HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 5. heinäkuuta 2011

raaka naiseks

Oon tässä pohtinu vähän, että oonko joko a) täydellisen raaka ja alkeellinen aivotoiminnaltani vai b) muuten vaan outo, koska mua ei järkytä monien muiden tsirpuloiden lailla esim. veri, kuolleet eläimet ja sen sellaset. Päin vastoin, lapsena teurastamovierailu oli hyvinkin hauska kokemus, tuttavamiesten kanssa metsällä ollessa oli kovin jännä tarkkailla lähietäisyydeltä eläinten raatoja ja kaiken lisäks toissapäivänä näkemäni hirvikolarin jälkimainingit sai mut vaan innostuun "NÄITTEKSTE TON SUOLET!!!".

Kerään usein muilta tytöiltä järkyttyneitä katseita, kun avaudun hivenen erikoisesta luonteenpiirteestäni. (Huom. en mäkään kaikkee siedä, esim. hiiri loukussa saa mut melkein oksentamaan ja ajatus viime kesäisestä äksidentistä, ku tapoin linnun traagisesti ajamalla vahingossa sen päälle pyörällä - ja sen jääden hetkeksi pyörimään pinnojen väliin kuin karusellissä- saa mut huonovointiseksi. Tai jotkut eläintentappovideot, no thanks.) Varsinkin kun avasin suuni luokassa, ja ilmoitin tulevani teurastamolla huonovointisuuden sijaan vain nälkäiseksi, sain sen verran pahoja mulkaisuja, että... Ihme ettei mua kivitetty koulun jälkeen.

Olenko mä yksin tän asian kanssa? Olenko ihan liian raaka ja järkyttävä tyyppi? Miksi mä en järkyty kuolleesta jäniksenpoikasesta tien reunassa? Pitääkö mun mennä terapiaan, jossa musta koulitaan normaali tyttö, joka pitelee kättä suun edessä, kun maassa makaa kuollu västäräkki? Vai mitä helvettiä?

11 kommenttia:

  1. Mulla on vähän samaa, en mä jotain teurastamoa pidä pahana paikkana, enkä mä saa kohtausta jos nään tien poskessa kuolleen elukan. Nykyään se on osittain koulutuksen tuomaa kliinisyyttä ja ajattelutapaa,mutta en mä ennen tätä koulutuksenkaan alotusta oo koskaan saanut mitään hysteerisiä kohtauksia. Joten täältä ainakin löytyy yks samanmoinen

    VastaaPoista
  2. Mää kyllä luulen, että ihan pohjimmiltaan sillä on tekemistä enemmänkin ajatusmaailman kanssa. Että kun kuoleman kokee aikalailla vaan luonnolliseks jatkumoks, se ei jaksa hetkauttaa (edes teurastamo, vaikka se ei luonnollista olekaan. se on kuitenki vaan teurastamo, mitä sitte? :D).
    On iha ok, että isompi eläin tappaa pienempänsä ym. Mutta tiettyä epäreiluutta mäkin koen jos vaikka hiiri ansassa tai muuta :D

    Ehkä me ollaan jotenkin tunnevammasia. Ehkä ne tytöt jotka kiljuu käsi suun edessä kuolutta rottaa on hiffannu jotain oleellista, tai ehkä meillä on joku sellanen käsitys, mikä näiltä muilta puuttuu. Niin tai näin tokkopa on oikeeta tapaa tuntea tai toimia (::

    VastaaPoista
  3. Mua ei kuollut eläin haittaa tai yökötä, päin vastoin kiinnostaa miltä se näyttää. Mutta auta armias, jos oon vaikka auton kyydissä ja kuski ajaa vahingossa jonku otuksen päälle, kyllä silmät kostuis ja olis pakko varmistaa ettei otus kärsi.

    Mutta kiitos kunnon aamunauruista, tällä aamu lähtee käyntiin :DD

    "Varsinkin kun avasin suuni luokassa, ja ilmoitin tulevani teurastamolla huonovointisuuden sijaan vain nälkäiseksi, sain sen verran pahoja mulkaisuja, että... Ihme ettei mua kivitetty koulun jälkeen."

    VastaaPoista
  4. Tuli huono olo siitä lintu pyörän alle-jutusta. Nään sen tilanteen päässäni :( Kauheeta! Siit tulee yhtä ällö olo ku miettii et astuisi vahingossa jonkun rotan/siilin/käärmeen tms. päälle ja kuuluisi vaan kruts.

    VastaaPoista
  5. LauraR, mukava kuulla, että täällä on muitakin!

    Anonyymi, kuulosti järkevältä! Ehkä kyse on just siitä. ;o

    viveka, oon mäkin joskus raivonnu "JOS AJAT SIILIN PÄäLLE ;ÄÄ TAPAN SUT" poikaystävälle, ku tuttu piikkipallero on tien reunassa:D että totisesti kuulostaa tutulta :DD

    hapsuinen, se oli todella kuvittavaa :( mua ällöttää ajatella, se oli just sellanen "KII KII TSIRP kruts - täysi hiljaisuus-"-juttu... :S emmä kuitenkaan tappaa halua!!:(

    VastaaPoista
  6. Hah, samaa luokkaa olen minä : D Hassua kyllä, minua ei vielä ole teurastettu ajatusmaailmani takia. Tai räiskintäpeliaddiktioitteni, joiden ansiosta olen myöskin saanut monta kivaa katsetta osakseni mm. prismassa, kun olen mennyt veljelle intoilemaan jostain Black Opsista kovaan äänen. Hupsistas. Mutta vähän ulkona aiheesta jo, että taidan lopettaa kommenttini tähän :D

    VastaaPoista
  7. Eläintenhoitajana toi on arkipäivää.. Kaikenlaisia hoitotoimenpiteitä ja joskus lopetuksia kun on tehtävä.. Eli ei ällötä ei oo ikinä ällöttäny. Ja ei olis varmaa saanu nauraa sille et ajoin autol siilin päältä..

    VastaaPoista
  8. Jos mä nään kuolleen oravan tai linnun tai pupun tai jonkun muun elukan tienposkessa, musta tuntuu pahalta sen puolesta, mutta ei ällötä. Samoin veri. Sen nyt on tarkotuskin olla pelottavaa jos itseltä tai toiselta tulee runsaasti verta isosta haavasta, koska se tunnereaktio suojelee elämää eli ihminen tajuaa että nyt on jotain vialla. Mutta siis että ei voi ottaa biologian tunnilla itsestään pisaraa verta veriryhmätestiä varten KUN SE VERI PELOTTAA. Ei hyvää päivää. Naiset joutuu joka kuukausi tekemisiin veren kanssa, miten se VOI pelottaa? Paremmin mä ymmärrän verikammon miehiltä. Taitaa useimpien tyttöjen veripelko olla teeskenneltyä tyttöilyä.

    VastaaPoista
  9. Oot just niinku minä!
    Pakko ny sanoo heti aluksi että jotkut yksinkertaisesti kärsii jostain veri-fobiasta tms eikä ne vaan kestä nähdä noita mainitsemias asioita. MUT VITTU MUA OTTAA PÄÄHÄN ku tehdään helvetinmoinen numero jostain verikokeista tai kuolleesta oravasta tienreunalla jnejnejne. joo ei niitte tarvi mitään orgasmia aiheuttaa mutta eiks tollasia "raakoja" asioita pysty jotenkin tarkastelee sillei kylmän objektiivisesti?
    tähän kastiin kuuluu myös kaikenlaiset pikku hyönteiset jotka sattuu osumaan näköpiiriin, vaikkei ne olis välittömästi tulossa tappamaan sua. no joo ehkä kuolettavasti amppareille allergisen on syytä huolestua mut jos ei oo, niin sellanen kamala meteli jostain pikku kimalaisesta joka lentää ohi!! tai hämähäkistä huoneen nurkassa. HNNGH.

    tarkoitan täl saarnalla näitä melko arkipäiväisiä pikkujuttuja. kyllä mäki huutaisin jos saisin järkyttävän kokoisen haavan käteen tai joskus aamulla herätessäni mun huoneessa lojuiski kuollut hirvi. mut siis joo, tajuatte varmaan.

    pienenä kun oltiin mökillä ja iskä oli saanu katiskasta hauen tai lahnan tai muita fisuja, nii mun suurinta huvia oli kattoo vierestä ku se perkaa ne kalliolla. musta oli oikeesti jännää nähä ne kalan suolet ja sydän (joka sykki vaikka se oli heitetty maahan!)
    ja muutenki saatan edelleen mennä tökkii kepillä jotain kuollutta lintua tien reunassa, en tiedä mikä siinä kiinnostaa mut jotenki sitä vaan on utelias näkee tollasia ällöjuttuja. tai ihan normaalejahan ne on.

    VastaaPoista
  10. Voi apua, tää on melkein jo pelottavaa lukea tätä blogia :D mä en ymmärrä miten maailmassa voi olla toinen ihminen jolla on niin samanlainen ajatusmaailma, pakkohan tätä on ryhtyä lukemaan!
    Isän mukana metsästysreissulla hirviä teurastaessa pyörin siellä ruhojen seassa ja mietin, että koska päästään syömään :D Kärsin järkyttävästä neulakammosta, mutta muiden pistelyä kattelen ihan innoissani (esim. verikokeiden ottoa).

    VastaaPoista
  11. ihana kuulla Emma! Meinaan meidänlaisia ei montaa oo maailmassa...

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!