HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 8. elokuuta 2011

asennevammainen

Myönnän, mä olen välillä valtavan asennevammanen kaveri varustettuna uskomattomilla ennakkoluuloilla. Oikein hävettää! Muodostan alle kolmessa sekunnissa mielipiteen henkilöstä pelkän koulutuksen, ammatin, aatteen, vaatteen tai musiikkimaun takia. Nyt jätän esimerkit väliin, koska mut varmaan puukotettais pimeellä kujalla mun "paljo mua kiinnostaa mennä sinnejasinne, ku siellä on vaan sellasiajasellasia ihmisiä!!1"-vamman takia.

Mutta toisaalta, onko ketään jollei olis edes pikkipikkipikkiriikkistä asennevammaa tai ennakkoluuloo? Jopa niillä ennakkoluulottomaks julistautuvilla on ennakkoluuloja ennakkoluuloisia kohtaan, ihan salee!(Mahtava lausehirviö.) Asennevampen ja idiootin ero on se, että idiootti luulee sen ennakkoluulonsa olevan joku fakta, tyyliin "Kaikki tummaihoset on pakolaisii jotka raiskaa kaikki naiset ja vie meidän työt!!!1 En varppina tutustuis sellasee!!!", me asennevammaiset ennakkoluuloissa muhivat höntit taas tajutaan, että mettään mennään, jos jatkan tätä ajatustapaa.

Heräsin ennakkoluuloisuuden ja asennevammaisuuden täyttämästä elämästäni (osittain toki, miks mää ny teitä kusettaisin, että juu ihan täydellisen avoin oon nykyään), kun ekoja kertoja tavatessa nyk. avomieheni ajattelin "En ikinä vois seurustella TOLLASEN MOPOPOJAN KANSSA! Mitä muutki kelais...", mutta rohkenin kuitenki treffailee. No, lopulta paljastu, että kukaan ei ajatellu mitään muutaku että miks Petja hengas tällasen idiootin kanssa. Että se niistä luuloista sitte... No heräsinpä todellisuuteen.

No, okei, oon mä parantunu parista muustakin asenneongelmasta: koulu alko kiinnostaa heti, ku se ei enää ollukka itsestäänselvyys, siivoominen on hieno työ, ku vaan ottaa oikeen asenteen ja kaikki ei välttämättä oo ihan paskaa (oon kyllä sitä mieltä, että suurin osa on).

Kyselinki teiltä teidän asenneongelmista ja nauroin mahani kipeeks, ku kuvailitte raivoissanne niitä idioottiteinejä leffateattereissä ja hitaita mummoja! Siis en olis paremmin voinu kuvailla! Tässä pari poimittua mahtavuutta:



"Täällä itse tekopyhyys ilmoittautuu! Mulla on paljon näitä sen tyyppisiä, kun vaikka tekstiviestiin tai puheluun vastaaminen. Siis hitto jos minä soitan, siihen vastataan. Viestiin pitäis vastata minuutin sisällä. Mut ei mulla ole mikään kiire vastata muille, saatanpa jättää jopa kokonaan väliin."

"Jääräpäiset vanhukset ! Ei oo mitään rasittavampaa. En tiedä mikä siinä on mut monet vanhukset ei usko puhetta. Jos sanot vaikka ettet halua silliä niin aletaan tuputtamaan. "Ota nyt potaattia ja ahti silliä". Maista nyt edes. Kai mä nyt tiedän jos joka kerta mummolla käydessä tarjotaan silliä ja oon sitä 1000 kertaa maistanu ja samaa paskaa se on ollu joka kerta."

2 kommenttia:

  1. Hei, minulla on sinulle tunnustus blogissani :)

    VastaaPoista
  2. Tänään oli Aamulehdessä juttua siitä kuinka ihmiset haukkuu tuolla keskustassa niitä ranskalaisella torilla patonkeja myyviä tyttöjä huoriksi ja mitä vielä. Siinä sitä asennevammaa vasta onkin, kun asiakas haukkuu myyjän siitä että on joutunut jonottamaan pitkään eikä saa ostaa kuin yhden patongin (jotta kaikille riittää). Olipa lehtijutun mukaan joku tullut lyömään yhtä työntekijää. Aikuiset ihmiset...

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!