HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 29. helmikuuta 2012

rajoittunut ruokavalioni

Mä olen uskomaton mielikuvaruokailija; väärä ainesosa (ja siitä alkunsa saava mielikuvaharjoittelu) purkin kyljessä voi pilata täydellisesti lempiruuan maineessa olevan herkun ja poistaa sen ruokavaliostani.

Otetaan esimerkki: on monivitamiinimehua, jossa on kaikki suosikkihedelmäni, kaloreita minimaalisesti ja maku täydellinen MUTTA AUTA VITTU ARMIAS, jos jossain lukee pienellä "sisältää porkkanamehua". Okei, oon alkanu totuttelemaan ajatukseen, että monet mehut tehdään siihen minimaaliseen määrään porkkanamehua, mutta silti välillä yökin, kun muistan lempimehuni oksettavan ainesosan. VITTU HEI PORKKANAA HEDELMÄMEHUSSA! Appelsiini, passionhedelmä, omena, PORKKANA. PORKKANA. Porkkana porkkanana ja hedelmät hedelminä!

Tai nuudelipussi, jossa on maininta "voi sisältää pieniä määriä äyriäisiä". Joo, tajuan, viereisellä hihnalla tehdään äyriäisnuudelia ja mahdollisuus, että ne saatanan mereneläimet olis edes kosketuksessa nuudeleissani, on pieni. MUTTA SE MAHDOLLISUUS ON OLEMASSA! Jumalauta, mun nuudeleissa ei jotkut tohvelieläimet juhli! Minä en syö mitään "pieniä määriä" äyriäisiä!

Makkaransyöminen loppui ollessani 10, kun tajusin mitä sana "luonnonsuoli" tarkoittaa. Ja voin kertoo, että edelleenkään ei uppoa tähän tyttöön yksikään makkara, ei edes viiden promillen humalassa. Miksi mä söisin mitään, mikä on sullottu jonkun eläimen suoleen?! Vaikka monille (mm. minulle lapsena....) se on makkaran paras osa, mä en kykene sulattamaan sitä raakaa faktaa, että jonkun eläimen rehu on kulkenut kyseistä suolta pitkin muuttuen ruokasulaksi.

Mä en myöskään syö siipiä (hei oikeesti, jonkun SIIVET öljyssä lutattuna?!), sisäelimiä (anteeks, mutta maksat ja pernat ei mun lautasella lepää) tai jotain valmislihapullia (joissa on tyyliin jotain jauhettua kananjalkaa ja biisoninvittua ja ankanaivoja). Mulle ei uppoa myöskään riista (esim. hirvi olis niiiiin tajuttoman hyvää...), porsas, meren herkut, epämääräiset pasteijat tai kananuggetit. Kaikista edellämainituista ruuista mulla on niin loistavat mielikuvat, että jos mä voisin ne muille ihmisille faksata, niin niitä ei söis kukaan muukaan.


Kakarana mua huijattiin esim. siivilöimällä hedelmänpalat jugurtista ja väittämällä lihaa naudaksi sen ollessa jotain muuta, että mä söisin edes jotain! Silti vierailut lapsena teurastamoilla ei tuoneet mitään muutoksia ruokavaliooni, päinvastoin. Mutta aprikoosinpalat jugurtissa... ei jumalauta.

Onko sulla joku ruoka joka olis tajuttoman hyvää, mutta se tuoteseloste aiheuttaa niin valtavan ällötyksen, että ei vaan saa syötyä?

tiistai 28. helmikuuta 2012

"hehehe näätsä niin pitkälle"

Silmälaseja käyttävänä ja huonosti kauas näkevänä ihmisenä mua on todella paljon alkanut vituttaa 7 vuoden silmälasihistoriani aikana mulle osoitetut "läpät". Voi vittuku se on ihmisistä niin hauskaa, ku en näe rakennuksen toisella puolella olevaa kelloa tai en tunnista kaupan toisessa päässä hiihtelevää tuttua. "Ainii, sä oot niin sokee ettet sä nää!" VOI VITTU, OLET KOHTA SOKEA!

Ihan ku musta olis vitun helmee käyttää jotain kuppasia laseja siks, että en esim. aja jonkun päälle tai tiedän mitä kalvolla lukee. Ihan ku olis jotenkin ylisiistiä kuunnella sitä "jäiks sun lasit himaa, heh heh, mä voin suomentaa sulle ton leffan tektitykset, heh heh"-paskaa. Ihan ku mä nauttisin siitä, että näen ihan saatanan  huonosti kauas!

Emmäkä heitä joillekin allergikoille, että heh heh, kutittaakos heinä mukavasti nenää, tai jalksansa murtaneille, että juostaanko kilpaa saatana. Miks mun heikko näkökyky on jotenkin moraalisesti ok läpänheittoaihe? Se on  mun vajaavaisuus, ei mikään vitun vitsi! Joo, on se joskus hassunhauskaa, jos en näe jotain helvetin tienhaaraa, mutta luulis jo pikkuhiljaa  oleen aika kulunu aihe! "Jenni hei Jenni, näätsä tonne asti, AINII et varmaa, heheheheheh!"

Toiset on ne idiootit, jotka morjestelee jostain kolmen kilsan päästä ja vetää jäätävät kilarit, kun en morjesta takaisin. KYLLÄ, mulle on usein suututtu, koska en ole havainnut mm. tien toisella puolella olevaa tuttua. HMM, OLETTEKOS AJATELLEET, ETTÄ MÄ EN NÄE NIIN KAUAS SELKEÄSTI ILMAN LASEJA? Ja jos näkisinkin, mulla ei ole tapana koko aikaa vilkuilla ympärilleni, että josko joku tuttu olis morjestelemassa. Ihan ku tuijottaisin koko ajan autoihin sisälle, tien toiselle puolelle, kauppojen ikkunoista ulos ja ihmisten pihoihin. Voi vittu!

Mä kestän paljon itseeni kohdistuvaa läppää ja kritiikkiä, mutta 7 vuotta huonosta näöstä alkaa pikkuhiljaa mullaki kiehua. Mä pärjään ihan hyvin ilman laseja arkielämässä, eikä asia varsinaisesti haittaa mua. JOTEN EI LUULIS HAITTAAVAN MUITAKAAN!

kumpi tulee olemaan uusi banneri/osa uutta banneria?

vaikuta, niin ei tarvitse vikistä ;)


maanantai 27. helmikuuta 2012

Tänään vituttaa...

... Ruotsin uusi prinsessa. HEI OLISKO JO JOTAIN MUUTA PUHUTTAVAA, KU NAAPURIMAAHAN SYNTYNYT RÄÄPÄLE? On se kumma, että ku on se kultalusikka syvällä perseessä, niin ihmisarvokin nousee uskomattomiin lukemiin. EI PIKKUPLIKKA SE OLE YHTÄÄN SEN PAREMPI, VAIKKA SEN PUNKIKIN MAAILMAAN JOKU NÄENNÄISEN TÄRKEÄ IHMINEN!

...Euroviisut. VITTU MITÄ LOTINAA TAAS! Ai jumalauta mua taaaaaaaas hävettää olla suomalainen. MIKSI SINNE LAITETAAN LAULAJIA, JOISTA 99% ON TUIKITUNTEMATTOMIA MEILLE SUOMALAISILLE!? Tai miksi sinne ei edes yritetä laittaa suomalaisuutta kuvaavia kappaleita tai SELLAISTA MUSIIKKIA, JOTA TÄÄLLÄ KUUNNELLAAN?! Eiku laitetaan toi uppo-outo Anneliina Hölgrossön vetään jotain aivan vitun kuraa sinne, että voidaan hävetä taas silmät päästä ja lopulta löytää sen niinku first studio album "TÄSTÄ KAIKKI CD:T 5€"-kopasta. Laittakaa sinne Apocalyptica tai Herra Ylppö, niin olis suomalaista musiikkia, eikä jotain tekopirteitä paratiisipellejä. Ei hyvät vitut taas...

... Jutta Gusstaffsberssonbärg. Hei mua ei vittuakaan kiinnosta miten sää sitä kahvakuulaas nostelet tai kuinka hyvää se ananas sun mielestä on... ihmiset osaa kyllä reenata ja päästä läskeistään ilman sun myötähäpeää tuottavaa ohjelmaasi. "HEHEE, NYT TREENATAAN YHDESSÄ, PYLLYT YLÖS SOHVILTA!". Voi vittu juokse ny jonnekin piiloon...

...Ihmiset, jotka osallistuu Iltalehden "Lähetä kuva ja voita karkkipussi"-tyylisiin kilpailuihin lumiveistoksillaan, kakaroillaan, lemmikkieläimillään, rippimekoillaan ja maskeeraustaidoillaan. Ei ihan oikeesti, ette voi olla niin julkisuudenkipeitä, että lähetätte kuvan omasta mukulastanne tonttulakki päässä ILTALEHTEEN!? Tai joku kuppanen kuva susta sun yo-lakkis päässä?! HEI MUA HÄVETTÄIS TÄYSIÄ!

...Robinia haukkuvat teinit. Jätkä on 13 ja päässy pienessä ajassa uskomattoman pitkälle, niin silti monet kehtaa irvailla ja vittuilla? Kuulostaa aika katkeralta teinilotinalta. SE ON 13, MISTÄ SEN PITÄIS LAULAA, JOS SKEITTAAMINEN EI KÄY? PANEMISESTA JA DOKAAMISESTA? Tyyppi uskaltaa vetää suurille yleisöille ja ottaa teinityttöjen märkä uni number one -viitan harteilleen, ei oo mikää turha kaveri! Multa kaikki pojot Robinille; kunhan pitää vaan pään kylmänä eikä kuuntele tollasia saatanan hanskaansa hakkaavia tuhkamunia.


Mikäs sua tänään vituttaa?

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

kömpelöt tohelot

Mua on aina hivenen hävettänyt se, että muut tytöt on kovin siroja, ketteriä ja muutenkin taitavia väistelemään esineitä. Minä en. En todellakaan.

Mä olen saatanan kömpelö. Oon just sellanen "hups oho sori, anteeksi, hups" ku kävelen oikeastaan ihan missä vaan. Pahin paikka, minne mut voi viedä on Kodin Ykkönsen astiaosasto ison laukun kanssa. Jouluostokset siellä oli sellanen saatanan jännitysnäytelmä, että oksat pois omenapiirakasta. Pekka tyyliin nappaili ilmasta putoilevia lasikippoja, kun mä yritin päästä perseeni kanssa väljemmille vesille. Se mainio tunne, kun kylmä kauhun koura kouraisee mahasta kun huomaa töytäisevänsä perseellään satasen Aalto-vaasia...

Mun mielestä mun tapaturmahistoria kertoo aika paljon mun toheluudesta ja kömpelyydestä: on ollu laturi jalkapohjassa, veitsi kämmenessä, tikkejä naamassa, useita mustelmia ja murtuneita varpaita. Tällä hetkellä epäilen (hius?)murtaneeni lonkkaluuni, että sinänsä mahtavaa. Muut väistää esineitä ja pöydänkulmia, mutta minä en! Vittu minä menen läpi!

Näkisitte mut tarjottimen kanssa ruokalassa. "Oho sori, voi vittu, mun leipä tippu, oho anteeks, helvetti mun haarukka putos, sori sori, anteeksi kasvissosekeitosta niskassasi, hup sori, mä menisin tästä, voi vittu." Kaverit etenevät huomattavasti paremmin; he ottavat tarjottimen ja kävelevät paikalleen. MITEN VITUSSA NE TEKEE SEN?! Mä aiheutan kolmekymmentä törkeää pahoinpitelyä, kuolemantuottamuksen, henkisiä kärsimyksiä ja tuhoan omaisuutta viidentoista tonnin edestä, kun etenen ruokalinjastolta lähimpään ruokapöytään!

Aina oletetaan, että tytöt etenee sulavasti ja liukkaasti paikasta a paikkaan b. Tyttöjen pitäisi hallita se kroppansa ja jalkansa, mutta vittu ei! Mä törmäilen seiniin suoralla käytävällä, lyön lantioni aina kaikkiin edessä oleviin esineisiin, esimerkiksi pöydänkulmiin, ihmisiin, ovenpieliin, lavuaariin... Jalat ja varpaat on koko ajan mustelmilla, samanlailla ku pikkupojilla omenavarkaista tullessaan. Ei jumalauta, onko mun tasapainovälineet vaurioittuneet vai missä on vika!? Kävelenkö mä vinoon, onko mun synapsit vituillaan vai miksei tieto aivoihin välity?

Olenko ainoa, joka aiheuttaa yleisissä suihkuissa kauhistuneita katseita ja epäilyksiä perheväkivallasta, kun isken paikalle mustelmaisen kroppani kanssa? Olenko ainoa, jonka ensiapuhistoria ja tapaturmatilastot aiheuttavat huvittuneista ja epäuskoista naurua? Olenko ainoa ns. leveä kulejtus posliinikaupassa?

torstai 23. helmikuuta 2012

no mut eihän meidän Vesseli-Joonas...!

"Hei, teidän Ulriikka löi eilen kerhossa meidän Juulia-Tuuliaa...."
"Meidän Ulle ei kyllä oo koskaan ollu väkivaltainen!"

vs.
"Hei, teidän Ulriikka löi eilen kerhossa meidän Juulia-tuuliaa...."
"Ulle, teiksää niin? Hei pyydä heti anteeksi, ei tollanen peli vetele. Anteeks munkin puolesta, Ulle osaa joskus käyttäytyä kyllä tosi hölmösti."


Mua niin suuresti angstittaa vanhemmat joilla on sellanen mainio harhakuva, että heidän pikkuenkelinsä ei koskaan tee mitään pahaa ja jos tekee, se on vahinko. Lapiolla toisen päähän lyöminen ja karkin varastaminen onkin varmaan puhtaita vahinkoja, joita se sun pikkuperkeleesi tekee naamalla vittumainen hymy. HERÄTKÄÄ!

Ihan ku jokanen kuvittelis sen oman herrantertun syntyneen ilman minkäänlaista persoonaa ja negatiivisempia luonteenpiirteitä, että sille vois iskee sädekehän ja siivet selkään sen kummemmin pohtimatta. Että meidän geenit ja viimeistään kasvatus takaa sen, että Pikku-Paavo on malliesimerkki käytösoppaasta. Paavo osoittaa vaan tunteitaan, kun puree sulta nyrkinkokosen palan pohkeesta. Paavo on vaan niin temperamenttinen, sen huomaa Paavon tavasta heitellä kotiteattereita ja blu-ray-soittimia lattialle. Mut ei se pahaa tarkota!

Ymmärrä ihminen, että se sun muksus voi olla täydellinen terminaattori, vaikka susta se vaikuttaa reippaalta pikkupuuhaajalta! Ja siinä vaiheessa se ei ole lapsen vika, ku tavarat lentelee ja haistavittu on kolmevuotiaan lempihokema. Se, että muksun negatiivisemmat luonteenpiirteet yritetään kääntää kivoiksi, eikä hyväksyä niitä, on todella perseestä. Mun porukat ainakin on kestäny sen faktan, että mä olen aina ollut saatanan vihainen ja tiuskiva, enkä joku vitun "ärripurri" tyyliin "Ei Jenni pahalla, se on vaan niin mörrikkä joskus, hihi, vai mitä Jensku?"!

Mikä siinä on niin saatanan vaikea myöntää, että se lapsi voi mokailla ja käyttäytyä huonosti siinä missä muutkin ihmiset! Se ei ole mikään valmistusvirhe tai merkki huonosta kasvatuksesta, jos muksu joskus on saatanan pahalla tuulella tai tekee tyhmää. Mutta sellanen saatanan "EI MEIDÄN LEO-ANSELMI OLE KOSKAAN TEHNYT MITÄÄN PAHAA!!!"-kuvitelma on oksettava. Kyllä sen lapsista vaan huomaa, jos ne on tottunu siihen "äiti sanoo että en mää tee mitään pahaa"-tyyliin.

HYVÄKSYKÄÄ IHMISET SE, ETTÄ SE TEIDÄN PIKKU-ANDRÉ VOI OLLA VÄLILLÄ TOTAALISEN PERSEESTÄ! NIINKU MINÄ, SINÄ, ME KAIKKI!

Mä rrrrrakastan lapsia, mutta useimpien vanhemmat on totaalisen pönttöpäitä.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

ujo vs. nysvä

Mua vituttaa suunnattomasti se, että termit UJO ja NYSVÄ sekoitetaan usein toisiinsa. Ihan niinku ujo ja hitaastilämpeävä ihminen olis sama asia, kuin joku nurkassa pölyttymässä kököttävä naama norsunvitulla angstaamassa oleva ressukka!

Mua vituttaa ujojen puolesta! Annetaan usein ymmärtää, että ujous olis joku saatanan kykemättömyys puhua tai olla ylipäätään normaalisti ihmisten kanssa. HALOO! Ei ujo ihminen ole joku saatanan villasukka, joka piipittää ja vääntää sosiaalisissa tilanteissa itkua. Nyyti Ry:n sivustolla ujoutta kuvataan osuvasti: "Ujous on arkuutta uusien ihmisten edessä tai yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa. Ujous ei liity haluttomuuteen olla muiden ihmisten kanssa. Se viittaa emotionaaliseen reaktioon ja siitä seuraavaan varautuneisuuteen vieraiden ihmisten seurassa."

Mutta mikäs se nysvä taas on? No, nysvät ihmisethän on sellanen saatanan villasukkakerho, että jumalauta oksat pois! Nysvät liikkuvat yksin haluamatta tutustua muihin, mutta kuitenkin itkevät kotona äiskälle, kun kukaan ei oo mun kaveri. Mua henkilökohtaisesti ärsyttää sellanen tahallinen itseensäsulkeutuminen ja piipittäminen! Ihan ku ne kerjäis, et hei mä oon täällä nurkassa enkä useista kehotuksista huolimatta edelleenkään puhu niin kovalla äänellä, että kuulisit minut, voivoi, potkikaa minua, olen reppana.

Ihan oikeesti hei. Tiedän miljoona ujoa, jotka selviytyvät esimerkiksi luokan edessä toimimisesta hyvin - jotkut ehkä punastellen ja epävarmemmin, mutta mitäs vittua sitte? Mutta tiedän myös miljoona nysvää, jotka ovat tietyssä seurassa niin saatanan kovaäänisiä ja reippaita, mutta kun opettaja tai muu ns. auktoriteetti kysyy jotain, niin ei osata vastata tai vastataan viistoista kertaa niin hiljaa, että vieressä olevakaan ei tiä mitä se siinä sönkkää.

Tai sellaset nysvät, jotka ovat oikeasti todella mukavia persoonia, mutta SILTI on pakko heittäytyä tiskirättirooliin ja nysvätä yksin "MIX KUKAAN EI HALUU OLLA MUN KANSSA"-ajatuksiensa kanssa; toki asialle mitään tekemättä. Mua vituttaa niin lujaa sellaset, joista NÄKEE, että toi tyyppi on oikeesti energinen ja reipas, mutta JONKUN VITUN TAKIA SEN TÄYTYY HEITTÄYTYÄ JOKSKI MARTTYYRIKSI. Sitte itketään siellä demissä, että ku ei oo kavereita. MIKSIKÖHÄN?

Mainiota on tehdä ryhmätyötä nysvän kanssa. Se menee näin:

-Hei käykö sulle, et jos sä teet ton a- ja b-kohdan, ni mä teen loput?
-(............joo...)
-Niin siis käykö?
-(............joo...)
-Okei, tota... haluutsä et etitään noihin aineistoo vaik netistä?
-(hiljaisuus)
-VITTU KUULEKSÄÄ?!

Miksi on vaikeaa käyttäytyä niinku normaali ihminen? Toki kotona ja tiettyjen ihmisten kanssa voidaan olla niin vapautuneita ja rentoja, mutta kun kaikki odottaa sun vastaustas (jonka olet kuiskannut jo kuussataa kertaa minimaalisella desibelillä), niin vittu ei, hiljasta o! Tuuli vaan humisee ja ämmä ei sanaa saa suustaan.

JOOJOO, jotkut on hiljaisia, jotkut on tosi ujoja, ja jotkut on jotain muuta, mutta sellanen TAHALLINEN "leikin et en oo paikalla ku oon niin vitun eristäytyny"-tyyli kyllä syö. Helvetti. Jos haluatte kavereita, olkaa hyvät ja avatkaa suu. Jos sun täytyy ilmottautua paikallaolijaksi tai huutaa nimesi, ole hyvä ja tee niin. Ei sellaset saatanan selkärangattomat "nyyhnyyh oon täällä sun kengän alla"-tyypit pääse elämässään kamalan montaa askelta eteenpäin. Että turha vetää "oon niin ujo"-korttia esiin, sä mikää ujo ole vaan saamaton lapanen!

tiistai 21. helmikuuta 2012

ulkoasulätinää

syy yhtäkkiseen ulkoasumuutokseen on se, että en kestäny kattoo sitä mustaa banneria, jossa näytin ihan joltain goottihuoralta. Joten tällä mennään kunnes keksin jotai saatanan nerokasta. Yrittäkää selvitä !

maanantai 20. helmikuuta 2012

opettaja - suomi -sanakirja

Mulla on ollu saatananmoinen kiire, eikä oo postailu sujunu (jumpat ja salit ja koulu läksyineen vie mukavasti aikaa), saatikka napannu muutenkaan. Miten helvetissä jotkut muotibloggarit pystyy koulun ja töiden ja vapaa-ajan lisäks vielä kuvaileen rättinsä ja muokkaileen kuvansa ja kaiken päälle vielä suunnittelemaan postauksensa ja vastaileen kommentteihin!? Joojoojoo mennään asiaan.

Useita vuosia elämästäni koulua käyneenä päätin koota opettaja - suomi -sanakirjan, joka paljastaa koulumme kovimpien auktoriteettien  todellisen tarkoituksen läpäläpän takaa.

Tää on sit tosi tärkee juttu = Tää on oikeesti ihan saatanan turha asia, josta muistuttelen tietyin väliajoin, mutta todellisuudessa en tule asiaa kysymään kokeissa tai eipä tätä oikein muutenkaan tarvi missään vaiheessa elämää. Kunhan kuulostaa kivalta ja tärkeeltä raapustaa se sinne vihkoon.

Käydään tää läpi ens viikolla = No tätähän me ei enää koskaan käydä läpi.

Laitan teille sinne moodleen pienen lisätehtävän = Se "pieni lisätehtävä" on viistoista sivua lakitekstiä/teoriaa aiheesta X/filosofista läpäläpää/muuta kokovartalopuudutteena toimivaa matskua, josta pitää väsätä kymmenen sivunen essee HUOMISEKSI.

 Ei mitään kiirettä tän tehtävän kanssa = No on muuten vitullinen kiire!

No olipas Leenalla ja Maiskulla todella kaikenkattava esitelmä = Oikeasti se teidän esitelmä oli täyttä paskaa, mutta koska olette nuolleet persettäni viimeiset kuusi vuotta, aion antaa teille kympit; olihan Powerpointtinne kovin hienosti koristeltu ja pitkitetty äärimmilleen, puuduttaen muun luokan.

Ohhoh, sehän meni oikein! = En olisi koskaan uskonut, että säkin saatanan vatipää osaat vastata näihin suhteellisen haastaviin kysymyksiin täydellisen oikein.

Tästä teidän tehtävästä puuttuu kyllä eräs oleellinen osa... = Siitä puuttuu maksimissaan turhaa nippelitietoa, mutta koska vihaan teitä, haluan nöyryyttää teitä luokkanne edessä saaden teidät näyttämäät täysiltä saappailta.

Siitä kokeesta tulee tosi simppeli = Noniin, nyt te kaikki luulette sen olevan helppo, joten suurin osa ryssii sen todella perusteellisesti, joten pääsen käyttämään rakasta punakynääni ja kokeidenpalautustilaisuudessa saan pilkata teitä kaikkia avoimesti tuntematta minkäänlaista häpeää.

Se koe tulee olemaan suhteellisen haastava = Noniin, nyt te kaikki luulette sen olevan vaikea, joten te reppanat luette seuraavan viikon silmämunat verillä kotona vain todetaksenne koetilanteessa, että ei vittu, tän olis päässy läpi huomattavasti helpommalla.

Tätä koulua ei päästä läpi tollasella asenteella! = Tämän koulun pääsee läpi millaisella asenteella vaan, mutta teille kuuluu asettaa valtavat paineet valkolakistanne. Nautin, kun ajattelen teitä lukemassa yötä myöten kofeiinitabletteja kahviin liuottaen.

Meillä ei ole aikaa tällaiseen, teidän pitäisi osata nää asiat jo = Meillä ei ole muuta kuin aikaa, mutta on huomattavasti hauskempi päteä ihmisille, joille ei ole annettu mahdollisuutta alkeellisimpaankaan kertaukseen, kuin ihmisille jotka osaavat tehdä näitä tehtäviä omatoimisesti.

Ja nyt te kaikki opettajaopiskelijat: muistutan tämän olevan huumorilähtöinen blogi, ettei tarvi huomenna raahautua yliopistolle täynnä raivoa ja vihaa. ;)

torstai 16. helmikuuta 2012

kunnon parisuhteessa kaikki on yhteistä < 3 3 3 sydän sydän

Olenko mä ainoa ihminen, joka pitää mielellään omat rahat omina rahoina ja omat tavarat omina tavaroina, vai oonko jotenkin epäkelpo suhteeseen?

Viime aikoina monet on vähän niinku antanu mun ymmärtää, että suhde ei ole kovin vakavalla pohjalla, jos omista rahoista pidetään huolta ja menot pyritään jakamaan suurinpiirtein puoliksi. Pitäis elää siivellä tai ostella yhteisiä tavaroita, että suhde olis jotenkin edustava ja kehityskelpoinen. HUH HUH!

Mä olen ihminen, joka pitää omat tavarat omissa paikoissaan ja piste. Osa huonekaluista on mun, osa Pekan. Yhteisiä huonekaluja on pyöreä nolla; miks vitussa pitäis ostella YHTEISIÄ HUONEKALUJA?! Tuleeko parempi mieli, kun ostetaan se yhteiseksi yhteisillä rahoilla? Herrajee, mua ainakin lohduttaa ajatus siitä, että ylipäätään omistan jotain omaa....

Toki nyt opiskellessa mun taloustilanne on niin heikko, ettei Pekka edes ehdota mulle kaupassakäyntiä; elän käytännössä siivellä. Mutta lohduttaudun sillä, että joskus tilanne voi olla toisinpäin ja saan ns. maksaa takaisin. Mutta sepäs monia ihmetyttää! Miksi mun pitäis ajatella jotain takaisinmaksuja, niinku KUNNON parisuhteessa ei rahoja laskella ja toiseen voidaan laittaa viime pennit.

No itse asiassa ei voida. Mä en maksa Pekan baari-iltaa, mikäli sillä ei olis rahaa, enkä oleta senkään niin tekevän mulle. Lainata voi, mutta ne maksetaan takaisin tiettyyn päivään mennessä. Piste. Oli se sitten 20e tai 100e, mutta jos se LAINATAAN, se myös maksetaan takaisin. Joillekin ihmisille se on jotenkin suuri ihmetyksen aihe, jos perin Pekalta takaisin viidenkympin velkaa tai maksan omaani sille. "Siis mitä vittuu tollasii pikkusummii makseleen, ei niinku oikees parisuhtees tollasia lasketa!"

Toki Pekka rikkaampana (eiku?) osapuolena makselee mulle taksimatkoja ja ruokia ja suurimman osan laskuista, mutta suostun siihen, jos se on sille täysin okei. Jos se haluaa antaa mulle aamulla kahvirahaa, voin ottaa sen vastaan, mutta mä en ala kinuamaan mitään vitun viikkorahaa. Ei parikymppisen miehen kuulu elättää jotain amislorttoaan!

Mun huonekalujakoa myös kauhistellaan silmät perseessä asti. Miksi tarvitsisin muka omaa, kun voin ostaa rakkaan kanssa yhteisiä huonekaluja? No, vaikkapa siks, että jos rikon Pekan omaisuutta, maksan sen takaisin (ainakin pyrin siihen, tällä hetkellä Pekan perintälistalla on mm. kännykkä...) ja jos jotain kurjaa tapahtuu, tiedän mikä kuuluu kenellekin. Eron hetkellä tai jossain muussa kurjassa tilanteessa on muutakin mietittävää ku joku saatanan tappelu jostain pöydästä. ("siis vähäks kamala ajatusmaailma, odotaks jotain eroo, etsä luota teidän suhteeseen!?!!11" voi vittu, koskaan ei vaan voi tietää mitä tapahtuu, piste!)

Olenko siis epäkelpo ihminen, jos haluan pitää omat tavarat omina? Tai jos en suostu mihinkään yhteisostoksiin? Tai jos tunnen huonoa omaatuntoa siitä, jos toinen ostaa viimeisillä rahoillaan mulle ruokaa?

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

20 vee ja risat!

Eräs anonyymi kyseli multa vinkkejä kahdenkympinkriisiinsä, ja että mitä hyvää siinä teinielämän jättämisessä on. No, ihan näillä näppäimillä vuoden 20-vuotiaana olleena (8.3. Jenni 21 v!!!) aihe alkoi kiinnostaa kovasti, eli olen tätä keskinkertaisesti toimivilla aivoillani pohtinut ja havainnut joitakin "plussia".  (seuraa sarkasmia, ironiaa ja läpänheittoa, mikäli et niitä lajeja ymmärrä, siirry vaikka lukemaan Laura-kirjoja)

Ensinnäkin on turha tuntea haikeutta teinivuosien valumisesta pois. NYT SE PELLEILY VASTA ALKAA! Itse asiassa viimeksi tänään koulussa tunsin olevani taas Jenni viistoista vee ; olin turhautunut silmiään pyörittelevä ja Stabiloilla vihkonreunaa suttaava pissis. Leggarit oli rutussa ja maailma vitutti. Eli kuvitelma siitä, että automaattisesti jotenkin aikuistuu kun mittariin pamahtaa 20 vuotta, on täääääyttä paskaa. Teinielämä jatkukoon!!

Mutta siis asiaan. Oon huomannut mm. sen, että mut otetaan vakavemmin, kun ikäni on 20, eikä 19. Yhtäkkiä olenkin aikuinen nainen, enkä joku just ja just täysi-ikäinen horotsu. Kaksikymppinen ei ole mikään teini, vaan aikuinen ihminen, jolla on Me Naisten kalenteri, lääkäriaikoja, tenttejä, vauvahaaveita ja päässä parit asuntolainalaskelmat. Ne asiat, jotka 18-19-vuotiaana mun osalta koettiin naurettavilta, onkin nyt yhtäkkiä ihan vitun jees. Huvittavaa, mutta totta.

Myös parisuhteeni muuttui muiden silmissä kovin vakavaksi, kun molemmat hipovat kahtakymppiä. Enää kihlamme ja häähaaveemme eivät olleet teiniunelmia, vaan vakavastiotettavia tulevaisuuden suunnitelmia. Yhtäkkiä suhteemme (joka on ollut monen huvituksen kohde vuosia), olikin vakavampi ja huomattavasti parempi. Eli typerä on ihmisten ajatusmaailma. Tai no, jos joku tosiaan pitää meidän edelleen yhtä hupaisaa yhteiseloa yhtäkkiä jotenkin aikuismaisena, niin onnee vaan... (vai oliko mm. mun eilinen angsti aiheesta "mix sä luulet et haluisin syödä keksejä ja jätskiä, ku tulin just salilta!?" jotenkin supadupa aikuismaista?)


Plussana koen myös vittuilumahdollisuuden nuoremmille kavereille. "Haekko hei Alkosta SuVia ku pääset töistä, AINII SÄ ET SAA!" & "Mennäänkö viikonloppuna sinne uuteen baariin, AINII, SÄ ET PÄÄSE SISÄLLE!" Kurjaa mutta totta. Mä uskallan vittuilla, koska luotan siihen, että he jatkavat vittuilutraditiota nuorempien kaveriensa kustannuksella. Myös "no, sä oot tollanen junnu"-heitot lämmittävät mieltä, kun pääsee pikkusen pätemään ja päätään aukomaan.

Vois sanoo, että on se elämä varmaan ihan mukavaa, oli vuosirinkuloita sitten 19, 20 tai 80. Jokaisesta iästä ja elämänvaiheesta löytää ne omat lempparihetkensä, turha sitä on itkee niitä menneitä teinivuosia. Nyt voi niinku alottaa sellasen semi-aikuinen nainen -vaiheen tai myöhäisteinivuodet? Vähä mielikuvitusta, kyllä sitä saa teineillä ja olla jopa kakara ihan iästä riippumatta.  Ja ps. kuinka monta überaikuismaista ja kypsää kakskymppistä te tunnette? Tunnen vaan niitä, jotka luulee olevansa ja sitten sellasia jotka ei ees yritä. Että nou probleemo!

olipas taas paska postaus, täytyis varmaan lopettaa tää internetin ylikuormittaminen paskanlotinalla ja alottaa vaikka joku kehittävämpi harrastus.

tiistai 14. helmikuuta 2012

hyvää ystävänpäivää

Tällaisena sosiaalisena hylkiönä tää ystävänpäivä ei ole vuoden suosikkipäivä, mutta yritän silti kasata jonkinlaista intoa ja tarmoa tähänkin ystäväaiheiseen postaukseen...


Mä en tiedä missä on vika, mutta mä en syty ollenkaan ystävänpäiväkrääsälle ja jollekin ylitsepursuavan siirappiselle lovelove-hehkutukselle. Toki koin pienen kateuden piston syvällä sisimmässäni, kun näin nuoren miehen kantavan kukkapuskaa ja suklaalevyä, mutta ystäväni lohdutti mua muistuttamalla, että kyseessä voi olla lahjat salarakkaalle.

Mutta että mä ostaisin jonkun ystävänpäivälahjan poikaystävälle... Tai järjestäisin jonkun tekemällätehdyn teennäistäkin teennäisemmän rakkauspiknikin karhuntaljalle suklaadipin ja mansikoiden kera. Onhan se jees, jos joku osaa käyttää hyödykseen ystävänpäivät ym. ja saa siitä lisäpotkua vaikkapa parisuhteeseen tai ystävyyteen, mutta mua ei niinku yhtään nappaa sellanen pelleily...

Pekka sanoki tänään, että "meinasin ostaa sulle kukkia, mutta sit olisit kuitenki sanonu, että ´noillakin rahoilla olisit voinut ostaa jotain järkevämpää´, että en sitte ostanu". Fiksu poika! Sen sijaan se osti mulle mun lempijugurttia ja banaania, ja olin huomattavasti tyytyväisempi, ku pakkopulla-kukkakimpun saadessani. Että tässä on saatanan orkideas, ku ny näin helmikuun 14. ne pitää ostaa...

Miks yhtenä päivänä pitäis olla joku yltiöromanttinen siirappiperse kirsikalla kuorrutettuna ja muina päivinä olla täys mulkvisti? Vittuun huomionosoitukset ja arkiset rakkaudenteot, ystävänpäivänä ostetaan nalleja ja hattaroita. 15. päivä ollaankin taas tylsässä arjessa ja edellispäivän hömpöttely on muisto vain. Että saithan sää risus ja sydänsuklaas ystävänpäivänä, älä ämmä vikise.

Ystävänpäivä on kaupallinen lätinäjuhla, jolloin kuuluu kantaa kotiin kuustoista kiloo verta pumppaavan elimemme muotoisia tyynyjä ja nalleja ja karkkeja ja leivoksia. Lähettää parit teennäiset ystävänpäiväketjukirjetekstarit ja laittaa tilapäivitykseksi joku tyyliin "Friends will be friends, rakastan teitä ystävät!!1<33<3<3"-setti. Muuten niitä kavereita ja kumppaneita ei sitten huomatakaan.

Joka päivä ei ole ystävänpäivä, mutta joka päivä saa osoittaa kuinka paljon siitä toisesta tykkääkään.

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

ihmiset, joita pelottaa syödä muiden seurassa

Taas mulla on mielessä tällainen asia, jota en vaan voi ymmärtää: teini-ikäiset, joita pelottaa syödä koulussa (POIKIEN NÄHDEN!!!11) tai jopa parhaiden kaverien kanssa ulkona. MITÄ?

Korostan, että nyt puhun tästä teinityttöjen ilmiöstä, en sosiaalisia tilanteita pelkäävistä, ahdistuneisuushäiriöstä kärsivistä henkilöistä. Ettei tarvi taas tulla nassuttamaan siitä, kuinka "SE VOI OLLA SAIRAUS!", vaan nyt puhun just näistä "ei vidduuh, vähäks noloa"-tyypeistä.

Mitä helvetin noloa on hakea sieltä ruokalinjastolta se kauhallinen makaronilaatikkoa ja syödä se parin sadan muun ihmisen tapaan? Miten joku voi olla niin urpo, että kuvittelee jonkun tarkkailevan tai vahtivan juuri hänen syömistään? Eiku joo, melkein unohdin näkkärin nakertamisen ja haarukalla makaronimössön työntelyn ("mä en ainakaan tällasta hiilaripaskaa syö, must tulee kauhee possu!") tuovan tietynlaista kunnioitusta ja arvostusta vieressä ruokailevilta!

Varsinkin nää, joita pelottaa nimenomaan poikien seurassa syöminen... Sellanen 15-vuotias vähänkin urheileva jätkähän syö tyyliin hevosen, jos se sille sallitaan. Sellasta tuskin vittuakaan kiinnostaa syökö vieressä istuva pikkulikka puolikkaan perunan vai kolme! Mun nähdäkseni "siis hyi, mul ei tod oo nälkä"-pissistely lähinnä aiheuttaa myötähäpeää ja huvittuneisuutta, ei niinkään kateutta toisen itsekurista tai jotain muuta vastaavaa. Vai valitseeko jätkät soidinkumppaninsa jonkun vitun annoskoon perusteella?!

Syöminen on joku maailman luonnollisin asia! Tää voi tulla yllätyksenä, mutta USKOKAA TAI ÄLKÄÄ, jos ei syö KUOLEE. Syöminen on vähän niinku pakollista, mikäli kiinnostaa elää jokseenkin tervettä elämää. Että jos jonkun mielestä on HUVITTAVAA tai NOLOA syödä koulussa tai jopa kavereiden kanssa ravintolassa, niin voi jumalauta mitä urpoilua! Sit on varmaan helvetin noloa hengittää tai käydä lenkillä, vedenjuominenkin on jokseenkin so last season.

Mä ainakin syön koulussa, vaikka olis kuinka paskaa ruokaa tahansa; 10 tuntia on aika kurja olla syömättä. Plus, että se on ilmaista ja onhan olo huomattavasti virkeämpi ja energisempi, ku käy syömässä sen pinaattikeittonsa (namnamnam). Eikä tarvi kikatella luokassa murisevalle mahalle. (hahahaa, mikään ei ole niin hauskaa, kuin "mul ei oo todellakaa nälkä"-lausetta hokevan pikkutsirbulan muriseva maha!) Enkä ole koskaan havainnut kenenkään tuijottavan ruokalautastani, en edes niiden kuumien ja hottiksien lätkäjätkien.

Jos joku tosiaan väittää jonkun kyttäävän sun syömistä, kehotan sanomaan tälle kyttääjälle, että maistuis varmaan sullekin.

lauantai 11. helmikuuta 2012

mitähän sillä Disneyn Waltilla oikein liikkuu päässä

HUOM. En muista mikä leffa ny on Disneyn ja mikä Pixarin, eli puhun vaan yleisesti Disneyn leffoista, ja eikös Pixar kuitenki oo tytäryhtiö?  Ja ei vedetä niitä pakkasaltaan herkkuja sinne nenään "EI SAATANA JOUTSENPRINSESSA EI OLE KUMMANKAAN LEFFA!!!!"-tyylisellä sekoilulla. Piirretty ku piirretty!

Siis lähetään siitä liikkeelle, että monessa leffassa kaverukset on hyvin ... erilaisia keskenään. Aladdinin paras ystävä on apina, VITTU APINA, Lumikki hengaa seitsemän hyvin erikoisen pikkujätkän kanssa ja kaiken kruunaa Leijonakuninkaan hyeenat; se ykshän on viimesen päälle jälkeenjääny. Just sellanen liimanimppaaja ja lasinpesunesteen juoja. Ja ei se Kaunottaren ja Hirviönkään kuvio kovin terve ole...

Ja prinsessathan on täysiä lumppuja. Ikää on just ja just 15 ja mielessä on pelkkä miehensaaminen! Ei jumalauta, tyypit on tuntenu max. kolme sekuntia, mutta heti olis pakko päästä naimisiin ja oletettavasti naimaan, sen verran seksuaalisesti ne toisiaan aina silmäilee. Ja tehdään aika rankkoja temppuja, että sitä miestä saa; taistellaan ja tapellaan, urhataan melkein henkiä. Eikös Pocahontas kakkosessa tää kyseinen inkkarivosu vielä vaihtanu äijää tai jotain muuta vastaavaa?!

Ei unohdeta jatkuvaa valehtelua ja kertomatta jättämistä! On ilmeisesti ihan ok unohtaa mainita,  et hei, mä en oo yhtään se kenen sä mun oletat olevan. Et joo, mä muuten en oikeasti ole prinssi/prinsessa/ihan kuka vaan kuka väitin olevani, vaan olen kirottu/köyhä/tms.  Eikä kukaan itse myönnä tai paljasta valettaan, vaan se aina tulee väistämättä esille (siis häh, etkö sä pystykään kusettamaan koko loppuelämääsi kumppanillesi esimerkiksi taustastasi tai perheestäsi?! Voi helvetti, kai munki sitte täytyy jossain välissä paljastaa Petjalle olevani oikeesti prinsessa...) ja sitten tapellaan ja mökötetään.

Myös vaatetus ja ulkoinen olemus herättää mussa kummastusta; ollaan joko puolialasti ja ilman kenkiä, tai sitten jossain erikoislorttoasussa. Jasmine ja Ariel painaa tissit tiskissä, puhumattakaan Herculeksen Megistä, siinä vasta biaaatch perseenpyörittelynsä kanssa. Miehet sitten taas ratsastavat hevosilla ylipukeutuneena (paitsi Aladdin, mutta laitetaan se köyhyyden piikkiin), vaikka olis helvetillinen helle.

Kai mustaki on tullu tämmönen, ku on kakarana kattellu tollasta settiä...

perjantai 10. helmikuuta 2012

motivaatiomontturuno

Motivaatiopula, mul' niin suuri on
Siksi postaus tää, on kovin onneton
Vaik' aiheita mul' ois
Kirjoitusintoni ikkunasta lensi pois

Mut ällös peljästy lukijakunta
Tää ole ei painajaisunta
Jenniä vain hivenen postailu väsyttää
Ehkä jo pian on ohi vaihe tää

Joskus uupuu multa kirjoitushalu
Ja mieles' mul' on pelkkä ka ka kauheeen kiva viikonloppu
Joten odottakaamme postausta parempaa
Ehkä Jenni-parka sen huomiseksi valmistaa

Mut mitäpä kuuluu teille
Lukijat-gadgetin vallanneille?
Mitä viikonloppuna puuhata aiot,
kenties pienen kännin taiot?

torstai 9. helmikuuta 2012

nykyautojen puutteet

Oon tässä pannu merkille, että nykyautojen vakiovarusteihin ei taida kuulua vilkkuja. Hirveen harvoin sitä ainakin käytetään! Kuluukohan se, jos sitä vilkuttelee turhissa paikoissa, esim. liikenneympyrästä poistuessa tai risteyksissä?

Vai olisko se niin, että nykyautoilijat ei vaivaudu sitä napsauttamaan päälle, kun aikeissa on kääntyä?  Harva taitaa edes tietää omistavansa sellaisen. Vai onko se jotenkin vitun siistiä kattoo, ku joku venaa risteyksessä turhaan, kun itse ei jaksa sitä saatanan viisaria napauttaa?!

Valojakaan ilmeisesti enää autoihin laiteta. Tai ainakaan niitä ei osata päälle laittaa. Turvavyökin taitaa olla vain ylimääräinen lisävaruste, puhumattakaan jarrusta tai sivupeileistä; ainakin jotkut kaistanvaihtajat vaikuttavat siltä, ettei sivupeilejä kyseisessä autossa ole.

Mikä vittu siinä on, että monen kymppitonnin nykyautoissa on tyyliin leivänpaahtimet ja silitysraudat, mutta penkin ja ratin välissä istuu joku helvetin imbesilli? Ne autot saatana parkkeeraa ittensä, eikä tarvi edes omia silmiä olla, kun joku vitun tutka ulvoo kaikista esineistä parin metrin sisällä. MUTTA SILTI NIITÄ PERUSASIOITA EI OSATA KÄYTTÄÄ!? Auto melkein meikkaa sut,  keittää kahvit, lukee kirjan ja tekee sun läksyt, MUTTA VILKKU, VILKKU EI MENE PÄÄLLE! Mun edesmennyt koiraki ajais paremmin autoa, ku ne jotkut saatanan puusilmät, joilla on perseen alla se seepranvitusta ja 35387 karaatin kullasta valmistettu 40 000 euron kiesi (JOSSA EI TOIMI EDELLÄ MAINITUT OMINAISUUDET)!

"miks sua aina vituttaa"

Multa on taas kovin paljon kyselty kysymyksiä tyyliin "miks aina kerrot vaan asioista jotka vituttaa sua", "miks valitat koko ajan" ja "etsä keksi muuta kirjotettavaa ku asiat, jotka vituttaa sua" ja ajattelinpa näihin kysymyksiin vastata, ettei jää mitään ikäviä epäselvyyksiä kenellekään ja täten aiheuta mielipahaa.

Lähdetään siitä, että tän blogin idea on se, että etsin arkipäiväisistä asioista niiden vittumaisia puolia. Tämä blogi on humoristinen mielipideblogi, ei mikään saatanan tietotoimisto tai lista vedenpitävistä faktoista. Vois tällai kavereiden kesken käyttää nimeä "vitutusblogi". Angstaan välillä vähän enemmän läpällä ja välillä vähemmän läpällä, mutta suurimmassa osassa postauksista ideana on viihdyttää (toki välillä kirjoitan ihan "kunnolla", mutta 85% teksteistä on kyllä huumorimielessä ja pilke silmäkulmassa kirjoitettu). LFI on sekoitus huumoria, mielipiteitä, läppää, paskanlotinaa ja kaikkein eniten mun harrastus, joka pitää mun kirjoitustaidon kunnossa. Vai näyttääkö tää joltain helvetin askartelublogilta!?

Ja olis myös hauska tietää, että mitä helvetin iloa olis, jos mää alkaisin kertoa ihania pieniä arkipäiväisiä ilonhetkiä, tyyliin "kaunein hetki tänään oli kumppanini suudelta otsaan, kun aamunkajo heijasti sälekaihtimien välistä. Myös vastaankävelevien lasten iloiset ilmeet, oven avannut naapurinsetä ja uudet värikynät piristivät päivääni. Ihana elämä<333" !? Hei pliis...

Myös mua huvittaa kysymykset tyyliin "miks sua aina vituttaa". Mistäs helvetistä toi on revitty? Sama ku kysysi ruokablogin pitäjältä, että miks sää aina vaan leivot! Vaikka mä kirjoitan "tekis mieli kieriä partaterissä, kun ei mainoksia-kyltistä huolimatta tulee mainoksia", en mä oikeasti kieri niissä partaterissä. Se ei välttämättä vituta mua kolmea sekuntia kauempaa. Mutta jos siitä saa aikaan hyvän postauksen, mä kirjoitan sen!

Mä ymmärrän, jos huumori ei uppoa. Mutta jos lähtee lukemaan tätä läpäläpäpaskablogia sillä asenteella, että toi ämmä on ny sataprosenttisen tosissaan ja itkee verta postausta kirjottaessaan, niin voi vittu, kai se luettu teksti vähä raskaalta vaikuttaa! Joten...

  • mua ei aina vituta, päinvastoin, vietän oikein mukavaa elämää
  • mä olen paha suustani, mutta en kiroile koko aikaa, kuten jotkut tosiaan kuvittelevat
  • mä en aio kirjoittaa mitään lässynläätä aamukahveista ja kaverin kutomista tumpuista
Mää niin mielelläni ottaisin kasapäin haukkuja ja vittuilua noiden "siis ootzä tosissas?! mix oot aina pahalla tuulella?!!!"-kysymyksien sijaan...

tiistai 7. helmikuuta 2012

tosiurheilija vs. sunnuntaiurheilija

Ai jumalauta mua vituttaa ihmiset, joiden mielestä liikunta ei ole liikuntaa, jos sitä ei harrasta joko seuran hupparissa tai saatanan kallis salikortti kainalossa!

Niin monesti oon saanu vähättelyä osakseni, kun oon reenannu ihan omassa rauhassa tai käyny ilmaisilla saleilla. "No ei se oo ees urheiluu, jos harrastaa yksin himassa" sanoi kerran eräs henkilö. JUU EI! Mun sykehän tietää missä vitussa itteeni rääkkään! Juoksulenkkihän ei ole mitään, jos sitä ei harrasta kahdenkymmenen muun ämmän kanssa seuran verkkareissa tai jos edessä ei ole kisoja tai leirejä.

Tosiurheilua on ostaa satasen jäsenyys johonkin pilipalisalille, jossa käy sen kaksi kertaa. "Olin taas Elixias"-maininta saa aikaa ihailevia katseita, kun taas "Juoksin eilen kympin ja vedin siihen päälle olohuoneessa kunnon lihaskuntareenin" on vaan säälittävää lotinaa truu-urheilijoiden korvaan. Vittu sehän on lähes ilmasta hupia! Ei sellanen läskiä polta!

Truu-urheilija ostaa hintavat kuteet ja makoilee jalkaprässin päällä samankaltaisten ystävättäriensä kanssa. Ja toki huokaisee kuuluvasti, kun joku pyytää kyseistä laitetta käyttöönsä, kun tämä neiti on siinä sitä lepiä vasta parikytä minaa ottanut.  Truu-urheilija päivittää Facebookiin "reeniä horo reeniä ;)))) paikassa -Supadupahotbody, Yli-Kiiminki", samalla, kun siemailee Nutriletin kaakaolitkua Puman pullosta.Truu-urheilija huomauttelee muiden ruokatottumuksista ja kuuluttaa raejuuston mahtavuutta, mutta syö tyytyväisenä kolme kiloo suklaata himassa. Truu-urheilija saa arvostella muiden kuntoa, kun taas truu-urheilijan heikko saavutus kuntotesteissä johtuu esimerkiksi heinäallergiasta.

Voi vittu! Kyllä se läski lähtee, olit sitten taloyhtiön kellarissa jumppamatolla, tai kymmenen vuoden sitoutumisen vaativassa solarium-infrapunasauna-spinning-helvetissä. Sun lenkkitossut ei tiedä, että juoksetko sä saatana juoksumatolla vai lenkkipolulla. Sun lihakset ei tiedä, että nosteleeko ne painoja kotona vai liikuntakeskuksessa. Sun kunto ei sano, et ei vittu, mähän soudan oikeesti, enpäs kasva ja kehity. Kato soutulaite olis much better!!! Vittujeejee ja daa.

terveisin nimimerkki "jos jonkinlaiset salit  ja liikuntakeskukset läpikäynyt tyttö -91"

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

myötähäpeän aalto

Mä harvoin häpeän jos itseäni ei lasketa- juuri mitään, mutta on tiettyjä asioita, jotka nostavat mun myötähäpeämittarin huippulukemiin.

1. Missikisat. Oli sitten kyseessä joko Miss Suomi-, Miss Helsinki-, Miss Taka-Ypäjä- tai mitkä tahansa Miss Lattiakaivonputsaaja -kisat tahansa, mua alkaa oksettaa. Ihan oikeesti ihmiset... Ennen missikisoissa oli glamouria, nykyään se tarkottaa sitä, että alueen tyhjäpäisimmät kerätään yhteen ja kuvataan niitä uikkareissa Iltalehteen. MIKSI JOKU EDES HALUAA OLLA JOKU SAATANAN MISS HIRVENKAATAJA TAI VOIKUKKAISTYTTÖ?! Sinne pitää mennä ittensä nolaan ja laukoon jotain mukahauskoja "Siis onx Turku Tukholman pääkaupunki"-heittoja. Hihihihih, me ollaan ylimeikattuja ja kukaan meistä ei oo päässy ees yläasteelt! Vautsi mikä saavutus.

2. Kukkahattutädit, jotka kirjottelee pokalla keskustelupalstoille ja lehtien mielipidesivuille järkyttyneensä esimerkiksi Putouksen sketsihahmoista tai Salkkareiden juonikäänteistä. VOI VITTU, KU MÄ OLIN LAPSI, NIIN TELKKARISTA TULI KUMMELI! Kummelissa pilkattiin kaikkia vammaisista vajaaälyisiin, eikä siinä ollu mitään kamalaa. SE OLI HAUSKAA! Nyt telkkarissa on hintahtava pappi tai lievästi r-vikainen poika, niin ei vittu, paniikki päälle. "Miten selitän lapselleni Usko Eevertin sanamuunnokset?" NO ÄLÄ SELITÄ! Laita kakaras nukkuun ajoissa tai kato illemmalla boksilta, jos on niin vitun kamalaa!

3. Kaikki tv-ohjelmat, jossa just ja just täysi-ikäiset idiootit laitetaan samaan paikkaan ryyppäämään ja panemaan toisiaan ja tilittämään paskaa elämäänsä.

4. Idols. Paskojen laulajien lähipiiri: onko niin helvetin vaikeeta sanoo sille tyttärelle/kumppanille/siskolle/kaverille, että se ei osaa vittuakaan laulaa? Eiku joo, pidetään peukkuja ja katotaan ku se nolaa ittensä vetämällä parit hauskat biisit aivan täydellisesti päin hevosen persettä. HEI HALOO! Mäkään en osaa laulaa saatana nuottiakaan, enkä silti mee sinne vetää jotai "joo siis oon aina rakastanu laulamist, oon niinku lapsesta asti laulanu, ennenku ees puhuin!"-settiä.

5. olen tästä ennenkin maininnut, mutta tää on huomioimisen arvoinen asia: se mainos, jossa mainostetaan kaikenmaailman anaalirasvoja ja se eräs naishenkilö hinkkaa persettään puutaan vasten. Mitähän se on saanu näyttelijäpalkkioksi? Peppurasvaa?

6. Miehet, jotka tosiaan luulevat minun tai yhtään kenenkään naisen lämpenevän "ootsä täällä yksin"- (JOO, TOKI OLEN YKSIN BAARISSA!) tai "mitäs kaunis neiti"-repliikeille, varsinkin jos kyseisen herran paidallla on kaksi litraa kaljaa ja tilkka verta. Muutkin tyyliin "Heiheihei saaks tähän istuu?"- ja "Mitä sä harrastat, sä näytät ihan jääkiekkoilijalta/jalkapalloilijalta/cheerleaderilta/tanssijalta/vittu ihan miltä vaan?" -heitot menee myös aikas rankasti metsään.

7. Cheekin, Elastisen yms. lyriikat. Joo, kuuntelen Pyrkiny vähentään-biisin noin 345235 kertaa päivässä ja joo, Elastinen on tehny hienon uran, MUTTA MITÄ VITTUA TÄÄ RÄBÄTOUHU ON NYKYÄÄN ? "Eks niinku tiä kuka mä oon, oon niinku yks tän vitun tuppukylän kymmenestä räppärist ja ostan aina uudet Niket ja en huoli ketä vaan ja oon niin ines täs musabisnekses ja oon vitun nöyrä ja kukaa ei enää moikkaa mua kaduil, ku ne on niin kateellisii ku oon vaan niin fuckin' awesome"-setti ei oikein lämmitä. Ei jumalauta, mäki keksin parempia biisejä! "Mä oon vitun kova sonni, mut sua mama ei potkase onni, kato sä et lähe meitsin mukaan, mun sydänt ei vallota kukaan! Uudet sniikkerit löytyy meitsilt ja nyt aion saada pildee teitsilt, et istu tän musakihon kaaraan, haluun päästä sua naaraan"-lotina onnistuu ny melkeinpä keneltä vaan, joka osaa kirjoittaa enemmän ku nimensä.

8. Täysin turhat ihmiset, jotka lohduttautuvat epäsuosion kohdattuaan lauseella "ne on vaan kateellisii". Vai vihaisko ne sua siks, että oot tyhmempi ku kumisaapas, panet kaikkea mikä liikkuu enemmän tai vähemmän väkisin, puhut ihmisistä pelkkää paskaa ja käyttäydyt ku Tukiaisen siskokset lääkehuuruissa? Eiku sä oot niin henkevä ja kaunis ja taitava ja herkkä ja ihana...

9. Ihmiset, jotka kuvailevat itseään tunteettomiksi ja kylmiksi, koska "mikään niinku ei tunnu miltään". Johtuisko se siitä, että sulla on päällä saatanan vaikee murrosikä ja kuulostaa hirveen henkevältä olla etäinen ja sisältä kuollut? Tai ne yläastelaiset, jotka luulevat kokeneensa enemmän kuin muut ikäisensä parin kännisekoilun takia....... "Mä oon selkeesti kypsempi ku muut, ku mä oksensin mun ihastuksen kengille!"

10. Muka-aikuiset ihmiset, jotka korostavat omaa kypsyyttään mollaamalla innoissaan pulkkamäkeen rientäviä ihmisiä ja puhuvat "asiantuntevasti" politiikasta ja talouskriiseistä (=toistelevat oman isänsä poliittista kantaa ja hokevat lehdistä napattuja otsikoita, samalla kun mulkoilevat muita.) "Siis tosi lapsellista jättää yo-kirjoitusten lukeminen viimetippaan, ite niinku ainakin alotin yläasteella jo!11" NO VOI VITTU JEEJEE! ANNANKO MITALIN?!

lauantai 4. helmikuuta 2012

ensimmäinen ja viimeinen videopostaus

video


Mun puuttuvasta hauskuudesta ja puutteista ulkonäössä voitte syyttää vanhempiani, ei mua! Mää en oo geenejäni valinnu...

vauvakuumehelvetti

Mä haluan vauvan. NYT!

Mennään jokunen kuukausi taaksepäin. Mitäs vastasinkaan vauvautelijoille silloin? "Ai että olisin yhdeksän kuukautta ryyppäämättä sen takia, että saisin punkea sisästäni kitisevän paskahousun, josta todennäköisesti kasvaa samanlainen näsäviisasteleva vittupää kuin musta? EI KIITOS!"

Mä myös kauhistelin ajatusta "nuoruuden menettämisestä", matkustelun lopettamisesta, baari-iltojen vähenemisestä radikaalisti, rahanmenosta ja kaiken lisäks ulkoisista haitoista, kuten raskauskilot, pilalle mennyt piude ja patalapputissit. Ajattelin, että kun vahinko lipsahtais, niin mä ottaisin taksin jonkin sortin aborttiklinikalle kyyneltäkään itkemättä ja lähtisin siitä Senssiin. Mutta ei, ei enää...

Mä olen nyt kolme yötä nähnyt putkeen synnytys- ja vauvaunia. Musta olis niin mahtavaa saada sellanen maha eteen ja odotella sen syntymistä ravaten jossain saatanan ultrissa ja neuvoloissa! Olis niin mahtavaa puskee oma vauva maailmaan, herätä öisin itkuun ja kattoo, kuinka siitä kasvaa päivä päivältä pahempi terminaattori, joka tuhoaa kaiken konttausmatkallaan.  Mulla ei ole pelkkä vauvakuume, vaan sen lisäksi sairaalloinen halu olla raskaana JA kaiken lisäksi vielä hinku synnytyssaliin. Mitä helvettiä?!

On mulla ennenkin ollut pari kertaa vauvakuume, sellanen vajaan kuukauden "ois niin ihanaa pukee vauvalle söpöt vaatteet"-vaihe, joka sitten kyllä hyvin nopeasti unohtuu, kun edessä on sekopäisiä reissuja  ja kosteita iltoja boolikulho kainalossa. Mutta nyt. Tää on jotain uskomatonta! Esimerkiksi eilen mä jouduin keräämään itseni, etten itkisi bussissa, KOSKA OLIN NIIN KATEELLINEN PIAN SYNNYTTÄVÄLLE PRINSESA VICTORIALLE!

Pahinta tässä on se, että mä en nyt vaan sitä vauvaa voi ruveta tehtailemaan; 30 neliön koppi, vasta-aloitetut opiskelut, rahanpuute ja 15-vuotiaan ajattelutapa ei ole ehkä ne kaikkein parhaat lähtökohdat pienelle ihmisille. VITTU! Olen niin katkera! Olisin valmis jättämään dokailut ja muut typerät tempaukset (esimerkkinä toimii hyvin viimeviikonloppuinen suljetun laskettelurinteen käyttö pulkkamäkenä), ja lisääntymään! Haluisin olla nuori äiti farkkuhaalareissa, työntelemässä rattaita. Käydä vanhempainilloissa ja viedä sitä satubalettiin ja futisreeneihin. Mutta ei, tasan ei mene nallekarkit taaskaan.

Millonhan tää helvetti menee ohi...

perjantai 3. helmikuuta 2012

ainiiiiiin

Reikäpäänä unohdinkin toivottaa hauskaa viikonloppua! Sovitaankos luntut sellanen plääni, että kukaan ei huomenna herää omasta oksustaan tai nuku vieressään karvainen, useita eri loiseläimiä kuhiseva mies? Tai että ei jäädytetä sitä synnytyselintä taksitolpalla, eli villahousut jalkaan.

ootte parhaita ja sillee!

ps. tää on mun viikonloppufiilis:
http://www.myfacewhen.com/365/

piikittelevät syyllistäjänaiset

Nyt mut ehkä sijoitetaan Vuoden Mulkuin Plotko -äänestyksen kärkisijoille, mutta aion silti paljastaa teille eräät luonteenpiirteeni: syyllistämisen ja piikittely.

Marttyyri-Jenni iskee suutahtaessa ja riitatilanteissa piikittelevillä "NO, JOS SUSTA ON OKEI...."-tyylisillä lauseilla, esimerkiksi näin: "No, jos susta on okei jättää mut siivoon ja mennä ite bisselle, niin mene toki!" tai "No, se on kiva, että sulla on aikaa tehdä kaikkea mukavaa vapaa-ajalla, mun ku täytyy alkaa nyt tiskaan sun tiskejäsi.". Sitte siihen päälle sellanen puoliksi auton alle jääneen oravan kärsivä ja tuskainen ilme.

Todella lapsellista, tiedän saatana! Siis syyllistäminen  kuuluu vanhojen kaivelun ja julkisen nolaamisen lisäksi niinku alhaisimpiin temppuihin, mitä voi vaan riitatilanteissa toiselle tehdä. Mutku se on niin jumalattoman helppoa ja kaiken lisäks vielä toimivaa. Pikku tikarin isku sinne toisen omantunnon pimeimpään kolkkaan ja se on siinä! Eikö muka ittees houkuttele livauttaa paria sammakkoo suustas?

Mutta on se niin, että melkein jokanen nainen syyllistyy tähän samaan juttuun sillontällön, se on varmaan evoluution muokkaama suojajärjestelmä meille tissiriipustimille (mahtava perustella olemattomalla biologiantietämykselläni asioita käyttäen sanaa "evoluutio"!). Ei niin sais tehdä, mutta jotenkin alkukantaisesti se tuolta jostain syvältä tulee. "No, jos sun mielestä sun ei tarvitse osallistua tämän suhteen ylläpitoon, niin ei sitten! Voinhan minä nämä meidän ongelmat yksinkin ratkoa!" Ja stradaa, toinen onkin heti paljon yhteistyöhaluisempi.

Siis mun mielestä pikku syyllistäminen on ihan ok -siis pienessä mittakaavassa ja harvoin. Sellaset "Muisteleppa sitä, kuinka olisit voinut pelastaa sydänkohtauksen saaneen ukkisi, jos vain olisit viitsinyt!"-tyyliset heitot ei oo edes syyllistämistä, vaan oikein kunnon henkistä raatelemista. Pois ne meistä. Mutta kevyet "no, jos toi pleikkari on tosiaan tärkeämpi asia ku ruuanlaitto, ni syö vittu se ohjain vaikka!" on ihan ok! Se ei kennellekään aiheuta traumoja, siinä ei ketään loukata, mutta se saattaa olla pieni potku sen sohvalla makaavan nasun perseelle.


Ei näin:
"En kyllä yhtään ihmettele miks sun entinen ämmäs jätti sut, sulta toi paneminen ei kyllä luonnistu!"
"Ootsä koskaan miettiny, että ehkä sä olit se, joka aiheutti sun vanhempien avioeron?"
"Faijas firma ei ehkä olis menny konkkaan, jos säki olisit viittiny laittaa tikkua ristiin... meinaa ei olis tarvinnu teidänkä 6 henkisen perheen käydä sossun luukulla..."

Vaan näin:
"No, jos susta on saatanan hauskaa pelata sitä autopeliä seittemättä tuntia putkeen, niin pelaa toki, mä voin sillä välin vaikka pestä sun hikisiä vaatteitas. On meinaan toi paikallaan istuminen varmaan kovin uuvuttavaa!"
"Kiva yskä, polta toki toinen rööki!"
"Kiitos vaan, oli kovin mukavaa odottaa sua 2 tuntia pakkasessa, kun UNOHDIT hakea mut. Nooo, keuhkokuume onkin mulla vielä kokematta...."

+ pilke silmäkulmaan ja "noo, läppäläppä"-heitto perään.

Harrastatko itse edes joskus tätä järkyttävän lapsellista, mutta kovin tehokasta keinoa? Kyl sä mulle voit kertoo...

torstai 2. helmikuuta 2012

poikaystävä vs. paras kaveri

Eräs lukija kysäisi multa tässä jokunen päivä taaksepäin aikas mielenkiintoisen kysymyksen, joka kuului suurin piirtein näin: jos paras ystäväni ja poikaystäväni menisivät ja paneskelisivat, miten asiaan suhtautuisin ja kumpi saisi lähteä ja kumpi jäädä. No, se kysymys oli vähän nätimmin muotoiltu, mutta... >> Ja siis huom! Puhun yleisellä tasolla poikaystävästä ja parhaasta kaverista, en ajattele päässäni omaa kumppania ja jotain ystävääni, kun tätä kirjoittelen.

Oon tätä asiaa ny pari päivää pohdiskellut ja ajattelin ihan aiheesta postata, koska kysymys on sinänsä mielenkiintoa herättävä ja loppujen lopuksi aika mutkikas.

Ensinnäkin, kumpikin saisivat mun puolesta elämästäni lähteä; ei niinkään se pettäminen, vaan se, että kaksi tärkeänä pitämääni ihmistä tekisivät sellaisia jekkuja selkäni takana. Vittu sellasta peliä en kyllä siedä. Molemmilta vois taittaa nenän perseeseen ja potkas mäelle! Sellasia saatanan pelleilijöitä tarvi kenenkään kattella.

Ja muutenkin pidän huomattavasti pienempänä pahana sen, että kumppani ympärikännissä vaikkapa riidan jälkeen menisi ja panisi eksäänsä, kuin se, että paras ystävä ja poikaystävä täysissä sielun ja ruumiin voimissa menisivät ja pistäisivät pikku salasuhteen pystyyn. Mitä vittua sellanen touhu on?! Kannattais vähä aiemmin sitten ilmottaa nusuttelupuuhistansa, ettei tarvis esim. parhaan kaverinsa pikkuhousuja löytää tyynyn alta... (Kieltämättä ajatus on aika kammottava. Tulis mieleen vain yksi kysymys: kumpaa lyön ensin ja kovempaa? JOOJOO EI SAA LYÖDÄ!)

Mutta siis jos jompi kumpi olisi PAKKO, siis aivan vitullinen pakko valita, niin kai mä kallistuisin poikaystävän puoleen. Jos sen naamasta paistais jumalaton katumus ja asiassa olisi joitain lieventäviä asianhaaroja, niin voisin käydä parit parisuhdekurssit ja -terapiat läpi. Kaveri taas... Mitä vittua, miten sen kanssa enää vois olla? Juu, varmaan hei järjestelisin jotain tyttöjen iltoja tai soittelisin sille mun ja poikaystävän ongelmista... EIKU! Sitähä joutuis pelkään, että se tyyliin vie sulta lihapullat lautaselta ku katsees käännät!

Muutenkin on aina aika jännä toi poikaystävä vs. paras ystävä vastakkainasettelu. Kuitenkin mä lähden siitä, että kumppani on se paras ystävä. "Poikii tulee ja menee, mut friends for ever"-lotina ei oo oikein mun juttu; vittu se kumppani ole vaan joku poika! Sen kanssa on tarkoitus olla aina yhdessä, hankkia perhe ja läpätiläpätilää. En mää ny kuitenkaan ihan sellasia suunnittele ystävien kanssa... Niiden kanssa suunnitellaan leffailtoja, ei asuntolainoja!


Mut jos ny kuitenki kaikki pysytään siellä ihan omissa sängyissä... jos aidan toisella puolella käy ruoho liian vihreäksi, niin avakkaa ny se vitun suu! Mieluummin lähtee suhteesta pää pystyssä, ku vietellä toisen lähipiiri.

PS. kumman sä valitsisit JOS olisi AIVAN TÄYDELLINEN PAKKO?

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

mainio aamu

Siis nyt on aivan saatanan pakko avautua tästä katastrofaalisesta aamusta, joka on ns. räjähtänyt mun käsiini, vaikka kello on vasta kasin kieppeillä. VITTU MIKÄ AAMU!

Ensinnäkin havahdun siihen, että olen aikas virkeä, mutta kello ei ole soittanut. Kappas, 20 minuuttia bussin tuloon, vittujee. Tokihan herätyskello saa itse päättää milloin soittaa ja milloin jättää soittamatta. No, kauheella paniikilla vaatteet päälle ja hampupesulle. Kerään tavaroita vitutuksen hiki otsalla ja kello vaan kulkee mua yhtään säälimättä eteenpäin. No, loppujen lopuksi tajuan, että mulla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta ehtiä minuutin päästä lähtevään bussiin, jos en ole edes laukkua pakannut tai syönyt jugua loppuun.

No, ei hätää Jenni. Seuraava bussi lähtee puolen tunnin kuluttua, ja myöhästyn tunnilta max. kymmenen minuuttia. Sen pystyy hyvin selittämään bussin myöhästymisellä ja pakkasten vaikutuksella dieselautoihin. Alan sitten lueskelle lehteä ja muutenkin otan aika rennosti. KAPPAS KAPPAS, taas on vitullinen kiire! En löydä juuri äsken pöydällä olleita hanskoja, pipokin on luikkinut vittuun ja muutenkin kaikki on räjähtämässä käpäliini. Hanskoja ei löydy, eikä sytkää, jota etsin ja etsin ja etsin melkein itkua vääntäen. Pyörin ympyrää tupakki väärin päin suussa ja sytkää ei vaan löydy. No, tajuan, että on pakko lähteä pysäkille.

Kotipihaan päästyäni havaitsen sivusilmällä erään kauniin näyn: SE SAATANAN LINJA-AUTO ON ETUAJASSA, JA PYYHKÄISEE SULAVASTI PYSÄKKINI OHITSE! Voi vittu mulla alko kivasti kilistä ohimoiden välissä. Kipsuttelin kotiin ja mitä löysinkään? SYTKÄNI. Sen saatanan runkkusytkän, jonka takia myöhästyin. Arvatkaapa missä se oli? No, sehän oli paitani alla rintsikoissa. VOI JUMALAUTA MÄ OLEN URPO! Josko kolmannella kerralla onnistun pääsemään bussiin asti... Kai se bussi tyyliin hajoaa tielle, syttyy tuleen tai räjähtää. =)

Tilannetta ei helpota kahvinkeitto-ongelmani (kahvin kuuluisi olla mustaa, ei vaalean kusen väristä), joka aiheutui mm. sen takia, etten tiedä paljonko sitä vitun purua sinne laitetaan. Muutenkin se kahvinkeitto oli ku vajaapäisen kokkikoulusta. En viitsi eritellä kaikkia keinoja, jolla yritin kahvia vahvemmaksi saada, mutta sanotaanko näin, että on mulla kovin hyvä mielikuvitus.


että huomenta vaan....