HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 2. elokuuta 2011

anteeksi, että olen olemassa

Mä tykkään/siedän/ymmärrän suurinta osaa ihmisistä jollain tavalla ja uskon, että vaikkei ny jokasessa, niin silti monessa tyypissä on jotain tutustumisen arvoista. Mutta silti.... yks ihmisryhmä ärsyttää mua todella paljon.

Ne on ne Anteeksi, että olen olemassa-ihmiset ja muut, jotka jotenkin pahoittelee sitä, että on ees syntyny. Sellaset, jotka ei edes viitsi yrittää elää ja innostua. Mä nyt erottelen taas karkeasti & valtavin yleistyksin porukkaa, mutta tarkennan, että en puhu ny ujoista tai epävarmoista ihmisistä, joita jännittää/ahdistaa sosiaaliset tilanteet jne. Vaan tää on se ihan oma porukkansa, jotka velloo jossain itsesäälissä jäätävinä marttyyreinä.

Siis tää ei oo ees kunnon pessimistisyyttä, vaan valtavaa itsesääliä, tyyliin "turhaa mä meikkaan, ruma olisin kuitenki", "turhaa mä osallistun tohon peliin, emmä kuitenka osaa". Nää tyypit yleensä myös syyttää muita yksinäisyydestään, vaikka usein se on kiinni tästä ajatuksesta, että iskenpä heti hanskat tiskiin ja meen kieriin itsesäälissä. Että ei kukaan musta vois tykätä, että anteeks vaan että oon olemassa.

Tälle porukalle on turha mennä tekeen tuttavuutta, ne heittäytyy heti marttyyriasenteelle ja laittaa itsesäälivaihteen silmään. Ne on sillai "turhaa toikin tulee mulle jutteleen, säälistä varmaan, kukapa minusta pitäisi" ja sit päälle sellanen kohtalokas tuskan huokaisu. Vaikka joku olis aidosti kiinnostunu seurasta ja halunnu vaikkapa tutustua, MUTTA EI, vedetään heti ennakkoasenne päälle!
Sit pohditaan, että miksköhän oon yksin. VARMAA SIKS, KU OOT KÄÄNNYTTÄNY JONKU 10 IHMISTÄ SUN LUOTAS!

Onneks tää harvoin on koko elämän kestävä piirre, meinaan yleensä tää on vaan joku kausi. Siis nuorilla & nuorilla aikuisilla. Mutta täytyy sanoo, että useat vanhemmat ihmiset "sairastuu" tähän ja se on kyllä sellanen juttu, että siitä ei eroon pääse sitte. Vai kukapa ei löytäis tuttavapiiristään "noo, kukas minusta välittäskään!"-mummoa...

Nyt mä lähden rientoihin, kattellaa illalla uudestaan!

5 kommenttia:

  1. Mitäs kun oma äiti sattuu olemaan tollanen? "Anteeks kun oon olemassa, minä teen aina kaiken väärin, mikään ei mee oikein, anteeks vaan kun oon olemassa" aika ikävää oli kuunnella lapsuus tuommosta, äitille ei uskaltanu mitään sanoo kun heti otti tuommosen marttyyriasenteen... Sillon tällön huomasin että itellä tuli joskus ihan sama, mut onneks se ei "vallannu" mua koska oon oikeestaan tyytyväinen että oon olemassa! :D äitikin on muuttunu suurien elämänmuutosten takia poispäin tuosta, onneks, ja on nyt onnellisempi ja lienee tyytyväisempi elämäänsä :)

    VastaaPoista
  2. Mitäs kun oma äiti sattuu olemaan tollanen? "Anteeks kun oon olemassa, minä teen aina kaiken väärin, mikään ei mee oikein, anteeks vaan kun oon olemassa" aika ikävää oli kuunnella lapsuus tuommosta, äitille ei uskaltanu mitään sanoo kun heti otti tuommosen marttyyriasenteen... Sillon tällön huomasin että itellä tuli joskus ihan sama, mut onneks se ei "vallannu" mua koska oon oikeestaan tyytyväinen että oon olemassa! :D äitikin on muuttunu suurien elämänmuutosten takia poispäin tuosta, onneks, ja on nyt onnellisempi ja lienee tyytyväisempi elämäänsä :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa lähinnä 13-vuotiaiden varhaisteinien tai ihan vaan joteinien puheilta. Eikai kukaan aikuinen noin oikeesti käyttäydy?! Ite en ainakaan oo törmänny, vaikka oon paljon tekemisis eri ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
  4. tää ei nyt sinänsä liity tohon asiaan mutta tuli tuosta hiljaisuudesta mieleen niin annanpa sulle mahdollista inspiraatiota uuteen postaukseen:
    mä teen kassatöitä hampurilaisravintolassa, jossa nyt arvatenkin käy paljon nuoria, ihan lapsiakin asiakkaina. useimmat niistä on kivoja, mutta sit on tää noin 12-15 -vuotiaiden tyttösten ihme muoti-ilmiö että vaikka ne keskenään suunnilleen huutaa ja kiljuu ja nauraa äänekkäästi niin sit kun ne tulee tilaamaan kassalta hamppareita niin ne jää sinne noin 3 m päähän kassasta ja puhuu ihan kuiskausäänellä. se on todella TODELLA raivostuttava tapa.

    VastaaPoista
  5. "Eikai kukaan aikuinen noin oikeesti käyttäydy?!"

    Oletkos kuullut, että aikuisillakin voi olla huono itsetunto?
    Etenkin masennuksessa tällainen "anteeksi, että olen olemassa" -tyyli on hyvinkin yleistä. Ja masennuksestä kärsii noin puoli miljoonaa suomalaista. Ehkä he eivät vain liikuskele siellä missä sinä.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!