HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 29. toukokuuta 2012

lahjaporu

Nyt yo- ja rippijuhlien kynnyksellä monet lahjamainokset ja -keskustelut pomppaavat pinnalle. Ollaan katkeria kaverin kultakettingeistä, kahmitaan lahjakortteja ja rahaa, lesotaan kirjekuorista paljastuvilla setelinipuilla ja itketään lahjakasan minimaalista kokoa. Lahjapöytä ei notku halutulla tavalla ja kattilasetit, Iittalan lasit ja lakanapaketit on perseestä. Tämä nykyinen ajatusmalli herätti suuren halun keskustella kanssanne lahjoista ja siitä, miten naurettavan paljon ne ihmiselle merkkaa.

Siis kukapa ei lahjoista tykkäis; itse edelleen tärisen jouluaattoaamuna ku kofeiiniyliannostuksen saanut koira. Nimipäivänäkin odotan, että josko joku edes kortin laittais. Hyvissä ajoin ennen syntymäpäivää alan muistuttelemaan Petjaa tarkasta päivämäärästä ja vihjailemaan toiveista. Silti en kyllä koskaan kehtais vaatia jotain tiettyä ja sitten vetää kilareita, kun heruikinmuka väärä lahja.

Joskus oikeasti tekisi mieli hivenen lyödä tuolilla päähän, kun jotkut vajaamieliset ämmät itkee ku poikkis osti väärän Kaleva-ketjun; piti olla Kuismankilinä mutta paketista paljastuikin Kilinvittu-kääty. Sormuksessa oli liian pieni kultapitoisuus, satasen kakkulapiosetti oli paska ja lahjakortti kirjakauppaan todella tylsä. Olis ollu niin superihanaa saada leopardikorkkarit timanteilla, kultaharkkohieronta ja elävä apina mekkoon puettuna! Isovanhempien olis kuulunu sponssata mopoauto ja iskän ostaa hevonen. JEPJEP.

Mä sain kuitenkin Petjalta 20-vuotislahjaksi kirjan, jonka hän osti ABC:n kirjakaupasta edellisenä iltana paniikissa. Oli muuten saatanan hyvä kirja. Joskus hän osti pullon viiniä ja sivuleikkuri- ja kärkipihdit. Viini oli hyvää ja kyseisillä työkaluilla on väännetty ja taivutettu niin paljon erilaisia  asioita, että on suoranainen ihme että ne ovat ylipäätään enää kasassa. Kuumaliimapyssy kuuluu myös Petjuskelilta saatuihin lahjoihin. Toki sieltä on tullut kelloa ja muita "tyttöystävällisempiä" lahjoja, mutta suosikit olivat noi ns. käytännönlahjat. MITÄ VITTUA MÄ TEKISIN JOLLAIN KULLATULLA HEVOSELLA TAI LÄHIKÄÄRMEENNAHKASTA KÄSINTEHDYLLÄ LAUKULLA?

SILTI JOTKUT AIKUISET IHMISET ITKEE, KUN EI NYT TULLUTKAAN SITÄ TÄYDELLISTÄ KENKÄPARIA TAI TIARAA! Hei heräkkää ny ja lopettajaa niiden romanttisten komedioiden ja Sweet sexteen-ohjelmien tuijottaminen... Kato ku joku Jarmo 20 vee lähtee ja ettii sulle intoo piukassa jonkun täydellisen muotiluomuksen tai dinosauruksenluusta rakennetun kenkäkaapin ku sää vähän nakkelet niskojas ja kitiset se kuvasto kädessä! Tai että sun vanhempien/sukulaisten/ihan kenen vaan kuuluisi ojentaa käteesi satojen eurojen shekki ja vielä järjestää massiiviset juhlat. Tollasille saatanan itkuperseille pitäis antaa selkään sen kirjekuoren tai paketin sijaan!

maanantai 28. toukokuuta 2012

matkakuume

Just ku pääsin haukkumasta terveyskeskustani, jouduin tänään käymään liimauttamassa sormeni ensiavussa! Siis mullon aivan vitun kamala karma. Kai toi sormi tyyliin mätänee vielä kaiken lisäks, ku menin ja haukuin. Hyi minua. Mutta mennään asiaan!

Mulla on tajuton matkakuume. Oikeestaan mulla ei oo mitään pakollista tarvetta lähtee johonki vitun saharaan istuskeleen, vaan vaikka Kuopioon. Seki riittäis. Tai Kuusamoon. Tai ees saatana Ähtärin eläinpuistoon. JONNEKIN! Mutta koska mulle ei sellaista mahdollisuutta vastaan tule (kiitos loistavasti työllistetyn kesän ja tiiviin opiskelurytmin!) varmaan vuoteen-pariin, aion muistuttaa itseäni matkailun vittumaisuudesta.

Muistan parin vuoden takaisen Kuusamonreissun: kiukuttelin koko matkan ku pikkukakara, oli saatanan kylmä, jouduin nukkumaan Petjan kanssa minimaalisella sängyllä kolme yötä ja pelkäsin niin paljon riippusiltoja, että kävelyretkellä itkin hysteerisesti ja käännyin takaisin autolle. Autolla sitten odotin rankkasateessa muuta porukkaa reilun tunnin ja kärsin edelleen jostain ylimääräisestä sydämentykytyksestä ja pelkotiloista. Hieno reissu!

Tai muutenkin reissaaminen on rankkaa. Varsinkin mulle. Eka se pakkaushuuma, kun heittelee tavaroita epärealististen odotusten perusteella valtavaan lentolaukkuun. "Jee, mä otan nää minishortsit, bikinit, bilemekon ja korkkarit!" Joo kappas, ei täällä Rovaniemellä olekaan kummosia helteitä ja rantakarnevaaleja näin syyskuun kieppeillä. Sitten ku reissu on ohi, sä palaat valtava laukku täynnä sikinsokin paskasia ja puhtaita vaatteita, puolet on hukassa ja meikkivoide levinnyt joka toiseen vaatekappaleeseen. I-HA-NAA!

Ja se varsinainen reissussaolo... Täytyy olla niin saatanan aktiivinen ja kiertää joka vitun kivikasa ja hauskanmuotoinen oksa, jota matkaoppaassa kehutaan. Pitää ihastella luolamaalauksia, jotka näyttävät lähinnä kädettömän lapsen tekosilta ja ostaa ylihinnoiteltuja "TERKKUJA HEVONPERSEESTÄ!"-avaimenperiä. Muut turistit hakkaavat sua järkkäreillään, on jumalattoman kylmä/kuuma, myöhästyt bussista ja sut ryöstetään. Haluat kuolla, mutta edes se toive ei toteudu.

Sitte pitäis syödä kaikkea erikoista. Joo, mä syön aina niinkin erikoisia ruokia, kuin leipää. Joskus uskaltaudun ostamaan jonkun hedelmän. Juon pelkkää pullovettä hanaveden sijaan, vaikka olisin naapurikaupungissa. Pelkään saavani uimahalleista/kylpylöistä jonkun visvasyylän, sairastuvani Kuopion junassa johonkin malariaan ja tippumalla risteilyalukselta mereen (hyvin mahdollista, varsinkin kun kannelle mennessäni hiivin seinää pitkin, kuin joku paniikkihäiriöinen taskurapu).

Ei se lomailu niin hienoo ookaan! Mielummin sairastun turistiripuliin kotona, ostan matkamuistoni lähikaupasta lakristipatukan muodossa ja lepään omassa sängyssä jonkun torakoitavilisevän hetekan sijasta. Ollaan kotona, kotona on mukavaa.

lauantai 26. toukokuuta 2012

Toive: kuvapostaus, osa 1

Nyt olen -vihdoinkin- vastannut osaan valokuvatoiveistanne ja niitähän pääsee ihailemaan (:DDDDDDD totisesti 'ihailemaan') tietenkin TÄÄLTÄ (http://jenninkaa.blogspot.com/2012/05/toive-kuvapostaus-osa-1.html)

Ja lisää on tulossa... ;)

perjantai 25. toukokuuta 2012

ai että meitä aliarvioidaan, tytöt

Ai saatana mä vihaan sitä mainosta, jossa se akka seisoo kenkäkaapin edessä ja näyttää siltä, että sen elämän vaativin päätös on se, että mitkäs vitun sandaletit jalkoihinsa heittää. Tai sitä, kun joukko ämmiä on ihan kikseissä jostain jäätelöstä ja kanamaisesti soittelee toisilleen kunnon juorukerhotyyliin siitä helvetin tuutista. Tai mikä puikko ny lieneekään. Mulle tulee niistä mainoksista sentasoinen vitutus, että oksat pois omenapiirakasta! Ihan ku kaikki naiset olis jotain aivokuolleita lehmiä, joille lampunvaihto on haastavuudeltaan samaa tasoa kuin ydinfysiikka.

Cosmopolitanista mun ei varmaan tarvi edes mainita. Paitsi pikkuisen. NE OTSIKOT JA KUVAT KUVATEKSTEINEEN... "Hihhih, olen vitun tyhmä ja pääsin pikkutoimistooni töihin pelkästään messevällä tissivaollani!" & "Kultani näkee ihanan peppuni  koko ajan, koska en käytä housuja. Elän miellyttääkseni miehiä ja ollakseni idiootti!". Tai "Tositarina: Elämäni vaativin haaste - En tiennyt mitä pukea ensitreffeille!" & "Kymmenen askelta - Näin hankkiudut eroon lopuistakin aivosoluistasi!". HUH HUH SAATANA.

Onneksi vastakkaisen sukupuolemme edustajat esitetään mediassa isoina, lihaksikkaina, älykkäinä ja sellasina luotettavuutta henkivinä tosimiehinä. "Olen komea ja siksi ajan tätä älykästä autoa samalla, kun näpyttelen iPädiäni, jonka käyttö vaatii vähintään tekniikkapippelien ylimmän maisterin paperit. Hoidan samassa mainoksessa myös puutarhaa, olen täydellinen isä, rakennan talon kolmesta hammastikusta ja mainostan myös pikkiriikkisen boksereita, sillä välin kun mainoksen nainen kikattaa hiivasieniongelmansa kanssa". Vittu jes!

Millonhan muulle maailmalle ku mulle selviää se, että on vitun typerää 2000-luvulla tuputtaa tollasia naurettavia stereotypioita 50-luvun kieppeiltä? Ei kai kukaan ihan oikeasti pidä jotain täydellistä nollapäätä jonain myyntivalttina? Ei kai kukaan oikeasti samaistu niihin mainoksiin/lehtiin/ohjelmiin/ihan mihin vaan ja osta kolmen vuoden tamponeja siksi, kun mainoksessa pyöräilevä valkohousuinen ämmä on niin ihanasti tyhjä päästään? Miten tollasta paskaa voi olla maailma täynnä?! MIKSI MEITÄ ALIARVIOIDAAN!?

tiistai 22. toukokuuta 2012

terveyskeskusvitutus

Mua vituttaa suunnattoman paljon ensiavut ja terveyskeskukset. Ei sillä, että epäilisin työntekijöiden pätevyyttä tms. mutta silti aika usein siellä kohdellaan ku jotain koiraa. Kukaan ei ota vakavasti, vähätellään ja kiireen takia toimenpiteet ja lääkäriajat ovat aikamoista hutilointia.

Pari viikkoa sitten tilaamani lääkäriaika oli eilen JA AI JUMALAUTA MUA TAAS SÖI HENKISESTI! Menin keskustelemaan ja kyselemään niska-hartia-ongelmistani, joiden takia a) tulee hassunhauskoja näkökenttähäiriöitä b) kädet puutuvat yllättäen c) kipu rajoittaa olemista ja elämistä ja d) muuten vaan vituttaa. Sain kuulla kaiken tämän olevan normaalia, olevani oikein terve ja että täytyy vaan totutella. JOO-O! Menin lipsauttamaan, että porukoilla on molemmilla selkä- ja niskaongelmia, joten sain kuulla "voi, sua sen takia pelottaa, voi sinua"-lätinää. Voi anteeksi tohtorisetä ku vähän avarran, että mistäs tää paska vois johtua! Ei mulle silti tarvitse puhua kuin jollekin hysteeriselle kakaralle. Äijä aliarvioi mun kipua koko ajan tyyliin "ei se ny tollasta oo"-tyylillä ja hoki sitä, kuinka millekään ei voi mitään. JEPJEP.

Hoitoalan ihmisten ensimmäinen ja viimeinen virhe on se, että aliarvioi toisen kiputiloja ja tuntemuksia. Saatana et sää voi sanoo toiselle, että ei sua  oikeesti satu! Paitsi jos omaa jotain yliluonnollisia kykyja ja jollain henkisillä antureilla mittaa mun kipuasteikkoa, niin OK, mutta vähän epäilen tän kylän tohtorien shamaanin taitoja.

Samaisessa lafkassa joskus mun kämmen puudutettiin ja lääkäri kysyi "sattuuko vielä" ja alko parsia haavaa kasaan. Sanoin, että sattuu saatanasti ja se aine ei vielä vaikuta. Lääkäri totesi "eikä satu, se on vaan vähän epämiellyttävän tuntuista". SÄÄHÄN SAATANAN HARAKKA SEN TIEDÄT! (Sitä ennen samainen lääkäri kysyi hoitajalta "missä se haava on" ja huudahti "JAA TOSSA, HYI SE ON SYVÄ, ai kauhee!!!" Joo, ei mitää, sen halusinkin kuulla ku olin eka odottanut 5 tuntia vessapaperinpala verisen haavan päällä ja katsonut, kun nuhaiset keski-ikäiset tantat menevät ennen mua toimenpidehuoneeseen vartin odottelun jälkeen hakemaan saikkua.) Multa ei myöskään kyselty mitään tyyliin "tunnetko sormesi" tai "toimiiko käsi normaalisti". Haava kiinni, lasku kätee ja kotio.

Sitten pitäisi olla jotenkin helvetin kiitollinen hyvästä hoidosta ja halvasta palvelusta. Vähä vaikee, jos 75% arvauskeskuskäynneistäni ovat olleet lähestulkoon surkuhupaisia, ellei jopa naurettavia. Veren yskimiseen neuvottiin juomaan kuumaa mehua, kerran ei kerrottu mikä mulla on (se selvisi vasta soittorumban jälkeen) ja lapsena kyynelien mukana tulleesta verestä sanottiin "se kuuluu normaaliin nuhaan". Vittuillaan, naureskellaan ja tuhahdellaan, kun kysyy "tyhmiä". Vittuku en tota sairaalaslangia osaa, että sorppa saatanasti!

Vastapainoksi voisin kertoa mukavan (ja ainoan) lääkärikokemukseni. Eräänä synkkänä ja myrskyisenä maaliskuun yönä astuin ensiavun ovista sisään pää veressä silmästä korvaan asti. Sieltä tultiin heti vastaan, kyseltiin, vietiin makuulle ja alettiin soittelemaan talon toisessa päässä olevaa lääkäriä paikalle. Mulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu, miltä minkäkin kuuluisi tuntua ja kyseltiin taukoamatta. Mulle annettiin mukaan kirjalliset ohjeet, särkylääkkeitä ja erilaisia sidetarvikkeita. Myös poikaystäväni ohjeistettiin yötä varten, että mites mun kanssa pitää toimia. Melkein ovelle saatettiin ja oltiin AIDON VILPITTÖMÄSTI KIINNOSTUNEITA. No, niitä hoitoalan ihmisiä en olekaan sen koommin siellä nähny; mitä lie liian hyviä ammattiosaajia olikaan vahingossa paikalle eksynyt.

Joten toivoisin, että jakaisitkin nyt kanssani kauheimman ja mukavimman lääkärikokemuksesi. Olis jeppis kuulla!

maanantai 21. toukokuuta 2012

ihmisepäystävällinen

Mä olen ennenkin kirjoittanut siitä kuinka mua nakertaa ku nykyään kaikkien pitäisi olla niin vitun ihmisrakkaita ja haalia laumoittain ihmisiä ympärilleen ja olla NIIN JUMALATTOMAN MAKSIMAALISEN SOSIAALISIA. MUTTA koska asia edelleen järsii minua, annan itselleni luvan kirjoittaa siitä uudelleen.

Mä olen aikamoinen erakkoluonne, vaikka sitä ei moni uskois. Tai siinä vaiheessa alkaa uskoa, ku tutustuu paremmin; mua ei juurikaan kiinnosta kahvittelut, ryhmätapaamiset, muuten vaan väkisinhengailu tai tyttöjen illat. Ajatus lomamatkasta joidenkin kikattavien riemuidioottien kanssa saa mut etsimään Bilteman kuvastosta hirttomatskuksi sopivaa köyttä. En vaan voi käsittää miksi helvetissä täytyisi olla joku patteriperse, joka löytää itselleen ystävän vaikka Saharasta?

Mä en myöskään tiedä, miten kieltäytyä "Hei jos sä ja Petja tulisitte mun ja murun luokse kylään, olis sillee tosi ihanaa viettää aikaa nelisin!"-tyyliin esitetyistä pariskuntailta-kutsuista. Ai että mun pitäis johtaa jotain väkinäistä keskustelua keittiössä ja asetella juustoja tarjottimelle, kun miehet hautoo olohuoneessa itsemurhaa? Tai joku leffailta pariskuntien kesken... EI JUMALAUTA! Musta näkee saatana kilometrin päähän, että mua aivan suoraan sanottuna vituttaa jotkut pariskuntaläpäläpä-iltamat, joissa kehutaan omaa äijää ja ihastellaan sisustusta!

Mua jotenkin ärsyttää sellanen kahviloissa notkuminen ja kaverien kanssa sohvalla vetelehtiminen. Senkin ajan kun jutellaan jostain hormonitoiminnastamme ja tissiliiveistä, voisin olla kotona tekemässä jotain järkevää! Helvetin turhauttavaa! Mä en kaipaa mitään säälittävää seuraneitiä pitelemään mua kädestä tai viihdyttämään mua. (Mä alan oikeasti kohta muistuttaa suomalaisuus-postaukseni kirves kädessä kökkivää Jarmoa...)

Mulle riittää, että olen ihmisten ympäröimänä 8-10 tuntia koulussa tai töissä. Se aika on mukavaa olla ihmistenilmoilla, keskittyä ympärilläoleviin ja olla sosiaalisessa kanssakäymisessä muiden ihmisten kanssa. Mutta sitten, kun kello alkaa hiipiä yli neljän-viiden, alkaa mun mökkihöperyys puskea päälle ja kotiinpääsy näyttää mielikuvissa suorastaan lottovoitolta. JA MULLA ON OIKEUS SIIHEN! Minä saan mennä kotiin lukemaan kirjoja ja laahustamaan verkkareissa ja syömään litratolkulla jugurttia. Saatana.

Tää vaan tuntuu olevan kaikille muille ongelma! Kaikki ottaa enemmän tai vähemmän nokkiinsa, kun joskus haluan mennä shoppailemaan keskenäni  tai en kaipaa seuraa salille. TAI JOS VAAN HALUAN SINNE HIMAAN! "Hei sä kyl ehdit oleen himas muutenki!" Ja mitäs vitusta sä sen tiedät?
"Mut hei, mä voin tulla teille siksi aikaa!" No ku tarkemmin miettii, niin et muuten tule."Voinko mä tulla sun seuraks?" Itseasiassa...et.

sunnuntai 20. toukokuuta 2012

tulossa: kuvapostaus vol. 2

Monesti saan kuulla toiveita kuvapostauksista ja muutenkin yksittäisiä kuvatoiveita, joten saamanne pitää! ;) Kerro millaisen kuvan haluaisit nähdä; vauvakuvani, kuvan lempiruuastani, vai jostain ihan muusta? Aikaa toivoa on 24.5. asti tähän postaukseen, joten pistäkäähän töpinäksi!

PS. Te LFI:n lukijat, joita ajatus kuvapostauksesta vituttaa, ei hätää: postaus toteutetaan Jepan kaa -blogin puolella. 

lauantai 19. toukokuuta 2012

mahtavaa olla suomalainen

Mä rakastan olla suomalainen. Musta on mahtavaa heittää löylyä, huutaa perkelettä ja tehdä asioita pelkän vitutuksen voimalla. Mikään ei ole niin mahtavaa, kun römytä kännissä mökillä ja melkein hukuttaa itsensä rantaveteen Koff kädessä. Tämä ei ole sarkasmia, vaan se on oikeasti mahtavaa. Kaikki ymmärtää ja antaa myötätuntoa, kun kaatuu ojaan tai melkein kuolee saunaan. Meneppä jonnekin vitun Ranskaan pyörimään munat paljaana vihta kädessä! Juu ei oo ihan samanlainen vastaanotto.

Jos mä olisin nyt keski-ikäinen mies, mulla olis kirves, Musti-niminen hirvikoira, kivikkoon tehty perunapelto ja Kotiteollisuuden koko tuotanto. Nimeni olisi Jarmo, lukisin Kalle Päätaloa ja katsoisin Tuntemattoman Sotilaan joka helvetin vuosi kiljukannu kädessä. Jouluisin ajaisin viikatteen kanssa vaimon ja lapsen pakkaseen, tuikkaisin saunan tuleen ja hukuttaisin Mustin avantoon. Joisin Koskenkorvaa ja heittelisin kirjahyllyä. Kui siistii?! // koska blogiini joskus sattuu tupsahtamaan kukkahattutätejä, mainitsen tässä ohimennen, että en ehkäpä ihan oikeasti olisi edelläkuvattu setä.

Suomalaisuudessa on paljon hienoja piirteitä. "Saa" ottaa lomaa töistä, kun Suomi kusee MM-kisat tai makkara loppuu kaupasta. Maailmalla puhutaan siitä, kuinka sairasta porukkaa me ollaan Duudsonien ja löylykisojemme kanssa. Kannetaan vaimoa olkapäällä pikkukaljoissa ja istutaan muurahaispesässä kunnes itikat ovat raadelleet välilihan ja kaljalava on tyhjä. Välillä heitetään saapasta ja katsellaan Kummeleita. Marimekolla verhotut pihakalusteet poltetaan juhannuksena kokossa ja kaadutaan kiukaaseen. Mahtava kulttuuri!

Musta vaan tuntuu, että suomalaisuus on katoamassa, kiitos wannabe-kansainvälisten pissisten. Kaikki haluaa johonkin vitun Isoon Omenaan leikkimään tähteä tai vähintäänkin valloittamaan Euroopan muotimaita. Koska Suomi on nolo ja rahvaanomainen paikka. Hyihyi. Hikisiä miehiä heinäpelloilla. Karjalanpaisti on paskaa ja eihän täällä voi edes tuntea muodin uusimpien tuulahduksien viileää virtausta kasvoilla. Suomi on takapajula ja junttien mekka. Voi vitun isänmaattomat luopiot! Minä jään tänne kirveeni ja Mustini kanssa. MINULTA ETTE SUOMEA VIE!

PS. joku toivoi kuvia kodistani, ja nehän löytyvät täältä.

PPS. Suomifiilistelyy:

talviii

2011 040

kesääää

kes'kesäääää

UV 087

perjantai 18. toukokuuta 2012

blogimaailman vitutukset

Blogimaailmassa mua vituttaa monet asiat ja usein on tullu herkuteltua ajatuksella, että painaisin poista blogi-nappia. JOTKUT IHMISET ON VAAN NIIN TYHMIÄ! Nyt haluan jakaa teidän kanssa rakkaat ihmiset suurimmat vitutukset bloggaamisessa.

1. Oman blogin sairaalloinen mainostus. Joojoo, ei sitä blogia kukaan huomaa, jos ei välillä linkittele ja läpäläpä. Mutta tuliskos sulle sellasta mieleen, että jos sä päivittäin kopipasteet sitä sun Wild Dreams with Satu-Auroora-blogias kymmeniä kertoja toisten blogeihin, Demiin, Suomikaksneloseen ja vielä FB:ssäkin ja kukaan ei sitä silti lue, niin se blogi on mahdollisesti täydellistä paskaa? Se että sun viikon vanhassa blogissas on 345823 kuvaa weheartit:sta ja paskanlätinää koulupäivästä kirjoitusvirheiden kanssa, ei ole mikään vitun plussa blogimaailmassa! Ja miks edes sen blogin täytyis olla joku tuhannen lukijan massablogi ja tyylihelvetti?

2. Se, että jotkut tosiaan luulevat heidän kirjoitusvirheläpinänsä koulupäivästänsä kiinnostavan ihmisiä. Eka sä kirjoitat "Mä ja Jenna mentiin eka jätskille, sit skoleen ja sit siel oli sika tylsää ja matikan kokeet, ounouu ;OOO Niin sit ostin tän huivin mut siit ei oo kuvaa ku en ehtiny/jaxanu ottaa siit kuvaa mut siis se on punane ja gina trikotista. Oli ihana ilmaki et otettii aurinkoo biksuis Jennan parvekkeel ja jotkut miehet vislas meille;DD hahaha joo mut postaan huomen ku saan jotain fiksumpaa aikasens ;DD rakkaudel pus Sofia-Tuulia-Auroora-Nicole <33", sit menet Demiin, kerrot siellä kirjottavas vain omaksi iloksesi ja silti tunget sitä paskaa linkkiä joka paikkaan. Hohhoijjaa!

3. Ämmät, jotka ihan salapoliisina etsivät postauksista ristiriitoja ja tietoja kirjoittajan yksityiselämästä. Mikään, siis melkein MIKÄÄN ei aiheuta niin valtavaa myötähäpeää, ku kommenttibokseissa nillittävät lehmät! "Siis kolmastoista heinäkuuta postauksessasi sanoit kenkäsi koon olevan 38, MUTTA NYT OLET TILANNUT KOKOA 37 OLEVAT KENGÄT, taidat vähän kusettaa, et kato vähä mitä kirjottelet ;)!" tai "Viime kuussa vielä sun poikaystävä oli töissä rakennusalalla, NYT MÄ SELVITIN FB:STÄ, että se on oikeesti muurari!". Ja ne idiootit, jotka selvittää, etsii ja analysoi keskustelupalstoilla bloggarien sisaruksia, kumppaneita, perhetaustoja, työkuvioita tai muuten vaan revittelevät toisen yksityiselämällä tyyliin "sillä on blogi, joten siinä tapauksessa saan urkkia hänen kaikki yksityisasiansa ja kertoa ne keskustelupalstoilla kaikille!".

4. Ihmiset, jotka eivät tajua että siellä blogissa ei kannata ihan kaikkea kertoa, ellei halua tekemisiin sossun kanssa tai muuten vaan jotain runkkaria ovensa taakse. Jotkut 14-vuotiaat esittelee tissikuviaan, kokonimiään, lapsenkasvatusmetodejaan, perheitään ja asuinpaikkojaan osoitetietoja myöten TAJUAMATTA MITÄÄN MAHDOLLISISTA SEURAUKSISTA. Järki kätee ja pientä ajatustyötä sen suhteen, että mitä vittua maailmalle kannattaa näyttää.

5. Tekotaiteelliset esittelytekstit, tyyliin "16-vuotias lukiolainen kirjoittelee lifestyle-blogiaan ja rakastaa kesää ja shoppailua :)" tai "Blogin kirjoittaja, minä, 21-vuotias merkonomiopiskelija, jonka intohimoja ovat kengät, laukut, juhliminen ja kaikki kaunis." TAI "18-vuotias Tampereen tyttö kirjoittelee ja höpöttelee elämän pienistä iloista. Sydäntä lähellä kynttilät, talvi-illat, kesäyöt, korut ja rakennekynnet." VOI VITTU!

Tässä syyt miksi en lue juuri ollenkaan blogeja... Hyvä jos saatana pystyn edes kirjoittamaan ilman jäätävää myötähäpeää itseäni kohtaan.

TEE TÄMÄ TAI KESÄSI 2012 KUSEE

Kai saatana on pakko tehä, emmä halua että mun kesä menee reisille!

Onko sinulla paljon rahaa ? - jos neljäkybää on susta paljon, niin kyllä!
Kadutko tällä hetkellä jotain mitä olet sanonut? - se mua vähän kaduttaa, ku sanoin Petjalle aamulla että se on ihan tyhmä, vaikka se toi mulle aamupalan sänkyyn ja kaikkee!
Onko sinulle on sanottu että olet viisas ? - Lähinnä ihmettelevällä äänensävyllä "OHO, sähän olet yllättävän älykäs" VAIKKA pukeutuisin ja käyttäytyisin kuin 15-vuotias lortto, niin ei se tee musta tyhmää! Saatana.
Mikä oli tämän päivän kohokohta? - Jalkaprässi kulki liianki hyvin ja petja osti mulle farkut. Niin ja sain sen aamupalanki sänkyyn. Aika jeppis-meisingeillä alkanu tääki perjantai.
Viimeisin mokailusi ? - Ehämmää mokaile, kaikki ulkopuolisen silmään mokailulta näyttävät toiminnot on tarkkaan harkittuja ja suunniteltuja!
Haluaisitko elää jonkun päivän uudestaan ? - Montaki! Mullon ollu elämässäni sen verran kivoja päiviä, että aikakonetta odotellessa.
Oletko ihastunut ? - No oonhan mä nyt Petjaan niin ihastunu, että sukat pyörii jaloissa saatanallisella nopaudella.
Missä olet tällä hetkellä ? - Himassa all by myself.
Oletko rakastunut ensisilmäyksellä? - Emmää sellasiin usko!
Oletko valvonut koko yön ? - Joskus menny pileet pitkiks... Ja yövuoroki piti valvoo.
Rakastatko ketään eri sukupuolta olevaa ihmistä ? - Petjaa, isiä, veljee, kummipoikia...
Entä vihaatko ketään ? - Emmää vihaa ketään, mutta halveksin, inhoan ja säälin sitäki useempaa.
Oletko katunut tekojasi ? - Olen, mutta koskaan en nöyrry, myönnä tai anteeksi pyydä!
Onko joku särkenyt sydämesi ? - On! Vitun teinikollit!
Sano kolme tavaraa mitä näät sinun vasemmalla puolella ? - Autonavaimet, mittanauhan ja Bilteman kuvaston.
Henkilö joka piti viimeksi sinua kädestä kiinni ? - Petja tietenki.
Pitääkö kukaan sinusta ? - Äiti pitää, äidin on pakko pitää!

↓ tällähetkellä
◊ Mitä sinulla on päälläsi? - Farkut ja Paavo Pesusieni t-paita. Alusvaatteetkin olen päälleni livauttanut.
◊ Miten hiuksesi ovat? - Kiinni, koska mua vituttaa ku yksittäiset karvat pyörii naamalla.
◊ Millainen olotila? - Iha jees, nälkä (IHIME!).

↓ viimeisin
◊ Henkilö, jolle soitit? - Paulalle, ku luulin että oon vitusti myöhässä salitapaamisestamme.
◊ Henkilö jolle lähetit viestin? - Paulalle, koska mulla on tylsää ja mun mielestä ystävän ominaisuudessa hänen kuuluisi hivenen viihdyttää mua.
◊ Hyvä teko? - Lenkillä ollessa pikkupojilta karkas pallo kentältä, niin hain sen ja potkasin pojille.
◊ Elokuva, jonka katsoit? - Poliisiopisto 2...
 ◊ Lehti, jonka luit? - Nokian uutiset. :DDDDDDDDDDDD

↓ milloin viimeksi
◊ Söit pitsaa? - Pakastepitsan slaissin eilen ekaa kertaa tänä vuonna. Nam nam ruoka on hyvää.
◊ Ikävöit jotain ihmistä liikaa? - No nyt täytyy sanoo, että on varmaan aika paljon aikaa, ku oon ikävöiny ketää. Ehkä Petjan ekana intti-iltana viimeksi.
◊ Itkit? - Eilen, koska "jääkiekko on niin hieno laji". Petja sanoi "lopeta ny vittu toi poraaminen!" ja mä sen kun vaan jatkoin ulinaa hänen järkyttyneen ilmeensä seuratessa tunteenpurkaustani.

↓ oletko viimekuun aikana
◊ Ollut kuumeessa? - E! Terveet ihmiset ei sairasta!
◊ Nauranut niin, että silmistä tulee vettä? - Olen aivan varmasti, sen verran sairas on lähipiirini.
◊ Nauranut niin, että vatsalihaksiin sattuu? - ks. ylempi.
◊ Ostanut karkkia? - JOO!! Just eilen vedin vähä Makuunin sammakkosuklaita.
 ◊ Syönyt jätskiä? - kerran ja se oli virhe. Hyi vittu, se oli sellanen tahmea viistoista kertaa sulanu ja jäätyny Eskimo-puikko.
◊ Nolannut itsesi? - Ei tarvi ku astua ovesta ulos ja jutella kolme sanaa naapurin kanssa, niin SE o SIINÄ!
◊ Tehny jotain typerää? - Musta oli typerää kävellä toissayönä 4 kilsaa kaatosateessa tekonahkaballerinat jalassa paikasta A paikkaan B.
 ◊ Ollut todella iloinen? - Mikä vitun masennustesti tää on?

↓ menneisyys
◊ Kaipaatko menneisyyttä? - Välillä mulle tulee kauhee ahdistus, ku en koskaan saa enää olla 7 vee tai 12 vee tai 15 vee, mutta alan pikkuhiljaa hyväksymään asian ja olemaan ns. aikuinen.

↓ tulevaisuus
◊ Mitä teet huomenna? - Katon peliä ja itken, joko ilosta tai surusta.
◊ Mitä teet 5h päästä? - Sen ku tiätäis niin olis jees. Pelaan varmaan änäriä ja syön itteeni hengiltä?
◊ Mitä teet viikon päästä? - No aika paha, en kyllä osaa heittää minkäänlaista arvausta.
◊ Kuka puhui sinulle viimeksi kasvotusten? - Petja.
◊ Kuka sai sinut viimeksi nauramaan? - Petja, ku se selitti miksi hän kävelee sisällä kengät jalassa. "Joo, sisällähän saa kävellä kengät jalassa." "Ei saa!" "No miks sää kävelet?" "Noku mä voin. Mut ei saa." ÖÖ mikäs vitun logiikka toi on? Ainii, miehen logiikka.
◊ Keneen ärsyynnyt useimmiten? - Veljeen, ku se kusettaa koulussaan, että mut on adoptoitu Kiinasta ja vittuilee mulle siitä viä kaiken lisäks! "Hei, kiinalaine! Korealainen avaruusneekeri, tuus tänne!"
◊ Ketä kaveria ikävöit eniten tällä hetkellä? - No tota... Emmää kyllä ikävöi oikein ketään kaveria...

↓ tyhjää
Pidätkö koulusta? - No enpäs ihan liikaa.
Minkälaiset hiukset sinulla on? - Pitkähköt tummat. Tällane kuollu eläin pitkin päätä.
 Tykkäätkö kauhuelokuvista? - Jos mä saan sätkyn niistä vitun laama-mainoksista, niin voitte ihan siitä päätellä?
Minkä värinen paita sinulla on nyt? - No tää Paavo-paita. Tai siis musta tää on.
Missä asut? - Nokian ghetossa.

↓ rakkaus
Oletko ihastunut tällä hetkellä? - NO EDELLEENKIN NE SUKAT PYÖRII!
Onko kukaan ihastunut sinuun tällä hetkellä - Niin se saatanan lurjus anto aamulla ymmärtää.
Voisitko mennä naimisiin rahasta? - Emmää kyllä pystyis, oon liian pehmee tyyppi.
Pitkä suhde, vai monta lyhyttä? - Pitkä ku nälkävuosi.

↓ ystävyys
Onko sinulla paljon kavereita? - No ei tällä määrällä juhlita, mutta laadulla sitäki enemmä! Tai en kyllä menis siitäkä vannoon...
Onko sinulla ystävää jonka olet tuntenut alle kouluikäisestä ? - PAULAAAA!
Nimeä ystäviä joiden kanssa sinulla on parhaat muistot - Paula, Utu, Empsu, Petja, Päkä, pojat...
 Kehen pystyt luottamaan 100 prosenttia? - Hyvä jos itteeni.

VIIKON SISÄLLÄ, OLETKO
♣ halannut?: Juu ihan kuule tässä tunti sitten viimeksi pääsin rutistelemaan.
♣ ollut koulussa: Ikävä kyllä toissapäivänä tuli siellä pyörähdettyä.
♣ juonut alkoholia?: Harmikseni toissapäivänä tuli maisteltua.
♣ soittanut jollekkin?: Vaikka en olekaan mikään puhelinvirtuoosi, niin KYLLÄ!
♣ itkenyt?: Voi että, monta kertaa...
♣ nauranut?: KYLLÄ!
 ♣ urheillut?: useampaankin otteeseen tullu kokeiltua.

TODAY
halasitko tänään ketään? : Halasin halasin halasin saatana! On se kumma ku ei usko millää.
oliko/tuleeko hyvä päivä? : Tulee tulee.
 mitä odotat tällä hetkellä eniten? :2013 lokakuuta, ku tää ämmä valmistuu.


Älkää pelätkö, kyl mää viä kunnollaki tänään postaan, tuli vaan pakollinen tarve väsätä tollanen tylsyydentappaja.

torstai 17. toukokuuta 2012

hauskat ennakkoluulot ja komeat asennevammat

Jokaisella meillä -vaikka kuinka sitä omaa suvaitsevaisuuttaan korostaisi ja kertoisi olevan kaikkiruokainen kaiken suhteen- on ennakkoluuloja, -asenteita ja jopa kevyitä asennevammoja tiettyjä asioita ja ihmisryhmiä kohtaan. Postauksen tarkoitus ei ole hehkuttaa siitä, että kuinkas siistiä on olla asennevammainen, vaan kertoa kuinka huvittavia ennakkokäsityksiä ja jopa periaatteita ihmisillä voi olla.

Ruotsalaisinhoni on ehkä suurin. Tai en mä ruotsalaisia inhoa, mutta mun mielestä Ruotsi vaan yksinkertaisesti ei ansaitse voiton voittoa, oli laji mikä tahansa. Vaikka kuinka saatanan taitavaa ja puhtaasti kisailevaa porukkaa olisi, niin ennemmin sahaan jalkani irti, kuin ojentaisin Ruotsille maailmanmestaruuden lätkässä. Vaikka olis siistein maali ever, niin mähän vaikka puhun sen vahingoksi. Euroviisuvoitotkin vituttaa, vaikka muuten kyseinen läpäläpä ei paskaakaan kiinnosta. Tärkeintä ei ole se, että Suomi voittaa, vaan se että Ruotsi häviää! Syytä katkeruudelleni en tiedä, varsinkin kun Ruotsista maana pidän oikein kovasti. Se on vissii joku geenijuttu.

Toinen on kalakammo. Juu, mähän olen syönyt mitään vähääkään evällistä viimeksi ala-asteella yhden kalapuikon muodossa ja sitä ennen alle 5-vuotiaana. Vaikka olis kuinka herkullisennäköne graavilohipeti lautasella, niin Jenni yökkii. Vittu mähän en kalaa syö ja piste! Se nyt on sellanen periaate, että veden alla elävät saa olla siellä ja lillua keskenään. Minä voin syödä lihaa.

Mä en koskaan aio valita matkakohteekseni Thaimaata, koska olen satavarma siitä, että saan jonkun vitun tappajamuratin pistoksen, HIV:n, kolmen viikon ripulin ja joudun johonkin Ongelmia Thaimaassa-ohjelman tyyliseen vankilaan päädyttyäni vahingossa huumeidenvälittäjäksi Pattayalla. Ei ole mitenkään mahdollista, että olisin ihanassa paratiisihotellissa, shoppailisin ja söisin hyviä ruokia aivan täysissä ruumiin ja sielun voimissa! Kaiken sinetöisi tsunami, hirmumyrsky tai tappajakäärmeiden valtaannousu.

Lääkärit eivät tiedä mistään mitään; oma Google-diagnosointini on huomattavasti varmempi tapa selvittää vaivat ja kiputilat. Hakupalkkiin oireiden napsuttelu ja ensimmäiseen hakutulokseen luottaminen ("aivokasvain", "munasarjasyöpä"...) hakkaavat ehdottomasti terveyskeskuslääkärin "perusflunssahan sulla on!"-lätinän. Saan ainakin jännitystä, kun odotan nurkan takana vaanivaa Kuolemaa.

Noiden lisäksi en koskaan aio maistaa siipiä, fanittaa Täykkäreitä, mennä Zumbaan tai syödä Subwayssa muuta kuin vege-subin. En myöskään pidä insinöörejä minään, jalkapallo on paska laji ja missit ovat tyhmiä.(ÄLÄ YLEISTÄ LEHMÄ!)

Mitäs asiaa kohtaan sulla on ennakkoluuloja tai tiukkaan iskostuneita harhakuvitelmia? Kerro ja ilahduta minua.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

toive: avoliittopostaus

Multa pyydettiin postausta avoliitoista ja yhteenmuutoista ja en kyllä yhtään tiä miltä kantilta lähtisin tätä asiaa purkamaan, mutta katotaan mitä saan läpätettyä.

Itse jouduin (KYLLÄ, JOUDUIN) avoliittoon, kun äitini antoi poikaystävälleni avaimen ja sano että ala kantaan kamojas sinne. Ilmeeni oli tätä luokkaa: myfacewhen.com/343. Siinä ei paljoo touhuttu ja pohdiskeltu. Noinkin romanttisesti alkoi yhteiselomme. No okei, oltiin me puhuttu, että olis se fiksumpaa jos se raahais tavaransa (poppivehkeet, pari asukokonaisuutta ja pussillinen mopoihin liittyvää sälää) mun luokse sen sijaan, että ravais mun luona kilsan päästä noin viistoista kertaa päivässä. Ja niin yhteiselomme 30 neliön kopissa alkoi vuonna 2010 huhtikuussa. <3

Kun asuu minimaalisessa kopissa, oppii tuntemaan toisen liiankin hyvin ja äärettömän nopeasti. Peiton alta pystyy kuuntelemaan, että pesikös se toinen hampaat iltapisun päätteeksi ja millaisilla vedoilla. Kotiintuloaikaansa ei voi kusettaa, kun sängystä on neljä askelta ulko-ovelle. Aamulla herää siihen, kun toinen avaa keittiössä tonnikalapurkin. Kaikki tapahtuu yhden huoneen ympärillä, eikä pakomahdollisuutta ole. Pahinta on se, että en pysty riitatilanteessa lähtemään huoneesta dramaattisesti ovia paiskoen, koska jos teen niin, olen joko ulkona tai vessassa. Onko se sitte helmee?

Meillä käydään jatkuvaa kädenvääntöä siitä, että mikä esine on mun (MUN TAVAROIHIN EI KOSKETA!!! Jep, mun kanssa on helppo jakaa yksiö...) ja kuka hoitaa minkäkin asian (tiskaus kuuluu molempien EI-listalle, joten voitte vaan veikata kuinka monta kertaa kuukaudessa tässä kämpässä heiluu tiskiharja....). Parasta on, että mä olen sottapytty ja Pekkis sellanen, että se ei HUOMAA epäkohtia. Sotkua voi olla, samoin pölyä, eikä (Pekkaa...) haittaa. Seinä vois vaikka kaatua, niin ei se mitää, se varmaan kävelis sen yli ja apina jatkais kattilankansien rummuttamista pääkopassa. No, mitäpä voisin olettaa pojalta, joka säilytti ennen mopoa huoneessaan sängyn vieressä...

Pääsääntöisesti on mukavaa asua jonkun kanssa, vaikka mä oonkin tavallaan erakkoluonne. Jos Jenni ei välillä saa olla yksin, Jenni kiljuu. ONNEKSI meillä on molemmilla niin paljon omia harrastuksia, että yhdessä ei nyhjätä juuri ollenkaan. Tulishan siinä saatana seinähulluks, jos tällasessa vitun uimakopissa pitäis kattella toista 24/7!

Tärkeintä yhdessäasumisessa on se, että tajuaa sen asunnon olevan myös sen toisen koti. Sen ku sisäistää, niin hyvin menee. Ja "tee se toiselle, mitä toivoisit itsellesi tehtävän" on myös oikein mainio ajatus, kun pohdit, että viedäkkö roskat vai ei.

tiistai 15. toukokuuta 2012

tyhmyys kasvaa ja uusavuttomuus kukoistaa

Ai että ihmiset on nykyaikana tyhmiä! Maalaisjärki on tungettu varmaan perseeseen, kun kellään ei meinaa pää toimia.

Netti on väärällään munien keitto-ohjeita, vinkkejä lampunvaihtoon ja tutoriaaleja aiheesta "näin peset pyykkiä".  Ihmiset ei tiedä mikä on terveellistä ja mikä ei, kuinka yksinkertaisimmatkin arjen asiat hoidetaan tai osaa lukea käyttöohjeita. Mua oikein hävettää niiden saatanan nollapäiden puolesta, jotka Feissarimokissa loistaa himmenneellä aivotoiminnallaan!  Tajuaisitte edes pitää turpanne kiinni, jos kerran siellä päässä ei mitään liiku!

Yksi huvittavimmista urporyhmistä on (nais)ihmiset, jotka kyselevät ruokaan liittyviä kysymyksiään ja väläyttelevät ravintotiedollaan... Tyyliin "Siis tajuutsä paljo hiilareit tos reissumiehen viipalees on, syö mieluummin tätä mäkkärin pirtelöö, täs on salee joku nolla kalorii ku tää on niin pehmeetä!!!11"  tai "Tää vanukas on sillee tosi terveellist ku täs on maitoo...kai? Vai siis onks täs maitoo?? Nii ja vadelman kuva paketissa." JEPJEP... Mä alan kohta tosissani kannattamaan pakollista puolen vuoden kotitalousopetusta yläasteen jälkeen.

Tai teinit, joista on valtavan hauskaa olla valtavan tyhmä. Tarkoituksena toki saada aivottomat ystävänsä nauramaan ja mikä tärkeintä: herättää mopoautosankarien huomio. Kyllä, kukapa mies ei haluaisi elämänkumppanikseen naista, jonka älykkyysosamäärä on samaa luokkaa kuin oravalla.  "Hehe onks niinku Imatra äkäslompolon pääkaupunki!? Ja se on niinku Tanskas joka on Islannin rajanaapuri! Hihihi, emmä tiiä, vähäks mä oon tyhmä!11" Juu vittu niin oot. Älä vaan saatana lisäänny.

Joo, emmäkään aina loista älylläni ja joudun tarkistamaan uskomattoman typeriä asioita jostain vitun Pirkka-lehdestä, mutta mä sentään tajuan olla hiljaa niistä nolouksista! Emmä mee ja iske keskustelupalstalle tilitystä siitä, että en osaa laittaa vedenkeitintä päälle, tai että en osaa sammuttaa kynttilää. Minä pidän suuni supussa, hankin tarvittavan tiedon ja toimin sen mukaan. Piste.

Terveiset vaan entiselle luokkakaverilleni, joka luuli että munat kuoritaan ennen keittämistä...


maanantai 14. toukokuuta 2012

ei oo mun ongelma, emmä oo vastuus

Se on rakkaat ihmiset niin, että me mennään koko ajan vain enemmän siihen suuntaan, että mikään ei kuulu kenellekään ja kukaan ei kanna mistään vastuuta - ei edes omista toimistaan.

Tämä asiahan on ollut jo läsnä kauan, mutta into postata tästä tuli koulussa katsotun videopätkän mukana. Siinä oli keski-ikäinen alkoholisti mies, joka kertoi, että hänet oli syrjäytetty. Hän ei ollut syrjäytynyt, vaan syrjäytetty. Ikävä kyllä videolla ei kerrottu syytä siihen, että kuka käski hänen ryypätä rahansa ja hankkia lopputili, mutta kuitenkin yhtäkaikki; ei ollut hänen vikansa! Yhteiskunnan syy! Läheisten syy! Vittu maailman syy, mutta ei koskaan oma syy.

Joka paikassa roikkuu nuoria, jotka kertoo olevansa rappiolla/syrjäytyneitä/hakeutumatta töihin tai opiskelemaan, koska maailma. Mä oon tällanen luuseri, koska yhteiskunta. Ei oo mun vika, et mua ei huvita mikään. Ei oo mun vika, et paskon Ärrän ikkunat vitutuksissani. Se on muiden vika. Koska mua ei tultu hakemaan kotoa terapiaan, valintakokeisiin, työhaastatteluihin tai kursseille, vastuu ei oo mulla.

Tai toinen aika järkyttävä esimerkki tästä oli se, kun kaverini meni valittamaan kotinsa vuokranneen vuokrataloyhtiön toimistolle valtavasta mokasta, jonka kyseisen paikan heput olivat täydellisesti kusseet. En viitti asiasta enempää kertoa, mutta sanotaanko näin, että koko keissi on aika lööppi-matskua. Paikan virkailija käytti lauseita "ei ole minun asiani", "en voi auttaa", "ei kuulu meille" ja "voisitko itse hoitaa". AI EI KUULU TEILLE? Sama ku leipuri sanois, että joo, ei kuulu mulle että tossa saatanan leivässä on puolikas sirkkelinterä. Että ota se ite pois.

Nuo ovat vain pari pikkuesimerkkiä tuhansien joukossa. Kun urheilija kärähtää dopingista, se ei ole urheilijan syy. Kun koulussa kiusataan, kukaan ei ota vastuuta. Kun ihmistä kohtaan toimitaan väärin, se ei kuulu kenellekään. VITTU JOS MÄ KUSEN ASIANI, NIIN ONHAN SE MUN VIKA! Jos olisin feilannu yo-kirjoitukset, se olisi ollut tismalleen mun oma syyni, ei ylioppilaslautakunnan tai liian kylmälle ilmastoinnin kääntäneen talkkarin. Jos torkutan kelloa niin, että myöhästyn koulusta, SE ON MUN VIKA! Ei kellon tai bussin tai eilisen liian hyvän myöhäisillan elokuvan!

Jumalauta ottakaa ees te vastuu teoistanne. Me omaa elämäämme pyöritetään, ei kukaan muu. Ja jos me siinä oman elämän pyörittämisen sivussa kustaan muiden asioita, sekin voidaan myöntää suoraselkäisesti ja kestää seuraukset. Koska ei se yhteiskunta toimi siten, että delegoidaan ongelmat eteenpäin ja pyöritellään päätä.

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

MITÄ VITTUA SUOMIPOJAT?

OLISITTE NY SAATANA LAITTANU SEN VEHASEN MAALIIN EIKÄ TOTA VITUN RÄPPÄKÄPÄLÄÄ! Mä jo suunnittelin omia henkilökohtaisia kultajuhlia mutta olispa taas vittu pitäny olla pessimisti, niin eipä olis taas tarvinnu pettyä! JOOJOO, vielä on pelejä ja vasta tärkeimmät edessä ja läpäläpä, mutta eikös toissapäiväinen Kanada-peli ja varsinkin tää Usan setti kertoo aika paljon Suomen tän vuoden tasosta... VITTU LIIKETTÄ NIIHIN LUISTIMIIN! Ai jumalauta mua vituttaa aivan uskomattoman paljon! Pitääkö itte lähtee näyttään tota puolustuspeliä?? Vitun Granlundkaan saa aikaseks muutaku yhen vitun rangaistuksen. JA PS. SEN KIEKON SAA OTTAA, VARSINKIN JOS JOUKKUEKAVERI SEN SULLE SYÖTTÄÄ! Se ei niinku oo Usan omaisuutta.

(Ja nääääääin suututin kaikki 14-vuotiaat Mikke-fanit...)

ristiäiset 029

Näin iloinen olin vielä 4 tuntia sitten. Saatana.

äiti oi äiti

Minulta pyydettiin herkkää postausta ja tässä se tulee, herkkääkin herkempi äitienpäiväpostaus! Päivän aiheena siis äidit, nuo meitä 9 kuukautta etutaskussaan kantaneet ihanat naiset. Tai no lähinnä mun äiskä.

Minä rakastan minun äitiä niin paljon, että se on jo melkein hassua. Kerran viikossa on pakko päästä katsomaan äiskäpäiskääni ja kuulemaan sen juttuja. Tällä viikolla äiti kertoi olleensa erään elokuvan kuvauksissa, tehneensä monta kakkua ja fanittaneensa Jesse Kaikurantaa. Äiti myös sanoi, että maksaa mun silmälasit (vitun hyvä diili äidin kannalta; vien sille äitienpäiväsuklaalevyn ja se käy maksamassa mun Lacostet ja Raybanit...). Äiti kyselee koulusta, harrastuksista ja kavereista. Äitiä kiinnostaa. <3 Ja myös äitini on paha suustaan -vahingossa kylläkin. "Vittu mikä lehmä! HUPS, siis ei mun noin pitäny sanoo." "Äiti sano vaa, oon ihan samaa mieltä."

Mun äiti on tajuton tehonainen (toisin kuin läskipäätyttärensä). Se reenaa joka päivä, on juossu maratoneja ja voittais monen miehen kädenväännössä. Se leipoo myös lähes joka päivä esim. kakkuja, pullia, leivoksia, piirakoita, sämpylöitä, pasteijoita... Äiti tekee mulle ja itselleen rakennekynsiä, kuuntelee Jukka Poikaa ja kertoo mulle NRJ:n listahitit KOSKA OON NIIN VITUN TYNNYRISSÄ ETTEN TIÄ NYKYMUSIIKISTA MITÄÄN. Äitin kanssa ollaan käyty myös sekoilemassa Seiskan bileristeilyllä ja monesti shoppailemassa. Joskus vuosia sitten äiskä otti multa salaa tatuoinnin, että EN TULISI KATEELLISEKSI. Äiti siis myös välittää ja suojelee...

Nyt sitä miettii, että miks koskaan oon huutanu äidille vihaavani sitä. Tai kerran, kun toivotin hänelle hyvää lenkkiä ja totesin, että juokseppa vaikka rekan alle. Miten oon koskaan saanu sen kanssa kamalia riitoja aikaan, ovenpaiskontaa ja haistavittua molemmin puolin? Äitihän on vitun helmi! ...vaikka sanooki aina suoraan ja ei säästele niitä sanoja, ku oon kussu jotain totaalisesti. "JENNI KATARIINA, TULEPPAS KÄYMÄÄN TÄÄLLÄ! OSAATKOS SÄ KERTOA, ETTÄ MIKSI HELVETISSÄ SÄ OLET........." Ja sitte tulee vartti suoraa huutoo faktoja tiskiin. Enpä oo koskaan tehny samaa virhettä kahta kertaa...

Vaikka en oo saanu painaa pitkin kyliä öitä myöten tai dokailla alaikäisenä, niin en koe, että olisin kasvanu tiukkojen rajojen sisällä, tai että olisin jäänyt paitsi jostain (jotkut nollapäät tosiaan kuvittelee, että kotiintuloajat tai säännöt rajoittavat nuoruudenhuuman elämistä). Aina on sovittu yhdessä, että minne menen ja milloin tulen ja millä kyydillä ja epämääräiset "emmätiämillontuunjaketäsiäon"-vastaukset eivät ole olleet käypiä vastauksia. Onneksi. Oon meinaan sellanen sankari välillä, että löysien rajojen puitteissa oisin voinut hankkiutua vaikka minne tilanteisiin.

Monet äidit ei halua rajoittaa kakaransa menemisiä, koska haluaa olla sellasia "kaveriäitejä" ja  helmiä. Ihan ku vittu helmeys tulis siitä, että Lissu 14 vee saa painaa kolme vuorokautta kännissä pillu paljaana S-marketin parkkipaikalla! Monesti vaan sellasten äitien lapset jossain välissä katkeroituu äideilleen lepsun kasvatuksensa takia ja välit viilenee. ETTÄ PYSYKÄÄ MUTSIT KOVINA, se kiitos tulee vasta jäljessä...

Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille ja tyttärille! Ilman meitä lapsia ei olis äitejä. ;)

lauantai 12. toukokuuta 2012

toiveboksi vol. vitunpaljon

Nyt saa taas toivoa! Tai niinku ainahan saa, mutta nyt mää oikein vaadin. Postausehdotuksia otetaan vastaan, samoin kritiikkiä, palautetta ja neuvoja, kuinka tehdä LFI:stä vieläkin hauskempi!

pusuin, Jenni

kun muiden budjetti vituttaa

Mua vituttaa suunnattomasti ne ihmiset, jotka eivät suostu tajuamaan hetkellisen rahattomuuden olevan suhteellisen suuri este huvittelulle. "Lähetää hei johki ottaa parit?" "Emmä oikei voi, mullon vaan joku vajaa satanen tilillä." "No onhan sulla rahaa!" NO KUKAS MUN PUOLESTA KÄY LOPPUKUUN RUOKAKAUPASSA, LATAA BUSSIKORTIN JA MAKSAA PUHELINLASKUN?

Mua vituttaa muutenkin myöntää, että eipä ihan hirveesti tota fygee tuolla käyttötilillä makaa, niin sitten joku saatanan kirjekurssilla sijoitusneuvojaksi-vatipää yrittää saada mua ryyppäämään loput rahani kolme viikkoa ennen tukipäivää! Tai yrittää houkutella jonnekin vitun Särkänniemeen, "ei se oo ku joku kolmekymppii"-tyylillä. No jos se sattuu olemaan puolet siitä mitä mulla on tilillä, niin mietitäänpäs ihan kaks kertaa, että lähenkö mä sinne Särkänniemeen/shoppaileen/syömään/keilaamaan/leffaan/vittu ihan minne vaan.

Jos sua sua huvittaa juoda rahas tukipäivän jälkeisenä viikonloppuna, niin vittu anna mennä! Mutta mua ei. Mä haluan, että voin maksaa laskut, syödä, ladata bussi- ja salikortin ja tarvittaessa esim. hakea lääkkeitä tai mennä taksilla. Se, että susta on okei soittaa heti äiskälle, että voi vitjake, ku meni tuet Senssin kassaan, ei välttämättä ole musta okei.

Tai työssäkäyvät ihmiset, joilla on sitä rahaa ja jotka eivät voi käsittää, että opiskelijallapa ei olekaan. Ja sitten huokaillaan "voi hitto, enää kuussataa tilillä"-tyylisiä huomiohuoraushuokauksia, kun mä vittu tanssin voitontanssia tililläolevasta kolmestakympistä. TAI EHDOTETAAN LAINAA! "Hei, mä voin lainaa sulla parikymppiä, maksat sit ku pystyt." VOI JUMALAUTA! KYLLÄ MULLA AINA SEN VERRAN ON RAHAA, MUA EI VAAN HUVITA KÄYTTÄÄ NIITÄ JOHONKIN VITUN DIIPADAAPA-PASKAAN!

Musta tuntuu, että opiskelijoiden/muiden vähävaraisten niukka budjetti vituttaa/ihmetyttää/kummastuttaa/ottaa päähän enemmän niitä vähävaraisten ystäviä ja tuttavia, ku sitä vähävaraista kaveria itseään. Mulla on ainakin ihan hyvä olla; jääkaappi on täynnä ruokaa, laskut on maksettu ja tilillä on rahaa hätätapauksia varten (sitä en oo kuitenkaan vielä pohtinut, että kukas maksaa mun eilen tilaukseen laitetut silmä- ja aurinkolasit...). Silti joku aina sen kokee ongelmakseen: "ajattelin, et oltais menty paikkaan X, mut sullei taida olla rahaa..." JOO, EIKÄ KIINNOSTUSTA!

rikasta lauantaita, älkää rillutelko rahojanne!

perjantai 11. toukokuuta 2012

ei oo kaikki muumit laaksossa

Otsikkona maailman kulunein lause, joka kaipaa ehdottomasti uusia tuulia. Heitä vittuun typerät inkkarit kanootissa -läpäläpät, ja ota oppia Jennistä!


Salkkarimaailma:

Ei ole kaikki Kuulat Amandassa

Ei ole kaikki Jirit Moosessa

Ei ole kaikki Antit arkistossa

Ei ole kaikki Isabellat psykoosissa

Ei ole kaikki Ismot kioskilla

Ei ole kaikki Pepit vieroituksessa




Yleislätinää ja ajankohtaisuuksia:

Ei ole kaikki munat kennossa

Ei ole kaikki Tatjanat Sada-Marketissa

Ei ole kaikki Cheekit liekeissä

Ei ole kaikki sokat irti

Ei ole kaikki tutit Ruotsissa

Ei ole kaikki eurot Kreikassa


Ei ole kaikki Vehaset maalissa

Ei ole kaikki  Boyfriendit Bieberillä


HEH HEH olenpas taas vitun hauska. no lisää sääki oma versios listaan, ni ollaan yhdessä valtavan hauskoja. Ja joku ei tajunnut, niin tuo oli kevyttä sarkasmia omaa huumorintajuani kohtaan.


keskiviikko 9. toukokuuta 2012

bloggarilla ei ole oikeutta hyötyä blogistaan, nyyh nyyh

Moni ilmeisesti omaa otsikon kaltaisen ajatusmaailman, mikäli yhtään olen keskusteluja ja kommenttibokseja seurannut. Jos bloggari saa apua, neuvoja, materiaa, rahaa, kokemuksia tai kulttuurielämyksiä bloginsa siivellä, se katsotaan olevan lukijakunnan hyväksikäyttämistä tai muuten törkeää toimintaa. "Mut se on sen harrastus!!11" tuntuu olevan usein vastaus kysymykselle "no vittu miksi ei?". Niin joo, harrastuksesta ei todellakaan saa hyötyä...

Mun nähdäkseni mm. monet tyyli- ja ruokabloggarit näkevät valtavasti vaivaa bloginsa eteen; se helvetinmoinen päivittäinen kuvailu, itse tekstin luominen, kuvien latailu ja asetteleminen ja kaikki muu sivutoiminta vievät varmasti tunteja päivästä. Vaikka se on harrastus, se on saatanan työlästä ja ei ole itse bloggarille ilmaista. Mutta auta armias, kun joku ton kaiken homman jälkeen saa jonkun vitun ilmaisen meikkipaketin, niin kaikki katkerat Demissä blogiaan mainostelevat lissut itkevät, että miks toi sai tollasen, miks miks miks, epäistä vittu.

Ja lukijathan saavat kinuta ja vaatia tietynlaisia postauksia, kuvakulmia, tietoja ja kollaaseja, jotka bloggaajan tietenkin täytyy toteuttaa. Pitää olla arvontaa ja kilpailuja ja  vielä kaiken lisäksi lukea viikon postaustauon jälkeen "vittu en lue sun blogiis enää, ku postaat niin harvoin, viime postauksesta on joku tyylii viikko!!!"-kommentteja. Lukijoiden toiveita pitää kunnioittaa, koska ilmain heitä blogia ei olisi ja täten myöskään itse bloggaaja ei saa hyötyä blogistaan ilman, että saa vihat niskaansa. MUTTA KELTÄ SE ON POIS? Onko kaikki niin saatanan kateellisia? "Epist ku toi sai ilmasen huulirasvan ja avaimenperän, vittu nyyhnyyh, tosi kaupallinen blogi nykyää."

Se on sitten eriasia, kun lukijoita kusetetaan viimeisen päälle, vaikkapa linkkailemaan linkkejä, joista bloggaaja sitten saa rahaa. Tai jos mainostetaan siten, että se piilotetaan "hei mä satuin löytään tällasen ja tää on aivan huippu!"-läpäläpään. Mun mielestä mainostaminen ja oman blogin hyödyntäminen ovat pelkkää plussaa, kunhan sen tekee saatana rehellisesti ja suoraselkäisesti. Ite ainaki suostuisin oman arvomaailmani kohtaavan yhteistyökumppanin ehdotukseen, mikäli se olisi rehellistä puuhaa kaikinpuolin ja se ei kenenkään lukemista haittaisi/häiritsisi/vaikeuttaisi. Mua ei ihan liikaa kiinnostaisi siinä vaiheessa vaikka olisin osa jotain "KAUPALLISET BLOGIT VOL. 46567"-keskustelua Miss Mixin sivustolla.

Lukijat sen blogin nostaa siivilleen, mutta täytyy muistaa että kyllä monet bloggarit repii vaikka selkänahastaan sen postauksen, jonka lukija nätisti pyytää. Ja järkkää arvonnat ja kaikenmaailman spessut postaukset, ihan vaan muita ihmisiä miellyttääkseen. Kaikki ei ole niin vitun mustavalkoista.

tiistai 8. toukokuuta 2012

käytän hyväksi lukijakuntaani...

...ja kysyn neuvoa. :( Mulla on ongelma, ja sen nimi on vitusti liikaa vääränkokoisia vaatteita kaappi täynnä. Mikä on järkevin tapa päästä eroon vaatteista? Jos kirppis, niin minne Treen alueella kannattais ne viedä? Vai onko jollain Huutonetistä hyviä kokemuksia? Muita nettikirppiksiä tms? EMMÄÄ HALUA NOITA BILEVAATTEITA AFRIKKAAN LÄHETTÄÄ!

raiskausmania

Musta tuntuu, että raiskaus on päivän sana. Jokaisella on raiskaustarina omasta elämästään tai vähintään lähipiiristä ja kaikkia on ainakin pikkiriikkisen hyväksikäytetty. Keskustelupalstat täyttyvät "voiko tätä kutsua raiskaukseksi"-keskusteluista. Raiskauksesta on tullut lähinnä vitsi.

Mun nähdäkseni raiskaus on sitä, ku sua pannaan väkisin. Siten, että sä tuot ilmi selvästi että et halua, mutta silti pannaan.  Esim. pimeällä metsätiellä vaaniva perverssi, joka väkisinmakaa tuntemattoman ohikulkijan. Tai vaikka mies, joka kännipäissään väkivaltaisesti ottaa vaimonsa "koska se on hänen oikeutensa". Tai joku sairas urpo, joka "läpällä" panee sammunutta tyttöä kotibileissä.  Mutta tuo edellämainittu on ilmeisesti vanhanaikainen määritelmä; nykyään raiskauksesta menee sekin, kun sua ei huvita, mutta silti annat. Ja valitat vasta jälkeenpäin, et emmä oliska halunnu, nyyh nyyh, oonksmä sulle pelkkä seksisymboli ja läpäläpä.

Mun mielestä se, että sää lirkuttelet, ehdottelet, viet jonku kotiis, riisut sen ja annat täysin ymmärtää, että ny pannaan ja lujaa, on tosi typerää, mikäli sulla ei ole mielessäkään oikeasti lemmenleikkejä jantterin kanssa harrastaa. Mun mielestä on siinä vaiheessa turha itkeä, että emmä muuten olis halunnutkaan, kun oot ite jonkun kikkelin varteen hypännyt. Toki aina saa perua, mutta se kantsis tehä vähän ennemmin, ku seuraavana päivänä.

Tai jos sä et edes tuo ilmi, että et halua. Se, että olet hiljaa, kun toinen riisuu sun pöksyjä, on hivenen vaikeasti ymmärrettävää koodikieltä. Jos tilanne ei ole millään lailla uhkaava ja riisujana sattuu kaiken lisäksi olemaan poikaystäväsi, SÄ VOIT KYLLÄ SANOA JOS EI TEE MIELI SEKSIÄ!

Tollaset "hei mut on ehk raiskattu, vai mitä mieltä ootte??"-idiootit vie kaiken uskottavuuden ihmisiltä, jolle on oikeasti tehty pahaa. Ihmisiltä, joilla se asia kummittelee päässä koko elämän ja vaikuttaa lopullisesti persoonaan ja seksuaalisuuteen. Jos vittu sä et tiedä, että täyttääkö sun seksihetkesi raiskauksen tai edes hyväksikäytön tunnusmerkkejä, niin hei haloo...

PS. tsekatkaa alla olevat linkit ja kertokaas, että mitä tunteita herättivät? Onko raiskaus raiskaus silloin vasta, kun rikoksen tunnusmerkit täyttyvät? Vai voiko joku tapaus täyttää tunnusmerkit, mutta ei mielestänne ole raiskaus?

http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1504208/enta_onko_tama_mielestanne_raiskaus
http://keskustelu.suomi24.fi/node/6313365
http://www.feissarimokat.com/2012/05/seksuaalista-hairintaa/
http://www.meidanperhe.fi/keskustelut/alue/1/viestiketju/117840/_onko_tama_mielestanne_pettamista_vai_raiskaus_


Saatana se on vakava rikos ja jotkut vitun idiootit tekee toiminnallaan siitä aivan nolla-asian.

maanantai 7. toukokuuta 2012

hymiö - suomi -sanakirja

Nyt haluan vilauttaa teille minun hymiömaailmaani.

:) = "Ihan vitun kivaa taas kaikki!! Että haistakaapas vittu, minä hyppään hymyillen junan alle!:):)" Agressiivinen vitutuksen kuvaaja, sopii hyvin tilanteisiin, joissa joudut kusipää-luokkatoverisi kanssa samaan työpaikkaan tai kun huomaat kassalla jättäneesi lompakon kotiin. (joskus käytetään myös aidosti hymynaamana...)

:( = "Voi harmi, oon tosi pahoillani sun puolesta. Eiku..." Kun et voi myöntää hyppiväsi riemusta toisen harmin hetkellä, ota :(-hymiö käyttöön. Sopivia käyttötilanteita ovat mm. se kun ärsyttävä anoppi lähettää viestin, jossa peruu flunssan takia vierailunsa.

:/ = "Enpäs nyt vittu tiiä mitä mieltä olla ja mitä tähän ny sanois." Oma poikaystäväni käyttää tätä, kun laitan viestin, josta ei täysin käy selväksi oikea tunnetilani. Esimerkiksi näin:
J: "Joo helmi mää myöhästyin bussista mut silti ehdin tunnille ja voi vittu AIVAN TURHAA taas istun täällä, olis pitäny vaan myöhästyy enemmä... vittuuu päätäki särkeeee NOO onneks on perjantai!"
P: "Voi sua pikkujepa :/"

xD = "Olen aivan pelle teini, joka ei tajua äksdeen olevan niin so last season, että ei edes löydy tarpeeksi kuvaavaa termiä kuvaamaan sen so last seasoniutta!" Käyttötarkoitus....hmm. EI MISSÄÄN VUODEN 2004 JÄLKEEN!!! Kuvaa jotain wannabe-kreisiyttä ja zEgOiLuU?

;o = "Oho, heititpä vitun yllättävän jutun, eiku! Tiesin kertomasi asian jo noin kolme päivää sitten, mutta esitänpä tässä, että mua ylipäätään kiinnostaa sun lätinäs." Käytetään silloin, kun paras ystäväsi kertoo muka järkyttävän uutisen ("siis tiesiksä, että e-pillerit ei suojaa klamydialt!?!11"), etkä vaivaudu kertomaan, kuinka vitun tietoinen olit kyseisestä asiasta jo. (Käytetään joskus myös oikeissa hämmästysmistilanteissa!)

:o = "Mitä vittua?" Käytetään silloin, kun haluat kysyä mitä vittua.

;) = "Yritän tässä aukoa päätä demi.fi:ssä 13-vuotiaille käyttäen tätä hymiötä yhdistettynä sori biaatch, mä vein-tyyliseen teinilausahdukseen." & "Viittaan tällä hymiöllä noloon kaksimielisyyteen ("heh heh, vatkataanko munaa ;)))))?"), laittaen itseni aivovammaisen asemaan." 
Mä en oikeastaan tiedä milloin silmäniskuvittupäätä voi käyttää.


sunnuntai 6. toukokuuta 2012

viimeiset ihmissuhdeongelmat!

Olen seurustellut saman miehen kanssa yli vuoden ja juttu ei vaan etene mihinkään suuntaan. Olen tehnyt kaikkeni sen miehen eteen, muuttanut jopa toiselle puolelle Suomea. Tiedän, että se rakastaa ja toisinaan se myös osaa sen näyttää. Olen koittanut ottaa rauhallisesti ja mennä siihen tahtiin, mikä miehelle tuntuu hyvältä, mutta jotenkin viime aikoina hermostun siihen ainaiseen saamattomuuteen. Paljon on aiheesta juteltu ja mies aina lupailee yhtä ja toista. Välillä mun tekisi mieli huutaa vaan LÄPÄLÄPÄ ja lähteä käveleen, mutta jos sydän sanoo kuitenkin muuta, niin ei siitä niin vaan lähdetä. Tai edes haluta lähteä. Mikä avuksi?
Jenni: Miten sen sun mielestä pitäisi edetä? Odotatko kosintaa tai vauvanhankintapäätöstä vai asuntolainaa vai hä? Mihin ylipäätään suhteen pitäisi mennä? En tiä onko mulla kieroutunu ajatusmaailma, mut mun mielestä suhde on paras ku se pysyy paikoillaan, mutta siihen tulee vaan kaikkea extraa. Älä ny kuitenka hyvä ihminen lähde kun et sitä halua, eikä oletettavasti miehesikään. Jos puhe ei auta, niin ei voi muutaku odotella ja kattella yhdessä eteenpäin. Tai sitten lähdet ite tekemään niitä ratkasuja ja viet sitä suhdetta haluamaasi suuntaan, kyä se mies sanoo jos ei miellytä!


Mulla on kaks kaveria, Kaveri A ja Kaveri B. Jos oon Kaveri A:n kans, se on ok B:lle. Mutta jos oon B:n kans, A saa kamalan mustasukkasuuskohtauksen ja vain huutaa ja tiuskii meille. Jos A ja B on kahestaan, mun on turha ees jutella kummallekkaa? Mitäkähän tekis...
Jenni: Anna tiuskia ja huutaa ja saada kohtauksiaan; täytyy sitä ihmisten ymmärtää, että ei aina huvita olla samalla porukalla tai että sulla voi olla omia juttuja toisen kaverin kanssa. Jos sä annat niiden hengata kaksin, niin ei pitäis kaveri A:lla olla mitään itkemistä. Käske sen ottaa hiekka pois pimpistä ja lopettaa kitinä. Sä saat hengata just sen kanssa ku huvittaa.


ongelmani olen minä itse. Olen ilmeisesti sosiaalisesti täysin pilalle mennyt ihminen, joka on kokonaan kykenemätön muodostamaan minkäänlaisia ihmissuhteita. Olen sarkastinen paskiainen, joka ei pysty ilmaisemaan tunteitaan vaan sulkeutuu kuoreensa heti kun huomaa, että ihmiset alkaa luottaa yms. Miesten kanssa se on vielä hirveämpää, heti kun jonkinlainen "sitoutuminen" tulee mahdollisesti eteen, olen jo kilometrien päässä muuttamassa kännykkänumeroani ja kirjoittamassa lehteen omaa kuolinilmoitustani, jotta välttyisin kaikilta mahdollisilta yhteydenotoilta. Mitä teen itselleni? Juoksenko niin monta kertaa päin seinää, että saan aivovamman tai tulen järkiini vai luovutanko heti alkuunsa?
Jenni: Haluatko sä edes erityisemmin sosiaalisia suhteita? Mun mielestä nykyään annetaan sellainen kuva, että kaikilla pitäisi olla kaksisataa läheistä ystävää ja kumppani johon itsensä tikata kiinni, että olisi normaali sosiaalinen olento. Vitut! Uskon, että kun sua tulee vastaan ihminen josta todella pidät,  niin sä huomaamattasi päästät sen lähelle ilman suurempia ongelmia. Toki jonkinlainen sosiaalinen verkosto olis ihan ok, että mä nyt suosittelisin sua pohtimaan MIKSI et halua ns. sitoutua eri ihmisiin ja ihmissuhteisiin? Mitä sää hyvä ihminen pelkäät?

Mua lievästi sanottuna ärsyttää kaverini käytös kun hän seurustelee (seurustelen kyllä itsekkin,mutta itessäni en oo huomannu mitään tällästä) .Ensimmäinen kuukausi meni hyvin,et chillailtiin porukassa yhdessä,mutta toisen kuukauden jälkeen alko sellane meininki et ei se mun kaveri enää huomioi ketään muuta kuin sitä poikaystäväänsä ja yritin kyl puhuu sille siitä mutta ei se mitään oo auttanut. APUA mitä mä teen ???? en haluis menettää hyvää ystävää mut en jaksais itse pitää tätä ystävyyttä yllä. Neuvoja ?
Jenni: Taitaapi olla niin, että tilanteelle ei voi oikein mitään. Jos kerran oot sille sanonut asiasta, niin no can do, se ei vaan halua olla muutaku raksunsa kanssa. Yritä järjestää jotain tekemistä sinulle ja kaverillesi kaksin, niin sekin huomaisi kuinka jees on välillä olla a) sun kanssa ja b) erossa siitä hanimurusta. Tai yritä ehdottaa edes yhteistä illanviettoa isommalla porukalla? Jos se ei auta, niin sitten voidaan käyttää klassista "seurustelu pilasi ystävyyden"-fraasia.

olemme siis seurustelleen mieheni (poikaystäväni kuulostaa niin saatanan pennulta ku kyse on parikymppisestä miehestä :D) vuoden,
ja pidämme myös yhteyttä ystäviiin jotka myös pitävät meihin, mutta sitten joukossa on muutama akka, joiden mielestä asia on niin että minä olen niin
läheisriippuvainen ja mustasukkainen etten päästä miestäni mihinkään :D sinäänsä naurettavaa, mieheni herää joka aamu puol kuus töihin,
ja käy 3 iltana viikossa käsipallotreeneissä, mm. perjantaisin treenit ovat 20:00 - 21:30 joten en yhtään ihmettele ettei kiinnosta sen jälkeen mihinkään
lähteä tuhlaamaan bensaa. saadaankin siis kauheat haukut ja huutelut ympäri kyliä, mutta sitten kun kaveriporukalla olisi tarkoitus juhlia jotain ni kappas vaan,
kaikki muut kutsuvat meidät mutta nämä samat kaksi katkeraa ämmää jättävätkin kutsumatta.
Jenni: Vittu jätä nutisijat omaan arvoonsa! Uskomatonta paskaa ihmiset jaksaa läpättää. No, lähetään siitä, että onneksi sä ja sun mies tiedätte miten asiat oikeasti menevät. On vitun typerää, jos aikuiset ihmiset ei tajua yllämainitsemiasi asioita (mm. töissäkäyminen jne.) ja sitä, miten se arki oikeasti toimii. Toki jos hyvä tilanne sattuu eteen, voi näille nartuille huomauttaa, että hoitavat vaikkapa oman elämänsä ja pitävät turpansa kiinni ennen kuin spekuloivat tuttavapariskuntien yksityiselämää. Siis keitä nää ämmät edes on, joidenkin ystävienne tyttöystäviä vai jotain muita tuttavia? Antakaa niiden olla ja harrastaa keittiöpsykologiaansa; se vaan kertoo siitä, kuinka vitun tylsää niillä mahtaa olla.

Jepan kaa -blogi osoittaa elonmerkkejä!

http://jenninkaa.blogspot.com/


Sori uusimman postauksen heikosta laadusta, mutta mä en todellakaan jaksanut näpytellä joka vitun kuvaan jotain kuvatekstiä ja läpäläätä. Mulla alko niin vitutus nouseen, ku tota väänsin; netti katkeili, Suomi-Slovakia pyörii telkkarissa, Blogger vittuili... No, ny se on kuitenki tehty!

siivoushelvetti

Siivous, tuo vitutuksen lähes maksimaaliseen huippuun nostattava jokaviikkoinen toimenpide. Joskus mukavaa ajanvietettä, mutta yleensä hermojaraastavaa ja aikaa vievää paskaa, jonka jälkeisestä puhtaudesta ei ehdi nauttia puolta tuntia kauempaa, kun joku saatanan saapas kävelee kurakengissä sisälle.

Pahinta on ehkä se aloittaminen, kun yrittää etsiä epätoivoisesti sadalleviidellekymmenelle lattialla makaavalle esineelle paikkaa (ja paikkojahan on maksimissaan kahdeksan). Kaapinovia yritetään puskea kiinni, sängynalle potkia tavaraa ja järjestellään kirjahyllyn posliinienkeleitä pituusjärjestykseen. Hiki valuu, lyöt jalkasi kolme kertaa ovenpieleen, kompastut lattialla makaavaan johtohelvettiin ja pudotat television.

Sitten alkaa pölyjenpyyhkiminen (niiden posliinikissojen ja -enkeleiden välistä, peilistä, tasoilta, tv:n päältä ja joka vitun raosta) ja ihana ystävämme imurointi. Imurin johto irtoaa noin viisitoista kertaa seinästä ja se saatanan masiina kaatuu kyljelleen (ja sammuu!) noin kahdeksan kertaa. Se törmäilee seiniin tehden lommoja maaliin ja sukka tukkii koko systeemin. Lopulta helvetillisen tuskan jälkeen huomaat pölypussin olleen täysi koko ajan, joten kyseinen paska ei ole imenyt karvaakaan lattialta. Ei muutaku alusta!

Sitten päästäänkin pesemään lattiaa. Moppaamaan niin, että veri lentää. Mahtavaa. Vitun vileda-rätti tippuu siitä reppanasta levykehysmopista koko ajan (koska olet epähuomiossa ostanut Sini-moppiin Viledan liinan!) ja löydät viisikymmentä paikkaa, joista olisi vielä pitänyt imuroida. Kaadat vesiämpärin parketille, kaadut siihen kivasti ja halkaiset kallosi kahdeksan tikin verran.

Kaiken tämän uskomattoman paskan jälkeen (ensiavusta saavuttuasi) huomaat viiden koiran, kuuden raksamiehen ja aivan vitun likaisen polkupyörän käyneen sisällä. Ei vain eteisessä, vaan olohuoneessa. Ja sängyssä. Valkoisella nukkakarvamatolla. Jääkaapin ovella. Kaikkialla. Tietenkin on maaliskuu kurakeleineen, kuinkas muutenkaan.

ONNEKS NY ON SUNNUNTAI JA SILLON EI SAA SIIVOO!

lauantai 5. toukokuuta 2012

Jennin parisuhdepalsta vol 5

käytin itsekkäästi hyväks kaveripoikaa että yks inhottava vainooja tajuis jättää mut rauhaan. Tähän ri liity mitenkää vakavempaa ku pientä säätöö, mutta kaveri tais innostua liikaa ja ihastua muhun ja nyt ku sanoin sille, etten halua mitään suhdetta enkä mitää ni ressu romahti ja välttelee eikä enää taida olla kaveri. Paska fiilis olla heardbreikkeri mutta oisinko voinu tehä toisin vai oonko täysläpipaska ihminen?? 
Jenni: Hyi sua! Et oo ehkä täyspaska, mutta kieltämättä vitun toopesti tehty; kelaa millanen angstihelvetti sulle olis tullu, jos sua olis joku jäbä käyttäny noin hyväksi? Olisit voinut vaikkapa jättää viattoman kaveripojan ulos suhdesopastasi ja yksinkertaisesti käskeä vainoojaa katoamaan. Kyllä sitä pitäis päästä eroon ihmisistä ilman apuvoimia! Mää ainaki pääsen eroon ihmisistä vaikken haluiskaan...(:DDD) Nyt suosittelen sua vaan nielemään ylpeyden ja pyytämään anteeksi, mikäli et oo sitä viä tehny, ja pahoittelemaan, että annoit ymmärtää liikaa. Toivottavasti ajan kanssa poikaki unohtaa ja haluaa taas olla kaveri. Ps. sä olet se ressu, eikä se jätkä.

 paras kaverini pettää toisen parhaan kaverini poikaystävän kanssa.. pettäjäkaveri kertoo aina puheluissa kuinka on ollu ihanaa kun on nukkunu tämän kyseisen pojan viekussa ja hupsista saatana samalla tehnyt pari fritsua.. kun samaan aikaan reppana paras kaverini taas itkee olkapäätäni vasten kuinka kaikki on perseestä, ja hän epäilee että poikaystävä pettää häntä. en koe sitä mun tehtäväks kertoa asioista rakkaalle ystävälleni, mutta en haluaisi myöskään piilotella tätä asiaa.. pettäjäkaverini on myös ihana ystäväni, mutta tuota käytöstä en todellakaan hyväksy !! - mirri 
Jenni: Hyi helvetti mihin oot joutunu, en oo kade. Mä sanoisin sille pettäjäkaverille, että mulle on turha soitella ja kertoo pettämistouhuistaan, vitun oksettavaa. En suosittele sua pudottamaan pommia ja ottaa vastuuta niiden puuhista, mutta kyllä sä voisit vähän uhkailla kaveria tyyliin "jos sä saatanan pelle et lopeta tota touhua, niin mä kyllä kerron". Mä en jotenki tajua miten tollasen moraalin omistava ihminen voi olla oikeasti kovin ihana ystävä... Jos se pettäjä ja varattu poika tuntevat suurta sielujen sympatiaa, mikseivät sitten vaan ryhdy seurustelemaan? Vitun itsekästä pettää ja vielä sotkea sut mukaan olkapääksi.

moi jenni. ooon ihan melki tosi in love. tää dude/män on seittemän ja pual vuotta vanhempi. ja mulla on lain puitteis oikeus panna ketä huvittaa jne. mmut dädi ei tykkää ku se on niin old ja mama on kans iha vastaan. en oikee tiieppi et pitäskö nähä sitä salaa vai yrittäää ruinata lupa sen näkemiseen. yhyhyh. vittu joo et sä voi auttaa mut auta silti. 
Jenni: No nyt heitän tän klassisen kysymyksen ja olen myös old, MUTTA: mitä se jätkä haluaa susta? Olisitko kiva tikkaripimppa Audin etupenkille vai ihan vaimomatskuu? Toisaalta jos oikeasti olette aivan vakavissanne, niin ei kai siinä parit äidit ja isit estä? Mutta emmä tollaseen salailuun lähtis; siitä ku kiinni jää, niin luottamuksen kasvattaminen takasi ei ole mikään piis of keik. Jos se jäbä on yyberihana, ni tuo se näytille ja näytä kuinka hyvinkäyttäytyvä se on. Voit myös esittää rakentavia kysymyksiä tyyliin "haluaisitteko mieluummin, että hengailisin narkkarin/viiskymppisen/työttömän alkkiksen/rikollisen kanssa?".

 mulla on liian iso penis
Jenni:  Millä tavalla liian iso? Eikö se mahdu housuihin? Ovatko muut pojat siitä kateellisia? Puristaako bokserit? Eikö panotouhut onnistu? Eikö omat sormet mene sen ympärille? Lyö rahoiksi ja heittäydy aikuisviihdealalle! Tai hanki liian pienet uimahousut ja esittele miehuuttasi uimahallissa! Ole ylpeä pilistäsi!

 Mitä mieltä oot seksisuhteista? Mulla ei sinäänsä oo mitään ongelmaa, mutta satun itse olemaan tälläsessä 'suhteessa' ja tuntuu herättävän aika paljon mielipiteitä. Tän miehen kaa meillä oli ensin enemmänkin juttua, mutta ajauduttiin sit siihen että nähdään sillon ku nähdään, ku halutaan eikä saada mistään ongelmaa aikaan. Ajoittain iskee kauhea olo ja morkkis ja ajatukset ei rullaa asian suhteen. Mutta tässä sitä vaa ollaa:D Haluisinki tietää mitä mieltä oot, pystysitkö ite olemaan/ millä rajoilla? 
Jenni :Mun mielestä se on ok, miks vitussa täytyis olla ilman seksiä, jos ei halua seurustella tai se ns. oikea ei ole tullut vastaan? Mutta jos se tuntuu pahalta, kaduttaa tai sekoittaa tunteet mukaan tai antaa seksiä vaan saadakseen se seksikumppani ihastumaan tositarkoituksella, sanon että ei kannata. Mutta jos se on sitä, että kaksi aikuista ihmistä haluaa harrastaa seksiä ja se on molemmista mukavaa, niin vittuakos siinä! Pystyisin varmaan itsekin, mutta tuntuu hirveen kaukaiselta ajatukselta monta vuotta seurustelleena ihmisenä. :D Ja mun mielestä selvät säännöt olis ne että ehkäisystä huolehditaan, tunteita ei sotketa (paitsi jos molemmat ovat ihastuneita, sillonhan ei pitäisi olla ongelmaa) ja muutenkin sovitaan se, että saako panna muitakin jne. Jos sua kaduttaa tai ahdistaa toi tilanne niin suosittelisin aikalisää, mut jos nautit tilanteesta ja se on mukavaa, niin mikässiinä!

 Sellanen että ei oo hirveesti ihmissuhteita!! Miten luontevasti vois tutustua uusiin ihmisiin ja varsinkin jätkiin? Oma itsetunto on aika paska ja siis en pidä itseäni kovin naisellisena, mutta miten siis yksinkertaisesti saan poikaystävän tai edes poikakavereita? Oon 18v 
Jenni: Mitään taikatemppuja ei taida olla, ainoo varma keino on vaan avata rohkeasti suu. Olisko sun naispuolisilla tuttavilla jotain ns. kaveripoikia, joita joskus saada mukaan illanviettoon? Tai koulussa, töissä, harrastuksissa mukavia ihmisiä, joihin et ennen ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota? Miksi sun itsetunto on paska? Mikset pidä ittees naisellisena? Tai miksi se haittaa sua, vaikka et olisikaan naisellinen? En mäkään ole naisellinen ja se taas on monesti helpottanut mua saamaan miespuolisia ystäviä! Totuus on se, että jos ei pidä itsestään, ei muutkaan oikein voi pitää. Sun täytyy näyttää itselles, että olet tutustumisen arvoinen, ennenku alat näyttämään sitä muille. Tsemiä!

 Mulla on muuten tosi ihana poikaystävä, mutta mä en saa sitä millään oppimaan, että hampaat pitää pestä myös aamulla ja että deodoranttia pitää käyttää päivittäin eikä vaan sillon ku muistaa. Ei se nyt yleensä hirveesti haise ja pesee kuitenki hampaat kerran päivässä, mutta silti. Vinkkejä miten sen kalloon menis että lisähygienia olis aika jees? :D 
Jenni: No toi on aika hyvin, meinaan tunnen poikia jotka pesee hampaat "kun tarvii" ja sama juttu vaikkapa suihkun suhteen. :D Ilmeisesti oot kuitenkin asiasta puhunut ja huomautellut, eli se ei vaan mene jakeluun. Oma poikaystävä tykkää käyttää tuoksuja ja hygieniatuotteita ym. kun ne ovat sellaisia mieluisia, esim. merkkideodorantit ja sähköhammasharjat. Miehet meinaan on sellasia, että kaikkien välineiden ja vehkeiden pitää olla viimesen päälle. Jos ne sun jätkäs hygieniatavarat on nopeesti kauppareissulla ostettuja tarjousdödöjä, niin en ihme jos ei huvita. Vie se epeli johonkin miesten hygieniatuotehyllylle ja sanot, että ny sä äijä otat kivantuoksusen deodorantin, uuden hyvän hammasharjan jnejnejne. JA VALVOT ETTÄ KÄYTTÄÄ NIITÄ tai ei tipu läheisyyttä. :D

 Mites sellasessa tilanteessa toimitaan, jos erehtyy jollekin kaverille kertomaan, että nyt ei mee suhteessa kaikki niin hyvin kun ennen. Sitten muutaman päivän päästä asia on vähän levinnyt (varsinkin tälläisessä pikkukylässä) ja kaikki kaveripojat rupee yllättäen vähän liiankin mukaviksi. Kuinkas sanoa niille nätisti/tehdä selväksi, että yhä seurustelee, tai ettei ole kiinnostunut?
 Jenni: Sanoisin niille lähentelijöille, että "siis tota ootkohan sä ymmärtänyt väärin, ku mä ja **** vielä seurustellaan....?:)" oikein vitun nätisti hymyillen. Tai puhuisin onnellisena poikaystävästäni, niin että saatana kaikki kuulee.  Toisaalta mun mielestä varattuja muijia iskeville voi ihan suoraan sanoa, että pitää turpansa kiinni ja lopettaa läpättämisen. Vittu ihme touhua, jos täytyy heti alkaa lämmitteleen muijaa, kun kuvittelee sillä menevän vähänkin huonommin kumppaninsa kanssa! Oksettavia äijiä.

Jepa hjelppaa, osa 4

Hei! Mitä tehdä/sanoa jos kaveri haisee joltaki järkyttävältä ja kaikki huomauttellee sille sillee läpälä ja näi, mutta se ei itte tajua sitä. Ja sen hengityski haisee nii pahala ettei voi kattoa siihen ko ei vois muuten hengittää. Sille on jo kerran sanottu että se haisee aivan ponin paskale, mutta ei se vissiin siitäkkään tajunnu mittää?? //Kiitos jo etukätteen! Kiva blogi sulla !!!
Jenni: Siis toi on aika paha, varsinki jos sille on asiasta jo sanottu. Nyt täytyy sanoo, että hiljaseks vetää! En meinaan voi ymmärtää ihmisiä, joille oma henkilökohtainen hygienia on ihan sama. Linkitä tää postaus sille, ehkä se tajuaa :DDDD Eivaa. Olisko mahdollista esim. puhua kyseisen haisulin vieressäollessa muka jostain muusta haisevasta, tyyliin "Siis miten kannattais sanoo jos joku haisee hielle, sillai hienovaraisesti, onko sulla Haisuli ehdotuksia?". Tai sanoa vaikka "Hyi hitto, haisenko mä hielle vai kuka se on? Apua, oonko se minä?" Ja stadaa, Haisuli häeää ja menee suihkuun!  Toisaalta jos kyseinen tyyppi ei tajua suorasta puheesta, niin tuskinpa vihjailustakaan. Voi olla, että kaverisi ei vain välitä tai sitten ei huomaa omaa hajuaan. Onko hänellä jotain murheita, joka vie kiinnostuksen omasta puhtaudesta? Tsemppiä, toivottavasti kaverisi tajuaa haisevansa pukuhuoneelliselle hikisiä luistimia.

Mutta ois semmonen ongelma ko yks minun kaveri tullee aina hullun lähelle istuun ja tukkii joka paikkaan iholle kiinni. Eikä se voi ikinä mennä minnekkään yksin vaan aina pittää olla joku tuttu lähellä. Vois luulla että sillä on joku läheisriippuvuus tai jotaki vastaavaa. Nii miten sille vois sillee nätisti sanoa ettei se suutu asiasta (: KIITOS!
Jenni: Ehkä kyseinen henkilö on vaan luonteeltaan sellanen, että tulee lähelle ja haluaa olla aina jonkun seurassa? Siis mä sanoisin vaan jotain "älä ny saatana iholle tuu"-tyylistä ja siirtyisin kauemmas (:D). Mutta toki asian voi nätimminkin sanoa, esim. todeta naurahtaen "hahah, aiokko syliin tulla vai mitä sää änget siihen?". Voit myös joskus kysyä, että ekkö sää yksin pärjää vai häh. Voi se siitä suutahtaa, mutta eipä kukaan kauhean kauan kanna kaunaa tollasesta. Kyllä sulla on oikeus huomauttaa, jos joku änkeää liian lähelle.

Poikaystävä on tällä hetkellä intissä, emmekä asu vielä saman katon alla, joten pientä kädenvääntöä on aiheuttanut myös se, missä viikonloput vietetään. Yleensä ollaan oltu puolet meillä ja puolet hänen luonaan. Nyt hän sitten valittaa, että haluaisi olla enemmän kotona. No okei. Pikku ongelma vaan, ettei hänen luonaan voida harrastaa parisuhteen huoltotoimenpiteitä ollenkaan, koska niin pieni kämppä ja hänen vanhempansa on aina paikalla. Pitääkö mun vaan suostua olemaan ilman kunnon seksiä ja tyytyä hiljaisiin pikapanoihin suihkussa vai mitä vittua?
Jenni: Mä kyllä ymmärrän sun poikaystävää; mää ainaki olisin ihan suru puserossa, jos en sais nähdä mun äiskää ja iskää joka viikko. Sä kuitenkin oletettavasti näet porukoitasi useammin, kuin poikaystäväsi? Toki se on kurjaa ku seksi jää vähemmälle, mutta mun mielestä sun pitäis vähän joustaa tässä asiassa, kuitenkin kyse on vain inttiajasta. Kuinka kaukana teidän kodit ovat toisistaan? Olisiko mahdollista viettää viikonloppua molemmissa osoitteissa?

 Paras kaverini (miespuolinen, jos sillä on väliä) on ihastunut minuun. Ollaan tunnettu n. 5 vuotta ja tiesin, että hän oli jossain alkuvaiheessa tuttavuuttamme minuun ihastunut, mutta luulin sen menneen ohi. Itse pidän hänestä siis vain kaverimielessä ja olen ollut seurustelusuhteessa viimeiset 2½ vuotta. Kaverini tietää, että olen onnellinen poikaystäväni kanssa, mutta jostain syystä koki sitten tarpeelliseksi noin kaksi viikkoa sitten kertoa yhä jatkuvasta ihastuksestaan minuun. En edelleenkään pidä hänestä muuten, kuin ystävänä. Olen puhunut tämän jälkeen hänen kanssaan kerran mesessä hetken aikaa ja kaikki oli pintapuolisesti ok, mutta itseäni rassaa tilanne enkä oikein mielelläni juttelisi kaverin kanssa ollenkaan. Toisaalta en kuitenkaan haluaisi menettää parasta ystävääni. Any ideas? Onko mitään tehtävissä? Jenni auta :( 
Jenni: Aika paha! Tilanne on kylläkin se, että et voi asialle tehdä mitään konkreettista. Kannattaisiko teidän pitää pientä breikkiä ystävyydessänne, että ystäväsi saa laitettua tunteensa aisoihin? Silloin teidän ystävyytenne vasta tuhoutuukin, kun väkisin alatte oikein kavereina viettämään aikaa ja yritätte olla niinku mitään rakakudentunnustusta ei olisi ollutkaan. Tilanne on se, että jokainen yhdessävietetty hetki ruokkii kaverisi ihastusta, eikä helpota tilannetta yhtään. Suosittelen, että sanot tilanteen rassaavan sua ja haluat pitää ystävyytenne suhteen taukoa hetken aikaa. TSEMPPIÄ!

 Miten mun pitäis olla, tai miten miten tästä eteenpäin, kun tunnustin tunteeni ihastukselle ja nähdään sen kanssa pian. Hui! Ollaan hyviä kavereita ja ei pitäis olla ongelmaa, mutta siltikin jänskä tilanne :D helppii!!
Jenni: Onneksi olkoon, olit rohkea ja sait asiat etenemään! Nyt ei muutaku ku vaan katot mitä tapahtuu, iiiiiiha chillisti vaan! Ja sehä on vaan plussaa että jänskättää; sehä olis aivan turha ihastuksentunnustus,jos ei yhtää jänskättäis. ;) Sä tuut vielä ikävöimään tota jännityksentunnetta, joten nauti siitä!

perjantai 4. toukokuuta 2012

jenni jeesaa taaaas, osa 3

Miten saisi jätkän oikeesti kiinnostumaan? Aina kun tapaa uuden ja ei heti syöksy sänkyyn, ni jätkä häipyy. Missä ne romanttisten komedioiden herrat on? tai edes ne, jotka haluu ensin tutustua!!
Jenni: Voi ei sellaisia ihania miehiä olekaan! Eivaa, kai niitä jossain pesii, mutta kyllä aika usealla 14-25-vuotiaalla miehenalulla on kyllä se seikkailuvaihde silmässä ja piudee tekee mieli. (EI SAA YLEISTÄÄ, ON IHANIAKIN MIEHIÄ OLEMASSA JA LÄSSYNLÄÄ) Mutta kyllä se hurjinkin pelimies jossain välissä yleensä rauhoittuu. Ja kylmä fakta on se, että toista ei saa kiinnostumaan muutaku olemalla ihan oma itsensä. Kiinnostuu jos kiinnostuu, ei ole olemassa mitään vippaskonsteja tai jotain taikatemppuja. Emmää usko että ilman miestä jäät, vaikka tuntuisikin että kaikki on pimpinkuva silmissä seikkailevia idiootteja.

Miksi mun poikaystävä lyö?
Jenni: Koska se on vitun tyhmä? Heivaa ny äkkiä vittuun sellanen, joka vähääkä hipaisee satuttamistarkoituksessa muijaansa! Mä varmaan vetäisin sellasta sohvalla päähä. Jos ei äijä pysty muodostamaan fiksua lausetta turpaanantamisen sijaan, niin hoplaa, tossa on ovi ja hississä peili!

oon ollu mun poikaystävän kans kauan melkeen vuoden ja ny tuli eteen ylitsepääsemätön ihastuminen...oon pulassa mitä teen koska tuntuu että menetän jotain kumminkin:(
Jenni: Sulla on kaksi vaihtoehtoa: ottaa ja lähteä huuman mukaan (ja siten joko tulla onnellisemmaksi tai sitten vastaavasti tulla katumapäälle) tai odottaa tunteiden haalentuvan ihastukseen ja olla iloinen siitä, että et hetken hairahduksen takia jättänyt poikaystävääsi. Kaikki ihmiset välillä ihastuu ja kiinnostuu muistakin, se on täydellisen normaalia; ihmisiä me vaan ollaan. Jos omassa suhteessa on arki tullut vastaan, niin kyllähän se toinen, jonka kanssa arjesta ei ole mitään käsitystä, tuntuu aivan vastustamattomalta. Mutta kyllä sen toisenkin kanssa elämä arkipäiväistyisi aivan salee. Jos rakastat aidosti poikaystävääsi, suosittelen odottamaan vielä ennenku teet jotain typerää. Jos taas oma äijä ei vois vähempää kiinnostaa, niin ei sitte muutaku adios sille ja uuden kimppuun.

Taidan tykätä ehkä yhdestä bi-pojasta, mutta ongelma on että en osaa nyt sanoa että haluaako se olla mun kaveri, vai jotain enemmän. Sillä kun on kavereita molemmista sukupuolista... 
Jenni: Nyt kannattaa unohtaa pojan suuntautuminen, eikä arpoa sen vuoksi, että voiskos se tykätä vaiko eikö. Jos se kerran tykkäilee niin tytöistä ku pojistakin, niin sulla ei ole huolen häivää (oletan sun jompaa kumpaa sukupuolta edustavan :D). ELI: mikset vain kysy? Tai kiertele kautta rantain (riippuu kuinka läheisiä olette), että tykkääkös se kestään tällä hetkellä ja mitäs mieltä se olis susta. Turhaa pitää itteensä jännityksessä! Rohkeesti vaan otat asian esille; vittumaisempaa on katua vuosien päästä, että voikunmäensanonusilleetseonihana, ku muistella omaa rohkeuttaan ja aloitekykyään. Tsemiä!

 Ongelma! Säätöä yhden jätkän kanssa, joka sano, et mussa vois olla ainesta tyttöystäväksi. Viikolla miehestä ei kuitenkaan kuulu mitään, ei kauheesti tekstaile, ei voi tulla yöksi eikä pyydä mua niille tai mitään. (Joo käy töissä, tekee parhaimmassa tapauksessa kahta työtä päivässä niin joo väsyttää sun muuta ja muutenki mun olis vaikee mennä sieltä sitten töihin kun mulla ei ole autoo) Viikonloppusin kyllä soittelee kännissä ja olis tulossa yöks sun muuta. Suostun koska ei oikein nähdä muuten. Ja vielä yks, se on "tuolla makkarin puolella" kauheen kovakouranen (oon sanonu mut ei se oikeen tunnu tajuuvan) ja pelaa vaan omien halujen mukaan. Mulle on jotenki vaikeeta uhua tämmösistä miehen kanssa, nii kerro sä Jepa mitä mää teen!!!!
Jenni: Hmmm, joko se äijä on vähä toope, ei tiä itekkä mitä haluaa, tai sitten käyt sille hyvin viikonlopputyttöystävästä. Toisaalta jos sen duunin takia on vaikea nähdä, niin on sekin ymmärrettävää ja jopa hyväksyttävää. Mutta mä en jaksais tollasta kännisoittelua; kai ny vittu voi viestin laittaa selvinpäinki arkena, mikäli pätkääkään kiinnostaa!? Joko sä sanot sille, että nyt jätkä me puhutaan selväks tää tilanne, että mikä on meisinki TAI sitten kokeilet olla ottamatta siihen yhteyttä (max. soitat kännissä viikonloppuna....) ja katot, että mitäs herra siitä tuumaa. Vai voisko se olla ujo? Onko sen selvinpäin vaikeaa puhua tai olla sun kanssa? Suosittelen ihan rohkeasti vaan nostamaan tuon valtavan kissan pöydälle; ei tollasesta touhusta mitään tuu pitemmän päälle. Ja tohon panemisasiaan vielä sanon, että iske jalat kiinni, mikäli ei otteet lempene. Sanot, että "olen  pari kertaa jo huomauttanut että olet kovin kovakourainen, mutta kun et sitä taida ymmärtää, voimme yksinkertaisesti olla nussimatta." ja kaunis hymy päälle.

torstai 3. toukokuuta 2012

reenipätijät

Ai saatana mua vituttaa etsiä urheilufoorumeilta nippelitietoa ja reeniohjeita, kun suurin osa keskusteluista kätkee sisäänsä piiloitetun viestin "MINÄ olen paremmassa kunnossa kuin SINÄ".

Mun mielestä ihmisen täytyy olla melkoisen epävarma omasta fyysisestä kunnostaan, kun täytyy päteä ja vertailla atleettisuuttaan muun trikookansan kanssa. "Siis miksi ihmeessä et juokse enemmän/zumbaa rajummin/hanki personal traineria/hakkaa hansaan sykemittari ranteessa?!" No, ehkä jollekin tulee hyvä mieli, kun saa kuulla jonkun esim. tekevän pienemmillä painoilla, vähemmillä toistoilla, juoksevan vähemmän, hitaammin ja harvemmin.

Kyllähän siinä oma kunto nousee, ku joku random kertoo juoksevansa parin kilsan lenkkejä viidentoista sijaan! Oma perse pienenee, haukkari kasvaa ja läski sulaa, kun joku toinen reenaaki eri tavalla. Ku ite reenaa pitkää matkaa, niin toki lyhyen matkan reenaaja on aivan perseestä ja toisin päin. Oma laji on paras laji, oma reeniohjelma paras ohjelma ja oma raejuustosössö paras raejuustosössö. Oma pirtelö on protskupitoisin, oma sykemittari tarkin ja omat lenkkarit hengittävimmät. Vittu minäminäminä.

Musta olis hauska nähdä noi netissä liikkuvat himoreenaajat! Kummasti kadut on täynnä läskiperseitä, eikä niitä satoja timmeiksi treenattuja kimppuja, joita netissä omien juttujensa mukaan liikkuu... Oon niin satavarma, että ne kaikkein eniten cooperin testistä pätevät ja fitnessupercirclezumbacomboa ylistävät ovat oikeasti jotain kerran lenkkareita jalkaan kokeilleita ja jätskiä naamaansa lapiolla lappaavia itseensäpettyneitä surkimuksia, joiden urheilu-ura stoppasi 12-vuotiaana Hippo-hiihdoissa kaatumiseen. NO VOI!

Miksi ihmeessä muiden suorituksia täytyy mollata; vittuilla tuloksista, reenitavoista ja kaikesta muusta, joka siinä urheilun ympärillä pyörii?  Voi vittu, ketään ei kiinnosta se, että sun mielestä joku random tekee kolme toistoa liian vähän tai syö liian paljon hiilareita! Mua vituttaa niiden puolesta, jotka niitä keskusteluja tekee/niihin vastaa, ku AINA JONKUN SAATANAN EPOPELLEN TÄYTYY TULLA PÄTEMÄÄN! Mene ite lenkille sen persees kanssa ja anna ihmisten urheilla miten urheilee! Eikös idea oo se, että ylipäätään liikkuu ja pitää hauskaa? Vai olenko missannut pointin? :OOO

Mm. nämä inspiroivat:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10395499
http://demi.fi/keskustelut/1250028/kuinka-monta-kilometria-juoksette-keskivertolenkillanne
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10623171