HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

mitä vanhempien kuuluu kustantaa lapselleen ja mitä ei?

Ihan hirveesti on aina puhetta siitä, että mitä lasten kuuluu porukoiltaan saada ja mitä ei.
Joidenkin mielestä äiskän ja iskän pitää maksaa kaikki harrastuksista vaatteisiin ja kosmetiikkaan, toiset taas liputtavat viikonlopputöiden ja lastenvahtikeikkojen puolesta, jolloin vanhemmille jäisi vain pakollisimmat kulut hoidettavakseen.

Onhan se aika karua, jos 17-20-vuotias penska olettaa, että kesän voi maata kokona ja iskän on pakko maksaa iPhonet ja järkkärit, 200 euron puhelinlaskuista ja Lyiiii Vytoonin -laukuista puhumattakaan. Vaikka sitä rahaa ei ylimääräisiä olisikaan teinien glamourelämän kustantamiseen. "Totta kai porukat maksaa, must on epist jos en saa hoitoheppaa/lomamatkaa/remonttia huoneeseeni! Muutki saa, luin Demist."

Toisaalta sekin on karua, että muksu ei saa edes harrastaa yhtä mieleistään (normaalihintaista!) harrastusta, tai silloin tällöin saada pientä taskurahaa esim. hyvin hoidetuista kotitöistä tai pikkusiskon vahtimisesta. Kyllähän sitä pitää olla kiitollinen katosta pään päällä, ruuasta pöydässä ja vaatetuksesta (niitä kun kaikilla ei ole), mutta kyllä kai se lapsikin ansaitsee välillä jotain pientä kivaa tai sitten sitä taskurahaa?

Usein sitä kelaa, että jos niitä kakaroita kerran hankkii, niin kyllähän sille täytyy taata turvallinen elämä ja ne perusasiat, kuten vaatteet, hygieniatuotteet ja mahdollisuus opiskella mieleisessään koulussa välittämättä bussimatkoista tai opiskeluvälineistä. Ja onhan monille kampaamokäynnit, lomamatkat, useat kenkäparit ja viikkorahat suorastaan itsestäänselvyyksiä, jopa pakollisia menoja. Mielessä naureskellaan naapurin Lellulle, joiden vanhemmilla ei ole ylimääräistä hankkia kakaralleen älypuhelimia ja läppäreitä. "Siis wtf, teillon vaan yks tietsikka??"

Mutta ajatteleekohan nämä "normiperheessä kaikil on koneet, koirat, kissat, kännykät ja kulkupelit"-tyypit sitä, että yhtäkkiä kaikki menee vituilleen ja perheessä voi olla pitkäänkin työttömyyttä, sairautta tai muita erikoisjärjestelyjä, jolloin "leveä elämä" ei tule kuuloonkaan? Mitäs jos se iskeekin omalle kohdalle? Itkettääkö silloin luopuminen kanavapaketista enemmän, kuin perhettä kolhaissut tragedia? Tuntuuko pahalta isin työttömyys vai viikonloppuduunin tekeminen shoppailureissujen takia? Vai kuuluuko sen isin siltikin se shoppailureissu kustantaa, "koska mä oon alaikäinen"?

Itse en kritisoi perheitä, joissa ei viikkorahaa jaeta penniäkään (rahaa annetaan, kun sitä todella tarvitaan ja se pystytään osoittamaan), kännyköissä on parinkympin saldorajat ja kesällä mennään kesätöihin tai ei heru penniäkään karkkiin ja kenkiin. Vaikka sitä rahaa olis kuinka saatanasti! Toisaalta en kritisoi niitäkään, joille on itsestäänselvää tarjota mukuloilleen laskettelureissut ja merkkivaatteet. Mitäs helvettiä se mulle kuuluu.

...mutta ne perheet, jossa kaikki tuodaan valmiina, eikä kakaran tarvi persettään penkistä nostaa rahan eteen... saatana! Mun kakarat ei päätä aukomalla ja kotitöistä itkemällä saa saatana yhtäkään hoitoponia tai Ligierin puutarhatraktoria! Yleisesti oletetaan, että koska olen heidän lapsensa, niin toki minulle kuuluu kaikki herkut taulutelkkareista kotitettereihin. Voi vittu ja huh huh!

Mitäs miältä SÄÄÄ oot?

(saakohan kukaan mun pointista kii, oon jotenkin niin sekava tänään?!)

48 kommenttia:

  1. Mun käsitys normaalin perheen ansiotasosta ja siitä, mitä herkkuja lapsille kustannetaan, on ilmeisesti vähän toisenlainen, kuin nykypäivän nuorien.

    Annettiin, mitä annettiin, kenenkään vanhemmat tuskin ilkeyttään mitään tekevät. Moni raataa perseensä irti, jotta lapsi saisi hyvän elämän. Sitä ei saa väheksyä, saa sillä sitten peruskapulan hankituksi tai uusimmat supertietokonepuhelimen. Parhaansa kaikki varmasti tekevät.

    Ja sen verran perusjuntti tallaaja olen, että lapsen(kin) pitää ymmärtää se, ettei mitään tipahda ilmaiseksi. Se vain voi olla vaikeaa, kun eivät kaikki nykyajan aikuisetkaan sitä ymmärrä. Työtä pitää oppia arvostamaan, monilla meistä kun ei ole perintöä tms., vaan elintaso on itse hankittava. Minä en aikuisen lapsen menoja kustanna, jos ei sillä ole pätevää syytä olla menemättä töihin. Opiskelijaakin autan, vaan hulppeaa elintasoa en kustanna.

    VastaaPoista
  2. Aika samoilla linjoilla täällä myös.

    Itse kasvoin perheessä (kaksi isoveljeä ja äiti elätti yksin meidät kokonaan), jossa jokainen teki oman osuutensa kodin arjessa. Viikkorahaa ei saatu, mutta kun oli valittava tarve johonkin (OIKEASTI TÄRKEÄÄN) asiasta keskusteltiin ja useimmiten siihen saatiin rahaa.
    Itse ulkoilutin naapurin koirat ja hoidin lapsia, että sain sitä omaa rahaa jotta saatoin ostaa juttuja ilman äidin suostumusta.

    Ärsyttää nuoret, jotka ei ymmärrä rahan arvoa ja joille kaikki on kannettu mukulasta asti nenän eteen.
    Muutama vuosi sitten pisti vituttaan oikein kunnola kun itse kera kavereiden päästiin vihdoin lukiosta valkolakkeinemme ja syksyllä oli aika lähte jatkamaan opiskeluita. Noin 60% kavereistani asuu tällä hetkellä mukavassa kämpässä, jonka VANHEMMAT maksaa ja opintotuet ym. jää omaan käyttöön!!! Voi saatana!!!
    Itsehän maksan kaiken ja kun oikein tiukkaa tekee käyn syömässä kotona ja ihana äitini lykkää aina jääkaappinsa sisällön mulle mukaan, että saa raukka parka opiskelija jotain syödäkseen :D

    Ja toinen vitutuksen aihe itselleni on se (luokallani oli aikoinaan juuri tälläinen henkilö), kun nuori pyytää porukoiltansa rahaa... joilla ei sitä juurikaan ylimääräistä olisi, mutta kyllähän nyt Liisa-Kertun on saatava ostaa uudet 200€:n kengät tai 70€:n bilemekko illan rientoihin!
    Ei se lapsi siihen kuole jos nyt joka viikonloppu ei saa ostaa uutta minimekkoa!!


    Jaa tässä ei varmaan ollut mitään tolkkua, mutta sainpahan kerrankin purkaa itseäni :DD
    Go Jenni!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yliopisto-opiskelija19. syyskuuta 2012 klo 11.39

      Minusta tuntuu että oikeasti sinun tunteesi on kateus, eikä ärsyyntyminen. Näin ainakin minulla ennen oli. Olin ennen kateellinen. Naapurissamme oli muskelivene tehtaan muoveissa, katumaasturi ojassa kun ei mahtunut enää pihaan ja uudempi katumaasturi parkissa. Olin kateellinen naapurissa asuvalle saman ikäiselle kundille ja muillekin, joilla rahaa riitti. Samaan aikaan oma lähivanhempani oli työttömänä joten siinä sitä kontrastia riitti.

      Sittemmin olen ymmärtänyt mistä elämässä on todella kysymys, materia ei tuota mitään onnellisuuteen liittyvää tunnetta. Ehkä hetkellisen endorfiinipiikin kun jonkun hienon tuotteen ostaa ja projisoi omia ajatuksiaan ympäröiviin ihmisii: "kylläpä ne nyt kattoo mun upeeta X-esinettä". Totuus on se, ettei materiaa tarvitse yhtään_mihinkään, perustarpeita lukuun ottamatta.

      Älä siis ole kateellinen kavereillesi, ne tulevat todennäköisesti olemaan helvetin velkaantuneita, kun eivät voi olla vaihtamatta bemariaan kolmen vuoden välein uudempaan.

      Ps. en ole köyhä, vaan päinvastoin. En vaan käytä rahaani mihinkään perinteiseen kuluttamiseen, vaan sijoitan kaiken jotta voin tulevaisuudessa käyttää rahaa siihen mikä meille on viime kädessä tärkeintä: aika. Aika tehdä sitä mitä haluamme. Usein työt eivät ole 1. vaihtoehto kun oikein alkaa miettimään.

      Poista
    2. No se sama kundi kuin yllä19. syyskuuta 2012 klo 11.47

      Ai niin.

      Tuossa alhaallahan tota jo vähän raotettiinkin.

      Jos vanhemmat maksaa kaiken, niin silloin niillä on myös tosiasiallinen määräysvalta. "Sen lauluja laulat". Ja näin se menee. Tiedän yhden kundin joka tienaa todella hyvin mutta asuu vitun kalliissa vanhempien ostamassa kämpässä ja vanhemmat muutenkin "osallistuu" moniin sen luxus-hankintoihin, kuten urheiluautoihin tai veneisiin.

      Tätä samaista kundia vituttaa sen vanhempien mielipiteet lähes kaikista asioista, mutta se joutuu "huoraamaan", jotta lypsylehmästä maito valuisi jatkossakin.

      Jutun pointti on se että riippumattomuus on riippumattomuutta. Independence. Kukaan ei voi tulla sanelemaan mihin rahaasi käytät tai mitä muita päätöksiä teet ellei heillä ole suhun jonkunnäköistä vähintään välillistä päätösvaltaa tai sanavaltaa, ja itse ainakin nautin tästä vapaudesta.

      Itse en ole vanhempieni kanssa läheisissä väleissä (he kuvittelevat niin mutta minua ei voisi vähempää kiinnostaa mitä heille tapahtuu tai miten he voivat - he ovat itse aiheuttaneet tämän tilanteen) ja omalla kohdalla tämä havainnollistuu erittäin hyvin. Vaikka olen nuori, koen olevani täysin vapaa tekemään mitä parhaaksi katson. Vanhemmilta kyselemättä. Ymmärrän ja olen ilmoinen kuitenkin heidän puolestaan, joilla on läheiset välit vanhempiin. Kaikilla lapsilla tulisi aikuisikään saakka mielestäni näin olla.

      Poista
  3. Mun heppatyttö aikoina hoitohepasta ei tarvinnu maksaa mitään.. :O (Paitsi totta kai innokkaat pikku-hoitajat tykkäs ostella harjaa ja kampaa & muuta pikku tilpehööriä sille kultamussulleen <3) Tai no poni-hoitajat kävi aina viikonloppuisin taluttelemassa pari tuntia ja sai sitten palkkioksi ratsastaa ilmaiseksi.

    Joo ei, meillä ei maksettu siivouksesta eikä koenumeroista ja samaa kaavaa aijon itsekkin noudattaa. Mutta kyllä se lapsi saa sen polkupyöränsä ja vaatteensa ilman muuta, ja jos varaa on niin välillä jotain ylimääräistäkin. Sitten kun ikää on riittävästi niin kesätöihin yms. menemällä voi sitten tienata itse rahaa ylimääräisiin juttuihin, kuten meikkeihin tai tietokonepeleihin. Lapsestahan maksetaan lapsilisää (joka on vielä verotonta) ja vaikkei sillä nyt enää vaippaikäistä vanhemman lapsen kaikkia kuluja saakkaan katettua, niin on se kutenkin rahaa, nimenomaan sen lapsen tarpeita varten. Ja huoltajalla nyt on jonnin sortin velvollisuus katsoa että lapsella on ehjät vaatteet päällä ja ruokaa naaman edessä. Merkkilaukut, lomamatkat, pelit ja viihde-elektroniikka ovat kaikki sellaista yli-määräistä huttua jota ilman kykenee jokainen teini elämään.

    VastaaPoista
  4. Ligierin puutarhatraktori aiheutti päivän naurut :DD

    VastaaPoista
  5. lomamatkat huttua..? mielestäni jokaisella lapsella, jonka vanhemmilla vaan varaa riittää, on OIKEUS päästää edes harvoin lomalle. pelit (kunhan niitä ei ole liikaa, niin että ns. ainoona harrastuksena pelaaminen) on parhaimmillaan hauskaa ajanviete yksin ja ystävien kanssa. no, ajatusmaailmansa kullakin..

    VastaaPoista
  6. minkä ikäsiä olitte Petjan kans ku aloitte seurusteleen?

    VastaaPoista
  7. Jokaisen oma asiahan tää on, mutta kaveria vierestä seuranneena tiedän kyllä miten EN lasta kasvattais! Ite tottunu siihen et rahaa on silleen et aina pärjää, välillä enemmän välillä vähemmän mut sen eteen on opiskelun ohellakin duunia!! Meinasin pyörtyä ku kuulin, et 18 vuotias yksin asuva suunnittelee hakevansa elämänsä ekaa duunia... VUODEN päästä ... Ehkä mä oon vaan kateellinen ku kesät menee töissä et voi ruveta enemmä ja enemmä irtautuu siitä rahallisesta riippuvuudesta porukoihin, mut vittu ei tarvi mun auton lähelle parkkeerata kultasta citymaasturia kaikilla lisävarusteilla jonka isi maksaa kuten oman ponin asunnon meikit laukut kengät ripset .....

    VastaaPoista
  8. Mä tunnen itteni nykyään niiiiin vanhaksi...En tajua, miten tää valtio voi olla taantumassa, mutta yläaste- ja lukio-ikäsille pennuille pitää kustantaa järjettömiä merkkikuteita ja -kenkiä, älypuhelimia, järkkäreitä, läppäreitä, lomamatkoja ja sisustusjuttuja.

    Ja kuten julia sanoikin, oon kans (ja varmasti moni muukin) kattonu vierestä kuinka lellittyjä kakarat voi olla :D Kyllähän sitä tavallaan kadehtii, että saa ties mitä eväänsä letkauttamalla, mutta toisaalta onhan se myös nähty, mitä sellainen tekee ihmiselle.

    VastaaPoista
  9. Joku anonyymi kirjoitti näin: "lomamatkat huttua..? mielestäni jokaisella lapsella, jonka vanhemmilla vaan varaa riittää, on OIKEUS päästää edes harvoin lomalle."

    Mutta entäpä jos niihin lomamatkoihin ei yksinkertaisesti ole rahaa? Ei ihan tavallisissa perheissä käydä joka vuosi ulkomailla, vaan se on harvinaista herkkua. Tiedän myös monia suht. normaalituloisista perheistä tulevia nuoria, jotka eivät ikinä ole olleet Suomen ulkopuolella. Siis yhtään missään.

    Eiköhän se kuitenkin ole ne perustarpeet, joihin lapsella on OIKEUS... Kaikki tuollainen huvittelu on toki mukavaa, mutta ei välttämätöntä. Kaikki ei ole rikkaita ja monella (esim. yksinhuoltajat) käy vaan toinen vanhemmista töissä.

    VastaaPoista
  10. huoh, lukisit edes ton kommentin kunnolla :D eli JOS VARAA VAAN ON niin silloin mun mielestä on oikeus päästä välillä lomallekin. ja loma voi mielestäni tarkoittaa ihan vaikka vaan tukholman risteilyäkin, ei aina tarvitse etelään lähteä. aika karua se olisi, jos lapsi tietäisi että vanhemilla olisi kyllä varaa, mutta ne muuten vaan on niin pihejä ettei suo tuollaisia huvituksia lapselleen. matkailu kuitenkin avartaa ja uudet kokemukset rikastuttavat kenen tahansa elämää. mutta jos tilanne on se, että rahaa ei ole, niin eiköhän se lapsi itsekin ymmärrä sen, että lomalle kyllä pääsee sitten myöhemminkin omilla itse ansaituilla rahoilla :) jokainen tulojensa mukaan...

    VastaaPoista
  11. lisäyksenä vielä: __jos__ vanhemmilla on rahaa tarjota lapsilleen edes silloin tällöin pieniä huvituksia, kuten juuri jokin risteily, mielestäni on ihan reilua ne tarjota, ilman että lapsen pitää itse ensin kesätöistä tienata matkarahat. tietysti on ihan hyvä vaatia vaikka tekemään normaalia enemmän kotitöitä tms edes vähän sellaisen pienenkin reissun "ansaitakseen".

    en tiedä mitä mieltä muut on, mutta mielestäni lapsia ei pitäisi maailmaan jos periaate on alusta lähtien se, että antaa heille vaan sen, mikä on pakko antaa (ehjät vaatteet, katto pään päälle, ruokaa). itse ainakin olisin tuollaisesta vähän katkera. nykymaailmaan kuuluu kännykät, tietokoneet, elokuvissa käyminen jne, siitä ei tosi seikasta ei pääse eroon vaikka haluaisikin lapsien olevan nöyriä ja ahkeria työntekijöitä 10-vuotiaasta lähtien kuin 50-luvun lapset konsanaan. typerää niitä lapsia on alkaa kasvattamaan kuin elettäisiin jollakin menneellä vuosikymmenillä, "omassa lapsuudessani ei minulla ollut kännykkää eikä ipodia, joten ei kyllä ole sitten minunkaan lapsella tulevaisuudessa tuollaisia huttuja!"

    VastaaPoista
  12. mä oon aika varakkaasta perheestä, mut se ei tarkoita että ottaisin mitään itsestäänselvyytenä. vanhemmat on aika pitkälti maksaneet mun elämää kun en oo vielä töissä käynyt itse ansaitsemassa, ja kiittelen niitä harva se päivä et kiitos iskä ihan hirveesti ku maksoit mulle sen bussikortin että pääsen kouluun ja äiti että maksoit mulle uusia piilaripareja.

    oon tavallaan hemmoteltu, ku ei oo mitään oikeestaan tarvinnu tehdä sen eteen että vanhemmat maksaa aika pitkälti mun menot (jos jotain lahjarahoja saan niin laitan ne säästöön ja käytän niitä harkiten), mutta en halua jatkuvasti uusia tavaroita ja kamaa vaan ihan oikeasti mietin aina pitkään hankintoja.

    halusin vaan sanoa, että vaikka olis varakkaasta perheestä ja vanhemmat on rahoittanu omaa elämää hyvin pitkälle, niin se ei tarkoita ettei ymmärrä rahan arvoa ja pitää mukavaa elämää itsestäänselvyytenä. mun mielestä kamalin loukkaus mikä mulle voitais sanoo olis varmaan että oon hemmoteltu kakara.

    VastaaPoista
  13. Rahaa tai ei, mikään yllämainittu materia ei ole lapsen/nuoren OIKEUS, varsinkaan miikään lomamatka. Oikeuksia ovat ruoka, asunto, rakkaus yms. Kaikki muu ovat ylimääräisiä hyveitä, yleensä sellaisia mitä vanhemmat haluavatkin lapsilleen pyytämättä tarjota, oli sitten varaa tai ei. Mutta helvata sentään, jos mun Pirjo-Petteri tulisi joskus pokerilla multa vaatimaan, että hänellä on OIKEUS päästä etelään, kun kaikki muutkin pääsee ja meillä varmasti on siihen varaa, niin nauraisin sille varmasti päin näköä ja käskisin takaisin siivoamaan huonettaan :D (Btw, meidän muksu on ehtinyt ekalla etelän reissullaan käymään jo ennen syntymäänsä ja seuraavakin on edessä ennen kuin täyttää edes vuotta, mutta ei todellakaan siksi että hällä olisi siihen oikeus, vaan koska me vanhemmat sitä haluamme)

    Vanhemman velvollisuus ei ole antaa lapselleen tavaroita ja viihdykkeitä, vaan opettaa elämää ja arvoja. Monessa perheessä ei ole rahasta kiinni se, että muksuilla ei ole omaa tv:tä tai xboxia, kyse voi olla myös siitä, että ne ovat vanhempien arvojen vastaisi, halutaan ennemmin vaikka pelata yhdessä monopolia tai käydä metsärekillä, kuin tarjota lapselle elektronista viihdykettä.

    Se, että nykymaailmaan kuuluu enemmän härveleitä ei kuitenkaan tee niistä mitään itsestään selviä joka yksilön oikeuksia. Sitten jos ja kun lapsi käyttää itse tienaamiaan rahoja, on hänellä toki eritavalla oikeus päättää mihin ne käyttää, yhtälailla kun minulla on työssäkäyvänä vanhempana oikeus päättää siitä mihin minä MINUN OMAT rahani käytän. Vanhemmat ovat ensisijaisesti kasvattajia, eivät mitään pankkiautomaatteja ;)

    VastaaPoista
  14. no, ainakaan minun lasta ei sen takia tulla kiusaamaan, että ihan vaan oman periaatevammailuni takia tai kiusan vuoksi jättäisin ostamatta vaikkapa juuri puhelimen - vaikka se ei mikään itsestäänselvyys olisikaan, niin lähes kaikilla se sellainen kuitenkin nykyään on jo tarhaiästä tai ainakin ala-asteelta lähtien. minä en halua lelliä lasta piloille ostamalla joka viikko uuden bratz nuken, mutta en toisaalta myöskään kykenisi ajattelemaan että kyllähän on kiittämätön kakara jos ei riitä se, että saa katon päälle ja ruokaa suuhun. ei lapsi sitä itse ehkä ilmaise, mutta varmasti siinä tulee pieni kateus kun kaikilla muilla on hienot pelit ja leikkikalut... silleen sitä kasvaakin tasapainoinen aikuinen, kun ei ikinä saa vanhemmiltansa mitään pyytäessä :) tiedän paljon esimerkkitapauksia tällaisesta, kun pentuna ns. se ainoakin lelu oli patterin välissä :D

    tietysti tärkeintä on rakkaus, huolenpito ja muut oikeasti tärkeät asiat, mutta minun lapsi ainakin saa reilusti elää sitä vuosikymmentä mikä nyt on, enkä halua että häntä vaikka pilkataan koulussa siksi että vanhemmat eivät osta tavaroita, joita kaikilla muillakin on - ei edes, vaikka rahaa löytyisi ja lapsi itse sitä nätisti pyytäisi ja lupaisi tehdä ahkerasti kotitöitä. sanotko sä 12-vuotiaalle että painu töihin itse ansaitsemaan? ei sen ikäinen töitä saa.

    en tarkoita, että lapsi automaattisesti ajattelisi hänellä olevan OIKEUS päästä etelään (tai laivalle, kuten sanottua, ei näiden matkojen tarvitse olla edes kalliita), mutta minä vanhempana ajattelisin että minun lapsellani on oikeus päästä reissailemaan siinä missä muutkin kakarat pääsevät. minulle se on itsestäänselvyys, että jos rahaa on, niin käytän sitä mielelläni myös lapseni hyväksi "ylimääräisiin" asioihin, muuhunkin kuin ruoka ja vaatteet.

    totta kai on hyvä, että tähän 2000-luvulla vallitsevaan materialismiin osaa jotkin rajat laittaa pienestä pitäen, mutta liika on liikaa. minä en pakota lastani leikkimään käpyporsailla pihalla, kun todennäköisesti saisi ihan yksin sitten leikkiä sillä muilla olisi kivoja pelejä ja leluja :P

    VastaaPoista
  15. Eli nyt päästäänkin jo koulukiusaamiseen ja siihen, että sen sijaan jotta puututtaisiin kiusaajiiin ja kiusaamiseen, lähdetäänkin muuttamaan mahdollista kiusattua? Ei jösses, miten ihana logiikka! :DD Kyllä meillä päin on lapsille opettettu arvot sen mukaan, että ne ei edes viitsi korvaansa lotkauttaa jos joku on niin tyhmä, että yrittää kiusata sillä perusteella, että toisella ei ole tai on vääränlainen puhelin. Ja kyllä aikuisella, sen sijaan että antaa lapselle uuden puhelimen, pitäisi ensisijaisesti olla sen verran pokkaa, että kiusaamisen sattuessa on suoraan yhteydessä sinne kiusaajan vanhempiin.

    Aika harva vanhempi oikeasti jättää ostamatta tai antamasta lapselleen tavaroita tai elämyksiä ihan vain kiusallaan. Kyllä siihen pitkälti usein vaikuttaa joko se raha tai ne periaatteet. Ja vaikka joku perhe toisen mielestä eläisikin "askeettisest" ilman 10 tietokonetta ja uusimpia älypuhelimia, niin ei se suoranaisesti tarkoita sitä, että perheen lapset kokisivat jääneensä jostain paitsi. Ihmiset arvostavat elämässä eri asioita ja henk. koht tunnen aikuisia jotka ovat eläneet esim. ilman tv:tä omien vanhempiensa takia, eikä heillä mitään patoutumia tai traumoja ole siitä tullut. Sen ajan mitä muut ovat töllöttäneet tv:tä, ovat nämä bongailleet lintuja, lukeneet kirjoja tai leikkineet kavereidensa kanssa. Kasvatus lähtee pienestä pitäen ja miten kukaan voi kaivat jotain sellaista mistä ei tiedä? Ei munkaan kummityttöni tajua mitään zuzubetzien tai brazien päälle (niillä hamstereilla se taisi leikkiä tasan 15 kertaa ja sen jälkeen ne olisi voinut heittää pois, koska tyttö ei tykännyt niistä), kun ei sille niitä ole esiteltykkään ja sen mielestä sadut ja luistelu on muutenkin kivempaa kuin jotkut muoviroinat.

    VastaaPoista
  16. Tietenkin kiusaamiseen pitää puuttua, ja heti kun sitä vähänkin ilmenee! Minua on kiusattu pienenä. Vanhemmat puuttuivat tietysti asiaan, ja vaikka se oli pienelle minälle suuri helpotus, niin samalla se myös oli äärimmäisen kiusallista kun olisin vain halunnut olla rauhasta, sainkin osakseni lisää huomiota niin opettajilta kuin muilta luokkatovereilta. Eikä kiusaaminen siihen jäänyt, se vain tapahtui entistä enemmän selän takana ja minut jätettiin yksin. Siksi en halua että lapseni ylipäätään altistuu mahdolliselle kiusaamiselle, en halua omalta osaltani lisätä sitä riskiä. Ja onhan puhelin nyt nykyään hyvä muutenkin olla, jos haluaa koulun jälkeen mennä kaverille niin voi helposti soittaa ja kysyä luvan. Tai jos vaikka koulumatkalla sattuu jotain. Olet oikeassa, ilman tv:täkin ihmisestä todennäköisesti kasvaa ihan normaali ja tasapainoinen aikuinen, mutta jos minun lastani ei kiinnosta lintubongaus vaan muut asiat kuten tietokone ohjelmointi, suon toki hänelle sen jos se on mieluisa harrastus. Tietysti toivoisin että lapsi osaisi myös nauttia muustakin, kuten ulkona liikkumisesta jne, mihin ei mitään kalliita laitteita tai välineitä tarvitse. Pointti on että kasvatuksessa kaikkea kohtuudella ja harkinnan mukaan, ei lapsen kaikkea kuulu saada mutta mielestäni lapsi saa kyllä ihan itse päättää mielenkiinnon kohteensa ja harrastuksensa :) oon nähnyt liikaa vanhempia jotka on suurinpiirtein ennen syntymää päättänyt koko lapsen tulevaisuuden ennalta ja tavallaan ovat unohtaneet millaista on olla lapsi ja mistä asioista sitä lapsena tykätään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan lähinnä sitä, että tavaroiden ja elämysten tarjoaminen lapselle lähtee yleensä nimenomaan siitä, että vanhempi haluaa niitä tarjota lapselleen (kiva harrastus, yhteiset lomamatkat, se joku tietokonepeli mitä lapsi on toivonut jne..), ei siitä että lapsella olisi oikeus näihin.

      Minä edelleen vahvasti epäilen, että ne vanhemmat ovat harvassa, jotka ihan puhtaasti kiusallaan kieltävät tai jättävät antamasta lapselleen jotain mukavaa mitä nämä toivovat. Harrastusten päättäminen ja elämän eläminen lapsen puolesta ovat sitten eri asioita, ja ne eivät välttämättä liity mitenkään siihen onko joku vanhempi valmis maksamaan vaikka ratsastustunneista 40e/tunti ja varusteet päälle.

      Ja vaikkei lapselle nyt ehkä sitä kaikkein uusinta älypuhelinta tai xboxia hankkisikaan, niin ei se kyllä nykyisin enää tarkoita sitä, että lapsen pitää pelkillä käpylehmillä leikkiä ;)

      Poista
    2. Oikeassa olet, tuota hainkin takaa että vanhempana haluan tarjota lapselleni silloin tällöin näitä materiaalisia elämyksiä, koen että lapsella on oikeus tällaisia mukavuuskia silloin tällöin saada niin kauan kuin minulla on varaa ne kustantaa, en niinkään sitä että sitä pitäisi vanhemman sietää kun kakara hyppää tasajalkaa kaupassa "äiti mä haluunn!!!!". Jos aina saa kaiken, niin eihän siinä mitenkään voi olla kasvamatta ainakin vähän kieroon :P

      Ja voi, olisipa oikeastikin nii ettei olisi vanhempia jotka niin ettei vanhemmat kiusallaan tekisi noin, mutta kyllä niitäkin vaan on jotka ajattelee että lapsi siitä vähän karaistuu kun ei sille ikinä anna mitään o_O En ymmärrä, miksi tuolla periaatteella ylipäätään edes tehdään lapsia....

      Poista
  17. Vaikka meen tänä kesänä vasta ekaa kertaa töihin (17wee), niin en mä oo kyllä yhtään hoitoponia enkä "Lyiis Vuittonin" (vai mikä se oli :DD) laukkua kinunnut! Eikä meillä tosiaan oo kun yks tietsikka ja telkkari, eikä yhtään iphonee eikä tollasta.. Ei vaan oo ollu mahdollisuutta ansaita itte, ei se tarkota että mä kinuaisin mitään tollasta silti vanhemmilta..

    Kiitos kivasta blogista, oli kiva kun sait mut haluaan kommentoida! :)

    VastaaPoista
  18. Ne viikonlopputyöt ja kesätyöt ei kuitenkaan oo mikään itsestäänselvyys, etenkään ennen kun täyttää 18v. Itse en parina kesänä hakemisesta huolimatta saanut mitään työtä...

    Meillä oli semmoinen periaate, että vanhemmat maksaa oikeasti tarpeelliset vaatteet (esim. jos talvikengät pitää uusia, edelliset lahonneet käsiin), koulukirjat, bussikortit yms mutta kosmetiikka, leffaliput, ylimääräiset vaateshoppailut ostettiin omista rahoista. Saimme kuukausirahaa kuitenkin, sen normaalin 50e. Sitten jos tarvi johonkin ylimääräistä, sen pystyi useimmiten ansaita tekemällä jotain exrtrakotitöitä (esim. ikkunoiden peseminen, jota äiti vihasi...), sillä vanhempien taloudelinen tilanne oli ihan hyvä:)

    Nyt asun omillani ja olen opiskelija. Vanhemmat kustantaa mulle vielä puhelinlaskuni (joka on aina alle 30e) mut muuten pärjään kyl omillani:) Ovat kyllä sanoneet, että jos rahat loppuu kesken eikä oo rahaa ruokaan, niin heille saa ja pitää soittaa. Viimeks jouduin soittamaan, ku jouduin sairaalaan ja sitten tuli niitä sairaalamaksuja ja lääkkeitä maksettavaksi.

    VastaaPoista
  19. Pakko sanoa, että osuit naulankantaan. Olen itse kasvatettu (vaikka keskituloista varakkaammasta perheestä tulenkin) niin että mitään ei saa ilmaiseksi. Ei kotitöitä-ei viikkorahaa. Toisaalta myös niin, että hyvin tehdystä työstä/ekstratyöstä saa sitten ehkä hieman enemmän taskurahaa. Ja mielestäni vanhempani tekivät oikein, vaikka toki se silloin vitutti kun muut teinit sai kaiken mitä halusi, ainakin näytti siltä. Ei mulla koskaan ollut mistään puutetta kuitenkaan mutta mitään "ylimääräistä" ei ilmaiseksi saanut. 15-vuotiaana aloitin jakamaan mm. lehtiä, koska tarvitsin mielestäni enemmän fyrkkaa. En mennyt vonkumaan sitä vanhemmiltani.

    Tästä seurasi se, että kun 16 -vuotiaana (nyt 24 v.) muutin pois kotoa, pärjäsin mallikkaasti alusta alkaen koska tajusin rahankäytön ja rahan arvon ja olin oppinut itsenäiseksi. Enkä tähänkään päivään mennessä ole ylenkatsonut mitään työtä.

    VastaaPoista
  20. Mun mielestä alaikäisellä ei oo mitään velvollisuutta käydä töissä tai osallistua perheen elättämiseen. Välttämättömät asumis- ja elämiskulut on vanhempien velvollisuus maksaa parhaan kykynsä mukaan, samoin opiskelut (siis tarkoittaen nyt lähinnä peruskoulua ja lukiota/amista, ehkä sit vielä jatkokoulutuksen alkuvaiheessa voi auttaa nuorta alkuun). Eri asia sit just nää superläppärit ja älyneropuhelimet, niihin voikin sit vaatia kakaran tienaamaan rahansa itse. Mut siis jos sitä ipanaa ei huvita 16-kesäisenä mennä töihin, niin omapa on asiansa, lapsella on toki oikeus myös lomaan. Itse kuitenkin kärsii sitten seuraamukset, jos kaverit saa sitä ja tätä ja tuota ja itsellä ei ole niihin varaa. Puhumattakaan työkokemuksen arvosta tulevia kesätyöhakuja ajatellen.

    Mut kuten todettua, alaikäistä ei saisi vaatia osallistumaan perheen elättämiseen rahallisesti (kotityöt toki eri juttu). Tästä aiheestahan oli joskus viime vuoden puolella juttua, että kun vähävaraisten perheiden alaikäiset lapset menee kesätöihin, nekin tulot saatetaan joissain kunnissa leikata vanhempien toimeentulotuista, kuten myös koulusta saadut stipendit. Kyllä se varmaan hitosti sitten kannustaakin sitä nuorta työelämään kun sitä pientä omalla työllä ansaittua rahaa ei saa käytännössä edes pitää itse, jos haluaa että perheellä on jotain syötävää seuraavan kuukauden aikana.

    VastaaPoista
  21. ..ja hyvin monesti alaikänen ei edes saa töitä, ellei oo valmis just vaikka puhelinmyyjäksi. itse olen olluy aina niin arka ja epäsosiaalinen etten siihen kykenisi, joten eipä ole sellaista työtä järkevää hakeakaan :/ ensimmäisen kesätyöni sain vasta 18 täytettyäni. hävettihän se vähän, mutta toisaalta, kuten ylempi anonyymi sanoi, nuorella on mielestäni oikeus lomailla ilman sen kummempaa syyllisyyttä :P

    VastaaPoista
  22. hyviä pointteja kaikilla! :) ja näähän on ihan mielipideasioita ja kasvatuskohtaisia, vääriä ja oikeita vastauksia tähänkään aiheeseen ei ole. ääää teillä on niin mahtavia ja pitkiä kommentteja, etten kyllä osaa lähtee fiksusti ja filmaattisesti niihin kaikkiin vastaamaan :D olette ihania!

    VastaaPoista
  23. Jees, oon samaa mieltä :-D
    Vaikkei muiden perheiden rahankäyttö mulle kuulukkaan niin kyllä välillä kyrpii kuunnella joidenkin kavereiden itkuja siitä kun iskä suostukin maksamaan vaan ajokortin eikä sen lisäks autoa eikä joululahjaks saanukkaan uutta puhelinta kun onhan aiempikin jo vuoden vanha...
    Ite oon tottunu siihen et rahan ja tavaroiden saamiseks täytyy tehä jotain, esim. vahtia pikkuveljiä tai siivota koko kämppä tai sit hankkia niitä kesätöitä.

    Toisaalta oon ollu ihan tyytyväinen siihen että meillä on tollanen käytäntö ollu, on kasvanu jo siinäkin kun on täytynyt kesätöitä hakea ja oikeesti tehä niitä töitä! Osaa myös ihan toisella tavalla arvostaa sitä rahaa mitä saa kun jos ois tottunu siihen et sormii napsauttamalla sais viiskymppiä porukoilta :-D

    VastaaPoista
  24. En jaksa alkaa kirjoittamaan kaikkiin näkökantoihin omia mielipiteitäni:D ne on aikalailla samoja, varsinkin tuohon lellikakaroihin jotka huutaa vittua ja saatanaa kotona, ei tee mitään ja saa _kaiken_.
    Mutta se on mun mielestä kyllä kovin epäreilua, jos vanhemmat ei kustanna alaikäisille lapsilleen oikeasti lähes mitään (esim. talvikenkiä kun vanhat on mennyt pilalle), vaikka sitä rahaa riittäisi hyvin ja itseensä ja jopa koiriinsa sitä kyllä heitetään menemään vaikka kuinka!
    (mäkin oon sekava tänään näköjään, ihme kommentti?)

    VastaaPoista
  25. suoraan sanottuna en jaksanut lukea aikaisempia mielipiteitä joten en tiiä onko joku jo tätä asiaa analysoinu.
    mutta, vaikka itekkään en vielä mitenkää super vanha ole (vuhuu 8kk ja täysi-ikäisyys!) olen lellipentuja ihan tarpeeksi jo sietänyt. Pahimpia kakaroita esim yläasteella on just ne ketkä on niin vitusti saanu kaikkee ilman perseen nostamista!! Ylimielisiä paskoja sanoisinko. Ei osata arvostaa enää pienintäkään hyvän elettä, ei mitään. Tekisi mieli välillä vähä käydä opettamassa niitä! - nanna

    VastaaPoista
  26. Pikkuveljeni kertoi eräästä tapauksesta, joka käy hyvästä esimerkistä siitä, mitä tapahtuu kun lapsi saa kaiken mitä haluaa. Tämä poika oli vissiinkin 7. luokalla ja omisti yhden hienoimmista silloin (eli viitisen vuotta takaperin) markkinoilla olleista puhelimista - ja porukat maksoi toki. Porukat ilmeisesti myös sitten maksoivat uuden puhelimen, kun tämä kakara kyllästyi "vanhaan" puhelimeensa ja päätti paiskata sen seinään, jotta se menisi rikki ja hän saisi uuden.

    VastaaPoista
  27. Anonyymi: "Saimme kuukausirahaa kuitenkin, sen normaalin 50e. "

    Minkä ihmeen normaalin 50 €? Saa olla aika varakkaasta perheestä jos on varaa antaa joka lapselle 50 euroa kuussa. Meillä kotona annettiin 10 mk viikossa, eli euroiksi muutettuna vähän reilut 6 € kuussa.

    Eikä muuten taatusti saatu mitään uusia puhelimia, vaan itse niihin säästettiin noista viikkorahoista vuosikaudet, ja sitten kesätyörahoista pystyi ostamaan esimerkiksi tietokoneen. Ja itse myös joskus 10-12-vuotiaana keräsin sieniä ja myin niitä, jotta sain ostettua haluamani puhelimen.

    Ainakin opin arvostamaan rahaa. Nykyään kun olen naimisissa ja on oma, yhteinen talous, niin näkee tietysti asiat vähän uudesta näkökulmasta.

    VastaaPoista
  28. "Minkä ihmeen normaalin 50 €? Saa olla aika varakkaasta perheestä jos on varaa antaa joka lapselle 50 euroa kuussa. Meillä kotona annettiin 10 mk viikossa, eli euroiksi muutettuna vähän reilut 6 € kuussa."

    Ihmetyin hieman myös tästä, mullakun se kk. raha oli s 50 MK! (Ja hyvin se riitti!) ja kun sitten eurot tulivat, sain 20€ kk -rahaa ja hyvin riitti sekin, kun ei ollut mitään "oikeita" menoja vielä.

    Opin silloin myös säästämisen jalon taidon - tahdoin sähkökitaran ja isäni kanssa sovimme että saan sen yhdellä ehdolla- säästän itse rahat kitaraan ja hän maksaa vahvistimen. Siinä ehti vierähtämään yli puolitoista vuotta, kun tunnollisesti laitoin kaikki saamani markat mummun ja vaarin joulu-/synttärilahjarahoista alkaen säästöpossuun. Lopulta sain kitarani. Kyse ei ollut siitä, etteikö isällä olisi ollut rahaa vaan maksaa sitä vaikka heti, vaan hän tahtoi opettaa minulle pitkäjänteisyyttä rahankäytön ja sen säästämisen kanssa. Ja vaikka joku kohta sanoo, että kuulostaapa kurjalta kun lapsi joutuu omat harrastuksensa kustantamaan, niin voin paljastaa että soitin silloin akustista kitaraa ja se minulle oli maksettu kokonaan ja myös aina kyyditty harjoituksiin, tuo sähkökitara oli ns. omaksi ilokseni ja koska halusin tulla rokkitähdeksi. :D (En ole sitä vieläkään, vain tylsä kauneusbloggaaja!)

    Mutta jos jotain porukkani tekivät oikein, niin se oli tuo rahakasvatus. Minä en koskaan luullut että se keltainen automaatti seinässä on joku taikalaatikko joka sylkee loputtomasti rahaa, vaan että kaikki raha oli ansaittu työnteolla ja säästäväisyydellä.

    VastaaPoista
  29. Olen tuo sama anonyymi Jan 27, 2012 12:05 AM, ja harrastusasiasta vielä: Kyllä minullekin maksettiin musiikkiharrastus, mutta viulun kustansin itse. Ja viulut kun eivät tunnetusti ole mitään halvimpia soittimia, eli monta sataa siihen upposi, joten voitte vain kuvitella kuinka kauan säästin sitä varten. Mutta minulla olikin sitten luontaista lahjakkuutta musiikkiin ja nautin siitä, joten ei ihan turha panostus.

    Kyllä minustakin on hyvä, että lapsella on harrastuksia, mutta se hintavuus on sitten asia erikseen.

    VastaaPoista
  30. Pitäskö mun olla nyt kauheen katkera, kun näköjään kaikille muille vastaajille on maksettu jonnin sortin viikko- tai kuukausirahaa ja mä en saanut mitään säännöllistä taskurahaa? :D

    VastaaPoista
  31. Anonyymi Jan 27, 2012 02.20 AM:

    No eivät ole, ja eivät ole sähkökitaratkaan, siihenkin upposi satoja. Mutta oli se kaiken vaiva väärti kuitenkin silloin kun harrastuksestaan nauttii.

    Kustansin myös itse omia ratsastustuntejani osittain - tekemällä tallilla töitä, loin lantaa selkä vääränä ja talutin alkeiskurssilla. Ratsastus on myös kallista, etenkin näin kaupunkialueella.

    Kommenttisi oli jotenkin kitkerä, tai sitten ymmärsin sen jotenkin väärin. Mutta lapsia pitää ehdottomasti kannustaa harrastamaan ja myös ottamaan vastuuta, niin rahasta kuin muista ja itsestään. Sellainen fleksi -kasvatus toimii, joustaa ja kiristää tarpeen tullen :)

    Ja Prinsessa Paskavarvas:

    Ei tartte, koska oikeesti minä en olisi saanut mitään ellen olisi tehnyt helvetisti kotitöitä lumenluonnista tiskaamiseen ja koko asunnon imurointiin. :D

    VastaaPoista
  32. Silloin kun te ootte saanut kymmentä markkaa viikossa/50mk kuukaudessa, on vaan hintatasokin ollut _vähän_ erilainen kuin nykyään. kyllä 50e on NYKYÄÄN ihan sopiva raha jollekin 15-18v, mutta 10-20e on enemmän sellainen pikkulapsen kuukausiraha. kahdellakympillä ei pääse kuin leffaan (3D maksaa ainakin täälläpäin 14e per käynti) ja siihen päälle vaikka popkornit. ja totuus on se, että ainakin hyvin suuri osa nuorista haluaa käydä kaveriensa kanssa ulkona syömässä jne, monilla paikkakunnilla ei vaan keksi tekemistä mikä olisi täysin ilmaista :) kuinka monet 15v kaupunkilaiset vaikkapa lähtee päiväkävelylle ystävien kanssa...? en tunne ketään tällaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihan oikeesti, ihan kuin joku sännöllisesti leffassa käynti olisi joku joka teinin ihmisoikeus! :D 50 euroa kuussa on normaalissa perheessä aika pirun paljon rahaa jollekkin 15 vuotiaalle, ja siinä vaiheessa kun täyttää 18 vuotta ei mitään viikko tai kuukausi rahaa kyllä kuulukkaan enää isiltä ja äitiltä saada! Pikku-lapset nyt ei mitään euron karkkirahaa enempää tarvitsekkaan.

      Oikeasti, onko nyky-nuoret tosiaan näin etu-oikeutettuja, että ne kuvittelee, että heidän kuuluu päästä leffaan ja mäkkäriin säännöllisesti?! OMG.

      Kyllä me keksittiin, ja yhä edelleen omat rahat tienaavina keksitään, ystävien kanssa yhteistä tekemistä mikä ei vaadi suoranaisesti rahaa.
      Kyllä mulle mun ystävien seura jo sellaisenaan on tarpeeksi, ei siihen aina mitään ylimääräistä viihdykettä tarvitse, koti-keittoinen kahvi on ihan riittävä aveci kuulumisien ja juorujen vaihtoon.

      Poista
    2. Pirun paljon rahaa, ok... :D Mielestäni se ei ole todellakaan pirun paljoa (tietysti tätä rahaa vastaan on tehtävä kotitöitä ihan oma-aloitteisesti, eikä niin että aina hirveä taistelu tiskaamisesta yms) jos molemmat vanhemmat ovat normaalipalkkaisessa työssä. jos perheessä on työttömyyttä niin siinä tapauksessa tuo voi jossain jo tuntuakin.

      Mielestäni pikkulapset ovat myös oikeutettuja saamaan muutakin rahaa kuin "euron karkkipäivän", edes muutaman euron viikossa josta he voivat sitten SÄÄSTÄÄ jos vaikka haluavat jonkun lelun :)

      Siinä missä itsekin käyn ulkona syömässä yms, on minusta myös lapsellani oikeus päästä kaverian kanssa mäkkäriin :) ei tietenkään päivittäin, se on jo typerää rahan haaskausta ja epäterveellistä kaiken lisäksi, mutta kerran viikossa tai pari kertaa kuukaudessa on minusta ihan sopiva määrä ulkona syömisiä. Siihen ei kaksikymppiä riitä. Suurin osa lapsista saa sen verran rahaa, että pääsevät silloin tällöin (jopa suht säännöllisesti, OMG kamalaa kyllä nyt kasvatus on mennyt pieleen) leffaan, ja saman aion minäkin suoda lapselleni sitten :) En aio nauraa paskaisesti että hahaha älä unta nää, sillon ku minä olin sun ikänen ni tehtiin tuplaten kotitöitä ja silti elokuvissa käytiin kerran tai kaksi vuodessa.

      Entä jos kotona asuva opiskelija 18-v ei saa opintotukea/opintolainaa vanhempien tulojen takia, eikä myöskään saa etsinnöistä huolimatta töitä? Edes osa-aikatyötä ei kaikkialla ole niin helppo löytää. Kyllä minusta silloin voi ihan hyvin vielä saada kuukausirahaa. Vai pitäisikö 18-v syntymäpäivänä heittää vaan kamat ovesta ulos ja sanoa, että noniin sinä oot nyt aikuinen, menehän siitä tienaamaan äläkä enää vanhempien nurkissa pyöri?? :D

      Poista
    3. Ääh, mä olen kyllä niin koukussa tähän kesksuteluun :DD

      Ei tarvitse olla edes työttömyyttä, riittä että meillä on tosiaan se pariskunta joka käy niissä normaali palkkaisissa töissä. Duunarin (kaupankassat, vartija, tarjoilijat, siivoojot yms.) keskiarvioinen palkka on noin 1800 euroa miinus verot (tosin monella peruspalkka on lähempänä 1300-1500, lisistä saa muutaman satasen päälle). Arviolta heillä on 2-3 lasta, joten asunnonkin täytyy olla sen kokoinen. Pääkaupunkiseudulta et saa edes vuokralle 3h+k alle 1000 euron. Eli hyvin simppeliä on laskea, että jos perheeseen tulee palkkatuloa kuukaudessa noin 3600 (miinus ne verot) ja tästä maksetaan asuminen (vuokra tai asuntolaina plus vastike), mahdolliset autolainat, vakuutukset, ruokakulut (perheellisten ruokakulut viikossa lasketaan jo yli sadan euron), bussiliput, harrastukset ja jne. jne. päästään siihen, että 100-150 euroa PUHTAASTI LASTEN TASKURAHANA on paljon.

      Toki ymmärrettävää on jos vanhemmat eivät suostu kustantamaan vaikka sitä harrastusta, niin lapsi saa isompaa taskurahaa josta sen voi itse maksaa, mutta että peruskulujen lisäksi 50e/per lärvi? Joo, on mun mielestä iso raha.

      Moni vanhempi auttaa sitä yli 18 vuotiasta opiskelijaansa eikä siinä mitään pahaa ole. Lain mukaan heidän ei kuitenkaan ole tähän mikään pakko, joten ei voida puhua oikeudesta tai siitä mitä vanhempien kuuluu tehdä, vaan puhutaan edelleen siitä vanhempien puhtaasta, vapaasta tahdosta ja omasta halusta.

      Poista
    4. no ei se hintataso kymmenessä vuodessa NIIN paljo oo muuttunu :------D (ekalle anolle ♥)

      Poista
  33. Meillä ei viikkorahaa saatu, mutta parhaan mahdollisen kasvatuksen kyllä! Katto pään päällä, ruokaa ja paljon rakkautta. Yksi anonyymi aikaisemmin sanoi, että keräsi sieniä ja myi niitä, jotta saisi ostettua kännykän... tuttu juttu! tosin itse keräsin puolukoita. Kyllä siitä hieman taskurahaa sai. 16-vuotiaana muutin pois kotoo ja siitä asti olen töissä käynyt. Vanhemmiltani olen oppinut rahan arvon... ei sitä puissa kasva. Aina ovat äiti ja isä sitä sanoneet, että jos on hätä niin kyllä kotoa yritetään parhaan mukaan auttaa.

    VastaaPoista
  34. jälleen kerran loistava teksti :)
    mä oon ite kasvanut 17 vuotta vanhempien rahoilla, mulle on ostettu uudet punaiset jopot, skootterit, järjestelmäkamerat, läppärit, megaleveet sängyt ja maksettu mun kalliimmatkin jääurheiluharrastukset. käyn ulkomailla 2-3 vuodessa ja saan rahaa porukoilta aina kun tarvitsen. pyytämättä. silti en oo ikinä ajatellut että olisin hemmoteltu, mä käyn kesäsin töissä ja mikään edellä mainituista ei mun mielestä oo itsestäänselvää. mun mielipide on et vanhempien kuuluu laittaa lapsiinsa rahaa. jos sitä rahaa on tai ei oo, nii suhteutettuna siihen ofc. mut siis jos sitä rahaa on niin mun mielestä on vääryys jos tyyliin porukat lähtee keskenään ulkomaille. tai oon nähnyt tapauksii joissa äiti oli käynyt kampaajalla ennen tyttärensä rippikirkkoa ja tytöllä oli tuulitakki..... joku meni väärin? siis et lapset on mun mielest ansainnu kans kaikkee jos rahaa on! mut ymmärrän täysin ettei kaikilla oo valitettavasti, vaik eihä raha tee onnelliseks etc. mut mun mielipide on tämmönen :)

    VastaaPoista
  35. "Hei ihan oikeesti, ihan kuin joku sännöllisesti leffassa käynti olisi joku joka teinin ihmisoikeus! :D 50 euroa kuussa on normaalissa perheessä aika pirun paljon rahaa jollekkin 15 vuotiaalle, ja siinä vaiheessa kun täyttää 18 vuotta ei mitään viikko tai kuukausi rahaa kyllä kuulukkaan enää isiltä ja äitiltä saada! Pikku-lapset nyt ei mitään euron karkkirahaa enempää tarvitsekkaan."

    Olen niin samaa mieltä. Ja joo, jos on yksi-kaksi lasta elätettävänä ja vanhemmat yhdessä sekä normipalkkaisessa työssä, voi ollakin että se 50€ on ihan mahdollinen. Mutta puhuin asiasta mieheni kanssa, jolla on 5 sisarusta ja pelkästään isä ollut elättäjänä. Siinä ei paljoa ole viittäkymppiä per naama voitu antaa, vaikka isä onkin ollut normipalkkaisessa työssä. Eli ei se ainakaan itsestäänselvyys ole, eikä mikään standardi että pitää päästä leffaan ja mäkkiin ja shoppailemaan. 300€ tässä tapauksessa olisi mennyt jo pelkästään kuukausirahoihin, siihen päälle vielä ruoat, vaatteet, asuminen, opiskelut, omat menot, auto...

    Ja näitä tapauksia on Suomi täynnä. Ne ovat etuoikeutettuja, jotka saavat tuollaisen mällin irtorahaa kuukaudessa. Sekun on itselleni esimerkiksi työttömänä ja tulevana yliopisto -opiskelijana liki kahden viikon ruokaraha.

    Tottakai "omaa rahaa" saa antaa, mutta ei sitä saisi pitää kukaan itsestäänselvänä. Ihan normaali mies mun miehestä on kasvanut, vaikka rahaa ei lapsille jaettukaan tuollaisia summia.

    Ja toki kuukausiraha määrittyy senkin perusteella, mitä kaikkea sillä joutuu kattamaan. Jos teini joutuu esimerkiksi itse ostamaan suurimman osan vaatteistaan, se onkin oikeutettua antaa se 50€. Mutta, jos saa rahaa erikseen vaatteisiin/ne ostetaan yhdessä, taas ei. Siis näin esimerkkinä.

    Itse sain sitten kyllä sain rahaa leffaan silloin tällöin esimerkiksi, kun pyysin ja sitä ei laskettu kuukausirahaan. Vaatteet sunmuut maksettiin. Joten kyllä se minuun uppoava summa kuukaudessa sen kuukausirahan lisäksi oli kolminkertainen ainakin per kuukausi, ja kun mukaan laskee vielä kaikki kampaajakäynnit jotka maksettiin ja useampi harrastus, summa nousee edelleen.

    VastaaPoista
  36. http://neonvaloissamatte.blogspot.com/

    VastaaPoista
  37. Ite tuun ihan keskiluokkasesta perheestä ja oon saanu rahaa
    silloon ku tarviin ja perusostoksiin, mut kaikki ylimääränen on pitäny
    ite hankkia ja huonon koulutodistuksen kanssa ei ollu mitään asiaa vanhempien rahoilla törsäämiseen,
    ja siitä oon kiitollinen. Järkytys oli kyl melkoinen kun vanhemmat eros ja siinä sitten
    isän uuden vaimon lapset oli täysin pilallehemmoteltuja kusipäitä. Tytön keskiarvo oli 6.3
    ja sossumerkintöjä pari, tappeli äitins kanssa lähes joka päivä, ja silti mun äitipuoli
    osti tälle 17.000e mopoauton parin tonnin stereoilla. vitutti. tän lisäks viel äitipuoli kritisoi vahvasti
    kun pyysin et isä vois maksaa puolet mun kielimatkasta jos keräisin ite puolet + käyttörahat.
    en sitte käyny englannissa vittu. vittu.

    VastaaPoista
  38. "Pari kertaa kuukaudessa on minusta ihan sopiva määrä ulkona syömisiä. Siihen ei kaksikymppiä riitä."

    Täh, ensin sanot että mäkkärissä käyminen kuuluu nuoren perusoikeuteen ja sitten että siihen ei parikymppiä riitä? Täh, parillakympillä syö mäkkärissä 20 euronjuustoa, eli voit käydä joka toinen päivä siellä mäkkärissä kun ostat limun siihen kaveriksi. 20e kuukausiraha on ihan sopiva chillailuun, jos sitten haluaa jotain isompaa (tyyliin kerran kesässä Lintsille/Särkänniemeen kavereiden kanssa) niin sitten pyydetään erikseen rahaa selostuksien kanssa mitä oltais tekemässä ja kenen kanssa.
    Se 50e on viiden tunnin työiden tulos. Teetkö sää viis tuntia kuussa töitä teidän kotona? Imuroit kerran viikkoon (oman huuoneen?) ja täytät tiskikoneen. (Ja toki se lasketaan kotitöihin että käytät sen 5v synttärilahjaksi saamas sessen pihalla? Noup.) Jos taas sillä kahellakympillä pitää maksaa mopoverot ja harrastukset, niin sitten se on vähän.

    Ite sain seiskaluokalle asti 2e viikossa. 8e kuussa.
    Kun sain mopon, sain 10e kuussa. (Joka edellytti sitä että olin ainoa meidän perheessä joka koski imuriin ja olin velvollinen auttamaan aina meidän 200m tien kolauksessa, puolen hehtaarin metsän kunnossa pidossa, haravoimisessa, ruohon leikkuussa... Kyllä, se tie kolattiin käsin. Kyllä, siihen meni aina ihan saatanan kauan) Verot isi maksoi, mutta bensat piti maksaa itse. 8-9 luokalla en oikeastaan tehnyt muuta rahalla kun ostin bensaa. (ja tupakkia)
    En muuten varmasti käynyt mäkkärissä, kuin ehkä kerran tai kahdesti kavereiden kanssa, enkä muuten käynyt yhtä ainoata kertaa leffassa.

    Ihmetyttää miten pärjäät kun pääset omilles. Edelleenkö on pakko päästä kerran viikossa mäkkäriin ja kerran kuussa leffaan? Älä unta nää, tänään en oo syöny muuta kun ruisleipää, johon sain voita pulloja palauttamalla. Jipii opiskelijaelämä!

    VastaaPoista
  39. Tallilla missä ite käyn, hoitohevonen on ilmainen.. Siitä jopa saa rahaa/ratsastustunteja. Tiedän että se ei ollut pointti, mutta näin on!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!