HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

toive: avoliittopostaus

Multa pyydettiin postausta avoliitoista ja yhteenmuutoista ja en kyllä yhtään tiä miltä kantilta lähtisin tätä asiaa purkamaan, mutta katotaan mitä saan läpätettyä.

Itse jouduin (KYLLÄ, JOUDUIN) avoliittoon, kun äitini antoi poikaystävälleni avaimen ja sano että ala kantaan kamojas sinne. Ilmeeni oli tätä luokkaa: myfacewhen.com/343. Siinä ei paljoo touhuttu ja pohdiskeltu. Noinkin romanttisesti alkoi yhteiselomme. No okei, oltiin me puhuttu, että olis se fiksumpaa jos se raahais tavaransa (poppivehkeet, pari asukokonaisuutta ja pussillinen mopoihin liittyvää sälää) mun luokse sen sijaan, että ravais mun luona kilsan päästä noin viistoista kertaa päivässä. Ja niin yhteiselomme 30 neliön kopissa alkoi vuonna 2010 huhtikuussa. <3

Kun asuu minimaalisessa kopissa, oppii tuntemaan toisen liiankin hyvin ja äärettömän nopeasti. Peiton alta pystyy kuuntelemaan, että pesikös se toinen hampaat iltapisun päätteeksi ja millaisilla vedoilla. Kotiintuloaikaansa ei voi kusettaa, kun sängystä on neljä askelta ulko-ovelle. Aamulla herää siihen, kun toinen avaa keittiössä tonnikalapurkin. Kaikki tapahtuu yhden huoneen ympärillä, eikä pakomahdollisuutta ole. Pahinta on se, että en pysty riitatilanteessa lähtemään huoneesta dramaattisesti ovia paiskoen, koska jos teen niin, olen joko ulkona tai vessassa. Onko se sitte helmee?

Meillä käydään jatkuvaa kädenvääntöä siitä, että mikä esine on mun (MUN TAVAROIHIN EI KOSKETA!!! Jep, mun kanssa on helppo jakaa yksiö...) ja kuka hoitaa minkäkin asian (tiskaus kuuluu molempien EI-listalle, joten voitte vaan veikata kuinka monta kertaa kuukaudessa tässä kämpässä heiluu tiskiharja....). Parasta on, että mä olen sottapytty ja Pekkis sellanen, että se ei HUOMAA epäkohtia. Sotkua voi olla, samoin pölyä, eikä (Pekkaa...) haittaa. Seinä vois vaikka kaatua, niin ei se mitää, se varmaan kävelis sen yli ja apina jatkais kattilankansien rummuttamista pääkopassa. No, mitäpä voisin olettaa pojalta, joka säilytti ennen mopoa huoneessaan sängyn vieressä...

Pääsääntöisesti on mukavaa asua jonkun kanssa, vaikka mä oonkin tavallaan erakkoluonne. Jos Jenni ei välillä saa olla yksin, Jenni kiljuu. ONNEKSI meillä on molemmilla niin paljon omia harrastuksia, että yhdessä ei nyhjätä juuri ollenkaan. Tulishan siinä saatana seinähulluks, jos tällasessa vitun uimakopissa pitäis kattella toista 24/7!

Tärkeintä yhdessäasumisessa on se, että tajuaa sen asunnon olevan myös sen toisen koti. Sen ku sisäistää, niin hyvin menee. Ja "tee se toiselle, mitä toivoisit itsellesi tehtävän" on myös oikein mainio ajatus, kun pohdit, että viedäkkö roskat vai ei.

12 kommenttia:

  1. huh..onneksi olen vielä alaikäinen ja kotona asumassa :DDDD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kotona asuminen vasta ankeeta olikin, vaikka ex-huoneeni oli nykyistä kämppäämme reiilusti isompi :D

      Poista
    2. ihana on asu avielä kotona ainaki vähä aikaa! mama pyykkää, tekee safkat ja maksaa laskut<3

      Poista
  2. Tiedän tunteen. Terveisin 28 neliön yksiössä asuva aviopari. Onneksi muutetaan tästä kaksioon heinäkuuksi, saadaan jopa olohuone!

    VastaaPoista
  3. Asutko siis kämppiksen vai kumppanin kanssa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Avaiskohan sana AVOLIITTO jotenki tätä Jennin ja Petjan yhteiselon luonnetta? Voi hyvää päivää tätä lukutaidon määrää taas...

      Poista
  4. Te ootte kyllä tosi sopuisia, kun 30 neliöön mahdutte molemmat :) Mein oli pakko muuttaa tälläseen (liian) isoon kämppään, kun mä halusin, että sitten kun toisen naama kyllästyttää, niin on se ovi, jonka laittaa kiinni välissä. :D Mutta onhan pienessä asunnossa hyvätkin puolet, kuten vähemmän siivoomista :)

    VastaaPoista
  5. Hahha, meki asuttiin joskus ihan pikku yksiössä mihin mahtu just ja just sänky ja sohva, ihan kamalaa :DD Onneksi nykyään isompi kämmpä :)

    VastaaPoista
  6. Mahtava postaus ! :D





    http://little-fun-time.blogspot.com/

    VastaaPoista
  7. Hei! Pakko kysyä, että onko Petjalla sisaruksia ja onko niillä vähän erikoisemmat P:llä alkavat nimet? Oon alkanu miettii, et josko ois yhen mun tuttavan serkku :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Petjalla on sisaruksia, jotka alkaa H:lla, V:llä ja P:llä :D

      Poista

Ei muutaku kommenttia tiskii!