HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

mä siis hengaan vaan kauniiden kanssa

Mun sydäntä aina lämmittää, kun joku ämmä vauhkoo olevansa avarakatseinen ja rakastuvansa ihmisten luonteisiin pinnan sijaan -mutta ei tietenkään seurustelisi ruman miehen kanssa, tai hyväksyisi kaverikseen läskipalleroa. Puolustukseksi sitten sanotaan, että miten edes voisi haluta rumilusta tai tuntea samankaltaisuutta itsekurittoman ylipainosta kärsivän sian kanssa. Mutta ku oon niin vitun suvaitsevainen!

Musta on ihan ok, jos haluaa miehekseen vaikkapa pitkän ja tumman miehen. Ei sille voi mitään, jos ei muut sytytä! Ja siis emmäkä ekana lähe tutustuun ihmiseen, joka tyyliltään vaikuttaa olevan aivan täydellisen kaukana omastani. Mutta siinä vaiheessa ku aletaan mainostaa sitä omaa ah-niin-avaraa tapaa katsella maailmaa ja silti hylätään potentiaalinen miesehdokas pelkän tukan värin takia, niin joku kyllä kusee pahasti jaloille! Tai jos ei vaivaudu edes tutustumaan "ku mä tällä hetkellä ettin sellast vähä tyylikkäämpää miestä..." Voi jestas.

Jotenki mua huvittaa, että jotkut tosiaan asettaa jotain vitun ulkonäkörajoja ystäväpiirinsä tai kumppanivalikoimansa suhteen. Ainahan sitä saa toivoo Leppilammen Mikkoa oven taakse, mutta menee pikkusen yli, jos vetää riman niin korkeelle, ettei tavalliset jössikät kelpaa. Eiku Suomessahan on ihan saatanan monta yli 185-senttistä, tummapiirteistä, taloudellisesti huomattavasti plussanpuolella olevaa, huumorintajuista ja luotettavaa sinkkujääkiekkoilijaa! Ja totta kai jokaiselle löytyy ystäväpiiriin pari aktiiviurheilija-seurapiirikaunotarta! Kaikille riittää!

Parasta on, että yleensä nää tavoitteiden asettelijat on ite sellasia... no, tavallsia. Tällasia Jennejä verkkareissa. Ja ne yleensä on myös niitä, jotka itkee muotimaailman odotuksista ja sietämättömistä ulkonäköpaineista. "KAUHEETA KU OLETETAAN, ETTÄ PITÄIS OLLA LAIHA JA GLAMOUR JA KAUNIS JA HEHKEE. Ei sillä, että tavallisten pulliaisten kanssa hengaisin..." Laskeppa kuule ihan ite niitä omia odotuksias, saatanan pässi.

Kyllähän jokanen saa valita kenen kanssa seurustelee ja ystävystyy, mutta kantsii muistaa, että voipi mennä monta loistavaa persoonallisuutta ohi, jos kiinnittää huomiota vaan toisen vikoihin tai poikkeavaan ulkonäköön. Ehkäpä meillä kaikilla on omat miinuksemme.

7 kommenttia:

  1. hah, tuli mieleen kun itte etin muka niin tummaa, pitkää yliopisto-opiskelijakomistusta, mikään muu ei todellakaan kelvannu! Ja mites kävi - törmäsin sellaseen pahemman luokan tarmo tavikseen joka tarvi sen 20sek ja olin niin myyty ku nainen voi olla :D On sitten sen jälkeen jääny noitten pitkien tummien perään tuijottelu vähän vähemmälle.. Varmaan joku luonnon laki että kaikki kompastuu joskus omiin ennakkoluuloihinsa :D

    VastaaPoista
  2. Hmm. Mä en pidä itseäni pinnallisena ihmisenä (siitä huolimatta että pidän kaikesta kauniista ja kauneuden hoidosta ja kiinnitän huomiota MYÖS ihmisten ulkonäköön), koska en tuomitse tai arvioi ketään ulkonäön perusteella. Pidän kaikkia ihmisiä yhtä arvokkaita naamaan katsomatta.

    Silti en koskaan voisi seurustella ihmisen kanssa, joka ei ole mulle täydellinen kaikin puolin. Ulkonäön pitää olla mun silmään 10+, pitää olla just sellanen joka mut sytyttää. Samoin kuin luonteenkin. Mä en tyydy keneenkään, mä oon vaikka yksin jos en löydä sitä ihmistä joka on se mun toinen puolisko, ja se tarkottaa että mä rakastan sen ihmisen kaikkia osa-alueita ulkonäöstä luonteeseen.

    Mulle ei edes synny romanttisia tunteita sellaisia ihmisiä kohtaan, joita en pidä ulkoisesti vetävänä.

    Se onkin sitten eri asia mikä mun mielestä on komeeta tai kaunista, ne ei välttämättä oo sellasia asioita joita muut pitää kauniina tai komeina.

    Ystävät saa olla minkä näköisiä tahansa. Oikeastaan siinä se taitaa mennä se kaveripoikien ja potentiaalisten seurustelukumppanien raja: kaveripojat on mitä mahtavimpia luonteeltaan, mutta eivät jostain syystä vetoa muhun seksuaalisesti ja ulkoisesti, vaikka olisivat ulkoisesti hyvännäköisiäkin. Niissä potentiaalisissa kumppaneissa taas on koko paketti, mahtava luonne, kipinä ja se ulkoinen olemus just sitä mitä mä haluan.

    Toisaalta se on ristiriitainen juttu, koska vaikka toi kumppani tossa nyt joutuis vaikka johonkin onnettomuuteen ja muuttuis rumaksi, ei mun tunteet sitä kohtaan vähenis mihinkään. Se sisin on siis kuitenkin loppuviimeks se juttu.

    VastaaPoista
  3. Mä olin junnuna aina niin täydellisten jätkien perään. Ihastuin söpöön, ruskeesilmäseen, mua vähän pidempään poikaan, joka jutellessa osottautu täydeks kusipääks. Ihan siis kusipäitten aatelia. Se juttu jäi siihen.

    Mä oon aina ollu tosi lyhyt ja mun kriteeri jätkissä on mua vähän pidempi mutta ei kuitenkaa liian pitkä - se on mulle tositositositärkeetä. Hei, miltä tuntuis huudella jonnekki 190 senttii et tuus alas sieltä, mä tahtosin antaa sulle nyt suukon !

    No, yläkoulusta vielä sen verran, et olin NIIN ulkonäkökeskeinen ja luonne merkkas mulle enemmän sit vasta myöhemmin. Mut täytyy oikeesti myöntää et jos sätkän nimi on Erkki- Yrjö Einari, sillä on akne, vinot hampaat ja pahanhajunen hengitys, se olis 2-metrinen, lihava ja muutenki ruma ja vaikka luonne ois kuinka mahtava niin en pystyis varmaan seurustelemaan sellasen kanssa. Mut onneks mulla on mun oma vihreäsilmänen, hassunenänen kulta <3 :)

    ~

    VastaaPoista
  4. Hei, eiks naisilla just pitäis olla se, että hengaa vaan itteään rumempien kanssa et näyttäis ite nätimmältä? :D vitsivitsi.

    Tosiaan siinä omassa puolisossa mäkin haluan, että jokin miellyttää mun silmää. Oli se sitten peppu, hymy, silmät tai mikä tahansa niin kyllä siinä ihmisessä täytyy vedota sen luonteen lisäksi, muuten tyyppi jää pelkäksi kaveriksi. onneksi oma puolisoni miellyttää mun silmää Kaikin puolin, muitten silmiä ei välttämättä yhtä paljon, mutta mun sydän sulaa ja niin sen pitää mennäkin.

    Ystävistä en kyllä tajua miksi ulkonäön pitäisi merkata. Siinä määrin joo, että kerta olen työkseni vaatemyyjä ja mua vaatteet kiinnostaa, joten jos kaveria ei yhtään kiinnosta mikään muotiin liittyvä (joka luultavasti vaikuttaa myös kyseisen henkilön ulkonäköön), hän ei luultavasti myöskään jaksa kuunnella mun rytkyihin liittyviä jaarituksia.

    VastaaPoista
  5. Mulla on muutamia kavereita, jotka näyttää potentiaalisille poikaystäville ovee siinä vaiheessa ku ne huomaa, et sil jätkäl on esim. väärän väriset kengät tänään. Parasta on musta, että jos muijan oma vaaka kiihtyy nollasta sataan sekunnissa ja silti monelle potentiaaliselle sanotaan juu ei kiitos..."koska se oli semmonen ällön löysä, ei yhtää urheilullinen."

    No onneks nää tällaset ihmiset (yleensä)hieman luopuu kriteereistää siinä vaiheessa ku ne huomaa, et ne on tota menoa loppuelämänsä yksin.

    Itsehän en tietenkään ottais ihan mitä tahansa hiihtelijää poikaystäväkseni, jos se nyt ei vaan mitenkään mun silmiä hivele. Tapasin yhden pojan joka ei suoraan sanottuna ihan hirveesti napannu heti aluks. Mä kuitenkin tapailin tätä tyyppiä, vaikka kaverit ihmetteli vieressä, että miten sä nyt tollasta tapailet ku saisit niiin paljon paremman (ulkonäöllisesti ja luonteeltaan kun oli vähän hiljaisempi). Nyt asutaan yhdessä, mulla on vieressäni ihana, komea ja maailman hyväsydämisin ihminen. Enkä halua ees ajatella, että mitä jos oisin jättäny ton tilaisuuden käyttämättä.

    Mun mielestä on ihan vitun hölmöä, että suostuu kattomaan jotain jätkään päin, VAAN jos se täyttää sun kaikki kriteerit. Muuten eheiii...no chance! Tai sit jos tää jätkä täyttää kriteerit, mut siit vaan puuttuu se joku ihanan kutkutteleva tunne vatsasta, mikä oli joskus yläasteella kun pussasit poikaa ekan kerran. Jos ei tätä tuu niiin suhde on alkuunsa jo tuhoontuomittu. Mä väitän, että vaikka jätkällä ois väärän väriset lenkkarit ja sä et oo seitsemännes taivaassa kun ekan kerran pussaatte, niin tää tyyppi voi olla maailman parasta, mitä sulle on tapahtunu. Ja ne tunteet voi tulla myöhemmin ja syvempänä ku pelkkänä ihastuksena! joten miettikää edes kaks kertaa, enne ku heitätte hanskat tiskiin :)

    VastaaPoista
  6. http://www.youtube.com/watch?v=Hla_hnB2y6Y

    ja nykymaailma seurustelee vaan prototyyppisten, täydellisten, isotissisten/perseisten, pitkätukkaisten ja laihojen kanssa. joku sekopää tonkin videon on taiteillu, mutta totta on joka sana.

    VastaaPoista
  7. Oon samaa mieltä siinä, että ei kantsi heti tuomita :) avokkini ei iskenyt todellakaan ensi silmäyksellä ja vasta kun löysin sen luonteen ihanuuden opin myös arvostamaan miehen ulkonäköä. enkä vaihtaisi nyt mihinkään kiiltokuvaan, vaikka semmoset jääkiekkotyyppiset koskaan oo kiinnostanutkaan :)

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!