HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 22. toukokuuta 2012

terveyskeskusvitutus

Mua vituttaa suunnattoman paljon ensiavut ja terveyskeskukset. Ei sillä, että epäilisin työntekijöiden pätevyyttä tms. mutta silti aika usein siellä kohdellaan ku jotain koiraa. Kukaan ei ota vakavasti, vähätellään ja kiireen takia toimenpiteet ja lääkäriajat ovat aikamoista hutilointia.

Pari viikkoa sitten tilaamani lääkäriaika oli eilen JA AI JUMALAUTA MUA TAAS SÖI HENKISESTI! Menin keskustelemaan ja kyselemään niska-hartia-ongelmistani, joiden takia a) tulee hassunhauskoja näkökenttähäiriöitä b) kädet puutuvat yllättäen c) kipu rajoittaa olemista ja elämistä ja d) muuten vaan vituttaa. Sain kuulla kaiken tämän olevan normaalia, olevani oikein terve ja että täytyy vaan totutella. JOO-O! Menin lipsauttamaan, että porukoilla on molemmilla selkä- ja niskaongelmia, joten sain kuulla "voi, sua sen takia pelottaa, voi sinua"-lätinää. Voi anteeksi tohtorisetä ku vähän avarran, että mistäs tää paska vois johtua! Ei mulle silti tarvitse puhua kuin jollekin hysteeriselle kakaralle. Äijä aliarvioi mun kipua koko ajan tyyliin "ei se ny tollasta oo"-tyylillä ja hoki sitä, kuinka millekään ei voi mitään. JEPJEP.

Hoitoalan ihmisten ensimmäinen ja viimeinen virhe on se, että aliarvioi toisen kiputiloja ja tuntemuksia. Saatana et sää voi sanoo toiselle, että ei sua  oikeesti satu! Paitsi jos omaa jotain yliluonnollisia kykyja ja jollain henkisillä antureilla mittaa mun kipuasteikkoa, niin OK, mutta vähän epäilen tän kylän tohtorien shamaanin taitoja.

Samaisessa lafkassa joskus mun kämmen puudutettiin ja lääkäri kysyi "sattuuko vielä" ja alko parsia haavaa kasaan. Sanoin, että sattuu saatanasti ja se aine ei vielä vaikuta. Lääkäri totesi "eikä satu, se on vaan vähän epämiellyttävän tuntuista". SÄÄHÄN SAATANAN HARAKKA SEN TIEDÄT! (Sitä ennen samainen lääkäri kysyi hoitajalta "missä se haava on" ja huudahti "JAA TOSSA, HYI SE ON SYVÄ, ai kauhee!!!" Joo, ei mitää, sen halusinkin kuulla ku olin eka odottanut 5 tuntia vessapaperinpala verisen haavan päällä ja katsonut, kun nuhaiset keski-ikäiset tantat menevät ennen mua toimenpidehuoneeseen vartin odottelun jälkeen hakemaan saikkua.) Multa ei myöskään kyselty mitään tyyliin "tunnetko sormesi" tai "toimiiko käsi normaalisti". Haava kiinni, lasku kätee ja kotio.

Sitten pitäisi olla jotenkin helvetin kiitollinen hyvästä hoidosta ja halvasta palvelusta. Vähä vaikee, jos 75% arvauskeskuskäynneistäni ovat olleet lähestulkoon surkuhupaisia, ellei jopa naurettavia. Veren yskimiseen neuvottiin juomaan kuumaa mehua, kerran ei kerrottu mikä mulla on (se selvisi vasta soittorumban jälkeen) ja lapsena kyynelien mukana tulleesta verestä sanottiin "se kuuluu normaaliin nuhaan". Vittuillaan, naureskellaan ja tuhahdellaan, kun kysyy "tyhmiä". Vittuku en tota sairaalaslangia osaa, että sorppa saatanasti!

Vastapainoksi voisin kertoa mukavan (ja ainoan) lääkärikokemukseni. Eräänä synkkänä ja myrskyisenä maaliskuun yönä astuin ensiavun ovista sisään pää veressä silmästä korvaan asti. Sieltä tultiin heti vastaan, kyseltiin, vietiin makuulle ja alettiin soittelemaan talon toisessa päässä olevaa lääkäriä paikalle. Mulle kerrottiin koko ajan mitä tapahtuu, miltä minkäkin kuuluisi tuntua ja kyseltiin taukoamatta. Mulle annettiin mukaan kirjalliset ohjeet, särkylääkkeitä ja erilaisia sidetarvikkeita. Myös poikaystäväni ohjeistettiin yötä varten, että mites mun kanssa pitää toimia. Melkein ovelle saatettiin ja oltiin AIDON VILPITTÖMÄSTI KIINNOSTUNEITA. No, niitä hoitoalan ihmisiä en olekaan sen koommin siellä nähny; mitä lie liian hyviä ammattiosaajia olikaan vahingossa paikalle eksynyt.

Joten toivoisin, että jakaisitkin nyt kanssani kauheimman ja mukavimman lääkärikokemuksesi. Olis jeppis kuulla!

96 kommenttia:

  1. Arvauskeskukset on kyllä ihan yhtä helvettiä! Tää juttu ei oo tapahtunu mulle, mutta siis meidän terveyskeskuksessa ei joku hoitaja/lääkäri tienny, mikä on kysta. Oli googlettanu sen. :D Ja täällä myös pääsee raskaustestiin, jos on ollu leikkaus jokin aika sitten ja oksentaa kerran yöllä.

    Mutta tosiaan, arvauskeskuksessa ollaan myös aivan saatanan törkeitä. Ennen ku pappa kuoli ja käytiin sitä kattomassa serkun, äitin ja mummun kanssa, niin hoitaja sano, että pappa on vihanen siks ku käydään siellä, ja yritti vähätellä kaikkia muita paitsi mummua, joka "saa tulla yksin tänne koska haluaa." Pappa kuoli sinä iltana ja mä vähä salaa toivon, että sillä hoitajalla olis ihan paska olo siitä, miten se meille puhu.

    Mutta tota niistä mukavista arvauskeskusjutuista.. En just nyt satu muistaan yhtäkää. :D

    VastaaPoista
  2. Mä en ite muista kunnolla kyseistä tapahtumaa, mut joskus kun olin jotain about 4vuotta mun käsi revähti aika pahasti. Mentiin mutsin kanssa arvauskeskukseen näyttämään sitä ku pelättiin että se on murtunu. Lääkäri sanoi ettei mua voi oikeesti sattua että ei se niin paha oo. Pahinta siinä oli se, että se päätti alkaa haukkumaan 4vuotiasta pikkutyttöä päin naamaa marttyyriksi. Ja kun eihän tää kyseinen pikkutyttö, toisin sanottuna minä tiennyt että mikä se semmonen marttyyri on niin tää mukava tätihän päätti sen kertoa. 'Sä oot just tollanen marttyyri joka tulee sairaalaan valittamaan joka asiasta että vanhemmat ja koko suku sitte säälis sua ja ostais sulle paljon herkkuja. Ei tollasten pikku juttujen (käden revähdys 4vuotiaalla pikkujuttu?!?!?!?!) takia kuulu lääkäriin asti lähteä.'' TÄNKS! Nimimerkillä. monen vuoden sairaalakammo ja syystäkin:)

    VastaaPoista
  3. Niin totta tämä!

    Itselle on jäänyt mieleen pari tapausta. Mulla oli joskus 6-vuotiaana jäätävä korvatulehdus, ja jostain syystä korvani sisällä oli haavoja. Lääkäri ei sitten nähnyt korvaan, joten hän alkoi jollain IMURILLA imemään vaikkua siitä korvasta, joka siis vuosi verta. Muistan vaan itkeneeni, kun kipu oli niin järkyttävä, ja lääkäri vain jatkoi, kunnes äitini lopulta totesi, että nyt riittää. En edelleenkään suostu menemään kyseisen tädin hoidettavaksi.

    Toinen tapaus oli pari vuotta sitten, kun menin ohutsuolen tähystykseen. Pelkäsin tuota suhteellisen paljon, ja kysyin, josko voisin saada jotain rauhoittavaa tms. Hoitajat vain totesi, että ei se enää auta, oksennat ne kuitenkin ulos! Thanks, sen mä halusinkin kuulla, rauhoitti tosi paljon! :))

    Okei ja vielä kolmas. Menin pari kuukautta sitten ensiapuun yöllä, koska kurkkuni meni yhtäkkiä tukkoon, enkä saanut kunnolla henkeä. Hoitaja katsoi mua ja sanoi, että näytän hyvältä, enkä tarvitse hoitoa, mutta kokeile syödä jäätelöä. Kiva, että mun ulkonäkö kertoo olostani noin paljon.

    (x) pisti vituttaan

    VastaaPoista
  4. "ja lapsena kyynelien mukana tulleesta verestä sanottiin "se kuuluu normaaliin nuhaan".

    hahah :D kas kun ei diagnosoineet sua vampyyriksi.. mutta joo, tänään viimeks tk:ssa kävin ja jaan kyllä saman vitutuksen ihan sataprosenttisesti!

    VastaaPoista
  5. Joo meilläpäin kans nää terveyskeskukset on ihan mahtiluokkaa... Alle puolentoistatunnin jonotuksella et pääse IKINÄ ja on ihan saatanan hyvä tuuri jos sattuu saamaan suomea puhuvan lääkärin.
    Joskus vuosi pari sitte mun äitillä oli tosi pahoja vatsaongelmia ja sille määrättiin vaan lääkkeitä lääkkeiden perään. Sit se lopuksi sai jotain tositosi vahvoja mut päätti ettei ota niitä ku sillä on aina ne sivuvaikutukset niin isoja. Parin pvn päästä meni sitte tohon viereiselle isommalle paikkakunnalle oikeen sairaalaan tutkituttaan ja sielä sanottiin että jos se ois alkanu niitä lääkkeitä sen vattakivun päälle syödä niin se makais teholla tällä hetkellä.. joo.
    Viimeviikollaki jonotin poikakaverin ja sen kaverin kans n. 3h yöllä lääkäriinpääsyä, molemmat pojat naama veres ja toisella hampaat kurkus.. Ja lopuks kun lääkäriin pääsivät niin kumpikaa ei ymmärtäny puoliakaa sen lääkärin puheesta. HALOO hommatkaa Suomeen lääkäreitä jotka puhuu suomea..

    VastaaPoista
  6. oltiin koulun kanssa hiihtämässä ja oltiin lähdössä, ku laskin alamäen alas. se suksi tökkäs johonkin kesken laskun ja lensin melkosella ryminällä nii että reväytin nivelsiteet samalla.
    no, ensinnäkin joku tuntematon mies vei mut ja opettajan ensiapuun, missä äiti oli odottamassa. sit mut pistettiin pyörätuoliin ja annettiin särkylääke (olin syöny viimeks oisko ollu 5h sitten)

    sitten ku siinä istuttiin ja ooteltiin niin yhtäkkiä silmissä alko hämärtyä. joku muu potilas totes että tuo tyttö taitaa pyörtyä, ja niin meät työnnettiin johonkin huoneeseen oottamaan lääkäriä. oltiin siellä varmaan neljä tuntia, kunnes lääkäri tuli vääntelemään sitä jalkaa.

    lääkäri kyseli kaikkea äitiltä, joka siis ei edes ollut paikalla haaverin sattuessa... ensiavussa ei ollut edes kyynärsauvoja, ne piti hakea jostain ihan ihme paikasta.

    jäi hyvä mieli tästä kerrasta :)

    VastaaPoista
  7. Mentii Iisalmessa lääkäriin koska mun pieeenellä serkulla oli kuumetta ja kyseessähän oli vauva. Sitten meillä oli mukana siellä kans sellane 2 v jonka kanssa me ootettii sellaset 4h siellä että vauva pääsis tarkistettavaks. Sen kolmen tunnin jälkee alko se 2v huutaa ja raivoomaa ja riehumaa ja kitisemää. Kaikki helvetin mummot otettiin ekana ja kaikki ketkä tuli meidän jälkeen. Sit alko se itku. No luojan kiitos mut ja tää 2v tultii hakemaa mut nää sitte ootti sen 6h että pääsivät sisää. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on niiiiiiiiin Iisalmi.. Itse sain korvatulehdukseen (ihan selkee korvatulehus oli :D) allergialääkkeitä, ja siinä lääkärin kirjottamassa lapussa mikä lintataan sen paketin kylkeen luki, että "ALLERGISEN NUHAN HOITOON"...... JEP :) Kiitos vaan oikein kovasti paljon Iisalmi!

      Poista
    2. Se sun korvatulehdus on voinut johtua allergisesta nuhasta ja on ruvettu hoitamaan sitä varsinaista 'sairautta', eikä sitä oiretta. Oiretta (eli korvatulehdusta) hoitamalla se sun korvatulehdus ois toki voinut loppua, mut tullut mahdollisesti uudestaan, koska se allergia ei oisi mihinkään hävinnyt sen oireen pois hoitamisella. Eli todennäköisesti ihan tosissaan kiitos iisalmi.

      Poista
    3. Allergisesta nuhasta jota mulla ei ole ikinä ollut? Ok, miten vaan toki :)

      Poista
  8. Hei tee postaus wanna-be-syömishäiriöisistä!!!!!!

    VastaaPoista
  9. mä en koskaan ole ymmärtänyt, miksi arvauskeskuksissa kaikki lääkärit/hoitsut sanoo, että "EI TÄÄ SATU YHTÄÄN, aion vaan pistää sua mehujääpuikon paksuisella neulalla seitsemän kertaa ohi verisuonesta !"
    jokainen oppii pienestä pitäen, että ne asiat joien ei kerrota sattuvan, sattuu eniten JOTEN MIKSI ENÄÄ VAIVAUTUA ESITTÄMÄÄN ! vittu jos mä alkaisin lääkäriksi, nii toteaisin heti ekaks jokaiselle potilaalle, että "TÄÄ SATTUU HELVETISTI, anteeks mutta umpiveloissa olevalla sairaalalla ei ole enää resursseja kipulääkkeisiin, koeta kestää :c"

    onneksi ei itse ole tarvinnut arvauskeskuksissa paljoa hengailla, siksi että mun porukat ovat (ei-arvauskeskus) lääkäreitä (............... btw jep, jos meikä tosiaan alkais lääkäriksi nii oisin sitte söpösti seurannu vanhempien jalanjälkiä >.<) nii voin vaa olla sillein kotona "hei, epäilen että mulla on tauti aa" iskä/äiti "on se se joo mä kirjoitan sulle huomenna reseptin". lisäksi asun aika keskustassa ja sairaala on lähellä, nii voin ilmestäytyä sinne jos on ongelmia ::D

    VastaaPoista
  10. Se tunne kun lääkäri on suomeen muuttanut turkkilainen mies.. Meet valittaan sun kipeetä kyynerpäätä ja se sanoo vaan: 'Ota kaikki vaatteet pois!' huonolla suomella o_O

    VastaaPoista
  11. Mun usko terveyskeskuksiin meni siinä vaihees, kun olin tippunu hevosen selästä ja lonkka oli tosi kipeenä. Arvauskeskuksessa röntgenin jälkeen sanottiin et joo se on murtunu ja pistetään kasaan mm. ruuvien avulla. Thank god me jatkettiin matkaa koskiklinikalle jossa sama rumba mutta kuvissa näkynyt "murtuma" olikin vaan kasvuviiva.

    Missään vamma-asioissa en kyllä enää tkhon menis, sieltä voi korkeitaan hakee reseptin jos ite tietää mitä pyytää. Ja ei varmasti oo mukavia nää yleistykset mut varmaan monen kohdalla huonosta kokemuksesta seuraa sit se sairaalapelko kun sinne mentäessä yleensä on jollain tapaa kuitenkin omasta terveydestä kyse... Mut terveyskeskuksen hammaslääkäreistä ei oo kyl mitään huonoja kokemuksia! Minnekään muualle en varmaan uskaltais mennä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo koskiklinikka on kyllä ykkönen! mun äiti on lääkäri yksityissairaalassa, niin se onneks tietää, et muahan ei viedä mihinkää tkhon vaan suoraan koskiklinakalle, jossa asiat hoituu ammattitaidolla:)

      Poista
  12. Minäki menin tammikuussa lääkäriin jatkuvan migreenin takia siinä toivossa että saisin määrätyn migreenilääkityksen. (mulla oli sillonkin kohtaus päällä) Menin sinne juuri ja juuri tajuissani ja istahdin penkille ja kerroin migreenistäni. Sillä hetkellä näköhäiriöt oli menny jo ohi mutta päänsärky ja oksettava olo eivät olleet hävinny mihinkään. Lääkäri siinä sitten totesi että ''no et sää näytä yhtään siltä et sulla ois migreeni'' ... Sain kuitenkin migreenitietolomakkeen täytettäväksi, että jos mää vaikka sillä todistaisin kuinka paha se migreeni mulla on. Lääkäri sano että sieltä soitetaan mulle tai äitilleni viikon sisällä ja todennäkösesti saan ne lääkkeet. Lähin siinä sitte isän kyydillä kotiin ja oksensin siinä sitte kilometrin ajomatkan jälkeen. Ruuat tuli ylös vielä useamman kerran ja päänsärky jatkui tunteja. Lopulta melkein itkin itseni uneen ja nukuin sen tuskan pois. Lääkäristä ei oo kuulunu nyt neljään kuukauteen yhtään mitään enkä pärjää ilman niitä lääkkeitä. En kehtaa edes sanoa miten paljon tämmönen toiminta mua vituttaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Menin kanssa migreenin takia lääkäriin ja lopputuloksena sain 2pv saikkua flunssan takia... :D autto helvetisti. lääkkeet sain sitten onneksi toiselta lääkäriltä.

      Poista
    2. mulla oli ihan sama juttu! ensin kun sain migreenikohtauksen niin äiti soitti sinne terveysasemalle et josko siihen saisi lääkkeitä tai pääsisi edes tutkimuksiin mutta sanoivat vain että tule ensi kerran kun on kohtaus päällä. no, menin sit noin viikon päästä sinne muovipussi kainalos ja aurinkolasit pääs ku päänsärky ja huono olo oli niin julmettuja ja siellä vaan sanottiin "ei me voida tälle kyllä tehdä yhtään mitään, tulkaa takaisin parin tunnin päästä". siinä vaiheessa porukoilta meni hermo ja soittivat mehiläiseen, sain ajan heti seuraavalle päivälle ja lääkkeet kouraan, sen jälkeen ei oo yhtään migreeniä ollu :)

      Poista
  13. Muutama kuukaus sitten kaaduin koulun portaissa (jep olen saatanan kätevä) ja sattu nyt sen verran ettei kävelemisestä ollu tietookaan. Opettaja soitti lähimpään terveyskeskukseen että tuodaan kohta tyttö sinne, oisko vapaata?
    Ja puhelimesta vastattiin ilosesti että totta kai on ja lupas laittavánsa vielä varmuudeksi varauksen. Päästiin sitten terveyskeskukseen ja heti ovella vastassa oli joku 100v mamma sairaalasängyssä, SUORAAN ULKO-OVIEN EDESSÄ JA ULKONA TOSIAAN SATO JA OLI AIKA PERKELEEN KYLMÄ! Mummeli mutisi ja melkeen huusi siinä "kylmää, kylmää" ja ykskään ohikävelevä työntekijä ei reagoinu mitenkään. Mentiin sitte sanomaan siitä mut lähtiessä se oli edelleen siinä. Mentiin sittesovitulle osastolle, jossa ootettiin n. 45min, jonka jälkeen äiti meni sitten jo kysymään vastaanotosta että missäs herra lääkäri on. Vastaanotosta vastattiin vaan että ei oo mitään varausta ja voitte mennä tonne toiseen päähän sairalaa! Oli vitun kiva hyppiä yhdellä jalalla koko terveyskeskus läpi. JA TOTTAKAI SIELTÄ MEIJÄT KÄSKETTIIN TAKAS!! kun vihdoin parin tunnin jälkeen oltiin justiinsa pääsemässä sisään (edellinen asiakas jo ovella poistumassa) tuli sisään vihasenolonen mummeli valittamaan nuha/kuume/tod. näk. kuolemaansa ja lääkäri vaan että "EIHÄN TEITÄ HAITTAA jos otan nyt tän kiireellisen tapauksen eka??" SIT KU VITTU VIHDOIN päästiin sinne ni oltiin sisällä about 10min ja ainut mitä lääkäri oli sano et "jaa, täytyy varmaan mennä sun TYKSiin kuvauksiin.. joo kun me ei sellasta täälä voida tehä" Noh nyt mennään tosiaan isompien sattuessa suoraan Mehiläiseen/Pulssiin, säästyy vaan se 3h odottelu josta kuitenkin lähetettiin tonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyvä menkää Mehiläiseen niin ne voi lähettää rahat taas ulkomaille (et ole tainnut kuulla tästä, googleta)

      Poista
  14. ja ainiin, en aikasemmassa 21.27 kirjottamassani keskiverron psykologisen jännärin pituisessa läpätyksessä muistanu mainita tätä !

    mutta anyway, ehdottomasti pahin facepalm-hetkeni arvauskeskuksien kans asioidessa oli, kun mä pienenä menin hakemaan terveyskeskuksesta allergialääkkeitä äitin kans (en tosin tiiä, miksei äiti/isä kyenny kirjottaa mulle itse sitä reseptiä wtf), nii niillä oli terveyskeskuksessa menny jotenki mun tiedot sekaisin tai jtn, ku mulle nimittäin sitte määrättiin ne lääkkeet väärällä nimellä, eikä me edes ekana tiedetty siitä ! ::::DDDDD

    oli se kivaisa elämys varmaan äitille havaita asia apteekissa ja selitellä sitä ku ei tienny tapauksesta mitää. APTEEKISSA VARMAAN LUULIVAT, ETTÄ IHA RANDOMILLA NIITÄ LÄÄKKEITÄ PUMMATTIIN ! ::::DDDD ei sitte tieteskää saatu niitä meikän alllergialääkkeitä, jote valitettii arvauskeskuksee että mitä helvettiä on tapahtunut. sitte lopulta saatii oikealla nimellä se resepti.

    ^ elämänkevät en tiedä kuin tollaine on ees mahollista, mutta ilmeisesti sellaista sattuu Ô_____ô

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäki sain kerran reseptilääkkeen jonkun toisen naisen nimellä, vaikka ihan omaa reseptiäni farmaseuttitädille vilauttelin :-D kyllä siitä riitti riemua... kun seuraavalla kerralla mainitsin apteekissa asiasta, katsottiin MUA kieroon. koska minunhan syy se siis oli. jep?

      Poista
  15. Eipä ole muita kokemuksia koitunut kuin puutuneen jalan kanssa 2h venailu aulassa. Vittu kun oli hirveetä kun jalka pisteli puutuneesti koko ajan, ja ton odottamisen päälle sain reseptin buranaan. Vittujee.

    VastaaPoista
  16. Mulla on aika pitkälle hyviä lääkärikokemuksia sen takia, että äiti on terveydenhoitaja ja pidetty meidän paikallisessa terveyskeskuksessa, joten mua ja mun vaivoja on "kunnioitettu" ja mua on uskottu kun oon sanonu että sattuu. Ja toisaalta äiti on myös ammattinsa puolesta tiennyt, että millon on tarvetta mennä lääkäriin.

    Mutta sitte. Kävin syksyllä YTHS:n päivystävällä lääkärillä, koska mulla oli kurkku tosi kipeänä ja epäilin että oonko samassa angiinan. Vähän oli poskiontelotulehduksen kaltaista oloakin. Molemmat taudit olen useaan kertaan sairastanut, joten tiesin kyllä että oireet sopii. Noh, jonoahan oli toki se yli 2 tuntia ja sitten kun sen akan luokse pääsi, niin se oli ihan ihmeellinen. Höpötti jatkuvasti tosi hiljaa jotain, puhui päälle, täydensi mun lauseita oma-aloitteisesti niin että pari kertaa jouduin korjaamaan että se ymmärsi (jos ymmärsi) asian oikein, ja muutenkin se oli koko ajan ihan adhd. Fyysinen tutkimuskin oli sellasta pikapikapikaräpellystä, hyvä kun se edes hipaisi mun kaulaa "tunnustellessaan imusolmukkeita".

    Ja sit mun eka gynekologikäynti oli varsin traumaattinen. En jaa muita yksityiskohtia kuin sen, että se ämmä (oli muuten yksityisellä puolella), jonka PITI olla erikoistunut nuorten gynekologiaan, ei todellakaan osannut käsitellä hermostunutta ja jännittynyttä teinityttöä. Ei fyysisesti eikä varsinkaan henkisesti.

    VastaaPoista
  17. Huhhuh, kun näitä kommentteja ja sun teksiä lukee niin voin vaan kiittää ilmaisesta työterveyshuollosta. Toivottavasti ei tarvis käyttää enää ikinä noita kunnallisia palveluja...

    VastaaPoista
  18. Meillä kertoi opettaja viime syksynä eräästä entisestä ystäväpariskunnastaan. Naisella oli ollut jäätävät kivut päässä ja ylipäätänsä koko kropassa, ja sen lisäksi silmät aivan sumeana. He olivat sitten soittaneet terveyskeskuksesta aikaa, josta vain oltiin sanottu että buranaa vaan nassuun niin helpottaa, että vapaita aikoja ei millään saada järjestettyä. No kyseinen nainen oli nukkunut samaisena yönä pois, en kyllä millään muista mikä hänelle oltini kuolinsyytutkimuksessa todettu mutta kuitenkin.
    Että upeaa toimintaa..

    VastaaPoista
  19. Muutama vuos takaperin lähin päivystykseen ku alko kurkku olla järkyttävän kipee ja kaulassa patteja (koska imusolmukkeet turvonnu). No herra-arvaaja siinä sit koittaa noita patteja pöydän yli KUN EI VIITTINY VITTU TULLA LÄHEMMÄS ja sano että "joo emmä tiiä tuu ensviikolla jos ne on siinä vielä".. Seuraavan viikon ajan kuolin järkyttävään kurkkukipuun ja viikon jälkeen menin sitten rouva-arvaajan luo joka sit passitti mut verikokeisiin, totes pusutaudin ja määräs lääkkeitä. Kotona katon että niitä lääkkeitä ei saa käyttää jos on pusutauti. en kestä

    VastaaPoista
  20. Mulla on näitä niiiiiiiiiiin paljon. Ja kaikki negatiivisia. Ihan yleisesti aina toi sama, että kukaan ei ota vakavasti, mutta ihan paras oli kun olin niin kovissa tuskissa ambulanssipaareilla että sain paniikkikohtauksen ja en pystynyt hengittämään kunnolla niin virolainen oikein ymmärrettävää (ei) suomea puhuva lääkäri tuli ravistelemaan mua hulluna ja huutamaan "helvetti, ei sua voi hoitaa kun oot tommonen, oot ihan surkea potilas" ja käveli ulos vihasena. Jälkeenpäin tuli juttelemaan ja kuvittelin että nyt se pyytää anteeksi niin sain kuulla että kai mä nyt itsekkin ymmärrän että ei se ole hänen tehtävä saada mua rauhottumaan tai varsinkaan antaa paniikkikohtaukseen lääkettä vaan hän teki juurikin oikein häipymällä ja jättämällä minut yksin koska en pystynyt käskystä alkaa hengittämään oikein. Lisäksi hänellä oli aivan hirveä kiire koska koko terveyskeskuksessa oli YKSI toinen potilas. Joku humalainen hihittelevä pissis joka odotti vanhempia hakemaan. Toinen ihan jees oli kun mulla oli ennenaikaisia supistuksia, tihkuvaa lapsivettä ja munuaislaajentuma kaikki yhtä aikaa ja sain istua päivystyksessä kippurassa nurkassa itkemässä ja ulvomassa tuskissani kuusi tuntia ja katsoa kun meikäläisen ohi vietiin koko ajan hymyileviä pirteitä naisia gynelle. Sitten kun soitin äidin sinne auttamaan ja ihana äippä pisti hoitsut kuriin ja hommas mut lääkäriin niin oltiin ihan suu auki että mites sä ootkin näin kauan joutunut odottamaan, nyt lähdetään leikkaussaliin.

    VastaaPoista
  21. eikä, ihan hirveitä lääkäreitä ja hoitajia sulle sattunut. en ihmettele et vituttaa.

    mä oon puoltoistavuotiaasta vauvasta asti sairastanut crohnin tautia, joka on siis tulehduksellinen suolistosairaus. että sairaalat ja lääkärit ja nenämahaletkut on tuttuja. mut mulle ei oo ikinä sattunu vastaan lääkäriä, joka aliarviois tai ei kertois mitä tapahtuu jonkun toimenpiteen aikana tai olis muutenkaan asiallinen. oon kai sit super onnekas.

    VastaaPoista
  22. Mä JUST päivitin tänään blogin mittasen statuksen aiheesta facebookkiin... Tulin siihen lopputulokseen, että lienee helpompaa mennä ryöstämään apteekista tarvitsemani lääkkeet, koska "ei niitä lääkäriaikoja kuule ole niin paljon vaan jaettavana". Joo, no se on ihan kiva homma. Kyllä tänään on vituttanut, enkä näköjään ole ainoa.

    P.s. kävinpäs tossa puolisen vuotta sitten gynekologilla, ja ihan vaan varmuuden vuoksi pyysin ottamaan testit, ettei oo mitään sukupuolitautia, kun edellisestä testikerrasta kuitenkin on melko kauan. Lääkäripä teki työnsä käskettyä, ja sanoi soittavansa minulle henkilökohtaisesti tuloksista viikon sisällä. Mitään ei kuulunut, joten soitin itse sinne: "joo ei sulta mitään testejä ole otettu."
    - - - ihan tosi, ihan huvikseenko mun rakkauden onkalossa sitten vanupuikkojas pyörittelit? huhhahheijaa <3

    VastaaPoista
  23. Joskus tyyliin kymmenenvuotiaana teloin mun käden jotenkin ja eka ajateltiin että se ois vaan venähdys, mutta sitten se kipu meni pahemmaksi niin päätettiin käydä terveyskeskuksessa käymässä. Oli ihan vitun hulvatonta istua odottamassa päälle kolme tuntia saatanallisissa tuskissa itkua pidätellen ja sen jälkeen mennä kaheksi minuutiksi sisään kuulemaan, että ei me nyt voida tehdä mitään tälle ja röntgen on kiinni ja olisitte tulleet aikaisemmin. Voi vittu sitten.

    Seuraavana päivänä heti aamusta röntgeniin. Siellä mun piti pitää kättä jossain tietyissä asennoissa, että se saatiin kuvattua, ja sitten mun käskettiin taivuttaa sitä jotenkin kämmentä ylöspäin. Yritin ja sain nostettua mun kättä tyyliin pari senttiä niin, että sitä sattui taas ihan vitusti, ja sen jälkeen en yksinkertasesti pystynyt enää. Sanoin siitä sitten ja raivostuneen olonen nainen saapu paikalle, väänsi käden väkisin vittumaiseen asentoon ja mulkas vihasesti ku päästin muutaman kyyneleen. :(

    Lopputuloksena sain käteen lastan, joka asetettiin väärin ja joka hiersi peukalon viertä niin että siitä meni iho kokonaan rikki ja alkoi tihkua keltaista limaa <3 Parin viikon päästä takas, sanottiin että koko juttu on päin vittua, laitettiin uusiks ja lähetettiin takas kotiin.

    VastaaPoista
  24. Itte muistan yhden tietyn saatanan sairaanhoitajan, jonka kanssa on tullu väännettyä kättä. Hänen mielestään kuukautiskivut EIVÄT OLE syy olla pois töistä. (Vaihetaanko ämmä osia, niin tiedät miten mä makaan kippurassa kotona saatana!)

    Toinen kerta samaisella hoitajalla; mulla oli ollu parisen viikkoa aikamoinen infektiokierre päällä ja yskin vihreetä limaa ja tiesin että mulla todennäkösesti on keuhkoputkentulehdus, koska oon astmaatikko jne, joten tiesin jo kokemuksesta. Kävin sitten siinä sairaanhoitajalla (hoidin toisen asian samalla ja aattelin, että jos se viittis kattoo siinä samalla poskiontelot jne) Ämmä ei suostunut, vedoten a) kiireiseen aikatauluun b) turha niitä on katsoa, kun flunssa ei ole kestänyt kuin vähän aikaa c) meille on erikseen kerrottu että niitä ei katsota jos ei oo kestänyt pitkään flunssa. Olin vähän aikaa että MITÄ VITTUA SAATANA! Seuraavana päivänä kävin sitte yksityisellä ja KAPPAS, oli keuhkoputkehtulehdus ja sain antibioottikuurin.

    Yhen kerran kaaduin vessassa ihan yhtäkkiä ja hätäännyin että mitä vittua, soitin terveysinfoon (sinne pitää soittaa enneku lähtee ensiapuun jne.) ja sieltä vastas joku ihan vitun neropatti ämmä, joka aiheutti kyllä sellasen vitutuksen mulle että voi jumalauta. "Joo kyllä minäkin kaaduin kerran KIRKOSSA NUORENA TYTTÖNÄ, eikä saatu selville että mikä oli". NO VITTU MUA KIINNOSTA SUN KIRKOSSA KAATUMISET SAATANA :DDDDD

    Ah, olipas kiva avautua.

    VastaaPoista
  25. Olin kärsinyt pullistumasta selässä jo melkein vuoden. Mutta kenenkään muun mielestä ei mikään viitannut siihen, ennenkuin kävin lopulta yksityisen kautta omilla rahoilla magneettikuvauksissa ja pääsin melkein kahden vuoden kärsimisen jälkeen leikkaukseen.

    Terveyskeskuslääkäri mm. jossain vaiheessa hymähteli pilkallisesti, että tää on nyt röntgenkuvattu ja oot fysikaalisíssa hoidoissa käynyt (omalla kustannuksella), että jos ne ei oo auttanut niin mitä luulet tälle voitavan tehdä. No laitetaan sitten lähete sairaalaan, haluatko ortopedille vai fysiatrille? Minä: ??? No laitetaan sitten fysiatrille, menee puolisen vuotta...

    VastaaPoista
  26. Kyllähän noita huonoja arvauskeskus kokemuksia on monia kertyny.. kotipaikkakunnan tk:ssa sanotaan melkein mihin vaivaan vaan että "ota buranaa, jos ei huomenna oo helpottanu ni katellaan sit uudelleen"

    Ja kerran ku menin vuorokauden kestäneen migreenin takia yöpäivystykseen ku ei koko päivänä ollu pysyny ees vesi sisällä ni ekana kysyttiin että oonko raskaana.. Siellä aikani pötköteltyy tuli joku huonoo suomee puhuva lääkäri tutkimaan ja ku se alko kattoo mun kurkkuun ni se ei ottanutkaan sitä jotain pientä lamppuu avuksi, vaan PUHELIMEN TASKULAMPUN avulla tutki kurkun.. Olin vähän et "ÖÖÖ" Ja muutenki koko se reissu oli ihan ihmeellinen, kaiken kaikkiaan meni 4h siel et sain tipuksen kautta lääkettä ym.

    Ois kai noita huonoja kokemuksii vaikka kuinka, mut tossa nyt jotain :D

    VastaaPoista
  27. mulla on ihan järjetön pelko terävii esineitä kohtaan joten verikokeet on yhtä helvettiä. mainitsin tästä sit ennen ku verikoetta alotettii et pelkään ja mun tekee tosi pahaa. onneks hoitaja oli tosi sympaattinen ja vastas että "jaa" ja alotti sörkkimisen. aikansa yritettyään muija totes että "ei onnistu otetaas toine käsivarsi" no katos vittu ku ei onnistunu sittenkää ja eiku takasi siihe toiseen käteen. olin ihan hajalla ja itkuinen mut ei se häirinny tätä muijaa mitenkää. no pyörryin sitten siihen ja kaiken huippu oli et tää tapaus ei ees huomannu et multa lähti taju ennen ku samassa tilassa ollu äitini huomautti et huomaaks ku tyttö kouristelee "aijoo" ja sit mun äiti sai nostaa mun jalat ylös ja herätellä ku tää alan ammattilaine vaa tuijotti vieressä. terve.

    toinen hieno kokemus on ku olin pieni ja mulla oli korva kipeenä ollu jo kauan ja mentii sitte arvauskeskukseen isin kaa. no ammattitaitoinen lääkäri sit koitti kattella sitä mut ei tullu mihinkää tulokseen, joten kysyi isiltä "onkoha se hiuka punane?" sit lopulta tää lääkäri haki viereisest huoneesta SIIVOOJQN kattomaan et hmm onkoha se punanen. hei oikeesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt alkaa epäilyttää, että entä jos sun korvalääkäris oli valelääkäri ? ::D

      Poista
    2. :DDDd anteeks ei saa nauraa toisten huonoille kokemuksille mut tolle siivoojan hakeneelle korvalääkärille ei voinu kyl olla hajoomatta :D

      Poista
    3. saa nauraa, surkuhupaisaa! ja mä melkein toivoisin että ois ollu valelääkäri mutta onnellisesti istuu sama jätkä vieläkin paikallisessa tk:ssa että ei oo kiinni jääny ainakaan......

      Poista
    4. Huhuh...
      Itekin oon kerran pyörtynyt verikokeenoton aikana (en edes ole mitenkään neulakammoinen) ja ajattelin, että siitä hössötettiin jopa liikaa, vaikka olo oli varsin pian ihan normaali. Muun muassa mua pidettiin terveyskeskuksessa vielä joku tunti tarkkailussa, annettiin mehua ja laitettiin makaamaan sängylle, myöskin kirjotettiin lappu, ettei tarvinnut palata kouluun.
      Mutta mieluummin näemmä liikaa huolehtimista kuin tollanen ammattitaidoton vatipää, joka ei edes ymmärrä, miten pyörtyneen, saati neuloja kammoksuvan kanssa toimitaan.

      Poista
  28. Oi miten ihana huomata että muillakin on ollu vittumaisia käyntejä ihanissa arvauskeskuksissa!!

    Äkkiseltään mulle muistuu mieleen tasan yks mukava ensiapukäynti eräänä kauniina lauantaiaamuyönä! Olin hiukan viihteellä ja yhtäkkiä alko vuotaa verta ihan helvetisti nenästä ilman minkäänlaista kontaktia. Parin tunnin vuotamisen jälkeen päädyin sairaalan ensiapuun ja siellä heti vietiin pitkälleen ja tuotiin jäitä ja mieslääkärikin oli tosi mukava ja piti musta, hiukan humalaisesta asiakkaasta huolta! Pelkäsin hiukan hoitajien/lääkärin suhtautumista kun tosiaan baarista siirryin sinne, mutta turhaan pelkäsin!

    Vittumaisia käyntejä riittää vaikka kuinka paljon(paitsi sillon kun meijän tk:ssa on sairaan komee lääkäri;)). Eräs vittumainen lääkärikäynti päätyi kymppitonnin leikkaukseen yksityisellä... kiitos sinä lääkärisetä hoitovirheestä..<3

    Enkä edelleenkään voi olla rakastamatta tätä sun blogia!!! Nää sun kirjotukset on mun päivän pelastuksia ja piristyksiä! Jatka ehdottomasti samaan malliin!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei voi ei... Sympatiat täältä, nimittäin itellekin rapsahti lähes 1000€ lasku yksityiseltä, kiitos Arvauskeskuksen paskapää (vale?)lääkäritädin hoitovirheen. <3 Saakeli sentään, ja tähänkin juttuun sisältyy hyvin vammanen 2h 30 min odotus Acutassa... 1,5 h odotuksen jälkeen vihdoin huudetaan nimeä, kysytään onko kipuja, johon vastaan että sillon juu, kun istun ja jaksan kyllä seistä mutta 5 min kerrallaan ku alkaa jo heikottaa, johon mieshoitsu vastaa tylysti että "joo kuule, sä oot nuori ihminen ja jaksat maata näillä meiän betoniakin kovemmilla penkeillä, meillä on kaikki paikat täynnä vanhuksia, sekavia ja 3 promillen humalassa olevia." tekee mieli karjua suureen ääneen NOPERKELEHAISTAKAAPASKAKOKOVALTIOVALTA Mut sen sijaan nieleskelen kyyneleidensekaisen ylpeyteni ja oon hiljaa.

      Mulla on acutasta muutenkin erittäin huonoja kokemuksia (mm. 3 h jonotus oksennustautisena, olin oksennellut 17 h putkeen sillain 15 min-1 h välein ja vatsatauti on hyvin vaarallinen tauti diabeetikolle), ja mun luottamus julkisen puolen terveydenhuoltoon on horjunut aika kiitettävästi.

      Poista
  29. Karsein kokemus oli kun kerran lauantaiyönä heräsin niin karseeseen päänsärkyyn että oksensin ja näkö meni ja olin ihan paniikissa koska mulla ei aikasemmin ollu mitään migreeniä tai vastaavaa... Poikaystävä ajo mut sitte päivystykseen jossa ensimmäiseks kysyttiin että paljonko oon juonu. Tuskissani ulisin sitten että en oo juonu mitään, heräsin tällasena! Täti sano siellä luukulla vaan että juu juu ei kyllä ihan mene läpi, mene kotiin nukkumaan pääsi selväks, täältä et mitään pillereitä saa! Kun sitten minä ja poikaystävät molemmat karjuttiin sille täyttä kurkkua ni pääsin lääkärin luo joka huomasi heti että se olikin akuutti joku selkälihaksen jumiutuminen joka jumitti jotain hermoja jonka takia mun aivot ei saanu tarpeeks happea! Kiva kiitti....

    VastaaPoista
  30. Olin yhtenä kauniina sunnuntaina pelaamassa futsalia ja onnistuimpa kaatumaan silleen, että vasen jalka käänty ihan outoon asentoon ja siitä kuulu ihan saatanallinen rusahdus. No sitten mut kannettiin ulos kentältä, nopeeta sidettä nilkkaan ja jäätä päälle, autoon ja isi ajamaan niin lujaa ku voi kohti arvauskeskusta.
    No siellä ei onneks sattumalta ollut paljon jonoa (kerran istuin siellä 8h avohaavan kanssa johon lopulta sit laitettiin 12 tikkiä :D) ja pääsin lääkärisedän puheille joku 30min sen jalan paskomisen jälkeen. Setä sit vaan totes et ei voi olla kipee, ei oo ees kunnolla turvoksissa, ota nyt sit tuolta kepit jos on muka niin kipee ettet pysty astumaan. En siis päässy ees röntgeniin.
    Seuraavana aamuna heti 8 yksityiselle ja sieltä röntgeniin, pohjeluuhan sieltä oli KATKI, että kiitti vaan sille lääkärisedälle, eipä paljoo sattunu! :D

    VastaaPoista
  31. Täällä kans näitä ERITTÄIN ammattitaitosia lääkäreitä. Joka saatanan vaivaan tuputetaan buranaa tai lepoa =D

    Mulle kävi kerran rakkaan harrastukseni parissa vähän köpelösti. Oli tuulinen ilma ja olin tullut tallille ratsastamaan. Noh, ei tallin omistajaa tai ketään muutakaan mailla halmeilla ja minä siitä huolimatta fiksuna likkana sitten päätin kiivetä semmosen nuoren "projektihevosen" selkään ilman minkäännäkösiä suojavarustuksia. Eiköhän se saatanan elukka pelästyny tuulta, just ku olin nousemassa selkään ja ampas laukalle.. En tietenkää saanu apinoitua itteäni kyytiin enää siinä vaiheessa vaan tipahdin maahan ja mikä parasta, se hevonen tallo suoraan mun kylkiluiden päälle. Siinä sitten juoksentelin aikani sen hevosen perässä pitkin tallipihaa ja sen jälkeen lähdin terkkariin. Odotin terkkarissa KOLME VITUN PITKÄÄ TUNTIA ja mitä sanoo rouva lääkäri? Ota burana, se helpottaa. Sain syödä sitä buranaa ku karkkia, eikä siltikään loppunu se helvetinmoinen kipu =D No eipä siinä, sain kuitenki lähetteen röntgeniin. Siellä sain ootella viis tuntia ja vasta sittenku menin ite aukomaan päätäni lääkärille, ni se laitto hippulat vinkumaan =D Ikinä en oo kyllä saanu niin nopeeta palvelua, pääsin äkkiä röntgeniin ja loppu hyvin, kaikki hyvin :)

    VastaaPoista
  32. mulla oli varpaan kynsivalli tulehtunu ja en pystyny käveleen sillä ees tai pitää kenkää jalassa kun sattu niin saatanasti, koulun terkka anto antibioottikuurin ja jonku voiteen muttei se muuttunu mikskään. sitte mentii hatanpäälle ja sielä joku anto taas antibioottikuurin ja taaskaa ei tapahtunu mitään, sit mentii uudestaa. ja eiköhän ne taas antanu antibioottikuurin:D sanoin että kahesta ensimmäisestä ei oo ollu mitään apua niin ne oli sielä tyylii "joo ei se mitään koita vielä nyt tän kerran". sit tajuttii mennä mehiläiselle ja siellä lääkäri katto sitä ehkä 2min ja sano että joo selvä homma tää kynsi pitää leikata ei auta muu, että NÄIN!! se parani nopeesti sen jälkee eikä oo tullu mitään ongelmia, ens kerralla säästetäänki sitte vähä aikaa ja mennään suoraan sinne mehiläiselle... :D

    VastaaPoista
  33. En ihmettele et vituttaa tollaisten kokemusten jälkeen! Ja niin kun monille muillekin täällä, niin on näitä hauskoja tk-kokemuksia itellekin sattunut...

    - Viime syksynä epäilin että mulla on angiina tai mononukleoosi, niin sairaanhoitaja peräti otti näytteen nielusta ja sanoi että "joo ei oo angiina". Kysyin että mikäs sitten, niin vastaus oli emmätiiä ja käskettiin vain tulla takaisin jos imusolmukkeet ovat viel parin päivän päästä turvonneet. No, olivathan ne, ja olo oli muutenkin susipaska (olin sit kaks viikkoa kipeenä loppujen lopuks), niin menin sinne uusiks. Taas sanoivat vaan että "joo, voi olla et se on mononukleoosi, voi olla et ei oo, kattellaan" eivätkä viittineet ottaa verikoetta, jolla sen ois voinut helposti todeta. Sit ne käskivät mua ostamaan Burana 600:aa helvetilliseen kurkkukipuuni, mut kun äiti kävi mun puolesta apteekissa, niin siellä sanottiin, et on reseptilääke kyseessä. Ei sillä lääkärillä käynyt sit mielessä esim. antaa niistä lääkkeistä reseptiä kun käski mun ostaa niitä :--)

    - Aloin jo 18-vuotiaana veikkailla, et mulla on masennus, joten yritin saada tilanteen diagnosoitua. Ekaks kävin jollain lääkärillä, joka oli koko ajan tympeä ja käyttäytyi ivallisesti kun kerroin oireistani, ja kun aloin itkeä, ainoa mitä ämmä sanoo on tylysti tiuskaistu "no mitä sä odotat mun voivan tässä nyt heti tehdä?". Psykiatrian polilla ramppasin sen jälkeen muutaman kerran, ja siellä mulle taas sanottiin että "tuo sinun mielentilasi johtuu varmaan vaan siitä, kun sulla on nyt elämässä näitä muutoksia niin paljon" (olin just täyttänyt 19, valmistunut lukiosta ja saanut työpaikan jne). Lisäksi ne käyttivät oikeesti mun olostani sanaa "teiniangsti" :--D Ei vittu oikeesti, tämmöstä jossain psykiatrian polilla. Nyt neljä vuotta myöhemmin mulla on edelleen tää sama masennus ja se on ihan diagnosoitu ja lääkkeetkin on. Että semmosta teiniangstia!

    - Veli kaatui 7-vuotiaana pelatessaan jalkapalloa ja satutti kätensä. Jopa mä, 10-vuotias muksu, arvasin heti et käden on pakko olla poikki, koska se näytti niin ihmeellisesti vääntyneeltä. Veli lähti äidin kanssa tk:hon ja sieltä ilmeisesti sairaalaan tms, ja ne saivat venttailla siellä monta tuntia ennen kuin käsi laitettiin kipsiin. Varmaan kiva seitsenvuotiaan pojan istua monta tuntia käsi kipeenä jossain. Sit se kipsaus ei riittänytkään, vaan siihen käteen piti pienen leikkauksen avulla laittaa ns. naula tukemaan sitä luuta, ettei se kasvais vinoon. No, äiti ja veli menivät taas sairaalaan ja venttasivat jälleen monta tuntia. Sit kun tuli niiden vuoro, niin se lekuri jonka piti hoitaa mun veljen kättä sanoi "haittaisiko jos joudutte vielä odottamaan, mun tyttären kevätjuhla alkaa pian ja haluaisin ehtiä sinne". Äiti onneks piti pintansa ja sano äkäisesti "no kyllä se muuten haittaa" ja veli pääs hoidettavaks.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ääliö lääkäri kyllä kun on käskenyt ottaan 600 buranaa, eikä kuitenkaan antanut reseptiä mutta saman lopputuloksenhan saat kun otat puoltoista 400 buranaa :)!

      Poista
  34. mulla oli keuhkokuume yhessä vaiheessa ja sitte alko samat oireet näkyä äitilläki (todettiin keuhkokuumeeksi muistaakseni) ja myöhemmin siskolla. No menivät sitten terveyskeskukseen sanomaan, että hänellä on varmasti keuhkokuume, koska oireet passaavat minun ja äitin oireisiin, että saisko reseptejä lääkkeisin, mitkä auttaa. No, lääkäri antoi jotain yskänlääkettä ja sanoi, ettei usko, että siskollani on keuhkokuume.

    Myöhemmin siskolle sitten tuli keuhkokuume eikä siihen ollut mitään lääkkeitä, äiti soitti vähän vihaisena sinne teekoohon ja kysyi puhelimessa että MISSÄ SE PÖLJÄ LÄÄKÄRI ON JOKA EI ANTANUT LÄÄKKEITÄ MUN LAPSEN KEUHKOKUUMEESEEN? Sittenhänsiellä alettiin toimia ja olihan se lääkäri pahoillaan ja vähän ahdistunutkin varmaan... Kunnolla en tota muista, mutta suurinpiirtein noin se meni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja sen lääkärin perusteluja oli ''ei keuhkokuume katsokaas yleensä tartu'' siinä se taas sitte nähtii.

      Poista
  35. Joskus vuosi sitten mentiin kaverin kanssa acutaan kun sillä oli futispelissä astuttu pahasti varpaan päälle, varvas oli ihan musta ja sattu kuulemma ihan helvetisti. Odoteltiin acutan aulassa 4 tuntia ja luultiin että päästään röngteniin, mutta ei.. Kun sit lopulta päästiin sinne lääkärin luo niin se iski vaan buranan käteen ja sano että mee kotiin.. :D

    VastaaPoista
  36. Mun se kamalin kokemus oli "onneksi" naapurikunnan terveyskeskuksesta eikä omasta... Olin raskaana viikolla 30 ja tulossa reissusta kotiin. Yhtäkkiä alko aivan järkyttävät vatsakivut ja ne vaan koveni koko ajan. Olin tietenki ihan paniikissa ku laskettuun aikaan oli vielä se 10 viikkoa ja tosiaan ne kivut näin jälkeenpäin tarkasteltuna oli aivan samaa luokkaa niiden The Oikeiden Synnytyssupistuksien kanssa. Samalla sekunnilla tajusin etten ole tuntenu vauvan liikkeitä melkeinpä koko päivänä. Soitin suoraan synnärille ja sieltä neuvottiin menemään lähimpään tkhon tarkastaan tilanne (silloin tkhon oli enää muutama kilometri siinä missä synnärillä jo yli 100). Soitin sit siihen lähimpään ja ne sano että joo tuu käymään. No siinä aikani tuskissani oottelin käytävällä kunnes joku pyysi mua sisään väärällä nimellä... Esim. mun nimi on Virtanen niin se pyysi Koskista.. ja olin silleen että joo minuako meinaat niin se vaan tuhahti että "hmph, joo niin tietenkin". Oli jo silloin tosi luottavainen olo. :D No sitten se kielsi miestä tulemasta sinne huoneeseen ja pisti oven kiinni, siinä oli joku 4 hoitajaa ja sit se lääkäri katto niitä ja sano että "no niin, kuka on viimeksi tehny raskaanaolevan sisätutkimuksen? Minä en ole tehny kyllä moneen vuoteen". JJUST. No sitten se yks niistä oli luojalle kiitos ollu äitiysneuvolan th ja se sitten osasi oikeasti hommansa, sai vauvan liikkumaan ja oli muutenki maailman ihanin, kyseli ja oli oikeasti kiinnostunu mun ja mun miehen voinnista ja sai mut rauhottumaan. Mutta ei luoja sitä lääkäriä... se ei antanu mulle edes sairaslomaa vaikka oli sunnuntai ja mä sitä pyysin, kun seuraavana päivänä oli töissä reissaamista ja tiesin etten jaksa/pysty istumaan autossa. Niin ja se lääkäri sano sen oman "tutkimuksen" jälkeen että paikat on kiinni ja kaikki ok, vaikka se hoitaja yritti sanoa että no ei kyllä oo. Oman neuvolan kätilö oli seuraavana päivänä aivan kauhuissaan kun ei ne paikat kyllä kiinni ollu... sain myös saikkua joka sitten kestikin koko loppuraskauden.

    No mutta sitte se paras ja ihanin. Mun vauvalla oli korkea kuume jo kolmatta päivää, ja mentiin terveyskeskukseen jonottaan. Lääkärille päästiin nopeasti, lääkäri oli ihana nuori (komea) mies joka kyseli ja halus oikeasti selvittää mikä vauvalla oli, kun heti ei korvista löytyny mitään. Meiän piti jäädä antaan pissanäyte (voin kertoa että huonosti syönyttä 4kk-ikäistä on ihan vaan pikkusen vaikea saada käskystä pissaamaan :D) niin sitten meidät tuli hakemaan siitä yleisestä odotusaulasta hoitaja, joka päästi meiät EA-huoneeseen ja sanoi että voidaan olla siellä niin ei pieneen tartu muut pöpöt. Ne myös päästi mut päivän aikana vessaan, jutteli sen minkä töiltään ehti ja päästi miehenkin käymään siellä ilman mitään ongelmaa. Kiitin niitä varmaan sata kertaa sen päivän aikana! Seuraavana päivänä jouduttiin meneen uudestaan niin taas ne samat hoitajat sano melkein heti ovelta että tulkaa vaan tänne jos tarttee sitten ottaa niitä näytteitä. Ei tarttenu, mutta ne tuli silti jutteleen sinne yleiseen odotusaulaan ja oli oikeasti huolissaan vauvasta.

    Että semmoset mulla.

    VastaaPoista
  37. Olin pari vuotta sitten töissä äitini omistamassa lounaskahvilassa. Olin just lähdössä kotiin, mut sit onnistuin jotenkin pruittasemaan sellasesta pänikästä kloriittia suoraan toiseen silmään. Sen mömmön ph on sellanen mukava 12, eli vähän tuli sellanen olo, et se mun näkökyky meni nyt sit tässä. Äiti sit rupee soitteleen työterveyshuoltoon (yksityiselle) että täällä on tapahtunut tällaista, päästäänhän heti hoitoon, kun tullaan sinne. Langan toisessa päässä hoitsu oli vaan pahoitellu, että voivoi kun täällä on nyt niin paljon flunssapotilaita, jotka tarvitsee sairaslomaa, että kyllä heidät pitää ottaa ensin. VOI VITTU ja kiitos! Mustakin on ihanaa, että joku vitun krapulainen raksaäijä yrittää flunssan varjolla saada saikkua, kun mulla on vaan silmä täynnä jotain vitun paskaa. Toivotettiin kiitti vitut hoitsulle ja lähdettiin ajamaan sairaalaan. Menin sinne sisään, eikä ketään näy missään. Sit onnistun löytämään jonkun hoitsun ja huudan sille, että nyt tarvitsen apua ja pian! Tää hoitsu sit onneks tajus jotain ja sit alko muutaman tunnin tiputus suoraan silmään. Hoitsu sanos sit vielä myöhemmin, että onneks tulin vaatimaan hoitoa, koska muuten en välttämättä nytkään olis tässä kirjottamassa täysin näkökykyisenä. Vaikka kaikki siis päättyi hyvin, niin kokemuksena aika paska.

    Kas kun nyt ei tuu mieleen mitään hyvää.. :D Eikun joo, olihan se kiva ravata reilu kaks vuotta lääkärissä polven ja muiden paikkojen turpoomisen vuoksi ja kuulla aina, et "tollasia nyt vaan tulee joskus, live with it". Mut toisaalta kiitos sille yhdelle lääkärille, joka vihdoinkin jaksoi alkaa tutkimaan kunnolla ja kiinnostui mun kunnosta sen verran, että vihdoinkin diagnosoi mulle nivelreuman <3 Kaikki kaverit ihmetteli muuten ton diagnoosin jälkeen, et enkö oo yhtään surullinen siitä. Ei kuulu muutenkaan tapoihin olla surullinen, sattu mitä sattu, mut eniten olin vaan helpottunut ja onnellinen siitä, että vihdoin mulla oli diagnoosi ja lääkitys, joka sai mut taas tuntemaan itseni 23-vuotiaaks <3

    VastaaPoista
  38. Mun kaverilla meni urheillessa jalasta se pöytäluu tosi pahasti ja meni terveyskeskukseen missä se sitten kuvattiin yms, sitten taas maahanmuuttaja lääkäri soitti, että jalka kunnossa ota buranaa vaan voit reenata parin päivän päästä. no tästä kului melkein kaks viikkoa ja hänelle soitettiin ETTÄ HUPS ON SINULLA SITTENKIN MURTUMA SIINÄ JALASSA VOISITKO TULLA PIKAISESTI TÄNNE TAKAISIN :DDDDDDDDD ei saaaaatana!!!

    VastaaPoista
  39. Kaksi tarinaa julkiselta puolelta, pääosassa minä.

    Ensimmäinen. Sain jalkoihini (kyllä, jalkoihini) rajun allergisen reaktion kumisista kengänpohjista. Olen ihan hullun allerginen lateksille ja noinhan se tuli sitten todettua. Ensin jalat oireilivat pitkään rakkuloimalla ja haavautumalla, niitä ihmeteltiin terveyskeskuksessa vaikka kuinka pitkään ja syötettiin vaan kipulääkettä sekä määrättiin rasvoja. Joka kerta, kun pyysin silloiselta omalääkäriltäni (Terkkui Antti Lukkala!) lähetettä TAYS:iin ihotautipolille, hän kieltäytyi kirjoittamasta sitä. Ei selitystä miksi. Väitti, että johtuu mun atopiasta ja kyllä se näillä ohi menee.

    Eipä mennyt. Sain omalääkärin vaihdon ja sen pääsyn ihotautipolille vasta, kun mut vietiin puolitajuttomana ambulanssilla Hatanpäälle. Jalat tulehtuivat niin pahasti yhden päivän aikana, että illalla olin niin kipeä että lopulta sitä seurasi kipushokki. Ensin ambulanssi ei meinannut tulla, kun mieheni soitti. Hetken päästä uudelleen soittaessa ambulanssi tuli ja toi mukanaan kaksi oikein miellyttävää nuortamiestä. He jättivät lanssin talon toiselle puolelle, minun olisi pitänyt kävellä ensin portaat ylös ja sitten portaat alas ja itse lanssiin. Lopulta sain pyörätuolin, mieheni nosti minut siihen ja nämä mukavat herrasmiehet naureskelivat että "Saatko sä sen persees siihen mahtumaan, ehheh." (Huom. Olen normaalipainoinen että vaivatta mahtui) Mieheni työnsi minut ambulanssiin ja kun hetkeksi jouduin "nousemaan" pyörätuolista ja istumaan takaisin siihen, kuului "Helvetti koita nyt saada se levee ahterisi siihen mahtumaan." Olin aivan voimaton ja todella tuskissani. Toinen koppaisee jalkateräni käteensä ja alkaa vääntämään että kyseessä on jalkasieni. En jaksanut edes puhua kunnolla, mieheni etupenkiltä sanoi että se(kin) mahdollisuus on suljettu pois kolmeen eri kertaan testaamalla. Lanssi ajeli laiskasti Hatanpäälle, mieheni auttoi minut alas, kun kuskit laittoivat tupakaksi. Eivät vaivautuneet edes antamaan rullatuolia minulle takaisin että pääsen sisään päivtystykseen, tajuntani hämärtyi jatkuvasti kivun takia. Mieheni työnsi minut sinne. Kun pääsin viimein lääkärille, selvisi että tulehdusarvoni olivat niin korkealla että verenmyrkytys oli enää pienen matkan päässä. Tulin viime hetkellä. Että joo, olisin toki tullut jo tunteja aikaisemminkin, kiitos kutsumasta. Tästä seurasi kahden viikon kävelemättömyys ja tuskat, konttasin kotona vain sängyn ja vessan väliä. No, sainpa valittamalla potilasasiamiehelle kuitenkin mukavemman omalääkärin ja sen ajan sinne TAYS:iin tutkimuksiin. Ambulanssimiehistä tehtiin valitus myös, esimies lupasi vastata, tästä on viitisen vuotta kohta aikaa eikä ole edelleenkään vastannut.

    Toisessa tarinassa pääosassa olen myös minä ja tämä sama Antti Lukkala. Tämä tapahtui edellisenä vuonna jalkaepisodista. Minulla on synnynnäinen vika kaularangassa ja se säteilee kovana kipuna ristiselkään. Menin uusimaan kipureseptejäni ja hakemaan lähetettä verikokeisiin jotta voidaan katsoa onko rangassani tulehdus, sillä kivut olivat koventuneet yllättäen ja kuume noussut. Lääkäri kysyy: "Onko sua koskaan puudutettu?" ja vastaan että on. Ihmettelen mistä tämä kysymys. Hän poistuu huoneesta ja palaa mukanaan neula ja iso ruisku. Hetkessä hän on selkäni takana ja lyö yhteensä kuusi kertaa neulan niskaani ruiskuttaen sinne PUUDUTUSAINETTA. (Se tuntui kamalalta, kun tulehtuneeseen lihakseen lyödään kauhean kokoinen astalo ja ruiskutetaan vielä sisään jotain) Sitten lähettää kotiin. Niska on tunnoton, mutta jumissa. Hän lähettää minut kotiin. Kävelen kotiin. Kivut palaavat pahempina. Puhun tästä puudutusaine -hoidosta muutaman tuttavani kanssa, jotka ovat terveysalalla. Kukaan ei ole koskaan ennen kuullutkaan tälläisestä ja konsultoivat jopa lääkäreiltä, ovatko he kuulleet. Eivät ole. Sanovat, että sinne olisi pitänyt lyödä kortisonia jos jotain. Puudutusaine olisi voinut olla jopa vaaraksi. Edelleenkään en ole koskaan kuullut vastaavaa.

    Uskomattoman kuuloisia tarinoita, mutta tosia eivätkä edes ainoita omallakaan kohdallani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja muilla on näköjään sama juttu, kamalaa lukea näitä. Valittakaa ihmiset potilasasiamiehelle jos koette tulleenne kohdelluksi kaltoin ja vaatikaa omalääkärin vaihtoa, teillä on siihen oikeus. Ja valittakaa valittamasta päästyänne muutenkin epäkohdista, millään muulla tavoin asioita ei saa muutettua mikä tähän tulee.

      Ainiin, yksi huvittavakin tapaus on sattunut. Menin gynekologille ja odotin hänen olevan sama nainen, kuin aiemmillakin kerroilla mutta tilalla olikin iäkäs mies. No, kyseessä oli kuitenkin rutiinitarkastus ja siinä lettu levällään tutkimuspöydällä makaillessani hetken sörkittyään tämä mieslääkäri toteaa tyynesti: "Ihan rauhallisen näköinen alapää." Pidättelin pitkään naurua, olisiko siellä pitänyt käydä kauhea kuhina? Tiedän kyllä mitä hän tarkoitti, mutta tämä hymyilyttää edelleen sillä se vaan oli siinä tilanteessa niin koomista :D

      PS. anteeksi romaani :D

      Poista
    2. Anteeksi myös floodini, mutta piti vielä viitaten tuohon kirjoittamaani romaaniin jaloistani, että kuvitelkaa tilanne että jalkapohjane ovat käytännössä avohaava ja hermopäät ovat näkyvillä. Sitten teitä vielä vaaditaa seisomaan ja kävelemään.

      Poista
    3. lukkalalle terveisiä tosiaan :-) onkohan sillä yhtäkään potilasta jonka olisi hoitanut niinkun pitää???

      Poista
    4. joo,ei ne siellä pyynikin tk:ssa tiedä mitään,monella oon käynyt,kun omalääkärini=ainoa superhyvä sellainen lähti sieltä alkuvuonna 2012 pois;siis haluan Tiinan takaisin,missähän nykyisin vaikuttaa,ne muut Lukkala etc on pellejä+turhan lirkuttajia,tietämättömiä ns. asiantuntijoita!

      Poista
  40. Mulla on ihan sama fiilis, enkä mielelläni mene lääkäriin. Mä olisin aikoinani jopa voinut pistää syytteet hoitovirheestä menemään, koska mun jalkani luuhun pääsi syntymään kuolio, koska mua ei otettu vakavasti kipuineni 5 VITUN VUOTEEN! Ups, kato likalla olikin oikeasti jotain häikkää jalassaan eikä se halunnut vain säälipojoja. No ei mitään, kiireellisesti leikkaukseen ja mulle elinikäinen, vaikkakin pieni haitta ja arpi, jalkaan. Olisipa aloitettu fysioterapia 5 vuotta aikaisemmin, ei olisi leikkausta tarvittu kun ei olisi tullut sitä vitun nekroosiakaan, kun verenkierto olis pelannut OK. Tänks dyyyyyds!

    Ja olisihan näitä. Muitakin. Paljon. Ei viitsi romaania kirjoittaa :D

    VastaaPoista
  41. Mää tuun tänne ehottelemaan postausaiheeksi sitä, että kun akat päätyy riitoihin keskenään, yleensä jostain ihan turhasta, niin alkaa välitön sotatila, ja on oikeus levitellä kaikki toisen yksityisasiat pitkin kyliä, ja toki iskeä niihin heikkoihin kohtiin jotka toinen on ystävyyden aikana paljastanut.

    VastaaPoista
  42. Olin noin 3vuotias, kun mut jouduttiin leikkaamaan ekaa kertaa (munuaisis oli vähä fibaaa) Noo eka lääkäritädit pisti mua käteen n. 11 kertaa TULOKSETTA, kun yritti laittaa tippaa.. Sitten kun ootettiin että milloin mulle tullaan laittaa nukutusta et voitais leikkaa, niin lääkäriä/hoitajaa ei näkynyt missään, isäni meni sitte sinne koppiin huhuilemaan jos sielä joku olisi. Olihan sielä, ja kyseinen henkilö pelasi tietokoneella PASIANSSIA kun me vaan odotetaan että milloin tulee piikki perseeseen että pääsen sinne leikkauspöydälle...

    VastaaPoista
  43. Mukavin arvauskeskuskokemus on se, kun oli silmätuherrus muurannut su aamulla simmun kiinni, ja pääsin 15min sisällä parkkeeraamisesta pois koko laitoksesta. Tutkittiin silmänpohjat ja kaikki koska veljellä on reuma. Lääkäri kertoi mitä teki ja oli fiksu.
    Tiivistettynä; nopeaa, toimivaa, asiallista. Resepti ja saikkulappu kouraan, apteekin kautta kotio.

    Kamalin kokemus kaikista oli se, kun Emmpu6v menee tikku 2cm syvällä jalkapohjassa 40 asteen kuumeessa arvauskeskuskeen, eka kysyttiin että miks te tänne asti, eiks kotona vois. NO KOSKA VERENMYRKYTYS PERKELE. Emppu6v odottaa +7h että pääsee lääkärille, joka sitten sanoi että jalkapohjassa ei ole tuntoa ja puudutusta ei tarvita ja kirurginammattitaidolla alkoi sorkkiä veitsellä reikää jalkapohjaan ja kaivamaan tikkua pois. Emppu huus ku teurassika kunnes lähti taju.
    Samoin Emmpu19v joutui odottamaan 40 asteen kuumeessa arvauskeskuksessa 6h koska oli näkymätön jono. Diagnoosi olikin sitten munuaisaltaan tulehdus ja tulehdusarvot miljoonaa - hei sun mutsi on sairaanhoitaja, ei sua tarvii yäks ottaa!
    Joo, onhan mun mutsi sairaanhoitaja, mutta nuorten mielenterveyspuolella ja btw ei oo edes kotona viikkoon kun on matkalla isukin kanssa! Jepjep, kotia vaan ei täs mitää.

    Samaisesta sairaudesta jouduin verikoekontrolliin eikä sairaanhoitajatytsy uskonut että noin iso tyttö voi neuloja pelätä! Onha sul näemmä lävistyksiäki, älä oo pliis hankala.
    Sen jälkee ku olin ihan lakananvalkonen, puristin mutsin kättä ku viimestä päivää, porasin et pyörryttää nii hoitsu naurahtaa et kappas taisit sittenki pelätä!

    No en vitussa, juksasin vaan. Ääliö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja muuten vaan arvauskeskuksen urpolointia, kaupassa mies sai sairauskohtauksen ja soitettiin lanssi. Odoteltiin 30min (kaupalle sairaaralta oli 5min) ja soitettiin uudestaan - antakaa äijälle vähän mehua ja pitäkää huoli, ettei siihen satu. Tulossa ollaan, no prob!

      Paikalle sattui sitten yht. 45min odottelun jälkeen vapaapäivää viettävä ensihoitaja, joka vei miehen omalla autollaan sairaalaan. Lanssia ei koskaan nähty kaupan lähelläkään - paitti kerran ajo ohi, just kun oltiin soitettu.

      Poista
    2. inhoon tota ku neulapelkoa ei oteta tosissaan. mullakin kokemuksia tosta ettei uskota kun sanon että pelottaa tai vaihtoehtosesti naurahdetaan vähättelevästi. kiitos vaan, se helpottaakin paljon..

      Poista
    3. tuli mieleen tosta 15.37 -kommentista, mulla taas porukat on lääkäreitä, muaki joskus melkein kieltäydyttiin ottamasta vastaan ollenkaan ja kyseltiin, että "miksei sun porukat voi hoitaa sua" VITTU jos niien erikoisaloilla ei ole mitään tekemistä sen sairauden kans mihin haen hoitoa nii en mäkää välttis ekana vaihtoehtona niille menis itkee. esim. en influenssaa epäillessäni menis vieraallekkaan hammaslääkärille ?! ::D

      mutta toisaalta joskus taas olen päässyt jonon ohi, koska mun porukoilla on hyvä maine lääkäripiireissä ::D ~ nyt ennustan, että joku tulee anyway valittaan, että "vittu arvaa onks muista kiva ku itse oottaa pidempää kuolemankielissä ja toine vaan ilmestyy paikalle ja pääsee heti" no anteeks tiiän kyllä, että se ketuttaa mutta en mä itse pyytäny etua, ei ole mun vika >:c ~

      Poista
  44. Mä käyn just siks yksityisellä. Maksan edes sit siitä palvelusta :)

    Tohon niskahartiaongelmaan auttaa varmaa ku meet vaan hierojalle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi kuule ku meniski hieromisella ohi.

      Poista
    2. hei kuntosaleilla on hartiaongelmaisilla niskahartiatunteja!

      Poista
  45. Ei perkele et alko vituttaa koko vitun arvauskeskus tän tekstin takii! Ite kävin sentää yksityisellä maanantaina, ku kurkussa oli pari pattii ja kuume nous taivaisii ja yskä oli ikävä. Sielä sitte semmonen täti otti mut vastaa, kyseli ÄITILTÄ koko ajan neuvoja, mm. näytätkö missä ne patit on ku minä en nää (joo ei ne ainakaa ollu suoraa näkökentässä ku kurkkuun katto..) ja täti sitten veikkasi että joo sulla on nielutulehdus ja anto siihen sitte antibiootit. No pari päivää tässä oon vetäny niitä, kuume vaa noussu koko aja korkeemmalle ja patit kasvanu järjettömän kokosiks ja yskäki oli muuttunu aivan kamalan kuuloseks ja ääni menny.

    No mentii tänää sitte uudestaa samalle asemalle, mut pidettii huolta ettei jouduta sen tädin hoiteisiin enää. Tällä kertaa multa otettiin tulehdusarvot ja muita tälläsii perus juttui mistä selviäis mikä tää on ja kiva setä sitten totesi että kurkunpää-henkitorvitulehdus täähän on ja hyvää vauhtia kehittymässä keuhkokuumeeks. Sain vihdoi oikeet lääkkeet ja josko pikku hiljaa alkais vaikuttaa, silti on vieläki vaaraa et tää muuttuu keuhkokuumeeks.

    Arvauskeskus on aivan vitun perseestä, luulin et yksityisee vois ain luottaa mut erehdyinpä siinäkin..

    VastaaPoista
  46. Mulla itselläni ei mitään järkyttäviä sairaalakokemuksia ole, kun niin vähän niitä tauteja/onnettomuuksia on ollut. Päätimpähän kuitenkin tulla kertomaan tästä meidän arvauskeskuksesta, joka on kans ihan omaa luokkaansa. Mulla oli pari vuotta sitten tosi usein korkeaa kuumetta (edelleenkin tuntemattomasta syystä) ja siellä useat kerrat oottelin 40 asteen kuumessa lääkäriin pääsemistä. Joka kerta odotin siellä yli kolme tuntia, ennätys oli kuusi tuntia. Toi on musta ihan kohtuutonta, että kipeitä ihmisiä pitää pitää siellä ja sit kun yrittää tiskiltä kysyy, että osaiskohan jotain aikaa sanoo millon pääsis tohtorille, että vois kotiin lähtee nukkumaan siks aikaa niin eihän siellä mitään pystytä sanomaan, käsketään vaan olemaan kärsivällisiä ja istumaan. Ymmärrän kyllä, että sinne tulee ihmisiä pää kainalossakin, mutta silti. Niin ja tosiaan melkeempä joka kerta kun sinne ton kuumeen takia menin niin mulle annettii tyylii resepti buranaan ja sanottiin, että kyllä se siitä ohi menee... Juu, kyllä mulla ois ollu sitä buranaa kotona ihan muutenkin.

    VastaaPoista
  47. Mua alkaa niin vituttamaan ku luen näitä! Mistä vitusta noita ees revitään töihin? Eikö niillä itelläkää liiku päässä oikeesti mitään, ku on kerta tollasia vitun pässejä!? VITTU :D

    VastaaPoista
  48. iha uskomattomia juttuja!! siis oon aivan kauhuissani ja järkyttyny, ku sain nää luettua :o

    VastaaPoista
  49. hmmmm näitä kokemuksia löytyy ku näin tapaturmaihmisestä on kyse...
    ekaks, mulla oli sormesta pala irti, lääkäritätit ei ees kysyny haluanko puudutusta yms mitään särkylääkettä, vaan pisti vuotavan avohaavan (näky luuhun asti...) juoksevan veden alle ja ku sanoin että sattuu, nii lääkäri totes että se kuuluu asiaan ja lisäsi veden tuloa kovemmalle!
    toinen kerta oli kun olin hammaslääkärissä ja tohtori totes että hammas pitää poistaa, OLISHAN SE IHAN KIVA OLLU JOS OIS EES SEN VITUN OIKEAN HAMPAAN REPINY...
    jajajaja (näitä juttuja kyl löytyis enempiki mut tää viel...) pelattii koulussa sisäfutista, potkasin palloa siten että jalkaterä murtui. menin lääkäriin asiasta jossa lääkäri totesi että ei se mtään murtunut ole ja anto buranaa.. noh, enpä kävele kunnolla vieläkään sillä jalalla! luutui väärään asentoon ja toisinaan ihan sanoinkuvaamattoman kipeä tassu!

    VastaaPoista
  50. Mulla on tässä nyt joku kolmisen vuotta arvailtu, että onkohan mulla astma vai eikö ole, vaikka kaiken maailman pef-testit on tehty. Eikä vieläkään tiedetä yhtään mitään.....

    Ja muistan ku olin sikainfluenssassa. Olin melkeen kaks viikkoa 40asteen kuumeessa ja olo oli semmonen ku katujyrä ois ajanu päältä 10 kertaa, mutta lääkärissä todettiin itse sikainfluenssa vasta kolmannen käynnin yhteydessä. Sillon siis oli sikainfluenssa-aalto ja mulle sanottiin vaan että "oot flunssassa, mee kotiis ja ota buranaa!" ???????? ei jumalauta mä sanon.. yöllä ku lähettiin sairaalaan, ni ne viimein ymmärsi että mulla on sikainflunessa. shit sherlock!

    VastaaPoista
  51. Mun siskolla oli samanlainen ongelma kun sulla tossa alussa. Se kävi kans lääkärillä ja sil oli vaan niin uskomattoman jumissa niskat et se johtu täysin niistä niskoista ja sille tuli just kans näkökenttähäiriöitä jne. Eli pistät sen poikaystäväs hiaroo sun niskat kuntoon, sitten ostat sellasen terveystyynyn, joka muotoutuu sun pääs alla oikein niin ei pitäs yön aikana nukkuessa tulla niskat kipeiks. Sitten siskoa käskettiin liikkumaan vielä lisää, vaikka liikku jo paljon, mutta sä vissiin liikut kans paljon?

    Nii juu ja sit toinen juttu et onko sulta viisaudenhampaat poistettu? Siskolla meinaan neki paino jotenkin, että siitä johtu sitte kans ne niskakivut ja niskakivut aiheutti noita muita juttuja mitä sullaki on ollu...

    Et nyt kysyny mikä sulla on, mut kuulosti niin tutulta noi oireet ku sisko niitä selitti, et oli pakko sanoa 8) heh, mutta siis hyvä postaus, oon täysin samaa mieltä. Ite opiskelen lähihoitajaks ja oikeesti en vois koskaa kuvitella sanovani vaikkapa jollekin vatsakipua valittavalle mummolle et älä ny viitti ei sun mahaa mitää oikeesti satu!! :S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. itekki oon opiskelemassa lähihoitajaksi ja työssäoppimisessa olis viimeseksi tullu mieleen aliarvioida toisen tuska! Ja kiitos äärettömän paljon tosta viisaudenhammas-jutusta, mullahan ne tosiaan on vielä suussa (vaikka ne ei kyllä satu tai paina :o), täytyyki ottaa selvää! Ihanaa kiitos.:)<3

      Poista
  52. Ite menin terveyskeskukseen hammassäryn takia. Ei saanu yksityiselle aikoja joten oli pakko mennä. venasin 45min ylimäärästä ja ku pääsin sisään tarkasti hampaat ja eipä näkyny reikää. Puhalteli hampaita ja vihlo perkeleesti. Ei kehannu ottaa röntgen kuvaa ja toine hoitajista tokas että: ristikäämme kätemme ja toivotaan ettei olis juurihoidonpaikka!!!! Wtf ookeee!!!! Hammaslääkäri sano vielä loppuun että kato asiaa vielä ja tuu sit uudestaan.(just just että pitää viel pari lisäpäivää tunnustella oloa ja olla paskana ku särkee) Kaiken lisäks se lääkäri oli helevatan nuhassa. Ku astuin huoneesee se niisteli ja räkäs enne ku rupes tarkastaa mun hampaita. hieno meininki. No pääsinki sit onneks nopee yksityiselle ja se heti ties mitä miten misssä ja kerto mitä tapahtuu ja oli ystävälline ja jepuli juurihoitohan siitä tuli. Tosin en olis halunnukkaa et se räkämies ois mun hampaita alkanu ruksailee. Ois varmas tehny tosi huolettomasti ku oli nii kipeen olonen...

    VastaaPoista
  53. noi on niin perseestä ... kotipuolen arvauskeskuksesta kuuluu aina sama vanha virsi "syö buranaa , kaks viikkoo , jos ei auta , tuu käy uudelleen"

    näin sanottiin myös yhden tuttavani mutsille ... hänel oli törkee pääkipu , ei enää hallinnu kunnolla itseensä jne... ei pikku kivuistakaan koskaan valitellut mut täs tilantees lähti käy paikallises terveyskeskukses, buranaa siihen määrättiin ja muija himaan! pian lääkärist lähdön jälkeen olikin jo eukko vainaa että kiitos lääkäreille again ... aivoveren vuoto se oli eikä mikään lääkärin "diagnosoima" migreeni...

    VastaaPoista
  54. Tuttu autto porukoitaan katon korjaamisessa ja ajatteli hypätä telineeltä alas ja siinä samassa meni sit naula jalkapohjasta läpi. Arvaa mikä oli lääkärin eka kommentti.. "tota... ton ei kyl kuuluis olla tuola.." EI VAI?!?!
    Mulle lääkäri väitti kerran ettei mulla voi olla murtumaa, sain lääkärin ylipuhuttua röntgenkuviin ja hetken päästä lääkäri tulee huoneesee ja selittää kuinka hän kokoaja yritti selittää et kyl se murtuma sielä on. Joopajoo :D

    VastaaPoista
  55. Oonkohan mä ainut jolla on ainoastaan positiivisia kokemuksia terveyskeskuksesta :D

    VastaaPoista
  56. mulla oli pienenä hammasraudat, ja kerran kun niistä säädettiin jotenki sitä ketjua, nii se laitettiin vääriin hampaisiin ! siihe ois pitäny tulla keskelle joku ekstrasysteemi, mutta se laitettiin kai kaks hammasta liian vasemmalle ? en muista enää tarkkaan, mutta kuiteski päin sieniä ::D

    se meni niin, että hammaslääkäri käski hoitajaa tekemään, luetteli helvetin pitkän listan mitä pitää tehdä ja lähti sitte itse pois. niistä ohjeista ei edes saanu mitää selvää, hoitsu oli ihan eksyneenä ja se joutu kysymään multa, että tiiänks mä itse, mitä mun hampaille pitää tehä ! en sitte itsekkää ollu kuullu sen lääkärin mongerruksia. ku se hoitsukaan ei ollu kuullu puolia ohjeista ja loput se muisti väärin, nii sitte se oli vaan sillein "joo ehkä mä nyt kuitenki tiiän ilman neuvojaki mitä tässä kuuluis tehä". kysyin että tiiäksä nyt sitte oikeasti nii se oli vaan sillein "joo kyllä tästä selvitään" JA SITTE ilmeisesti puoliks improvisoi ne systeemit >.<

    ja ku se lääkäri tuli tarkistaan että mite meni, nii se sanoi ekaks, että ne hammasraudat on okei. sitte sain itse katsella peilistä nii olin hetken siinä ja sitte olin tyyliin "hei eiks nää ole jotenki kierossa, näyttää oudolta" ja sitte se hammaslääkäri tsekkas mun hampaat uuestaan ja totes, että "oho tää on väärissä hampaissa" VITTU KIVA, itse vitosluokkalaisena en ollu mitää hammashoitohenkistä koulutusta nähnykkää ja MINÄ ITSE OLIN ANYWAY SE EKA KETÄ TAJUS, ETTÄ HEI NYTTE ON JOTAI PIELESSÄ PERKELE ! ::::DDDDDDDD

    pakko sanoa, että säteilevää toimintaa <3 sentää oli julkisen puolen nii ilmainen reissu, en mä tollaisesta ois halunnu maksaa todellakaa ::D:

    VastaaPoista
  57. Itse rupesin arvostamaan Nokian Arvauskeskusta pikku paikkakunnan Arvauskeskuskokemukseni jälkeen. (Nokian arvauskeskuksessa olen vieraillut mm. kahden nyrkin kokoinen mustelma perseessä, kun kaaduin rappusissa suoraan häntäluulleni. Lääkäri huonolla suomella totesi vain "joo-o kyllä se musta on!) eikä tullut mieleenkään että häntäluu on voinut vioittua. Jonkun kuukauden päästä lähdinkin sitten fyssarille kovien kipujen kanssa ja pitkällä hoidolla saatiin häntäluu kuntoon.) Kuitenkin siihen kauhukokemukseen, mikä sattui pikkukylässä:

    Olin syönyt 2 antibioottikuuria putkeen, poskiontelontulehdukseen mikä ei millään mennyt ohi. Lääkäri päätti punkteerata mut, (eli mennä instrumentilla nenätiehyettä poskionteloon ja "imeä" liman pois.) Lääkäri oli pukeutunut käärmeennahkapuutseihin ja omasi pitkät hiukset. (HIEMAN hämärän näköinen tyyppi, mutta annoin olla) Selitin että mua ei oo ikinä bunkteerattu, joten haluaisin kuulla mitä tehdään. Ensin lääkäri suihkutti nenään puudutus aineen (joka valui mun suuhun ja maistui paskalle, ja puudutti koko suun!) KUN NE SAATANAN IDIOOTIT EI VOINU SANOO ETTÄ VOISIN KALLISTAA PÄÄTÄ ETEEN ETTEI SE VALU! Sitten ruvettiin tökkiin nenää, mua sattui todella paljon, puudutusaine ei ollut tehonnut ollenkaan. Kerroin kuinka muhun sattuu, ja tirautin pari kyyneltä. Lääkäri vain jatkoi, sanoin että en pysty tähän.. "no ei se sitten oikein tainnut tehota" NO ÄLÄ SAATANA! sitten laitettiin adrealiinipumpulitupot nenään, sen piti puuduttaa. Tökkiminen jatkui, mua sattui aivan saatanasti, itkin jo kunnolla, ja muutama vittusaatanaperkele taisi päästä. Tästä lääkäri ja hoitaja loukkaantui, vaikka selitin että en kiroa heitä, vaan sitä kipua. Tässä vaiheessa näin hoitajasta kuinka sekin rupesi epäilemään lääkärin ammattitaitoa.. Seuraavaksi lääkäri kaivoi esille pitkän puudutuspiikin, jonka hän iski nenääni. Piikki oli paikoillaan reilu 5min, ja tunsin sen koko ajan. Hieman nenä liikkui, niin neula liikahti ja tunsin kovaa kipua. Lääkäri rupesi taas koittamaan poskionteloon, nenä ei EDELLEENKÄÄN puutunut ja minä itkin, olin jo väsynyt ja turhautut. Tiedän, ettei punkteeraus ole varmasti ikinä mukava tai helppo kokemus mutta se kipu oli aivan käsittämätöntä. Kuvittele tökkiväsi tulehtuneeseen nenään (sinne syvälle!!) 40min terävällä tikulla. Tiedä sitten miksi se puudutus ei toiminut, mutta en voi ymmärtää, miksei lääkäri voinut uskoa minua, vaan aina vain jatkoi.. Tätä kaikkea oli kestänyt melkein tunti, kun lääkäri rikkoi jonkun verisuonen, ja nenästä rupesi tulemaan verta juoksemalla, syljin pelkkää verta. NYT LÄÄKÄRI OSASI JO LUOVUTTAA! Reilu 20min sain tyrehdyttää verenvuotoa, kunnes pääsin vihdoin pois. Tulos: poskiontelontulehdus edelleen, nenä perkeleen kipeä, ja traumatisoiduin niin, että KUKAAN ei tule enään mun nenäni lähelle ellen ole nukutettu :DD Jälkeenpäin juttelin oikean osaavan lääkärin kanssa joka selitti että nenätiehyeni olivat niin turvonneet, että sinne ei yksinkertaisesti päässyt, MUTTA SILLÄ SAATANAN IDIOTILLA EI KÄYNY NÄKÖJÄÄN ASIA MIELESSÄ!

    Ja tää tarinahan ei tosiaan tän herran kanssa päättynyt tähän.. noin kuukausi myöhemmin varasin samaisesta arvauskeskuksesta ajan psykologille univaikeuksieni takia. Ja arvatkaas kuka se sieltä huoneesta kutsuu mut sisään, no tietenkin mun käärmeennahkabuutsitraumatisoijani<3 SITÄ VITUTUKSEN MÄÄRÄÄ! Jos sovittais että psykologit pysyy psykologien hommissa ja hommattais osaavat yleislääkärit, KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeks, mutta mää nauroin iha sikana :DD sää oot tietenki ollu kivuissas mutta toi lääkäri :DDD hahahaa

      Poista
  58. Parasta oli kun kävin lääkärissä, koska epäilin että virtsaputkentulehdus on uusiutunut. No, testit tehtiin ja soittoaikaan sanottiin että ei ole. Jotenkin kummassa kaksi päivää puhelun jälkeen makasin sairaalassa tulehdusarvot yli 300 ja tulehdus menny munuaisaltaisiin :)

    VastaaPoista
  59. MITÄ?! Eikö tänne oo ykskään lähihoitajaopiskelija tullu valittamaan tästä postauksesta? :D Luulin ainakin lukeneeni kaikki kommentit päällisinpuolin mutta en huomannu yhtäkään valitusta. Tuli meinaa mieleen kun facebookissa kaverin tilapäivitystä tähän asiaan liittyen kommentoin kertomalla omasta kokemuksestani, tuli heti joku haukkana paikalle polkemaan meidät maan rakoon kun me ei tiedetä mistään mitään ja että joka sairaalassa lääkärit Googlettaa ja "tietäsittepä sitä ja tätä ja tota niin osaisitte kattoo asiaa eri tavalla, lähtekää ite opiskeleen hoitoalaa!!1" :D

    Ps. Loistopostaus. Omia huonoja kokemuksia löytyy myös ja siks en mielellään meniskään arvauskeskukseen ennen kun on pää kainalossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Miksi poistit kommenttisi, neiti?

      Poista
  60. Menin terveyskeskukseen kokoajan vaivaavan kovanki päänsäryn takia. Ja kokoaikaisella tarkotan siis sitä että päätä särkee joka päivä ihan hulluna, migreenikohtauksia about kerran viikos. Olisin lähinnä lähetteen neurologille halunnu tk:sta ja tein selväks etten halua mitää lääkkeitä ennen ku tiedän syyn tähän. No kuinkas kävikään, sain reseptin mielialalääkkeisiin ja käskettii soittaa kk päästä jos vielä vaivaa :D

    VastaaPoista
  61. Kun mulla niska revähti, niin jouduttiin soittaan ambulanssi, joka kuitenkin tuli äkkiä. Mut vietiin ensiapuun ja siellä aluks tutkittiin ja todettiin, että on revähtäny. Sitten mut pumpattiin täyteen kipulääkkeitä (jaloista lähti tunto) ja jätettiin yksin jonnekin käytävälle sängyssä! Kukaan ei tullu 6 tuntiin kertoon, missä on vessa tai onko mulla nälkä/jano. Sitten joku lääkäri käveli ohi ja mä kysyin että saanko soittaa äitin hakeen mut pois ja se toi mulle puhelimen ja mamma tuli pelastaan. Niin me sitten vaan hipsittiin pois sieltä ilmottamatta, kun ketään ei näkyny missään. Mamma piteli pystyssä, kun mulla ei jalat kantanu. Että niin kivaa täällä ensiavussa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin ja toisen kerran jouduin ensiapuun, kun kaaduin mopolla pahasti (polvesta tuli verta kun suihkulähteestä, kyljen nahka oli riekaleina ja kädet ihan verillä ja pyörryin kaatumisen jälkeen). Ilmottauduin tiskille ja ne käski odottaan. Kyselin, saisinko laastaria tai jotain, kun sitä verta tulee PALJON. Ei voi antaa, kun ei oo lupaa. Hain sitten vessasta paperia ja yritin niillä pitää haavoja kasassa, ettei oo ihan kaikki paikat veressä. Oottelin siellä yli 2 tuntia ja kaikenmaailman humalaiset kyllä päåäs sisään, mutta 15-vuotias tyttö venailee siellä ja kärsii melkein verenhukasta! Sitten mulle riitti, ja sanoin että mä lähden pois ja ne laitto mut allekirjottaan lapun, että lähden omalla vastuulla. Kotiin sitten apteekin kautta ja sieltä sidetarpeita. Ja aino mitä mä sieltä ensiavusta pyysin, oli laastaria tms, mutta ei!

      Poista
  62. Ole iloinen ja onnellinen, sait haasteen. :)

    http://live-enjoy-and-love.blogspot.com/2012/05/2652012-haastetta-jalleen.html

    VastaaPoista
  63. ah, hangon arvauskeskus <3 olin ollu keskimäärin viikon siinä 39-40 asteen kuumeessa, meen sitte sinne ja sitte joku hoono soomi-lekuri tulee ja sanoo et joo ei täs mitää, jos tulee lisää oireit ni tuut sit uuestaa, buranaa vaa nassuu. selväse, parin päivän päästä mulla on edelleen sama kuume, kaulan alueen imusolmukkeet ihan turvonnu ja olo oli ku katujyrän alle jääneellä. menin sit uusiks ja edelleenhän se oli täysin normaalia olla parisen viikkoa tässä kunnossa, jooei. mentii sitte äitin kaa yksityiselle (joka oli tajuttoman kallis, mutta oli se kyllä sen arvosta) se mies tosiaan ties mitä teki ja sain heti antibioottikuurin ja ei viikkookaa ku olin ihan normikunnossa.

    ja mua kyrsii suunnattomasti mennä terveyskeskuksiin, koska ne ei ota alaikäsiä samoin huomioon ku aikusia. mulla kävi niin, että menin ensin yksin tk ja sain venata tyyliin +2h et pääsin hakemaan yhen reseptin sieltä. ja kerran kun olin menossa uusimaan noita samaisia reseptejä äitin kanssa, palvelu oli nopeeta ja sain reseptin tyyliin 15 minuutissa :D että tällästä, ei kyllä tosin pahaa noihin teijän kokemuksiin verrattuna..

    VastaaPoista
  64. Mun yhellä tutulla (yksityisellä) leikattiin käsi. Leikkauksen jälkee hoitajat oli kertonu että sitä kättä pitää pitää edessä taipuneena sellasen tukijutun avulla. Noh kuukauden, vai peräti kahden, lääkärinkontrollissa lääkäri oli sanonut että "Käskikö noi hoitajat sun pitää tollai sitä kättä? voi (kiroillut) kun nykyajan hoitajat ei osaa enää mitään!" Sit se oli vaan opastanu oikeen asennon kyljen viereen, ja ilmesesti ei sille sit käyny mitään pahempaa... Mut tosiaan kyseessä yksityinen. :S

    VastaaPoista
  65. angst: " "syö buranaa , kaks viikkoo , jos ei auta , tuu käy uudelleen" "

    Täälläkin aika iso osa kommenteista on "yyh menin terveyskeskukseen ku mul oli ollu viikko flunssaa ja sit VIIKON PÄÄST PALJASTU ET MUL OLI KEUHKOKUUME!!" tms.

    Hyvät valittavat ihmiset, suurin osa näistä lääkärin vastaanotolle tulevista flunssatapauksista on täysin turhia. Siksi ei ole resursseja tutkia joka ikistä tarkasti. Näin ollen voi sattua niinkin, että sinun hieman piileskelevä tautisi, oli sitten virtsatie- tai poskiontelotulehdus saattaa jäädä kiireessää diagnosoimatta.

    Toki lääkäreitäkin on ammattitaidottomia (ja ai että mikä viha tätä viestiä vastaan tuleekaan, mutta en ole hoitoalalla!) ja virheitä tapahtuu. Terveyskeskusjärjestelmä toimii kuitenkin ihmeen hyvin niinkin pienillä resursseilla kuin sille annetaan. Mutta jos ostat käyttötavarasi Lidlistä, et voi olettaa niiden olevan huippulaatua jne... Hyvä palvelu ja laatu maksaa.

    Siis jos harmittaa yleinen, älkää menkö tai tehkää jotain sen eteen, että sen määrärahoja lisättäisiin. Eiköhän jokainen tiedä, ettei siellä yleisellä mitään prinsessakohtelua saa.

    VastaaPoista
  66. Mulla oli pyelonefriitti eli munuaisaltaan tulehdus sen takia, kun virtsatietulehdus oli levinnyt munuaiseen. Olin kuumehorkassa yrittänyt nukkua edellisen yön, vatsa oli kipeä ja olo oli niin sontainen.
    Poikaystävä sitten aamulla vei mut Mariaan (Helsingin keskustan julkinen) ja siellä päästyäni lääkärille, määräsi mulle paketin 800mg buranaa ja diagnoosi oli että "joku jälkioire näyttää olevan siitä virtsiksestä n__n"
    Kotona sitten äiti ja isä suuttuivat kamalasti kun ne taas itse kun lääkäreitä ovat molemmat, tiesivät heti mistä on kyse ja kiikuttivat mut takaisin lääkäriin. Loppu hoito olikin sitten ihan jees.

    VastaaPoista
  67. Muistan joskus, kun jouduin lähtemään koulusta akuuttien kylkiluiden alla olevien kipujen takia. Lääkäri tuli ja ensimmäinen kysymys oli: Onko raskauden mahollisuutta? Öh, no tota ei...

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!