HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

voihan eläinihmiset

"Rapsuta sitä ny, kato miten se hei kattoo sua!" Mulle on yks ja sama millä silmällä se sun pokemoni mua vilkuilee, mutta mä en siihen koske! Hyi helvetti. Miks täytyy tyrkyttää omia elukoitaan muiden naaman eteen ja yrittää saada kaikki -eläinvihaajajista lähtien- niistä kiinnostumaan kliseisillä puolustuspuheilla? "Misu on niin erilainen persoona ku muut kissat, tosi älykäski." Jos tolla sun katilla olis vähääkään älliä päässä, se ei kiehnäis mun jaloissa.

Mä en vaan pidä eläimistä. En halua villapaitaani yhtäkään karvaa sun karhukoirastasi, saatikka tilkkaakaan minkään elukan kuolaa tai muitakaan elukoiden eritteitä. En jaksa sekuntiakaan päinhyppivää ja perseelleen koulutettua luonnevikaista terrieriä, pitkin kämppää kusevaa häiriintynyttä kattia, enkä minkään sortin matelijaa. Hrrrrr, menee vilnväreet ajatuksesta.

Mä voin silittää jotain hyvinkoulutettua pientä puudelia tai taputtaa toverillisesti lammasta. Mutta minä en ala nukkumaan koiran kanssa samassa sängyssä, siivoamaan kissanpaskoja vaatekaapista, käymään kylvyssä sorsan kera tai aterioimaan hevosen kanssa samassa aamiaispöydässä. Mä en halua omistaa eläintä, enkä kutsua itseäni yhdenkään karvanaaman mammaksi. En halua olla niitä ihmisiä, jotka ottaa heti marraskuun loppupuolella kuvia elukoistaan tonttulakki päässä ja teettää niistä 1500 korttia, hiirimattoa ja t-paitaa lähisuvulle.

Tajuan, että joillekin se lemmikki on kaikkein tärkein ja ainoa ystävä, perheenjäsen. Mä ymmärrän, että lemmikistä luopuminen on jollekin kuin pieni kuolema. Mutta mä en ymmärrä sitä, miksi monille eläinihmisille on hankala ymmärtää, että kaikkia ei kiinnosta Mustisi kakkaamisväli tai masukivut. Kaikki eivät näe hamsterisi silmissä sielukkuutta kuten sinä, tai eivät halua hankkia samanlaista 100-kiloista piskiä sohvalleen kuin sulla on. Mä kunnioitan eläinrakkauttasi hymyilemällä nätisti kaniinillesi ja taputtamalla pari kertaa sitä päälaelle. Sun tehtävä on kunnioittaa mun eläinepärakkautta ja olla väkisin tunkematta sitä karvapörröä mun syliini. Kato kaikki ei vaan tykkää, vaikka kuinka uskollinen ja ymmärtäväinen se ponisi olisikaan.

52 kommenttia:

  1. itse omistan kaksi mielestäni fiksua ja hyvätapaista kissaneitiä mutta en mä toki niitä kenellekään tuputa. ja varoitan kissankarvoista. ymmärrän toki, kaikki ei tykkää, kissoista tai niiden karvoista, menee mullakin joskus hermo :D mutta juuri nää tuputtajat on asia erikseen... teksti pätee kauttaaltaan myös lapsiin :P jokainen näkee omansa täydellisenä, eikä tajua että kaikki muut tai välttämättä kukaan muu ei todellakaan näe sitä... sille omalle sydänkäpyselle tulee sokeaksi :D

    VastaaPoista
  2. Tää on sama juttu ko pikku lapsissa; "kyllä se MINUN pikku Elmeri on todella viisas", just. Kaikki pitää aina just sitää omaa pikku pilttiä/karvaturriaan älykkäämpänä kuin toiset.
    Kaksi vuotias lapsi on samalla henkisellä tasolla kuin aikuinen koira.. (y)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä ajattelin automaattisesti koko tän postauksen niin, että puhutaan lapsista. jep.

      Poista
  3. Nyt on pakko avautua tähän koska oon niin samaa mieltä tästä aiheesta. Mulla ei ole mitään eläimiä vastaan eikä muutenkaan mutta en vaan voi sille mitään että pelkään koiria ihan todella paljon. Täällä korvessa missä on paljon maalaistaloja niin nämä isännät/emännät on tietty päättäneet että hei, täällä saa koiraa pitää vapaana pihassa. "Meidan koira on niin kiltti" on jotenkin hirvee klisee minkä vaan kuulee joka koiranomistajan suusta. On se kiva käydä lenkilläkin kun loppumatkasta viis isoo koiraa juoksee ja haukkuu sun perässä. Nimim. olen myös ryöminyt ojassa jotta naapurin koira ei huomaisi minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yks tuttu kertoi tässä hiljattain, miten eräällä omakotitaloalueella on koiranomistajat päättäneet pitää piskejänsä vapaana. Kun eihän ne nyt mitään tee ja ne on niin kilttejä. Tää mun tuttu ei sinänsä pelkää koiria, mutta sanoi että ei se kauhean mukavalta tunnu kun sellanen saksanpaimenkoira ravaa suoraan kohti ja omistaja vaan huikkaa iloisesti kauempaa, että "ei se oo vihanen". Joo ei varmaan ole, mutta tossa tilanteessa MINÄ olisin erittäin vihainen. Kun ei kaikki siellä kadulla kävelevät ihmiset ole lenkkivaatteissa, joku voi tulla vaikka ykköset yllä naapurin rippijuhlista tms. ja sillon kyllä vituttaa, jos parhaat juhlavaatteet sotkeentuu kaiken maailman paskaan vaan sen takia että arvon koiranomistaja ei suvaitse pitää hurttaansa hihnassa.

      Poista
    2. Ja vaikka koiria ei pelkäisikään niin kyllähän se valtavan kokoinen, hampaita näyttävä, haukkuva ja hirveää kyytiä itseä kohti juokseva Turre aiheuttaa pelkoa tai huolta vaikka omistaja huutaaki sadan metrin päästä että "meidän Turre on kiltein koira maailmassa!!"

      Itse juuri en koiria pelkää, mutta en silti koe suurta iloa kun jotkut ääliöt päättävät pitää rakkejaan vapaana ja nämä sitten tulevat käymään päälle. Oh tarkoitan toki "tulevat iloisesti sinua tervehtimään, onhan se Rekku niin kiltti ja ihmisrakas koira"

      Poista
    3. Asun maalaistalossa. Koirani menee vislauksesta maahan ja tulee toisesta vislauksesta minun viereeni. Varoituskyltti on olemassa. Pihasta koira ei poistu, koska se on koulutettu niin. Yhtäkään ihmistä päin se ei saa hyppiä ja jos erehtyy hyppäämään, minä teen kyllä varmasti sille niin selväksi, ettei se sitä toiste tee. Ja tarjoudun maksamaan henkilön vaatteiden pesun tai korjauksen.

      Koira on eläin, joka kuuluu kouluttaa siten, että sen kanssa voi elää.

      Minun koiraani täytyy sietää, jos meille tulee kylään, mutta ei sitä tarvitse koskea. Se pysyy kyllä käskystä poissa jaloista ja vierashuoneeseen sillä ei ole senkään vertaa asiaa, saati sitten sohvalle. Eli tervetuloa maalle. Jotkut meistä tietävät koiran käyttötarkoituksen ja paikan. Kenenkään ei kuuluisi joutua pelkämäään kenenkään toisen koiraa - jos pelkää, vika on koiranomistajassa, joka ei osaa hallita piskiään. Jos pelkää oikeaoppisesta hallinnasta huolimatta (=hihna tai tarha), voi harkita pelonhallintakurssia.

      Maaseudulla on monenmoista hiihtäjää. Pidän koiraani vapaana, mutta ehdottomassa käskynalaisuudessa. Jos vähääkään epäilyttää, koira hihnaan, tarhaan tai sisälle. En ota riskejä.

      Poista
    4. Mun peruslenkkini varrella on talo, jonka koira on AINA vapaana ja juoksee "tervehtimään" mua. Harmi vaan, että mä pelkään (vieraita) koiria ihan hitosti, enkä halua aina sydän kurkussa miettiä että mistä puskasta se rakki taas hyppää. Sanoin kerran sen omistajalle että pelkään koiria, niin nykyään se huutaa sen dogin takaisin pihaan. Koira tottelee jos tottelee. Yksinään en enää viitsi sitä lenkkiä kiertää, kun vituttaa niin paljon. Ja joo, asun tosi maaseudulla.

      Poista
    5. mulla on kanssa se iso paha saksanpaimenkoira joka ihmisen nähdessään saattaa juosta kohti.. mutta ei ikinä oo menny ihan ihmisen luo asti jää "tervehtimään" siihen meidän tontin rajalle. Ja tulee kyllä takasin heti ku käsketään.. mä ymmärrän et koiria saattaa pelätä ja varsinkin juuri noita isompia.
      Mutta jos koira ei edes ole tullut ihan iholle saakka eikä lähellekkään mun ei tarvi kuunnella niitä "pidä se vitun rakkis hihnassa huutoja"

      Poista
  4. kissat tykkäävät hiljaisuudesta ja omistajat unohtavat, etteivät kaikki pidä sitä söpönä. on kyllä enemmän kuin harmi, että tuputtajuus on kovin yleistä (muutenkin).

    VastaaPoista
  5. Hajottaa kyllä oikeesti ihmiset, joilla ei oo mitään muuta puhuttavaa kuin meidän turre ja musti :-D Miulla on kaks kissaa ja ne on kyllä niin tärkeitä mussukoita, mutta tiedän, ettei kaikkia kiinnosta. Juttelenkin kissoista lähinnä muiden kissaihmisten kanssa enkä jaksa tuhlata energiaa käännyttääkseni muita ihmisiä eläinrakkauteen.

    Oon tosin huomannut että meidän katit hakeutuu aina nimenomaan sellasten vieraiden seuraan, jotka on joko allergisia tai eivät tykkää kissoista. Varmaan vaan vittuillakseen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun vanhemmilla on kans kissa ja se tykkää kiusata mua(en just hirveesti välitä kissoista) tai siitä et ne on nii arvaamattomia.. Se hyökkäilee ain jostai piilosta mun jalkoihin ja meno vaa yltyy ku se huomaa et säikyn :D

      Poista
  6. Ja jos ne elukat ei oikeasti käyttäydy hyvin, mutta silti tullaan pöpöttämään "On tää meiän Turre kyllä nin kiltti koirulihauvavauva, se syö kädestä!" ....puolet.

    Täälläpäin on kaksi oikeaa järjenjättiläistä, jotka pitävä omaa hurttaansa vapaana pihalla. Aitoja ei tietysti tarvitse koska se oma mussukka tottelee niiiiin hyvin. Oman koiran kanssa kun menin siitä kerran ohi, niin eikös tämä turrikka juokse pihalta mun koiran kimppuun:--)
    Siinä sitten ärisee ja yrittää repiä nahkan irti ja omistajat vain huutavat pihalla "Missii, Missii tule tännee<3<3<3<3<3<3<3". Oma koira ei uskaltautunut puolustautua ja kun itse revin tämän Missi Missukan irti niin omistajta tulevat paikalla "joo siis ei meidän Missi tällee tee".
    No helvetti justiinsa teki, kannttaisko asialle tehdä jotain? Ei vaan siellä se sama räkyttäjä juoksee vapaana, ite en enää sen tontin ohi mene:)


    Itse en ymmärrä jos eläinviha menee niin pitkälle, ettei pysty enää tapaamaankaan ihmisiä joilla eläimiä on. Muutamat sukulaiseni eivät halua tulla asuntooni, koska omistan sen koiran. Hei eivät ole allergisia, ja koira olisi koko aikana makkarissa ettei pääsisi edes kosketuksiin heidän hepeniensä kanssa. Mutta ei, me ei oikein välitetä koirista niin ei me tulla. Asia olisi eri jos tunkisin koirani heidän naamaansa ja kiristäisin ja uhkailisin heitä sanomaan että eikö ole söpö:--D

    Melkein kaikista eläinvihoista päästäisiin, jos omistajat voisivat kouluttaa ne elukkansa, ja olla tunkematta niitä sellaisten ihmisten silmille jotka eivät niistä välitä. Kevyt romaani tuli mutta oli pakko avautua:D

    VastaaPoista
  7. 'käymään kylvyssä sorsan kera tai aterioimaan hevosen kanssa samassa aamiaispöydässä' XD ei vittu! oot huippu :D

    VastaaPoista
  8. HALLELUJA JA AAMEN!

    Oon niin samaa mieltä. Olen allerginen eläimillä mutta en kyllä muutenkaan hirveästi välitä niistä. Jos mun kaverilla on kissa, koira tai mikä vaan eläin, niin asia on mulle ihan fine. Voin jopa käydä silloin tällöin kylässä vaikka saankin allergiaoireita. Mutta en hemmetti sentään kestä sitä, jos kyseinen elukka on ainoa puheenaihe ja omistaja ei tee mitään estääkseen sitä ihkuturreaan nuolemasta mun naamaa tai hyppimästä mun päällä kun yritän istua sohvalla.

    VastaaPoista
  9. tää on niin totta :DD

    VastaaPoista
  10. tiedän tunteen... joillekin on vaan niin vaikeeta ymmärtää että en tykkää eläimistä

    VastaaPoista
  11. Minä taas eläinihmisenä koen tämän tilanteen aivan päin vastoin. Jos et halua karhukoirastani karvaa villapaitaasi, ole hyvä ja pysy poissa kotoani. On niin helvetin ärsyttävää, kun eläinvihaajat änkeävät kylään ja sitten vaativat koirani pois sohvalta, vinkuvat hajusta, karvasta ja äänistä. Ei tarvi tulla, ei oikeasti tarvitse. Voidaan me nähdä kahvilassa tai sun luona, minulla ei todellakaan jää hyvä fiilis vierailustasi, jos saan jatkuvasti pelätä, että potkaiset peloissasi koiraani, joka kävelee omassa kodissaan.

    Pihalla kaikki kakarat ja mummot saavat pysyä kaukana koirastani. En todellakaan halua kiljuvaa kakaralaumaa ympärilleni kesken parhaimman hihnakäytöskoulutuksen. En todellakaan halua lässyttävää mummoa villitsemään koiraani ja opettamaan vasten hyppimistä "Saa se, kun on noin pieni ja nätti." Vittu kun ei saa! Se ei ole aina pieni ja nätti, vaan se on pian 30kg painava yli-innokas rontti. Kenen vastuulla on, kun se tulevaisuudessa kouluttamattomana halkaisee jonkun mummon kallon asfalttiin hypätessään mummoa vasten? Ja vaikka koira jäisikin pieneksi, se on silti täysin omistajan päätettävissä, miten koiransa kouluttaa ja saako Sesse hyppiä vasten vai ei. Kaikki eivät pidä kuraisista tassunjäljistä valkoisissa housuissa, vaikka ne olisikin oman koiran jälkiä.

    Etenkin koiranpentujen kanssa ihmiset menevät täysin sekaisin. Kerran sain sairaskohtauksen keskellä kylää, makasin kaksinkerroin maassa, jolloin kaksi ihmistä käytti tilannetta hyväkseen ja tulivat lässyttämään pennulleni. Toinen kysyi vointiani ohimennen, toinen käänsi selkänsä saatuaan pennusta tarpeeksi.

    Ei todellakaan ole mikään helppo juttu kouluttaa koirasta kunnon kansalaista, kun kanssaeläjillä on vähemmän järkeä päässä, kuin koirallani. Miten te luulette, että koirani voi luottaa ihmisiin, kun päästät naperosi kaupan pihassa syöksymään koirani kaulaan? Parhaassa tapauksessa tahmakätiset kakarat repivät koiraa turkista horjuessaan. Miksi muuksi koira sen kokee, kuin hyökkäykseksi? Ajatteleppa omalle kohdallesi, jos ventovieras hyppäisi kylällä kimppuusi hiuksista repien.

    Kaikista vihoviimeisimpiä idiootteja on toiset koiranomistajat. Koirani ei halua tutustua rakkiisi, ja vaikka haluaisi, minä en halua. Pidä kouluttamaton ja kapinen elukkasi kaukana, vaikka se kuinka "haluaisi tutustua". Minua ei kiinnosta onko koirasi vihainen, omani saattaa olla, enkä halua olla vastuussa siitä, kun se repii Fifisi kurkun auki. Pidä vain koiriasi irti, niin teen minäkin, mutta jos koirasi eivät ole hallinnassa, voit olla varma, että monotan niitä kaikin voimin. Haluan, että koirani kuvittelee, että voin suojella sitä kaikilta, jotta sen ei tarvitse räyhätä suu vaahdossa muille koirille, kuten sinun rakkisi tekee. En voi saada koiraani ajattelemaan niin, muuten kuin toimimalla sen mukaisesti. Yksikään rakki ei koske koiraani ilman minun lupaani ja aivan varmasti puolustan omaani väkivalloin, jos sinun elukkasi tulee iholle. Koska olen toiminut näin, koirani ei puolustautunut viimeksi sen joutuessa hyökkäyksen kohteeksi. Jos koirani olisi puolustautunut itse, kolme 4kg pikkukoiraa olisivat nyt hengettömiä.

    Ymmärrän teitä, jotka ette tykkää eläimistä. Minäkin pidän ainoastaan näistä, jotka käyttäytyvät paremmin kuin ihmiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiaa! Ärsyttää kakarat ja nimenomaa ne toiset koiranomistajat, joiden "koirat haluaa tutustua". Ja näitähän tulee lähes joka lenkillä vastaan ja minun tuurilla varsinkin silloin kun on koulutushommat kesken! Argh!!!

      Poista
    2. Samaa mieltä! Ottaa päähän niin ihmiset, jotka änkevät kylään ja kometavat omaa koiraani omassa kodissani. Koti on koiran ei sinun.

      Poista
    3. Voi todellakin! Remmikäyttäytymisen alkeetkin karisee äkkiä, kun jonkun mamman mielestä on vaan niiiiiin söpöä kun koira hyppii ja pomppii vasten. EI OLE! Minun koirani, minun sääntöni. Yksi eläkeläinen yrittää väkisin repiä koiraani syliinsä joka armaan kerta kun satutaan samaan aikaan samalle kadulle. Nykyään katoan valon nopeudella kun saan pienenkin havainnon tästä ihmisestä. Se koiran ADHD-sekopääkäyttäytyminen, mikä naapurien mielestä on söpöä ja hauskaa, voi olla ihan helkkarin ärsyttävää kun sitä katselee 24/7. Siksi niitä "tylsiä" sääntöjä on. Miksi sitä voi olla niin vaikeaa ymmärtää??

      Poista
  12. Sama asia on kans se, et Facebook täytetään kuvilla ja kertomuksilla ihanastasöpöstä pikku murresta, jonka elämä ei kiinnosta ketään :D pahimmillaan eräs täti laittoi joka päivä 3x päivityksiä ja 5x kuvia koirastaan fb.. raivostuttavaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on eräs aikuinen nainen kaverina, joka tekee just tätä samaa! Sillä on pilalle hemmoteltu, päin persettä koulutettu russeli, josta se sitte postaa joka toisen postauksensa ja laittaa kuviakin, kuinka "ihana" kyseinen piski on. Voi vittu se on raivostuttavaa!

      Poista
    2. JOOO tämä!! Yks kaveri hankki koiran ja joo ihan ok kun se pisti pari kuvaa siitä faceen ja 50 ihmistä tykkäs mutta nyt niitä kuvia on siinä albumissa jo lähemmäs 70 ja tykkääjämäärätkin ''hieman'' laskenu. Ketä oikeesti kiinnostaa kattoo sitä samaa koiraa samoissa asennoissa vittu joka päivä??? Ymmärrän jos haluaa ottaa kuvia mutta miks ne pitää julkasta jossain hiton facebookissa ja tukkia toisten etusivu piruvie! Samaisella kaverilla on myös oma albuminsa kissalle. ok...

      Poista
    3. Miksi ette vain scrollaa ohi?

      Ps. Ei teidänkään kaikki "tärkeät" päivitykset kiinnosta kaikkia.

      Poista
  13. Olen eläinystävä ja just tollanen lässyttäjä, mutta ymmärrän hyvin niitä jotka eivät ole niin eläinrakkaita ihmisiä. Jos pelottaa koirankarvat, niin ei kannata mennä sitten kyläään sellaiseen paikkaan, mutta on myös kohteliasta eläimen ystävältä säilyttää kaapissa teippiharjaa! Esim. jos on juhlat tiedossa, niin eihän se kiva ole, että heti on juhlakamppeet karvakuorrutuksessa.
    Semmonen eläimistä lässyttäminen joka paikassa on hiton ärsyttävää. (itse en koirastani kerro ellei joku kysy jtn). Ja myös se, että syötetään toisen koiralle herkkuja!? Monet koirat on tosi allergisia ja tuskin kukaan vieraalle lapsellekkaan tikkaria antaa ilman että kysyy lapsen vanhemmilta lupaa.

    VastaaPoista
  14. Pystyn kyllä niin samaistumaan tähän postaukseen! Oon allerginen kissoille ja koirille ja on ihan älyttömän ärsyttävää kärsiä hengenahdistuksesta, silmien kutinasta, ihottumaata yms muista mukavista oireista, ihan vaan siksi että se koira on niin söpö ja kiva!
    Kuitenkin, tälläkin asialla on kääntöpuoli: toinen aivan sairaan ärsyttävä asia on ihmiset, jotka haluu väkisin koskea/paijata/ottaa syliin lemmikin, jota ne ei todellakaan osaa käsitellä. Siis on ihan hirvee tunne kun kaveri nappaa syliinsä kanin, nostaen sitä vatsasta niin että eläin vingahtaa kivusta. Sitten saat maanitella sitä laskemaan sen kanin lattialle ja tilanne loppuu siihen, että ihan ylläripylläri se eläin yrittää itse hypätä alas kun kaveri ei osaa pitää sitä ja sitä sattuu. Sit ollaan kauheen pahoillaan ja yllättyneitä kun se ihku pikku pupu ei ollutkaan niinku pehmolelu ja viihtynyt sun sylissä vaikka puristit sitä niin, että silmät meinaa pullistua ulos. Ja sit ihmetellään miks mä suutun.

    VastaaPoista
  15. Hihi, meillä päin on semmonen sääntö, et ei ees tarvi ovesta astua sisään, jos ei halua karvakerää syliinsä. Saa sitten vieras ihan itse tuleeko kylään vai ei :--) Vihaan itse nimittäin sitä, että jotkut eläininhojat nimenomaa tyrkyttää itseään tälläisiin karvapallo kämppiin vieraiksi vaan sanomaan "ota se pois mun läheltä, hyi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *saa ihan itse päättää

      Poista
  16. "Don't ever trust a person who doesn't like dogs" tuli vaan mieleen kun eilen just luin ton lausahduksen:D

    VastaaPoista
  17. Sama on kun on oman koiran kanssa lenkillä ja joku mummeli tulee perhoskoiransa kanssa vastaan ja oma koira melkeempä karvat pystyssä siinä remminpäässä ja mummo tuputtaa perhoskoiraansa haistelemaan ja vaikka kuinka yrittää päästä ohi niin mummeli hokee vaan "eikun ei meiä fifi pure tai mitään tee" nii entä jos vaikka mun musti pureeki? Valoja tauluun nyt.

    VastaaPoista
  18. Yleensä yhdyn sun mielipiteisiin melkein joka postauksessa, mut nyt täytyy sanoo et tää postaus ei oo mitenkää sielunkumppani meikäläisen kanssa. Meillä pätee täällä eläintarhassa semmonen sääntö että jos ei tahdo koiria syliinsä tai kissaa jalkoihinsa nii ei tartte ovesta astua edes sisään :-D Ei siinä mitään jos ei oo esimerkiks isomman luokan koirafani, mut jos niin on sattunu käymään nii ei sitä tartte meille ainakaan tulla käymään. Meillä lemmikit on perheenjäseniä, ja jos joku sanoo ettei siedä mun äitiä olleskaa, nii ei sekään sitte kauheen usein meillä vieraile. Miks lemmikit olis poikkeus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mutta sun äitis ei varmaan tyrkytä itteään syliin ja nuolemaan naamaa? :DD just saying

      Poista
  19. Ei näin, vaan niin että jos sinä et kestä lemmikkiäni, älä tule kylään. :D Koira on perheenjäsen, sinä et! :]

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eli on ok hylätä allerginen/koiria pelkäävä ystävä siksi, koska hän ei ole kykenevä/halukas ottamaan kaikkia elukoita syliinsä? :D kyllä mä ainakin voin käydä asunnoissa jossa on eläimiä, mutta miksi ne täytyy väkisin tunkea vieraan syliin? "Joko otat meidän missen syliin tai et ole tosiystävä!!"

      Poista
    2. Tää on ihan totta! Itse pelkään koiria hysteerisesti, mutta silti koiran omistavat kaverini eivät minua hylkää vaan hommaavat koiran esim. toisaalle, kun olen tulossa kylään. Tai pitävät koirasta kiinni aina tarvittaessa.

      Poista
    3. Mun kenelläkään kaverilla ei ole allergiaa tai pelkoa. :) Vaikka useat kaverit on koira-ihmisiä löytyy myös niitä jotka eivät vaan yksinkertaisesti välitä, joten koira on opetettu automaattisesti vieraiden tullessa siihen että se saa käydä haistamassa ketä tuli, mutta sen jälkeen sen kuuluu olla omalla paikallaan eikä se saa puuttua vieraisiin ellei erikseen pyydetä. Koira on meidän perheenjäsen, sitä ei työnnetä kenenkään syliin nimenomaan sen takia ettei se opi siihen että jokaista vierasta voi lääppiä, mutta ei ole vierailta erityisen kohteliasta valittaa lemmikistä mikäli lemmikki ei häneen edes koske. Jos jollakin olisi allergia, olisi helpompi nähdä muualla kuin minun kotonani, koska vaikka koira ei koskisi niin asunnosta luonnollisesti löytyy allergisoivia tekijöitä. Ja mielestäni allergia ihminen ei saa koirasta valittaa, koska ei se ole meidän syy että hän sattuu olemaan allerginen. :D Ja mitä tulee koirapelkoisiin ihmisiin, on huomattavasti parempi että he itse kertovat että pelkäävät, koska sillon koiran voi pitää kytkettynä tai jopa, IIK, ulkona. :D En minäkään voi sietää koiria jotka tulevat ovella hyppien vastaan, kuolaavat sylii ja haistelevat jatkuvasti, mutta hei sillon vika on ihmisessä joka ei ole kouluttanut koiralleen sellaisia sivistys juttuja niinkun pois, oma paikka, ei saa hyppiä yms. :D

      -Eka anonyymi :)

      Poista
  20. Mua huvittaa kuinka suurin osa ihmisistä on valmis jättämään mahdollisesti kaverinsa oven ulkopuolelle mikäli tämä ei eläimistä pidä, kunhan koira vaan saa jäädä ;D Ite tykkään eläimistä, mutta välillä jotkut ihmiset ovat kuin eläinaktivisteja ja pitää lemmikkejä tärkeimpinä kun ihmisiä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama! :D mä muistan kakarana ku meillä oli pari koiraa, ja jos meille tuli vieras joka esim. pelkäsi niitä, ne laitettiin siksi aikaa säästä riippuen joko omaan tarhaansa tai kodinhoitohuoneeseen keskenään touhuamaan. Ja tadaa, kaikki oli iloisia.

      Poista
  21. Itse omistan lievän ongelmakoiran jonka kanssa sattuu ja tapahtuu. Mikäli mun luokse joku on tulossa kylään niin kyllä mä varoittelen että se sitten ei osaa käyttäytyä ja mieluusti tapaan toisen kotona tai kahvilassa mikäli tiedän ettei toinen osapuoli arvosta hyppivää, haukkuvaa ja yli-innostunutta piskiä, joka sulkee korvansa samantien kun vieras astuu sisään. Ja toki tunkee kiehnäämään, vaikka kuinka kieltäisi... -.-'

    Ja tosiaan, kuten jo aikaisemmin joku mainitsi, teippiharja on ihan ehdoton ykkönen vieraitakin ajatellen.

    VastaaPoista
  22. Voi hellanlettas teitä jotka pitää koiria täydellisenä perheenjäsenenä.

    Siis on munkin koirat mulle tärkeitä mut en silti IKINÄ laita niitä ihmisten edelle, koska ne on vaa mun alamaisia ja mä niiden kuningas joka ohjailee jokasta tekemistä sillä turrithan on loppujen lopuks sangen avuttomia eläimiä.
    Niitä kuuluu käskeä eikä se ole keltään pois, jos joudut määrämään hauvelis ulos huoneesta siks aikaa kun hengailet kaverin kanssa, joka ei nelijaloista välttämättä pidä! Saat viettää laatuaikaa karvapallos kanssa myöhemmin sillä epäilen suuresti että yksikään eläinepärakastaja vierailis jollain farmilla päivittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuntemattomampien ihmisten edelle saa laittaa omat lemmikkinsä. ;)

      Poista
  23. Oon ihan järkyttynyt, että täällä jotkut jättävät jopa ystävänsä ulkopuolelle jolleivat he pidä eläimistä. Itsellänihän on siis ollut paha koirakammo josta olen viimeaikoina onneksi päässyt pois. Sain ihan oikeasti hysteerikohtauksia, kun joku koira tuli mun jaloille hyppimään vaikka mä tiesin sen koiran tulevan vain iloisesti tervehtimään mua. Ja omistajat ei monesti ymmärtänyt sitä, että olin kuolemaisillani kauhusta siihen paikkaan. Ne vain räkätti paskasesti ja hoki, että ei se mitään tee ei se mitään tee. No herranjumala, kyl mä sen tiedän ettei se mua tapa tai mitään, mut saan jonkun sydärin siitä. Muutaman kerran oon lähtenyt juoksemaankin koiraa karkuun... huonoin tuloksin.
    Kyl mä ymmärrän, että monille eläimet on todella rakkaita ja siksi kunnioitankin teidän lemmikkejä enkä hauku niitä tai voivottele kuinka ällöttäviä ne on. Nykyisin olen saanut tätä koirakammoakin kuriin jo sen verran, että voin olla hetkisen koiran kanssa.En silti vieläkään tunne oloani mukavaksi koiran tai kissan kanssa ja siksi en halua niitä pitkäksi ajaksi lähelleni. Toivoisin siis, että te eläinrakastajat ymmärrätte, että vaikka te rakastatte lemmikkiänne niin jollekin se voi olla oikeasti suuri haitta. Jotkut pelkää pieniä harmittomia hämähäkkejä ja joku niin kuin minä pelkää koiria. Niin se menee. Joten pliis. Pistäkää ne eläimet kuriin ja ymmärtäkää meitä jotka eivät viihdy eläinten kanssa ja joita ei kiinnosta kuunnella 24/7 mitä se musti on nyt taas tehnyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä muuta voi esimerkiksi sinun tilanteessa tehdä, kun jättää kaveri oven ulkopuolelle? Mulla on kaksi hilleriä, joista en todellakaan voi luvata, etteikö ne purisi, sekä koira, josta tuskin on mitään haittaa, koska se tottelee sormia napsauttamalla, mutta se tuskin lohduttaa koirapelkoista? Onko sun mielestä jotenkin hirveän hohdokas idea tulla meille? Jos me oltais kavereita, niin eikö ois vaan järkevämpää nähdä jossain kahvilassa? Luuletko, että alan eristämään rakkaita eläimiäni sun takia? Häädän ne pois omalta pediltään, että sää saisit istua olohuoneessa rauhassa? Miksi on niin pakko vääntäytyä eläinkammoisena/-vihaajana eläinkotiin? Onko se joku ystävyyden mittari, että vaaditaan toista pistämään koiraparka yksin kolmen neliön vessaan, että joo katotaampa nyt että rakastatko enemmän mua vai koiraas. Mun koira ei heittele mitään tuollaisia idioottiehtoja, että siinä mielessä se on paljon sun yläpuolella tässä asiassa. Jos me vaikka istuttais siellä vessassa ja antaa koiran olla olkkarissa _omalla_ pedillään.

      Lemmikit on mulle tärkeämpiä, kun kaverit. En mää tiedä miten päin mun pitäis seisoa, että se asia muuttuis. Ikävää, jos se teidän mielestä tekee ihmisestä pahan, mutta aika vähän mää sille faktalle voin tehdä. Ainoastaan perhe menee lemmikkien edelle (tosin koen lemmikit osaksi perhettä). Tietenkään en pidä lemmikkieni elämää toisen ihmisen elämää arvokkaampana, minun mielestä mikään ei saa mennä toisen ihmisen hengen edelle, nipinnapin oma henki. Jos palavasta talosta pitäisi valita kummat pelastan, lemmikit vai ventovieraan, pelastaisin ihmisen ilman hetkenkään miettimistä. Silti, nuo karvakorvat on ihan varmasti mulle tärkeämpiä, kuin se ventovieras, aina vaan ei voi omaa etua laittaa ensimmäiseksi. Kaveriasiassa taas kenenkään henki ei ole vaarassa, joten voin aivan hyvin uhrata lemmikkieni takia pari kaverisuhdetta. Et arvakkaan kuinka monta olen lemmikkieni kautta saanut.

      Loppujen lopuksi, en tiedä onko tästä aiheesta edes järkevää keskustella, koska kukaan ei tunnu olevan samalla aaltopituudella ja kaikki välittää eri asioista erin verran. Osa välittää vähemmän lemmikeistä ja toiset yhtä vähän kavereista. Muut saa puolestani aivan vapaasti häkittää koiriaan kavereiden tullessa kylään, mutta minulta sitä on aivan turha vaatia.

      Poista
  24. Hajosin suuresti, loistava kirjoitus, jälleen.

    VastaaPoista
  25. Tosi hyviä nää sun kirjotukset! :) Mulla on kissa joka on meidän perheenjäsen ja mulle tosi tärkeä, mutta jos meille tulee kylään ihminen, joka ei eläimistä niinkään välitä, niin en ole tuputtamassa sitä kultarakashanipöö-kissaani hänen syliin. Tosin meillä kävi kerran kylässä eräs mummin kaveri, joka pelkäsi kissoja sun muita eläimiä. Meidän kissapa sitten päätti rauhassa kävellä kohti hiekkalaatikkoa, kunnes tää vieras rupeaa mesoamaan, kiljumaan ja ties mitä, huutaen samalla: "Viekää se pois! En tykkää kissoista!" Selvä, olisi kyllä voinut ilmaista asian hieman hiljaisemmalla äänellä, meidän kissalla on kyllä oikeus käydä tarpeillaan ilman, että kukaan sitä sieltä hätyyttää.

    VastaaPoista
  26. Joo no meillä on kans kissoja ja koiria, mutta enpä kyllä helposti suostuisi niitä eristämään toiseen huoneeseen jonkun vieraan takia. Jos joku olisi niin allerginen, ettei edes samassa tilassa pystyisi mitenkään olemaan, niin tuskin hän voisi olla meillä, vaikka ne elukat olisi tilapäisesti toisessa huoneessa tai ulkona, kun ne kuitenkin muuten saavat liikkua talossa vapaasti. Sitä hilsettä ja karvaa siis on aivan taatusti paikassa jos toisessakin ja sillä tosiallergikolla olisi meillä tukalaa joka tapauksessa.

    Tosin minä olen kyllä aina opettanut ja tulen opettamaan koirani jatkossakin käyttäytymään sen verran, että se ei hypi ihmisiä vasten, sen paremmin minua kuin vieraitakaan ja on myös komennettavissa pois häsläämästä tulijoiden ympäriltä, jos niin haluan. Kissaa on vaikeampi komennella, mutta en tyrkytä niitäkään kenenkään syliin vaan se saa niitä silitellä ja rapsutella, joka haluaa.

    Vaikka pidänkin eläimistä, niin en välitä itsekään siitä, jos joku tuputtaa omiaan mulle. (Sama koskee myös lapsia.) Hiukan koiria arastelevia olen saanut hyvinkin tottumaan meidän suurehkoon koiraamme, ja varmasti juurikin sen takia, koska se osaa käytöstavat. Moni koirakammo on tullut nimenomaan siitä, että ihminen on tavannut lähinnä niitä liiaksi lellittyjä piskejä, joille ei ole omistajistaan ollut tarpeeksi pomoa.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!