HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

20 vee ja risat!

Eräs anonyymi kyseli multa vinkkejä kahdenkympinkriisiinsä, ja että mitä hyvää siinä teinielämän jättämisessä on. No, ihan näillä näppäimillä vuoden 20-vuotiaana olleena (8.3. Jenni 21 v!!!) aihe alkoi kiinnostaa kovasti, eli olen tätä keskinkertaisesti toimivilla aivoillani pohtinut ja havainnut joitakin "plussia".  (seuraa sarkasmia, ironiaa ja läpänheittoa, mikäli et niitä lajeja ymmärrä, siirry vaikka lukemaan Laura-kirjoja)

Ensinnäkin on turha tuntea haikeutta teinivuosien valumisesta pois. NYT SE PELLEILY VASTA ALKAA! Itse asiassa viimeksi tänään koulussa tunsin olevani taas Jenni viistoista vee ; olin turhautunut silmiään pyörittelevä ja Stabiloilla vihkonreunaa suttaava pissis. Leggarit oli rutussa ja maailma vitutti. Eli kuvitelma siitä, että automaattisesti jotenkin aikuistuu kun mittariin pamahtaa 20 vuotta, on täääääyttä paskaa. Teinielämä jatkukoon!!

Mutta siis asiaan. Oon huomannut mm. sen, että mut otetaan vakavemmin, kun ikäni on 20, eikä 19. Yhtäkkiä olenkin aikuinen nainen, enkä joku just ja just täysi-ikäinen horotsu. Kaksikymppinen ei ole mikään teini, vaan aikuinen ihminen, jolla on Me Naisten kalenteri, lääkäriaikoja, tenttejä, vauvahaaveita ja päässä parit asuntolainalaskelmat. Ne asiat, jotka 18-19-vuotiaana mun osalta koettiin naurettavilta, onkin nyt yhtäkkiä ihan vitun jees. Huvittavaa, mutta totta.

Myös parisuhteeni muuttui muiden silmissä kovin vakavaksi, kun molemmat hipovat kahtakymppiä. Enää kihlamme ja häähaaveemme eivät olleet teiniunelmia, vaan vakavastiotettavia tulevaisuuden suunnitelmia. Yhtäkkiä suhteemme (joka on ollut monen huvituksen kohde vuosia), olikin vakavampi ja huomattavasti parempi. Eli typerä on ihmisten ajatusmaailma. Tai no, jos joku tosiaan pitää meidän edelleen yhtä hupaisaa yhteiseloa yhtäkkiä jotenkin aikuismaisena, niin onnee vaan... (vai oliko mm. mun eilinen angsti aiheesta "mix sä luulet et haluisin syödä keksejä ja jätskiä, ku tulin just salilta!?" jotenkin supadupa aikuismaista?)


Plussana koen myös vittuilumahdollisuuden nuoremmille kavereille. "Haekko hei Alkosta SuVia ku pääset töistä, AINII SÄ ET SAA!" & "Mennäänkö viikonloppuna sinne uuteen baariin, AINII, SÄ ET PÄÄSE SISÄLLE!" Kurjaa mutta totta. Mä uskallan vittuilla, koska luotan siihen, että he jatkavat vittuilutraditiota nuorempien kaveriensa kustannuksella. Myös "no, sä oot tollanen junnu"-heitot lämmittävät mieltä, kun pääsee pikkusen pätemään ja päätään aukomaan.

Vois sanoo, että on se elämä varmaan ihan mukavaa, oli vuosirinkuloita sitten 19, 20 tai 80. Jokaisesta iästä ja elämänvaiheesta löytää ne omat lempparihetkensä, turha sitä on itkee niitä menneitä teinivuosia. Nyt voi niinku alottaa sellasen semi-aikuinen nainen -vaiheen tai myöhäisteinivuodet? Vähä mielikuvitusta, kyllä sitä saa teineillä ja olla jopa kakara ihan iästä riippumatta.  Ja ps. kuinka monta überaikuismaista ja kypsää kakskymppistä te tunnette? Tunnen vaan niitä, jotka luulee olevansa ja sitten sellasia jotka ei ees yritä. Että nou probleemo!

olipas taas paska postaus, täytyis varmaan lopettaa tää internetin ylikuormittaminen paskanlotinalla ja alottaa vaikka joku kehittävämpi harrastus.

12 kommenttia:

  1. kiitos jenni tästä!! onneks mulla on silti vielä puoli vuotta "teinivuosia" jäljellä... :)

    VastaaPoista
  2. Ite oon kans ihan pian 20 vee ja odotan innolla, koska joistakin ihmisistä sillä todellakin tuntuu olevan ihmeen suuri merkitys, että ootko päivän alle vai päivän yli 20 vuotta. Vajaan kahden vuoden täysi-ikäisyyteni aikana oon jo ehtiny kuulla ihmettelyn "onks 90-luvulla syntyneitä aikuisia olemassa?" - ja ite ihmettelen ihan samaa. Pitäiskö tässä nyt niinku ruveta oleen jotenki tosi kypsä?

    VastaaPoista
  3. Olen jo kakskymppinen ja tajsuin äsken että monet asiat mitä ei olis kehdannu tehdä nuorempana, olis ihan hyvin nyt tehtävissä, saakeli nyt ku koputtelee jo aikuisiän ovella! :D -Sussu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja piti viel lisätä et mä olen aina se jolle kettuillaan junnuudesta ku oon syntyny päivää ennen joulua! :D Mut sit sanon et säilyn pitempään nuorempana ja rypyt tulee myöhemmi ku heille. :D

      Poista
  4. Mua lohduttaa se, että myös reippaasti yli kakskymppiset kaveritkaan ei vielä oo kasvanu aikusiks. Vaikka sunnuntaina tulee täyteen 22vee, ei tässä oo vielä mitään hätää. Tälläkin hetkellä tekis mieli lähtee amisteleen autolla (kyllä, muistan turvavyön ja ne vilkut) ja popittaa samalla Rihannaa. Ja asunnon ostamiset saa oottaa vielä kaaaauan, enhän mä vielä ees tiiä haluunko jossain kohtaa opiskella lisää ja missä kaupungissa! Tällä hetkellä oon tyytyväinen kun voin käydä töissä ja opiskella elämää omalla tavallani, ainoo ero teinimpiin vuosiin verrattuna on ehkä se ettei enää tarvi tehdä IHAN kaikkia tyhmimpiä virheitä, kun ne on jo tehty :D

    VastaaPoista
  5. Hyvä postaus. :D Elokuussa tulee 20 mittariin ja oon alkanu aatteleen kanssa, että mitä erikoista siinä on. Oon vaan miettiny että vittujes elämäni toiset pyöreet, SIIS BAILATAAN! :D Toisaalta mulle kelpais aina olla tää 19v, koska 20v tuntuu/kuulostaa siltä että vuodet vaan alkaa vierimään ohi silmien ja oon kohta siellä vanhainkodissa enkä oo saavuttanu elämässäni mitään ennen sitä. :D Lohtua kuitenkin tuo että monet 22-24v kaverit oo edelleenkään saanu mitään "erikoista" aikaseks, eli käyvät vaan töissä ja bilettää viikonloput. Mutta mua on lohduttanu toisaalta tosi paljon tässä "kriisissä" se että kaveri täyttää keväällä _30_ ja sanoo olevansa vielä ihan teini-ikäisen kengissä, suunnittelee jo melkein bilevaatteita ja juomatarjoilua kemuihinsa, vaikka onkin jo kahden lapsen äiti eli sinänsä pitäisi kai olla jo jotenkin aikuinen? :D Mahtava äiti se on siis, mutta kun lapset on näköpiiristä pois niin vaihtuu se toinen vaihe. :D Ei se kai paha oo?

    VastaaPoista
  6. Kaima ja vielä sama syntymäpäivä ;D

    VastaaPoista
  7. mullaki on samana päivänä synttärit ku sulla! paitsi et täytän seuraavaks just ton 20.

    VastaaPoista
  8. No mitäs vittua. On se nyt hyvä, että vielä löytyy ihmisiä jotka sanoo asiat niinku ne on. Vittu niinku.

    VastaaPoista
  9. Täälläkin nimi kaima ja sama synttäripäivä :D

    VastaaPoista
  10. täytin tossa eilen 21 ja en mä koe minkään muuttuneen sanotaanko sen jälkeen kun muutin pois kotoa,eli olisinko mä ollu 16 jos nyt ei lasketa että tuli täysi ikäiseksi ja sen tuomia etuja kuten ajokortti. Mutta noin niinkun muuten, järkee varmaan tullu ehkä vähän lisää joissain asioissa mutta toisissa taas hävinny se viimenenkin järki ;) Otettiin ukkoni kanssa tossa syksyllä asuntolaina ja ruvettiin rakentamaan omakotitaloa, monet kaverit on ihmetelly että miks noin nuorena... siihen oon kertonu että täällä missä asun mä maksan saman verran melkein vuokraa kun mitä lyhentäisin asuntolainaa ja kun mä joskus myyn sen asunnon siitä sentään saa jotakin, ei se paljon muuta asiaa vuokralla asumiseen, ainut vaan että rahat menee pankille eikä vuokranantajalle :D Mutta niin alkuperäiseen asiaan palaten, ne numerot ei kerro mitään siitä kuinka aikuismainen sä oot, kyllä se on käyttäytyminen ja jos joskus lapsettaa niin eihän tuntemattomat tiiä sun ikääs eli antaa palaa vaan ;)

    VastaaPoista
  11. Nimikaima täälläki! Mut mä täytänki 21 jo 3.3... Voin sit tulla kertoo jos se yhtäkkiä mullistaakin kaiken? :D

    Mä tajusin itseasias eilen ainoan asian, mikä muuttuu ku täytän 21.. Pääsen viikonloppuna laivalle ilman huoltajaa, vittu jee! :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!