HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 6. elokuuta 2012

toive: kyttäämiskulttuuri

Elääkö ihmiset nykyään keskivertoa köyhempää henkilökohtaista elämää, vai mikä on syynä muiden ihmisten jatkuvaan kyttäämiseen?

Joo, mulla itselläni on aika väritön ja tasainen elämä; en hengaile kylillä ja soittele kavereille. Mutta arvatkaa ihan huviksenne, että miksi? Mua ei kiinnosta vittuakaan keskustella ämmien kanssa muiden ihmisten asioista ja niiden Facebook-päivityksistä, seurustelusuhteista ja työpaikoista. Joo, mä voin kiinnostua vanhan ystävän uusista tuulista tai tuttavaan liittyvästä hurjasta juorusta, mutta mua ei kyllä saa kiinnostumaan tutunkaverin uusi baarisäätö tai pikavippikierre tai anoreksia.

Mä en voi käsittää näitä kaiken maailman kerrostalokyttääjiä, paikallisissa baareissa päivystäviä juorukelloja ja tunteja kestävää Facebook-stalkkausta. Hyvä jos mua kiinnostaa omat asiani! Minkä vitun takia mun täytyis kiinnostua naapurin myöhäisestä kotiinpaluusta tai entisen ystävän panoista? Miksi niistä täytyy keskustella? Asiasta voi mainita ohimennen ilman, että tekee asiasta valtavan spektaakkelin puhelinmaratoineen ja kyttäysreissuineen. (Kyllä, tiedän päälle parikymppisiä ihmisiä, jotka oikeasti vakoilevat.)

Se on mun mielestä jotenkin huvittavaa ja samalla surullista, että monesti ne 15-vuotiaana pahimmat juorukellot ja muiden elämienkyttääjät on vuosien jälkeen aivan samanlaisia; mitä ny tukanväri voi muuttua. Ne, jotka teini-iässä keskittyi toisten kyttäämiseen ja lyttäämiseen omien taitojen kartuttamisen sijaan, ovat edelleen samanlaisia huoltsikalla istuvia elämässään paikalleen jumahtaneita narttuja.  Mä ymmärrän 15-vuotiaan valtavan kiinnostuksen jonkun tutunkaverin Ypäjän nussimisreissua kohtaan, mutta vittu vielä semiaikuisenakin kiinnostaa!?

Onko se oma maailma jotenkin niin pieni? Pystyykö siten paikkailemaan omaa heikkoa itsetuntoaan, kun kyttää toisten ihmisten elämää ja niiden vajaavaisuuksia? Pääseekö itse jollekin korkeammalle pallille, kun voi kikatella yläastetutun hassuille kengille tai entisen poikaystävän siskon entisen kaverin kännireissulle?

10 kommenttia:

  1. Täysin samaa mieltä! En oo ikinä ymmärtäny tuota toisten vahingoille nauramista ja vakoilemista, ja yleensä ne kylän pahimmat juosuämmät on semmosia keski-ikäsiä elämäänsä kyllästyneitä korppeja..

    VastaaPoista
  2. Haha. Oon kyllä tän tekstin kanssa samaa mieltä. En oo ikinä ymmärtäny että mikä niissä muiden elämissä niin viehättää? Ei mullakaan varmaan se tapahtumarikkain elämä ole, mutta en silti jaksa kiinnostua exän kaverin panon siskon tutun asioista. Muutenki just tällaset "tiedäks sä siis, musta tuntuu että mun veljen siskon exän tutun kaveri pettää sen poikaystävää. Käytii vähä stalkkailee tän fb:tä.. Pitäskö kertoa sille millane horo sen tyttöystävä on?!??=O". Joo siis tota noin, keskittykää jumalauta vaan siihen omaan elämäänne. Itsehän nämä juoruämmät ovat varsin täydellisiä ihmisiä.

    VastaaPoista
  3. Hahah mua naurattaa tää koska oon just tollanen kyttääjä :D en tosin juoruu asioita eteenpäim tai puhu paskaa mut kyllä toisten elämät kiinnostaa mua ihan liikaa :D

    VastaaPoista
  4. Missä jepan kaa- blogi? :(

    VastaaPoista
  5. mie tunnistan myös itseni. pitäs ehkä oma elämä kiinnostaa enemmän? oon niin pirun utelias että sinä päivänä kun maailma loppuu, niin tiiätte että MINÄ painoin sitä nappia missä luki että ''älä paina'' möö nyt oon down :(

    VastaaPoista
  6. Kaikki kerrostaloissa asuvat ymmärtää, jokaisessa taloyhtiössä asuu vähintään yks tollanen, ei pääse eroo vaikka minne muuttais.... Mun kohalle osunu aina vanhoja katkeroituneita miehiä mutta uskon että myös tällaisia mummeleits

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talossa jossa asun, en ole tavannut ainuttakaan kyttääjää ja olen asunut jo vuoden. Muita asukkaita ei oikeastaan edes näe, harvoin vaan. :)

      Poista
    2. Meijän kerrossa asuu kans sellai kyylä pappa joka kyttää aina tossa ulkona kaikkii. Se saattaa olla siinä talon edessä kädet puuskassa ja vaan seistä ja tuijotella ihmisiä jotka tulee/menee rapussa :D Kerran kävelin kauppaan ja se tuli mua vastaan ni se katto hirveen pitkään ja näytti just siltä et "Toi on toi joka asuu samas kerrostalos" :D

      Poista
  7. Haha, myönnän että mussa on kyllä hieman tollasen juoruakan vikaa :D En kyylää tai salakuuntele naapureita tai levitä kenestäkään tutuistani juoruja ja näin, mutta netissä stalkkaaminen kiinnostaa vähän liiankin paljon... etenkin turha nettidraama ja pitkään seuraamieni bloggaajien seuraelämä ynnä muut ah-niin-kiehtovat asiat :--D Nettidraamassa mua kiinnostaa se, et jostain syystä musta on jollain sairaalla tavalla mukavaakin provosoida itseäni lukemalla mua ärsyttäviä kommentteja, ja jos kyseessä on joku aihe mikä koskettaa mua jotenkin niin saatan innostua miettimään sitä ja mielipidettäni asiasta itsekin. Tottakai osasyy kyyläykseen on vain sekin, et mulla on varmaan pieni Ulla Taalasmaa-kompleksi nettidraamojen suhteen ja niiden nuuskiminen on mun korvike saippuaoopperan kattomiselle. Noiden bloggaajien ja joidenkin ns. nettijulkkisten kyyläämisen viehätys saattaa perustua siihen, että kun blogia on lukenut tosi pitkään, niin se bloggaaja tuntuu jossain mielessä hiukan joltain etäiseltä tuttavalta. Tiedostan siis ettei ketään voi tuntea oikeasti pelkän blogin perusteella, mut eiköhän jokainen jotain blogia kauan seurannut tiedä mitä meinaan.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!