HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 16. helmikuuta 2012

kunnon parisuhteessa kaikki on yhteistä < 3 3 3 sydän sydän

Olenko mä ainoa ihminen, joka pitää mielellään omat rahat omina rahoina ja omat tavarat omina tavaroina, vai oonko jotenkin epäkelpo suhteeseen?

Viime aikoina monet on vähän niinku antanu mun ymmärtää, että suhde ei ole kovin vakavalla pohjalla, jos omista rahoista pidetään huolta ja menot pyritään jakamaan suurinpiirtein puoliksi. Pitäis elää siivellä tai ostella yhteisiä tavaroita, että suhde olis jotenkin edustava ja kehityskelpoinen. HUH HUH!

Mä olen ihminen, joka pitää omat tavarat omissa paikoissaan ja piste. Osa huonekaluista on mun, osa Pekan. Yhteisiä huonekaluja on pyöreä nolla; miks vitussa pitäis ostella YHTEISIÄ HUONEKALUJA?! Tuleeko parempi mieli, kun ostetaan se yhteiseksi yhteisillä rahoilla? Herrajee, mua ainakin lohduttaa ajatus siitä, että ylipäätään omistan jotain omaa....

Toki nyt opiskellessa mun taloustilanne on niin heikko, ettei Pekka edes ehdota mulle kaupassakäyntiä; elän käytännössä siivellä. Mutta lohduttaudun sillä, että joskus tilanne voi olla toisinpäin ja saan ns. maksaa takaisin. Mutta sepäs monia ihmetyttää! Miksi mun pitäis ajatella jotain takaisinmaksuja, niinku KUNNON parisuhteessa ei rahoja laskella ja toiseen voidaan laittaa viime pennit.

No itse asiassa ei voida. Mä en maksa Pekan baari-iltaa, mikäli sillä ei olis rahaa, enkä oleta senkään niin tekevän mulle. Lainata voi, mutta ne maksetaan takaisin tiettyyn päivään mennessä. Piste. Oli se sitten 20e tai 100e, mutta jos se LAINATAAN, se myös maksetaan takaisin. Joillekin ihmisille se on jotenkin suuri ihmetyksen aihe, jos perin Pekalta takaisin viidenkympin velkaa tai maksan omaani sille. "Siis mitä vittuu tollasii pikkusummii makseleen, ei niinku oikees parisuhtees tollasia lasketa!"

Toki Pekka rikkaampana (eiku?) osapuolena makselee mulle taksimatkoja ja ruokia ja suurimman osan laskuista, mutta suostun siihen, jos se on sille täysin okei. Jos se haluaa antaa mulle aamulla kahvirahaa, voin ottaa sen vastaan, mutta mä en ala kinuamaan mitään vitun viikkorahaa. Ei parikymppisen miehen kuulu elättää jotain amislorttoaan!

Mun huonekalujakoa myös kauhistellaan silmät perseessä asti. Miksi tarvitsisin muka omaa, kun voin ostaa rakkaan kanssa yhteisiä huonekaluja? No, vaikkapa siks, että jos rikon Pekan omaisuutta, maksan sen takaisin (ainakin pyrin siihen, tällä hetkellä Pekan perintälistalla on mm. kännykkä...) ja jos jotain kurjaa tapahtuu, tiedän mikä kuuluu kenellekin. Eron hetkellä tai jossain muussa kurjassa tilanteessa on muutakin mietittävää ku joku saatanan tappelu jostain pöydästä. ("siis vähäks kamala ajatusmaailma, odotaks jotain eroo, etsä luota teidän suhteeseen!?!!11" voi vittu, koskaan ei vaan voi tietää mitä tapahtuu, piste!)

Olenko siis epäkelpo ihminen, jos haluan pitää omat tavarat omina? Tai jos en suostu mihinkään yhteisostoksiin? Tai jos tunnen huonoa omaatuntoa siitä, jos toinen ostaa viimeisillä rahoillaan mulle ruokaa?

20 kommenttia:

  1. Asiallinen postaus! Meillä ukko hokee koko ajan että joo on yhteiset rahat, mutta en vaan suostu siihen. :D Kaupassa maksaa se kenellä on varaa ja jos ostetaan jotain uutta niin sitte vaikka maksetaan puoliks tai toinen maksaa ja toinen heittää myöhemmin seteleitä kun on varaa, eli loppujen lopuks menee maksu puoliks. Se saattaa maksaa mun laskut kun on varaa, mä voin maksaa jotain sen laskuja kun pystyy. Ei tarvii heti tehä sitä yhteistä tiliä jne etenkään kun mä oon vielä "opiskelija" (ok sossun tuloilla atm mutta kohta taas opiskelija!) ja ei oo niitä oikeita tuloja. Mä oon nähny montaki vanhempaa pariskuntaa joilla on edelleen omat tilit ja omista rahoista maksetaan ne omat huvitukset ja joillain jopa ruuatkin menee "puoliks". :D Eli se että on yhteinen tili, ei kerro mitään sen parisuhteen tasosta! Mun porukoilla oli vielä 2 vuotta sitten omat tilit ja ne on sentään ollu melkein 20 vuotta naimisissa. :D

    VastaaPoista
  2. Ite oon vasta nii juniori etten henkilökohtasta kokemusta pysty kertoo, mutta sen verran tiiän että porukoilla oli ennen eroo omat tilit ja yks yhteinen tili, kai ? Ja huonekaluja ne ei mitenkää puoliks ostellu - äiti halus punasen pöydän niin se osti sellasen ja kun ne eros niin se vei sen mukanaa. Isukki halus jonku oikei hienon ja voimitenhienon televisiotason ja sen se osti, otti sitten erossa mukaansa. Oli niillä jotain yhteisiä kamoja mitä sitte mietittiin, mut sen yli 15 vuoden aikana on iha ymmärrettävää että yhteisiä juttuja jonkun verran kertyy. Emmä ainakaa rupee heti boyfriendin kanssa rahoja liittämää yhtee kun kimppaa muutetaa ja "KAIKKI YHTEISTÄ, ELÄMÄ HYMYILEE"- periaatteella menemää eteenpäi. Ei siinä oo ideaa :--D

    VastaaPoista
  3. Millanen lähipiiri sulla on ku sieltä aina tuntuu tulevan aihetta tämmösiin postauksiin, oli kärjistettyjä tai ei? :D

    En tiä mistä se ihme hapatus tulee että avioehto on epäluottamuslause kumppanille ja parisuhteelle, mutta se tuntuu olevan yleinen asenne. Musta se on välittämistä, sekä itsestä että siitä kumppanista ja mahdollisista tulevista lapsistakin. Että jos se ero tulee, sille ei voi mitään, mutta ainaki voi ihan rauhassa keskustella vaikka siitä huoltajuudesta eikä ensin ruveta vihaamaan toista ihmistä entistä enemmän sen takia että on joutunu huutaan pää punasena puoli tuntia että on saanu itelleen jonku ruokapöydän. Se helpottaa asioita.

    Ja miks ei sais laskee sitä, kumpi maksaa vaikka kauppareissulla? Mua lähinnä ärsyttää ihmiset, jotka on parisuhteessa sillä asenteella että "ihana mies ku maksaa kaiken, vois käskee sen ostaa mulle ton 200 e laukun". Se on hyväksikäyttöä, ei rakkautta. Kyl sitä ihmisellä pitää oma talous olla. Joku yhteinen tili, miksi? Jos sen sohvan haluaa puoliksi ostaa niin nostetaan rahaa molempien tileiltä yhtä paljon tai maksetaan ne osamaksuerät vuorotellen. Ei ole niin vaikeeta.

    VastaaPoista
  4. Meillä on lapsi, joten luonnollisesti ruoat maksetaan se kellä on rahaa -periaatteella, mies maksaa vuokran, koska sen tilille menee mun asumistuki (ja toki maksan erotuksen tuolle vielä). Meillä menee aika tasan noi asumiskulut, ja ne rahat mitä kummallekin jää, on sitä omaa rahaa, jonka saa kumpikin käyttää just niinkun huvittaa. Toisaalta on meillä sit ihan selkee sellaiki et jos toinen tarvii rahaa, se saa sen rahan, eikä lainaa, mut et tosi harvoin tulee meillä tilannetta, jossa omat rahat olis loppu ja joutuis pyytelee puolisolta. (: mut joo, meillä oli selkeet omat rahat ennen lasta, mut tuon tullessa kuvioihin koko homma jotenki sulautu tollei puol yhteiseks, että kun on kolmas jäsen perheessä, josta kummankin pitää huolehtia niin ei siinä meinaa olla varaa pitää täysin erillään rahoja (:

    mitä noihin huonekaluihin tulee, mä en ole edes ajatellut jotain yhteisiä huonekaluja tai muuta. Mä vähän näen (ja mies myös, me on puhuttu et mitäs sit jos :D), että me ollaan 2 aikuista ihmistä ja saatais kyllä ero hoidettua nätisti ilman riitoja ruokapöydästä. Että sohvan saa se, jolla on sille isompi tarve/huonompi rahatilanne jne. Että pitää se toinen ja sen tarpeet ottaa huomioon, vaikka oliskin just eronnu. Ja kaikesta voi ja kannattaa puhua etukäteen, helpottaa kummasti sit kun jotain käy (toinen kuolee, tulee ero, muutetaan yhteen mut on aivan eri tavat jne).
    Pienellä aasinsillalla nyt, mut mua on aina ihmetyttäny, miksei ihmiset enää puhu keskenään. Että hypätään vaan parisuhteeseen, mut ei puhuta just sen parisuhteen säännöistä ja seuraavaks erotaan koska toinen on pettäny, eikä tää toinen edes pidä tekemäänsä pettämisenä. Tai ettei sanota ihan suoraan jos tuntuu pahalta. Tai ärsyttää kun toinen on jättänyt taas pyykit koneeseen. Tai miten ihanaa on kun se toinen oli keittäny aamukahvit sulle valmiiks. Ihmiset ei enää tunne toisiaan, et kunhan nyt vaan ollaan yhdessä, vaik en mä tost toisesta oikee mitää muuta tiedä kun sen lempivärin ja kuka on sen paras kamu. (ja koko roska päteköön myös moneen kaverisuhteeseen)

    VastaaPoista
  5. Meillä on yhteiset huonekalut siinä vaiheessa, kun ostetaan jotain uutta. Tällä hetkellä meillä on miehen telkkari, miehen sohva, minun pöytä, mutta miehen tuolit jne. On myös minun kattiloita ja miehen lautasia. Ja koska meidän telkkari/digiboxi tekee kuolemaa ja minulla ei tällä hetkellä ole varaa osallistua uusien ostamiseen niin mies ostaa ja se on sitten hänen telkkari. Sitten jos sovitaan ostavamme jtn uutta isompaa, niin sitten ne maksetaan puoliks ja sit ne on meidän yhteisiä. Ruokakaupassa ostaa ruoat se, jolla on varaa sillä hetkellä ostaa. Ennen laitettiin ruokaostokset puoliks, mutta koska mies on töissä ja minä en niin sillä on varaa maksaa enemmän ruoista kun miulla. Ja ollaan aateltu silleen, että koska minä luultavasti pääsen koulusta aiemmin kun mies, niin maksan tavallaan sitten takaisin myöhemmin. Ja tosiaan, jouduin ottamaan velkaa mieheltäni viime kesänä, koska minulla ei ollut töitä vielä kesän alussa ja en saanut siihen väliin mitään tukia, joten makselen edelleen niitä minun velkoja takasin. Asutaan siis yhdessä jo kolmatta vuotta, mutta silti ei ole yhteisiä tilejä saati sitten rahoja, koska toinen tienaa enemmän kun minä. Ja toisekseen, jos mie tarviin rahaa, niin saan sitä ihan pyytämällä. Miusta se olis ainakin tosi epäreiluu, että meillä olis yhteinen tili ja eläsin sitten kuitenkin miehen siivellä, koska miula ei olis ikinä siellä tilillä omaa rahaa:D

    -Satu

    VastaaPoista
  6. Nii ja pitää vielä tuohon lisätä, että vuokrat maksetaan aina puoliks. Sit jos ostan jotain kauneuteen liittyviä (meikit, hiusvärit, hajuvedet jne) niin ne mie maksan melkeen 100% ajasta itse:)

    -Satu

    VastaaPoista
  7. Ylipäätäänkin musta on todella outoa, että ulkopuoliset voi tulla toteamaan, että sun suhde on epäkelpo kun teet näin. Kuulostaa kliseeltä, mutta se on totta, jokainen parisuhde on erilainen ja jos joku toimii meillä se ei välttämättä toimi muilla.

    VastaaPoista
  8. Me perustettiin yhteinen tili siinä vaiheessa kun mentiin naimisiin. Sitä ajatellen, että molemmat laittaa sinne välillä rahaa sen mukaan miten pystyy, ja sieltä sitten maksetaan isoja hankintoja tai säästetään esim. jotain matkaa varten. Tän lisäksi meillä on molemmilla omat tilinsä, joista vuoroon ostetaan ruuat sen mukaan kummalla on enemmän rahaa. Mä maksan meidän yhtiövastikkeen ja mm. oman puhelimen ja mies palkansaajana (ite kelan vanhempainrahoilla) maksaa kuukausittain lainat. Yhteisiä laskuja esim. sähköt maksetaan sit miten sattuu rahaa olemaan. Tietty maksu politiikka on enemmän miehen vastuulla jos ruvetaan ihan senttejä pyörittämään, mutta toisaalta mun mielestä parisuhde on sopeutumista tilanteisiin. Ja nyt vaan on niin että mies saa noin kuus kertaa enemmän rahaa kuussa kuin minä, joten siksi vaaka kallistuu enemmän miehen puoleen tuossa maksupolitiikassa. Mutta en koe kuitenkaan eläväni siivellä, vaan mua alkaa aina ahdistamaan, jos tuntuu että mies maksaa ns. "liikaa". Sit tasaillaan jollain tapaa vaikka leipomalla sen erikoisherkkuja :)
    Mä koen nyt että meillä on niitä yhteisiä huonekaluja kun ostettiin asunto ja yhdessä mietittiin, että mitä me tänne oikein halutaan. Mutta jos ero sattuisi, uskoisin että osattais ihan hyvin sopia kalusteista että kumpi ottaa mitkäkin.

    Mä koen tän toimivana, on oma tili, josta maksaa omat tavarat, esim. meikit yms. mutta on olemassa myös yhteinen tili, jonne voi laittaa rahaa sitten johonkin yhteiseen kivaan.

    VastaaPoista
  9. Kerro nyt hyvä ihminen jo vieläkö se Pekka(Petja?? sama ihminen?) on intissä? Miten teillä on menny intin aikana? Onko ollu helppoo? Ja ole kiltti ja vastaa kerrankin mulle :)

    VastaaPoista
  10. Kukin tekee miten tykkää, mutta omalla kohdallani olen eri mieltä tästä. Meillä miehen kanssa alkoi rahat mennä yhä enemmän yhteisiksi mitä lähemmäs hääpäivä tuli. Meillä oli ennen häitä vielä selkeästi eri tilit, ja koska asuttiin eri asunnoissa niin totta kai kumpikin maksoi omat ruokansa ja vuokransa. Mutta kun sitten yhteiseen kämppään hankittiin huonekaluja, niin niitä maksettiin sen perusteella, kummalla oli tilillä enemmän jäljellä.

    Kun mentiin naimisiin, käytiin pankissa hoitamassa asiat niin, että meillä molemmilla on samassa pankissa tili ja kummallakin on käyttöoikeus toisen tiliin, ja minulla on pankkikortti sekä omaan että miehen tiliin. Nykyään kylläkin siirretään aina minun tililtä heti kuun alussa rahat miehen tilille, joten ei tarvitse käyttää kuin yhtä korttia.

    Eli meillä on periaate, että rahat ovat kaikki yhteisiä, eikä lasketa, kumpi maksaa mitäkin. Ruokaostoksilla käydään yhdessä ja kotona tehdään yhteistä ruokaa.

    Ja jos mahdollinen ero tulisi, uskoisin että saataisiin sovittua ihan rauhassa huonekaluista ja sen sellaisista. Mehän emme tehneet edes avioehtoa, koska emme nähneet tarpeelliseksi. Haluan pysyä optimistisena liittomme suhteen, enkä varmistella "takaovea" eron varalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, henkilöstähän se on kiinni ja parisuhteesta, mutta itse en näkisi avioehtoa "takaovena", vaan realistisena toimenpiteenä, jonka voi sitten vaikka unohtaa hamaan perinnönjakoon saakka, jos/kun parisuhde toisen osapuolen kuolemaan asti kestää. Minusta se ei estä olemasta optimisti avioliiton suhteen. Mutta kukin tyylillään. :)

      Poista
  11. Pitää vielä uudestaan minunkin kantaa korteni kekoon tähän keskusteluun. Meillä ennen maksettiin kaikki melkeenpä tasan puoliks, mutta sitten kun minä menin uuteen kouluun ja mies pääsi töihin nii mies itse ehdotti, että hän voisi maksaa enemmän esim. ruokakuluista. Onhan se sitten myöhemmin varmasti toisinkin päin, että mies on vielä koulussa ja minä jo töissä, niin saa sitten ne "tilit tasattua". Ja itse en tunne kyllä eläväni toisen siivellä, vaikka mies meillä maksaakin enemmän lähinnä ruokakuluista. Vuokra kun tosiaan maksetaan aina puoliks ja minä sitten teen enemmän kotitöitä ja tavallaan korvaan sillä sitten sen, että mies käyttää enemmän rahaa meidän elämiseen.

    -Satu

    VastaaPoista
  12. Meilläkin on poikaystävän kanssa ihan selkeet omat rahat. Jos toiselle lainataan rahaa, niin se maksetaan takasin. Eri asia jokkut muutamat euroset ja sellaset oikeesti säälittävät pikkusummat mutta kyllä semmoset 10 euroa ylöspäin olevat velat halutaan aina takaisin. Ei meillä mitään yhteisiä rahoja ole, jos halutaan ostaa yhdessä meijän kämppään jotain, niin kumpikin maksaa sen puoliksi omista rahoistaan. En ikinä ite haluais elää miehekkeeni siivellä (tai hän mun) vaan molemmat maksetaan ihan selkeesti omat puolemme vuokrasta, laskuista, ruokaostoksista.. Sit muilla rahoilla saa ostaa mitä lystää. Poikaystäväkin on ostanu vaikka mitä elektroniikkaa tänne, enkä koe että ne olisi meidän yhteisiä (miksi kokisin kun ne on hänen omilla rahoilla ostamia?), ne on hänen omiaan. Mutta meillä on kyllä kämpässä paljon yhteistä, telkkari, sohva, sänky.. Jos satutaan eromaan niin jos vaikka poikaystävä haluaa telkkarin, niin hän sitten maksaa mulle sen osuuden minkä mä siitä aikoinaan maksoin ja sitten vasta saa sen. Musta käy ihan järkeen. Mutta hassua on kyllä miten munkin yks kaveri aina on oikeen järkyttynyt jos kerron kuinka olen poikkikselleni parikymppiä auki, "SIIS mitä ei meillä ainakaan tollasia rahoja makseta meillä on KAIKKI rahat yhteistä!!" Noh, kukin tavallaan...

    VastaaPoista
  13. Omat rahat ja piste. Tiedän tapauksen jossa mies elätti avovaimonsa ja kaksi lasta + osti siis KAIKEN. Kun ero tuli, niin muikkeli vei kaiken... yritti vielä oikeudessa saada autot ja omakotitalon. Onneksi oikeus voitti. Nykyään mies kerää kaikista ostamistaan suuremmista ostoksista kuitit talteen, niin voi sitten seuraavan muikkelin kohdalla näyttää todisteet. Mutta jos esimerkkiä siitä miten meillä elellään, niin vuokra menee puoliksi ja ruuat katsotaan kans yhdessä. Muuten on kyllä omat tulot ja menot.

    VastaaPoista
  14. kyllä oli taas asiallista tekstiä :) meillä on omat tilit+yksi yhteinen tili josta asuntolaina lähtee, en voisi kuvitellakkaan että olisi yhteinen käyttötili varsinkin kun itse käytän rahaa välillä ihan miten sattuu :D huonekalut ovat suurimmaksi osaksi mieheni koska muutin hänen valmiiseen asuntoon eksäni luota. isommat ostokset ostetaan puoliksi niin ei tarvitse itse sijoittaa kerralla kamalaa summaa.

    VastaaPoista
  15. Meillä ainaski se maksaa kummalla on sillä hetkellä rahaa :D eli yleensä mies..sen rahat on myös mun rahat,ja toistepäi..kai!! hahhha....ei ressata siitä et onks tää nyt mun lautanen vai sun..kaikki on yhteistä..ja jos joskus sattus nii et erottais,ni oon satavarma ettei mu mies alkais tappelee siitä mikäki tavara on kenen. kumpikaan ei "lainaa" toiselta rahaa..vaan se raha saadaa.ollaanhan me hertsyygeli naimisissa jo!

    VastaaPoista
  16. Miten Petja on muuttunut nyt Pekaksi ? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jos se on vaikka sen lempinimi?? Järjen käyttö on sallittua ja suotavaa :)

      Poista
  17. Sitä mä olen miettinyt, että millainen ahneushirviö nostaisi päätään, jos voittaisin lotossa. Meillä kun on aikalailla yritetty pistää ne ns. yhteiset menot puoliksi - loton ostan kuitenkin aina omilla rahoilla. Pitäis vissiin ens lauantaina voittaa, tuun sit kertomaan miten kävi. Ja aivan loistava blogi sulla! Uusi seuraaja ilmoittautuu, moi!

    VastaaPoista
  18. Meitä kun on kaksi persaukista kulkijaa, niin se maksaa, jolla on rahaa. Nykyisin mulla on miehen pankkitunnukset, koska palkan kilahtaessa tilille on mun hommani hoitaa laskujen maksu sieltä. Toki näin opiskelijana maksan itse omat menoni ja niin paljon yhteisiä laskuja kuin voin. Käytännössä minä maksan kaikki kuukausittaiset pikkulaskut, vuokra puoliksi ja mies sitten isommat. Joskus töissäollessani minä olen ollut maksumiehenä, nyt mies on enemmän. Minä jään pian kotiäidiksi, joten vaihtoehtoja ei hirvittävästi ole.

    Mies ei halua, että puhutaan "minun" ja "sinun" huonekaluista, vaikka ollaan hiljalleen saatu kamat yhteiseen kämppään kannettua. Toki eron sattuessa me osattaisiin näppärästi jakaa ne, ei siinä mitään.

    Ja mitä tuohon lottovoittoon tulisi, ei meille ole tulossa mitään avioehtoa. Lottolaputkin ovat yhteisiä, sama kumpi sen loton on tehnyt niin kaksi naamaa siitä voitosta menisi hymyyn. Ja kaksi eri sukua myös.

    Vaikka ei olekaan mitään selkeää pesäjakoa ja "mikä on mun on sun"- periaate on käytössä, ei se tarkoita sikailua toisen rahoilla. Meillä asiat ovat näin, koska mies huomasi ajansaatossa, etten kuppaa häneltä rahaa ja laita turhuuksiin. Jos minä tai hän olisimme erilaisia rahankäyttäjiä, todennäköisesti olisi omat kamppeet ja rahat. Eikä tämä tilanne myöskään tarkoita sitä, etteikö eron sattuessa kummankin perse olisi turvattuna. Monesti ollaan jopa naurettu, että kummallakin tuntui sinkkuna olevan enemmän rahaa mutta yhteiselämä on huomattavasti kalliimpaa.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!