HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 14. tammikuuta 2012

onnellinen 90-luvun lapsi

Ai jumalauta mä olen onnellinen, ku oon syntyny heti 1990-luvun alkupuolella, enkä 200o kieppeillä, niinku veljeni. Kaikki oli sillon ysärillä paljon paremmin, niinku lapsen näkökulmasta.

Lastenohjelmista oon jankannu about 3849230 kertaa, joten niistä en mainitse enempää. Mutta sen sanon tv:n katsomisesta, että oli niin helppoo iskee vaan kasetti videoihin sisään sillon kakarana. Nykyään tungetaan  jotain blue-ray-settiä johonkin avaruusaluksen näköseen soittimeen ja haetaan valikoista 745834 kielen joukosta suomi. Sen jälkeen päätetään, että katotaankos ohjaajan kommentit poistetuista kohtauksista vai ääninäyttelijöiden henkilöhaastattelut. Sitten yrität ettiä siitä kosketusnäyttö-imuri-silitysrauta-radio-kaukosäätimestä PLAY-näppäimen, että vittu vihdoinki pääset kattoon sitä ohjelmaa!

Lapsena mulla ei myöskään ollut mitään käsitystä esim. nettikiusaamisesta tai jostain Facebookin feikkiprofiileista, joista varmaan jokanen nykyvitosluokkalainen osaa kertoa, jossei omakohtaista kokemusta, niin ainaki pari lähipiiristä. Mulle ei olis tullu mieleenkään 8-12-vuotiaana olla jossain heppatalli-supermodel-sivustoilla koko helvetin iltaa aukomassa päätä PonitForEver91-nimimerkin takaa. Mitä vittua maailma?

Myös lelut oli ihan eri luokkaa. Mulla oli ihan pienenä Brion puupalikoita, nalleja ja leikki-keittiövälineitä. Olin ihan saatanan cool, kun mulla oli Barbie-talo, jonne sai valot (!!!!!!). Nykyään varmaan edes myydä sellasta lelua, joka ei leiki ittekseen! Kaikki on jotain patteriperseisiä ja koirankokosia robotteja, jotka syöksee tulta, ampuu päähän ja puhuu sujuvaa armeniaa. Ennen oli nukkeja ja nuket oli hiljaa,. Saatana.

90-luvulla musiikki oli myös huomattavasti kehitystä tukevampaa, kuin nykyään. About eka laulu, jota lauloin semisujuvasti oli Kersantti Karoliina (ihme...........).  Mutta nykyajan lapset tietää vaan jostain Bieberin Justinista ja puolialasti mudassa kieriskelevistä horatsuista, jotka hönkäilee mikkiin "I wanna have sex... with... me... I'm so.... hot..." OK!

Itse olin myös seurakunnan kerhossa pelailemassa ja leikkimässä kavereiden. Eskarikin oli pelkkää leikkiä, laulua ja läpäläätä. Nykyeskari on verrattavissa kouluun 8-12 päivillään ja täydellä lukujärjestyksellään. Kaikki opetellaan ettei sitte tarvi koulussa opetella. Ei tarvi ees leikkiä enää, ku voi opetella lukemista 4-vuotiaana jonkun helvetin ensyklopedian avulla. (Ja silti opin lukemaan ennen koulua ilman esiyliopistoa ja ammattikorkea-eskaria?!) Jumalauta mitä kuraa!

Ensikännykkä on kosketusnäyttökommunikaattori (itselläni Nokia 3210), ensi-tv 32-tuumanen HDTV (itselläni pikkuriikkinen kuvaputkitelkka) ja ensipeli Pleikkari Call of dutyn ja Battlefield 3 kera (itselläni oli Kimble). JUMALAUTA! Ei nykykakaroista voi tulla näin tasapainosia ku mää...

39 kommenttia:

  1. niiiiin totta vaikken nyt itsekään kovin vanhus ole mutta perkele kyllä me leikittiin vaikka kuinka pitkälle ala-astetta vielä ponileikkejä ja bratzeilla !! jää noi nykyajan lapset niin paljosta paitsi :<

    VastaaPoista
  2. Oon tismalleen samaa mieltä sun kanssa ! Oikeesti mä en ymmärrä, et nykylapset ei leiki enää. Luojan kiitos oma pikkubroidi (joka on 2000 luvun alussa syntyny) osaa sentää viel leikkiä leluilla. Ite leikin melkee kutos luokalle asti barbeilla ja kaikenmaailman mielikuvitus leikkejä :D Ja oon ihan älyttömän onnellinen, et oon ollu lapsi nii pitkää. Ei voi sanoo muutaku et mihin tää maailma on menossa...

    VastaaPoista
  3. Nykymaailma on pelottava ja maailmasta tulee vielä entistä pelottavampi ku noi kakrut kasvaa aikuiseks :D

    VastaaPoista
  4. Ennen kaikkea nyky kakaroilla on miltei pakko olla oma puhelin viimeistään koulun alkaessa. Ennen riitti miltei yläasteelle saakka se, että huushollista löytyi se yksi lankapuhelin... Niin ja Barbeilla oli vaan isot tissit ja prinessamekot, ei mitään blow-up huulia ja katutytön vaatekaappia.
    Niin ja siihen aikaan lapset puettiin vielä lapsiksi, ei niiksi ilolinnuiksi. Ja ei me mitään meikeistä tai muodista ymmärretty vielä ala-asteella, nykyisin näihin pikku-aikuisiin törmää jokaisella bussipysäkillä ja ostarilla. (tosin siis historiassa lapset on pitkään puettu mini-aikuisiksi ja kohdeltu sen mukaisesti). Itseasiassa on miltei mahdotonta löytää kaupasta (varsinkaan tytöille) ihan oikeita, tavallisia lasten vaatteita. Suurin osa on miltei identtisiä kopiota aikuisten puolelta.

    VastaaPoista
  5. Mut mun pitää kyllä korjata, että mä olinkin 80-luvun, en 90-luvun (vaikka suurin osa lapsuudesta tällä puolen menikin), lapsi :D

    VastaaPoista
  6. Oon niin samaa mieltä! Saan melkein joka päivä kattoo jossain kaupassa että oikeesti varmaan tyyliin 11-vuotiaat tytöt menee minikorkkareissaan, feikkinahkatakeissaan ja ripsiväreissään tuolla kauppojen hyllyjen välissä ja ne on oikeesti "paremmin laittautuneita" sillon lauantai-aamuna kun minä! :D (eli vetäny jotain muutakin päällensä kun ne kulahtaneet collarit ja ekan ison t-paidan vaatekaapista ku lähikauppaan lähtee) Ite sen ikäsenä mulla ei ees vissiin ollu rahaa miks oisin sinne kauppaan menny ja ei mulle tullu mieleenkään lähtee kavereiden kanssa "hengaileen kylälle". Me istuttiin jonkun kotona sen huoneen lattialla leikkimässä legoilla ja barbeilla ja pehmoleluilla. :D Nykyään on vissiin syntiä jos ei vähintään ennen 8 ikävuotta heitä leluja nurkkaan ja ala pikkuaikuiseksi!
    Muistan oman ensimmäisen telkkarini, siihen sai virittää semmosen irto-antennin että kolmonen, ja hyvällä tuurilla jopa nelonen näky, ja se oli semmonen tyylii VHS-kasetin kokonen hotellitelkkari. :D Ja sitä antennia joutu vähän väliä kesken ohjelmaa kääntämään että se näky. Nyt on vaan digiboksit... (Joista en kyllä valita mutta!) Mun nuorin serkku on 7v ja sillä on jo taulu-tv omassa huoneessaan höystettynä pleikkari kolmosella ja xboxilla...

    Ja näistä nykyajan lastenohjelmista en ees viitti mainita, kaikki tietää. :) Nimimerkillä -92 syntynyt.

    VastaaPoista
  7. vittu sä oot itserakas :) kaikkee muuta asiaa maailmas sä dissaat paitsi ittees.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos kerran oot sit vähemmän itserakas ihminen ja dissaat omassa blogissas ittees nii laita toki linkkiä. Sehän se vittu ihmisestä itserakkaan tekee ku kertoo blogissaan asioista joista ei tykkää, mut ei muista siinä samalla sanoo että "nii oonhan mäki aika paska ihminen tietysti" ettei vaan kenellekään tuu paha mieli.

      Poista
  8. Mä muistan kuinka hienoo oli joskus kun puhelimiin oli keksitty värinäyttö ja MELODISET SOITTOÄÄNET!!! Ja sillon joskus kun ite sävellettiin soittoääniä puhelimeen <3

    VastaaPoista
  9. anonyymi voin mää itteeniki haukkua jos se sua lohduttaa :DDDDDDDDDDDDD

    vittuku oon niin tylsännäkönen ja huono ruotsissa... sit mullon ärsyttävän pienet nilkat verrattuna mun muuhun kroppaan... sit oon kans välillä tosi mukahauska ja tyly ja ärsyttävä... enkä koe tarpeelliseks haukkuu itteeni netissä, ku pidän yhdistettyä mielipide-huumoriblogia jossa heitän läpyskää... tää blogigi on ihan paska.... vois lopettaa ja alkaa tekee vaatepostauksii joissa kerään kehuja mm. hokemalla "ää vähäx oon ruma tässä kuvas mut antaa olla"-tyylisii lauseit.... ja en osaa leipoo pullia.... enkä tykkää eläimistä... ja käytän liian horatsuja vaatteita.........

    riittääkö?:D

    VastaaPoista
  10. Asiaa!! Tulipas ihanat lapsuusmuistot tästä postauksesta mieleen. Oon ite kans ysärin alkupuolel syntyny ja nyökyttelin päätäni noista jutuista jokaselle! Haluisin myös lisätä listaan ton vaatetuksen plus kunnon leikkipuistot joissa oli kaiken maailman torneja ja köysihässäköitä ja korkeelle menevii keinuja sekä muuta hauskaa & vaarallista :D Nykyään ne on kaikki samanlaisia direktiivien mukasia nössöilymestoja joissa on joka mutka pehmustettu ja hiekkaki tietynlaista ettei vaa satu. Kyllähä sitä sitte oliki pentuna aina polvet auki ja naama ruvella mut se ny kuulu asiaan!

    VastaaPoista
  11. Ite oon syntyny '95 ja sillon ainaki vielä tuli leikittyä reilusti yli nelosluokan leluilla. Sitte siirryttiin enemmän vaan kyläilyyn ja hassutteluun, ulkonaseikkailuun jne. Mutta ennen ysiluokkaa en omistanu ainuttakaan meikkia, merkkivaatetta tai laukkua. Nykyään omistan, mutta.. Eriasia :D

    VastaaPoista
  12. etkö ikinä kyllästy tohon ainaiseen valittamiseen ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. tuntuuko koskaan että jotain olennaista on saaaattanut mennä ohi ?

      Poista
    2. mietin just samaa!

      Poista
  13. Aina on valittamisen aihetta, ei se koskaan lopu :)^^

    VastaaPoista
  14. voii jos mä joskus tulevaisuudessa saan lapsen, haluun oikeesti että se elää sen lapsuutensa lapsena eikä minään mini aikuisena! En ees ymmärrä oikeesti kun mun poikaystävän pikkuveli (7v) pelaa vaa pleikkaa ja psp:tä kavereittensa kanssa päivät pitkät.... mä tossa iässä leikin toimistoo ja barbeilla ja sitten oltiin aina pihalla rakentelemas majoja ja lumilinnoja.. huhhuh !! :) hyvä postaus

    VastaaPoista
  15. anonyymi, ku se valittaminen olis vähän niinku tän blogin pointti... No aina ei voi tajuta.

    VastaaPoista
  16. Miksei täälläki vois olla kommenttien kohalla "tykkää" nappia :D haha. Näistä lastenohjelmista on pakko sanoa asia joka hauskutti yks päivä. Muistan ne lauantaiaamut ku tuli pokemon ja joka ikinen jakso oli pakko nauhottaa kasetille! Tää tuli sit puheeksi kerran isosiskon poikakaverin kans, joka tokas vaan että "oliha se pokemon tosi hyvä, se oli hyvä krapulaohjelma!" !!!! Tässä näky kasarin ja ysärin ero :D

    VastaaPoista
  17. Mä oon syntyny tasan 90-luvun puolivälissä, ja muistan kyllä ku olin aiva innoissani ku tuli värinäyttöpuhelimet ja sain sellasen ala-asteella! Ja habbohotelli oli kova juttu kun olin siinä kolmannella luokalla :D

    VastaaPoista
  18. voi että oon kans onnellinen et oon syntyny 1990-luvun alkupuoliskolla! se lapsuuden yksinkertaisuus on jotain ainutlaatuista ja uskon ettei mulla olis ehkä ollu niin ihanaa lapsuutta, jos olisin syntyny vaikka 12vuotta myöhemmin. lastenohjelmissa oli oikee tarina ja ne oli PIIRRETTYJÄ ja sitä paitsi huolella tehtyjä, ja kauheen monissa kodeissa ei esimerkiks ollu tietokonetta vielä tai jos oli nii ei sitä kyllä lapset käyttäneet. ja miettikää ku me oltiin pieniä, nii kavereiden kanssa oltiin silleen että MENTIIN PIMPOTTAMAAN OVIKELLOA JA KYSYTTIIN VOIKO KAVERI TULLA ULOS. se oli niin yksinkertaista!

    sain ensikännykkäni jo 3.luokalla koska mul on yks pitkäaikainen sairaus ja vanhemmat ajatteli et jos sen kanssa tulee joku ongelma kun oon vaikka koulumatkalla, niin voin niille soittaa. eka kännykkäni oli nokia 3310, ja se olisi varmaan toiminu ihan hyvin vaikka se olis jääny tulivuorenpurkauksen alle ja sen jälkeen -40asteen pakkaseen :D
    mut siis olin kyllä meidän luokalta ensimmäinen jolla oli oma kännykkä, useimmat sai yläasteen alussa sen kännykkänsä.

    VastaaPoista
  19. Kolme sanaa : Zhuzhu pets. Jumalauta.

    VastaaPoista
  20. ja sitä viel piti sanoa että lastenvaatteetki oli kunnollisia, voi luoja mä itken sille millasii vaatteita jossain lindexissä tms myydään nykyään ala-asteikäisille.

    ja leikkipuistoissa oli just mahtavii kiipeilytelineitä ja oltiin muutenki aina kiipeilemässä ja hyppimässä joka paikkaan, mikä ei vittu nykyään tulis kysymykseenkään kun täytyy kaiken olla turvallisuussäädösten mukaista. kyllä sitä oltiin polvet haavoilla ja naama kuraisena ja vaatteet liassa, mut sehän kuului asiaan!

    VastaaPoista
  21. Itsekin syntynyt ennen 90-luvun puoliväliä (eli kai se on sitten alkupuoliskoa) ja täytyy sanoa, että itkettää nämä nykylapset. Serkku täytti marraskuussa seitsemän ja kyllä välillä tekis mieli viedä se metsään leikkimään satuhevosia tai merirosvoja tai jotain muuta vastaavaa ja katsoa osaisko se. Ei muuten varmaan osais.

    VastaaPoista
  22. Ihanaa Jenni oot niin oikeassa ! Itseäkin pistää vituttamaan nämä asiat, kun olen itekkin syntynnä 90-luvulla ja kolme pikkuveljeä vasta siellä 2000-luvulla. Että voi tulla mulle iloinen mieli kun näitä tekstejä lukee !

    VastaaPoista
  23. Heippa!

    Olen monessa asiassa samaa mieltä, mutta tuohon eskari juttuun haluan kyllä sanoa mielipiteeni! En tiedä, mistä olet tuohon omaan johtopäätökseen tullut, mutta opiskelen itte varhaiskasvatusta, eli minusta tulee eskariope. Oon ollu nyt kahesti eskarissa harjoittelussa ja sekä meän opinnoissa ja siellä harjottelussa nimenomaan painotetaan leikin merkitystä. Miltein kaikki asiat opetellaan leikin avulla ja yritetään välttää koulumaista paikalla istumista! Eli kyllä sitä leikkimistä painotetaan ihan hirvittävästi siellä eskarissa vieläki, onneksi! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä missä opiskelet esiopettajaksi, mutta voin sanoa, että ennen ei ollut päiväkodissa käytössä esiopetuksessa lapsille annettavia omia henkilökohtaisia oppirjoja.

      Laki esiopetuksen pakollisuudesta tuli voimaan Suomessa v. 1998. Ja nyt en tarkoita tällä sitä etteikö esiopetusta olisi ollut jo kauan ennen ko. vuotta. :)

      Minen henkilökohtaisesti tiedä eskarista tai päikkäristä yhtikäs mitään. Äitini nimittäin kasvatti minut kotona kouluikäiseksi saakka.

      Nimimerk. Nykyisin lastentarhanmaikka.

      Ps. Hyvä kirjoitus, ennen oli kaikki paremmin. :)

      Poista
  24. Nyt on kyllä pakko sanoa, että itse olen 98 syntynyt. Ensipelini oli afrikan tähti, lempimusiikkiani on dingo, popeda, pelle miljoona, hector ja juice. Ensimmäinen laulu, jota lauloin oli Janne Hurmeen Kirje ja ensimmäinen puhelimeni isäni vanha siemens. Kävin seurakunnan kerhoa, jossa leikittiin piilosta ja tehtiin paperinukkeja. Eskarissa leikittiin barbeilla ja opeteltiin piirtämään.

    Tekstissä oli hyviä pointteja, ja se oli aika todenmukainen. Tykkään lukea tekstejäsi ja olen useimmiten samoilla linjoilla kanssasi. Tässä tekstissä huomioni kuitenkin kiinnittyi tähän yleistämiseen.

    VastaaPoista
  25. Niin se on aina mennyt ja tulee menemään: aikuiset kauhistelee nykylasten ohjelmia, leikkejä, leluja ym.

    Mun äiti lopetti nukeilla leikkimisen 13-vuotiaana ja toivoi joululahjaksi maalarinteippiä. Vanhemmat oli kuitenkin ihan normaalituloisia, joten mistään köyhyydestä ei ollut kyse. Lapsia ei vain hemmoteltu samalla tavalla kuin nykyään.

    Silti äiti ei ole koskaan kaakattanut mulle siitä miten hirveä penska olen kun sain 10-vuotiaana (tiedän, ei ole enää mikään ihmeellinen asia) ekan kännykän tai katoin telkusta Pokemonia. Hän on nimittäin hyväksynyt sen tosiasian, että maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana. Turha on paasata niistä huonoista telkkariohjelmista, kun lapselle parasta olisi leikkiä ulkona raittiissa ilmassa.

    Se, mitä yritän sanoa, on että turha meidän ysärilasten on päivitellä nykylasten meininkiä, ollaan itse kaikki päivät töllötetty Disney-leffoja ja pelattu Play Stationia, kun taas meidän isovanhemmat on leikkiny käpylehmillä ulkona.

    Ihan tasapainoisia aikuisia niistä lapsista voi silti tulla, vaikkei ne kattoiskaan Muumeja tai leikkisi hevostallia ulkona. Tärkeintä on, että niillä on kivaa keskenään.

    Ps: Kommentin ei ollut tarkoitus vähätellä Muumeja, Disney-leffoja, hevostallileikkejä, PS1:stä tai Pokemonia, ne oli iso osa mun lapsuutta. Nykyään lapsilla on uudet jutut in ja se on ihan OK.

    VastaaPoista
  26. Maailma muuttuu ja lapset siinä sivussa. Mutta koitapa tässä sitten tulevana äitinä olla, kun haluaisit antaa lapselle samanlaisen hyvän(?) ja turvallisen(?) lapsuuden kuin itsellä oli kullatujen muistojen mukaan ja samalla kuitenkin tajuat, että oma lapsi on kuitenkin oman aikansa lapsi eikä sitä voi teljetä mihinkään nostalgiseen ysärikuplaan.

    P.S Meille ei muuten tule niitä saatanan horatsunukkeja. Brätsejä vai mitä helvetin katuhuoran näköisiä "nukkeja" lapsille nyt sitten myydäänkään. (Vaikka ihan tasapainoinen ihminen musta kasvoikin, vaikka Barbiella on isot hinkit, kapea uuma ja on-off-poikaystävä.)

    P.P.S Mun mielestä Zhuzhupetsit on raivostuttavan suloisia, onko mussa jotain vikaa?

    VastaaPoista
  27. Onneks on omat barbit säästössä mahdollisia omia kakaroita varten.:) Ite synnyin vuonna 91, eikä meillä ollut koskaan pleikkaria tms, ei ees patterileluja. Äitin mielestä oli tuhlausta ostaa lelu, joka vaatii vähän väliä uudet patterit, ja niin se on vähän kyllä munkin mielestä ny jälkikäteen ajateltuna. Kyllä se silloin pienenä vitutti, kun ei saanut ite niitä piippaavia ja puhuvia leluja (ei ees tamagotchia!), mitä muilla oli. Enää ei vituta, mulla on sentään mielikuvitusta ja parempi yleissivistys kun monella, kun oon kuluttanut aikaani lukemallakin...

    Jännää tässä on se, että äiti ite rajoitti mun lelumäärää ja lelujen laatua kun olin pieni. Ja nyt sen 3v kummityttö saa sitten vaikka mitä. Sillä tytöllä on leikkipuhelin ja läppäri ja kaikki, osaa käyttää Ipad:ia alkeellisesti. Sen ikäisenä minä käytin teknologiaa niin, että revin stereoista nappulat irti... Ajat muuttuu. Tietyssä mielessä tajuan sen, että lastenlelut ja ohjelmat ja kaikki muuttuu, mut pakkoko niiden on muuttua tuohon suuntaan!

    VastaaPoista
  28. Voi että mä rakastuin sun kirjotustyyliin! Ite oon aivan samaa mieltä sun kanssa tän postauksen aiheessa! :)

    VastaaPoista
  29. oi, mullaki ensimmäinen kännykkä(puhelin) oli nokia 3210 :3

    VastaaPoista
  30. mulla on ensipuhelin nokia 3310 jaaa sitte ensitelkkaria odotellessa.. ja ikää 19 :)

    VastaaPoista
  31. Suurimmat ilon aiheet oli itsellä lapsena ku sai uudet värikynät tai tussit ja niillä piirreltiin heti vihkot täyteen kaikkia kuvia. Nykyään kaikilla ipadia ja läppäriä koulussa mukana :( Itse olen syntynyt vuonna 89.

    VastaaPoista
  32. Tiedän, että eriden sanojen ja sanontojen esittäminen kuvin voi olla hieman haastavaa. Siihen ei tietenkään auta kuin Don Quixotemainen asenne, mutta kun lukee hyviä juttuja ja pysähtyy sanontojen ääreen, jotka kumpuavat jostakin terävästä päästä, kuten tässä Jennin tapauksessa. Miten selittä kuvin sanonnan
    "patteriperseiset lelut, jotka leikkivät itsekseen"?

    Näyte, joka saa varmaan jokaisen kääntäjän miettimään ammattivalintaansa, kun pitää saada fiilikset samanlaisina jollekin kielelle, jossa on ihan eri kultturi:
    "Myös lelut oli ihan eri luokkaa. Mulla oli ihan pienenä Brion puupalikoita, nalleja ja leikki-keittiövälineitä. Olin ihan saatanan cool, kun mulla oli Barbie-talo, jonne sai valot (!!!!!!). Nykyään varmaan edes myydä sellasta lelua, joka ei leiki ittekseen! Kaikki on jotain patteriperseisiä ja koirankokosia robotteja, jotka syöksee tulta, ampuu päähän ja puhuu sujuvaa armeniaa. Ennen oli nukkeja ja nuket oli hiljaa,. Saatana."

    http://lets-fake-it.blogspot.fi/search/label/rankka%20el%C3%A4m%C3%A4

    Joo, parasta, että pysyttelen noissa "Pöydällä on kolme punaista omenaa ja Reiska söi niistä yhden"-jutuissa.
    Muuta kyllähän tuo "patterperseinen lelu" olisi aika hauska esittää kuvin. Hmm... tässä tämä yö meneekin mukavasti.

    Henry

    Laitoin ylläolevan sivulleni:
    https://www.facebook.com/opetus

    VastaaPoista
  33. Ite oon 1997 syntyny ja iha stana ylpee siit, että sillo osattii leikkii ja iha just puu palikoil joskus leikkiny ja velje ja siskon vanhoilki leluil tullu leikittyy. Muistan ku oltii vaa kavereitte luona leikkii joillaa nukeil ja sillo ei pultattu mistää stana aina massa peleist yms. Paskaakaa vaa leikittii ja oltii oikeest lapsii toisinku nykyää ne vaa facettaa tai mitä lie tekee ja sit ku mä saan lapsii joskus ni niil ei oo pleikka3 yms. Ja ei ainuttakaa patteri leluu ei simmosii tarvi leikkeis vaikka trolleilla ne oli niin parhai pienenä ja nää ihanat pog jutut(viel ki joskus innostun hakkaa niit kavereitte kaa... Oi niitä aikoja.)

    VastaaPoista
  34. Joo, olen itse syntynyt vuonna 2000 ja nyt tuntuu vähän siltä, että pidätte itseänne muita parempana. Joo, oishan se ollut kiva jos olisi syntynyt 80-luvun lopussa tai 90-luvun alussa, mutta ei voi mitään. Ja itse lapsena katsoin videoita (en blu-raytä) ja puhelimen sain 8-vuotiaana, vaikka kaverit olivat jo aikaisemmin saaneet. En myöskään chattaillut netissä tai mesessä vaan leikin nukeilla. Naapurin kaveriakin menin aina ovelta pyytämään ja hän myös minua. Mielestäni ei ole kyllä 90-luvun lapsi jos on syntynyt -97, koska silloin ei varttunut 90-luvulla, joten nämä -97 ei voi sanoa että kaipaavat niitä aikoja, koska eivät niistä mitään muistakkaan! Ja sitten oletetaan,että kaikki 2000-luvulla syntyneet ovat lissuja yms. Tietenkin ysäriluvun musa oli erilaista! Minun lapsuuteni (olenhan minä vieläkin lapsi) ei hirveästi eronnut teidän lapsuudestanne. Mutta kiva jos jaksoit lukea mielipiteeni! :)

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!