato ei niiden kroppaa varmaan kukaan haluu kattella. Tai sitten toinen ääripääajatus: "Siis ihanaa, että Leena 74 kiloo uskaltaa pukeutua niinku haluaa!:):) Tosi rohkeeta, vautsi, upeeta paljastaa muotonsa!". Siis ihan ku joku olis sankari tai tarvis jotain kunnioitusta siitä, että pukeutuu niinku haluaa! Mua ainakin on vaan alkanu hävettää, ku joku on tullu mulle selittään jotain "hei vau, oot uskaltanu laittaa tollasen mekon päälles, tosi rohkeeta, sehän istuu yllättävän hyvin!" (ja pystyn kuvitteleen, kuinka tohon lauseeseen lisätään mielessään "...vaikka sun reidet onkin aika isot tossa..."). Tulee fiilis että jee, oon varmaan tosi rohkee läski sitte. Oikee edelläkävijä.

Aina, kun johonkin keskustelupalstalle linkitetään vähän pyöreempi tapaus (tai ei tarvi olla edes pyöree, vaan normaali, naisellinen, kaunis nainen), niin iskee nää kaks kommentoijajoukkoo: "LAIHANA OLISIT KAUNIINPI" & "SÄÄ OOT NIIN IHANAN ROHKEE!". Tai jos joku julkkis lihoo pari kiloo, niin siitä tehdään kahdenlaisia juttuja: "Leena-Petteri McCow lihoi -katso kuvat selluliitistä tästä linkistä!" & "Leena-Petteri McCow upena myös pyöreänä, muodokkaat kuvat sivulla 7!". Ja sittekku laihtuu, niin etsitään syytä riutumiseen. Hei, eikö vaan voitais olla?

Mikä siinä on, että pyöreet ihmiset kerää pukeutumisellaan eniten silmäpareja? Vai luulenko vaan? Harvoin kuulee kommentoitavan hoikan ihmisen asuvalintaa. Parasta on, että harvoin kommentoijia on nää itse hoikat. (Nojoo, ihan ku vois luokitella, että hoikat puhuu näin, läskit näin ja muut näin. Mullon liikaa värikynää tänää näissä jutuissa.) Ei, ne kommentoijat on yleensä tällasia munkokosia telttaanpukeutuneita tyttöjä. Sellasia "itse ainakin tajusin, että en voi pukeutua muuhun kuin löysiin verkkareihin, tajuaisivatpa muutkin punkerot sen!"-asenteella. Tai ehkä se on joku "uskaltaisinpa minäkin olla oma itseni"-haikeus, joka puhkeaa kukkaan morkkaamisen merkeissä. Entiä.

Ihan ku olis valtava suoritus, että pyöreä ihminen usaltaa olla kaunis. Tai no, kieltämättä media ja aivopestyt teinit tekee siitä kyllä suorituksen. Pelottihan muakin mennä lenkkivermeissä ulos. Mun mielestä sillon joku tässä maailmassa kusee pahasti, jos M-kokoista ihmistä pelottaa liikkua ulkona juoksukuteissa. (Onneksi kukaan ei tullut kehumaan mun rohkeutta, olisin varmaan lyöny nenän poskelle.) Vieläki oon ihan varma, että joku ohimenevässä autossa on kommentoinu mun reisiä. Tai mahaa. Mutta mä toivon, että ketään ei kiinnostais niin paljoo. Eihän?

torstai 19. toukokuuta 2011

oon ysillä, tässön mun poika Jonni-Keemeli 3kk ja tää on mun blogi!

Teiniäitiblogit... Viihdettä vai jotain ihan muuta?

Mua härskittää teiniäiskäblogit. Ei kaikki, monet on kivaa luettavaa ja saa munkin puolikuolleet vauvaunelmani herään talviuniltaan. Mutta suurin osa niistä on aika karmeeta luettavaa; bloggaajan lapsellisia ajatuksia ja oletuksia elämästä höystettynä gynekologitarinoilla.

Teiniäitiyshän on saatanan helppo tapa päästä tunnetuks bloggaajaks, ketä ny ei kiinnostais nähdä kuinka 14-vuotias tyttö kertoo kuinka ihanaa nyt onkaan saada vauva ja siitä kuinka lapsen iskää ei oikein kiinnosta muu kuin mopoilu! Ei tarvi osata kirjottaa, kuvien ei tarvi olla kummosia, eikä blogin ulkoasun tarvi olla hieno; riittää, että on jonkin tason "friikki", tässä tapauksessa yläasteikäinen siitetty tyttö. Tulevaisuudessa aletaan varmaan hankkia kakaroita yläasteella vaan blogin takia... "Mun muotiblogi ei kiinnostanu yhtä paljon ku Mungo-Annan, ehk mä hankin lapsen!"

Muuten mua ei liikuta teiniäitiblogit, mutta se miten ne jakaa elämänsä sadoille ihmisille... Ensinnäki on karmeeta hankkia julkisuutta syntymättömän lapsen avulla! Ja sitten ku ei oikein vielä tiä, että mitäs netissä ny kannattaakaan julkasta ("Lapsen iskä jätti mut heti ku mun menkat oli myöhäs, mut mä päätin et mun on pakko saada pitää tää, koska abortti on murha! Yläaste jää kyl kesken, mut so what, musta tulee silti huippuäiskä! Eilen oli muuten lääkäri, kaikki oli ok vaik lapsel on ehk joku kehityshäiriö, johtuu kai dokaamisest. Mut kuulemisiin lukijat, huomenna mä esittelen ihanat Burberryn potkupuvun!!1").

Oon mäki ollu 15, eikä siitä oo edes kauaa, kyllä mä muistan kuinka huikeeta oli JOTENKIN edes päästä ihmisten huulille. Saatikka, että sun sisällä kasvaa ihminen, kai siitäny täytyy ottaa ilo irti! Olisin varmaan itekki ottanu, jos vahinko olis tapahtunu. Ei sitä yläasteella oikein tajua, että kaikkee ei ehkä kannata jakaa koko maailman kanssa. Vauvan, oman itsensä, lapsukaisen iskän ja tulevaisuuden takia. Vai haluisitsä, että sut muistettais viiden vuoden päästä ailahtelevana ja lapsellisen tyhmänä jonku teiniäiskäblogin pitäjänä? Että toi on ny toi, joka poltti röökiä raskauden ajan! Ja muute, se raskaus lähti kotibileistä! Vau!

En ny tarkota, että jos pamahdat paksuks alaikäsenä ja äitiys houkuttaa, ettet sais kirjottaa blogia. Totta vitussa saat, sen avullahan voi tukee muita samassa tilanteessa olevia ja saada kavereita. Mutta joku yksityisyys kannattaa pitää, se blogihomma voi muuten räjähtää käsiin! Emmä ainaka haluis vielä 10 vuoden päästä löytää netistä kuvia mun 15-vuotiaasta kropasta viimeisillään tai jotain muuta. Ja monesti teiniäitiblogien teksteistä saa revittyä vaikka mitä paskaa, jos vaan haluu. Siis väärin muotoiltu lause voi paskimmassa tapauksessa johtaa sossujen vierailuun, vaikka syytä ei oliskaan.

JOTEN RAKKAAT LAPSIA ODOTTAVAT LAPSET. Älkää olko idiootteja. Esitelkää vaan niitä ultrakuvia ja lastenvaatteita. Kertokaa vaan miltä teistä nyt tuntuu ja jakakaa kokemuksia. Siitä voi olla apua muillekki. Mutta pitäkää järki kädessä! Lapsi ei oo mikään nukke tai näyttelykoira.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Meidän parisuhde on parempi kuin teidän parisuhde, eiku

Mä jaksan aina yllättyä, kuinka ihmiset jaksaa taistella niin netissä ku muuallakin siitä, että kelläs on ny paras parisuhde. Siis lukee vähän mielipidepalstoja tai nettikeskusteluja, niin siellä on sota päällä!

Tyhmimmät parisuhdeoletukset (joista monet tuppaa kattoon suhteen parhauden) on mun mielestä nää:

1. Toimivassa suhteessa ei ole salaisuuksia.
Siis meillei oo Kepan kaa yhtään salaisuuksii, me rakastetaan toisiimme ja luotetaan niin paljon, et voidaan kertoo ihan kaikki toisillemme!!!
Siis ensinnäki, mun mielestä on jotenki vähän kipeetä, jos viedään toiselta oikeus omaan henkilökohtaseen ajatteluun ja omiin pikkusalaisuuksiin. Emmäkä mitään "btw, mullon suhde toiseen ja tapoin yhen tyypin tos yks päivä"-juttuja hyväksy, mutta mun mielestä jokasella saa ny JOTAIN pientä olla! Jos mun poikaystävällä on salaisuus ("Joskus 13-vuotiaana pussasin yhtä tyttöö discon jälkeen enkä kertonu kellekkää, hihi."), emmä usko et mun tarvis aivan saatanan välttämättömästi sitä kuulla. Emmäkä kerro sille mun salaisista haluista Mikael Granlundia kohtaan......... No läppä.

2. Toimivassa suhteessa harrastetaan normien mukaisesti seksiä noin 3 kertaa viikossa.
"Siis panettekste vaan pari kertaa kuus?? Voi ei, meil ainaki Jaken kaa on tosi kiihkeetä vielki!!"
Oiskohan ihan pariskunnasta ja henkilöiden omista haluista tää kiinni? Pankoot ne nymfomaanit jotka haluaa vaikka 10 kertaa päivässä, mutta ei se joidenkin ihmisten seksitöntä suhdetta paskemmaks tee!

3. Hyvässä parisuhteessa ei ajatella tai katsella muita.
"Jope rakastaa ja haluu VAAN MUA, jätän sen jos se ees vilkasee muit!"
Maailma on täynnä viehättäviä, miellyttäviä ja hyvännäkösiä ihmisiä, enkä nää siinä mitään pahaa, että kattelee silmiähivelevää tyyppiä. Ei se tarkota, että jaaha, se nyt sitten ei halua mua enää, peli on pelattu. (Me ainaki poikaystävän kanssa puhutaan "kato eiks oo kuuma!" "on aika hyvä perse kyllä!"-tyylillä muista naisista ja miehistä, enkä mää ainaka tunne olooni riittämättömäks ja itke että voi perse, enkö mää ny kelpaakkaan enää.)

Mua jotenki huvittaa joidenki ihmisten luomat Loistavan parisuhteen peruspykälät, joiden avulla sitten tapellaan vuoden parisuhdepalkinnosta. Kaksplussan keskustelupalstalla jauhetaan "Me ei riidellä, muuta kuin kehittävästi, halailemme, pussailemme, muistamme sanoa ne kolme sanaa, harrastamme seksiä, kokkaamme yhdessä, emme koskaan loukkaa toista, teemme kaiken yhdessä, kerromme ja jaamme kaiken toisillemme"-paskaa vaan muiden ihmisten kiusaks. Että kattokaas kuinka ihanaa meillä on Pertsan kanssa kotona! Ei teillä näin ihanaa kyllä varmasti ole, ei teidän suhde näin hienosti toimi, ei!

Joskus mun tekis mieli kertoo niille vähän totuuksia suhteista. Että joo, kyllä meillä vaan riidellään, eikä todellaka mitenkää kehittävästi. Ja joo, me puhutaan rumasti ja joskus unohtuu pitkäks aikaa kaikki kauniit sanat. Eikä me tehdä kaikkee yhdessä. Ei meillä oo aina ihanaa. Joskus toinen nukkuu sohvalla riitelystä vittuuntuneena. Mutta silti parempaa en vois kuvitella. Mulla on turvallinen ja onnellinen olo, yhteinen tulevaisuus näyttää ihan hyvältä. Meillä on hauskaa. Eikö se muka riitä? Pitäiskö meidän hankkia saatana samanlaiset tuulipuvut, että tää olis jotenki hyvä suhde?

Mutta mitä sellasta selittään, jokanen suhde on oma asiansa, eikä kukaan voi tietää ikinä kaikkee toisten seurustelusta. Ei todellakaan. Ja siks mä en jaksa enempää vaivata päätäni noilla Meidän parisuhde on parempi ku teidän parisuhde-mussutuksilla. Kyä niilläki omat ongelmansa o. Ja varmaan aika isotki ongelmat, ku jaksaa koohottaa ja selitellä jossain palstoilla.

Image and video hosting by TinyPic
mun parisuhdekamu.

PS. Huomenna aiheena teiniäitiblogit, joten älkäähän kadotko kauas! ;)

tiistai 17. toukokuuta 2011

feikkityhmät

Arvatkaa mikä on huikeen rasittavaa? Feikkityhmäily. Siis se, että vetää oman yleissivistyksensä ihan nolliin ja esittää, ettei tajua mitää. Joo, joskus on hauskaa, ku joku on ymmärtäny jotain väärin tai on joku pikkuaukko sivistyksessä (ite luulin erästä presidenttiä formulakuskiks, mutta ei siitä sen enempää), MUTTA SITTEN ON NÄÄ IHME AIVOKÄÄPIÖT...

Ite muistan pari vanhaa koulututtua, joiden älykkyysosamäärä oli joko todella alhainen tai ne osas loistavasti esittää tyhmää. Epäilen jälkimäistä. Se oli sellasta sairaan raskasta "Hihihi kuka on Tarja Halonen, jaa Nightwishin ex-laulaja? Hihihihi onko Tukholma Lapissa hihihi"-läpinää. Ja sit ku joku sano, että luoja ku sää oot tyhmä, ni hihitys ylty. Oke, mikäs siinä sitte.

Huvittavaa oli, että nää käyttäyty kyllä tyttöseurassa suht tervejärkisten tavoin, mutta kun miehet astu kehiin ni aivot narikkaan. Ihan ku miehet jotenki etsis tahallaan aivotonta tyttöystävää tai hoitoo!! Tunsin suurta nautintoa, ku näiden jokusen riemuidiootin ollessa poissa pojat puhu jotain tyyliin "Ei jumalauta tollasta jaksa kuunnella, onko noi tosissaa??". Tää voi tulla yllätyksenä, mutta harva haluis esim. mennä naimisiin ihmisen kanssa, joka muistuttaa aivotoiminnaltaan kumisaapasta.

Himassaki jos mullon sattunu jäämää normaalia isompi aukko sivistykseen, tai en tajua jotain helvetin finanssipolitiikkaministeriön varainhoitomenetelmää, Petja sanoo suosiolla "oo hiljaa vaan, älä sano enää yhtään mitään ja paljasta sun tietämättömyyttäs" ku alan selittään mun vanhaa ajatusmallia, tyyliin "SIIS MÄ LUULIN, ETTÄ KEBAB TEHDÄÄN KAMELISTA!". Eli tytöt rakkaat, ei pojat jaksa aivokuollutta pelleä kovin kauaa katsella! Tai ehkä yhen yön, maksimissaa.

Toki jos oot sitte oikeesti aivan täysidiootti, niin se ei haittaa yhtää niin paljoo. Tietämätön voi sivistää itteensä, mutta feikkityhmä tulee aina oleen vähän vajakki. No jos esittää vielä aikuisenaki tyhmää pojille ("Ai kuka Osama Bin mikäolikaa? Siis se pressa? Joo ei kiinnosta!"), ni huh huh, ei sellane oo normaalia! Toki joskus yläasteen nurkilla moni tyttö joskus heittäytyy muka aivokuolleeks, mutta siitä vähän niinku pitäis päästä yliki parissa kuukaudessa. Jos ikää alkaa oleen se 18+ niin ei luulis enää kiinnostavan idiootin esittäminen.

moikka meen leikkiin aivokuollutta, jos vaik joku lämpeis mulle

maanantai 16. toukokuuta 2011

fiilistelyä

Oon niin kultatunnelmissa, etten pysty kokoon ajatusta nii hianosti että saisin tehtyä kunnon postauksen. Mutta uskon, että te annatte anteeks, onhan mulla hyvä syy moiseen ;D! Vaikka moni on jo NIIN täynnä tätä MM-sekoilua, niin vittu onko ihme!? Toinen lätkäkulta mun elämän aikana, eka jonka tuun aina muistaan! POIKA ON KOTONA!!! (joo, oon kyllä saanu himassa lätkänseuraamiskasvatuksen, kiitos isin.)

Mutta siis, otan tähän samaan minipostaukseen sellasen asian esille, ku mun naama. No, syy tähän on se, että niiiiin moni on tullu ihmetteleen, että miltä mä OIKEESTI näytän, ku oon joka kuvassa aivan erinäkönen (on muuten niin pirun totta ja ihmettelen usein samaa!), joten tässä teille varmaan uusin kuva musta, joka mun mielestä on samannäkönen tyyppi ku peilistä kattoo:

Image and video hosting by TinyPic

Mutta siis nyt popitetaan Ihanaa Leijonat ihanaa ja lähetää kylille ihmiset!

Kiitos Leijonat!

Tää on mahtavaa, tää ei unohdu! Mikä meno kaupungissa oli, aijjumalauta!


Ruotsi hei, hopee ei oo häpee, eiku?

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

sä oot niin ruma

Ruma. Se on sellanen sana, jota kukaan ei halua liitettävän itteensä. On sitten mielummin ylimielinen ja empatianpuutteesta kärsivä paska, ku ruma. Tai on sitte mielummin vihattu ja huoraks haukuttu, ku ruma. Mutta mitä se rumuus sitte on?

Yleisesti ottaen rumana pidetään ihmistä, joka ei vastaa sitä omaa kauneuskuvaa. Monesti ruma-leiman saa sellanenki, josta ei vaan yksinkertasesti pidä. "Vittu mä vihaan tota Nella-Justiinaa, se on niin rumaki, kato ny tota takkia!" = "En pidä Nella-Justiinasta, koska hän ei pukeudu, ole, ja käyttäydy kuten minä, vaan istuu meikkaamattomana, tukka ponnarilla yksin koulureppunsa kanssa luokanoven vieressä, koska hän on kaveriton; näin ollen koen oikeudekseni haukkua häntä rumaksi." Ruma on niinku kaikkein kovin loukkaus, sillä saa kenet tahansa keräileen itsetuntonsa rippeitä lattialta, ku on sen laukonu. Se sana saa tunteen olonsa pieneks ja harmaaks, epämuodostuneeks Quasimodoks.

Ruma on silti mun mielestä enemmän, ku se naama. Se, että on meikkaamaton, huonoihonen ja epätyylikäs (kuten kirjoittaja itse juuri nyt....:D) ei tee kestään lopullisen rumaa. Aika harva nainen on ilman meikkiä mitenkään kummonen prinsessa. Pointti on siis se, että mun mielestä missinnäkönen kaunotar voi olla saatanan ruma, jos se vaikka polttaa röökiä ollessaan 8. kuulla paksuna. Se on RUMAA. Tai jos 13-vuotias tyttö istuu lonkero kädessä sentin meikkikerroksessa jollain kivellä jäätävässä pöhnässä. Seki on rumaa. Paljon rumempaa ku epämuoikkaat vaatteet tai vääränlainen kampaus. Tai epäonnistunu meikki. No, ei nekään ihmistä varsinaisesti kaunista, mutta on rumuuslistan häntäpäässä, toisinku ruma käytös!

Mä annan pari kauneusvinkkiä näin sunnuntain kunniaks!

  • Älä seiso kadun kulmassa puolialasti kolmenkytäasteen pakkasessa sidukka kädessä ja huuda haista vittua ohikulkijoille.
  • Jos sulla on ikää vasta alle suojaikärajan, älä yritä meikata ja pukeutua niinku joku sun idoli. Siinä voi tulla vähän ylilyöntejä, ku 14-vuotias laittaa kouluun Nicki Minaj-meikit.
  • Älä polta röökiä samalla ku heiluttelet vauvaa olkapäällä, tai älä juo viinaa samalla ku ajat autoa.
  • Älä pukeudu vääränkokoisiin vaatteisiin. Kuten minä. :D

Jos näillä mentäis eteenpäi! Hauskaa sunnuntaita ja ei muutaku illalla jännään, että pelastaako Granlund Suomen vai iskeekö onnenpossut taas! Menisin muuten baariin kattoon screeniltä kattoon, mutta jos Suomi häviää, mä itken salee ja sen teen mielelläni ihan vaan himassa... Kotikatsomo pystyy, eikö?

Kiitos lukijat!

150 lukijaa kilahti ihan huomaamatta täyteen, eikä toki unohdeta bloglovinin ja blogilistan kautta seuraavia! Kiitos kaikille teille mielenkiinnosta ja kommenteista, sähköposteista ja muista yhteydenotoista puhumattakaan, teette tässä jutusta huikeen mukavaa. =)

PS. ku bloggeri sekoili yks päivä, joitain kommentteja hävis, joten en ite oo poistanu mitään tai ollu ylimielinen ja jättäny törkeesti vastaamatta :D

lauantai 14. toukokuuta 2011

ai sä et uskalla vai, no ei siinä sitten mitään...

"Et uskalla varastaa tosta baaritiskiltä tota tuoppia!"
"No enhän mää sitä voi ottaa..."
"Nii no ei se mitää, jos sä et uskalla..."

Kuinka saatanan raskaita onkaan nää hassunhauskat yllyttäjäpellet, joita jokasessa kaveripiirissä varmaan on! Joku keksii pienessä päässään kertakaikkiaan mahtavan idean (se voi olla esim. umpisoosissa olevalle toverilleen tequilan juottaminen, jonku asian varastaminen, vieraalle ihmiselle päänaukominen tai kaverin yllyttäminen hyppäämään sillalta. Näin niinku esimerkiks.), jonka sitten haluaa toteuttaa. Tai haluaa, että se toteutetaan. Parasta on, että usein tää yllyttäjarunkkari ei ite todellakaan uskaltais tehdä keksimäänsä asiaa, mutta kokee oikeudekseen vittuilla sille ressukalle, joka ei ideaa suostu toteuttamaan.

Tää alkaa jo lapsena ja jatkuu kivasti kuolinvuoteelle asti. Lällällää et uskalla heittää kivellä tota autoo. Ekkö uskalla ajaa pyörällä tätä kallioo alas? Lällälää et uskalla varastaa sun mutsilta röökiä. Et uskalla juoda sun iskän kotiviinejä. Et uskalla puristaa tota muijaa perseestä. Et salee uskalla uida vaatteet päällä kymmenen asteen pakkasessa avannossa. Vittu lällälällällää!

Kaikkein hauskinta on, että harvoin kyse on siitä helvetin uskaltamisesta. Kyllä mää uskalllan syödä sun tarjoomaas ketsuppiappelssiinipuuroo tai laulaa karaokee laivan baarissa, mutta mua ei huvita! En koe sitä järkeväksi! En halua! En näe syytä siihen, että tekisin niin saatana! Ja sitten se toinen kattoo sillai "okei, ei sit jos et uskalla"-ilmeellä. Tekis mieli vetää turpaan siinä vaiheessa! Tulee joku maailman nöyryytetyin olo, vaikka totuuden tietää omassa päässään. Ja mitä sitten vaikka ei uskaltaiska? Ei kaikkien tarvi olla jotain ihme yllytyshulluduudsoneita, joilla ei oo normaalia suojeluvaistoo!

Tää aihe tuli mulle mieleen, ku aamulla heräsin pienessä darrafiiliksessä ja puhuttiin Petjan kanssa tasureiden ottamisesta. Mä sanoin, että mä en ainakaan aamulla ala ryyppäämään, niin tää vetää "niijoo, siis ethän sää pystyiskä siihe, oot vähä tollanen vauva"¨. JUMALAUTA mulla meinas kiehua ja ragejepa ottaa vallan (mun heikko kohta on toi AISÄETUSKALLA. Enkä oo meidän kaveriporukasta ainoo, yllytyshulluuden piikkiin vois laittaa tutun pippelitatuoinnin, alastijuoksemiset kylillä ja mitä näitä ny on), mutta sitten sain semiasialisesti kerrottua, että musta ei ole mukava ajatus juoda aamulla viinaa. Voitin erän siis, vaikka en uskaltanu! Muahahahah!

Kertokaa mulle jotain hauskoja yllytyshullujuttuja! Vai ettekste uskalla?

torstai 12. toukokuuta 2011

fuckin' sunshine

Multa ollaan pari kertaa huikean pitkän ( siis kokonaiset 3kk) blogiurani aikana kysytty, että enkö tykkää mistään ja vihaanko kaikkee. No en ihmettele yhtään moisia kysymyksiä, sitä samaa kysyy usein myös lähipiirini, ku paasaan kaikista maailman epäkohdista ja vääryyksistä. Elikkä erittäin hyvä kysymys sinänsä, vaikka blogin idea onkin valaista ihmisiä vittumaisista asioista. No, ajattelin nyt näyttää mun valoisan ja positiivisen puoleni kertomalla asioista, joista tykkään tai jopa RAKASTAN.

Perhe ja poikaystävä. Ylläri ylläri, että oikeen tykkään perheestä, tulipa puskista... No mut siis. Varsinkin 9 vee vittupääpikkuveljeni on mun suokkari. Varsinkin sillon herkistyn, ku se kutsuu mua rotkoks. Siis siitä tulee vielä ihana mies jollekulle! No ei vaa on se ihana. Parasta oli ku se anto mulle 7-vuotiaana synttärilahjaks Hello Kitty -pehmolelun jota rakastan enemmän ku mitään tavaraa! Ja mä oon kuitenki aikamoinen harakka ja tavarankerääjä.

Kesä. Siihen kuuluu jätski (nyt ku oon aikunen, saan vetää jäätelöö niin paljon ku lähtee! Lapsena söin jätskiä niin paljon salaa, että meidän pakastin laitettiin lukkoon, että vittujee!), aurinko (se tunne ku makaa 4 tuntia auringossa ja seuraavana päivänä rusketuksesta ei oo tietookaan...) ja puolialasti painelu pitkin kyliä. Siis mikä on ihanampaa, ku painella helteessä lyhyeesä mekossa niin että reidet vaan löllyy hikisinä toisiaan vasten! Se on oikeesti helmee.

Valokuvaaminen. Siis nykyäänhän KAIKKI rakastaa ja harrastaa valokuvaamista ja on niin saatanan mielenkiintosta keskustella jostain saatanan objektiiveistä muna huurussa, mutta mä voin kertoo valokuvanneeni 13-vuotiaasta asti, ekat kaks vuotta 3,4 megapikselin kameralla ihan onnessani. Siis se oli samaa sarjaa nyky kännykkäkameroiden kanssa. Mun mielestä ne, jotka alottaa suoraan kuvaan järkkärillä ei tajua oikeesta kuvaamisesta mitää! --ttu.

Takatukat pojilla. Siis awww mä oikeesti kuolaan kieli polvissa takatukkia; sellasia karmeita kihartuvia, jotka puskee kohti kattoo lippiksen alta! Niin hirveitä että menee jo helmeeks.

Ruoka. Subit, tortillat, naudan filee, pitakebab, rakettispagetti, ruisleipä, rasvaton hedelmäpommijugu ja pinaattikeitto kananmunilla -kaikki menee alas ja liianki hyvin! Alan oleen pian hyvässä lihassa...

Puhtaisiin lakanoihin rättiväsyneenä meneminen. Se on jotain parhautta, varsinki jos on siivonnu, käyny salilla, suihkussa ja sitte sukeltaa sinne... Sellanen hyvänolontunne ei tuu muustaku aamukahvista ja pullasta. (JA TAAS PÄÄSIN PUHUUN RUUASTA.)

Senssi. Taas tuli helvetinmoinen ylläri. No, tuntuu ku menis himaan ku sinne menee. Portsari H käskee sisään ja kaikki on tuttua ja turvallista. Senssi in my heart.

Reenaaminen. Siis sillonku puree salikärpänen ja mielessä pyörii vaan jalkaprässi ja palauttava lenkki. No, tällä hetkellä en oo kyseisen kärpäsen purema ja sen kyllä huomaa! Mua on tällä hetkellä purru kivasti penkkiurheilukärpänen. No se johtuu vaan tosta lätkämaniasta.

Siis yritän pinnistää ja pinnistää mistä tykkäisin myös, mutten oikein keksi enää. No, onhan tossa jo paljon kaikkee. Eli tsadaa, mähän oon myös aika positiivinen kaveri! Vaikka ex-työkamu joskus totes, että oon oikee sunshine ku raahauduin töihi masentuneena, pyhää vitutusta uhkuvana. Mut sellasia höpöhöpöjuttuja ei lasketa.

Tähän loppuun vielä kuva musta positiivisimmilläni:
Image and video hosting by TinyPic

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

PS.

...jos paskanjauhanta vituttaa ja haluat huomata, etten osaa kirjottamisen lisäksi myöskään valokuvata, tsekkaa tämä . (Päivittelisin useemmin, mutta järkkärillä kuvailu on niin tylsää, että en kuvaa enää juuri yhtään. :C )

"hei ootko jossain tynnyris kasvanu"

Miks ihmisistä on niin helvetin hauskaa, jos joku ei esim. oo kuullu jotain uutta biisiä, bongannu uutta ginatrikoooon mekkovalikoimaa tai kuullu jonku kakkosluokan julkkiksen parisuhdekriisiuutista. Siis etsä tosiaan oo kuullu, että Justin Bieber ei seukkaa enää sen ja sen kaa? No joo en kato ku ei oikein kiinnosta.

Näitä riemuidiootteja saa melkein väistellä helvetti. Okei, kyl mä itekki joskus laukasen jotain tyylii "12 sekuntii sit ilmesty uus Jare&VilleGalle Koutsi hoitaa häissä megaremix, eikse tosiaan oo sun soittimes??"-juttuja poikaystävälle ärsyttääkseni (:D). Mutta ku on näitä saatanan päivittelijöitä, että ohhoh etkös tiennyt kuka tuli Idolsissa viidennekstoista tai ookko tynnyris kasvanu ku et tienny Mungo-Annan uusimpii kuulumisii.... EN, KOSKA EN OLE KIINNOSTUNUT KYSEISISTÄ ASIOISTA. --TTU.

Kyllähän ny hämmästellä saa, jos joku neropatti laukasee, että daa kukas Osama Bin Laden olikaan, tai että hihii, onkos Ruotsissa pressa vaiko kunkku, tai jotain muuta ihan vitun paskaa "hehee, oon blondi"-läpyskää. Mutta että saa jotain saatanan nautintoo, ku pääsee jossain porukassa pilkkaan jotain siitä, että nyt on jääny huomaamatta Zac Efronin uusimman leffan mainosjuliste, HUH HUH.

Mua aina pilkataan siitä, ku en tiä jotain Antti Tuiskujen uusimpii lässynlääbiisejä, koska en jaksa todellaka kuunnella jotai NRJ:tä tai yleensä mitään muutaka kanavaa (juontajat vituttaa mua lujaa). "SIIS MITEN OOT VOINU VÄLTTYÄ TÄN BIISIN KUULEMISELTA?!" -Helposti, en laita radioo päälle. (Jos joku ny kelaa, että mitä mä sit kuuntelen, niin kerrottakoon teille rakkaat ystäväni, että seuraan Suomiräbämarkkinoita ja jenkkien latauslistoja aika innokkaasti. Kuten poikaystäväni voisi asian ilmaista, seuraan niitä "muna huurussa" :D....)

Kaikkein eniten mua kuitenki vituttaa nää, jotka ihmettelee, miks joku ei tiä jonkun lissublogin pitäjän uusimpia kotkotuksia. Ihan ku vois olettaa, että kaikkia kiinnostaa jonkun uusin kenkäpari, uus poiccis tai uus työ. LUOJA PARATKOON, ihmisillä voi olla muutaki tekemistä! PERKELE.

Kuulostanpa katkeralta, ihan ku mua olis pilkattu ja syrjitty koko elämäni... :D Hahaha, no mutta siis, mua vaan ottaa päähän kuunnella vierestä, ku joku ivaa toista turhantiedonpuutteen (hieno sana, keksin just) takia. Pojatki aina huokailee ahdistuksissaan, ku joku uus paukku on joltai jääny maistamatta, tai jos kaverin kaverin kaverin uus auto ei ookkaa kaikkien tiedossa. Hei rakkaat paskapäät, kaikkia ei kiinnosta.

Kertokaa mulle lukijat, ootteko te koskaan saanu angstia siitä, ku joku niin helvetin tärkee juttu on ny jääny kuulematta tai tiedostamatta?

tiistai 10. toukokuuta 2011

horoi ja muit pissiksii netis !!1111

Muistan, ku oltiin kavereiden kanssa jotain yläasteen nurkilla ja kirjoteltiin toisillemme mesessä tai tekstailtiin. x-kirjaimet korvas mukavasti ks:n, q-kirjain oli ihan ok melkein missä yhteydessä vaan ja xD hymiönä toimi oikein loistavasti. LOL. Mutta silti se oli aika perusteiniläpäläpää, meidän synnyttämä teksti oli meinaan hivenen eri ku nykyteinien jutut... Tän totesin (ja järkytyin) ku seikkailin netin ihmeellisessä maailmassa.

En tiä valvooko joku laki sitä, että saanko kopioida toiselta sivustolta jonkun nimimerkin kirjoittamaa sössönsössöö blogiini, mutta nyt täytyy sanoo että ihan sama, nää täytyy jakaa teidän kanssa:

Tässä on herkkuesimerkki nolosta nettikäyttäytymisestä keskustelusta, johon joku oli linkittänyt moponsa kuvan:

"Toi skootteri on oikeesti aika nolo, koska se ei oo ees mitää järkevää merkkiä (kuten Aprilia tai Yamaha) vaan joku HELKAMA ? :D:DD:D:D Ja mitkä vitun kukkatarrat tossa on XDDDD mut kyl tommosel kehtaa ajjjaa jos revit ton helkkarin ruman kilventelineen vithuun ja sit pistät kulkee jotai 60 tai yli.. mut ite en ajais.

terveisin onnellinen viritetyn ja kauniin aprilian omistaja <3"


Voiko oikeesti 15-vuotias puhua noin?

No, entäpä tämä ihanuus Irc-Galleriasta:

"no lol cheek ei voittanu mittää emma gaalas joku jenni vartiainen sit voitti varmaa tuhat palkintoo jippiiiiiiiih . :D:D::DD:d
ps. katoin sen äske nauhalt (;;; ja lol joku palefaceeeeh (8"

Ja sitte on näitä hor0i, minnajAu´-kultsei, vitun lissui ja hei vittu haloo mikä luulet olevas vitun -96??!!11:D:...d.d..D:: -sössönsössöö. Siis haluan kysyä, miks vitussa yläasteikäset nimittelee toisiaan horoiks, pissiksiks, huoriks ja lutkiks? Mä en ainakaan olis kehdannu yläasteella kirjottaa johonki irkkallerian päiväkirjaan tekstiä siit "kuink eräät on horoi" tai jotain "pyydä frendiks, vippaa sydän, tai painu vittuun". MITÄ PASKAA NUORET?

Joo, kyl mäki oon ollu viistoista vee ja vitun ihQ, mutta jotain rajaa! Emmä ny tollasta paskaa kirjotellu pitkin nettiä, saatikka muille ihmisille! 5 vuotta sitten tepsukirjotus oli järkyttävän kilttiä verrattuna nykysiin huora-juttuihin. Ihan maksimi oli joku "Se a-luokan Leena on kyl aika tepsu." tai "Hitto se Mikael on ihQ!". Pikkusen eri kastia ku nää hor0t ja kumppanit. Jeesus auta.

Siis on ko nää ihmiset verbaalisesti alikehittyneitä vai mikä on, ku täytyy haistatella ja leikkiä jotain saatananmoista vittupäätä? Saako siitä jotain kiksejä tai sydämen tykytyksiä, ku pääsee internetin hurjaan maailmaan egoileen? Siis jokanenha näkee kilsan päähän, että tollanen on pelkkää feikkaamista. Tai mä ainaki toivon, että kukaan ei PUHU noin oikeesti. :D

Et niiq c ya horot!!!111

maanantai 9. toukokuuta 2011

arjenpakoilijat

Elämä ei voi olla pelkkää juhlaa. Tai ruusuillatanssimista. Että työn pitää olla paskaa ja kuluttavaa ja vapaa-ajan pitää koostua tiskivuoren kanssa hengailusta tai imuroinnista. Koska sitä se arki ny vaan sattuu oleen.

EIKU?

Ite oon/olin valtava arkipelkuri. Ajatus perusarjesta lapsien, pyykkivuorien, siivousvälineiden, kauppalaskujen ja lainanlyhennyksien kans höystettynä saa mut pelkään kuollakseni! Ja siihen kun lisää tän suomalaisen hienon perusajatuksen, että kaiken pitäis olla saatananmoista tuskaa ja kärsimystä. Ihme, että porukka hakee lohtua Senssin tiskiltä tai juhlii vaikka Ilkka Kanervan synttäreitä, että vaan SAIS SYYN JUHLIA.(Tätä on muute harrastettu Bonitan kanssa aika helvetin kiitettävästi, ollaan juhlittu Kirkan kuolemaa, Paulan mummon kuolemaa ja sitten kaikkia epämääräisiä ilonaiheita, vaikkapa kaunista ilmaa tai jotain yli-ihanaa tekstaria. Jaa arjenpakoilua?).

Mutta nyt oon pääsemässä pakkojuhlasta ja paska-arjesta miellyttävän arjen puolelle! Oon eka sisäistäny, että kaiken ei tarvi olla huikeeta paskaa ja vitutuksenviitan harteille asettelua. Päivän voi pelastaa aika pienillä jutuilla, esim jätskillä (ihme, että ekana tuli mieleen ruoka) tai kynsienlakkaamisella. Ja täytyy myöntää, että saan aikamoista mielihyvää puhtaasta tiskipöydästä...

Jotenki arkee haukutaan ihan liikaa ja annetaan sellanen ihme kuva, että sen pitää olla aivan järkyttävää eloonjäämiskamppailua. Nojoo, on se sitäki joskus, mutta ei sen tarvi olla sitä koko vitun hela tiden! Ite joskus pelastan itteni pyykkivuoreen hukkumiselta ja vittumaisilta veroilmotuksilta pelkästään sillä, että laitan kahvin tippuun ja sulatan sen seuraks vierasvarapullista (kiitti mutsi ku leivot niitä aina lisää) ittelleni naminamipullan. Tai katon pari jaksoo Paavo Pesusienee.

Mulla on pari yksinkertasta neuvoo, jotka sisäistämällä arjesta tulee paljon iisinpää:

1. Mun suosikki-itsekusetus: Vaihda huonekalujen järkkää ja siivoo siinä samalla. Yleensähän tää tehään siten, että "siivotessa vaihdoin sohvan tohon". EI, vaan järjestät ihan uusiks koko kämpän ja SAMALLA siivoat. Eli ajatusmalli nurinpäi. Siis uskomattoman hieno tapa kusettaa ittensä imurin varteen. Toimii täällä osoitteessa...

2. Älä ressaa. Kukaan ei kuole, jos tyyliin sun likapyykkikori ei tyhjene samaan tahtiin ku jollain megasiivoojaperfektionistillä! Iha oikeesti, älä painosta ittees mihinkä supersuorituksiin, että tänään mä kyllä pesen kaikki ikkunat ja lattiat ja ihan mitkä vaan! Miksei kotihommia vois muka hajauttaa? Tänään pyykkipäivä, huomenna taas sitte järjestellään liinavaatekaappia. Viikossa siivoo huomaamattaan koko kämpän...

3. Arjessaki voi olla luksusta, vaikka se on vaan arkee. Juo kahvi hienoimmasta mukista mitä himasta löydät, pukeudu lempivaatteisiin tai syö kakkua. Ei kaikesta tarvi ajatella, että "viikonloppuna sitten", "juhliin vasta", "vieraita varten". Ite meinaan olin ennen ihan ylinuuka, mutta sitten tajusin: on aivan turha pölyttää kaapissa hienoja astioita sitä varten, että jos vaikka joskus joku helvetin herttuatar tulee kylään. Arjesta tuli paljon luksuksempaa, ku syö päivällisen juhlalautasilta ja ottaa parhaat Iittalat esille. Tai miksen vois muka iskee perusarkena ihan suosikkimekkoo päälle? Totta kai mää voin! Miks odottaa jotai erikoisjuhlapäivää, ja oho ku sellasta ei tuu, ni loppujen lopuks koko lempivaate jää käyttämättä. Ja se on väärin sitä vaateta kohtaan!

Eli itsekusetus, ressittömyys ja luksus on ne kolme avainta mahtavampaan arkeen. Ei tarvi olla viikonloppu ja synttäripileet, että vois olla KIVAA. Eli --ttuun "ELÄMÄN EI KUULU OLLA RUUSUILLATANSSIMISTA"-sönkötys ja syöksytään kohti helmeempää arkee!

perjantai 6. toukokuuta 2011

torstai 5. toukokuuta 2011

"vittuku kytät vei mun sidukat!!"

Poliisit. Ammattikunta, joka aiheuttaa kauheeta angstia niin teineillä ku vanhemmallaki porukalla. Ja silti me ei ilman niitäkään pärjättäis (VAI KELLE SOITAT JOS SUN AUTO VARASTETAA, HÄ?).

Muistan ku kultaisina junnuvuosinani yläasteella yks tyttö kerto, että vihaa koko sydämestään poliiseja, koska "jos jään kii dokaamisest, ne vie mut lastenkotiin!!11". Ensinnäkin rakkaat ystävät, huostaanoton hoitaa sossutädit ja toiseks, ON LAITONTA 14VEENÄ VETÄÄ SIDUKKAA JOSSAIN VITUN PARKKIPAIKALLA! Jos ykskään kyttä ei vierailis näiden 13-vuotiaiden keittofeissien keskuudessa, olis aikamoinen härdelli pystyssä; porukat himas ihan paiseissa, että miksikäs poliisisedät ei meidän Neea-Anelmaa vahdi siellä ja sitte viel se yleinen hässinki, ku sata teiniä dokaa jonku kerrostalon pyöräkatoksessa pillu paljaana ja ajelee skoottereilla ympyrää.

Ikävä kyllä näitä tanopäitä riittää vielä aikuisenaki. "Siis vitun natsisiat, vittuku oli niidenki pakko tutkata ku ajoin kaverin kaa viivoi mun sikasiistil 2,5 litrasel turbodiisselil sataaviittäkymppiä neljänkympin alueel!!" Eiku toki sun kuuluu siinä vaiheessa saada jatkaa matkaa! Et ei mitää, jatka toki matkaa ja esim. tapa vaikka joku. Saatanan sekopää. Tai joku perusurpo menee autolla baariin ja itkee ku puhaltaa pikkusen liikaa. "OTIN VAAN KOLME!" Ihan vitun sama, sillon ei ajeta! Idiootti.

Monilla on tää perusajatus, että ei se mitää ku muutki. Jekkupetteriki veti baarijonossa edelläolijaa turpaa, kyl mäki voin. Misajaakoppiki varasti polkupyörän, ei se mitää vaik mäki. Että ei paljoo pelota! Mutta voi vittuku taustapeilistä välähtää sivaripoliisin valot ni kyllä ollaan kuset housussa. Täristään siinä että miten mulle näin kävi. Kuule helvetin hyvä että kävi!

Sittekku ollaan koko elämä haukuttu poliiseja ja virkavaltaa, tapahtuuki niin, että joku aamu ei oma ooppeli ookkaa pihassa. Tai että joku ajaa kolmion takaa kylkee. Kyllä sitten ollaan matkalla laitosta kohti niin että soi. Parhaita on nää, jotka käy poraamassa jostain tyyliin "naapurin puun oksa tulee minun pihani puolelle ja syksyisin se tiputtaa lehdet MINUN pihalleni ja naapuri ei käy haravoimassa niitä!!1" tai "minulle tuli nimetön kirje, jossa uhataan heittää meidän Mustia kivellä, haluan tehdä rikosilmoituksen!!!". Silti pari vuotta sitten poliisivoimat oli NIIN perseest ja turhii ja sakot on kuraa ja angstangstangst. Sama ku sanoisin, että vittu toi Cheek on paska ja salaa kävisin keikoilla.

Että kannattaako sitä päätään rääpiä joka saatanan paikassa, ku voi tulla sellanen keissi, että joskus tarviiki sitä virkavaltaa apuun? Että nyyh vaan kaikille. Mää haen vittu ens vuonna poliisikouluun!


PS. mitä pidätte uudesta ulkoasusta? ;>

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

hunajapupu murrr kultsibeib sydÄnn

Seurustelun yks upeimmista asioista on hellittelynimet. Runkkari, homopää ja --tun pelle on mun suosikkitrio! "Hei runkkuu, voiks tuua mulle keittiöstä linpparia?" "Okei homopää." Mutta sitten, kun kehiin astuu siirappiset sanahirviöt (hanipöö, kultsupuppeli.... mitä näitä ny on), joita jaellaan toisen naaman nuolemisen yhteydessä esim. bussissa, alkaa karmia.

Kulta, rakas, muru ja tällaset perushellittelyt on ihan ok, vaikkapa lauseen alussa tai lopussa ("Muru, mitä ruokaa tehtäis tänään?"). Hellittelyniminä. Silti jos noitakin käyttää yltiöpäisesti kutsumaniminä (esim. et muista enää pojan oikeaa nimeä) mä alan voimaan pahoin ja samoten kaikki ympärilläolijatki! "Eilen rakas toi mulle ruusuja! Ihanaa. Sit illalla me kullan kaa katotaan Titanic. Tulispa muru jo töistä!". JOOJOO MUTTA MIKÄ SUN POIKAYSTÄVÄN NIMI ON? No on ihan jees olla rakastunu, mutta tollanen ylikorostaminen kyllä on jo melkein yhtä ällöttävää, ku nähdä jonkun tunkevan kieli toisen korvaan ruokajonossa.

Sitten tulee nää hirviösanat. Hanipöö armasmurmeli, oma pikku söpölihöpöli, minun rakas nallekarhuni! Miksi oi miksi? Miksi pelkkä "kulta", joka sekin on jo mun mielestä aika tunnepitonen sana, ei riitä? Mikä vitun NALLE tai HÖPÖNASSU??

Miksi sille miehelle pitää puhua ku vauvalle? Tai ku jollekki kulkukoiralle? Siis ihan totta, miksei yksi hellittelysana riitä? Varsinki jossain ihmistenilmoilla! Esim. bussissa kiinnostaa kuunnella jotain 20-sanaista muruhanimussu-litaniaa ja siinä välissä on pienimuotoista kähmintää ja kielimoukaria. Ai että!

"Voi miten ihana söpöpikkunappisilmä! Hellantelttu ui ui mikä ihana pallero!"
"Ai, kiitos, Jokke on nyt vähä reilu puolivuotias tiibetinspanieli!"
"Öö, puhuin mun poikkiksest."

Nyt joku jo kiehuu ja kelaa että vittu toi kirjottaja on katkera, uskon rakkauteen menettäny lehmä. Mutta ei, kyllä mäkin lässytän poikaystävälle, jopa kivoimmilla sanoilla ku niillä runkkareilla ja muilla. Poikaystävän nimestä saa väännettyä mukavia söpöjä sanoja, vaikkapa Petjuskel. Loistoesimerkki hellittelynimien käytöstä on mm. "PETJUSKEL-KULTA, MIKSI OLET JÄTTÄNYT SUKKASI TÄHÄN KEITTIÖNPÖYDÄLLE?", "PETJAMURU, MIKSI ET OLE PESSYT PYYKKIÄ?". Siis tollon lässynimet toimii parhaite! Toki Hanipööni osaa saman: "Nepamuru, voisitsa etsäviitsisitsä tehdä mulle eväsleivät?"

Pointti tässä on nyt se, että samanlailla nuoleskelu, poicciksen/vaimokkeen sukuelimien kähmiminen ja tissien hiplaaminen yleisellä paikalla aiheuttaa paikallaolijoissa pienen häpeän ja nostaa reippaan punan poskille, ku nää ylisiirappiset musukultsuhanihöpsötki. Ja täytyy myöntää, että suhteen lujuudesta se ei kerro, vaan tulee mieleen, että jaaha, missä ala-asteen diskossa te oottekaan tavannu...

Mutta älkää kuitenka unohtako sanoo nättejä sille kumppaneille, siis sillai kohtuullisuuden rajoissa. Noi sanahirviöt menettää aivan jäätävän nopeeta merkityksen, jos niitä kylvää koko aja. Jos poikaystävä sanoo mulle "Moikka muru, meen töihi", varmaan kuolen onnesta, koska sitä ei kuule noin 3487384902 kertaa päivässä. Junou?

Hyvää yötä kullat!

Lauri oi Lauri

Lauri sä voitit kisan hivenen, no, sovinistisella miesnäkökulmallasi, ja aiheutit syvää pahennusta naisväessä -mutta myös paljon erinlaisia mielipiteitä ja kommenttivyöryn! Palkinnon päättäminen oli perin vaikeaa mm. sukupuolesi takia ja halusin myös palkinnon jotenki liittyvän tekstiisi. No, sitten mieleeni tupsahti, että Lauri, joka omaa aikamoiset mielipiteet niin naisista kuin miehistäkin, voisi tarvita seuraavaa asiaa avartaakseen maailmaansa (Lauri, tää on meiltä KAIKILTA tytöiltä sulle):

Uusin Anna -lehti, jonka kannessa komeilee mm. seuraavanlaista: "Botoxia, rasvoja, piikitystä -miksi emme saa rypistyä?", sekä sisältää kohua herättäneen Gustav Hägglundin haastattelun!

Tämän lisäksi saat myös omin pikkukätösin kirjoittamani onnittelukirjeen. ONNEA LAURI ja kiitos osallistumisestasi niin kisaan, kuin päivittäiseen blogini seurailuun!

PS. TÄNÄÄN ON LET'S FAKE IT:N 3KK-PÄIVÄ.
Onnea rakas blogini. <3

tiistai 3. toukokuuta 2011

faktoja tiskiin

Siis oon aina ollu vitutuksissani näistä "SATA TIETOO MUSTA"-gallupeista, jotka täyttyy jostain "1. mun nimi on Neea. 2.Mun toinen nimi on Kamilla. 3. Mullon koira. 4.Ja kissa. 5. Ja punamustat raita-sukat. 6. Ja tykkään niistä......"-läpäläpästä. Ne on niin huikeen tylsiä! Silti mä aion paljastaa pari faktaa/nippelitietoo/läpäläpäsettiä musta; mutta vain kymmenen kohdan -listassa, sadan sijaan.

1. Vaan pari kaveria tietää, että mullon blogi. Taino, mitä sitä ny pitäis huudella pitkin kyliä, kyllä tän ny löytää jos haluaa löytää.

2. Oon jutellu Katy Perryn kanssa mun hammaskorusta.

3. Mun suurin idoli on Martina Aitolehti. Siis huikeen hyvännäkönen tyhjäntoimittaja! Heti perässä tuleeki ihana Anne Nyberg (juomistavat tuntuu perin tutuilta), Katie Price (niin härski ja överi ämmä!), Jone Riksusta (mahtava luonne!) ja Kyösti Pöysti (asennemies, jos Kyösti olis oikeesti olemassa, olisin niiiiiiiiin sen kanssa kavereita!).

4. Oon ihan koukussa Demi.fi:n "mun poikkis sano et mun kaverilla (se on siis kauhee hor0) on hienot farkut, jätänx sen??"-keskusteluihin! Hei onko yksinkertasesti hauskempaa keskustelupalstaa? EI!

5. Päivittäin vietän aikaa peilin edessä ja tuskastelen rumentumistani. Missä on se överi pissis, joka vielä 3 vuotta sitten katsoi takaisin peilistä, ja kuka on tämä hillitty, tylsä, pöhöttynyt raakki!?

6. Tää on nolo juttu mutta todistaakseni itselleni, että olen sinut asian kanssa, mä myönnän tän: olen ollut Kuvake.netin siellä vitun kuumimmat-mikälie-listalla top kolmessa. En koskaan pääse siitä häpeästä yli, kun luokkalaiseni pojat huomasivat kyseisen sijoutukseni...

7. Oon järkyttävä Sulo Vilen! "Noku sain niin halvalla" on aivan liian tuttu lause mulle. "Ostin nyt tän syvänmerensukelluspuvun/gambialaisen norsunluusoittimen/käytetyt koiranvaljaat ja kilon kalanruokaa ku sain niin halvalla!!11" Joo hyvä Jenni, juuri näin.....

8. Pelkään lentämistä, käärmeitä, hammaslääkäriä, kuolemaanjohtavia sairauksia, korkeita paikkoja ja tappajia AIVAN HULLUNA! Siis mun mielikuvituksessa jokasessa ojassa on käärme, jokanen lentsikka tippuu, jokasen kulman takana on tappaja jajajaja.... Mullon -kuten arvaatte- todella helppo elämä, ku joutuu saatana kaikkee pelkään.

9. Rakastan lukemista ja mua vituttaa ihmiset jotka ei lue kirjoja. Maailma on täynnä kirjoja, miksi ette lue???? :D Suosikkeja on Juha Vuorisen kirjat, Sinuhe egyptiläinen (PARAS), Komisario Koskinen-kirjat ja söpön naiivit yläasteikäisille suunnatut kirjat.

10. Oon ennen ollu huikeen kylmä ämmä, mutta nykyään saan yllättävän hyvän mielen tuntemattomien ihmisten auttamisesta (oven avaaminen, rattaiden kanssa jelppiminen, sokealle liikennevalojen värin kertominen.....)! Oon kehittyny!!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Rikkaat kakarat (lue: rikkaat porukat)

Ny on vappu juhlittu ja palattu arkielämään. Ai että tuntuu pahalta. No, kuitenkin yritän päästä taas postailufiilikseen, vaikka mieli onkin vielä tanssilattialla ja kuoharilaissa ja serpenttiininhuuruisessa elämässä... rankkaa.

No nyt kuitenkin oon saanu kasattua inspiraatioo ja aihe onkin tänään niinkin vallaton kuin porvarikakarat, nuo jokaisen yläasteen kermaperseet!

Sanon heti aluksi, että en ole katkera kakara köyhästä perheestä (Jos jota kuta kiinnostaa, oon keskitulosen, kakslapsisen perheen ainoa tytär.), vaan ainoastaan vittuuntunut kakaroiden tapaan puhua isin masseista ominaan. AI JUMALAUTA!

Yläaste oli porvarikakaroiden kulta-aikaa. Jolla kulla oli Lacostet jalassa, niin "eikä, vähäks te ootte varmaan sikarikkaita!!". Tai jos joku sai hienomman mopedin, tai jopa mopoauton, se sai saman mantran niskaansa. "Apua, sullon salee joku uima-allas ja viis mökkii sullon tollanen!!" Ja tää mopoautokeisari hymyili tyytyväisenä, että joo, ei oo fygest kii (yksi noloimmista lauseista jota koulua käyvä pikkuteini voi ikinä sanoo). No jos et oo 14 vuotisen elämäs aikana tehy päivääkä töitä (no ajanu kerran naapurin nurmikon!!11), ni tuskin sää vittu rikaskaan oot?

Mäkin joskus oon saanu tota "Siis ämmä vähä kylpee fyges ku sillon Burberryn huivi!"-sössöö niskaani. Jos oon kesäni viettäny kesätöissä tai säästäny synttärilahjarahoistani jonkin verran ja ostanu jostain Hulluilta päiviltä jonkun saatanan ale-huivin tai -laukun, ni ei se kai musta mitää multimiljonääriä tee? Tai no, 12-vuotiaan logiikalla tekee.

Tunnen paljon teinejä, joilla on kalliita vaatteita ja hienoja harrastuksia, mutta silti poraa kuinka "vaik isi on rikas, oon niin surullinen nyyh"-juttua. Joo, muuten ihan koskettava tarina, mutta jos ton lauseen ainoo tarkotus oli saada ympärilläolevat ihmiset kiinnostuun sun isis puutarhakalustefirmasta, niin huh huh. Tai keskustelupalstat, joissa aiheena on vaikkapa "Raha ei tuo onnea!" niin AINA joku riemuidiootti tulee ja laukasee "siis ei tod raha tuo onnee, vaik meillonki uima-allas, lomaosake, kolme upouutta Mesee ja eskari-ikäsellä siskolla kannettava!". Nojee, sehän olikin aiheena, vitun pässi. Kuinka vajakki täytyy olla, että jaksaa anonyyminä kehuskella omien vanhempiensa rahoilla (jotka on todennäkösesti saatu tekemällä duunia tai keksimällä vaan helvetin hyvä firma) tai vielä pahempi; perintörahoilla?

Jos on pakko sillä rahalla lesoo, ni menkää ees kesätöihi hankkiin sitä! Emmäkä vedä et voi perse tolla mun naapurilla on komee auto! On se hienoo morjestella sitä naapuria, ku se on niin jäätävä pohatta! Mun mielestä ei oo kovinkaan hurja uutinen, että keski-ikäisillä ihmisillä on tilillä enemmän rahaa ku juustoaterian verran, toisin ku näillä "rikkailla" 13-vuotiailla.

Mun lähipiiriini kuuluu myös jokunen vatipää, joilla ei ole kavereita. En sano niitä vatipäiksi siksi, että niillä ei ole kavereita, ei oo mullakaan ihan liikaa. Katsokaas, kun hepä ovat keksineet oivan ratkaisun tähän ystävättömyyteen: äidin/isin auton lainaaminen. Kyllä sitten on kavereita, kun pääsee iskän avomersulla paineleen pitkin tän tuppukylän raittia! Sitten kun isi soittaa, että mese pihaan ja heti, niin oho, kaveritki lähti himaa! Jännä sattuma.

Joten arvoisat ihmiset. Älkää puhuko leveilevään sävyyn rahoista, joita ette itse omista. Kiitos.

PS. Lauri, anna anteeksi mulle mun jäätävä hitauteni palkinnon suhteen, mutta sun sukupuoles on hivenen vaikeuttanut palkinnon keksimistä. Nyt mulla on mielessä täydellinen palkinto, huomenna siitä lisää! ;)