HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

kömpelöt tohelot

Mua on aina hivenen hävettänyt se, että muut tytöt on kovin siroja, ketteriä ja muutenkin taitavia väistelemään esineitä. Minä en. En todellakaan.

Mä olen saatanan kömpelö. Oon just sellanen "hups oho sori, anteeksi, hups" ku kävelen oikeastaan ihan missä vaan. Pahin paikka, minne mut voi viedä on Kodin Ykkönsen astiaosasto ison laukun kanssa. Jouluostokset siellä oli sellanen saatanan jännitysnäytelmä, että oksat pois omenapiirakasta. Pekka tyyliin nappaili ilmasta putoilevia lasikippoja, kun mä yritin päästä perseeni kanssa väljemmille vesille. Se mainio tunne, kun kylmä kauhun koura kouraisee mahasta kun huomaa töytäisevänsä perseellään satasen Aalto-vaasia...

Mun mielestä mun tapaturmahistoria kertoo aika paljon mun toheluudesta ja kömpelyydestä: on ollu laturi jalkapohjassa, veitsi kämmenessä, tikkejä naamassa, useita mustelmia ja murtuneita varpaita. Tällä hetkellä epäilen (hius?)murtaneeni lonkkaluuni, että sinänsä mahtavaa. Muut väistää esineitä ja pöydänkulmia, mutta minä en! Vittu minä menen läpi!

Näkisitte mut tarjottimen kanssa ruokalassa. "Oho sori, voi vittu, mun leipä tippu, oho anteeks, helvetti mun haarukka putos, sori sori, anteeksi kasvissosekeitosta niskassasi, hup sori, mä menisin tästä, voi vittu." Kaverit etenevät huomattavasti paremmin; he ottavat tarjottimen ja kävelevät paikalleen. MITEN VITUSSA NE TEKEE SEN?! Mä aiheutan kolmekymmentä törkeää pahoinpitelyä, kuolemantuottamuksen, henkisiä kärsimyksiä ja tuhoan omaisuutta viidentoista tonnin edestä, kun etenen ruokalinjastolta lähimpään ruokapöytään!

Aina oletetaan, että tytöt etenee sulavasti ja liukkaasti paikasta a paikkaan b. Tyttöjen pitäisi hallita se kroppansa ja jalkansa, mutta vittu ei! Mä törmäilen seiniin suoralla käytävällä, lyön lantioni aina kaikkiin edessä oleviin esineisiin, esimerkiksi pöydänkulmiin, ihmisiin, ovenpieliin, lavuaariin... Jalat ja varpaat on koko ajan mustelmilla, samanlailla ku pikkupojilla omenavarkaista tullessaan. Ei jumalauta, onko mun tasapainovälineet vaurioittuneet vai missä on vika!? Kävelenkö mä vinoon, onko mun synapsit vituillaan vai miksei tieto aivoihin välity?

Olenko ainoa, joka aiheuttaa yleisissä suihkuissa kauhistuneita katseita ja epäilyksiä perheväkivallasta, kun isken paikalle mustelmaisen kroppani kanssa? Olenko ainoa, jonka ensiapuhistoria ja tapaturmatilastot aiheuttavat huvittuneista ja epäuskoista naurua? Olenko ainoa ns. leveä kulejtus posliinikaupassa?

34 kommenttia:

  1. ihan paras :DDDD nauroin ihan koko ajan :DDDD
    ite en oo nii hirvee kömpelö paitsi riippuu kyllä päivistä.... :D

    VastaaPoista
  2. tää oli taas ihan huippu! :D

    ja täällä toinen samanlainen, jolla on kans kodin1 ihan norsu posliinikaupassa olo, puhumattakaan jostain ulkomaiden matkamuistoliikkeistä!

    lyhyen ajan sisällä oon kaatanut tiimarin kynätelineitä, seppälän hyllyjä ja kaikkea muuta päälleni niin paljon ettei kaverit kehtaa edes tulla kauppoihin mun kanssa enää ja koska oon vielä niin onnellisen lyhyt että hakkaan päätänikin joka jumalan kulmaan niin kuhmuja ja mustelmia löytyy vaikka muille jakaa!

    sun blogi on parhautta ♥

    VastaaPoista
  3. :DDD MINÄ OLEN JUURI TUOLLAINEN. Joka helvetin päivä mä hakkaan esimerkiks vaikka ovenkahvaa ku se kävi päälle. Se on nii ärsyttävää! Ollaa asuttu täs kämpäs 14 vuotta ja silti mä en vieläkään osaa varoa tiettyjä paikkoja :D

    VastaaPoista
  4. Miten mie alan löytää yhä useempia yhtäläisyyksiä itteni ja sinun väliltä?:D Siis ite oon niin suunnattoman kömpelö. Aina kaupassakin saan pelätä, että mitä tippuu ja kotona törmäilen aina kaikkeen. Yleisellä paikalla se on suunnattoman noloa, kun tiputtaa tyyliin puolet kaupan hyllyssä olleista tavaroista ja muuten oma kömpelyys joko naurattaa tai vituttaa suunnattomasti. Ei se ole kamalan mieltä ylentävää, että lähtee kävelemään ja meinaa mennä ovesta, mut kappas vaan. Törmäänkin matkalla ovenkarmiin tai jotain vastaavaa:D

    -Satu

    VastaaPoista
  5. täälläkin yksi kohtalotoveri!!

    VastaaPoista
  6. Taas yksi samanlainen ilmoittautuu! :D Tän päivän aikana kerinny jo astumaan kannettavan laturin päälle ja jalkapohja senkun paisuu.. Eikä oo kauaa siitäkään, kun kävelin päin vessan oven KARMIA vavahduttaen koko seinää ja aiheuttaen kunnon kuhmun ottaan... Ja kaikki tavarat tippuu xs mut huumorilla siitäkin selviää ja onpahan aina kerrottavaa muille :D

    VastaaPoista
  7. haha tää oli hauska :D itel iha samat ongelmat kyl. ties kui monta kertaa pikkuvarpaatki murtunu sen takii et on osunu pyödän jalkoihi ja taittunu x(

    VastaaPoista
  8. Mulla on jostain syystä ihan käsittämätön taipumus lyödä varpaani joko kynnykseen tai sit sängynjalkaan. Vaikka kuinka yritän väistää ja ihan keskittyä siihen etten telo itseäni mihinkään niin silti. Onneks sellasesta ei tuu pahoja vammoja. Siitä sen sijaan kyllä tulee kun en vielä 20-vuotiaanakaan osaa varoa leveää lantiotani ja tiputtelen mm vaatekaupoissa koruhyllyistä tavarat alas. Mut siitä pitää kyllä sanoa että mille kääpiöille nekin käytävät tehdään? Monessa vaatekaupassa on just jotkut koruhyllyt niin lähellä toisiaan että pitäis vissiin olla tyyliin kokoa xxs että sieltä välistä vois kulkea ja käydä katsomassa koruja pudottamatta mitään. Ehkä se ei ihan aina oo pelkästään meidän syy että ollaan käveleviä katastrofeja?

    VastaaPoista
  9. Täällä yksi onnettoman kömpelö lisää. Muistan että joskus murrosiän alussa sanottiin että kyllä se siitä loppuu kun oppii hallitsemaan niitä kasvaneita raajoja. No, ei ole loppunut :D "Sulle ei enää tarjoilla" -heittokin vanhenee tosi äkkiä.

    Paljon urheilevana kyllähän se välillä hävettää kun ryhmäliikunnassa sotkeutuu omiin jalkoihinsa tai lajitreeneissä ne kädet vaan menee sotkuun, mutta no.. Siksi ehkä vaihdoinkin lajia sellaiseen, jossa sulavalla ja kauniilla liikkumisella ei niin tarvitse hifistellä ;)

    Niinja.. Onneksi oon hankkinut paljon astioita, koska niitä myös menee rikki.

    VastaaPoista
  10. Samoin! En käsitä miten voi kävellä päin ovia tai ovenkarmeja ja astuu tavaroitten päälle ja vetää koneen laturin johdot jalallaan irti vaik koittaa varoa!! Tai jättää hiuksensa auton oven väliin mennessään sisälle, tai melekin kuristua kun helmet jää kiinni ovenkahvaan, repästä kättä/lantioo vitun lujaa kun hiha/housun lenkki jää kans ovenkahvaan, kuinka ahne saa olla että puree sormeensa syödessään tai melkein kaatua tuolilla kun venyttelee selkäänsä. Varpaitten lyominen kynnyksiin sun muihin on niin helvettiä se tunne kun sattuu niin PALJON, ja vituttaa ku satutti ittensä taas ni tekis mieli porata!! Mulla on jalat kanssa aina ruhjeilla kun niitä hakkaan joka paikkaan ja kädet on toiset turhakkeet mitkä vaikuttaa siltä et ne lepattais tuulessa ku niitäki onnistuu hakkaamaan. -Sussu

    VastaaPoista
  11. Jotain ihan naurettavaa on se että kävelet sisään huoneeseen ja huomaat, ettet pääsekään noin puoli metriä kynnykseltä enää eteenpäin. Sit tarkastelet asiaa ja toteat, että oot jääny ovenkahvaan kiinni niin, että se kahva on menny paidan hihaan ja toki sitten myös nopeassa liikkeessä tehnyt nätin pikku reiän siihen rättiin. Mulle on tapahtunut tätä useasti. :D

    VastaaPoista
  12. hahhhahaaa ihan mahtava teksti :D oon ihan kamalan kömpelö. kouluaikoina hävetti sairaasti, kun niinkin yksinkertanen operaatio ku pulpetin äärestä ylös nouseminen ei koskaan onnistunut hissunkissun, vaan aina kauhee kolina :D vihasin sitä ku vaikkapa kokeita palautettiin - muuten on suht hiljasta, ni sitte ku meitsin vuoro tulee ja kauhee ryminä =( ja mikään ei pysy kädessä (eilen pudotin varmaan kolmesti pankkikortin lattialle, toisaalta humalalla saattoi olla vaikutusta asiaan), varpaat on kohta jossai kuoliossa ku potkin ne sohvan ja sängyn jalkoihin ja ties mihin, ovenkahvat vainoaa mua jne... elämä on rankkaa kömpelönä :D

    VastaaPoista
  13. siis herrajumala mä vihaan sun esimerkkejä..... ne on niiiin rasittavia, kaikki nimet mitä keksit ja tuo liiotteluja ja argh mutta SILTI mä luen tätä sun blogia :D jotakin sä siis teet oikein.. pisteet siitä!

    VastaaPoista
  14. HAHAHAHAHA :DDD Mä vaan nauroin tätä lukiessa, ihan paras! :DD Voin vaan kuvitella noi tilanteet :DD

    VastaaPoista
  15. voin ilmottautua sielunsiskoksesi !! määki oon kans yks tunari, kaikki paikat ihan paskana ku mä oon liikkeellä :DDDD

    VastaaPoista
  16. jaan tunteen kanssasi... tosin kyllä mä kykenen välillä yllättävän sulavaan liikkumiseenkin, mut oon aina tämmönen pieni 151cm pätkä pikkutyttö nii pääsen väentungoksissa aika sujuvasti eteenpäin luikkimaan :D

    mut minäkin lyön ihan harva se päivä varpaita ties mihin rappusiin ja oviin ja en oikein osaa katsoa mihin kuljen ja oon noin 1982345 kertaa lyöny lonkan kirjahyllyni terävään kulmaan kun meen mun huoneesta ulos ja tiputtelen koko ajan tavaroita.. sit mulla on vielä tapana (tai se tulee ihan vaistomaisesti) että ku jotain tippuu nii täytyy hihkaista kovaan ääneen siihe perään että VOI KAUHEETA tai OHO HUPS tai APUA ANTEEKS NYT TIPPU tai muuta vastaavaa... mitenköhän mun perhe ei oo viel menettäny hermojaan :D

    sitte ku oon mun parhaan kaverini kanssa shoppailemassa nii tottakai tiputan kaikki vaatteet jostain vaaterekistä ku otan sieltä yhden ainoan rääsyn lähempää katsomista varten, tai tiputan kassalla rahat lattialle jne.. sit mun kaveri on just sellanen hoikka ja siro keijukainen jolta sujuu kaikki todella sulavasti :<

    VastaaPoista
  17. Moi!
    Mun veljellä on lukihäiriö, johon liittyy tommosia hahmottamishäiriötä ja kuulostaa toi sun toilailu aika lailla samalta ku sen :D Jos teet välillä pöllöjä kirjoitusvirheitä ja lukemisen oppiminen oli vaikeaa, kantsii hakeutua tutkimukseen :) Saattaisi meinaan helpottaa monia asioita elämässä - siihen on harjoituksia, jotka helpottavat oireita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä lukihäiriöisten kirjallinen ulosanti on enemmän tai vähemmän epämääräistä, mutta Jennin kirjoituksissa ei kyllä ole ainakaan meikäläisen mielestä mitään mikä viittais lukihäiriöön =DD

      Poista
  18. HAha :DD sai taas nauraa vedet silmissä :D mut joo tiedän tunteen oon täysin samanlainen, kaikki mihin kosken hajoo oli kyse tiskipöydästä, kaappien ovesta, puhelimesta jne :D Kartan itekki todella kaukaa astiaosastot kaupoissa ku se on aivan varmaa että sieltä jäis mun jälkeen vaan lasinsiruvana :D Voin ilolla kertoa siis että et oo yksin kömpelyytes kanssa :D

    T. Mari

    VastaaPoista
  19. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  20. Oli edellinen viesti niin päin pyllyä kirjoitettu että kokeillaampa uudestaan :D

    Eli siis täysin tuttua! Mun poikaystävä on antanu mulle jopa lempinimeks Täystuho... Ja jalat aina ihan mustelmilla joiden alkuperästä ei oo mitään käryä :)

    VastaaPoista
  21. Sun blogis on aivan mahtava :DD aina saa repeillä kuin viimestä päivää näitä lukiessa...


    / Mantelinorsu

    VastaaPoista
  22. oivoi, tutun kuulosta! nimimerkillä pudotin tietokoneen 3 kertaa lattialle tätä lukiessani..

    VastaaPoista
  23. Hei tai sit vika voi olla siinä jos ei tunne omia raajojaan niin hyvin? ;)

    VastaaPoista
  24. Täällä on yks jolla on sama ongelma :D! Onneksi meitä on useempiki,oon aina ajatellu et oon ainoo :D Mulla kans tapaturmahistorian kertoessa tulee epäuskoisia katseita :D

    VastaaPoista
  25. Ootkohan joku mun kadonnut pikkusisko, kun olet niin uskomattoman samanlainen. Asutaan vielä kumpikin Pirkanmaalla, itse asun Tampereella. Mutta oikeasti. Oot vaan huippu plikka.

    Tuo törmäily, kouhotus, tunarointi ja sähläys on mulle niin jokapäiväistä. Meinasin juuri viikko sitten kävellä mm. Ikean pyöröoven lasin läpi ja tuhota koko ravintolan kun taistelin linjastosta itselleni tarjottimen täyteen tavaraa. Kaksi askelta, ja vesilasi läikkyi ympäri tarjotinta. Pahimpia on vesilasit, kahvikupit jne. Miten hei ihmisten tekee sen, ettei se läiky ympäri tarjotinta? Saan kahviloissakin aina hävetä silmät päästäni.

    Läikyttelen myös ruokaa ja juomia usein syliini ja toisinaan myös muiden syliin.

    Kerran koheltaessani H&M:n jossain mega-aleissa, huomasin poistuessani että giganttiseen laukkuuni oli tarttunut...rintaliivit. Tajusin sen vasta kadulla ja palasin pää punaisena palauttamaan niitä ja änkytin, että "Emmä näitä koittanu varastaa, nää on ihan liian pienetkin..." Kuinkahan kauan olin jo pyörinyt siellä rintaliivit laukunreunasta roikkuen. Ja mistä ne oli siihen edes ilmestyneet. Voi luoja :D

    VastaaPoista
  26. ...niin ja viimeisin sankaritekoni oli rikkoa lavuaari. Okei, se oli jo vanha ja haurastunut mutta kädestäni jälleen lipesi voidepurkki, vielä pieni silmänympärysvoidepurkki, sopivaan kohtaan lavuaaria ja nyt siinä sitten on giganttinen halkeama. :D

    VastaaPoista
  27. Joo koulun ruokalassa käveleminen tarjottimen kanssa oli yläasteella painajaista. Esim. yks kerta vappuna koulussa oli joku naamiaisjuttu. Ite puin ylleni äitin häämekon ja olin morsian. Ruokalassa kannan tarjotinta ja pamautan jotenkin käteni siihen tarjottimeen niin, että ne ruoat ja juomat lentää kaaressa mun ja äitin 80-luvun häämekon päälle. HEHEHE.

    VastaaPoista
  28. Mä en oikeestaan satuta ikinä itteeni mihinkään, mut pudotan kyllä aivan kaiken käsistäni! siis aina, mitä tahansa mulla on kädessä, niin se on sata varmaa kohta lattialla. yks päivä töissä (kampaamossa) pomo lainas mulle sen huippuhyviä saksia ja sano aika tiukalla ilmeellä, että "älä vaan tiputa!" juu, ei luo mitään paineita tälläselle mätäkädelle ton kaltaset varotukset.... toinen juttu, hihat! mä jään päivittäin hihoistani kiinni johonkin; ovenkahvaan, naulakkoon... eikä ole väliä onko lyhyet hihat vai koko pitkät, aina kun meikämamma painattaa meneen, niin aina on hiha kiinni jossain! perkule, niin raskasta välillä olla minä.

    VastaaPoista
  29. Hahahah taas kerran nauroin ääneen. :D:D Ihan mahtava postaus ! Voi tokii johtuu kellon ajastakin, että kaikki tuntuu niin hauskalta - alkaa oleen aamu jo !

    Mutta itseasiassa heti kun mainitsit KodinYkkösen, tuli sellainen "tiedän tunteen..." -fiilis. Mä oon aina kans kun norsu posliinikaupassa, miten vitussa jotkut tosiaan osaa liikkua niin ketterästi?! Mä aina kelaan sillee "joo, perse ei osu mihinkään, varpaat ei osu mihinkää... voi vittu mitä mä nyt pudotin kädelläni?" eli aina joku ruumiinosa riehuu. Varsinkin just sellaisissa paikoissa, joissa se on ehdottoman noloa, vittumaista ja/tai tulee kalliiksi (kuten just nuo astiakaupat). Ja sama kun yritän liikkua jossain Halvan&Mauttoman rekkien välissä ni mun reitillä on vähintään se 319 vaatetta lattialla mytyssä kun aina joku laukku tai perse hipasee.

    Useimmiten, valitettavasti, mun suusta kans tutuimpia sanontoja on "oho se lähti irti" "voi vittu se meni rikki" "oho hups sori anteeks" jnejne.

    Oispa mustaki kasvanu siro ja ketterä, eikä tällainen norsunpoikanen. :-D

    VastaaPoista
  30. Niin samaistuin tähän tekstiin. Olen muuten pienen kokoinen mutta takamukseen on siunaantunut täytettä turhankin paljon. Olen uskomattoman tohelo(onnistuin esimerkiksi kaatumaan OMAN autoni alle.älä kysy miten) ja poikaystäväni nätisti tässä taannoin ilmoitti että voisi olla kanssa eläjillä turvallisempaa jos mulla olis leveäkuljetusvalot takamuksen vieressä :D

    VastaaPoista
  31. Niin samaistuin tähän tekstiin. Olen muuten pienen kokoinen mutta takamukseen on siunaantunut täytettä turhankin paljon. Olen uskomattoman tohelo(onnistuin esimerkiksi kaatumaan OMAN autoni alle.älä kysy miten) ja poikaystäväni nätisti tässä taannoin ilmoitti että voisi olla kanssa eläjillä turvallisempaa jos mulla olis leveäkuljetusvalot takamuksen vieressä :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!