HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 22. heinäkuuta 2011

suhdekriisit

Valtavalla parisuhdekokemuksellani sekä loistavalla ihmistuntemuksellani olen koonnut parivuotisen parisuhteen kriisivaiheet kokoon. Nää samat kriisit iskee melkeinpä parisuhteessa ku parisuhteessa kuukauden tarkkuudella. Jaa et usko?

No mietitään ny ihan alusta asti. Molemminpuolinen ihastuminen saa Leenan ja Launon kimppaan. Kaikki on niin saatanan mahtavaa, että melkein irtoo pää harteilta. Söpöstelytekstarit kulkee, pussaaminen on parasta mitä voi pieni ihminen tajuta ja ajatus rakkaudentäyttämästä tulevaisuudesta saa vatsan sekaisin. (Siis sillai positiivisella tavalla, ei niinku... fyysisesti, junou?)

Sitten pamahtaa mittariin kaks kuukautta. "Vittu me ollaan oltu ikuisuus, meneekö elämä hukkaan, mua ahdistaa" ajattelee Leena ja Launo. Söpöilyviestit vähenee, tilanne kuvottaa (monet suhteet päättyy tähän). Sitten siihen tottuu. Se on se suhteen arki.

Noo, elämä alkaa rullaamaan, kunnes iskee uusi kriisitilanne: muut alkaa kysellä yhteenmuutosta ja muista suhdetta lujittavista tekijöistä. Ahdistus on käsin kosketeltavissa; ei perkele, pitääkö meidän edetä tässä jotenki? Ratkaisu löytyy, kun Leena ja Launo kumpikin uskaltaa toisilleen myöntää, että kumpikaan ei tavoittele mitään yhteistä asuntolainaa vielä siinä vaiheessa. Elämä tasaantuu ja suhde jatkuu mukavana leffailtojen ja lätkäpelien merkeissä.

Yhtäkkiä toinen (yleensä Launo) alkaa todenteolla kyllästyä kotona nyhjäämiseen, onhan sitä takana useampi kuukausi, ehkä jopa vuosi. Poikien saunaillat ja lätkäpelit kiinnostaa enemmän, kuin virttyneessä yöpaidassa demittävä Leena. Mahdollista on myös niin, että Leenaa alkaa houkutella tyttöjenillat ja kavereiden kanssa shoppailu, eikä Launon tekstareihin vastailu. Syntyy kriisi nimeltä "eksäenäärakastamua?". Tää voi olla rankkaki kriisi, kun rakkauttaan täytyy todistella ja vannottaa. Tähän vaiheeseen voi liittyä myös "petätsämua?"-kriisi. Järkytytään, kun toisella onkin myös oma elämä, että mitä vittuu, eikse eläkkä mua varten!? Homma selviää sillä, kun toinenki osapuoli keksii tekemistä ja huomaa, että se perse tosiaan kasvaa siihen sohvaan kiinni, jos siitä ei nouse.

Sitten Tulee yhteenmuutto, tai sitten toinen hankkii kämpän jonne tää toinen pesiytyy hammasharjojensa kanssa. Se on pelottavaa jo sinänsä, mutta ku siihen isketään vielä päälle kaikki rajut faktat alkaen siitä, että tajuaa toisen hikoilevan, syövän epäsivistyneesti ja kuorsaavan. Ihanalla Launolla on ruuansulatusongelmia ja Leenan muuten vaa friikit piirteet pääsee esille.(Toisaalta tää aika on myös ihanaa, kun voi rakennella sitä omaa MEIDÄN pesää ja ostella ikeasta jotain vitun pöytäkynttilöitä. Ollaan ME, MEIDÄN ovi, MEIDÄN sänky, MEIDÄN elämä.) Tää kriisi on siinä mielessä helppo, että se menee ohi itsestään, huomaa vaan, että kappas me ollaan kaikki vaan ihmisiä.

Sitten tulee karmee tilanne, kun Leena ehdottaa kihloja. Launo järkyttyy niin, että menee kaverilleen koko viikonlopuksi vetämään sellaset perseet, että hupsistakeikkaa. Leena tuntee olonsa loukatuksi "eikö se haluukkaan olla mun kanssa ikuisesti", "se ei enää rakasta mua", "mä olen rupsahtanut varmaan", "meillä ei ole tulevaisuutta". Asiaa ei helpota se, että Launo kertoo (viikonlopusta selvittyään), että kammoksuu ajatusta laittaa pallo nilkkaan niin nuorena. Rehellisyys sattuu, Leena suunnittelee poismuuttoa ja tulevaisuus on kuin harmaa utuinen verho. Ongelma ratkeaa, kun Leena tajuaa olevansa ehkä hivenen liian edellä asioissa. Loppujen lopuksi kumpikin huokaavat onnellisina, että thank God sitä kirkkoa ei vielä varattukaan.

Tämän jälkeen on myös muita kriisejä, esim. kihlautumiskriisi, mä-haluun-olla-vapaa-kriisi ja sä-vaan-pelaat-pleikkaria-etkä-auta-kotitöissä-kriisi (jälkimmäinen on mulle tuttuakin tutumpi). Kun näistä selviytyy kunnialla, on loistava tulevaisuus edessä! Joten ei muutaku kaikki vaan analysoimaan parisuhdettaan. Ja hyvää viikonloppua kaikille!

PS. Vielä pari biisiä, jokaiseen kriisiin/vaiheeseen/tilanteeseen löytyy sopiva!

11 kommenttia:

  1. tiivistettynä se menee just niin että eka vuosi on sitä ihanaa huumaa ja toiseen tutustumista. kun toinen on vielä kiinnostava. sitten yleensä muutetaan yhteen, alkaa se kamala arki. toinen vuosi sinnitellään ja ajatellaan että tää on nyt vaan tätä arkea, kyllä se siitä. SITTEN alkaa kolmas vuosi, alamäki. menee ihan päin helvettiä, petetään yms. ja se vuosi menee omalla painollaan ja sitten tulee ero. se on aina se maaginen 3 vuotta ! :D

    VastaaPoista
  2. hahahaha aika raaka mutta pelottavan totta! :D onneks mun ja poikaystävän suhteessa ei oo näiden n. kolmen vuoden aikana vielä päästy huikeeseen alamäkeen, mutta kyllä se siitä! ;D kyllä se pohja sieltä vielä tulee!:D

    VastaaPoista
  3. mä just erosin ku tuli mun launolla toi kriisi että haluuki omaa aikaa kamujen kaa.. ja fiksuna juurikin noin reagoin että "eksä tykkää musta enää :((" ja sitte se launo ahdistu ja halus eron.. ärsyttää kun olin niin typerä

    VastaaPoista
  4. niin totta :D meillä on ollu just samat kriisit!

    VastaaPoista
  5. anonyymi, emmää usko että sää olit typerä, kyllä ihminen tietää millon kantsii lähtee ja millon jäädä, pidemmällä aikavälillä sen sit huomaa oliko ratkasu oikein vai vääri! :> tsemppiä, uskon että tuntuu kurjalta! :( <3

    VastaaPoista
  6. apua kommasin samaan aikaan toisen anonyymin kanssa :D

    VastaaPoista
  7. Ehkä on ihan hyvä, etten tunnistanut omaa parisuhdettani tästä. :D

    Nimimerkillä "jo 2 vuotta saman katon alla"

    VastaaPoista
  8. jostain syystä hajosin ku huomasin ton nelisilmä-videon. :D

    VastaaPoista
  9. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  10. Sä oot ihan loistava! :D

    VastaaPoista
  11. ihan mahtava postaus ja niin oikeessa ! kaikista kamalinta on jos aikataulutus pettää ja useempi kriisi tulee kerralla.. huh

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!