HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 21. heinäkuuta 2011

Dramaqueen

Draamakuningattarena on mahtavaa. Itkupotkuraivarit on se mun juttu! Oon just niitä tyttöjä, jotka lukittautuu vessaan itkeen, heittää teatraalisesti mukin lattialle ja ehkä vähän myös kieriä sitten siellä lattialla. Don't worry, en oo kuitenkaan suuremman luokan dramaqueen; noi kaikki edelläolevat asiat toteutan pääsääntöisesti kotona tiettyjen silmien alla.

Joooooskus ny on tullu vähän ylilyöntejä... Esim. kerran lähdin kävelemään Tampereelta Nokialle, koska tunsin oloni loukatuks, hei vittu nyyh. Kävelin mä joku 5 kilsaa, kunnes nöyrryin ja suostuin käyttäytymään kuin ihminen. Ja kerran ku en löytäny mitään päällepantavaa, kierin vaatevuoreni päällä itkien alusvaatteissa, poikaystäväni ja miespuolisen kaverini ollessab viereisessä huoneessa. Se tuska, kun kuulin niiden nauravan mulle!

Draamakuningattaruudelle ei voi oikeestaan mitään, ehkä vaan hillitä (pienessä mittakaavassa, esim. vaihtaa tuopin toisen syliin kaatamisen kevyeen vittuiluun). Mut jos raivari lähestyy, on aivan turha yrittää peittää/deletoida sitä. Tai yrittää jotenki muuten ohjelmoida sitä pois. Dramaqueenraivari ei mee ohi juoksulenkillä tai säkin hakkaamisella (niinku perusraivari), vaan vaatii sen itsesäälissä kierimisen, naurettavan itkemisen, loukkaantumisen ja sen kevyen ylimielisyyden muita kohtaan.

Mutta perusdraamakuningattarena en kestä muita DQ:ita. "Mitähän toiki tossa sekoo" tai "aika lapsellista käytöstä" kuuluu mun suusta, jos joku muu varastaa show'n vaikkapa lyömällä käsilaukulla kaveriaan naamaan. Sanon sen myös sillai ihan ku ite en olis vastaavaa koskaan tehnyt... muahhaaa, mun titteliä ei viedä...

Muita draamiksia? Tell me your story!

4 kommenttia:

  1. oon ollu draamaqueen jo pienestä pitäen, kerran joskus 10 vuotiaana en halunnut mennä juoksukilpailuihin, enkä todellakaan olisi halunnut jäädä niitä seurailemaan, vaan olisin halunnut mennä autoon kuuntelemaan uniklubia mutta äiti ei päästänyt. suutuin siitä niin paljon että kävelin toisesta kylästä toiseen jonkun 9km..... äiti ja muut oli ettinyt mua huolissaan, olin kuitenkin siellä toisessa kylässä mennyt serkkujen luokse syömään mustikkapiirakkaa :--D heheee

    ja huomaa oikeesti välillä aina vetää ylilyöntejä ja liiottelee juttuja :::( enkä tee sitä tahalleen, vaan se kuuluu mun luonteeseen heittäytyä aamulla itkien takasi sänkyyn jos ei löydy hyviä vaatteita :-D 'NO SITTE EN VITTU MENE KOULUUN JOS MUN LEMPI LEOPARDISUKAT ON PESUKONEEESSA JA MINTUNVIHREE TOPPI KANS!!!'

    VastaaPoista
  2. Hoo, puhuit kuin mun suulla.
    Juuri noin mäkin käyttäydyn, mutta en muille kuin miehelle.
    Muille mä olen se tervejärkinen, rauhallinen ja huumorintajuinen tyttö, miehelle se hullu, sairas, hysteerinen ja pakkomielteinen akka. :D silti se rakastaa mua, en aina tajua.

    Se tunne, kun tajuaa että nyt oikeasti meni huolella yli, ei oo kyllä mikään voittajafiilis.

    VastaaPoista
  3. vilma sää oot ihana!!! :D <3 aaaa ihana!

    idsu, nyt musta tuntuu että sää puhuit mun suulla, siis oon just kaikkien paikkakunnan jätkien mielstä, varsinkin oman miehen mielestä, aivan skitso sekopää :DD

    ja niinku sanoit, se tunne kun menee aivan överiks, ja tietää, että paluuta ei oo....

    VastaaPoista
  4. http://fia-nyholm.blogspot.com/2011/09/dramaqueen.html#comment-form

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!