HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 28. tammikuuta 2013

Kakaroille kuri

Mä jotenkin järkytyin eilen, kun huvittaessani itseäni Demi.fi:n maailmassa, törmäsin kuri- ja rajakeskusteluun. Tässä keskustelussa apauttiarallaa vähän alle 18-vuotias tyttö kertoi "tiukoista säännöistään", jotka vanhemmat olivat hänelle menneinä teinivuosina asettaneet, saaden aikaan "siis mä en kestäisi tollasta natsimeininkii"-kommenttipurkauksen. Ja säännöthän olivat olleet seuraavanlaiset: arkisin ennen klo 21 kotiin, vanhemmille piti kertoa missä oli, mihin menossa ja kenen kanssa. Siis todella natsimeininkiä.

Mun mielestä on aivan normaalia, että yläasteikäinen lapsi kertoo missä on ja kenen kanssa. Musta on myös aivan normaalia tulla arkena ennen ysiä himaan; miksi vitussa pitäis huinuta kylillä yötä myöten keskellä viikkoa? Istua jossain puistossa ja palella? Miksi puolenyön korvilla ulkona seisominen on siistimpää ja katu-uskottavampaa, kuin vaikka viideltä päivällä? Ja mun mielestä ajoissa kotiin tuleminen on reilua muitakin perheenjäseniä kohtaan. Kuinka vituttavaa on yrittää mennä nukkumaan, kun teinipissistytär painaa pitkin kyliä vailla järjenhippustakaan... Saatikka yrittää nukkua, kun kyseinen teini kolistelee kotiin ja ryhtyy hakkaamaan läppäriään näppäimistöä aamuyöhön asti.

En myöskään tajua, miksi ei voisi kertoa kenen kanssa on. Itse en ainakaan hengaillut paatuneiden rikollisten ja murhamiesten kanssa, vaan suht normaalien koulutoverini kera, joten ei ole ollut koskaan hankalaa vastata äidin uteluun rehellisesti. Sijainnin kertominenkin koetaan ongelmaksi. Itse en ainakaan maalaillut pilluja koulun takaseinään ja murtautunut kikkarille poltellen kannabista, joten sijainnin tai puuhailun kertominen vanhemmille ei ollut mitenkään mutkikasta. En tajua, miksi omille perheenjäsenille ei voisi kertoa missä ja mitä touhuaa kenenkin kanssa. Mikä voi olla niin saatanan salaista, että kertominen on lähes ylivoimaista? "Missä meet?" "Istun Paulan ja Petjan kanssa koululla." "Ookkemoooi." Onpa vitun hankalaa!

Miksi nykyajan kakaroiden touhun rajoittaminen kotiintuloajoilla ja "utelulla" koetaan jonain yksityisyyden loukkaamisena? Herrajumala, ei meilläkään porukat lähteny paineleen kylille sanomatta sanaakaan, joten en ole koskaan nähnyt syytä miksi mun pitäisi tehdä niin. Koska olen niin vitun iso, että voin päättää itse asioistani? Koska ne on mun henkilökohtaisia jutskii, eikä kuulu muille? Ei jumalauta! Nyt joku roti ja rajat pystyy, mikäli mukulalla itellä ei sen vertaa liiku päässä, että osaisi tulla ihmisten aikaan kotiin ja käyttäytyä fiksusti.

63 kommenttia:

  1. "pisti vituttaan" - koska tää päti muhun. Enkä ees oikeastaan tiedä syytä. Vaikka olenkin jo täysi-ikäinen, mutta kotona asuva, tuntuu ärsyttävältä kun vanhemmat kokoajan kyselevät... :'D

    Täytyypä miettiä.. Ehkä joskus voin vastata :3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen myöskin kotona asuva täysi-ikäinen ja kyllä minuakin ärsyttää vanhempien kyselyt, MUTTA koska olen täysi-ikäinen en koe olevani vastausvelvollinen. Jos päädynkin viikonloppuna nukkumaan muualle kuin kotiin, vastaan vanhemmilleni pilke silmäkulmassa että enpäs kerro lälällää ja näin ärsytän puolestani heitä, hah! Siitähän saavat kun tyhmiä kyselevät.

      Poista
    2. Musta on outoa, että asutaan edelleen porukoilla, mutta ei vaivauduta vastaamaan asiallisesti vanhempien kyselyihin. Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat...

      Poista
    3. ^ samaa mieltä kuin jenni ::--D jos ootte nii itsenäisiä ja omaa elämää eläviä, että asianne eivät porukoille kuulu, miks helvetissä sitte asustelette viel heidän nurkissa ?

      Poista
    4. Jep, ei tarvitse kertoa yksityiskohtia täysi-ikäisenä, mut sanois ny edes olevansa kaverilla (ei kertois nimeä) ku se äiti huolissaan yöllä pistää tekstaria, eikä sanois et lällää en kerro

      Poista
    5. Se osoittaa myös kypsyyttä kunnioittaa omia vanhempiaan kohtaan kertoa heille, että missä mennään ja kenen kanssa, koska kuten Jenni sanoi: "Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat". Kuulostaa kovin lapselliselta, ettei voi kertoa porukoilleen tekemisistään, "koska on niinq 18 wee ja voi tehä iha mitä haluun ja f**k the police".

      Poista
    6. Ääh, muotoilin ekan lauseen hassusti. Siis *osoittaa kypsyyttä ja kunnioitusta omia vanhempiaan kohtaan :D

      Poista
  2. mun mielest se on iha kivaa, ku vanhempii kiinnostaa:)
    mutta tunnen monta jonka mielestä juurikin natsitouhua tuommoinen kysely..
    t. teini :Dd

    VastaaPoista
  3. No vaa oishan se kauhiaa jos lameporukat sais tietää, että niitten jo kovasti aikuistunut ja henkisesti kypsä 13v tyttö seuccais sen amiksen käyneen Masan kaa. Vanhanaikaset ja nolot pärentsit ei ymmärrä rakkautta nimittäi :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miks näistä kommenteista ei voi tykätä!

      Poista
  4. Pisti vituttaan. Ei ole mitään vikaa rajoissa, mutta jos kaikki kaverisi saavat riekkua ulkona myöhään ja tehdä mitä haluaa ja sinulla on kotona kova kuri, niin kyllä se vituttaa. Nykyään olen ihan aikuinen ihminen, mutta vieläkin se mieltä kaivertaa. Vaikka tiedänkin että vanhempani ajattelivat vain parastani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua ei ainakaan haitannut, että muut raakkuvat kylillä kun mä jo olin tv:n ääressä odottamassa salkkareita :D meillä oli aika kova kuri, mutta toisaalta mulla oli etuuksia ja oikeuksia, joita muilla ei ollut. Se riippu ihan käytöksestä :D

      Poista
    2. Viimeisetkin vitutukset loppuu Nunnu varmasti joku päivä kun saat oman lapsen.. Itseäkin ärsytti sillon joskus teininä tiukka kuri, mutta kun järkeä alkoi tulla päähän, niin tajusin, kuinka surullista on, ettei puolienkaan mun luokkakavereiden vanhemmat tienneet tai välittäneet missä heidän kakarat roikkui iltaisin. Tuntuu että pahemmaksi on vaan ajat menossa, oikein kauhistuttaa kun miettii, millaista tulee olemaan kun oma 1-v. on teini-iässä..

      Poista
  5. Mulla oli ylä-asteikäisenä "kova" kuri. Sillon se ainakin tuntu siltä, kun kaverit sai riehua kylillä yötä myöten:D Nyt kun aattelen, niin ihan normaalia, ja ite olin senkin aiheuttanut. Perjantaisin kotiin kello 23 näyttäytymään, että selvinpäin ollaan ja sen jälkeen sai mennä takaisin kaverille tai missä ikinä nyt olinkaan, mutta yhdeltä piti viimeistään kotiin mennä. Koulun jälkeen kotona piti olla ainakin viiteen asti, että varmasti ruuan syön ja läksyt tulee tehtyä. En tajua miten joskus oon voinu valittaa miten perseestä äiti on, kun ei anna mun tehä yhtään mitää yhyyy

    VastaaPoista
  6. Oisin ihan ilonen jos mun pitäis mennä klo 21 kotiin arkipäivänä ku mua käsketään seitsemältä ja viikonloppuisin 21? Eihän siinä muuten mitään viihdyn kotona ja näin mutta kun kaverit saa olla yötä pitkin ulkona tai kaverilla niin kyllä se vähän vituttaa T. Teini :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Emmäkä oo kyllä ollu pihalla raakkumassa enää seitsemän jälkeen arkena yläasteikäisenä, ellei erikseen ollu sovittu tai jos en ollu tekemässä jotain fiksua (esim urheilemassa). Toisaalta asuin niin syrjässä, että ei ihan hirveästi kiinnostanut kulkea yksin säkkipimeässä ensin 1,5 kilsaa ennen kuin ensimmäinen talo tulee vastaan ja sitten toiset 1,5 km että pääsee edes vähän kylille :D lukiossa vasta aloin pyöriä pitemmälle iltaan pihalla, mutta silloinkin viimeistään ysiltä olin sängyssä :D omasta halusta kylläkin....

      Poista
  7. Kyllähän se yläasteella vitutti, kun kotona piti olla tasan 22.00! 2 kertaa taisin tulla vasta puolen yön jälkeen, mutta niitten kotiarestien ja koneen ja puhelimen viemisten opin, että kyllä se vaan kannattaa olla kotona sillon ku käsketään.
    Ja hyvin selvisin siitäkin ajasta! Varsinkin, kun ei aina ihan kaikkea kertonut äipälle. ;)

    VastaaPoista
  8. Ite oon täysikänen ja asun kotona, ja mulla oli just tollaset rajat ku olin yläasteella, ja noudatan niitä yhä edelleen. En o koskaan tajunnu miksei voia sanoo kenen kanssa ollaan ja missä ja monelta suunnilleen tullaan kotiin. Laitan jopa baarista viestiä porukoille jos vaihetaan paikkaa missä ollaan. Täst on seki hyöty että jos ny jolleen meist sattuu jotaa käymään ni ainaki o joku joka tietää missä me o oltu. Kysyn yhä edelleen porukoilta että onko meillä jotaan tärkeetä menoa ennenkuin sovin menemisiäni. Ihmiset vois yksinkertasesti iskostaa päähänsä, että niin kauan ku elät ihmisen kämpässä, noudatat sen sääntöjä. Ja meiän talon sääntöihin ny sattuu kuulumaan et kerrotaan missä ollaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. okei, mun ei tarttenu sillo olla ysilt kotoon, vaa kymmeneltä ja nykyää ei o rajaa, kuha soittaa, mut muuten melko sama

      Poista
    2. Nimenomaan mintw! Just siks pitäis ilmottaa vanhemmille edes, että missä on ja kenen kanssa, koska nykyään voi tapahtua yöelämässä ihan mitä tahansa, kaikkihan me ollaan Iltalehteä luettu. Jos siis jotain kamalaa tapahtuu, sä katoat tai vastavaa, niin vanhemmat ei oo sitten ihan hukassa ja huolesta surkeina: ne tietää jo, että missä olit ennen ku katosit ja ne voi kysyä sun kavereilta, että missä vaiheessa jäit pois porukasta (jos siis nii hullusti päätät toimia).

      Mulla ei oo ikinä ollut kummosia kotiintuloaikoja. Ei paljo kiinnostanut pyöriä kaupungilla iltamyöhään, paitsi jos tanssireenit loppu myöhään. Aikasintaan klo 23 jälkeen tuli porukat huuteleen kotiovelta, että nyt sisälle, jos riekuin niinkin kaukana ku meiän pihassa kavereiden kanssa. :D Emmä nykyäänkään välittäis hengata keskustassa klo 21 jälkeen edes kaverin kanssa, vaikka jo 20 v oonkin.

      Poista
  9. Luin kyllä kyseisen keskustelun ja mua ainakin vituttais jos joutuis lähteen illanvietoista kesken kaiken pois ja muutenkin elämä olis vitun säännösteltyä. Kyllä nuoruudesta pitää saada nauttia! Rajoja pitää olla mutta jotkut "rajat" menee vähän yli mun mielestä enkä tarkota niillä sellasta että kerrotaan missä on ja kenen kanssa ja tullaan inhimillisiin aikoihin kotiin. Kaikki ei oo mitään kotihiiriä niin sellanen kyttääminen on todella raivostuttavaa enkä mä kestäis sellasta kyllä kauaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua taas vituttaa nuoruuden romantisointi. Nuorena pitäisi kokea ekat kännit ja on nii vitun noloa jos vasta täysi-ikäisenä vetää vahingossa viinaa liikaa. Nuorena pitäisi jakaa pildeä puskassa jokaiselle vastaantulijalle, tai muutoin olet elänyt lamea elämää. Nuorena pitäisi kapinoida kaikkea vastaan ja harrastaa laittomuuksia, tai olet nössö. Nuorena pitäisi riehua ja juosta päättömänä ympäri maailmaa. "Nuoruus on elämän parasta aikaa" vittu mitä saissea :D

      Poista
    2. Mitä ihmeen illanviettoa 14-vuotiailla pitää olla arki-iltaisin? :D jos oli bileet tai leffailta,niin niistä sitten sovittiin etukäteen (toisaalta en kyllä yläasteella harrastanut juurikaan kotibileitä), mutta en tajua miks kaikki pitää tehdä illalla! Kyllä mä voin kattoo elokuvan tai hengata kaverin kanssa päivänvalossakin :D

      Poista
    3. Meikä ei kans ymmärrä tätä, että joidenki 13-vuotiaiden pitäis arki-iltasin riakkua jossain partyissa ja hengata joidenki samanikästen kovisten kanssa päiväkodilla yömyöhään. En kyllä ymmärrä samanmoista viikonloppusinkaa ton ikäsiltä, että ei sen puoleen.

      Mua ärsyttää nää nykyajan lapset (jotkut siis, ei voi tiettykään yleistää), joiden mielestä on niin coolia olla yläasteikäsenä "aikuinen". Mitä vittua, takas sinne hiekkalaatikolle, ne oli niitä aikoja! En tajua ku ite kakskymppisenä antaisin melkein mitä vaan, että vois elää samanlaisia huolettomia aikoja ku mitä sillon joskus ku ainoot huolenaiheet oli mitä laittaa nukelleen päälle ja miten saa salaa haettua sen ylimääräsen keksin sieltä keittiöstä ettei porukat huomaa.

      Poista
  10. Mä oon onnellinen siitä et teininä arkisin klo21 kotiin, mihinkään ei ollu menoa jos läksyt ei ollu tehty. Viikonloppuisin sai olla kylillä enintään puoleen yöhön ja mutsi vielä useimmiten haki meidät jostain nuokkarilta. Asuin 19-vuotiaaks kotona ja täysikäiseksi tultuani sain mennä "miten huvitti" kunhan ilmoitin missä oon ja kenen luo meen yöksi/millon tuun kotiin. Ei nyt duuninkaan voi mennä miten huvittaa ja lähtee sillon ku siltä tuntuu. Jännityksellä odotan jos tulevaisuudessa saadaan omia penskoja et miten kauhukakaroita niistä tule! :D

    VastaaPoista
  11. Mulla taas ei ole ollut koskaan rajoja. Sain 10-vuotiaanakin olla ulkona vaikka aamuun, jos niin tykkäsin. Hiivin kotiin kun vanhemmat nukkuivat. Jes. 14-vuotiaana vanhemmat hyväksyi tupakointini (kun siitä ensimmäistä kertaa kerroin) ja heti alkoi säännöllinen röökin osto mulle. Sain myös aina viinaa kun halusin eli toisin sanoen melkein joka viikonloppu.

    Oon jopa kateellinen niille, joilla on edes jotain rajoja ollut lapsina ja teininä. Rajat on suojelua ja huolenpitoa mun mielestä. Menee ihan perseilyksi, jos ei ole yhtään rajoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun on ihan pakko kysyä: eikö sun vanhempia koskaan huolettanut, että missä olet tms, koska ainahan voi käydä jotain, kaatua pyörällä, jäädä auton alle... Vai oliko luottamus vaan niin kova?

      Poista
    2. En usko, että oli kova luottamus... Meidän perheessä oli paljon häpeää ja muita ikäviä tunteita. Ehkä vanhemmat kuvittelivat, että antamalla vapautuksia, en valittaisi niin paljon heidän käytöksestään. Vapautukset olivat jotain, mitä monilla muilla ei ollut. Yks motiivi - alitajuinen tai ei - oli se, että tekemällä musta ns. "osasyyllisen" perheen ongelmiin, en voinut valittaa mistään. Esim. turha valittaa vanhemmille niiden dokaamisesta, kun vastalause oli et iteki dokaat.

      Poista
  12. Mua vähän hämmentää toi ''vähän alle 18v'' mutta kuitenkin yläasteikäinen. Mä täytin viime kuussa 18 ja valmistun amiksesta parin kuun päästä.. :D Ja kyllä muakin ois 17-vuotiaana vituttanu jos ois pitäny lähteä ysiltä kotiin. Yläasteella mun kyllä piti, vasta ysiluokalla sain olla kymmeneen asti niin arkisin kuin viikonloppuisinkin ulkona tai kaverilla.

    VastaaPoista
  13. Minäkin menin teininä kotiin arkena viimeistään klo 21, viikonloppuisin 23 ja jossain vaiheessa sain venytettyä jopa klo 24 ;) Kyllä se silloin välistä harmitti, vaan kyllä sitä itse ymmärsi jo sillon, että hitsi jos minä heillä asun, niin teen niinkuin sanotaan. Ja ettei ne kellon ajat nyt esimerkiksi kiusallaan ole, vaan että sielä ihan tosi asuu muitakin (jotka saatana vielä maksoi kaiken), eikä mulla ole mitään oikeutta riekkua pitkin yötä pihalla tai himassakaan valveilla.
    15-vuotiaana muutin asuntolaan toiselle paikkakunnalle ja se niistä rajoista ja rytmeistä. Hyvää se ei tehnyt, me ryypättiin ja valvottiin ja lintsattiin ja oltiin olevinamme tosi isoja. Ja jumalauta, miten sitä kaipasi välistä aikaista nukkumaan menoa ja perusrutiineja arkeen.

    Enivei, meillä myös oli selko juttu, että asioista ilmoitetaan. Että missä mennään ja mitä tehdään. En mä saanut mitään viikko tai kuukausi rahaa, mutta sain rahaa jos oli jotain mihin sitä tarvitsi (leffa, silloin tällöin jotain kahvirahaa ym. josta sitten säästeltiin ryyppyrahoja ja muuta hölmönhauskaa, mikä nyt kuuluu nuoruuteen). Ite en kokenut ongelmaks kertoa rehellisesti missä olen tai kenen kanssa, mun vanhemmat tunsi kaikki mun kaverit ja tulivat hyvin toimeen. Meillä oli aina avoimet ovet, jos joku ei päässyt kotiin (esim. liian pitkä matka ja bussi jätti tai nuorena kun jotkut kaverit karkasi kotoa ym typerää,- mulla oli tapana tosin sitte laittaa niiden vanhemmille viestit, että meillä on, ei hätää) tai kotona oli isompaa riitaa tai mitä vaan (mun kaverit kuuluu myös niihin, joilla on alkoholisti vanhempia ym. saivat aikanaan himassa turpaan ja muuta kivaa), sai ruokaa ja nukkumapaikan.
    Lisäks meillä oli kyllä ihan selkeä, että ei juomista tai tupakointia. Kyllähän ne vanhemmat tiesi, että minä ja sisko ryypättiin, mutta sanoivatkin etteivät voi antaa lupaa tai rahaa mihinkään huumeisiin tai alkoholiin tai tupakkaan, että vanhempina he eivät vaan voi. Mä ymmärsin sen sillon, ja ymmärrän nyt pienen lapsen vanhempana vieläkin paremmin. Musta ajatus on täysin oikea. Kuitenkin se, että aina sai tulla kotiin, ihan sama missä kunnossa tai mihin aikaan (jos oli vaikka kusettanut menevänsä kaverille yöksi...). Mulle on iskostunut ajatus siitä, että kotiin voi aina mennä, niin kovaa päähän, että pidän sitä vieläkin ihan turvapaikkana. Tiedän että ne on aina siinä, ihan sama mitä ryssin ja missä, ja ettei sillä ole väliä, että olen jo 23-vuotias. Mä olen aina tervetullut ja ne on aina mun vanhemmat.

    Meillä kyllä kovaan kuriin kuului myös tommoset, että jos vanhemmille ei vastattu vaikka puhelimeen tai soitettu tunnissa takaisin (koska siis eihän nyt aina kuule tai pääse vastaamaan), se puhelin otettiin pois. Piste. Että jos sitä ei osannut käyttää, mitä me sillon sillä muka tehtiin? Ihan oikeassahan ne oli, mut olihan se aika julkinen nöyryytys mennä seuraavana päivänä kouluun ilman puhelinta ja joutua vielä kertoo kavereille, et joo olin niin torspo etten osannu käyttää sitä niin faija otti sen pois, turha soitella. :D
    Kyllä muuten vastattiin puhelimeen!

    Toinen kun kerran jätin huoneeni pöydän siivoomatta pari viikkoa. "Joo joo kohta". Faija kyllästyi, haki jätesäkin ja raivasi kaikki mun tavarat siihen ja vei roskiin.
    En paljoa jättänyt enää siivoomatta tai hoitamatta asioita heti (tai hyvällä syyllä hetken päästä). En voinut edes raivota mistään, kun oli ihan oma vika, ja tavaratkin oli silloin vielä faijan maksamia. Huh. :D

    Nojoo, tasan tulen noudattamaan samoja sääntöjä oman muksun kanssa. Ja samaa sääntöä kun vanhemmat meidän kanssa: ne säännöt selitetään. Miksi jotain tehdään, miksi kotiin pitää soittaa, miksi ei saa kännätä, miksi puhelin lähti ym.

    VastaaPoista
  14. Mulla ei ollu koskaan varsinaisesti mitään kotiintuloaikaa, koska mua ei ees kiinnostanu hillua kylillä yökelloihin asti. Kyllähän vanhemmat on mua paljon aina kytänny ku olin nuorempi, osittain siksi et oon ainut lapsi perhees. Mut ei se mua koskaan pahemmin haitannu. Varsinki nyt oon kiitollinen vanhemmilleni ettei ne päästäny mua ihan mihin vaan liian aikasin. Sain viettää rauhaisan lapsuuden piirtämisharrastuksen, pleikkapelien ja musiikin kanssa. Niin ja tietty fiksujen kaverien. Kyllä mä oon 17-vuotiaasta eteenpäin ehtiny rellestää ihan tarpeeksi, ei siihen tarvinnu aikaisempia ikävuosia tuhlata. Kun pienempänä käyttäyty vanhempien neuvojen mukaan niin ne luottaa nytkin et osaan olla ihmisiks eikä tarvi olla kokoajan murehtimas millä mallilla mun elämä on. :)

    VastaaPoista
  15. Pakko tulla kommentoimaan että toi on löysää jos verrataan mun porukoihin, oon nyt ysillä, YSILLÄ ja saan käydä kavereilla/kaupungilla pari kertaa viikossa. Sit kaikki ihmettelee miks oon koneella päivät pitkät ja miks mullei oo muuta elämää. Olisin onnellinen jos mulla olis kotiintulo aika ja saisin rämpätä kylällä silleen vapaasti, vaikka sitten soittaisinkin äitille että "nyt lähden täältä, mennään sinne." Ärsyttää tommoset ihmiset D:<

    VastaaPoista
  16. Itsellä on aina ollut suht tiukka kuri näiden asioiden suhteen(täytän siis 17 tänä vuonna)ja ymmärrän sen täysin, mutta välillä menee yli vanhempien kyseleminen, enkä puhu vain omasta puolestani. Minne menet? No kaverien kanssa syömään. Miksi? Ketä kavereita? Minne syömään? Mitä? Milloin? Mitä täytettä pitsaan? Paljonko maksaa? Mitä kavereille kuuluu? Millä kaverit menee? Ymmärrän että vanhemmat haluavat tietää ja ovat uteliaita, mutta kun ihan oikeasti alkaa ottamaan päähän kun mihinkään ei saa lähteä ennen kuin on kertonut mitä aikoo pitsaan ottaa täytettä. Ikinä en ole vanhempien luottamusta rikkonut tällaisissa asioissa tai tehnyt typeryyksiä(olen aina ollut suht kiltti lapsi) eli siitä ei voi johtua. Odotan innolla kunhan ensi vuosi tulee että minäkin ylitän tämän maagisen täysi-ikäisyyden rajan, koska sittenpähän ei ole periaatteessa pakko kertoa.(kotona joudun asumaan silti koulun takia ja taloudellisista syistä)
    Kaiken huipuksi en voi tapailla ketään, ellei se tapahdu päivällä jolloin voisin sanoa olevani koulussa. Mitään en voi kertoa, tai koko suku tietää ja saan kuulla siitä joka viikkoista vittuilua. Lisäksi, minua ei päästettäisi yhdenkään vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa minnekään, ainakaan kovin helposti. Been there, done that. Enkä tosiaan ole ainoa. Huolehtiminen ja rajat on hyväksi, tiettyyn rajaan asti. Ei ole kiva salailla ja piilotella asioita. ):

    VastaaPoista
  17. Nyt vähän vanhempana, mutta kotona vielä asuvana ehkä jopa ärsyttää kun ei oo rajoja! :D Hitto enhän minä mene ajoissa nukkumaan jossei kukaan käske ja olen koneella aina liian kauan, kun kukaan ei käske pois. :( Äiti, tule määräämään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. haha, sama juttu :D täytin "maagisen" 18-vuotta, ja vaikkei mulla nyt kauheesti mitään rajoja ikinä ookkaan ollut, tuntuu että nyt lähti viimeisetkin rajat. "oot nyt vastuussa itestäs" äiti vaan tokas onnellisena :D muutaman kerran tullut mokattua ja petettyä vanhempien luottamuksen, mutta niistä opittiin. oon todella tyytyväinen siihen miten mun porukat mut kasvatti :)

      Poista
  18. No enpähän mä vieläkään saa hillua yhtään missään yli yheksään, arkisin kotiin jopa ennen, mutta eipähän se mua haittaa ku oon aikamoinen kotihiiri ton miehekkeen kans :D

    Viikonloppuisin ei illalla ole kaupunkiin asiaa, mutta toisaalta ei ne sitä ikinä tavallaan tarkistakaan, etttä kyllä muhun luotetaan että olen siellä kaverilla/poikaystävällä jos niin sanon.

    Ja tosiaan amiksen ekalla (y)

    VastaaPoista
  19. Meillä taisi yläasteella olla niin, että seitsemän aikoihin kotiin, koska koko perheen yhteinen iltapala oli puoli kahdeksalta. Tähän tuli tietenkin poikkeuksena ne illat kun treenit kestivät myöhempään. Muistan ihan yksittäisiä kertoja kun alaikäisenä ärsytti, että kaverit saivat riehua viikonloppuisin myöhään ulkona ja itse piti olla kymmeneltä jo kotona, jos ei oltu erikseen sovittu ja perusteltu hyväksyttävästi. Lukiossa rajat eivät hirveän paljoa lientyneet ennen kuin olin täysi-ikäinen. Sillonkin kyllä aina ilmoittelin, mihin ja kenen kanssa olin menossa.

    Tällä hetkellä asun toisella puolella Suomea kuin vanhempani. Edelleen jos heillä ollessani lähden tapaamaan jotain kaveriani, kerron kyllä minne ollaan menossa. Tai kun tulen yöllä baarista kotiin käyn moikkaamassa, että "hei, tulin kotiin. Hengissä ollaan." Tämä on minun mielestäni hyvinkin reilua, koska tiedän, että äiti heräisi muuten jossain välissä huolehtimaan. Ja tosiaan, vanhemmilla ollessahan en vieläkään eksy vieraille nukkumaan.

    VastaaPoista
  20. Meillä on tollaset säännöt eikä se mua haittaa mienkää, kesäsin ja viikonloppusin saan olla ulkona vähän pitempään mutta kerron aina porukoille missä mennään ja kenen kanssa, ja aika sovitaan päivällä että tietävät milloin mut hakevat ja mistä.
    Kyl tää systeemi meillä ihan hyvin menee, en tajuu miks pitäis olla kaupungilla joskus puoliltaöin vaik kaikki muut mun ikäset siellä pyörii. Mua ei vaan kiinnosta, katon mielummin kotona leffaa!

    T. 14vuotias minä

    VastaaPoista
  21. teinit on ihan hirveitä. siis nää mitkä on 5 vuoden sisällä kasvanu 15 vuotiaiks. joka toinen sana vittu, huudetaan puhelimeen keskellä kauppakeskusta kui kaikki on päin vittua. ja oon huomannu et ne joiden vanhemmat ei paskaakaan välittäny kotiintuloajoista eikä yhtään kersansa tekemisistä, onkin niitä jotka hädintuskin pääsee lukiota käytyä. vois edes vähän kertoo vanhemmille omasta elämästään eikä kiljua ettei se kuulu sulle yhtään, helpompi se on heti puhelimessa vaan sanoo et oon Maijan kanssa juomassa pillimehua kuin kotona kuulusteltavana olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. älä yleistä. toki on niitäki jotka huutaa sitä vittua keskellä kaupunkia, mut ei ne kaikki jumalauta oo sellasia.

      Poista
  22. Se on ihan normaalia aikuistumista että halutaan alkaa viettää omaa yksityiselämää, kertomatta kaikkea. Vaikkei oliskaan mitään erityistä salattavaa, niin se on se tapa jolla aletaan tekemään pesäeroa vanhempiin :--) Vaikka tokihan se olis kohteliasta.

    VastaaPoista
  23. Mä oon ite 16-vuotias ja mua ei oo ikinä vituttanu mitkään kotiintuloajat. :D En todellakaan käsitä, kuka jaksaa pyöriä illalla jossain varsinkin talvisin. :D Itteeni ahdistaa jos ei pääse viimeistään kahdeksaksi kotiin suihkuun ja tekemään läksyt ja nukkumaan. Nyt tosin asun yksin eikä mitään rajoja sen takia oo mutta en kuitenkaan missään Tampereen keskustassa pyöri kymmenen aikaan illalla, niinkuin moni muu teini.

    Lisäksi se on usein ihan omasta käytöksestä ja vanhempien luottamuksen saamisesta kiinni, kuinka tiukat säännöt on. :D

    VastaaPoista
  24. Mulla oli 16-17 vuotiaana kotiintuloaikoina "ennen kello 23 tai vasta aamulla". Ymmärsin hyvin, koska äiti meni aikaisin töihin, eikä halunnut herärä mun kolisteluihin. Onneks opettelin tulemaan takapihan metsän ja takaoven kautta hiljaa sisälle ja yläkertaan :D

    VastaaPoista
  25. Kyllä vielä täysi-ikäisenä kotona asuessani kerroin äidille missä olin ja milloin tulen kotiin, ja jopa noudatin äidin pyyntöä tulla kotiin ennen jotain tiettyä kellonaikaa. Natsimeiningin sijaan käsitin sen kyllä huolenpidoksi ja rehellistä vastaamista ja sovittujen kellonaikojen noudattamista _käytöstavoiksi_.

    Onko se niin vaikea käsittää että ensinnäkin vanhemmilla on (teinien mielestä ilmeisesti niin veemäinen) tapa olla HUOLISSAAN lapsestaan joka on tiesmissä ja tulee tiesmilloin eikä välttämättä tulekaan jos pyörii oksennuskunnossa ojanpohjilla tms. Ja toisekseen jos se teini on siellä tuntemattomassa lietsussa ja kolistelee kotiin keskellä yötä niin saattaa vanhemmilla olla A: vaikea saada unen päästä kiinni ja B: aamulla epäkiva fiilis jos pitäisi aikaisin olla hereillä.

    Välillä se teinien minäminäminä-asenne kasvattaa ihan katu-uskottavan kyrvän otsaan. Jos kerran ollaan olevinaan niin "siis ikäistään kypsempii!!!11!1ONE" niin voisiko olla tarpeeksi kypsä ottamaan huomioon myös muut ihmiset? Ja viiden pisteen vihje, jopa ne vanhemmat ovat ihmislajin edustajia OO ÄM GEE.

    VastaaPoista
  26. Itelläni ei oo ikinä ollut minkäänlaisii rajoja koska oon ainaollu ns. Kiltti lapsi. Saan tulla ja mennä koska haluun. Jos ei ei oo ikinä mokaillu niun ei niitä rajoja ees tarvita. Silti oon viikonloppusinki viimeistää yheksältä kotona ja arkisin sitte 7 aikaan. Naurattaa vaan välillä kavereutten touhu ku niiltä saa kuulla siyä voi ei jouduntulemaan jo kahdelta kotiin. Kauheet natsivanhemmat mulla. Kröhöm. ja kaksiko on siis liian myöhään. Voi tätä nykynuorisoa vaikka olenkin osa sitä.
    T. 15v teini

    VastaaPoista
  27. Heh.. oon 24-vuotias pian kahden lapsen äiti ja todellakin, jos olemme perheeni kanssa vanhemmillani kylässä, niin ilmoitan, minne menen ja milloin tulen. Ja tekisin niin, vaikkei olisikaan lapsia! Se ei mun mielestäni ole mitään sääntöjen noudattamista missään iässä, vaan ihan peruskohteliaisuutta, jolla varmistetaan ettei toiset joudu turhia pelätä lapsensa puolesta. Ja on ainoastaan fiksua, että joku järkevä aikuinen tietää, missä teini/nuori aikuinen liikkuu, ihan turvallisuudenkin kannalta.

    VastaaPoista
  28. Musta tuntuu, että nuoriso ei aina ymmärrä, mimmonen huoli vanhemmilla on. Siis niillä vanhemmilla jotka ihan tosissaan välittää missä lapsi menee. Se on aikuiselle melkonen vastuu huolehtia lapsestaan sillonkin kun se ei ole kotona.
    Mä en ymmärtänyt sitä sillon, olin aikalailla samanlainen kun nykynuorisokin. Vitutti lähteä kyliltä hengailemasta pois, mutta lähdin kuitenkin. Viikonloppusin sain tulla ja mennä, mutta niin meni isäkin. Ei se aina edes soittanu perään, vaikka olisin halunnu et se soittaa.

    Siinä vaiheessa kun on itellään joku josta olla vastuussa, tajuaa sen miksi on rajat ja miks niitä asetetaan. Rakkauden takia. Mulla ei ole lasta, mutta mulla on koira joka on mulle todella tärkeä. Kerrankin kun se päätti lähteä tien toiselle puolen toisen koiran perään ja jäi melkein auton alle sen tähden, niin mä tajusin sen miltä tuntuu jos menettää jonkun josta on vastuussa.

    VastaaPoista
  29. Olen saanut mun vaihtovuodesta perspektiiviä tähänkin puheenaiheeseen. Oon USA:ssa, ja ainakin tällä alueella jokainen alle 18-vuotias tulee yhdeksältä kotiin, viikonloppusin about kymmeneltä. Joissakin osavaltioissa on jopa lakeja, jotka takaavat etteivät alaikäiset saa ajaa autoa keskiyön jälkeen.

    Kyllä suomalaiset nuoret saa tosi vapaasti mennä ja tulla, vaikka ne kotiintuloajat olisikin. Ei täällä ainakaan kukaan suunnittelisi lähtevänsä viereiseen kaupunkiin shoppailemaan ilman vanhempien valvontaa tai kyytiä.

    Ja kyllä se 18-vuotissyntymäpäivä tulee yllättävän nopeesti, ja sitten on ihanaa tehdä mitä huvittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA:a on vähän vaikee verrata Suomeen. Täällä on ehkä _vähän_ turvallisempaa..

      Poista
    2. No joo, mutta vain vähän. Hyvää vauhtia ollaan me "hyvinvointivaltiot" kirimässä...

      Poista
  30. En niinku kans pysty mitenkään päin käsittää mitä ylä-astelaiset tai ylipäätänsä kukaan tahtoo tehdä arki-iltasin pihalla yömyöhään. Sillonku asuin vielä äidillä mulle eikä vanhemmalle siskolle ei ollu oikeestaan sen kummempia rajoja asetettu kotiin tulon suhteen, meille oli itestään selvää että kotiin mennään ihmisten aikaan, jo senki takia et kouluun on kivempi herätä 8 ku 6 tunnin yöunien jälkeen. Joskus saatto venähtää pidemmäkskin jos satuttiin kaverilla kattoo leffaa, mut sillon tiesi itekkin et kotiin mennään niin turvat kiinni ettei kukaan muu vahingossakaan herää ja nukkumaan mennään suoraan eikä jäädä pitämään ylimäärästä älämölöä.

    En myöskään voi käsittää niitä ketkä kelaa sen täysikäsyyden olevan avain onneen sen suhteen et sit saa tehä mitä haluu ja millon haluu ja tulla kotiin miten huvittaa!!!!1 no ei kyllä saa jos porukoilla asuu, ei se sitä meinaa et ku oot maagisen 18 vuoden saavuttanu ni mikään ei enää pidättele ja voit tehä mitä ikinä huvittaa ja tulla ja mennä niinku huvittaa. Siinä kohtii ku on oma kämppä ja oma rällääminen ei haittaa ketää ni antaaa palaa vaa.

    Tulipas sekavaaaa mut annetaan anteeks koska aamuyö

    VastaaPoista
  31. Just sen takia ne pennut ei varmaan kerro vanhemmilleen mitään ku kokee ne natseiksi :D Mä oon ollu aina sitä mieltä, ett jos muksu hoitaa koulut ja on muutenkin sellanen normaali, ei mikään varastelija yms. niin annan kyllä vapautta, sillä vastuut ja vapaus kulkee käsi kädessä :) Mua ei haittaa jos 16-17 v juhlii kaverinsa kanssa viikonloppuna, ja uskon ettei lasta haittaa kertoa missä on, mitä tekee ja kenen kanssa kun äiti on vähän lepsumpi :P Ja helpompi näin, ei tarvii peltätä yö myöhään missä poika luuraa.

    VastaaPoista
  32. Mulla oli silloin ala-asteella kotituloon ajat, kaveria ei oltu jos ei läksyjä tehty eikä siivottu leikkejä. Kotiin siinä puoli 8 aikaan, ja 1-2 luokan ajan ne saattoivat kaverille ja hakivat pois, ja ei siis ollut autoa. 3 luokalla taisin ekaa kertaa olla kaverilla 10 asti, kun mun vanhemmat meni elokuviin ja kysyi mun parhaan kaverin vanhemmilta saanko olla niin myöhään heillä, mun mielestä se oli sillon niin mahtava fiilis :D Ja tosiaan nuina 1-3 luokilla arkena puoli 8-8aikaa kotia, ja vkl viimeistää 9, mut sillonsai olla vaa omalla pihalla.

    Sit joskus oisko kutosella ruvennu olee sitä et viimeistää 9 aikaa kotia, kerrottiin tottakai aina missä oon, kenen kanssa ja soitin jos vaihettiin paikkaa kavereiden kanssa, mut yleensä me oltiin aina jonkun luona. Viikonloppusin piti olla 10 kotona ja tietty sillon varmistettiin että olen siellä kaverilla eikä hilluta jossain puskassa ryyppäämässä, mut koskaan ei tullu aihetta huolestua, nimittäin join ekaa kertaa alkoholia 16 kesäsenä, enkä juonut itseäni känniin, porukat tiesi asiasta koska halusin heidän tietävän että missä oon jos jotakin tapahtuu ja ne oli tietty ilosia että pystyin kertoo.

    ylä-asteella sit oli että arkena viimeistää 10 kotiin, viikonloppuna 12 aikaa JOS joku oli saattamassa, kun asuttiin vähän syrjäiselläpaikalla jossa liikkui hämärää porukkaa, mut se ei ollu ongelma koska poikaystävä aina halusi saattaa, olimikä aika tahansa :)

    mulla ei porukat hirveesti rajoja laittanut, koska olin aina ihan perus kiltti lapsi.nyt oon 17-vuotias, mulla on 1v7kk vanha poika ja asun omassa asunnossa, kohta jo vuoden. Mun vanhemmat ottaa poikaa välillä yöksi, että saan olla kavereita, ja edelleen vaikka asun omassa asunnossa, vastaan mihin menen ja kenen kanssa, tai itse soitan ja kerron, mutta kotiintuloaikojahan mulla ei sitten olekaan, mutta harvemmin sitä liikkuu enää 12 jälkeen ulkona edes viikonloppuisin :)

    ja kyllä väitän että olen kasvanut aika lailla aikuiseksi parin vuoden sisään, mutta sekin johtuu osaksi siitä kun oon jo äiti :)

    mä ainakin olen tosi tyytyväinen siihen että mun vanhemmat on osottanut noilla rajoilla sitä kuin paljon ne mua rakastaa ja välittää !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. niin ja just noiden rajojen takia, joka osottaa että mun vanhemmat rakastaa mua, meil on ihan tajuttoman läheiset välit. kotiin saa aina mennä, ilman poikkeuksia. ja pystyn kertomaan aivan kaiken vanhemmilleni, ja edelleen olen heille kilttilapsi, välillä mun rakas mummikin soittaa ja kysyy missä oon ja kenen kanssa, ja on ihanaa että häntäkin kiinnostaa mun tekemiset :)

      Poista
  33. mun kaveripiirissä oli yks jolla oli (on edelleenkin) tosi tiukat vanhemmat. tää kaveri kerto sitten kuinka se jäi paitsi niin monesta jutusta tän takia, että kyllä niissä rajoissakin pitää olla jotkut rajat että nuoret saa elää sen teiniajan eikä harmitella jälkikäteen kun jäi kaikki kokematta......

    VastaaPoista
  34. Mun mielestä kans noi rajat kuulostaa ihan järkeviltä eikä miltään natsimeiningiltä, jos kyseessä on joku about 14-15 v nuori:) mutta ymmärrän kyllä että välillä on vähän vaikee ehkä sanoo että kenen kanssa on, jos vanhemmat on sellaset että jos esim. oot tyttö ja näät jonkun pojan niin se on heti automaattisesti sun poikaystävä ja koko suku saa tietää, vaikka se oikeesti olis vaan joku kaveri/määrittelemätön ihminen:D omat porukat oli vähän tollasia ja siks ei aina halunnut kertoo kenen kanssa oli, vaikkei minkään murhaajan kanssa pyörinytkään:D mutta kyllä mä ainakin kerroin ihan reilusti jos olin vaikka jossain bileissä (alkoholista tosin tuskin mainitsin) eikä porukoilla ollut siihen mitään vastaan sanomista, mutta ymmärrän ettei kaikilla ole/ollut asiat näin:)

    VastaaPoista
  35. Omat kaverini vittuilevat minulle kun äitii soittaa kotiin. Ole siis 14 vuotias ja ei mua haittaa mennä vaikka 20.00 kotiin kerran koti matkan varrella o todella vähä katulamppujakin. Ja kaverit anotoivat kovemmat huudot minulle kun vanhempani ku kerroin maistaeeni alkoholia.

    VastaaPoista
  36. Mua ihan ahistaa ku mietin millanen oon ollu mua vanhempia kohtaan ku ne asetti mulle rajoja.... Kiipesin öisin ikkunasta ulos ja poliisit toivat kotiin milloin mistäkin :( mutta kyllä sitä alkaa vanhetessa arvostaa yhä enemmän vanhempia, luultavasti ainakin sitten kun on omia, ja pystyy samaistua vanhempien huoleen! Vaikka vaikee on uskoa - rajat ON rakkautta! Ei niillä joiden vanhemmat eivät koskaan soittaneet, kovin hyvin mennyt kotona! Ja voi kun voisin palata ajassa taaksepäin ja jättää monet tyhmät jutut tekemättä. Eli kaikille teineille jotka luette tän: ei se OIKEESTI oo niin siistii vetää pää sekasin -30 asteen pakkasessa lorttokuteissa eikä sitä pimppiä oikeesti tarvitse jakaa kaikille! Noita valintoja osaa arvostaa vasta sitten ku kasvaa :(

    VastaaPoista
  37. Ihana teini-ikä on lyhyt, ja siitä toki pitää nauttia, mutta se on myös niin lyhyt, että kyllä sen ajan jaksaa kunnioittaa perhettään. Salkkareiksi kotiin tulevat kiittävät seuraavana aamuna, kun ovat päässeet ajoissa nukkumaan - yömyöhään kadulla notkuvat teinit on seuraavana päivänä väsyneitä ja ihmettelevät, kun koulu tai mikään muu ei luista.
    Mulla oli koko vanhempien luona asumisen ajan sovitut (ehkä tiukatkin) säännöt: arkena yhdeksän paikkeilla kotiin, viikonloppuna vähän myöhempään, kuitenkin ennen nukkumaanmenoa. Täysi-ikäisenä sovin sitten viihdeilloista etukäteen.
    Ja jos nuoret itse eivät ole huomanneet, niin eipä ulkona roiku kovin myöhään ketään muutakaan. Suurin osa kaupoista menee yhdeksältä kiinni, koska se on ihmiselle järkevä aika mennä kotiin.

    VastaaPoista
  38. tää nyt poikkee vähän aiheesta mut pakko tulla kitiseen :D olin menossa bussilla kotiin (pitkän matkan bussi) ja sinne oltiin laitettu 4 alle 10-v lasta keskenään, menossa ilmeisesti mummonsa luo viikonlopuksi. yleensä rakastan yli kaiken lapsia mutta aij että mulla ja varmasti monella muullakin matkustajalla meni hermot ku ne muksut päätti että hei, aletaanpa juoksee pitkin tätä käytävää ja kiljutaan ku viimistä päivää. sitten ne päätti tulla istuun siihen mun taakse juomaan niitten pillimehuja ja kikattaan mun korvaan... ihmettelin sitä hirveetä kikatuksen määrää kunnes sitten huomasin että mun huppu on ilmeisesti joku roskis kun niitten roskat löyty sieltä.. siis.. oikeesti..? kyllä määki olin varmasti tosi rasittava kakara mutta kyllä mulle sentään jotain tapoja on opetettu.. voin vaan kuvitella millasia ne on sitte vanhempina.. eihän ne roskat siellä mun hupussa nyt mun koko maailmaa kaada mutta ai että mua sillon otti päähän. ja itellä ei olis oikeesti ikinä tullu mieleenkään laittaan jonkun tuntemattoman huppuun roskia varsinki ku siinä on ihan oikeeki roskis vieressä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla olis varmaan katkennut verisuoni päästä. O_o Meinasin vetäistä palkokasvin poikineen sieraimeen jo siitä kun kolme vaahtosammuttimen kokoista tenavaa päätti leikkiä piilosta keskellä ravintolaa. Piilopaikka löytyi tietysti pöytäni alta, ja yksi niistä kakaroista vielä potki reiteenikin vauhdista. Saakeli kun meinas päästä muutama valittu sana siinä kohtaa.

      Poista
  39. Mullei koskaan ollut varsinaisia kotiintuloaikoja, vanhemmille riitti, että ilmoitin missä menen ja milloin tulen takaisin. Olen päälle parinkymmenen (asun omillani) mutta silti ilmoitan porukoille että missä menen jos satun käymään kylässä.

    Joskus tietty tuli niitä hetkiä, että olisi halunnut hengailla pidempään mutta pikkukylä ja ei oikein mitään tekemistä, joten mieluummin olin sitten vaikka kotona.

    Luulisi vanhempia vähemmän ahdistavan jos tietävät missä jälkikasvu menee ja kenen kanssa. Sen ja sen kanssa siellä ja siellä, ei kait sitä tarvitse romaania kirjoittaa. Tiedä sitten.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!