HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 2. maaliskuuta 2013

No teidän kannattaa varmaan erota

Mä oon sitä mieltä, että nykyään erotaan aivan liian helpolla, eikä ylipäätään vaivauduta edes yrittämään. Jossainhan voi olla joku Prinssi Uljas, jonka luonne on virheetön ja teot lähentelee puhdasta täydellisyyttä. Yli-ihmisyys kunniaan!

Oli kumppani sitten liian arkinen, ajoittain huonostipukeutuva, katsonut hyvännäköistä vastakkaisen sukupuolen edustajaa liian pitkään, jättänyt vastaamatta romanttiseen tekstariin tai tuonut väärää jugurttia kaupasta - eroa kehiin ja ongelma on ratkaistu. Myös kavereiden kanssa hengailu, nimipäivien unohtaminen ja huonot läpät voivat olla syy huonoon suhteeseen ja jättämällähän niistäkin probleemista selviää.

Mä olen huomannut myös 'ystävä'piirissäni tämän ilmiön; mun ei tarvitse kuin puolella sanalla vihjata Petjan olevan välillä täydellinen pölkkypää, niin ollaan heti antamassa tukea eropäätökseen ja hokemassa, että kyllä vaihtamalla paranee. "Mun hanipöö ei tiskannu vaikka lupas." "No hei jätä se et sä ansaitse tollasta kohtelua niinku eti joku uus joka arvostaa sua mä oon baby sun tukenas!" Öö, hankkikaa omat draamanne...?

Kyllä mä ymmärrän, että ei kukaan täyspäinen jää väkivaltaiseen tai muuten epäterveeseen suhteeseen, mutta vittu valoja! Mussukka hankkii paskan harrastuksen tai pureskelee kynsiään, niin ei muuta ku vaihtoon. Eihän tuollaisesta koettelemuksesta selviä! Saatikka, jos paljastuu pari valkoista valhetta, kumppani kehuu kaverisi ulkonäköä tai jopa -iik- on pahalla tuulella.

Mä en tiä, pitäiskö mun olla nyt sinkkumarkkinoilla, kun Petja on kerran riidellessämme haukkunut mua lapselliseksi ja joskus käskenyt mun olla hiljaa. Hänellä on myös monia vaatteita, joita en voi sietää. Toisaalta taas Petjuskelinkin kannattaisi jättää mut, koska usein varastan siltä karkkia/pastilleja ja kutsun päivittäin kakkahousuksi. Eihän tuollaisista asioista vaan voi selvitä?

Eräällä ystävälläni on ihana ajatusmaailma parisuhteista, tai siis ainakin omastaan: lähes kaikesta voi selvitä. Tuli mitä tuli, asia puntaroimaan, keskustellaan ja käsitellään. Jos parikymppisillä ihmisillä on takana kahdeksan vuoden suhde, on siinä vähän joutunut omia hermojaan hillitsemään ja asioita jonkin verran vatvomaan. Se pariskunta ei niinku ihan pienestä luovuta, toisin kuin suurin osa ympärilläolevista ihmisistä.

Missä kaikkien muiden nuorten ihmisten taistelutahto on? Eikö se oma suhde ole minkään arvoinen, kun ollaan heti pienenkin vastoinkäymisen jälkeen heittämässä yhteinen elämä vittuun? Ryhtyykö ihmiset seurustelemaan hetken mielijohteesta, vai onko nykyajan ihmiset vaan totaalista luusereita ja syntyneitä luovuttamaan?

25 kommenttia:

  1. Sillon harvoin kun tulee miehen kanssa sellanen olo että en mä jaksa tota kattella, muistuttelen aina itselleni, että se sentään jaksaa päivästä toiseen katsella mua ja on vastoin kaikkia odotuksia että tässä maailmassa edes yksi kaksilahkeinen jaksaa mun oikkujani. :D Eli jos haluan parisuhteessa olla, se on nyt tässä. Mikä ei siis tarkoita toisessa väkisin roikkumista kun kyse on kuitenkin siitä että ollaan ihan onnellisia siitä huolimatta että välillä on vaikeaa, mutta tosiaan: missäpä parisuhteessa ei olisi. :)

    VastaaPoista
  2. Meillä takana 5,5v ja ikää 23 molemmilla. Kaikkein pahin murrosikävaihe oli siis jo ohi, mutta toisaalta tässä sitä on aikuistuttu molemmat eikä todellakaan olla ihan helpolla päästy. Sen lisäksi, että ollaan täysin erilaiset persoonat (mä räjähtelen tosi pienistä asioista ja mies vaan vatvoo oman päänsä sisällä niin kauan että lopulta vaan leväyttää puolen vuoden vaivanneet asiat silmille) niin eteen on tullu mm. kolmiodraamaa, luottamuspulaa, syöpää sairastanut ja sittemmin siihen kuollut anoppi, suunnitellut unelmahäät ja niiden peruuntuminen, mun sairastuminen, muuttoja vähän joka suuntaan, lapsi ja nyt sitten ihan jäätävä elämäntilanne lapsen, kodin, molempien kokopäivätyön ja loppurunttausta vailla olevien amk-opintojen kanssa. Muutaman (okei muutamansadan) kerran on ollut kyllä mielessä molemmilla ero, mutta tässä sitä ollaan. Meille on alusta asti ollu selvää että me ollaan tiimi ja tästä ei eri suuntiin lähdetä vaikka mikä olis.

    Mä en oikeesti tajua tota, että erotaan ihan heti jonku pienen kriisin kanssa. Ok, kriisejä on paha alkaa arvottamaan ulkopuolelta ja sanomaan mikä on pientä ja mikä suurta, mutta kamooon. Ja siis itsehän olen lähtökohtasesti sitä mieltä, että jos ei siinä nykyisessä kumppanissaan näe lastensa isää/äitiä ja omaa aviopuolisoaan niin sitten on sama pistää pillit pussiin. Ja joo joo kaikki ei halua naimisiin (en kyllä tajua sitäkään :D), mutta pointti on se, että jos ei kerta ole valmis satsaamaan siihen suhteeseen niin sitten se ei ole sellainen suhde jossa kannattaa roikkua. Ei parisuhde toimi niin, että seku vaan hengaillaan yhessä ja pannaan silloin tällöin. Tai toimii se sen alkuhuuman :D Mutta siinä vaiheessa jos moponosat keittiössä saa miettimään eroa niin ehkä se on tavallaan ihan aiheellistakin... tai en mä ainakaan haluais olla ihmisen kanssa joka ei sietäis vaikka mun hiuspinnejä kalsareissaan (tapahtui tällä viikolla, sain kyllä vihjailua että voisko niitä säilyttää yhessä paikassa :D).

    Mutta siis joo. Me ollaan haluttu sitoutua ja tässä sitä ollaan. En sano, ettei erota koskaan, mutta siihen kyllä pyritään. Rakkaus ei kyllä lopu, sekin vaan pitää hyväksyä että muutaman vuoden suhteen jälkeen ei enää kuljekaan vaaleanpunaset lasit silmillä ja nää toisessa pelkkää hyvää. En tajua sitäkään että "suhde lopahti", öh, ei se lopahda jos sitä hoitaa. Ei kasvitkaan kuole jos niitä kastelee ja hoitaa hyvin, sanoi mun mummo, joka oli miehensä kanssa 60v naimisissa ennen toisen poismenoa.

    PeräSanoma "hyvä se sun on sanoo ja katotaanpa viiden vuoden päästä kun vähän kasvat ja näet elämää"- kommenttien estämiseksi: en minä sitä tarkoita etteikö joskus ero ole ihan paikallaan. En tietenkään. Elämästä ei voi koskaan tietää jne ja tottakai on parempi lähteä, jos suhde oikeasti on pelkkää paskaa. Ja sekin on ehkä eri asia erota sen jälkeen kun on oikeasti tehnyt kaikkensa suhteen eteen ja yrittänyt, kuin erota puolen vuoden suhteesta siksi "ettei se siis koskaan aattele mua kun ei taaskaan tuonut kaupasta suklaata pyytämättä" tmv. Ja näitä pariskuntia on ihan aikuisissakin ihmisissä.

    Niin ja yks juttu vielä. Joku viisas joskus sanoi, että pariskuntien, joilla on alle 2-vuotias lapsi/lapsia, ei tulisi koskaan, ikinä, missään tilanteessa erota. Allekirjoitan täysin. Sen horror-yövaiheen jälkeen lapsi on vaan vahvistanut meidän suhdetta, mutta kyllä silloin yön pimeinä tunteina kävi mielessä monenlaista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulipa kommentti :D Ups... no ehkä huomaa että oon myös kuullut tota "eikö ois parempi luovuttaa"- vammailua aika paljon.

      Poista
    2. Mä niin allekirjotan tuon sun kommentin. Me ollaan oltu mun poikaystävän/kihlatun kanssa kohta 3 vuotta yhdessä, ollaan 17-vuotiaita ja meillä on 1v8kk poika. Ukkeli on pahin murrosikänen jonka oon tavannut, täytyy tehdä asiat omalla tavalla, ei saa kysellä koskaan mitään siltä ettei vaan räjähdä, on ollu kolmiodraamaa, on ollu valehtelua silmin pimein ja on petetty luottamus tsiljoonaan kertaan. Anoppi erotti meidät sitten joulukuussa omilla keinoillaan, mutta silti me yhdessä ollaan, joskin asutaan eriasunnoissa tällä hetkellä. Ja vaikka oon kokenut vaikka mitä paskaa -suoraan sanoen- suhteen aikana, ne ihanat ajat on niin muistorikkaita etten niistä luovu. Me ollaan vielä nuoria, ja tiedän että mun rakkaalla on vaikeaa kun on tottunut sooloilemaan ja tekemään kaikki päätökset kysymättä jne, mutta eiköhän se ole niin että jos jonkun kanssa haluan olla niin se on tuo oma mössykkä, vaikka kiukkuaakin melkein päivittäin :)

      Onse kuiten hyvä isä, ja en näe ketään muuta omana tulevana aviomiehenä, joten eiköhän tämä tästä ! Meillä yrittää kaverit tosi tiuhaan tahtiin ja miekkosen vanhemmatt erottaa, mutta tässä vielä kittuutellaan menemään eteenpäin ;D


      lyhyesti sanottuna, täyttä asiaa koko postaus ja tuo sun kommentti !

      Poista
    3. Ööööööö? Ootte 17-vuotiaita ja puoliskos juoksentelee (ilmeisesti) vieraissa, VALEHTELEE yms ja silti vielä katsot sitä? Ok, ootte tosi nuoria sitoutuun, tosin en mä voi sanoo siihen mitään koska oon alkanu ite seurustella 17v ja mennyt naimisiin parin vuoden päästä siitä - mutta ei mun ukkelilla koskaan oo ollu mitään kriisejä eikä se KOSKAAN ole valehdellut mulle mistään asioista. Täytyy kyllä sanoa että mahdottoman epäkelvon tyypin olet itsellesi valinnut... Itsekunnioitus kannattaa kuitenkin aina muistaa säilyttää!

      Poista
    4. No siinä on laatu-ukko 17v-anonyymillä... :D Kiva että sun mielestä teidän suhde menee hyvin ja oot onnellinen valehtelun, pettämisen ja pikkuasioista raivoamisen keskellä, itte en kyllä tollasta kattelis :D

      Poista
    5. Puhutko 17v. ano nyt uhmaikäisestä lapsestas vai poikaystävästäsi? :D

      Poista
    6. Ei, mies ei juokse vieraissa. Kolmiodraama ei aina tarkoita sitä että jompi kumpi pettää, ihan voi olla niinkin että joku ulkopuolinen ihastuu jompaan kumpaan ja se ihastuminen ei oo enää oikeissa rajoissa. Sanotaanko näin että kyseinen tyttö teki miehestäni pakkomielteen, ja se oli aika raastavaa aikaa.

      Valehtelu on asia mitä en hyväksy, mutta tiedän että nää käytökset juontaa ihan sieltä omasta lapsuudesta. Kovasti mies on työtä tehnyt ja tekee edelleen muuttuakseen, ja hyvin on edistynyt. Ehkä hieman liioittelin tuota ''silmin pimein valehtelua'' mutta asiat on ollut yleensä aika pieniä, joita ei ole uskaltanut sanoa jne.

      Meillä menee tällä hetkellä erittäin hyvin, mennyt jo pidemmän aikaa ja olen tyytyväinen tällä hetkellä meidän suhteeseen. Valehtelua ei ole ollut eikä ole luottamustakaan petetty.

      Ja haluan muistuttaa että suhteissa käyttäytyminen yleensä opitaan sieltä kotoa, joten siinäkin on eräänlainen selitys asialle. Jos ei näe mitään muuta kun raivoamista ja huutamista, sen voi luulla olevan ok. Mieheni on kuitenkin ymmärtänyt ettei se ole, ja tietää miten suhteessa ollaan.

      Joten kyllä, olen tällä hetkellä eritäin onnellinen. Enkä nyt syytä kaikesta miestä, vaan olen minäkin ollut ''kamala''. Mutta niin se vain on, että jos rakastaa näin paljon kuin me rakastetaan toisia, kyllä ne ongelmat yhdessä selvitetään eikä heti heitetä hanskoja tiskiin. Hankalampaahan se on nuorena yrittää ajatella asioita, mutta fakta on se että ei me erossa pystytty olemaan ilman toista, onnellisia molemmat on yhdessä.

      Poista
  3. Totta, ei niitä ihmissuhteita noin vaan aloteta ja lopeteta

    VastaaPoista
  4. Olen seurustellut avomieheni kanssa kuusi vuotta. Kaikki on silleen että "oottepas te olleet pitkään yhdessä!" mut ei toi aika vielä kovin pitkä ole. Puhutaan siitä sit kun ollaan oltu parikymmentä vuotta yhdessä. Me ollaan käyty yhdessä läpi uskomattoman paljon asioita ja vaikka toisen naama ärsyttää joskus ja tekisi vaan mieli lähteä, ei mikään syy ole niin iso että toisen noin vaan jättäisi. Kun mulla oli päihderiippuvuus ja valehtelin sen nojalla minkä kerkesin ja kohtelin kaikkia huonosti, avokkini seisoi rinnallani ja sanoi ettei jätä minua yksin. Aikaisemmat on olleet silleen että "jos mä en sun kaa saa täydellistä elämää niin lähe menee". Menkööt. Elämä ei tosiaankaan koskaan ole täydellistä eikä parisuhde ole sitä että kaikki on onnellista. Ei. Parisuhde on asioiden jakamista, kumppanuutta ja arjen elämistä. Se on meillä sitä että käydään kaupassa, katsotaan telkkaria, kirotaan laskuja ja joskus venytetään pennejä. Välillä käydään jossakin lyhyellä matkalla, jos rahaa on. Luksushetket on vaikkapa lettujen paistamista. Kumppanillani on todella ärsyttäviä piirteitä ja tapoja, mutta kaikilla meillä niitä on. Kumppanini rakastaa minua tällaisena kuin olen ja haluaa sitoutua. Hän arvostaa avoliittoa ja parisuhdetta ja tekee kaikkensa sen eteen kuten minäkin. Välillä riidellään, välillä itketään ja sitten nauretaan. Ymmärretään kumppania kun se tulee väsyneenä töistä ja purkaa mieltään. Iloitaan onnistumisista. Lohdutetaan jos epäonnistuu.

    VastaaPoista
  5. http://aijaa.com/8fLDBj

    Yritin linkata blogias kaverille chatiss :D Mainees on kiiriny kauas:D Onnea !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ARGH! Huomasin ite ton saman kun koitin poikaystävälleni tätä juttua linkata! Enpä sitten linkannu :D

      Poista
  6. Jep. Hah, miks miehien oletetaan olevan täydellisiä mut naiset saa (omasta mielestään) tehdä mitä haluu ja pahimmatki asennevammat onki vaan "taiteellisia ominaisuuksia"? :D

    VastaaPoista
  7. Milla Maria, mie yritin kanssa linkata FB:ssä tätä blogia kaverin seinäkirjoitukseen, mutta tuli toi ihan sama teksti O___o Ehdin jo laittaa Jennille sähköpostia aiheesta ja nyt vasta huomasin tän siun kommentin. Aattelin vaa et mulla vähän FB jäkittää omiaan, mut ongelma on näköjään laajempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ite oon yrittänyt linkitellä kavereille vaikka mitä blogeja ja aina tulee tuo sama teksti.. ei oo jennin blogi siis ainoa, kun mulla ainakin face herjaa jokaista blogi-linkkiä nykyisin :D

      Poista
    2. Mie oon taas onnistuneesti muita bloggerin/blogspotin linkkejä jakanut facessa, mutta tää oli eka kerta kun alkoi herjaamaan :<

      Poista
    3. Mulla tuli sama sillon sen Kolmas pyörä -blogin kanssa.. :D Ja nyt tämän, muuten ei oo mitään ongelmaa :>

      Poista
    4. Mäkin oon vaikkamitä blogeja jakanut että tää on ainoo jonka kaa tää on tullu:D?

      Poista
  8. Samaa mieltä.Ja se on tosi kamalaa kun teehdään lapsi ja erotaan kun se on ihan pieni.Tai sitten ollaan yhdessä.mutetaan erilleen.ollaan taas vähän aikaa niin lapset tottuu.Sitten taas erotaan.Raivostuttavaa.Lapset kärsii!Ja sitten "En ole rakastanut sinua pitkään aikaan" vaikka viimekuussa hehkutit onneasi.En käsitä.

    VastaaPoista
  9. Oi että, todella hyvä kirjoitus Jenni! Mä oon aivan samaa mieltä, parisuhdetta täytyy hoitaa ja se vaatii tekoja pysyäkseen kunnossa. Joillekin se vaan ei ole ihan selvää, vaan pienikin vastoinkäyminen tarkoittaa heti eroa. Sitten ihmetellään meidän melkein 8 vuoden suhteen salaisuutta, ja kysellään että eikö me ikinä riidellä? Öö, joo siis ei todellakaan riidellä, me ollaan kaikki kahdeksan vuotta vaan lässytetty toisillemme hanipupupöötä ja osteltu kalliita lahjoja. Haloo?! Me vaan on päätetty, että ollaan yhdessä, ja vaikka se alun intohimoinen ja räiskyvä rakkaus on muuttunut arkiseksi ja tasaiseksi, niin en sitä mihinkään vaihtaisi!

    VastaaPoista
  10. Mä en kyllä ole samaa mieltä. Miksi siinä suhteessa pitäisi olla, jos ei miellytä? Ihan sama, vaikka se olisi joku pikkujuttu minkä takia haluaa erota, mutta jos sen takia haluaa erota, niin sitten eroaa? Miksi hitossa pitäisi olla jossain suhteessa, mikä ei tyydytä, mutta ei kun ei nyt ole tapahtunut mitään järkyttävää katastrofia, niin ei sitten erota?
    Ei kaikki halua olla suhteessa vaan sen takia että olisi suhteessa.
    Ja selvästi ihmisiä on erilaisia, niinkun näistä kommenteistakin näkyy, että jotkut on tosi onnellisia suhteissaan vaikka kumppani pettää, pahoinpitelee ja kiukuttelee päivittäin. Itse en olisi. Kyllä mun mielestä saa erota ihan kuinka pienen syyn takia vaan, tai ilmankin syytä, jos ei vaan kiinnosta olla siinä suhteessa. EI KAIKKIEN TARVITSE SEURUSTELLA. Asia erikseen tietysti silloin, jos parilla on pieniä lapsia.
    Mutta on se nyt aika ihmeellistä, jos porukkaa ärsyttää muiden erot näin paljon. Kyllä te saatte olla niissä suhteissanne vikoineen jos haluatte, mutta älkää vaatiko sitä muilta. En edes ymmärrä, miks vaatisitte.
    En mä kyllä ymmärrä sitäkään, että kaverit neuvoo eroamaan tai pysymään suhteessa. Ei siinä vaan voi voittaa:D neuvoja ongelmien ratkaisuun voi tietty antaa ja kuunnella, mutta ei kannatta mitenkään liian syvällisesti siihen puuttua:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä tietenkin saa erota vaikka hikisukkien takia! :) Jenni varmaan tarkoitti, että jos rakastaa poikaystäväänsä ja kysyy kaverilta, että mitä pitäisi tehdä kun miehessä ärsyttää vaikka sotkuisuus, niin se nyt ei ole kauhean hyvä syy erota jos asiat on muuten hyvin. Sanoit juurikin ettei tarvitse tapahtua mitään dramaattista, jos suhde ei tyydytä niin sitten erotaan, olen samaa meiltä, mutta luulen että jos hikisukkien takia tulee ero niin ne syyt on kyllä jossain syvemmällä :p Olen myös samaa mieltä, etten kyllä itse kestäisi väkivaltaista miestä vaikka se olisi miten ihana hanipöö! :D

      Poista
  11. Jos erotaan pikku asian takia ei olla sitouduttu toiseen. Kun on yli parikymppinen ja seurustellut vuodenkin niin silloin ei kannatta edes hyvänä ystävänä ehdottaa että erottakaa, koska se on todella törkeää. Kauheaa edes joku tulisi sanomaan mulle että erotkaa, koska se ei silloin tiedä kuinka paljon rakastan poikaystävääni.

    Myös on lapsellista ajatella, että parisuhde on aina ruusulla tanssimista. Se vaatii työtä, paljon.

    p.s sulla on ihana blogi ja oot yleensä niin oikeassa!

    VastaaPoista
  12. omassa kaveri/tuttavapiirissä tuntuvat mielipiteet jakautuvan melko mustavalkoisesti: joko ollaan sitä mieltä, että kumppani pitäisi jättää jokaisen poikkipuolisen sanan takia taikka sitten erota ei saisi vaikka toinen puolisko olisi millainen alkkisnarkkari tahansa... kun löytyisi se kultainen keskitie tässäKIN asiassa..

    VastaaPoista
  13. ei saatana, nyt mua vituttaa. et sinä, vaan tää herätti mut. olin eksäni kanssa neljä vuottja nyt suoraan sanottanutta kaduttaa kun erottiin. vittu. joo ja ei se saatana vaihtamalla parane, kuten nyt huomaan t: paskassa suhteessa nyt

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!