HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 16. marraskuuta 2012

mielenterveysongelmat vs. "mielenterveysongelmat"

Eiliseen lintsauspostaukseen tuli niin uskomaton määrä "HEI, KOSKEEKOHAN TÄMÄ TEKSTI MINUA? Nyt tunnen itseni loukatuksi. Tässä kyllä puhuttiin laiskoista  lusmuilijoista.... Mutta kun minulla on masennus!"-tyylisiä kommentteja ja kyllä mieleen hypähti kuuluisa sanonta "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa". Että kuinkakohan moni itseään masentuneeksi tituleeraava tosiaan tätä kyseistä sairautta kantaa lääkärin diagnoosin kera, ja kuinkakohan moni sen on omassa pienessä päässään kehitellyt pahimpina teinivuosina?

On myös todella huvittavaa, että kirjoittaessani laiskoista alkaa heti syyttely, että loukkaan sairaita ihmisiä. Jos jollekin sairaus ja lusmuilu on synonyymeja, niin aika vitun erikoiseksi maailma on mennyt. Just sellaisten "diagnosoimpa itsessäni masennuksen Beckin testin avulla pahimmassa teiniangstivaiheessa ja käytänpä tätä masiskorttia elämäni loppuun asti"-ihmisten takia nykyään mielenterveysongelmia ei oteta todesta. Aidosti pohjalla olevat ihmiset jää jalkoihin, kun nämä feikkimasentuneet, joista on aivan tavattoman katu-uskottavuutta herättävää kertoa olevansa mielenterveysongelmainen, valtaavat maailman palopuheillaan.

Mä vaan tunnen niin monta, jotka ovat kovaan ääneen julistaneet hymysuin kaikenmaailman mielenterveysongelmia kanssakuulijoille saadakseen pikkiriikkisen enemmän huomiota ja sympatiaa. Ja onhan se nyt coolia, jos on teini-iässä sairastanut valtavan skaalan erilaisia mielisairauksia! Olen joskus lukenut keskustelua, jossa teinit haaveilivat olevansa joskus vielä "masentuneita, anorektisen laihoja narkkareita". Mahtava haave, jää ihan omakotitalot ja farkku-Volvot kakkoseksi! Mutta en ole kyllä  koskaan kuullut kenenkään leijuvan ripuleillaan, polvivammoillaan tai tulehtuneilla leikkaushaavoillaan. Eikä em. keskusteluun tullutkaan varmaan yhtään "itse oli poissa koulusta jalkaleikkauksen takia"-tyylisiä kommentteja, vaan "mä olin MASENTUNUT KOLME PÄIVÄÄ!"-sarjaan meneviä. Erikoista, olisihan maailmassa monia muitakin "siistejä" sairauksia ja terveyden vajaatiloja.

Tuntuu vaan niin paskalta oikeasti sairastuneiden ihmisten puolesta, kun tollaset ihmispaskat keksityillä masennuksillaan vievät kaiken huomion ja kaiken lisäksi vievät uskottavuuden ihmisiltä, jotka oikeasti tarvitsisivat apua. Masennukseen ja muihin teini-iässä helposti puhkeaviin mielenterveysongelmiin tulee humoristinen kaiku, eikä tunnu enää edes oikealta sairaudelta.

Ja nyt ei tarvitse tulla kertomaan, että SÄ juuri siellä ruudun takana olet OIKESTI sairas. Riittää, että sä sisimmässäsi itse tiedät omat sairautesi ja terveydelliset ongelmasi. Eikä tarvitse tulla kertomaan, että tämäkin postaus loukkasi, koska tämä vähätteli ja arvosteli sairauttasi. Koska jos sussa sellainen halu herää, sä et edelleenkään ole ymmärtänyt mistä puhutaan. Parka.

103 kommenttia:

  1. Tää on niiin totta. Aina vedetään se vitun masennuskortti esiin ja päästään kaikesta niin saatanasti helpommalla kun muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haluaks mun masennuskorttini voin ant
      aa! JA HAISTSA VITTU MEE KOTIIS KASVAMAAN

      Poista
    2. MENKÄÄ NY JO KAIKKI KOTIINNE KASVAMAAN ANGSTINNE KANS EI OL MUUTA TEKEMISTÄ SULLAKA KUN OLLA TÄLLÄISISTÄ ASIOISTA TOISILLE OLLA KATKERA MIKÄ VITUN EINSTEIN SÄÄ LUULET OLEVAS MÄ TUUN SULLE KOHTA RIITTÄMISET NÄYTTÄMÄÄN!! SIIN ON SULLE KATUUSKOTTAVUUTTA VÄHÄKS AIKAA!!

      Poista
    3. SUOSITTELEN HANKKIMAAN AIVOT ENNEN KUN KIRJOTTELET YHTÄÄN MITÄÄN EI OLE TAINNU SUA LUOJA PALJON KIRJOITTAMISEN EIKÄ ÄLYN LAHJOILLA SIUNATA! VAI TUNNET SAÄ IHMISET NIIN HYVIN.. VIELÄ KERRAN MEE KOTTIIS KASVAMAAN!

      Poista
    4. MÄÄ TUUN SULLE SAATANA BECKIN TESTIT NÄYTTÄMÄÄN MIKÄ VITTU SÄÄ LUULET OLEVAS
      ?

      Poista
    5. MENE SAATANA ÄITIS HELMOIHIN VINKUMAAN JOS ON TARVE VINKUA KENENKÄ OLEMISISTA JA SANOMISISTA!

      Poista
  2. true. oikeesti sairaat sitäpaitsi harvoin kuuluttaa ongelmistaan megafoonilla koulun aulassa. ne jätetään oman pään sisälle ja lähimpien (/auttavien) ihmisten korville, minne ne kuuluukin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. Masennuksesta kuuluttaminen on pelkästään huomionhakuista (teiniangstia). Uskoakseni ne oikeasti masentuneet eivät siitä muille huutele juurikaan.

      Poista
    2. Mun mielestä tää taas ei mene aivan näin karkeastikaan. Tunnen masentuneita ihmisiä, joita ei vaan yksinkertaisesti enää kiinnostaa, tietääkö joku sairaudesta. Eivät ne sitä varsinaisesti huutele, mutta ovat kyllä esimerkiksi juuri koulussa puhuneet asiasta muidenkin kuin lähipiirin kuulleen. Enkä mä toisaalta ymmärrä miksi sitä pitäisikään peitellä. Ei se mikään häpeä ole, että on sairas. Parempi vain jos näistä asioista saataisiin tehtyä yhtä normaaleja kuin nyt vaikkapa murtunut jalka. Silloin nuo feikkimasentuneet teinitkin ehkä lopettaisivat teeskentelynsä, kun asiassa ei olisi enää mitään niin kauhean traagista tai coolia.

      Poista
    3. Belsissa pliis, täs nimenomaan sanottiin kuuluttaminen, huomionhakuisesti........ Lol!!

      Poista
    4. VITUSTAKO SÄÄKIN JOTTAIN TIÄRÄT?

      Poista
    5. TERVISIN VITTU ITTE ANTIKRISTUS PERKELE!

      Poista
    6. Anonyymi pliis, tässä sanottiin, että ne jätetään lähimpien (/auttavien) ihmisten korville. Edellisessä lauseessa puhuttiin kyllä kuuluttamisesta, mutta kommentin viimeisen virkkeen kärkkäyden vuoksi halusin vielä korostaa tätäkin puolta. Niin ja miksi siitä ei saisi huudella? Jos on oikeasti paha olo? Sitäkään en ymmärrä. Joku tarvitsee enemmän huomiota ja tukea, mikä siinä on ongelma? Mikä kukaan on tuomitsemaan toisen oloa? Kuka voi määrittää jonkun oikeasti masentuneeksi tai feikkimasentuneeksi? Onhan noita feikkimasentuneitakin varmasti, mutta sitä kukaan ulkopuolinen ei voi mennä sanomaan kuka sellainen on. Tuollaiselle väitteelle ei riitä perusteeksi se, että henkilö kaipaa keskimääräistä enemmän huomiota. Se on ihan persoonasta kiinni kuinka paljon sitä huomiota tarvitsee.

      Poista
    7. Oon joutunut itse kärsimään samasta vitutuksen aiheesta, kun AINAKIN yhden tällaisen todella raskaan tapauksen tiedän ja se tosiaan riippuu ihmisestä minkälaisen avun tuntee auttavan itseään.
      Toiset haluaa pitää omana tietonaan, toisia auttaa puhuminen. Mutta jos oikeesti apua tarvii, sitä osaa kyllä hakeutua oikeanlaiseen hoitoon ja jos se puhuminen on tärkeetä niin suurinhan apu löytyy samanlaista läpikäyneeltä, tai ihan terapeutilta. Jos ei kuulosta liian pelottavalta.
      Ja jos se mielisairaana olo kuulostaa niin siistiltä, niin eikö sitten terapiakin voisi? ja siellä saa puhua ja vaikket sitten masentunut oliskaan niin ehkä voit löytää syyn, miksi sellaista ylipäätään mainostat olevasi :)!

      Poista
    8. Valitettavasti olen itse huomannut, että kaikki ei oikein tunnu osaavan. Monia se terapia pelottaa. Monesti eniten niitä, jotka sitä kipeimmin tarvitsisi. Toisekseen sitä ei aina saa. Nykyään tosin etenkin nuoret tuntuvat saavat edes jotakin apua aika helposti sitä halutessaan. Avun laatu on sitten toinen juttu. Mielenterveyspuolella tuntuu työskentelevän valitettavan paljon epäpäteviä ihmisiä. Ei siinäkään työssä voi tietenkään kukaan olla täydellinen, mutta olen useammankin ihmisen suusta kuullut joidenkin terapeuttien/hoitajien olevan suorastaan piittaamattomia.

      Vertaistuki on kyllä hyvä tapa purkaa tunteita, mutta toisaalta masentuneet voivat myös ruokkia toistensa sairautta tiedostamattaankin. Kun kummankin ajatusmaailma on kauhean synkkä, niin keskustelun tuloksena voi olla myös entistä pahempi olo. Mutta ainakin vertaistuki antaa mahdollisuuden tulla ymmärretyksi.

      Lähipiirin tuki olisi minusta ehkä tärkeintä. Jos ihminen saa tarpeeksi tukea lähipiiristään, ei sitä huomiota välttämättä tarvitse lähteä hakemaan muin tavoin, kuten kailottamalla siitä siellä koulun käytävillä. Toki sen huomiontarpeen määrä on yksilöllinen, joten tuota voi harrastaa joku sellainen, jonka läheiset antavat kaiken mahdollisen tukensa masentuneelle.

      Poista
  3. ASIAAAAAA. Tää teksti ois voinut tulla täysin mun suusta. AAMEN

    VastaaPoista
  4. Ja paskamyrskyä odotellessa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sitä samaa, vois mennä poppareita tekeen!

      Poista
    2. Joo katoin kans jo otsikon nähdessäni että aijaijai mikä ryöppy tulossa kun lukutaidottomat ihmiset tulee raivoamaan...

      Poista
    3. JA MEE SÄÄ SAATANAN LUKIHÄIRIÖINEN SINNE MIHIN KUULUKKI OMAAN PERSEREIKÄÄS

      Poista
  5. Osasinkin odottaa että tekisit tällaisen pienen vastineen. Hyvä sinä! Ihmiset vaan vissiin tykkää tapella, kun ei kaikkea voi päin naamaa sanoa tai hakata nyrkkeilysäkkiä. Tavallaan teet kai palveluksen ihmiskunnalle, kun pidät anonyymin avautumisen mahdollisuuden näin helposti lähestyttävissä. ;-)

    VastaaPoista
  6. No kyllähän lääkäritki diagnosoi masennusta teiniangstaajille, ettei se lääkäri siitä sen pahempaa masennusta tee. Kyllä niitä masentuneita on sellasiakin, joille ei diagnosoida, jotka ei halua ihmisiä hössöttämään ympärilleen, ei osaa hakea hoitoa, kun taas luulis et teiniangstaajat menee pienenki angstin iskiessä heti itkemään lääkärille ja vaatimaan hoitoa, ja saattaa saada diagnoosin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. joo, mutta se ei poista sitä faktaa et yleensä ne oikeesti masentuneet pitää päänsä kiinni eikä oo jokapaikassa kailottamassa et "mulla on masennus, säälikää mua" niinkuin nää teiniangstimasentuneet tekee.

      Poista
    2. Niin niin. Siis se vaan jäi ärsyttämään, kun että kerran sanoin, että mulla oli 2 vuotta sitten masennus ja ei ollu diagnosoitu, niin pam oonki heti joku teiniangstaaja. Se oli ainoo kerta kun edes sanoin siitä kenellekkään muulle kuin perheenjäsenelle. Juuri tämän takia en halunnut mitään apua.

      Poista
    3. ''Mulla oli kaks vuotta sitten masennus'' jos sulla oli masennus kaksivuotta sitten, se on sulla vieläkin. Se ei ole flunssa joka menee ohi.

      Poista
    4. Jaa että masennusko ei parane ikinä? :D

      Poista
  7. Se on kans ärsyttävää ku jonkun poikaystävä vaikka pettää ja sitten ollaan surullisia ja sitten se tietenkin tarkoittaa että sulla on masennus!!! Vittu kun se suru on ihan normaali reaktio joihinkin asioihin eikä suru ole sama asia ku masennus.

    VastaaPoista
  8. Tais olla Hesarissa vähän aikaa sitten yhden lääkärin määritelmä mitä on masennus: oikeaan masennuksen kriteerit täyttävään masennukseen (ei lievään) sairastunut ei pysty keskustelemaan hyväntuulisesti sosiaalisissa tilanteissa edes hetkittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän on pakko sanoa vastaan. Itse olen psykiatrisella osastolla (mainittakoon vielä ettei kyseessä ole nuortenosasto) jossa on niitä ihan oikeasti vakavasti masentuneita, itsemurhaa yrittäneitä ja lääkärin diagnoosin saaneita ihmisiä. Kyllä meillä on ainakin tapana jutella toisillemme mukavia niinä hetkinä kun ahdistus ei ole pahimmillaan.

      Ja itse postaus oli ihan asiallinen, vaikkakin melkein koko ystäväpiirilleni olenkin kertonut päänsisäisistä ongelmistani. Jotta he ymmärtäisivät paremmin.

      Poista
    2. Minustakin kuulosti tuo Hesarin haastattelussa kerrottu linjaus aika jyrkältä... sitä tuppaa vaan liian herkästi uskomaan, kun kerran lehdessä lukee mitä haastateltu asiantuntija tai sellaisena esiintyvä jostain kommentoi

      Alkup. Anonyymi 11.38

      Poista
    3. Aika yleistävä linjaus kyllä, typerää päästää tollaisia tyyppejä edes toitottamaan lehteen masennuksen kriteerejä. Sitten moni lukija voi vaan niellä purematta ton diagnoosin koska asiantuntijan sana painaa ja vähätellä masennusta sairastavia, jotka eivät oo 24/7 itsemurhan partaalla. Omasta kokemuksesta voin ainakin sanoa, että en oo ympäri vuorokauden jokaikisenä päivänä masentunut ja ahdistunut, vaikka oon psykiatrilta diagnoosit saanutkin :'--D Mut silloin kun on paha päivä, niin inhottaa ajatuskin siitä et pitäisi olla tekemisissä melkeinpä kenenkään kanssa, koska se tuntuu niin vaivalloiselta ja en vaan jaksaisi nähdä ketään ja olla sosiaalinen. Mainitsin joskus terapeutille et kyseenalaistan joskus omaa masennustani siks kun joskus on muutaman päivänkin (ooh!!1) pätkiä joina ei niin paljon masenna/ahdista, ja terapeuttikin totesi et harvemminpa nyt kenenkään elämä on jatkuvasti yhden ja saman tunnetilan värittämää. Kuulostais paljon järkevämmältä sellanen määrittely, et jos pitkällä aikavälillä katsottuna on huomattavan osan ajasta henkisesti paha olo, niin sit on syytä epäillä jotain mielenterveysongelmaa...

      Poista
  9. Mulle vaan välitty esimerkiks kohdasta jossa puhuit ihmisistä, joiden nimet sanotaan nimenhuudossa mutta eivät ole koskaan paikalla (tai jotai sinne päin)että he ovat lusmuja... Mun nimi ei saanu koskaan "joo"-vastausta viime jakson aamutunneilla, nii toi jotenki iski aika kovaa, vaikket ehkä tarkottanu :p

    Mutta joo, vihaan kas masennuskorttia ja just tota itsekeksittyä diagnoosia. Kaikki ihmiset on joskus masentuneita ja väsyneitä, ja kuten sanoit, varsinki teini-iässä tollaset ajatukset jylläävät... Mutta saa olla kyllä vielä jotain pahempia ongelmia, jos haluu sillä leijua. Mun mielestä siinä ei oo mitään hienoo rampata terapias 2 kertaa viikossa ja vielä vetää lääkkeitä, jotka on hankittu viimeisillä opiskelijabudjetyin hiluilla... Plus totta kai se paska fiilius joka on koko ajan. Sillon ku mulla on hyvän olon kausia, pelkään masennuksen iskevän. Oon paljo mieluummi onnelline ku masis, ja niin kuuluis ollaki. Mut ku iih on niin kivaa vetää ranteet auki silkasta huomionhakuisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TUUKS MÄÄ KOHTA VETÄMÄÄN SULTA SAATANA KURKUN AUKI IHAN OMAA "HUOMIONHAKUANI"

      Poista
  10. Ja mitä tulee tohon kuuluttamiseen, nii en oo todellakaa kertonu masennuksesta ku lähimmille ihmisille. Häpeen sairauttani just siks, et se leimataa teiniangstiksi. Siks esiinnyn "purkautumisblogissaniki" nimimerkillä, enkä omalla nimellä.

    VastaaPoista
  11. Taas tekstiä mihin voin samaistua täysin! Mä en ymmärrä, miksi on niin saatanan coolia olla masentunut ja toitottaa sitä ympäri kyliä? Oon nyt niin raivon partaalla muutaman edellisen postauksen kommenteista, etten pysty ees tiivistämään mun ajatuksia mihinkään järkevään muotoon.. *huokaus*

    VastaaPoista
  12. Olisi ihan hyvä, jos esimerkiksi yläasteen terveystiedon tunnilla voitaisiin opettaa teineille masennuksen ja teiniangstin ero. Ei kai kukaan ota tosissaan oikeasti masentunutta nuorta kun masennuksesta on tullut jollain tapaa trendi ja joka toinen nykyajan nuori on "masentunut". Ja samaa mieltä olen kuin muutkin, ei masentunut ihminen kerjää huomiota pahalla olollaan ja kuuluta asiaa koko kylälle. Ei tosi asialla pitäisi leikkiä. Ei kukaan järkevä ihminen väitä sairastavansa syöpää, jotta pääsisi vähän helpommalla koulussa yms, niin miksi sitten masennuksen kanssa voi näin tehdä.

    VastaaPoista
  13. Mä ainakin edelliseen postaukseen viitaten pystyn myöntään että välillä tuli lukiossa lusmuiltua joku kasilta alkava historiantunti, ihan ilman masennusta tai jotain muuta mielenterveydellistä sairautta. Laiska mikä laiska! Ehkä senkin voi muuttaa mielisairaudeks :D

    Mutta tehtävät tein yleensä hyvin ja yleensä ryhmätöissä olin just se joka teki suurimman osan duunista. Joten välillä koin oikeudekseni ruokita mielenterveyttäni nukkumalla tunnin lisää...

    VastaaPoista
  14. Kyllä tässä ajassa on jotakin, mikä saa nuoret voimaan OIKEASTI pahoin. Kenenkään elämä ei varmasti ole helppoa, eikä kukaan säästy kolhuilta. Mistä sitä tietää kuka feikkaa ja kuka ei? Tämän asian diagnosoiminen kannattaa jättää sen osaaville. Ja jokainen keissi on otettava vakavasti, koska ne voivat olla ensioireita vakavammille psykiatrisille sairauksille. Ja kun valitit näiden henkilöiden hakevan huomiota tällä, niin nythän he sitä saivat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siis sekö on Jennin vastuulla ohjata hoitoon kun tullaan anonyymisti kitisemään blogiin että yhyy mullon masennus, kun JOKAINEN KEISSI PITÄÄ OTTAA VAKAVASTI!!!11!1! Netissä voi kuka tahansa kirjottaa mielipiteen vaikka koiranpaskasta ja silti aina joku ottaa sen loukkauksena sairauttaan kohtaan. Eli jos kaikkia pitäisi miellyttää, näinkään loistavaa viihdettä kuin Let's Fake It ei meillä olisi.

      Poista
    2. "Tämän asian diagnosoiminen kannattaa jättää sen osaaville." ^opettele tulkitsemaan teksti oikein ennen kun tuut rageemaan :D nykyään tosi usein törmää just tuommosiin kommentoijiin jotka tulee puolustelemaan jenniä jossakin ennen ku on edes ymmärtänyt kyseistä asiaa :D

      Poista
  15. Oon lukenu sun blogin kahessa päivässä kokonaan. Ja mä rakastan tätä!! ei mulla muuta :)

    -amanda

    VastaaPoista
  16. mulla todettiin virallisesti (vihdoin) 14v. keskivaikea masennus johtuen vanhempien erittäin inhottavasta avioerosta ja omasta suhtautumisestani muutenkin vanhempiini. kuitenkin vaikka yöt valvoin parkuen MENIN JOKA IKINEN PÄIVÄ KOULUUN KUN TUNTI ALKOI. numerot laski ehkä hitusen syystäkin mutta paskamaisinta mitä tiedän on se, kun eräs oma luokkatoverini oli aina rehellisesti matkimassa minua/kateellinen jostain/ ym ym. ja kuitenkin kympin oppilas/luokan edustaja, niin kas kummaa, hän alkoi ilmestyä koululle viikottain pari tuntia myöhässä "itku kurkussa" selittäen että hänellä on paha masennus että hän haluais nyt puhumaan psykologille. kyllä ihmisen mieli on erikoinen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä. Mulla ei koskaan ole mitään diagnosoitu, mutta mä elin koko lukion perhehelvetissä, enkä ikinä lintsannut sen takia. Omaa laiskuuttani ja motivaationpuutettani kyllä, mutta kotona vallitsevan tilanteen takia en. (Okei, kerran, mutta silloinkin vain ensimmäisen tunnin, kun olin edellisenä yönä lähtenyt kotoa pelkästään avaimet ja kännykkä mukana.) Keskiarvo laski lukion aikana vain puolisen numeroa ja kuudesta kirjoitetusta aineesta löytyi L ja kaksi E:tä.

      Pohjalta on aina hyvä ponnistaa, kun ainoa suunta on ylöspäin.

      Poista
  17. Kirjoitit juuri parhaimman postauksesi, mikä ei kuulu naurunaiheisiin.

    VastaaPoista
  18. Käsittääkseni noin 70% ihmisistä tuntee itsensä joskus ajoittain elämänsä aikana masentuneeksi. Tämä ei kuitenkaan ole sama asia kuin sairaus masennus, joka on vakavaa ja pitkäkestoista.

    (Onko muidenki mielestä yllättävän pieni toi prosentti, luulis että kaikilla olis joskus elämässään masentunu olo?)

    VastaaPoista
  19. Plääh. Pidin tätä blogia hauskana, mutta näköjään oletkin vain pelkkä ilkeä pseudointellektuelli pissis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa päästä viljelemään sivistyssanoja ja yrittää sillä todistella olevansa jotenkin parempi kuin blogin kirjoittaja. :)

      Poista
  20. Näin.

    Jenni, tiedän, että tulet taas selittämään, kuten niin monta kertaa ennenkin, kuinka tämä on huumoriblogi, mutta oikeasti ihan kaikesta ei kannata tehdä pilaa. Tajuatko, että loukkaat aika montaa ihmistä ja aiheutat pahaa mieltä näillä muka-hauskoilla kirjoituksillasi? Sekö on tarkoitus?

    Kerro minulle, mitä haet esimerkiksi tällä kirjoituksella?

    Itse en ole masentunut tai muutenkaan mielenterveydellisesti häiriintynyt enkä myöskään esitä sellaista, koska suurin toiveeni ja tavoitteeni on olla terve ja hyvinvoiva. Tämän kerron siksi, että toinen lause, jota viljelet, liittyy juurikin siihen kalikan kalahtamiseen.

    Poistuin lukijoista, koska en halua lukea näin ikävää tekstiä ja huonoa kielenkäyttöä enää.

    Toivottavasti aikuistut jonain päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Loukkaan ihmisiä puolustamalla mielenterveyskuntoutujia ja -potilaita? Erikoista.

      Toivottavasti opit vielä lukemaan jonain päivänä.

      Poista
    2. Miten tässä muka puolustetaan mielenterveyskuntoutujia..? Saanen vaan kysyä.

      Poista
    3. Jenniä varmaan ihan hirveästi pelottaa yhden lukijan poistuminen luettelosta. Koska nämä tapaukset tajuavat että jos Jenni muuttaisi tyyliään, tämä blogi ei enää olisi entisensä?

      Ja todella, missä on ihmisen lukutaito, jos ei näe, että tekstissä todella puolustettiin oikeasti masentuneita ja sairaita ihmisiä? Vinkki: pointti on teiniangstin ja oikean masennus-nimisen sairauden erossa. Kaikki, jotka väittävät itseään masentuneeksi, eivät todellakaan sitä ole.

      Poista
    4. Ööh, tää merkintähän on mun nähdäkseni vakavemmasta päästä tässä blogissa, vaikka suurin osa huumorilla kirjoitettua onkin? Ketä tässä nyt "loukataan"? :'--D Tässähän puolustetaan niitä joilla on mielenterveysongelmia ja halutaan tehdä selväksi, mitä eroa on oikealla masennuksella ja sillä, että esim. laiskottelee käyttäen tekosyynä "masennusta", joka ei oikeasti oo kriteerit täyttävää masennusta vaan korkeintaan ohimenevää surkuttelua?

      Poista
  21. tää on ku suoraan mun päästä kirjotetttu! tykkään, asiatekstiä, jatka samaa mallii :)

    VastaaPoista
  22. Edellispostaukseen tulleitten kommentien pointti ei varmasti ollu tuoda esille kuka on sairas ja kuka on terve, vaan saada sut tajuaan että asiat ei oo niin mustavalkosia. Et voi oikeesti tietää päällepäin kenellä on huono olla siellä muiden seassa. Itse tajusin kyllä että puhuit lusmuilijoista etkä masentuneista tai muuten sairaista, mutta et kyllä näyttänyt tippaakaan myötätuntoo niitä kohtaan jolla oikeesti ei oo kaikki hyvin. Suosittelisin miettiin mihin sävyyn puhut tollasista asioista, loukkasit näillä kahdella tekstillä varmasti monia. Harmittavaa, että annat itsestäs tällasta kuvaa, sä sentään opiskelet hoitoalaa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelisin hankkimaan lukutaidon. Eihän tästä blogista mitään tulisi, jos Jenni joutuisi joka postauksessa erikseen pyytelemään anteeksi, jos joku nyt loukkaantuu. Mustavalkoisuus eli kärjistäminen on huumorin keino tai ylipäätään tehokeino kirjoittamisessa. Kaikki, mitä Jenni kirjoittaa, ei välttämättä ole 100 % juuri näin, vaikka teksti edustaisikin Jennin henkilökohtaista mielipidettä. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Jenni tajuaa varsin hyvin, että osa lusmuilijoista voi oikeasti ollakin masentuneita, mutta kun teksti ei edes käsitellyt näitä masentuneita. Ei masentuneiden lintsaajien olemassaolo poista sitä faktaa, että suurin osa lintsaajista lintsaa laiskuuttaan ja välinpitämättömyyttään.

      Poista
  23. Asiaa!

    Sun tekstit on niin hyviä, mutta ihan parhautta on nää kommentit!! Pidäthän ne jatkossakin avoinna myös anonyymeille :D

    VastaaPoista
  24. Jännä että tästä(kin) on tullut niin paljon rageamista. Ite kuulun näihin joilla oli oikeasti vaikeaa jo silloin yläasteella, ja ongelmat jatkuu edelleen vaikka teini-ikä on kohta takana, ja silti komppaan tätä (ja sitä edellistä) ihan kympillä :D Omaan kaveripiiriin kuului just näitä "oon niin masentunut ettei haittaa vaikka koko koulu näkee kun pillitän tässä keskellä ruokalaa"-tyyppejä, joiden takia munkin ongelmat oli sitten pelkkää teiniangstia. Ei voi edes syyttää tuen puuttumisesta niitä joilta sitä tukea ois pitänyt saada, vaan niitä helvetin turhasta nillittäjiä. Jos 70% itseään masentuneiksi kutsuvista hakee vain huomiota, niin onko ihmekään että sitä tulee vähän skeptiseksi.

    VastaaPoista
  25. http://www.iltalehti.fi/terveys/2012111516333270_tr.shtml voisit tehdä noista postauksen!! jos et oo viel tehny:)

    VastaaPoista
  26. THIS. Mun teinivuosien kaveriporukassa oli AINA NIITÄ, jotka haki huomiota sillä, että "Mutku mä oon niin maseentunu kukaan ei ymmärrä mua yhyhy" ja kännissä viiltelivät, ja sitten selvinpäin hakivat lisää huomiota niillä viiltojäljillään (WTF?!??!?!). Toisaalta enhän minä voi tietää, että onko ne nyt oikeasti ollu masentuineita (ei ollu mitää sydänystäviä siis) vai ei, mutta yleensä mä oon tollasen ihme teinihuomionhakuisuuden tulkinnu lähinnä huomionhakuisuudeks. Vuosi sitten tutustuin myös tyttöön, joka jo esittelyssä rupes kertomaan hänen "rankasta elämästä masennuksen vuoksi", mikä musta on aivan älytöntä. Kuka muu kuin huomioonhakeutuja "masentunut" heti kättelyssä kertoo tollasta?!

    Ite sitten vanhemmalla iällä oon ajautunu ajatuksiin ja tekoihin, jotka lukisin itse masennuksen aiheuttamiksi, ja oon miettiny avun hakemistakin. Mutta jotenkin en kehtaa myöntää sitä, paitsi tälleen anonyymisti netissä löl, ja varsinkin se lekurille meno tuntuis ihan hirveältä ajatukselta, jos mutki siellä sitten katsottaisiin "masentuneeksi", ja lekuri sanois vaan jotai et nuku kunnolla ja syö hyvin niin kyllä se siitä. Vituttaa, että tämmöset "masentuneet" saa ne ehkä oikeasti sairaat ihmiset epäilemään omaa terveydentilaansa. Ja just toi mitä itekki kirjotit, että näiden "masentuneiden" ihmisten ansiosta koko sairaus on saanut just vähän huvittavan vivahteen.

    VastaaPoista
  27. Tiiän yhen tytön joka kuulutti aina koulun käytävillä kuinka oli saanu jostain netin masennustestistä ne kaikkein korkeimmat pisteet ja että kuinka hän kärsi syvästä masennuksetsa. Juu :d

    HUOM TÄÄ KUULU MUN PARHAIMPIIN YSTÄVIIN JA OLI ILMISELVÄÄ ETTÄ SE VAA YRITTI SAADA HUOMIOTA JA SÄÄLIPISTEITÄ.

    VastaaPoista
  28. "Mun teinivuosina kaverit oli sitä ja tätä..."
    "Meidän luokalla on sellanen ja sellanen..."

    Kylläpä te tiedätte kaiken konsanaan!

    Kuka vittu oikeasti voi varmuudella sanoa yhtään mitään toisen mielenterveydestä? Kuten täällä on jo moneen otteeseen sanottu, ei kukaan voi sitä päällepäin tietää. Onko tää siis vaan läppää kun niin moni tuntuu tietävän TOISEN ihmisen ongelmista ja epäongelmista niin jumalattomasti?!

    Ja sekin, et jos on masentunut, niin poissulkeeko se muka sen, että voi myös olla huomionkipeä? Mun tietääkseni masentunut ihminen voi olla tosi hiljainen omista jutuistaan tai sitten hakea jopa ihan hakemalla sitä huomiota. Eikä se ole mikään häpeä, jos tekee niin. Silloin tarvitsee apua ja tietää sen ehkä itsekin! En tajuu miks se on kaikkien mielestä niin kamalaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos kaikessa pitää lähteä aina erikseen varmistelemaan, että EIHÄN ME OIKEESTI VOIDA TIETÄÄ ja jos olettamus on se, että kaikki masentuneeksi itseään mainostavat todella ovat masentuneita, niin kyllä on elämä vaikeaa. Onko oman näkemyksen ja mielipiteenkin esittäminen nykyään väärin? Ettei kukaan masentunut nyt vaan loukkaannu kun tiedän parhaan kaverini hakeneen huomiota huutelemalla masennustestipisteistään.

      Poista
  29. Hyvä postaus. Oikeati mielenterveysongelmaisen tunnistaa yleensä siitä, ettei hän asiasta liiemmin huutele.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuule, on niitäkin jotka puhuvat asiasta hyvinkin avoimesti. Ja mielenterveyskuntoutujaa ei voi tunnistaa varmasti, useimmat eivät herätä ulkonäöllään tai muulla käyttäytymisellään minkäänlaista huomiota.

      Poista
    2. Asioista avoimesti puhuminen on AIVAN VITUN ERI ASIA kuin huudella ja rehvastella.

      Poista
    3. Nimenomaan Jenni! Joillain ei tunnu toi älykkyysosamäärä riittävän näinkään yksinkertaisen tekstin ymmärtämiseksi.

      Poista
  30. Itellä oli kasiluokalla pahin murkkuikä menos, ja ne mielialanvaihtelut oli jotain aivan järkyttävää, mutta voin sanoa että päivääkää en ollu onnellinen koska vaivas lapsuudes tapahtunu onnettomuus. Nyt oon lukion kakkosella eikä olo oo vieläkää kunnolla ''onnellinen'' mutta oon päässy pahimman yli. Ysiluokalla olin ihan säälittävä, koska halusin että joku aikunen huomais mut ja hankkis mulle apua ku musta ei siihen ollu. Esittelin viiltelyjälkiä koulussa kavereille sen toivos että joku kertois opettajalle. No, ei kertonu ei, mutta vihdoin ku ite sitä tajusin hakee, kaikki alko helpottuun. Jotenki naurattaa oma käytös kuinka oon ollu samaan aikaan sekä feikki- että vähä oikeestiki masentunu. Tyhmää :D

    VastaaPoista
  31. tuli tästä postauksesta mieleen esim. se kun jotkut ihmiset inisee sitä että he haluaisivat, että heillä olisi huono näkö jotta saisivat hankkia silmälasit koska ne voivivat olla hyvän näköset, kun jollain kaverilla siinä vieressä on oikeasti huono näkö eikä hän oikeasti näe ilman niitä laseja. ja sittenhän on tietysti kaikkia muitakin suurempiakin asioita (sairauksia, elämäntilanteita ym.) joita jotkut urpot toivovat ajattelematta sitä todellisuutta. tästä aiheesta ois kiva lukee postaus :)

    VastaaPoista
  32. Erittäin hyvä postaus! Kiitos!
    Ihmiset ovat erilaisia, hakevat hiomiota mitä eri tavoin tai olevat sitä hakematta. MUISTAKAA, ettei ole kenenkään meidän tehtävä diagnosoida ihmisiä eikä muutenkaan päätellä kenenkään puheista sairauksia. Se ei ole meidän tehtävä, emme ole saaneet tähän koulutusta JA ketä edes jaksaa kiinnostaa niin paljoa. Ei se ole meidän asia... Ärsytys kun kaikki pitää nykyään diagnosoida ja määrittää jollain nimellä : D

    VastaaPoista
  33. So so true. "Masennus" on Suomen ehdottomasti säälittävin ja huonoin muoti-ilmiö. Se on loukkaavaa mm lääkäreitä, oikeasti sairaita ja veronmaksajia kohtaan. Lääkäreitä kohtaan siksi, että heidän ammattitaitonsa, aika ja kyky auttaa oikeasti sairaita menee aivan harakoille, kun nämä feikkisairauksista kitisevät ovat tukkimassa jonoja. Mistä pääsemme suoraan siihen miten suuri haitta näistä samoista sankareista on oikeasti sairaille, pitkät jonot hoitoon ja henkilökunnan tietty välinpitämättömyys, koska kyseisiä sairauksia pidetään ihan vitsinä. Eikö kukaan teistä mukamas masentuneista ole lukenut juttuja perhesurmista? Monessa jutussa kerrotaan kuinka syyllinen on yrittänyt hakeutua hoitoon mutta ei ole päässyt, syytä voitte jokainen miettiä. Ja entä ne veronmaksajat? Arvatkaa paljonko mua vituttaa olla töissä ja maksaa veroja, kun tiedän että se raha menee ihan hevonvittuun? Mua ei todella kiinnosta maksaa minkään laiskan idiootin lääkärikäyntejä. Suomessa on se huonopuoli että koska kyseessä on hyvinvointivaltio niin lääkärillä ei ole oikeutta kieltäytyä palvelemasta ja kela/sossu aina vaan maksaa.

    Toivottavasti kukaan oikeasti sairas ei tästä hermostu, pointtini on nimenomaan puolustaa niitä jotka oikeasti apua tarvitsevat. :)

    VastaaPoista
  34. Ripuli, mikä ihana tekosyy. Ei tossa opintotukien nostamisessa muuten vielä mitään, mun mielestä kannattaa nostaa myös helvetisti opintolainaa ja sitten itkee Kelan tädeille kun ei opinnot etene. Mutta lintsaaminen sillon tällön on jees. Samalla karsin kuntien mielenterveyspalveluihin meneviä rahoja kun lepuutan "ah niin rasittuneita hermojani" perjantai aamuna kotona nukkumalla myöhään, juomalla kahvia (niin paljon et oikeesti tulee ripuli ja lintsaus on oikeutettua) ja pusuttelemalla miestä.

    VastaaPoista
  35. "Että kuinkakohan moni itseään masentuneeksi tituleeraava tosiaan tätä kyseistä sairautta kantaa lääkärin diagnoosin kera, ja kuinkakohan moni sen on omassa pienessä päässään kehitellyt pahimpina teinivuosina?"
    Nyt on pakko kommentoida, että itsehän sain teinivuosinani masentuneen leiman LÄÄKÄRILTÄ oikeen diagnosoituna. Enkä pitänyt itseäni mitenkään masentuneena ja kaikista lääkkeistä kieltäydyin mitä heti siinä alettiin tyrkyttämään. Johonki terapiaan jouduin kans juttulemaan ja äitini raahasi pakolla sinne. Sekin oli jotenkin turhaa, koska en kokenut ittelläni olevan mitään ongelmaa. Vein siellä vaan jonkun oikeasti terapiaa tarvitsevan terapia-aikaa.
    Ja vielä tänä päivänäkin mietin että mistä vitusta se masennus mulle revittiin. Olin perus teini ja angstasin, niin ku suurin osa ihmisistä siinä iässä. Nii, että aika hepposista syistä lääkärit jakelee niitä masennus-diagnooseja.

    VastaaPoista
  36. Minuakin ärsyttää tämä, tiedän monia jotka ottavat masennuksen syyksi jos koulun suosituin ja komein poika ei sano sille facebookissa moi. Ei ne jotka ovat sairaita puhu siitä. Kuten suomalainen alkoholismi, ei ne joilla on ongelma puhu siitä. Minusta pahinta mitä voit sairaalle sanoa tai tehdä on sääliä sitä. Sillä jos se feikkaa.. niin se liiottelee sairauttaan vain enemmän.

    VastaaPoista
  37. Olen joskus lukenut keskustelua, jossa teinit haaveilivat olevansa joskus vielä "masentuneita, anorektisen laihoja narkkareita". <-- oikeesti naurahdin mitääää :DD

    VastaaPoista
  38. Tee postaus demitenujen tai muutenkin teinien ihQtarinoista kännissä...

    http://demi.fi/keskustelut/1449735/kertokaa-huikean-hulvattomia-kannisekoiluitanne

    VastaaPoista
  39. Itse sairastan vakavaa masennusta, johon syön päivittäin lääkkeitä. Olen vasta 20-vuotias ja todella perseestä, että asia omalla kohdallani on näin. Te anonyymit jotka kitisette, että Jenni vähättelee masennusta,lopettakaa, koska Jenni selvästi puolusti tekstissä OIKEASTI masentuneita, eikä niitä "masentuneita" eli teiniangsteja. Harmittaa lukea tuollaisten vajakkien kommentteja joiden mielestä ihminen, joka on oikeasti masentunut, esittää vain. Kukaan EI voi haluta olla masentunut omasta tahdostaan.

    VastaaPoista
  40. Ihan näin btw ootko koskaan oikeesti miettiny sitä että voisko vika olla sun omassa kirjotustaidossas kun niin moni ymmärtää väärin sun tekstit? Vai etkö yksinkertaisesti vaan voi nähdä itsessäsi mitään vikaa vaan se on aina muissa? Joo kyllä tää on sun ihan oma blogisi mutta ootko huomannu itse myöskään sitä tosiseikkaa että haukut maanrakoon joka ikisen kommentoijan jolla on eri mielipide kuin sulla? Ootko koskaan keskustellu siitä toisen mielipiteestä asiallisesti...? Oon itse ollu sun blogin lukija jonku reilun vuoden ja usko pois- tää ihan oikeesti muuttuu päivä päivältä paskemmaksi. Toivottavasti nää muka-hauskat postaukset jäis joskus unholaan ja sais niitä oikeesti hauskoja taas lukea. Sitäpä odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sää voit tiedätkö lopettaa lukemisen jos ei miellytä. Jos sä olet vaikka "kasvanut yli" tästä blogista. Ja niin kuin kaikki ei internetissä harrastaisi sitä, että mielipiteistään toisinajattelijat haukutaan lyttyyn. Kun se on täällä anonyymilässä niin kovin helppoa, ei kukaan tule sun ovelle koputtelemaan että hei nyt puhutaan asiat selviksi.

      Poista
    2. Enemmistö taitaa kuitenkin ymmärtää tekstit oikein, joten Jennin kirjoitustavassa ei ole se ongelma, vaan sisälukutaidottomuudessa ja väkisin väärinymmärtämisessä.

      Poista
    3. +180 on tiettävästi ymmärtäny tämän kirjoituksen oikein joten mietitäänpä jälleen mistä suunnalta se ongelma hohkaa..

      Poista
    4. Aika moni on myös hiljainen lukija, joka ei ikinä ilmoita itsestään, joten sitä ei voi sanoa, moniko lukijoista ymmärsi ja moniko ei.
      /Pilkunnussintaa

      Itsekin pitää kyllä heittää väliin, että pidin Jennin vanhemmista teksteistä enemmän kuin näistä uusista. Ei uusissakaan mitään vikaa ole ja kommenttiboksit ovat aina viihdyttävää luettavaa, mutta vanhoille saatoin nauraa ääneenkin. Tykkään kuitenkin edelleen, on aina mieltä ylentävää huomata, että täällä on uusi teksti.

      Poista
  41. tekis nii mieli kirjottaa joku helveti pitkä valitusviesti noille urpoolle anonyymiille sun muille rutkuttajille, mut en ees jaksa yrittää, vaan sensiaa kehun jenniä tästä blogista ja teksteistä! aina pistää vituttaan ja naurattaan, mut moitittavaa mulla ei oo!:):) tää on ihan paras<3


    Ja millä vitulla noi edes jaksaa aina tulla urputtamaan kuinka on taas loukattu jotaki ja vittusitä ja vittutätä.. VITTU PYSYKÄÄ POIS TÄÄLTÄ JOS ON LIIAN TRAAGISTA LUETTAVAA! Jenni ei oo koskaa loukannu muita ku niitä feikkilusmuulioita ym ja on monesti sanonu ettei oo tarkotus loukata ja tää on huumorila kirjotettu. en voi käsittää millä vitulla ei voi tajuta tätä asiaa..

    VastaaPoista
  42. asiast toisee, kai teet tänäki vuonna joulukalenterin? :)

    VastaaPoista
  43. Mitä nyt olen noita kommentteja katsellut, niin herneitä on vedetty nenään siksi kun ei voi tietää, kuka on masentunut ja kuka lintsaa vain huvin ja urheilun vuoksi. Mitä väliä sillä on? Kysymyshän on tarkemmin määrittelemättömästä porukasta, joka lintsaa laiskuuttaan, eikä sillä ole mitään merkitystä, tiedetäänkö heidän nimiään ja puhelinnumerojaan ja lempiruokiaan ja lapsuuden tuttien värejä vai ei. Missään vaiheessa ei ole kehotettu hyökkäämään lintsaajia vastaan, eikä kenenkään masentuneen tai muunkaan syystä koulusta poissa olevan tarvitse pelätä, että kohta tullaan kampittamaan ja heittämään happoa naamalle Jennin postausten takia, sen paremmin kuin oikeiden lintsareidenkaan. Tässä on käsitelty ilmiötä, joka on olemassa, ja jos et tunne olevasi osa sitä, sitten et kaiketi ole :)

    VastaaPoista
  44. Lueskelin sun lintsauspostauksen kommentteja aikani kuluks näin sunnuntai-iltana. Muutaman ensimmäisen "mut entäs jos on oikeesti sairas?"-kommentin kohalla mua vähän nauratti. Selasin alaspäin ja niitä tuli koko ajan vaan lisää. Onks ihmisillä oikeesti noin suppee ajatusmaailma, että ne kokee heti ittensä uhatuks, vaikka sä et ainakaan mun mielestä missään vaiheessa sanonu, että teksti koskee myös esim. masennuksesta kärsiviä ihmisiä.

    Kaikista kouluista löytyy niitä, jotka on vaan yksinkertasesti laiskoja paskoja, eikä kouluun meno kiinnosta paskaakaan. Tietenkään kaikkien taustoja ei voi tietää, mutta mun mielestä on naurettavaa vetää hirveet raivarit jos sä sanot, että turhaan ja täysin pätemättömästä syystä poissaolevat ihmiset on luusereita ja laiskoja paskoja. En pysty ees ymmärtään, miten toi mielenterveys nyt liitty tähän - tai miks siitä nousi niin iso haloo.

    VastaaPoista
  45. mulla todettiin perheväkivallan ja koulukiusaamisen jälkeen vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö, joka ei vissiin mikään maailmanihme ollu. jennin teksti on täyttä totta, koska sillon kun mä kamppailin saatanallisen arjen kanssa enkä halunnu näyttää heikkouttani, oli meidän luokassa parhaat kaverukset, molemmilla oli kuulemma masennus ja nää oli just tällasia tapauksia joita ei varmaan tarvi selittää. nää tytöt sai mun sairauden tuntumaan vähäpätöseltä ja huomionhakuselta, vaikka todellisuudessa mun tarinan tietää vaan muutama ihminen. kannattaa oikeesti miettiä, millä asialla leikkii, kun sinne terkkarille menee et moikka mulla on masennus ja todellisuudessa suurin suru on se kun äiti käskee tiskaamaan ja poikaystävä ei soittanukkaa illalla.

    VastaaPoista
  46. Mutta hei entäpä on jos yllämainittu teiniangst "masennus" vaan onkin luonnollinen asia joka kuuluu teini-ikään? kyllähän huomionhakuisuuteen on takana aina jokin tunne, kenties tunne riittämättömyydestä tai huono itsetunto. Ehkä olis vaan parempi antaa näiden teinien huutaa tunteensa vapaasti ilmoille etteivät ainakaan pääsisi patoutumaan sisälle? --vaikka sitten esittämällä masentunutta ja hakemalla huomiotaan viillellyillä ranteillaan.Ylipäätään oon sitä mieltä, että suomalaiset ois mieleltään paljon terveempiä jos täällä kylmässä pohjolassa voitaisiin ilmaista aitoja ihmistunteita vähän avoimemmin niinkuin useimmissa muissa kulttuureissa (ja teidän mistä puhun, olen nuoresta iästä huolimatta asunut useamman vuoden Suomen ulkopuolella). Me suomalaiset ite luomme tänne sellasen ilmapiirin että mölyt (sekä negatiiviset että positiiviset) on parasta pitää mahassaan eikä avautua ongemistaan. Ei ihme, että masennus iskee, kun on joutunut patoamaan tunteitansa vuosikaudet sisäänsä.

    Toivottavasti pointtini tuli jotenkuten edes selville vaikken sitä kovin hyvin pystyny selittämään, tiedätte varmaan suunnilleen mitä ajoin takaa. Me voidaan itse osaltamme vaikuttaa millaisen ilmapiirin ympärillemme luomme.

    Ja niille jotka jo kärsitte masennuksesta ym. lähetän älyttömästi tsemppiä ja jaksamista, toivotaan että kaikki kääntyy teidän kohdallanne paremmaksi ennemmin tai myöhemmin <3

    VastaaPoista
  47. AAAAAAH <3 kiitos Jenni! Niin asia postaus.

    VastaaPoista
  48. mä säälin suo niin pahasti et voi huhhhuh. vittu kuule mee itkee mutsis pilluu jos suo kiinnostaa se ketkä feikkaa niitte masennukse ja ketkä ei. vittu ei voi olla nii saatanan paska ihmine et kirjottaa jotai tälläst. itelläni on oikeesti vittu vakava masennus ja psykoosi enkä tiedä vittu ketää ketä feikkais masennuksensa :o masennus on ihan vitun paska juttu joten kuka hele sitä oikeesti feikkais?? O:
    JO ON SULLAKIN ELÄMÄ KIRJOTTAA JOTAIN TÄLLÄSTA! tapa ittes

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli jo niin tyhmä kommentti, etten voi ku nauraa:--DDDDD jos masennus ja psykoosi vie myös lukutaidon, niin kannattaa pysyä poissa internetin ihmeellisestä maailmasta(=
      Siellä on nimittäin aika paljon tekstiä, josta voi loukkaantua.

      Poista
  49. HIENO TYTTÖ.
    Ilmeisesti suurin osa tämän lukeneista on nyt silmät kuopistaan pullistuneina ovenraossa tekemässä itsemurhaa kun niin masentaa, vaikka näkökulma on sulla tässä enempi kuin oikea. Masennus on vakava asia ja sairaus, mutta siitä on tehty helvetillinen muoti-ilmiö, jonka siivellä lentävät varsinkin ne, ketkä eivät siitä mitään tiedä eivätkä siitä itse (oikeasti) kärsi.
    En ole hituakaan loukkaantunut tekstistäsi. Enkä yhtään enempää masentunut kuin ennenkään. Oikeaan asiaan puuttumista tämmönen on.

    Ja hauskaa olen pitänyt kommentteja lukiessani! Kiitos Anonyymit, pistäkääs mullekki täys laidallinen!

    VastaaPoista
  50. niimpä.. se on totta, että oikeasti sairaille ja apuatarvitseville ihmisille sitä ei saa, sillä nämä teiniangstihuomiohuorat vievät kaiken huomion. mun sairastuessa mutki leimattiin teiniangstiksi, just näiden huomiomasentuneiden vuoksi. sen takia en tajunnut hakea tarpeeksi aikaisin apua, koska luulin sen olevan vaan teiniajan masennusta. näin se ei ollut ja apua saatii vasta liian myöhään.

    asia teksti!!

    VastaaPoista
  51. Tämä postaus kolahti ja kovaa - positiivisessä mielessä. Kerron vähän perusteita.

    Sairastuin muutama vuosi sitten synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Aluksi en pystynyt myöntämään sitä kenellekkään, vaikka neuvolassa siihen kannustettiinkin. Jonkin ajan kuluttua sain onneksi kerrottua puolisolleni, sillä pahoin pelkään, että minua ei tässä olisi kirjoittelemassa muuten. Syy, jonka takia vaikenin jopa erittäin läheiselle äidilleni, oli pelko tulla leimatuksi juurikin sellaiseksi teiniangstiksi. En edes tiedä, miksi pelkäsin sitä niin kovin, että masennuksen piilottelu muodostui silloisen elämäni kulmakiveksi. Pelkäsin, ettei minua otettaisi todesta.

    Nyt jälkikäteen mietittynä paranemistani olisi nopeuttanut avoimuus omasta olosta - ei olisi tarvinnut kuunnella syyttelyitä ystäviltä, kun välillä ei moneen viikkoon vastannut puhelimeen ja ahdistua lisää. Olen päättänyt, että jos parin kuukauden sisällä syntyvän toisen lapseni jälkeen sairastun, puhun siitä lähipiirilleni suoraan. Käykö niin, en tiedä.

    Pointtini on, että juurikin ne, jotka diagnosoivat itsesä mielenterveyspotilaiksi huomionhakumielessä, vievät huomion oikeilta potilailta. Voisiko jopa kärjistäen sanoa, että usein he, jotka vähiten taudistaan puhuvat, ovat usein pahimmiten sairaita ? Tämä ei toki ole toivottavaa.

    VastaaPoista
  52. Asiallinen teksti ja tykkään muutenkin sun blogista. Haluaisin vaan tähän heittää sellaisen näkökulman, että (lääkärin diagnosoiman) masennuksen yksi ilmenemismuoto voi olla se, että ei tavallaan tajua olevansa niin sairas, vaan vähättelee itseään ja tuntee syyllisyyttä, kun ei jaksa tehdä asioita kuten muut. Jolloin esimerkiksi tästä tekstistä voi tulla sellainen fiilis, että joo mä olen just tollanen että angstaan vaan himassa vaikka mullahan on kaikki ihan hyvin <- vaikka näin ei todellisuudessa olekaan, koska on oikeasti sairas. Eli oikeasti sairaat kokevat, että heillä ei ole oikeutta olla sairas, ja sitten taas huomio kohdistuu näihin "masentuneisiin" jotka meuhkaavat "sairaudestaan" kaikille ja kaikkialle.

    VastaaPoista
  53. vittu sano muuta, mua ei meinannu psykologi ottaa aluksi tosissaa just tämmösten ihmisten takia, sen jälkee ku puol vuotta olin sen luona käyny nii tajus että vittu tämä tyttöhä on oikeasti masentunu! ku psykologilla altoin masennus oli vaa lievä, puolen vuojen jälkee se oli syventyny vakavaks. että kiitti vaa vitun "haluan olla masentunut teinit"

    VastaaPoista
  54. Mulla on virallinen diagnoosi keskivaikeasta masennuksesta. Olen syönyt tähän lääkkeitä jo 4 vuotta ja käynyt terapiassa on/off 7 vuotta. Muitakin mielenterveysongelmia on ja kerron näistä pintapuolisesti melkein kaikille ihmisille, joiden kanssa olen useammin/ päivittäin tekemisissä. Ihan vaan sen takia että porukka saattaa ymmärtää paremmin mun käytöstä, kun sille on kerrottu syy. Postaus oli kirjoitettu kärkkääseen tyyliin, mutta jos osaa lukea niin tajuaa tarkoituksen : ) mun kommentin pointti on siinä, että kyllä me oikeastikin sairaat puhutaan siitä ääneen, vähän sama kuin kerron porukalle että mulla on diabetes.

    VastaaPoista
  55. Ihanaa, kun joku uskaltaa puhua asioista kärkkäästi ja yliampuvasti! Elämästä tekee hauskan se, että vaikeillekin asioille osaa nauraa ja tehdä niitä naurunalaiseksi. Elämä on muutenkin ihan tarpeeks hirveetä, niin jos ei vois nauraa vaikeille jutuille, niin pää ei kestäis!

    Oot huippu :)

    VastaaPoista
  56. Löysin tän sun blogin vasta eilen, ja ei hitto sä kirjotat hyvää tekstiä! Luin koko yön sun blogias. Jatka samaan malliin! :)

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!