HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 19. helmikuuta 2013

Ihmissuhdeongelmien puintia osa 2

"En tule toimeen poikaystäväni perheen kanssa. Tai oikeastaan hänen äitinsä. Olen yrittänyt olla mukava ja kelvollinen miniäkokelas, mutta hänen äitinsä ei arvosta uravalintojani (hänen mielestään minun pitäisi hankkia oikea ammatti, eikä mitään taidehömppää), eikä muutenkaan mitään, mitä teen. Lisäksi hän kokee tarpeelliseksi neuvoa minua taloudenpidossa jatkuvasti ja motkottaa kaikesta, mitä hänen mielestään teen väärin. Vaikka anoppi asuukin monen sadan kilometrin päässä, silti ärsyttää aina, kun pitää mennä häntä tapaamaan. Dear Jenni, kerro miten teen elämästäni siedettävempää kun elämään kuuluu natsianoppi."
- Tuossa tapauksessa voit olla onnellinen ainakin siitä, että kuvailemasi v-pääanoppi asuu kaukana, eikä esim. samalla paikkakunnalla. Olet yrittänyt olla mukava ja loisto vaimoehdokas hänen pojalleen ja se ei ilmeisesti sitten riitä. Lopeta mukavuus ja tuttavallisesti ja ole viileän asiallinen. Ja ala päteä ja neuvoa häntä. Iske aina takaisin piikki, kun anoppisi alkaa motkottamaan ja vittuilemaan. Näin tuskin koskaan pääset hänen kanssaan sen parempiin väleihin, mutta se voi ainakin hillitä päänaukomistaan (meinaan jos aina ennen oot ottanut hänen paskanlotinansa vastaan hymyillen, se tekee motkottamisesta hänelle entistäkin helpompaa). Voithan toki myös kysyä miksi hän käyttäytyy sua kohtaan niin kuin käyttäytyy, mutta vitut kukaan koskaan oikeita syitä myönnä. Sä olet yrittänyt olla mukava, se ei kelpaa hänelle, joten anna olla. Kusipäät ei tarvitse miellyttävää käytöstä osakseen.


"Poikaystävän entinen stalkkaa ikkunoista milloin olemme kotona, ja pimputtaa ovikelloa jatkuvasti. Hän soittelee poikaystävälleni joka päivä. Kuinka saisin karistettua eksän pois kuvioista?"
- Siis onko kyseessä häiriintynyt 12-vuotias vai mitähän vittua?! Pimputtaa ovikelloa? Siis mä varmaan avaisin pimputuksen kuullessani oven salamana ja tekisin erittäin selväksi, että on hyvinkin sairasta ja epätoivoista kytätä exäänsä ja hänen tyttöystäväänsä ikkunasta ja seisoskella oven takana. Myös muistutus siitä, että tuo on rikollista toimintaa, tekisi kyseiselle ämmälle ihan hyvää. En nyt ensimmäisenä soittaisi poliiseja paikalle, mutta exälle kannattaa muistuttaa, että sekin mahdollisuus on olemassa, ja että ei se kotirauhanrikkoja ole kovinkaan kunnioitettava nimike, vaan lähinnä idioottien stalkkereiden juttu. Kai poikaystäväsi on tehnyt hänelle selväksi, että exänkaltaisen sekopään kanssa hän ei halua olla missään tekemisissä?


"Miten saisin kaverini tajuamaan että hän ei olekkaan maailman kaunein ja hyvä kroppaisin naisen alku, jota kaikki miehet haluavat. Hän ei myöskään ymmärrä sitä, että hän ei voi saada kaikkea mitä haluaa persettään liikauttamatta. Kiitos jos autat^^"
- Tietenkin jonkinasteinen ilkeily voisi asiaa auttaa, mutta en suosittele kenenkään itsetuntoa rikkomaan. Sopivan paikan tullen voisi mainita hänelle, kuinka vitun raskasta on hengailla ihmisten kanssa, jotka ilmeisesti pohjimmiltaan heikon itsetunnon takia pönkittävät egoaan ja antavat ymmärtää olevansa oikeita herkkupaloja, vaikka todellisuudessa eivät sitä ehkä olekaan. Joko hän tajuaa kuitin, tai sitten ei. Tai sitten itsekehuhetken tullen voit sanoa vaikkapa että "hei rajoita vähän, joku vois saada susta tosi itsekeskeisen vittupään kuvan jos kuulis noi sun juttus...". Kyllä mä ainakin tukkisin turpani siinä vaiheessa. Toisaalta taas on ihan hienoa, mikäli kaverisi itsetunto on oikeasti kohdillaan ja hän oikeasti arvostaa itseään ja näkee itsensä kauniina - se on sen verran harvinaista nykypäivänä, että en siihen haluaisi puuttua.


"Miten saan mieheni (24v) kasvamaan aikuiseksi??????????? tai no teini-iän saavuttaminenkin olis ihan plussaa."
-En halua olla negatiivinen, mutta vastaus: et mitenkään. Oma isäni (vähän vajaa 50 vee) on edelleen ihan samanlainen jantteri, kuin teininä ja sama pätee lähes kaikkiin tuntemiini miehiin. Ne jotka käyttäytyvät aikuismaisesti, ovat lapsesta asti muutenkin olleet pikkuvanhoja. Ei vittu, tästä voisin päätellä, että en muuten tunne yhtäkään aikuistunutta ja aikuiseksi kasvanutta miestä... Oma mies tuntuu hetkittäin aikuiselta, mutta sekin hetki on yleensä kovin lyhyt (hetkellinen aikuismaisuus katoaa, kun puheeksi tulee moottoripyörät tai autot tai pleikkaripelit). Oletko kokeillut koskaan heittäytyä samalle tasolle miehesi kanssa? Vedä viisivuotiaan raivarit, touhota peleistä ja leikeistä, kiukuttele, kieltäydy syömästä ruokaa ja sotke itsesi porkkanaraasteella. Se vois toimia.

"Kaverit panee kaikkea mikä liikkuu, mukaan lukien mun (entistä koska panee kavereitani) jätkää. Miten saisin ne tajuamaan että ei oo kivaa tollanen lorttoilu?"
- Panemista on sillai vähän paha rajoittaa, kun se sattuu olemaan kahden kauppa. Toki tollanen touhu on aika ala-arvoista; loppupeleissä harva nuori seksiseikkailija panee siksi, että tekee mieli. Yleensä se on jotain henkisten arpien paikkailua, itsetunnon kohotusta, läheisyydenkaipuuta, näyttämisenhalua tai ihan jotain muuta, kuin tervettä halua toteuttaa seksuaalisuuttaan. Oletko maininnut kavereillesi, että tuollaisella paneskelulla voi vielä käydä kurjasti ja ihmissuhteet kärsiä? Mun mielestä ihan hyvin voit sanoa, että et pidä siitä, että hänen seksielämänsä pilaa myös sun ihmissuhteet. Mutta periaatteessahan sä et mitään voi tehdä, kaikki pankoon ketä huvittaa.







1 kommentti:

Ei muutaku kommenttia tiskii!