HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

kypsyystaistelu

Oikeesti, ihmisjoukku joka saa mut raivon valtaann, on nää uskomattoman huvittavat kypsyydenkorostajat ja elämänkokemuksellaan kehuskelevat alle parikymppiset ihmiset. Ensinnäkin, mua ei todellakaan kiinnosta se, että pidät itseäs mua huomattavasti kypsempänä, vaik olisit mua -iik- vuoden nuorempi tms. ja toiseks, en usko sun kahdenkymmenen vuoden elämänkokemuksen hakkaavan triplasti vanhemman elämään verrattuna.

Mä en tajua mitä iloa on ratsastaa jollain KYPSYYSKORTILLA? "Olen sun kanssa samanikäinen, mutta pystyn käsittelemään asiat huomattavasti sinua kypsemmin"-kommentit keskustelun lomassa tai sivuhuomatuksena saa mut lähinnä huvittuneeks. Mitä vittu sitten? Se, että mulla on naiivi käsitys jostain asiasta tai lapsellinen mielipide, ei tarkoita että mä olisin jälkeenjäänyt tai epäkypsä yhteiskuntakelvoton urpo.

Kyllä mä sen ymmärrän, että monesti tulee mieleen "ei jumalauta, kyllä ton ikäsen pitäis ymmärtää, että..."-ajatus. Kai se ny saatana hiipii mieleen, jos kolmekymppinen ämmä skitsoaa ku pahimmasta päästä oleva raivohullu kakara, tai jos aikuisten miesten suurin hupi on ajella pillurallia teinicorollallaan ja paeta vastuuta! Mutta haloo, kuka meistä on yhtään mitään kertoon kenenkään muun kypsyydestä?

Ja nää alle parikybäset tytöt, jotka kuvittelee elämänsä olleen rankempaa, hurjempaa, kauheampaa ja värikkäämpää kuin kellään muulla. "Siis kaks viikkoo sijaiskodissa teki must vahvemman ja näytti mulle asioit, joit ees moni vanhus ei oo nähny!!!" EI JUMALAUTA! HERÄÄ, IHMINEN! Vittu kaikilla on joskus vaikeeta, joillain enemmän tai vähemmän, mutta älä ihan oikeasti tuu vakavissas kertomaan, että sä oot kypsempi ja vahvempi ku kaikki muut, pelkästään sun rankan teiniangstin takia.

Mä tiedän ihmisiä, joille on sattunu elämässään aivan kamalia asioita ja joilla on oikeasti ollut rankkaa. Tunnen myös henkilökohtaisesti 90-vuotiaan naisen, joka on nähnyt OIKEASTI paljon asioita. Ja sitten nää tikkaripillut tulee kertoon, että kuinka viinanhuuruinen nuoruus niillä oli ja kuinka oli niin rankkaa himas ja poikkis jätti ja sit mä vähän viiltelin ja vittu nyyhnyyh. "Et niinku oon todellaki kokenu keskimääräst ihmist enemmän, et oon tosi paljon muit vanhemman olonen, kiitti mun rankkojen kokemusten!"

Musta ny vaan vähä näyttää siltä, että kypsimpiä taitaa olla ne, jotka vaan pitää sen turpansa kiinni, eikä joka vaiheessa tuo esille sitä omaa kypsää olemustaan ja hurjaa elämänkokemustaan. Jos sä oot niin saatanan kypsä, niin miksei se sitten näy niin hyvin ulospäin, ettei siitä joka saatanan sekunti tarvis mainita? Ja jos sä sit olet kypsyyden perikuva, fiksu ja filmaattinen, niin mitä sitte? Musta on ainaki mainiota olla pikkiriikkisen epäkypsä.

38 kommenttia:

  1. Tää kommentti ei nyt ihan liity aiheeseen, paitsi sen verran että tääkin postaus oli taas tiukkaa asiaa, mut repesin täysin tolle uudelle "älä yleistä lehmä" -toiminnolle. XD

    VastaaPoista
  2. Ja sit laitetaan fb:n koulutus-kohtaan "elämänkoulu". Myötähäpeä kasvaa...

    VastaaPoista
  3. Se kypsyyskin on niin suhteellinen käsite, mitä kukakin kypsänä pitää...joidenkin mielestä se on ilmeisesti sitä että kaikki pitää ottaa helvetin vakavasti.

    Musta on naurettavaa että netti on täynnä näitä viiltelyblogeja joissa julistetaan sitä kuinka rankkaa se oma elämä on ja sit ne tekstit on sellasia tekotaiteellisia runoja vaikeuksien voittamisesta ja on sitaatteja tilanteeseen sopivista biiseistä ja tunnelmaan sopivia kuvia jne. Ymmärrän esim. niitä jotka käyvät läpi vaikeaa sairautta ja haluavat vertaistukea, mutta on ihan älytöntä, että 13-vuotiaat pikkulikat kirjottelee jotain masennustekstejä kun murrosikä vähän ahdistaa. Ja sit tosiaan vakuutellaan että "oon niin kokenu ja eläny kovaa elämää". Se vie uskottavuutta niiltä joiden elämä on ihan oikeesti ollu vaikeeta!

    Postausidea: keski-ikäisten naisten älyttömät/tekotaiteelliset/mukanuorekkaat/kömpelöt/nolot nimimerkit netissä.

    VastaaPoista
  4. niin totta !! saan joka päivä kuulla koulussa ku yks lehmä jaksaa valittaa dokaavista teineistä. "siis oikeesti, must tuntuu ku oisin henkilöö x monta vuotta vanhempi ! mä oon niinku jo päässy tost ryyppäämis -vaiheest ohi" - maanantaina sit ite kertoo et joha hävettää ku oli niin jurrissa. itelle tulee vaa mielee et voiko tää ämmä olla tosissaan ...

    VastaaPoista
  5. Nimenomaan!

    Kaikkein tragikoomisin lausahdus jonkun tenun suusta on "Mä oonki ikäistäni kypsempi", mikä viimeistään todistaa sen että näin ei ole.

    Ja en kyllä ymmärrä niitä rankoilla kokemuksillaan leijuvia. Mitä itsellä on tullut vastaan niin ne joille on paskaa paljon tullut niskaan ovat harvinaisen rikkinäisiä ihmisiä, vaikka väittävätkin kivenkovaan että ovat nyt sitten kokemuksiensa ansiosta vahvempia kuin muut. Tuntuu että jos jollain on ollut kunnon teiniraivoangsti tai vaikka ihan itsestä riippumatonta onnettomuutta elämässään niin siitä on kertakaikkiaan saatava irti jotain jolla nostaa itseään jalustalle.

    Silti kaikkein kypsimmät, tasapainoisimmat ja henkisesti vahvimmat ihmiset mitä tiedän on nimenomaan niitä joilla on ollut hyvä ja turvallinen lapsuus ja nuoruus. Liekö tämä sitten traagisen epäreilua niitä kohtaan joilla on tullut kakkaa naamalle, mutta ainakin minun mitättömän elämänkokemukseni ja kypsymättömän näkökantani mukaan ne joilla on tarve huutaa kypsyyttään ja henkistä vahvuuttaan ovat niitä joilla näitä ominaisuuksia nimenomaan ei ole.

    Itseäni pidän harvinaisen epäkypsänä tapauksena. Mutta toisaalta: elätän itse itseni, maksan veroni ja laskuni ajoissa eikä kypsymättömyyteni häirinne kenenkään elämää vahingoittavalla tavalla joten mitäpä se kenenkään persettä kutittaa?

    VastaaPoista
  6. Ja sitku joku -96 sanoo ylpeenä, että "En viihdy omanikäisteni seurassa kun ne on niin kakaroita.."

    VastaaPoista
  7. oikeesti ihailen tätä kuinka suoraan sanot sun mielipiteet ja kun oon joskus aikasemminkin lukenu sun mielipiteitä jostain asioista nii oon huomannu et oon samaa mieltä :-) älä ikinä lopeta sun blogia ja laita tänne aina vaan enemmän, koska tää on ehkä ainoa blogi mitä ihminen jaksaa oikeesti lukea !

    VastaaPoista
  8. Useimmiten oon sun kanssa täysin samaa mieltä mut nyt ei oikeen kolahtanu... Ehkä ymmärsin sut väärin tai en oikeen tajunnu sun tekstin pointtia mut en oikeen tykänny siitä miten sait asian kuulostaa siltä et jos mainitsee olevansa kypsä ikäsekseen niin se on heti retosteluu ja näyttää just sitä ettei oo kypsä... Ite oon oikeesti kokenu kauheesti paskaa, huostaanotot, huumeet, teiniraskauden, raiskauksen, vaikeet vanhempi-suhteet, kavereiden kuolemat, itsetuhon yms yms yms ja ilmotan usein aika nopeesti uusille tuttaville et hei on ollu kaikkee tällasta ja monet on tullu sanoo et on tosi hyvä tietää heti kättelyssä et miks ehkä teen asioita vähä eri tavalla kun muut... jos jätän sanomatta noi tai just sitä et oon kokenu aika paljo kovia ja pidän itteäni aika paljon viisaampana ja kokeneempana kuin muut 23-vuotiaat, ja ihmiset saa tietää jotai toista kautta ni ne ei useimmiten osaa suhtautuu mitenkään viisaasti siihen ja karttaa mua... eli aina se mainostaminen ei tarkota elämänkokemuksella leveilyä vaan ehkä vaan sitä että toivoo ihmisten ymmärtävän...

    En usko et sun tekstin pointti oli kritisoida niitä jolla on ollu kova teini-ikä ja rankkaa yms, mut otin silti ehkä vähä nokkiini koska toi teksti (ainakin kommenttien perusteella) oli vähä sitä... :)

    VastaaPoista
  9. Ja sitten kun nämä uskomattoman cypsät lissut nappaavat kainaloonsa ainakin näin sivullisen silmissä aavistuksen verran epäkypsän Anssi Amiksen (27w), niin alkaa uskomaton lässytys siitä, kuinka tää suhde kestää forevah koska Lissu on niiiiiiin ikäistään kypsempi..

    Mun on ainakin siinä vaiheessa pakko facepalmata ja kääntyä toiseen suuntaan, ainakin jos myötähäpeä ottaa vallan :D

    VastaaPoista
  10. Kypsyys ja elämänkokemus on eri asioita.

    VastaaPoista
  11. Ja luettuani tässä erään toisen henkilön kommentin, mun on vielä vähän pakko jatkaa. Se, että on nuorena kokenut vitusti kaikenlaista hyvää taikka pahaa (hassua, että useimmiten vain se paska vasten kasvoja on KOKEMUSTA; kun taas turvallinen perhe-elämä vaan on) tekee ehkä jossain tapauksissa "katuviisaan" tai opettaa pärjäämään tietyissä tilanteissa tai opettaa erilaisia toimintamalleja.. mutta ei se ole kypsyyttä.

    Eivät ne tapahtumat ja asiat mitkä kohdalle osuvat tee kenestäkään kypsempää, kasvattavat toki. Kypsyys tulee siitä, että kun näkee enemmän ja osaa nähdä asioita erilailla, on kokemusta elämästä pitkässä juoksussa, se ei ole jotain mitä ihan junnuna voi omata.

    Ja helvetti, tiedän ihmisiä jotka 16- vuotiaana hoitavat laskunsa yms. paremmin kuin jotkut kolmekymppiset, mutta 16- vuotiaita he silti ovat. Jostain se todellinen ikä aina paistaa läpi.

    Itsensä tituleeraminen ikäistään kypsemmiksi on vain rispektin ja kunnian kerjäämistä. "Mulle kävi paskasti, joten oon parempi kuin muut, buhuu, kunnioittakaa mua!"

    Nimim. Itselläkin takana melko värikäs nuoruus, loppua ei näy ja epäkypsyyttä riittäis muillekin jaettavaks.

    VastaaPoista
  12. anonyymi 11. joulukuuta 2011 15.32, veit sanat suustani.

    VastaaPoista
  13. Sama se on minullakin, kerron ennemmin ihmisille omista paskoista kokemuksistani, koska valitettavasti ne nyt vain näkyvät osaltaan minusta aika selvästi. En osannu huonoimpina aikoinani käsitellä raivoa, ahdistusta, vihaa, pelkoa ja kaikkia niitä muita mörköjä, jotka kummitteli sisälläni johtuen kaikista mahdollsista asioista, mitä joutui läpikäymään, mistä syystä aloitin viiltelyn. Ja ei, en aloittanut sitä sen takia, että yritin hakea huomiota, vaan peitin ne aina enkä näyttänyt kenellekään. Se oli minun tapani käsitellä tukahduttavaa möykkyä sisälläni, kun en tiennyt sanoja tuntemuksilleni. Siitä johtuen käsivarsissa on yhä vuosienkin jälkeen näkyvissä täysin selvät ja leveät arvet, joita - anteeksi nyt vain - en jaksa peitellä 24/7.

    Ja nämä herättävät kummastusta, ihmiset pysähtyvät tuijottamaan etc. Tunnen oloni normaalimmiksi, jos voin selittää miksi, koska ihmisiä se aina nyt näyttää vain kiinnostavan niin helvetisti.

    Kypsyys on minun mielestäni sitä, että osaa käsitellä elämää ja asioita monelta kantilta ja elämänkokemusta voi nuorellakin olla jo paljon. Olen tavannut niin monia keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat aivan hukassa oman itsensä ja elämänsä kanssa.

    Ei se ole itselleni ainakaan ollut mitään "rispektin" hakemista, kun olen tajunnut, etten vain yksinkertaisesti ole samalla aaltopituudella ikäisteni ihmisten kanssa, vaan usein viihdyn jopa huomattavasti vanhempien keskuudessa. Lähinnä se on surullista, sillä tunnen usein itseni yksinäiseksi. Eikä sillä tavalla itseään jalustalle nosta, en vain tule toimeen monien ikäisteni kanssa "hyvin", koska usealla on vielä se vaihe elämässä menossa, että näkee maailman kovin mustavalkoisena paikkana. On vain kahta väriä ja mielipiteet on niin hemmetin jyrkkiä ja ehdottomia ja anteeksi nyt vain - naiveja.

    Ennemmin minäkin silti olisi vielä se jyrkkä, naivi tyttönen, sillä ei ollut helppoa kasvaa siksi, mitä nykyään on. Kasvaa kun ehtii myöhemminkin ;).

    Että eipäs olla taas tämänkään asian kanssa (varsinkaan asioista tietämättömät) niin mustavalkoisia, ymmärrän kyllä Jenni, että kirjoitat asioista kärjistävästi ja omasta mielestäsi humoristisesti (mitä usein onnistut olemaankin), mutta joistakin asioista kannattaisi jättää kirjoittamatta, jos niistä ei todellisuudessa mitään ymmärrä :). Mukavaa joulua!

    VastaaPoista
  14. oon nii samaa mieltä, varsinki vihaan tota "oon paljon kypsempi ku muut mun ikäset" -viljelyä... siis oikeesti ihan tosi... :D

    VastaaPoista
  15. Nannalle: Mun mielestä tuo kommentti oli erittäin ilkeä ja loukkaava, vaikka melko asialliseksi sen onnistuit verhoamaan.
    Siitä paistaa läpi sellainen asenne, että ne joilla on ollut nuoruudessa vaikka vakava sairaus tai muu sellainen, eivät voi kasvaa tasapainoisiksi ja kypsiksi aikuisiksi.

    Jos kohtaa jtn pahaa nuorena, oppii mielestäni aikaisemmin käsittelytapoja tunteilleen ja näkee sen nurjan puolen elämästä. Ammattilaiset auttavat ja tunteitaan oppii käsittelemään aivan erilaisin keinoin. Toki ihmiset ovat onnekkaita, jos selviävät koko nuoruuden ja varhaisaikuisuuden ilman mitään vakavia vaikeuksia.
    MUTTA jos nuorena sairastaa, läheinen kuolee tai on vaikka huumeongelmia, niistä voi selvitä ja kasvaa täysin terveeksi, tasapainoiseksi ja kypsäksi aikuiseksi.

    En väitä, että kovia kokeneet ihmiset ovat sen kypsempiä kuin muutkaan, mutta eivät ne ole mitään toivottomia ihmisraukkoja, jotka notkuvat sossujonoissa loppu elämän, koska ovat epäkypsiä.
    Sen sijaan väitän, että silloin ihminen löytää itsestään sellaisia puolia, jotka eivät olisi välttämättä koskaan paljastuneet ja oppii käsittelemään kaikenlaisia tunteita, sekä persoona muovautuu monipuoliseksi ja asioihin saa aivan eritasoista perspektiiviä.

    - Huugo

    VastaaPoista
  16. Kovia kokeneet anonyymit: sanoiko Jenni missään vaiheessa, että ei olisi olemassa myös ihmisiä, joilla on ihan oikeasti rankkaa? Tämä tekstihän oli teidän kannaltanne nimenomaan positiivista sanomaa, koska tässä kritisoitiin sitä, että ihmiset, joilla ei oikeasti ole ollut erityisen kovaa, sanovat itseään ikäistään kypsemmiksi ja kokeneemmiksi yhden pienen koettelemuksen jälkeen. Voitte olla ikäistänne kypsempiä ja kovia kokeneita, mutta sisälukutaitoa se ei näköjään takaa.

    Viiltelyjälkien peittämisestä haluan vielä sanoa, että siinä ei ole mitään väärää, ettei niitä jaksa tai halua peittää, mutta jos se viiltely on pelkkää teinien muoti-ilmiötä ja huomionhakua, eli niitä ihan esitellään pitämällä talvellakin lyhythihaisia paitoja jne. niin erohan on huomattava. On eri asia olla peittämättä jotakin tai korostaa sitä.

    VastaaPoista
  17. Musta tuntuu että meillä kommentoijilla on nyt mennyt puurot ja vellit sekasin :) Itse kommentoin jo aikasemmin vähä kritisoiden (anonyymi 11.12.2011 15.32) mutta nyt vasta kommentit uudestaan luettuani tajusin että ei tossa Jennin tekstissä oikeastaan mitään ärsyttävää ollut! Silmiin pisti juuri tuo Nannan kommentti joka jäi mieleen kummittelemaan ja kun sitten itse lähdin kommentoimaan niin muistin sen vahingossa osana Jennin tekstiä! Sori! Siis Jennihän tosiaan sanookin että "Mä tiedän ihmisiä, joille on sattunu elämässään aivan kamalia asioita ja joilla on oikeasti ollut rankkaa." eli selvästikkin Jenni yleistää ja kritisoi vain niitä jotka feikisti uskoo olevansa ongelmanuoria ja elämää kokeneita juuri esim "Siis kaks viikkoo sijaiskodissa teki must vahvemman ja näytti mulle asioit, joit ees moni vanhus ei oo nähny!!!" tekstin kautta!

    Eli Jenni, sori että vahingossa kritisoin sua ja oikea kritiikki kuuluu siis Nannalle joka tosiaan yleistäen ja helvetin lapsellisesti vielä viittii lausahdella että come ooon jos ei oo vittu pullia joka perjantai pöydällä ja ihana perhe joka rakastaa ja pälä pälä ja leluja yllin kyllin ja kivoja perhehetkiä niin ihmisistä tulee aina rankoilla kokemuksilla leijujia jotka ei todellakaan ole kypsiä...

    Kypsyys ei kuitenkaan millään tavalla liity siihen onko nuoruus helppo vai vaikee vaan just siihen miten ihminen asioista selviää! Ne joilla on ollu helvetin raskas lapsuus mutta on päässyt sen kunnialla läpi on mielestäni usein paljon kypsempiä kun sellaset kermapersekakarat joiden äidit laittaa niille kaiken ruuan valmiiks ja petaa sängyt vielä kakskymppisinäkin! Ei sitä turhaan aina mainosteta niitä inttipojuja jotka ei ees kengännauhoja osaa sitoa ku äiti aina osti tarralenkkareita :D:D

    Eli hei nouseppas ite Nanna pois siltä jalustaltas ja lopeta ihmisten lokerointi lapsuuden mukaan!

    VastaaPoista
  18. Minä aloitin aikoinaan viiltelyn jo kuudennella luokalla, ei siihen aikaan kukaan puhunut viiltelystä eikä se ollut mikään "muoti-ilmiö", joten minua suoraan sanottuna vituttaa tuo yleinen asenne, että viiltely olisi jotain huomiohuoraamista. Ja vaikka joku hakisikin huomiota viiltelemisellä, eikö se helvetti soikoon kerro siitä, että ihmisellä on paha olla? Ei kaikilla ole kykyä käsitellä tunteitaan sanallisesti ja silloin voimakkaat tunteet purkautuvat toisella tapaa. Minua vituttaa nykyihmisten helvetin kylmä suhtautuminen toisiin ihmisiin, mitäpä jos sen ylimielisen asenteenne sijaan kysyisitte toiselta, tarvitseeko hän apua? Mutta ei, kun silloin voi oma kermaperse vaikka sottaantua ja täydellinen maailmankuva vääristyä.

    Vaikka se teidän mielestä pissisakka hakisikin vain säälittävästi huomiota viiltelemisellä ja kertomalla avoimesti, miten paskalta tuntuu, miten moni teistä todellakin OIKEASTI tietää, mitä se ihminen käy sisimmässään läpi, tai mitä sen elämässä tapahtuu? Teidän mielestä voi näyttää siltä, että tyypillä on kaikki kunnossa ja täydellinen perhe jne. mutta niin kauan kuin etten tiedä, miten asianlaita oikeasti on, niin kannattaisiko ottaa selvää ennenkuin tekee typeriä yleistyksiä?

    Onko kukaan tietoinen esim. maanisdepressiivisyydestä, skitsofreniasta? Mistä vitusta tiedätte, ettei se säälittävä pissis sairasta jotain persoonallisuus/mielialahäiriötä VAIKKA sillä teidän mielestä olisikin elämässä "kaikki kunnossa"? Jotkut sairaudet kun eivät katso sitäkään, miten täydellisessä perheessä lapsi elämää.

    VastaaPoista
  19. En ole jalustalla, enkä lokeroi. En vain arvosta ihmisiä jotka leijuvat rankalla elämällään ja käyttävät sitä perusteena kypsyydelleen ja joilla on tarve huudella isoon ääneen miten rankkaa on ollut ja miten siksi ollaan niin kypsiä. Ylipäätänsä en ymmärrä miksi kenenkään tarvitsisi todistaa kypsyyttään millään.

    Teksissäni käytin esimerkkieni yhteydessä "mitä itsellä on tullut vastaan" ja "ihmiset mitä tiedän" ilmeisen typerästi olettaen että normaalilla sisälukutaidolla tästä selviää esimerkkien olevan omiin kokemuksiini perustuneita, eli kaikkea muuta kuin yleistystä. Muuten olisin käyttänyt sanoja "ihmiset jotka..."

    Kypsyydellä taasen ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa, mutta ärsyän suuresti joidenkin tarvetta suorastaan kilpailla siitä kenellä on ollut paskin elämä. Ja sitten halveksitaan ja nostetaan itseään sellaisten yläpuolelle jotka ovat olleet onnellisessa asemassa ja saaneet hyvän ja turvallisen elinympäristön. Tähän syyllistyt sinäkin rakas anonyymi tekstisi loppupuolella tuolla viittauksella että jollei ihminen ole riittävästi eäreiluutta kokenut niskassaan niin sitten on auttamattomasti uusavuton vellihousu kermapersekakara. Kuulostaa kovin katkeralta.

    En ole minäkään pumpulissa elänyt tahi helpolla päässyt, ja minäkin tiedän ihmiskohtaloita joilla on ollut niin rankkaa että itse en taatusti olisi selvinnyt siitä myllytyksestä hengissä, ja tiedän ihmiskohtaloita joilla on ollut kunnon perheidylli lapsuudessaan, jotka eivät ole koskaan kokeneet väkivaltaa osakseen ja jotka ovat aina saaneet tukea ja apua tarvittaessaan. Mutta kas kummaa, he eivät siltikään ole avuttomia, pilallelellittyjä eivätkä elämästä täysin tietämättömiä. Tiedän myös ihmisiä jotka vastoinkäymisistä huolimatta ovat hyvin menestyneitä elämässään. Ja sitten on ne ihmiset joista puhuin, jotka nostavat itseään muiden yläpuolelle koska "ovat kestäneet niin paljon".

    Jotenkin on sellainen fiilis että näiden tapauksien mielestä siitä rankasta elämästä on saatava jokin palkinto, on voitava ajatella että nyt sitten hyvitykseksi epäreiluudesta ollaan parempia ihmisiä kuin nuo "kermapersekakarat", kovia kokeneita karpaaseja joita mikään ei hetkauta!
    Ja sitten ei kestetä ajatusta että sillä joka on onnea saanut osakseen saattaa silläkin olla sisua ja hyvä itsetunto. Että jos ei yleistettäisi siihen toiseenkaan suuntaan :D

    En tietääkseni väittänyt että kaikki jolla on mennyt paskasti leijuvat kokemuksillaan. Mutta ne jotka kokevat näin tarpeelliseksi tehdä ottavat päähän. Sitä on vaikea nähdä minään muuna kuin huomionhakuna.

    Alkuperäistä tekstiäni en tarkoittanut missään nimessä loukkaavaksi, ilkeäksi tahi yleistäväksi. Ja edelleen uudestaan kun sen luen niin en osaa nähdä sitä niin, enkä tajua mistä revit päätelmäsi että väittäisin rankan lapsuuden tuottavan automaattisesti sossunluukulla norkoilevia luusereita. Enemmän kritisoin käsitystä siitä että ihminen ei voi olla katu-uskottava ilman kunnon tragediaa elämässään, tai että tragediaansa voi käyttää perusteena sille miksi olisi muita ihmisiä parempi, tavalla tai toisella.

    Väkisinkin mieleeni tulee että "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa".

    VastaaPoista
  20. Älähdithän sinäkin. Ja sisäänlukutaitoa kyllä peräänkuuluttaisin sinultakin. Missä vaiheessa väitin, että kaikki hyvän lapsuuden saaneet ovat kermaperseitä? Missä vaiheessa edes väitin heitä avuttomiksi? Kolahtiko kenties sinuun?

    Jos puhun ihmisistä, jotka saavat suurtakin tyydytystä mollatakseen ja päivitelläkseen ihmisiä, joilla on syystä taikka toisesta vaikeaa, tarkoitin juuri heitä ihmisiä. En yleistäen kaikkia niitä, joilla elämä on ollut helpompaa, ymmärsitkö?

    Ja nimenomaan se on typerää päivitellä, tietämättä ihmisen todellisesta tilanteesta yhtään mitään, toisen henkilön tapaa tuoda esim. tunteitaan ilmi taikka itselle vaikeita asioita. Näillä henkilöillä tuntuu olevan suurikin tarve kohottaa itsensä muiden yläpuolelle ajattelemalla huvittuneesti, ONNEKSI MINÄ OSAAN KÄSITELLÄ asioita fiksusti. Onneksi olkoon, hieboa että osaat, mutta löytyisikö ymmärrystä myös niille, jotka eivät osaa?

    Näkeehän sen, miten ihmiset mässäilevät julkisuuden henkilöiden aivan toivottomilla tilanteilla esim. Tuksu ja Nykänen. On niin helvetin siistiä saada ihmisraunioiden toilailuista suurtakin sirkushuvia, se on niin vitun siistiä. Vielä hauskempaa on maksaa itsensä sisään näiden henkilöiden esityksiin, että saa nauraa itsensä kipeäksi.

    Miksi ihminen muka ei voisi olla "katu-uskottava" (mikä helvetin katu-uskottava :D) ilman rankkoja elämänkokemuksia? Totta hemmetissä voi. Näiltä ihmisiltä vaan löytyy useimmiten ymmärrystä myös niille henkilöille, joilla elämä ei mene kuin satukirjassa, eivätkä he vittuunnu siitä, jos henkilö ei osaa käsitellä asioitaan kuin maailman parhain psykologi konsanaan. Eivätkä he mässäile sillä, miten nämä henkilöt ovat niin helvetin säälittäviä, heidän ei tarvitse mässäillä, koska heillä ei ole tarvetta tuntea ylemmyyden tunnetta suhteessa näihin ihmisiin eikä heillä varsinkaan ole tarvetta määritellä sitä, onko henkilöllä oikeasti vaikeaa vai ei.

    Kukaan ei ainakaan täällä ole kilpailemassa siitä, kenellä on ollut rankin elämä, joten suotta itket siitä asiasta, eikä kukaan ole tullut pyytämään sinulta mitallia yhtään mihinkään asiaan. Lähinnä huomauttaisin, että kannattaa todella miettiä, ennenkuin arvostelee "miten vaikeaa tolla nyt muka on", että miten paljon sinä todellisuudessa tiedät hänen elämästään? Mistä tiedät, ettei hän ole sairas? Mistä sinä tiedät yhtään mitään? Jos joku haluaa "leijua" sillä, että elämä on ollut rankempaa ja tuntee itsensä kypsemmäksi, niin anna leijua. Sillä ihmisellä ei välttämättä ole muuta ilonaihetta elämässä, eikä muuta asiaa, mistä olla ylpeä - nimittäin siitä, että itse on selvinnyt.

    Että ainaisen tuomitsemisen ja "vittu mua vituttaa nuokin ihmiset ku ne sitä sitä ja sitä" lässytyksen sijaan, voisi jokainen joskus asettua sen toisen ihmisen asemaan ja räkyttämisen sijaan yrittää ymmärtää.

    VastaaPoista
  21. En jaksanu lukee koko komenttia tossa yläpuolella mut heti ekaks pisti silmään se et ei toi ainakaan aikasempia kommentteja oo lukenu :D toi anonyymi jolle tää anonyymi niin nyt vihottelee (tais olla just tää nanna jota tää toine anonyymi siis valitteli) ni sehän just sano aikasemmas kommentis et se on käyny läpi vaikka mitä ni vähä hassuu et tää nanna (jos nyt oot se) käy sotaa sillä et toi kermapersekommentti kolahti :D kantsis varmaa lukee kommentit eka ennenku alkaa väittää kaikkee :D ja oon kyl siis ton anonyymin puolella, musta toi nannan eka teksti oli aika ilkeesti sanottu!

    VastaaPoista
  22. Miksi Nanna sitten itse alunperin takertui siihen kermaperse sanaan, kun kukaan ei täällä ollut yleistämässä, että kaikki, joiden elämä on ollut "helppoa" olisivat muka kermaperseitä?

    "Tähän syyllistyt sinäkin rakas anonyymi tekstisi loppupuolella tuolla viittauksella että jollei ihminen ole riittävästi eäreiluutta kokenut niskassaan niin sitten on auttamattomasti uusavuton vellihousu kermapersekakara."

    Suora lainaus, Nanna väitti, että täällä yleistetään noin, kukaan ei ole yleistänyt tuolla tavalla. Joten kysyin siis, kolahtiko kermaperse-sana, vai miksi hän oletti sen koskevan kaikkia, jotka eivät ole kokeneet tarpeeksi.

    Kommentit kannattaa lukea loppuun asti, että itsekin tajuaa, mistä toinen puhuu ;). Hieman hassua, että myönnetään, etten jaksanut lukea kaikkea ja sitten ihmetellään, miksi toinen on kirjoittanut miten kirjoitti.

    Nanna todellakin kirjoitti törkeästi, vaikka hän ei sitä itse suostu myöntämäänkään.

    VastaaPoista
  23. "Nanna todellakin kirjoitti törkeästi, vaikka hän ei sitä itse suostu myöntämäänkään."

    Tähän on pakko sanoa että jos kypsyys oli aiheena niin tästä lausahduksesta se on minusta aika kaukana. Kurjaa, jos joku on ymmärtänyt Nannan sanomiset väärin ja loukkaantunut, mutta miksi Nannan pitäisi MYÖNTÄÄ kirjoittaneensa törkeästi, jos ei kommenttiaan törkeäksi tarkoittanut?

    Luin Nannan alkuperäisen kommentin muutamaan kertaan uudelleen, enkä suoraan sanoen tajua, miten sen on voinut tulkita loukkaavaksi. Kuten Nanna itse totesi, hän kirjoittaa omien mielipiteidensä ja kokemustensa pohjalta - ihan kuten Jennikin. Kukaan ei ole väittänyt, että kommentti perustuisi esim. tieteelliseen faktaan. Mutta tämähän on tietysti minun mielipiteeni ja perustuu sekin subjektiiviseen kokemukseen. :)

    Toisaalta kun tätä molemminpuolista syyttelyä ja raivoamista täällä hetken katselee niin alkaa vähän naurattaa. Mitä se itse asiassa ketään meistä hyödyttää että väitellään tuntemattomien ihmisten kanssa netissä asiasta, johon ei selvästikään ole yhtä oikeaa mielipidettä? :D

    VastaaPoista
  24. jaaha, täällä vasta taistelu onki käynnissä :D tää ei taida edes liittyä enää mun postaukseen, joten itse taidan siirtyä sivuun :D

    VastaaPoista
  25. tee jenni uutta postausta niin tää riitely lakkaa :D

    VastaaPoista
  26. Taisit Jenni tällä tekstillä osua aika nappiin ja saatiin vielä liuta kommentteja tekstiäsi tukemaan esimerkkeinä :D

    VastaaPoista
  27. Anteeksi mutta mun on pakko kyllä myöntää että nauran kippurassa täällä erään anonyymin provosoitumiselle :-----D Taisin tosiaan sitten vahingossa sohaista jollekin kovinkin aralle alueelle. Mutta argumenteistasi mikään ei valitettavasti kolahtanut eikä tehnyt kummoista vaikutusta. Lähinnä naureskelen tilanteelle.

    Omalta osaltani en kyllä edes näe tässä mitään taistelua tahi sotaa, olen ihan leppoisalla mielellä keskustelemassa aiheesta ja voidaan toki jatkaa, tästä saattaa saada hyvänkin väittelyn. Kuitenkin suosittelen että luotat siihen että en ole loukannut sinua henkilökohtaisesti tarkoituksella. Eikä sinunkaan tarvitse etsiä epätoivoisesti jotain merkkiä siitä että mikään sanomastasi osuisi minua henkilökohtaisella tasolla, koska näin ei ole käynyt eikä käy :D Riiteleminen on tylsää eikä se johda mihinkään.

    Otapa siis kuomaseni rennosti <3 niin voidaan jatkaa pohdinnoilla miksi minua ärsyttää rankan elämän julistaminen ja miksi sinua ärsyttää minun ärsyyntymiseni asiasta.

    VastaaPoista
  28. Onhan täällä aika moni muukin sanonut, että kommenttisi ei mikään mieltä ylentävä ollut ;). Mutta eihän siinä, hauskaa että sinua naurattaa, ehkä se kertoo sinusta kaiken tarvittavan ihmisenä. Naura toki lisää, kyllä se elämä vielä jossain vaiheessa opettaa ajattelemaan ensin. Olen toki tavannut sellaisia ihmisiä enemmänkin elämäni aikana, joita huvittaa suuresti, kun on päässyt tölväisemään jotain ihan kunnolla :). Itse pikemminkin häpeisin, jos kommentissani osuisin jonkun arkaan paikkaan, en suinkaan mässäilisi sillä.

    Miksi ihmeessä ärsyynnyt rankan elämän julistamisesta, kun sinä voit yksinkertaisesti sulkea korvasi ja myötätunnossasi ajatella, että ehkä se on tämän ihmisen ainut keino selviytyä sillä hetkellä ja tuntea elämässään jotain merkityksellistä? Vai kykenetkö sellaiseen myötätuntoon?

    Miksi minä epätoivoisesti etsisin merkkiä siitä, että sinuun jonkun sanomiset kolahtaisi :D? Sinä joko ymmärrät, miksi muut sanovat sinulle, että kannattaisi vähän miettiä, tai sitten sinä et ymmärrä. Niin yksinkertaista "kuomaseni" :).

    VastaaPoista
  29. mun on nyt pakko sanoa, että melkein ainoa fiksu kommentti tässä keskustelussa on seuraava:

    "Luin Nannan alkuperäisen kommentin muutamaan kertaan uudelleen, enkä suoraan sanoen tajua, miten sen on voinut tulkita loukkaavaksi. Kuten Nanna itse totesi, hän kirjoittaa omien mielipiteidensä ja kokemustensa pohjalta - ihan kuten Jennikin. Kukaan ei ole väittänyt, että kommentti perustuisi esim. tieteelliseen faktaan. Mutta tämähän on tietysti minun mielipiteeni ja perustuu sekin subjektiiviseen kokemukseen. :)

    Toisaalta kun tätä molemminpuolista syyttelyä ja raivoamista täällä hetken katselee niin alkaa vähän naurattaa. Mitä se itse asiassa ketään meistä hyödyttää että väitellään tuntemattomien ihmisten kanssa netissä asiasta, johon ei selvästikään ole yhtä oikeaa mielipidettä?"


    KOSKA itse ymmärrän Nannan pointin, enkä nähnyt sitä loukkaavana, ennen kuin muut alkoivat sitä loukkaavana pitää. Nanna kirjoitti hivenen provosoivaan tapaan OMAN MIELIPITEENSÄ. Kuten muutkin tähän postaukseen omat kirjoittaneet sen, mitä meillä ainoastaan on: oma mielipide. Kuten myös itse olen kirjoittanut tämän postauksen sen mukaan miltä minusta tuntuu omaan provosoivaan tyyliini, ihan omien kokemuksieni ja maailmankatsomukseni vinkkelistä. Ikävä kyllä meistä kukaan ei ole faktaa tähän kommenttiboksiin tuottanut, ainoastaan monia hauskoja -ehkä jopa vihamielisiä- kommentteja :D

    Antakaa ny saatana toistenne mielipiteille tilaa, oonhan määki antanu teille kommenttiboksin ;)

    VastaaPoista
  30. Sä et ole kyllä kypsää nähnytkään näillä puheilla ja ylipäätään blogin yms. kielenkäytön perusteella, koita kasvaa aikuiseksi tai pidä suusi kiinni sitten, jos ei se luonnistu muutoin!

    VastaaPoista
  31. onneksi olkoon Kati upeasta lukutaidostasi! tekstissä nimenomaan totean, että en ole kypsä, mutta ikävää että et niin pitkälle osannut/pystynyt lukea. Ja toiseksi, blogin idea on hivenen ärsyttävä ja provosoiva JOTEN MINÄHÄN EN SUUTANI KIINNI PISTÄ! :D

    VastaaPoista
  32. Katin ja vähän muidenki kommenteista tulee hyvin esille se kypsyyden itseisarvo. Siinä vaiheessa ku ikää alkaa olla siinä 18 v ja yli niin tarttis kaikkien olla aina niin KYPSIÄ. Ja tosiaan tässä tekstissähän ei ollut kyse Jennin kypsyydestä vaan Jennin mielipiteestä ihmisistä, jotka sanovat olevansa kypsiä, ehkä väärin perustein.

    VastaaPoista
  33. On kyllä ihan totta että ehkä toisen ihmisen blogi ei ole oikea paikka tälle keskustelulle. Käytän vielä yhden puheenvuoron ja annan armaalle anonyymillemme sen the viimeisen sanan, itselleni moinen kun ei hirveän tärkeää ole.

    Syy miksi ärsyynnyn asiasta lienee samantapaista ärsyyntymistä kuin jos kävelen kaupungilla paikasta A paikkaan B ja matkalla ohitan ympäripäissään olevan teinin joka ulvoo kohti kuuta kuinka kukaan ei rakasta häntä ja hänen elämänsä on perseestä. Mielestäni ei vain ole minun velvollisuuteni alkaa ilmaiseksi terapeutiksi tuiki tuntemattomalle ihmiselle. Ystävieni murheita kuuntelen mielelläni ja heille riittää myötätuntoa, mutta oli se sitten tunteetonta tahi ei, niin sitä ei riitä kännitenulle jonka ensivaikutelma on tuo, jota en tunne ja johon en halua edes tutustua. En myöskään halua puuttua muiden ihmisten asioihin. Jos näen samalla matkallani sitten miehen joka kuseksii katulampun varteen, se ärsyttää ja kuvottaa mutta en tasan taatusti tee asialle mitään ihan senkin takia etten halua alkaa puheisiin sellaisen ihmisen kanssa. Myöskään koska tuntemattoman ihmisen kyseessä ollessa voin vain arvailla mitä siitä seuraa jos huutelen että mene vessaan tai edes pusikkoon asiallesi. Kävelen ohi, en sano mitään mutta olen silti näkemästäni ärsyyntynyt, eikä se ole mikään tietoinen valinta.

    Jos taas juhlissa tapaan uuden ihmisen, ja hän alkaa heti esittelyjen jälkeen itkemään onnetonta elämäänsä, on minun oloni hyvinkin kiusaantunut. En edelleenkään halua alkaa terapeutiksi, en silläkään uhalla että toisen tilanne olisi niin surullinen että hänellä ei ole ystävää jolle murheitaan purkaa. Siitä tilanteesta vaan ei oikein voi enää poistua korrektisti ehdottamallasi tekniikalla että sulkisin vain korvani, jään siis siihen, saatan sanoa jotain lohduttavaa ja haluan päästä pois, koska koen tilanteen ahdistavana ja kiusallisena ja myötätuntoni on enemmän pintapuolista kuin aitoa. Tämäkään ei ole tietoinen valinta.

    Pidän avoimista ihmisistä, mutta jotta kiinnostuisin ihmisestä siinä määrin että haluaisin tuttavuudesta kaverin tai jopa ystävän, on ensimmäisten tapaamisten perustuttava mieluiten positiivissävytteiseen vuorovaikutukseen jossa molemmat saavat olla äänessä ja josta jää hyvä mieli. Jos tapaan ihmisen ja ensimmäinen tapaaminen on sitä että kuuntelen ja kuuntelen ilman että toinen vuorostaan osoittaa mielenkiintoa minun elämääni kohtaan, en varmasti halua tavata samaa ihmistä uudelleen. En myöskään halua puolestani angstata kenellekään puolituntemattomalle, ne ovat minulle ainakin henkilökohtaisia asioita joita en halua levitellä ympäriinsä ja kenelle tahansa, siksikään en yleensä klikkaa ihmisten kanssa jotka näin kärkkäästi tekevät.
    Sekään ei toimi että kuuntelisin toisen koko elämänmittaisen murhenäytelmän, taputtelisin selkään ja alkaisin sitten kertomaan oman elämäni hauskoja ja kivoja juttuja, niitä juttuja joista minä haluan puhua ja joista haluan vastapuolen olevan kiinnostunut jotta tuloksena voisi olla mahdollinen kaverisuhde.

    Ehkä olen harvinaisen tunnevammainen, täysin mahdollista mutta symppaan ihmistä sitä enemmän mitä tutumpi ja läheisempi on kyseessä. Voin tuntea pintapuolista myötätuntoa afrikan nälkälapsia kohtaan, mutta en kuitenkaan ole missään aikeissa ottaa sieltä kummilasta itselleni joka lohkaisi vaikkapa vain pari euroa tililtäni kuussa. Enkä ryhdy sen takia vapaaehtoistyöhön ja ala punaisessa liivissä keräilylippaan kanssa pysäyttelemään ihmisiä kirkon ulkomaanavun nimissä. Sen sijaan jos kaverini näkisi nälkää, jakaisin vaikka viimeisen nuudelipussini hänen kanssaan.

    Jatkuu seuraavassa --->

    VastaaPoista
  34. Suomalaiseen vaatimattomaan tapaan reagoin itsensä tarpeettomaan korostamiseen negatiivisesti. Jotain ihminen haluaa käytöksellään saavuttaa. Mitä haluaa saavuttaa ihminen joka tekee rankasta elämästään numeron? Huomiota? En halua sitä hänelle antaa ellei kyse ole tosiaankin tutusta ihmisestä ja tiedän että kyse on vastavuoroisuudesta ja luottamuksesta. Myötätuntoa? Voin tarjota sitä pintapuolista myötätuntoa, mutta kuten sanottu, siitä seuraa kiusallinen ja ahdistava tilanne joka ei ole minulle luonteva ja josta haluan pois. Paitsi jos kyse on kaverista josta tiedän että olen hänelle muutakin kuin joku vaan jolle kertoa kaikki paska. Ehkä hän haluaa vain tulla kuulluksi? Voin kyllä kertoa ilmaisen puhelinnumeron jonne voi purkaa ahdistuksensa tai varata ajan jolloin pääsee purkamaan itseään kasvotuksin ammatti-ihmisen kanssa. Mutta kuten sanottua: itse en koe velvollisuudekseni toimia kenenkään terapeuttina, jollei hän ole valmis kuuntelun ja myötätunnon ja huomion eteen ensin muodostamaan luottamuksellisen kaverisuhteen. En myöskään vastavuoroisesti velvoita ketään tuntematonta kuuntelemaan omia murheitani ja tarinaa siitä miten elämä potkii päähän.

    Olisi aika tekopyhää minulta väittää että empatiaa ja syvää myötätuntoa riittää jokaiselle maailman onnettomalle ihmiselle, niillekin joita minun kuulumiseni ja elämäni eivät kiinnosta vittuakaan. Surullisia kohtaloita joo, ikävää on, shit happens vaikka ei se reilua ole. Voin sulkea korvani ja kävellä ohitse (niin julmalta kun se kuulostaakin) mutta sille en voi mitään että olen siitä messuamisesta kuitenkin ärsyyntynyt. Ja mitä suurempaa numeroa joku siitä tekee, sitä enemmän putoaa se minun pintapuolinenkin myötätuntoni.

    Tämän päätän siis tähän ja lähden töihin aloittamaan kolmen ja puolen vuorokauden armottoman paiskimisen, joten arvoisa anonyymi (anteeksi, mutta niin kauan kuin et itsellesi nimimerkkiä keksi käytettäväksi, kiteytän kaikki anonyymit samaksi. Yksilöi itsesi, jos niin haluat) saa rustata oman näkemyksensä tai vaikkapa pyöritellä teorioita minusta ihmisenä. Eipä tuo minnuu kauhiana haittaa. Jos pohdintaa haluat jatkaa niin ehdotan että olemme sen verta kohteliaita Jenniä kohtaan että pidämme hänen bloginsa siistinä omista käninöistämme ja siirrymme jonnekin muualle. Saat valita areenan itse, niin halutessasi.

    Aiheestahan sivupoluille on eksytty, mutta oikeastaan ei edes kovin kauan. Mitään aikaisempia kommenttejani en kuitenkaan tule anteeksi pyytelemään, koska niitä ei ole loukkauksiksi tarkoitettu ja koska provoisoivan blogin henkeen on mielestäni lupa vastata provosoivasti. Ihmiset kuitenkin itse päättävät paljonko provosoituvat. Tosin naiivisti oletan että mitä pidemmälle keskustelu menee niin sen asiallisemmaksi sen soisi muuttuvan.

    VastaaPoista
  35. Kyllä itse ainakin olen mielestäni paljon kypsempi jne kuin muut ikäiseni, ja juuri siksi, että elämä ei oo ollut helppoa. En vaan huutele sitä ympäriinsä. Kyllä se vaan on niin, että kun selviytyy paskasta, vahvistuu ja kypsyy viisaammaksi kuin jotkut.. ainahan niin ei käy, ei kaikki osaa käsitellä niitä asioita ja ymmärtää, miten pahat ja rankat kokemukset voi muuttaa omaksi vahvuudeksi.

    VastaaPoista
  36. oon 16v ja mun nykyään onneks jo ex-poikaystävä hakkas mua viimiset puol vuotta. mulla ei ollut yhtään kaveria kenelle kertoa, koska se oli manipuloinu mun itsetunnon niin alas et tunsin ansaitsevani sen... kaikki mun kaveri ei tiedä tästä vieläkään, koska en jaksa herättää kauheaa showta asiasta. siispä välillä vituttaa oikein kunnolla ku ne angstaa kuin kamalan rankkaa niiden elämä on, koska isi ei ostanu 250e maksavii jeffrey cambellei...

    en todellakaan voi sanoa että mun elämä olis tosi rankkaa, mut noi viimiset puol vuotta oli ja nyt tosiaan osaan miettiä asioita eri tavoilla. silti en luokittelisi itseäni kypsemmäksi kuin muut, sillä mullekkin tulee välillä semmosii hetkii et lapsettaa.

    kommentin pointtina oli siis että tajuan mitä tarkoitat.

    VastaaPoista
  37. Haha, rakastan sua, oikeesti ooh <3
    Joo muaki vituttaa tollaset tyypit, muistan joskus ku yks mua vuoden nuorempi naikkonen - joka hirveen kovasti jostain syystä halus olla mun kaveri - tuli selittään ensin miten hän niin palvoo mua ku MÄ olen jotenki hirveen kokenu teinialkohilsti ( excusemua?? :D ) ja alko sitten selittään et hänelläkin on ollu rankka lapsuus ku kerran erehtyny gänäs jolleki randomkundille antaa biluu ja sit on dokannu ainaki 4 vk putkeen.. Tuli sellanen " vau oot oikeesti mun sankari " fiilis. Et nyt oikeesti mitä vittua :D
    Ja sitten tää et nykyään kaikki teinit kehuu tolla lastenkotijutulla, kuka on ollu siellä pisimpään ja kuka on karannu eniten ja plaaplaaplaa.. Öö, vitun siistiä kehua tollasella asialla hei haloo? Sama ku kehus sillä et mummo istuu vanhainkodissa. Vittu jee. Jokatoinen vastaantulija on joskus ollu lastenkodissa ( onneks mie en sentään huhhuh :D ) nii onko nyt niin kehumisen aihe. Vittu. Tai sitten parhaita nää " join yhen siiderin ja vedin kaks buranaa ku tuli sellane fiilis et haluun tappaa itteni " .............

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!