HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 16. helmikuuta 2013

Ensimmäiset ihmissuhdeongelmapostauksen vastaukset


"Olen välillä hyvin kyllästynyt poikaystävääni. Mitä voin tehdä, kun en kuitenkaan halua laittaa häntä vaihtoon?"
- Välillä? Siis silloin tällöin tai joskus sulle tulee kyllästymisen tunne sitä omaa adonista katsellessa? Et kuitenkaan koe poikaystävääsi koko ajan tylsäksi seuraksi ja kyllästyttäväksi kumppanivalinnaksi? Sen pariskunnan mä haluaisin nähdä, joka ei koskaan koe vastaavia tunteita siitä omasta kultamusselostaan. Nykyajan ihmiset vaan haluaa, että se oma vitun hanipöö sais perhosia ja vaikka kotkanpoikasia vatsaan vielä vuosienkin jälkeen, ja että kaikki olis saatanan yllätyksellistä ja jänskää. Ehkä olette liikaa yhdessä? tottuneet toisiinne? Ottakaa lomaa toisistanne, niin alkaapi poikaystävän ihanuus palautua mieleen. Pikkuvälimatka kummasti elvyttää muumioutuneet tunteet. Mä heittäisin myös villin veikkauksen, että ennen vanhaan kun erottiinkin vähemmän, ihmiset kesti arkea ja tylsiintymistä nykyihmisiä paremmin. Nykyurpot haluaa seikkailla ja tuntea elävänsä ja läpäläpälää. Mä veikkaan myös uuteen mieheen vaihtamisen suht huonoksi vaihtoehdoksi; tuskinpa uusi mies vuosien päästä varsinaiselta jännitysnäytelmältä vaikuttaa ja taas ollaan samassa tilanteessa ja "kyllästyttää". Kestäkää ihmiset arkea ja tylsyyttä!! Ja jos ei kuitenkaan vaan enää millään järjellä sitä omaa äijää jaksa katsella, niin ei muutaku uutta jännittävämpää urosta kehii! Ei se sen hankalampaa ole.


"Kaverini saa kaiken haluamansa ja kerskailee uusista glitter-platform-korkkareistaan pappa betalar-asenteella. Saisinko hänet tajuamaan, että joidenkin asioiden eteen täytyy tehdäkin jotain?"
- Mä ehkä vaan hymyilisin ja "hyväntahtoisesti" muistuttaisin sopivan tilaisuuden tullen sivulauseessa, että elämä ei tule aina niin menemään ja joskus täytyy omakin perse nostaa asioiden tapahtuminen hyväksi. Että ei se isin lompakko ole välttämättä aina sitä nostamassa. Itsekin henkilökohtaisesti arvostan työntekoa ja omalla rahalla hankittua hyvää, joten voin kuvitella kuinka rasittavaa jonkun teiniääliön isimaksaa-asenne voi olla. Toisaalta jos toinen kaikkea kivaa saa pelkästään pyytämällä, tyhmän roolissa on rahaa tyrkyttävät vanhemmat, ei sun kaveri. Kukapa ei tossa tilanteessa iloa ottais irti? Se ei ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka antaa. Voit joskus kaverilles huomauttaa, että kehuskelu antaa hänestä aika vitun tampion vaikutelman, että vaikka kaikkea saa niin turpa kannattaa joskus kiinni pitää.


"Mitä tehdä poikaystäväni isoveljelle? Se vitun runkkari utelee koko ajan meidän asioita, puhuu musta paskaa, käskee poikaystäväni heittää mut pellolle koska en ole mikään fitness-muija yms yms."
- Suosittelen sanomaan isoveljelle jotain tyyliin "mä ymmärrän, että sun oma elämä on tosi tylsää ja sun piirit on kieltämättä aika pienet, mutta voisitko sä mitenkään jättää meidät ja varsinkin mut rauhaan? Tiedän että oon aika ihana, mut toi sun tapasi ylenpalttisesti huomioida mua on vähän jo omituista..." tai "hahaa, jätkällä on tollanen naama ja silti kuvittelee, että voi vaatia veljeään hankkimaan fitnessmuijia ja muita kaiken maailman missejä. Yrittäisit ensin ite...". Ja kaikki kommentit niin saatanasti hymyillen ja iloisin mielin. Tokihan voit myös veljeltä itseltä tiedustella syytä käytökseensä, mutta mä kyllä liputan vittuilun ja ylimukavuuden puolesta.

"Olen ihastunut, ja se VITUTTAA! Aina kun ihastun, musta tulee ihan höperö. Masennun, jos ihastus juttelee tuttavallisesti muille tytöillä, olen hyvinhyvin iloinen jos hän huomaa mut, ja jos me puhutaan niin olen pää pilvissä. Kaikki hehkuttaa kuin ihanaa on olla ihastunut ja plaaplaapöaa, mutta nykyään mä lähinnä vittuunnun. Varmaan osaksi siksi, että nallekarkit aina jaetaan jollekin muulle onnekkaalke. Ja siksi, että musta tulee nimittäin epätoivonen eisemuakumminkaanhuomaa- tyyppinen lässyttäjäkyylä. Hyi helvetti mä inhoan tätä D:
Tarjoa mitä tahansa ratkaisua."
- Tollanen asenne ajaa sut siihen, että todennäköisesti niitä nallekarkkeja onkin turha odotella. Jos heti jo oletat, että se ihana karju ei sua vilkaisekaan, sä todennäköisesti käyttäydytkin niin, että kyseinen poju ei edes tajua sun olevan kiinnostunut ('no ei se mua kuitenkaan huomaa' -ajattelijat tuppaa käyttäytynyt huomaamattomasti, koska ovat alussa jo päättäneet, että kun mua ei huomata niin ei saatana huomata!) . En kuitenkaan suosittele ylitsevuotavaa kikatusta ja teinimäistä lehmäilyä, tai sitä itsensä soimaamista ja lässytyskyyläämistä, vaan reippaita hymyjä ja rohkeutta. Muistuttaisin myös, että ne miehet ei maailmasta lopu ja ihastuneisuus ei ikuisuuksia kestä.

"Keksipä jokin loistava keino saada poikaystävä irti tietokoneelta! (ja ei, en ole natsivaimo, joka haluaa estää mieheltä harrastukset, vaan lähinnä nämä 12 tunnin peliputket tuppaa rasittamaan)"
- Kuten muut jo ehdottikin, vanha kunnon kosto on aina hyvä. Istuppa itsekin pari päivää Facebookissa, niin alkaa pojalta puhtaat sukat loppumaan ja alkaa nälkäkin tulla. Ehkäpä hän sitten huomaa järkevyyden rajat ylittävän tietokonepelailunsa urpouden. Toinen vaihtoehto on häipyminen. "Nooooo jos sä vaan pelaat, niin määpäs tästä lähden pariks päiväks porukoille, että saat täydellisen tietsikkarauhan. Heissulivei, soittele kun hiirikäsi kramppaa"! ja iloinen vilkutus päälle.

10 kommenttia:

  1. Uuu hyvältä vaikuttaa! Jatko-osia ootellessa!

    VastaaPoista
  2. Kiitokset vinkeistä. :D Tosin tuo mun pelaaminen johtaa siihen, että mies on vaan iloinen saadessaan pelata rauhassa, kokeiltu on. ;(

    VastaaPoista
  3. Kiitos vastauksesta! Oot hyvä auttamaan.

    VastaaPoista
  4. hei tekisits postauksen siitä kui tageja sutataan joka paikkaan : D

    VastaaPoista
  5. Niin samaa mieltä ensimmäisestä, kyllästyttää katella aikusten ihmisten juupaseipäs-parisuhdepelleilyjä. Nimimerkillä 16-vuotiaana aloitettu suhde edelleen pystyssä ja parhaissa voimissaan. Toki jokainen saa vaihtaa äijäänsä/muijaansa niin monta kertaa kun tahtoo, mutta en mää ymmärrä miten sellasesta elämästä voi nauttia. Mielummin olisin yksin kun jatkuvasti tutustumassa ja eroamassa. Luulis, että sellanen on loppujenlopuksi hirveän rankkaa. Kyllä parhaankin parisuhteen eteen pitää tehdä töitä, vituttaa Urpojen "OooOo te sovitte niin hyvin yhteen! Löytäisimpä mäkin Sen Oikean..."-läpinä. Ei oo mitään oikeaa jumalauta, otetaan se jonka kanssa parhaiten synkkaa ja rakennetaan yhdessä toimiva parisuhde toimivilla säännöillä ja molemminpuoleisella panostuksella, ei munkaan parisuhde toimis jos käyttäytyisin kuten sinä parahin Urpo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. aaaaaaa haluan tykätä tästä kommentista. Ja vielä lisätä, että paljo kivempi on hengailla tommosen tyypin kaa, joka jo tuntee kaikki sun puolet, kuin että parin viikon/kuukauden/vuoden välein pitäis uudestaan selittää uudelle miekkoselle kaikki lapsuudentraumat ja kumminkaiman perhesuhteet.

      Poista
  6. hei tee vie toinen tämmönen, olisin halunnu kuulla sun mielipiteen mun ongelmaan!!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!