HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

selkärangattomat lehmät

Missä nykynaisten itsekunnioitus on? Milloin meistä naisista on tullu tällasia vitun selkärangattomia ameeboja? Ihan oikeesti, nyt joku roti sentään.

Mä kuulen joka päivä yhtä uskomattomampia ja uskomattomampia tarinoita parisuhteista, joissa mies kävelee kynnysmattomaisen ämmänsä päältä voitonriemuisesti hymyillen ja ämmä vaan nielee kohtalonsa. Niin tuttavapiiriin kuin vastaantuleviin satunnaisiin kadunkäyttäjiinkin kuuluu näitä vitun matelijoita, jotka itkee viinilasin äärellä Lerssipettterin pettämisistä, kotityöhaluttomuudesta, yltiömustasukkaisuudesta, henkisestä väkivallasta ja huonosta käytöksestä. "Mutku mää niin rakastan sitä." Voi vittu, kannattaisko vähän rakastaa itteensäkin?

Mun oikeesti tekis mieli lyödä jollain kylmällä nahkahanskalla namaan näitä vitun kitiseviä tissiposkia, jotka antaa muiden kohdella itseään kuin jotain itä-Eurooppalaista jalkapuolta katurakkia. EI VITTU! Jos oot noin saatanan saamaton ja sulle on ok miehesi epäoikeidenmukainen käytös, niin ole sitten edes hiljaa! Mutta älä vittu valita, jos ei ole munaa vaihtaa äijää.

Kuinka arvottomina te pidätte itseänne, jos nielette sanaakaan sanomatta epärehellisyyden, pettämiset, väkivallan, epäoikeudenmukaisuuden tai muun huonon kohtelun, joka ei normaaliin rakastavaan parisuhteeseen kuulu? Ei jumalauta naiset, kerätkää ny itsenne ja tehkää tilanteelle jotain; ei se auta, jos pikkupienissä vääntää itkua ystävättärelleen baarin vessassa tai kirjoittelee jonnekin vauvafoorumille, että "onko tää käytös ihan okei aviomieheltäni".

En yhtään ihmettele sitä että naisia pidetään heikkoina reppanoina, kun jotkut minikullin omistavat vinttikamarirunkkarit voi pompotella tyttöparkoja mielin määrin. Kato ny sitä sun äijääs! Kai se ny käyttäytyy ku joku helvetin apina, kun sä annat sille loistavan mahdollisuuden siihen kantamalla ruuan eteen, maksamalla kaiken, olemalla hiljainen ja huomaamton pikkuvaimo.

Nyt kaikki huonossa suhteessa olevat ja "eroiskovaikoeiköerois" pohtivat naiset: nyt ryhdistäydytte! Ette te ihan oikesti voi pitää itseänne niin nollina. Näyttäkää, että te ette ole mitään helvetin kuramattoja, mihin voi vaan pyyhkästä paskaiset jalat ohimennessään.

49 kommenttia:

  1. NIIN totta !:D oikeesti ei jumalauta. eiks sinkkuelämässäki carrie sanonu että ''don't forget to fall in love with yourself first'' ;)

    oot ehkä universumin paras bloggaaja, eimullamuuta

    VastaaPoista
  2. Asiaaaaaa!!!1 prkl.

    VastaaPoista
  3. Seisovat aplodit! Todella hieno postaus, upeeta! :-)

    VastaaPoista
  4. Asiaa, hyvä Jenni. Voi kun mahdollisimman moni lukisi tämän ja saisi rohkeutta lempata sen viinanhajuisen pallipään.

    VastaaPoista
  5. Voin vaa kuvitella kuinka joku tulee raivoomaan sulle kun ei tajua että tääkin postaus on kärjistetty ym :D Asiat kun ei ole niin mustavalkoisia tällaisissa asioissa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kieltämättä odotan sitä "SÄ ET VOI TIETÄÄ KUINKA HANKALAA SE ON JOS RAKASTAA!!!1 JA ÄLÄ YLEISTÄ!!!111111111"-lotinaa ja lätinää. :D

      Poista
    2. Tarkoitin lähinnä sitä, että jos on narsitinen tai pahoinpitelevä mies, ne tuhoavat ihmisen pala palalta, pikkuhiljaa huomaamatta, kunnes nainen eli uhri on liian heikko enää lähteäkseen, riippuvainen, heikko, nujerrettu. Ei uskalla lähteä esim väkivaltaisen miehen luota kun pelkää että tuo hakkaa hengiltä tmv, tapauksiahan on todella monia. Helppohan se on sanoa jos ei sellaista suhdetta ole kokenut, että ota niskasta kiinni ja lähde, mutta ei se ole todellakaan niin yksinkertaista. Ne naiset kärsii, mutta ne on riippuvaisia, sokeita, ne ei vaan uskalla tai osaa lähteä. Olen vierestä katsonut tällaista tapausta ja narsistinen mies oli täysin tuhonnut tytön itsetunnon ja kaiken, tyttö ei vaan päässyt pois siitä helvetistä, vasta kun mies jätti tuo tajusi miten paskassa suhteessa oli ollut ihan liian pitkään.. Siksi sanonkin, ei se ole niin yksinkertaista, ei se ole siitä ettei arvostaisi itseään, asiat ei ole niin mustavalkoisia. En jotenkin osaa nyt selittää selvästi mutta ehkä tajusit jotain.

      Poista
    3. Minkan teksti on tosiaankin totta, tuli oma äitini mieleen.. vasta vuosi sitten saatiin lähdettyä lopulta narsistisen isän luolta. Äiti on ihana ja hieno ihminen, mahtavan rohkea, uskomattoman empaattinen ja naisihanteeni, huolimatta siitä että suostui olemaan kynnysmattona hirviölle. Mutta narsistit on niin taitavia murentamaan sen itsetunnon ihan palasiksi, ettei sitä ulkopuolinen pysty edes ymmärtämään. Onneksi äiti sai lähdettyä, vihdoin, kolmenkymmenen vuoden jälkeen! Äitini pysäytti eräät tietyt sanat: "Jos sä et omaa etuasi osaa ajatella, niin ajattele sitä, millaisen mallin annat naisena olemisesta tyttärillesi."

      Mutta siis, tajusin kyllä että jenni tässä tekstissään puhuu lähinnä niistä vinkumaijoista, jotka lähinnä haluavat olla kaiken keskipisteenä valittamalla paskasta miehestään.. teki vaan mieli avautua tuosta omasta tilanteesta.

      Poista
    4. Tokihan sen ymmärrän, mutta mäkin tunnen jos jonkinlaista porukkaa ja narsistisuuden tuntomerkit täyttäviä ah-niin-miellyttäviä aivopesijöitä. Tuntuu, että monet naiset on niin naiiveja ja uskoo kaiken, mitä puhutaan. Yllättävän monilla ihmisllä ei ole ihmistuntemusta tai silmää; kaikki paska minkä joku limainen Rikhardo lotisee uskotaan ja yritetään ymmärtää sitä kusipäätä. Mutta jos joku koko ajan lyttää, arvostelee, haukkuu ja loukkaa niin mitä vittua? Jos itse tiedostaa sen että parisuhteessa on joku pahasti vialla, niin sitten pitäisi toimia, eikä itkeä.

      Poista
  6. Toiset vaan niin rakastaa rypeä surkeassa itsetunnossaan. Ja toiset olettaa, et ne voi "parantaa" miehensä sikamaisista tavoista. Mun kaveri pysyi pysyi järjettömän huonossa parisuhteessa vain sen takia, että niillä nyt sattui olemaan se yksi hyvä päivä kolmessa viikossa. "Ja silloin se on niin ihana". Hrrr. :-D

    VastaaPoista
  7. Mä oon oikeestaan kohdannu taas melkeenpä pelkkiä MIEHIÄ jotka ei tajuu jättää huonosti kohtelevia tyttöystäviään...!

    VastaaPoista
  8. Tässä ollaan oikeassa, mutta käännetäänpäs ympäri:

    Hormonihirviöinen harakka keuhkoaa joka asiasta, mitätöi kumppaniaan, käyttää fyysistä väkivaltaa, pihtaa, valittaa, kyttää ja on mustasukkainen mitättömyyksistä. Ja miehet vaan maksaa naisen menot ja kestää vuosikausia seksittömyyttä ja henkistä sekä fyysistä väkivaltaa.

    Way to go, girls and boys. Oli tilanne kummin päin tahansa, hälytyskellojen pitäisi soida jos joutuu tuntemaan pahaa oloa omassa kodissaan ja yksityisyys on vain toisen osapuolen oikeus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, ei kai sillä ole suurta merkitystä onko kyseessä mies vai nainen. Vaikka tämä on omistettu naisille, se ei sulje pois sitä, että tilanne voi olla myös toisinpäin.

      Poista
  9. Sattupas sopivasti tää juttu tähän kun just tänään aamulla puol 5 meijän ovee pimpotti joku känninen nainen joka pyys että oiko hän tulla meille kun hänen mies hakkaa sitä. Poliisille ei voinut kuulemma soittaa o_O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, saiko se tulla teille? :o Jään odottamaan jatkoa tarinalle!

      Poista
    2. Meille tuli kerran silloinen seinänaapuri veripäissään ja kertoi, että mies oli hakannut. Kävi sitten sängylle makaamaan ja soitettiin sillä välin ambulanssi ja poliisit. Mies lähti livohkaan sillä aikaa, ja annettiin poliiseille avain, että pääsivät hakemaan tätä kellarista, jonne hän oli ilmeisesti mennyt piileskelemään.

      Kyllä siinä ensin sydän hakkasi kun poliiseja ja ambulanssimiehiä pyöri omassa asunnossa, mutta mies vietiin vissiin putkaan ja nainen sai tikit päähän.

      Poista
  10. Osuit jälleen kerran asian ytimeen;)

    VastaaPoista
  11. No minä olen tollanen saatanan kynnysmatto ja tiedän sen itekkin. mulla ei ole tarpeeksi munaa ottaa tavaroita ja mukuloita ja lähteä. ja kyllä mä valitan siitä kavereilleni. Mut ei en mä osaa tehdä sille asialle mitään enkä oikeen tie miten siitä tilanteesta pääsisin pois. Ehkä mä joskus opin sen miten kuuluu rakastaa itteään ensin. Kyllä mä vähän rakastanki.

    VastaaPoista
  12. Luin tästä postauksesta ekan kappaleen, ja päätin et tätä seuraan! Niin mun tyylinen blogi. Vittuilu<3

    VastaaPoista
  13. sun blogisi joka sana on täyttä asiaa! postauksesi piristävät joka kerta ja tiedän etten ole yksin ajatuksieni kanssa :-D olet huippu!!

    VastaaPoista
  14. Se on myös kauheaa, kun pitäisi sitten vielä kuunnella ja ymmärtää sitä kaveria, joka valittaa aina siitä kumppanistaan/säädöstään/younameit. Siis totta kai pitää tukea toista, mutta jossain vaiheessa se oma kärsivällisyys loppuu ja tekisi mieli nostaa kädet ilmaan, että tee mitä haluat, kun ei mun sanomisilla ja neuvoilla tunnu olevan loppujen lopuksi mitään väliä. Kärsiköön sitten, mä en enää jaksa kuunnella tosissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa! Ite kans oon seurannu kaverin sekoiluja naimisissa olevan miehen kanssa jo toista tai kolmatta vuotta. Jätkä hakkaa ja uhkailee, pakottaa seksiin ilman ehkäisyä ja haluaa että mun kaveri tulee raskaaks jotta kukaan muu mies ei häntä enää halua. Silti ei jätä vaimoaan... Saatanan narsistisika... Noh mun kaveri ei tee asialle mitään, itkee ja uikuttaa tilannettaan ja vaikka kaikki me kaveripiirin tytöt ollaan yritetty auttaa, tukea, pitää seuraa jne mutta aina se kaveri feidaa meijät sen miehen takia. Jossain vaiheessa sitten päätettiin porukalla sanoa että me ei _jakseta_ enää joka tyttöjen illassa vatvoa tätä tilannetta ja auttaa ja käyttää energiaa siihen kun se kuitenkin aina valitsee mielummin sen miehen... ja sen jälkeen kaveri ei oo meille tilanneraportteja antanu. Vielä se sen äijän kanssa on yhdessä mutta mitään se ei meille siitä puhise.

      Onhan mulla vähän huono omantunto siitä mutta toisaalta kun monia kertoja on saanu sydän kurkussa pelätä että se paskiainen on tappanu mun kaverin tms kun tyttöö ei näy eikä kuulu vaikka oltiin päätetty tapaaminen ja sit se vastaa vasta seuraavana aamuna että sori oli "perhellä kiireinen juttu" ilman mitään selitystä niin siinä vaiheessa kun valitsee tollasen selkärangattoman väkivaltasen narsistiluuserin omien kavereidensa yli jotka tekee kaikkensa auttaakseen niin silloin ansaitsee kaiken paskan.

      Poista
    2. Ei todellakaan ansaitse. Mee ite hetkeks elämään itse sen paskaa.

      Poista
    3. Noh mielestäni taas ansaitsee just sen takia että jos pyytää ja saa kaiken mahdollisen avun, sen jälkeen silti valitsee aina sen miehen ystäviensä sijasta eli selvästikkään ei oikeasti haluu sitä apua niin silloin on ihan oma moka jos on siinä tilanteessa. Ei ystävien ole tarkoitus tehdä kaikkea työtä "pelastaakseen" toisen. Kaikkemme ollaan annettu ja monia iltoja oikeasti itketty ja oltu huolissamme mutta jos toinen ei loppupeleissä yhtään arvosta avunantoa eikä tee itse mitään asiaa parantaakseen niin silloin hän sen mielestäni ansaitsee. Kyllä sitä itse pitää olla valmis jotain asian eteen tekemään haloo!

      Poista
    4. Mä ainakin suoraan sanottuna Bunnyn kertomassa tilanteessa ottaisin kaveriini välimatkaa, jos ei saatana järkipuhe auta. Vittu kuskoot muroihinsa, jos väkisin haluaa.

      Poista
  15. Tää on taas niin täyttä asiaa. Lerssipetteri ♥ :D

    VastaaPoista
  16. toivottavasti ette polje minua nyt maanrakoon, mutta tunnnistin itseni tuosta tekstistä täysin.. ;d
    Ja kaverini takovat järkeä päähäni vaikka väkisin ja keräsin lopulta rohkeuteni ja hankkiuduin eroon siitä jätkästä. Minulla on tosin vain jo hyvin kova ikävä sitä ihmistä. Aina väkisin tulee ne hyvätkin ajat mieleen, vaikka niitä pahoja on ollu tuplasti enemmän.
    Ehkä joskus minäkin raukka ymmärrän tosissaan tämän tilanteen ja nauran joskus vielä itselleni kuinka raasu olenkin ollut. Nyt se ei vain tunnu siltä. Kuitenkin kaikista eksistäni olen päässyt yli, tosin tämä tapaus tuntu olevan se itse "rakkauteni".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sä uskalsit lähteä! Nyt ole ittestäs ylpeä, pysy kovana ja pidä realiteetit mielessä. Helppohan se on ikävöidä haaveiden unelmaprinssiä, jota ei oikeasti edes ole. Etsi ihminen, joka arvostaa sua oikeasti! :)

      Poista
  17. Aplodit ole ylpeä itsestäsi!Bravoo!!!sinä se varmasti tiedät miltä tuntuu kun itse tunto viedään hakkaamalla?luin ekaa kertaa tekstiäsi enkä aio toista kertaa lukea.tuskin kukaan nainen pikku tyttönä on haaveillut että avio mies ja lasten isä lyö?juu joka tytön unelma?jotkut vain on niin helvetin syvällä siinä paskassa ettei pysty lähteä.ja sekö sitten on väärin että kertoo parhaalle ystävälle asiasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en ole tommosta kokenut, joten en pysty valitettavasti ymmärtämään mikä siinä on niin vaikeeta pakta kimpsut ja kampsut ja lähteä hevon vittuun tuommosen idiootin luota. AINA on olemassa joku, joka auttaa. Sukulaismies, isä, veli, serkku, joka on turvana sulle. Jos ei sukua oo, niin ystävät, jos niitäkään ei oo, niin turvakoti ja poliisi. Jos sä menet mustelmilla poliisin luo ja sanot, että mies hakkaa, niin ei ne sulle naura ja sano että painu kuule muualle täältä. NE AUTTAA.

      Hommaa selkäranka ja jätä se mulkku. Ruokit vaan sen mulkkuutta ottamalla tota paskaa vastaan. Harmi, että et vissiin enää oo tänne tulossa lukemaan. Todellakin on väärin, että joku hakkaa puolisoaan, mutta ei multa hirveesti sympatiaa heru jos ite ottaa vaan kaiken vastaan.

      Poista
    2. Todella erikoista, että vieras ihminen tietää mitä olen kokenut ja mitä en. No, siinä olet oikeassa, että eipä kukaan ole itsetuntoani hakkaamalla vienyt -itse en sellaisessa suhteessa olisi sekuntiakaan, jossa nyrkki puhuu. Ja ilmeisesti tahallasi halusit lukea ja ymmärtää tekstin väärin ja suoraan sanottuna se ei minua liikuta; ikäli haluaa jäädä paskaan rypemään ja pilata niin oma kuin lastensakin elämä, niin se on ikävä kyllä voivoi. Edellistä anonyymiä komppaan täysin.

      Tuntuu oudolta, että kukaan sietää sellaista. Miksi katkeroitua paskassa suhteessa ja ottaa pissiksen blogitekstistä itseensä, kun voisi laittaa eropaperit vireille, pakata tavarat ja kakarat ja aloittaa uusi, normaali ja tasapainoinen elämä. Sen ansaitsee kaikki, myös sinä. Jos et sitä asiaa sisäistä, niin eipä sieltä syvältä paskasta ole ylöspääsemistä -kynnys lähteä kasvaa koko ajan.

      Poista
    3. Oon täysin samaa mieltä tosta, että aina on joku joka auttaa. Omastakin lähipiiristä löytyy aika usein sellanen ihminen, joka on valmis auttaan. Ja tietty viime kädessä poliisit. En oo vielä omassa elämässä kertaakaan törmänny tapaukseen, jossa jotain on hakattu ja poliisi on sanonu: "Vittuako mua kiinnostaa, painu helvettiin pillittämästä!"

      Muutenkin, mä oon monta vuotta seurannu sivusta kun yks läheinen ihminen elää paskassa parisuhteessa (väkivaltaa, alkoholismia, ym.) Mua suoraan sanottuna vituttaa, kun kyseinen henkilö ei asialle mitään tee, vaikka sille on siitä sanottu vuosien aikana niin monta kertaa, et luulis menneen perille. Mutta ei. Jossain vaiheessa mä päätin, että vittu jos ei halua/pysty/kykyne lähtemään, niin vittu sitten ei lähe. En mä kaikkee mun energiaa käytä siihen, että yritän saada sen lähteen ja kerron että aina löytyy ihmisiä jotka on valmiita auttaan. Onneton se on, mutta kun ei kykene niin ei kykene. Paska nakki.

      Poista
  18. Karhunpalvelus lapsille pysyä tuommosessa suhteessa... ja itsekästä?

    VastaaPoista
  19. Mä olen yli viisi vuotta seurustellut nykyisen avokkini kanssa ja tein jo alkuun selväksi, että jos ryyppääminen, pettäminen, lyöminen ja huono kohtelu kiinnostaa enemmän kuin molemminpuolinen kunnioitus, ovi on siellä mistä sisäänkin tuli. Mieheni paiskii ahkerasti työtä, avaa ovet, kantaa raskaat tavarat, maksaa ravintolassa ruoat (vaikka nykyään minäkin saan maksaa joinakin kertoina) kohtelee tytärtäni kuin omaansa ja tajuaa olla astumatta hänen oikean isänsä varpaille (ja missään vaiheessa en ollut hakemassa isähahmoa tytölle, hänellä on jo oma isä), on kohtelias kavereilleni ja sukulaisilleni ja HALUAA tehdä kodin työt jotka katsoo miesten hommiksi. Siitä ilosta, että hän pitää lupauksensa aina ja ottaa minut huomioon kaikessa, pyykkään hänen vaatteitaan ilomielin. Hän kokkaa, koska on siinä parempi. Meillä ei ehkä tasan jaeta ihan kaikkea mutta eipä tarvitsekaan, meillä osataan se toisen huomioonottaminen ilman tiskivuorojen jakamistakin. Ja hyvin luistaa suhde!

    On suorastaan selkärangatonta touhua katsella huonon miehen mellastamista ja sitten nysvätään että "no jos se tosta muuttuisi"... jos sitä muutosta ei ole 15 vuodessa tapahtunut, tuskinpa sitä tulee tapahtumaankaan!!! Naiset, älkää hyväksykö huonoa kohtelua koska hyvääkin kohtelua on saatavilla! Arvostakaa itseänne ja heivatkaa hemmettiin ne huonot miehet! Hyviäkin on saatavilla ja rakkaudella te ette paranna väkivaltaa, alkoholismia tai muuta todella vakavaa huonoa piirrettä!!!

    VastaaPoista
  20. Ja kerronpa tähän kaverini tarinan.

    Kaverini, sanotaan häntä vaikka Hannaksi, eli vuosia väkivaltaisen miehen kanssa. Törmäilin häneen kaupungilla ja kävimme baareissa yhdessä. Välillä hän moikkasi minua iloisesti tullessaan kaupungilla vastaan, välillä, ollessaan miehensä kanssa, ei ollut tuntevinaan. Joskus kuulin häneltä tarinoita joista kävi ilmi että hänen miehensä hakkasi.

    Yritin pitkään ja hartaasti saada hänelle järkeä päähän mutta hän ei sitä suostunut ottamaan vastaan. Lopulta minä raitistuin ja kuulin hänestä lähinnä silloin kun hän valitti humalassa miehestään puhelimessa ja pyyteli milloin mihinkin. En enää mennyt, koska en juonut. Lopulta hän ei ollut tuntevinaan minua.

    Näihin tapahtumiin meni kaksi vuotta ja vuosi sen jälkeen kun hän lakkasi puhumasta, kuulin hänen kuolleen. Hän oli juonut niin paljon että oli kaatunut, lyönyt päänsä sohvapöytään, saanut aivoverenvuodon ja kuollut. Mies ei ollut voinut tehdä mitään koska oli ollut sammuneena. Epäilenpä että hän oli jättänyt ilmoittamatta kuolemasta, koska Hannasta ei ollut kuulunut pariin päivään mitään ja hänen läheinen ystävänsä oli mennyt asunnolle ja löytänyt Hannan kuolleena.

    Välillä mietin, olisinko voinut tehdä jotain enemmän, mutta en olisi voinut. Syytin itseäni pitkään, mutta turha nostaa sellaista jaloilleen joka kaatuu vapaaehtoisesti. Hanna oli kuollessaan kolmekymppinen.

    Kannattaa miettiä, haluaako käyttää elämäänsä yrittämällä sietää miestä tai ketään joka kohtelee huonosti. Hannan kuolema oli onnettomuus, häntä ei enää saa takaisin, mutta muut ovat ansainneet hyvän elämän.

    VastaaPoista
  21. Oon lukenu 2 postausta ja rakastuin! Oon miettiny ihan samoja asioita ja yrittäny takoa niitä ihmisten päähän! KIITOS!

    VastaaPoista
  22. Eikai nyt kukaan nainen ajattele ryhtyvänsä väkivaltaa kestäväksi, sorrettavaksi kynnysmatoksi? Tilanteet tekevät joskus vahvastakin naisesta heikon. Tuttavaperheessäni oli nainen, joka oli rempseä, iloinen ja kaikinpuolin kaikkea muuta kun alistuva hiirulainen, pani aina kampoihin ja puolusti mielipiteitään. Mutta kuinkas kävikään, vanhemmilleni selvisi että aviomies oli raa'asti pahoinpidellyt vaimoaan vuosikausia. Nainen oli vakavasti masentunut ja uskomattoman pohjalla, vaikkei kukaan huomannut sitä päällepäin. Suhteesta luopuminen vaati valtavia ponnisteluja, ja olen varma, ettei ko. nainen olisi koskaan voinut uskoa olevansa tuollaisessa tilanteessa, mihin oli joutunut.

    Itsekin seurustelin narsistisen miehen kanssa, ja tulin oikeasti sokeaksi hänen hulluudelleen. Ennen tätä suhdetta nauroin räkäisesti naisille joita näiden kumppanit pompottivat ja määräilivät. Pääsin eroon miehestä, joka sai mut uskomaan että olin itse syyllinen, vaikka ulkopuoliset yrittivät takoa mulle järkeä päähän, mies sanoi, että ne vihaa sitä ja vastustaa meidän suhdetta, ja siksi puhuu sellaisia asioita (=totuuksia). Jälkeenpäin ajateltuna vitun naurettavaa, silloin se oli sitä, todellista elämää.Narsistinen mieli saastuttaa kaiken ympärillään.

    Tiedän, että blogisi on tehty huumorimielessä, ja provosoinnissa olet taitava, mutta nämäkin ovat vakavia juttuja. Maailma olisi hieno paikka, jos kaikki pystyisivät noudattamaan neuvoasi; "Näyttäkää, että te ette ole mitään helvetin kuramattoja, mihin voi vaan pyyhkästä paskaiset jalat ohimennessään".Mutta uskokaa tai älkää, se on useammin helpommin sanottu kuin tehty.

    Rakkaudella,
    yksi selkärangaton lehmä

    VastaaPoista
  23. Ihan hauskoja nää sun postit mut tää menee jo pahasti yli. Haluisin oikeesti nähä kuin vitun kova ihminen oot jos esim. Sää osaisit nii hienosti pakata tavaras ja lähtee meneen jonkun narsistin luota. Aika pieni pää ja ajatukset jos oikeesti joku kuvittelee lähtevänsä psyykkisesti sairaan ja helvetin taitavan manipuloijan nurkista " ihan tosta noin vaan". Enkä nyt puhu siitä kun joku vitun alehandro pyytää sulta netin kautta vittu miljoonan rahaa. Ne on jo tyhmiä. Mut joskus vois oikeesti ajatella mitä kirjottaa varsinkin sillon jos asiasta ei oo kokemusta ( niinkun taisit mainita)

    VastaaPoista
  24. Mä oon seurustellut sairaan narsistin kanssa, mutta mulla ei oo tarkoitus tulla kertoo tänne kuinka katkera oon nyt Jennille tästä postauksesta ja inisee miten mahdoton sellaisesta suhteesta on lähteä.. Vaan tsemppaamaan oikeasti samanlaisessa tilanteessa olevia: Puhu jollekin! Suuttuneet kommentit jonkun blogitekstin perässä ei paljoa auta, sen sijaan kerro jollekin ystävällesi tilanteesta. Kuuntele häntä, älä ajattele että hän varmasti liioittelee kertoessaan, että mies on täysi kaheli. Ajattele itseäsi ja hoida ero niinkuin sinulle on parasta. Joojoo läpäläpä, olisi reilu istua alas ja jutella asiat (miljoonannen kerran) halki - ei! Narsistin kanssa on ihan turha jäädä neuvottelemaan ja nyyhkimään yhdessä, sillä hän manipuloi sinut jäämään. Niinpä järjestä itsellesi tilapäinen asuinpaikka, pakkaa kamasi kun mies ei ole kotona, vaihda puhelinnumerosi saman päivän aikana ja kerro läheisillesi etteivät anna miehelle tätä uutta nroa vaikka hän mitä yrittäisi. LÄHDE. Heti huomenna. Jokainen sekunti henkisesti ja fyysisesti väkivaltaisessa suhteessa on liikaa.

    Ja lähteminen on täysin mahdollista.

    VastaaPoista
  25. Tässä kohtaa voisi sanoa, että kokemattoman teinin paskapuhetta. Vaikka kuinka olisi huumorilla kirjoitettu tai yrittää provosoida, mutta onko itse ollut väkivaltaisessa suhteessa tätä kirjoittaessaan. Ei riitä että on kokenut sen ystäväpiirin kautta vaan täytyy kokea itse se väkivaltainen mies ja lähteä siitä kun se kerta on niin helppoa! Helppoa kun sut on yritetty tiputtaa parvekkeelta ja kuristaa ja kaikenlaista muuta. Ei sillä että tulen tänne katkerana valittamaan,vaan haluan sanoa että jospa kirjottaisit siitä mitä itse olet kokenut eikä kaveripiirisi. Ja kyllä olen lähtenyt siitä suhteesta,mutta sinä kirjoituksessasi teet siitä niin helppoa, naps vaan ja kaikki on hyvin. Ei mene ihan niin tosi elämässä.

    VastaaPoista
  26. Jokainen saa käsittääkseni kirjoittaa blogiinsa mitä lystää, oli omia kokemuksia tai ei. En ole ikinä ymmärtänyt näitä anonyymejä jotka provosoituvat, loukkaantuvat, jakavat mielettömiä elämän ideologioitaan tai muuten vain perseilevät joka postaukseen. Kuka pakottaa lukemaan? Kaikki varmasti ymmärtävät vitsin tässä blogissa, jos liippaa liian läheltä omaa tilannetta, ei tarvitse lukea tai voi vaihtoehtoisesti ehkä oivaltaa jotakin. Jatka samaan malliin, oot oikeesti lahjakas kirjottamaan omalla tyylilläs ja aiheet voisin lähes poikkeuksetta allekirjoittaa!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!