HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 22. tammikuuta 2013

laihdutan, palvokaa minua

Vaikka painoa tältä säkiltä tippuikin vain reilu kymmenen kiloa, olen huomannut olevani aivan eri ihminen. Yhtäkkiä olenkin mielenkiintoinen persoona.

Ihmiset, joiden kanssa en ole ollut tekemisissä pitkään aikaan tai jopa ikinä, ovat yhtäkkiä kinnostuneita olemassaolostani. Ennen olin se ärsyttävä tankero, jonka seura lähinnä vitutti. Illanistujaisissa kenelläkään ei ollut mulle mitään sanottavaa ja paikallaoloni kiristi hermoja. Nyt olenkin yhtäkkiä kaunis, tyylikäs, sensuelli nuori nainen, jolla on järkeä ja itsekuria. "Hei Jenni, vau mikä muutos, hei mitä kuuluu, siis vau, miten sä ton teit?" No vittu mitenköhän? Söin pitsaa ja join kaljaa varmaan.

Mä ymmärtäisin tän, jos olisin tiputtanut itseni normaalipainoiseksi huomattavasta ylipainosta sen sijaan, että jumppasin itteltäni jokusen ylimääräisen kilon. Tai olisin edes todella timmi, lihaksikas tai muuten muuttunut ulkoiselta olemukseltani huomattavasti. Mutta vitut. Eräänkin kerran multa kysyttiin parista jumppaliikkeestä, johon vastasin silkan maalaisjärjen avulla samanlaista läpäläpää kuin olisin vastannut 10 kiloakin sitten. Sain kuulla epämääräisen selostukseni jälkeen, kuinka ÄLYKÄS olen. Tällainen pienemmän luokan elämäntapamuutos ilmeisesti nostatti niin seurani laatua, kuin älykkyysosamääräänikin.

Ja näinhän se menee. Nykymaailmassa parinkin kilon tiputus vastaa korkeakoulututkintoa ja yliopiston papereita. Jos ihminen osaa laskea kaloreita, juosta juoksumatolla ja jättää joka toisen munkkipossun syömättä, hänen on ehdottomasti oltava älykäs tapaus! Todella mielenkiintoinen ja tutustumisen arvoinen. Pulska tai edes normaalipainoinen ihminen saavuttaessaan jotain merkittävää ei saa niin suurta suitsutusta, kuin laihduttaessaan saisi. Ei tarvitse olla edes hoikka, riittää, että yrittää pudottaa painoaan.

Kertoessani, että varsinainen tarkoitus ei ollut laihduttaa, vaan eka lähti vahingossa puolet ja sitten loput kilot pienellä yrittämällä, mielenkiintoisuuteni vähenee. Mun pitäisi veri ikenistä tirskuen juosta räntäsateessa jalat rakoilla kympin lenkkiä aamuin illoin, pitääkseni yllä tiukan ruokavalion ja sairaan itsekurin omaavan himourheilijan viittaa. En olekaan niin miellyttävää seuraa, kun kerron syöväni karkkia ja pitäväni joskus jopa lepopäiviä. Olenkin ihminen, enkä supersankari! Ou mai fakin kaad.

Sanoisinko, että aivan vitusta koko touhu. Jakkupukuinen take away -kuppi kädessään salille kiiruhtava nuori nainen on ihmisten (varsinkin nuorten naisten ja tyttöjen) ajatuksissa mielikuva sanaparista "vahva nainen". Sellainen ihana mielikuvahan tuhoutuu, kun näkee tämän "vahvan naisen" tekemässä jotain niinkin heikkoa, kuin herkuttelevan likaisissa kollareissa tai kahmimassa Makuunissa irttareita säkkiin. Järkyttävää. Että sekään ei sitten ollut yli-ihminen, vaan perusjamppa ostamassa tavallista jugurttia rasvattoman sijaan.

Ihan vinkki vaan kaikille: jos mitään ylimääräistä ei vyötäröltä löydy ja kroppa sekä mieli ovat tasapainossa, älkää ruokkiko tällaista vitun hämärää ajatusmaailmaa lähtemällä mukaan "olen itsenäinen ja päättävinen, vahva nainen, kohtapa näette!!11"-sekoiluun keittodieettienne ja jumppahelvettienne kanssa.

18 kommenttia:

  1. luin otsikon ja nopeesti vilkuilin tekstiä nii säikähdin että eikai jennistä oo tullu ylimielinen nyt ku se on treenaillu itteään ja saanu kiloja pois mutta ONNEKSI täällä tämä sama ihana tyttö kirjottelee <3pusuja sulle, oot ihana <3 t. vakkarilukijasi Veera

    VastaaPoista
  2. Tämä niin totta :D Ja sitten ne jotka laihduttaa höpisee vaan koko ajan laihdutuksestaan ja kaikkia muita pitäisi kiinnostaa se niin v'tusti ja pitäisi olla koko ajan kehumassa ja tukemassa.

    VastaaPoista
  3. ja anorektikkoja palvotaan yli kaiken ♥

    VastaaPoista
  4. Täää on oikeesti niin totta! Miten joidenkin mielestä anorektikot ovat kovinkin nättejä, ja naiset, joilla on hieman sitä ylimääräistä, muttei nyt mitään hirmuisesti sanotaan sairaannäköisiksi (enkä viittaa Jutan superdieetit ohjelman mainokseen). Musta tosi outoa, koska oon ite luonnostaan laiha ja haluisin mieluummin vaikka olla se hieman ylipainoinen, sillä voisin laihduttaa ja mulla olisi jotain syytä seurata mitä syön. Mulle kun toi lihominen näyttää olevan tosi hankalaa :D

    VastaaPoista
  5. Aaaa KIITOS tästä postauksesta!! ♥ niiiiin täyttä asiaa.

    VastaaPoista
  6. so true! ja anorektikoita paapotaan ja säälitään ja hössötetään nii pirusti niitten ympärillä, et terveeltä ihmiseltä loppus happi tommosessa touhussa! ja sit ku laihutat, nii kaikki tsemppaa, mut ku repsahat, nii loppuu se tsemppaus, eikä susta enää ookaa siihe, ku laihuttaa, nii ei hirveemmi kannata visii huudella siitä tai ainaskaa kertoo siitä, jos sattuu repsahtamaan. aamen :D ps. löysin blogis just ja oon koukussa, osaat kyllä tarttuu näihi yhteiskunnan ISOIHIN epäkohtii nii mukaasa tempaavasti, et alkaa itekki miettiä ja kohta tuntee ittesä tosi prinsessaks, ku huomaa joskus sortuvasa juttuihi joista paasaat, aivan mahtavaa :DD

    VastaaPoista
  7. Laihduttajia palvotaan ja ihaillaan.. "Olet tosi timmi, miten sä tuon teit? :-)" "Susta on tullu nyt aikuisempi kun oot saanu vauvaposket pois :)" "Näytät onnellisemmalta ja terveeltä" mutta sitten ku paljastuu, että takana ei ollutkaan terveellisen elämän halu ja terveet elämäntavat, vaan sairaalloinen painon tarkkailu, syömättä jättäminen ja itsensä liiallinen rasittaminen liikunnalla, ihmiset heti kaikkoavat.. "Huomasin heti alkumetreistä, ettei sulla kaikki hyvin ollu" "Kai sä ymmärrät, ettei tuo ole tervettä?" "Sä tarvitset Big Macin ja isot sipsit".

    VastaaPoista
  8. Miten ihailevia katseita ja kyselyitä sainkaan osakseni kun sairastuin anoreksiaan ja laihduin vajaat parikymmentä kiloa.. Joku tanopää kyseli harva se päivä laihdutusvinkkejä ja ihaili itsekuriani. Sairasta porukkaa me nykynaiset.

    VastaaPoista
  9. Mä olen aina ollut ihan vähän ylipainoinen (en nyt tarkoita että olisin ihan sairas mursu, n.161/69), liikunta ei yksinkertaisesti oo kiinnostanut sillä multa ei oo koskaan vaadittu mitään sen suhteen. En oo saanu liikunnasta semmosta iloa kun siitä kuuluis saada.

    Nyt kuitenkin oon muuttanyt yksin, mulla on mahdollisuus valita jääkaappini sisältö, ja liikuntakin on alkanut kiinnostaa. Mä haluaisin pudottaa pari kiloa mutten oikeestaan tiiä mitä mun pitäis tehdä. Eilen kävin ostamassa jumppavaatteet, huomenna illalla meinasin mennä ensimmäiselle zumbatunnille.

    Tähän postaukseen ei ehkä sovi tämmönen kysymys, mutta haluisin ihan silti mielenkiinnosta kysyä et olisko sulla mitään vinkkejä ihan alottavalle liikkujalle? Ensiks tietysti peruskuntoon...

    Sä motivoit mua todella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä kuvittelin nuorempana, että olisin jotenkin ollut pyöreä. Olin silloin n. 156/48, mikä ei todellakaan sitä ollut. En kuitenkaan tehnyt asialle yhtään mitään, vaikka tunsinkin oloni pyöreäksi. Aina ollut hieman laiska. ;)

      Nyt vuosia sen jälkeen kun katson vanhoja kuvia - tajuan, että olin tyhmä. Nyt olen 156/63 ja oikeasti vähän ylipainoinen.

      Liikunta on kuitenkin itselleni yksi painajainen! En tiedä mistä se on oikein itselleni tämmöiseksi kurimukseksi bongahtanut. En halua todellakaan mennä ulos typerän näköisissä liikunta vermeissä. Tuntisin itseni idiootin näköiseksi. Muut ihmiset liikuntavaatteissa sen sijaan ei aiheuta mitään ällötyksen tunnetta. Myös kuntosalit ja kaikki ryhmäliikunta jutut saavat mut kauhun valtaan. En todellakaan halua mennä nolaamaan itseäni.

      Kiitokset siis niille ihmisille, jotka ala- ja ylä-asteella pilasitte mun itsetuntoni paskaks, että EN edes USKALLA liikkua stna.

      Poista
  10. Mutta jos et käykkään salilla et ole mitään! Itse tiputun lähemmäs kymmenen kiloa ihan kotona ja lenkkipolulla mutta eihän se ole mitään, tuskin mä tosissani olin kun en salimaksuja halunnut maksaa enkä tiedä mistään mitään.

    VastaaPoista
  11. kuulin ku yks mun koululainen sano, että Adele olis hyvä jos se olis laihempi!!!
    että näin.

    VastaaPoista
  12. laihdutin aikanaan juurikin tuon 10 kiloa, ja kaikki ympärilläni olevat ihmiset omat perheenjäsenet mukaanlukien alkoivat olla minua kohtaan paaaaljon ystävällisempiä. viestitti ihan vähän, että laihana saa arvostusta ja kunnioitusta, jota ei normaalina/pyöreänä saa. seuraavat 6 vuotta menikin syömishäiriön merkeissä, kunnes sain OMAN arvostukseni ja kunnioitukseni täysin eri asioiden kautta.

    haluaisin, että naiset kehittäisivät vaikka omanarvontuntoaan kroppansa sijasta. oikeasti vahva nainen ei hae hyväksyntää ja arvostusta ulkonäkönsä avulla tai fyysisen ja/tai henkisen terveytensä kustannuksella.

    VastaaPoista
  13. mitä mieltä olet ihmisistä jotka parisuhteen seurauksena unohtavat kokonaan kaverit? ja ihmisistä jotka luulevat olevansa prinsessoja/prinssejä, ja maailman napa?

    VastaaPoista
  14. vihdoinkin joku sen sanoi!

    VastaaPoista
  15. voisit tehdä tosta sun kymmenen kilon painonpudotuksesta postauksen,että mitä liikkeitä teit ja paljonko,tällä samalla ironisella huumorilla hoystettynä tietty. Ja ei saa unohtaa ruokavaliookaan! :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!