HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Mäpä kerron teille pari faktaa

Ihmisillä välillä todellisuudentaju hämärtyy, mutta ei hätää, mä voin oikasta väärinkäsitykset ja latoo pari faktaa tiskiin.

1. Uskokaa pois fitnessteinit, maitorahka ei ole ainoa proteiininlähde. Sitä ei siis tarvitse syödä väkisin. On aika karua katsottavaa, kun jotkut vetää sitä naama rutussa tää-on-paskaa-mutta-pakko-syödä -tyylillä ja odottaa, että aamulla herätessä vartalo on kuin kreikkalainen patsas. Protskujauhettakin voi lisätä melkein mihin vaan puurosta viiliin ja pirtelöstä pelkkään veteen, jos ei peruslautasmallilla saa proteiininnälkäänsä tyrehdytettyä.

2. Vaikka on kohta toukokuu, se ei tarkoita etteikö virtsatieinfektion vaara olisi olemassa. Sen verran hauskoja minishortsivirityksiä on tullu vastaan jo huhtikuun alusta lähtien, että huhheijjaa. Pari viikkoa sitten mä olin talvitakki päällä kaupassa (lunta maassa, kylmä tuuli) ja vastaan käveli kaksi shortsisankaria ilman takkeja. Sen jälkeen he menivät kaupan pihaan syömään jäätelöä ja mä meinasin kuolla kylmyyteen pelkästä ajatuksesta, että mun täytyisi kolmen asteen lämpötilassa seistä puolialasti ja nuolla jotain töttöröä.

3. Laihtuminen tapahtuu, kun kuluttaa omaa energiansaantiaan enemmän. Se on niinkin saatanan yksinkertaista. Tai pitäisi olla. Silti tuntuu, että nykyään "siis miten voisin tiputtaa vähän niinku painoo, miten mä laihdun?" on kaikkien huulilla. Ja vastaus on: MITÄPÄ LUULET? Syömällä saatanasti herkkuja, viisi lämmintä ateriaa, kymmenen välipalaa ja makaamalla sängyssä? Saatana ei voi lehteä lukea, nettiin mennä tai ulkona kävellä, kun joka tuutista joku rasvakala pohtii, että kuinkas se paino nyt lähtis liukuun alaspäin.

4.  Painoaan voi nostaa syömällä enemmän kuin kuluttamalla. Tähän "miten saisin painoni nousemaan, syön päivässä purkin rahkaa"-maailmaan tulee myös törmättyä aika usein. Voin vaikka vannoa ja vakuuttaa, että lirauttamalla ruokaan oikeaa voita ja kermaa ja syömällä vähän tuhdimpia annoksia se paino alkaa kyllä aivan varmasti nousta pidemmällä aikavälillä. Viimestään sitten nelikymppisenä...

5. Jos marinasi ja paskanpuhumisesi johdosta kukaan ei enää jaksa olla kaverisi, syy on sinussa, ei ympäröivässä maailmassa. Että turha itkeä siinä vaiheessa, kun on koko tuttavapiiri tullut haukuttua ja suuta soitettua.

6. Facebookiin ei kannata laittaa kumppanistaan "vittu että miehet on sikoja!! vihaan sua jarkkopetteri nivapää niin paljon, kiitti vaan tästäki!!!"-tyylisiä päivityksiä, jollei halua vaikuttaa täysin idiootilta. Unohtamatta seuraavan päivän "kaikki ok kullan kans :)<3"-päivitystä...

7. Hyötyliikunta ja töidenteko on urheilua siinä missä kaikenmaailman jumppailu ja tsumpailu. Ei se sun kroppas tiedä, että treenaatko salilla vai teetkö lumitöitä. Saatana kun ihminen liikkuu, syke nousee ja tulee hiki, se on liikuntaa, tapahtu se sitten spinning-salissa tai kotipihassa puuhommissa! Jotenki tuntuu, että ihmisille liikunta ei ole  vakavastiotettavaa liikuntaa, ellei sitä tee trikoot jalassa ja sykemittari ranteessa.

8. Jos sä olet asiakaspalveluammatissa, sun tulisi osata käyttäytyä sen mukaisesti. Tiskiin naama norsunvitulla nojaava lahna ei ole mun mielestä asiakaspalvelija, vaan väärälle alalle eksynyt aneeminen reppana, jonka kannattaisi keksiä jotain muuta työtä itsensä elättämiseen. "Kiitos", "päivää", "hyvää päivänjatkoa" olis kans ihan jees osata. IHAN JOKAISEN IHMISEN! Aika usein saa vastaukseksi epäuskoisen ilmeen ja hämmentyneen "ki-ki-kiitos samoin....?"-mutinan, kun niitä päivänjatkoja toivottelee. SELLAISEEN KUN EI OLE TOTUTTU!

9. Lapset ei mene rikki komentamisesta. Esimerkiksi eilen Koskarin Gina Tricotin sovituskopeilla juoksi jumalatonta rallia pari pikkujätkää verhoja heilutellen ja saatananmoista meteliä pitäen. Ainoa mitä kuulin heille sanottavan oli hento kuiskaus "hei älkää viittikö...", jonka jälkeen meno sen kun yltyi. Mä olisin halunnut kuulla legendaarisen "ny loppu tai lähette autoon istuun"-komennon, enkä jotain saatanan sipinää ja supinaa.

10. Tyhmyyttään ei ole pakko aina tuoda julki, koska sen sortin läpinää ei jaksa kukaan vähäänlään fiksu kaveri kuunnella. "Mä oon siis niin tyhmä ja vajaa, en niinku tunnistanu ees sorsaa joutsenest vai siis onksne sama eläin hihihii"-sönkötys on sillä tasolla raskasta, että oon valmis lähettämään jokaisen omaa tyhmyyttään tai "tyhmyyttään" esittelevän apinan raketilla kuuhun.




torstai 25. huhtikuuta 2013

Blogimaailma, tuo idioottien kokoontumispaikka

Blogimaailma, tuo nykyajan helpoin paikka tuoda oma idioottimaisuus esille. Enkä puhu pelkästään bloggaajista.


Ensinnäkin mua huvittaa ihmiset, joilla lipsahtaa kuutio soraa sinne alakertaan, kun joku kerroo elämänsä arkisesta hohdokkuudesta, jakaa kuvia kiiltäväpintaisesta ruokapöydästä salaattiaterioineen ja itsestään uudessa mekkosessa. "Mua vituttaa tollanen et kaikki on niinku muka täydellistä!!!!! Ärsyttää tollaset idiootit!!" No voi herranjumala, likapyykkikopasta, jalkasilsasta ja oksennustaudistako siellä blogissa pitäisi kertoa? Kai ny jokainen suht täysillä käyvä ihminen ymmärtää, että bloggaajan ulosanti on pelkkää pintaa, että ei se uusi korkokenkäpari kerro kyseisen henkilön elämästä sen enempää, kuin sen saatanan kenkäparin verran.

Ja kyllähän se on vähän inspiroivampaa lukea blogia, jonka sisältö koostuu syvästä harmoniasta ja esteettisistä elämyksistä makaronilaatikkokuvien ja housuunkusemistarinoiden sijaan. Jos joku on niin saatanan urpo, että sekoaa sukissaan jonkun randomin plotkon "glamourelämästä" (= huoliteltu meikki, kuvaushetkeä varten siivottu koti, kaapista parhaat päällä ja lounas ravintolassa) ja uskoo kaiken mitä netissä lukee, niin eipä oo kyseessä se kadun kirkkain lamppu.

Sitten on nää, joiden ei olisi koskaan kannattanut edes alkaa bloggaamaan. Epäilen, että aika monikin tulee vielä katumaan sitä hetkeä, kun on blogiinsa ensimmäisen läpinänsä läpissyt. Varsinkin eräät teiniäitibloggaajat ja ihmiset, jotka eivät tajua että sitä blogia saattaa lukea ihan kuka vaan tauno tahansa ja vetää vähän vääriä johtopäätöksiä. Kyllä joka toinen päivä itelläkin sormi käy "poista blogi"-painikkeella, mutta viä oon malttanut pitää näppini kurissa...

Ja toki idiootit kommentoijat, jotka lukevat ensimmäisen rivin, vetävät kilarit ja ryhtyvät kolmena eri anonyymia kahden minuutin sisään suoltamaan sellaista raivopaskaa kommenttiboksiin, että veri lentää. "Siis tossa otsikossa luki kissa ja itse koiraihmisenä hörppäsin hengityselimistööni kattilallisen hernemaissipaprikaa ja pahaltahan tuntuu, että opettele huora meikkaamaan!!!!" No niinpä niin...

Sitten nää sankarit, joilla on tapana kertoa ihan liikaa - siis ei edes pientä yritystä pitää sitä blogimaailmaan tyypillisesti kuuluvaa täydellisyysharha yllä. Siis kyllähän mää nautin suunnattomasti lukea teinien parisuhderiidoista, työpaikkaansa omalla nimellään haukkuvan idiootin tilitystä ja urpojen taisteluista sossujen ja virkavallan kanssa. Ja varmasti nauttii tulevat työnantajat, tapahtumiin osalliset ihmiset ja ulkopuoliset, jotka mielellään käyttävät kyseisiä asioita hyväkseen. Eikö vois vaan kuvailla sillä kännykällä kuvia siitä uudesta kynsilakasta sen sijaan, että kertoo tuhansille suhteensa pettämisdraamasta omalla nimellään ja naamallaan?

Ei unohdeta näitä, jotka tavoittelevat sitä kuuluisaa glamourelämää -tai ainakin sen esittämistä- siinä onnistumatta. Mun on vaan vaikee kuvitella, että joka toisella alaikäisellä olisi jotenkin hohdokas ja timantein koristeltu elämä. Kyllä pieni myötähäpeä iskee, kun halpiskalja muuttuu tekstissä drinkiksi, koiran kusettaminen krapulassa fitnesstreeniksi ja Seppälän toppi muotiluomukseksi. Ja hienon ravintolan edessä täytyy käydä ottamassa kuva - ruokailu itse tapahtuu euron juuston merkeissä.




keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Mitäs sitä suotta päin naamaa sanomaan

Mä yläasteikäisenä tuudittauduin siihen harhakuvitelmaan, että paskanlotina ja juoruilu vähenee merkittävästi, kun porukka täysi-ikäistyy. Ja hevosenpaskat! Saatana ku pahenee vaan.

Itse muistan kauniin tarinan menneisyydestä, noin kuuden vuoden takaa, kun minua jokusen vuoden vanhempi -täysi-ikäisyyden jo ohittanut- naisihminen laittoi poikaystävänsä haukkumaan minut Irc-Galleriassa, koska tätä nuorta naikkosta haittasi rumuuteni. Kuitenkin vastaan kävellessään kyseinen ihminen ei suonut katsettakaan mun suuntaan. Eihän sille mitään voi, jos pelkää niin saatanasti pientä lukion rumanaamaista ekaluokkalaista, että joutuu gangstapoikkiksensa laittamaan asialle.

Mä tuolloin ajattelin, että kyllähän joukkoon aina pari vajaampaakin tapausta pitää kuulua, enkä kokenut sen kummempia sydämensykähdyksiä. Mutta nyt kun itse olen tätä maailmaan hurjat 22 vuotta enemmän tai vähemmän negatiivisesta perspektiivistä katsellut, olen saanut todeta joka toisen ihmisen olevan jonkin tason raukkamainen paskanjauhaja, selkäänpuukottaja ja selän takana juoruja levittävä idiootti. "Ei me juoruilla vaan vaihdetaan tietoo, heh heh"-länkytyksen takana piilee omiin elämiinsä kyllästyneiden reppanoiden lapsellinen uteliaisuus toisten elämiin. Samoin "ei me haukuta, vaan annetaan negatiivista palautetta" on aika kulutettu fraasi paskanpuhujien keskuudessa. Mikä kumma siinä on, että on helpompaa luoda muiden silmissä itsestään ärsyttävä paskanpuhuja, kuin rehdisti sanoa mikä missäkin asiassa risoo?

Kukapa ei koskaan toista ivaisi, mollaisi, haukkuisi ja arvostelisi kovinkin sanakäänteinen; itse en ainakaan tunne ketään, jolla olisi aina vain positiivista sanottavaa toisista. Mutta mikä on silloin vialla, kun aikuiset ihmiset eivät uskalla huomauttaa toiselle pienimmästäkään häiritsevästä asiasta, mutta uskomaton ryöpytys rumasta naamasta paskaan luonteeseen onnistuu vaivatta? Jotakuta häiritsee toisen tapa jättää tavarat leväälleen, toinen taas haluaisi huomauttaa jonkun toisen parkkeeranneen hänen tolppapaikalleen. Silti "anteeks hei, olisko mahdollista"-alkuinen lause ei luonnistu, mutta "ei vittu tiäksä mitä se idiootti aivovammanen rumilus taas oli tehny!!!!!"-angsti kyllä sujuu - niin 15-vuotiaalta teiniltä kuin keski-ikäiseltä classy ladyltakin.

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Ihanaa viikonloppua lukijat!

Ihanaa ja aurinkoista viikonloppua kaikille teille mainioille palleroisille! Postaustoiveita saa laitella tuttuun tyyliin, samoin muuta palautetta ja kehitysideoita. 

Pusuin Jepaatti

torstai 18. huhtikuuta 2013

Kun haukutaan väärää puuta

Voi että miten usein me ihmisparat haukutaan pystyyn aivan väärä henkilö/ihmisryhmä/ammattikunta, kun ei kyetä ihan loppuun asti ajattelemaan.

Esimerkiksi kun ostaa kaupasta jotain, jossa on selkeä virhe, tyyliin kirves makaronilaatikossa. Aika monesti ihminen valitsee helpoimman tavan, eli kassaneidille tai muulle kaupan henkilökuntaan kuuluvalle ihmiselle raivoamisen. Sen sijaan, että ottaisi yhteyttä valmistajaan, tuntuu turvalliselta huutaa kesätyöntekijälle tai veikkauspisteen typykälle.

Tai nää yhteiskunnan toivot, jotka haukkuvat Suomen seriffit, kun ei saa hamppu kasvaa ikkunalaudalla tai sakot tuli ylinopeudesta. Se on ikävä kyllä sellainen juttu, että ei niitä lakeja missään poliisien aamupalaverissa päätetä, vaan ne tulee ihan tuolta korkeammalta taholta ja poliisien tehtävä on niiden noudattamista valvoa. Että nyyhnyyh, soita Niinistölle jos kastunut kortti vituttaa.

Hauskoja ovat myös ihmiset, jotka syyllistävät opettajia lasten huonosta kasvatuksesta. Emmää mistään mitään tiä, mutta oon joskus kuullut huhun, että lapsen ensisijaisena kasvattajana toimii vanhemmat tai huoltajat. Ei koulu. Vai onko pointti se, että ekat seitsemän vuotta kakara elää kuin pellossa, ja lähtee sitten kiuluun opettelemaan ihmisten tapoja? Ollaan ihan ku jostain saatanan Viidakkokirjasta.

Usein laite (puhelin, kone, iPad...) on paska, romu ja perseestä. Kyseessähän ei voi olla se, että itse ei ole lukenut käyttöohjeita tai edes yrittänyt opetella sen mekanismia. Ei. Laitehan on ilmiselvästi vähintäänkin Saatanasta seuraava, että ihan vois sillä sitä kuuluisaa vesilintua heittää, kun se ei kerran lue ajatuksia ja tajua sun kolmoisklikkailukasi ja nyrkillä hakkaamistasi!

Monesti myös ihminen syyttää nopeasta lihomisesta suuria luita ja kurjia geenejä, vaikka ihan se oma käsi on sitä hesemättöä lapioinut sinne ihan omaan suuhun. Varsinkin seurustelun alettua käy näin,
että naisten luut kasvaa ja täydelliset geenit muuttuu varsin epäkelvoiksi. Syy ei voi olla kullan kanssa possuttaminen. Myöskään bisset ja siiderit eivät voi olla syynä löllyvään perseeseen, vaan ihan selkeesti syy on joku mystinen sairaus.

Ja onhan sekin ihan tuttu juttu, että suhteen päätyttyä mies on narsistikusipääsika, vaikka neiti itse olisi pannut menemään pitkin kyliä, haukkua nalkuttanut kuin ärsyttävä luonnevikainen koira ja pukeutunut mustiin sukkiin ympärivuorokautisesti tsekaten kaikki miekkosen tekstareista sähköposteihin. Oma syy, mikä se on?

Millon sä olet viimeksi haukkunut ihan väärän henkilön toisen virheestä (ehkäpä jopa omasta virheestäsi...)? Mä voin myöntää, että monesti tulee raivottua opettajien paskoista tehtävien ohjeistuksista, kun itellä ei vaan oma aivokapasiteetti riitä........


tiistai 16. huhtikuuta 2013

Kun minä olin nuori

Mä odotan jo nyt sitä, kun musta tulee vanha ja saan aloittaa lauseet "kun minä olin nuori/lapsi/sinun ikäisesi"-tyylillä ja saada nuoremmat sukupolvet pitämään mua todellisena muinaisjäännöksenä. Toisaalta, miksipä en aloittaisi jo nyt?

Kun minä olin lapsi/tosi nuori/pieni/nuorempi kuin nyt...

... Puhelimessa ei ollut värejä tai se ei soittanut musiikkia. Mun kolmekakskymppiin mahtui parin kuvaviestin jälkeen seitsemän tekstaria ja huikee soittari oli joku saatanan tititiitititiitiiiii-liruloru, jonka itse senaikaisella sävellys-appsilla itse omin pikkukätösin pimputtelin. Cool taustaluva oli joku epämääräinen pikselimössö "vähäx oon enkuli"-tekstillä.

... Nuortenlehdissä oli hymiö-oppaita ja -sanakirjoja, tyyliin " :-) tarkoittaa 'olen iloinen', @--> tarkoittaa 'kukkia sinulle kamuliini'".

... X=ks. "Voix olla? Nähääx koululla? Mix no vittu six"

... Peruna oli hyvää ruokaa eikä ravintoköyhää mössöä, banaani hedelmä, eikä hiilaripommi, eikä 10-vuotiaat osanneet laskea kaloreja ja tehdä kotikutoisia rasvaprosenttimittauksia.

... Lapsilla oli kodit, jonne mentiin koulusta suoraan tekemään läksyt, eikä jääty esimerkiksi kauppojen auloihin räkimään lattialle ja tekemään itsestään muiden silmissä idiootteja häirikkö-es-jonneja.

... Ei ollut ES-Jonneja.

... Walkman oli huikee keksintö! Ketään ei vituttanut kuunnella yhtä ja samaa cd:tä tai vaihtoehtoisesti kantaa mukanaan koko musiikkilevykokoelmaansa. Nykyään palaa pinna samalla hetkellä, kun Youtube ei pyöritä Cheekin kaks minuuttia sitten julkaisemaa hittiä "Coolimpi ku nöyrä", eikä ehdi ekana jakamaan sitä Facebookiin.

... Kukaan ei ollut Facebookissa, vaan ulkona. Siis siellä, missä kasvaa puita ja on esim. lintuja ja hyönteisiä. Siellä voi vaikka lenkkeillä, pelata tai puuhastella muuta. Siis fyysisesti. Kaveritkin haettiin ovelta leikkimään, eikä lähetetty jotain saatanan Angry Birds-pelikutsuja.

... Mikä tahansa oli hauskaa, kun siihen liittyi Heikki Silvennoinen. No mä olen edelleenkin tätä mieltä, mutta epäilen, että nykynuoriin ei ihan iske Sadun ja Tuijan miesongelmat ja Puukon veljesten Amerikan vieras.

... Luettiin kirjoja. Mä oon niin katkera, ku nykyajan käsitykset lastenkirjallisuudesta on joku "Reben ja Tsögen psykedeelinen avaruusseikkailu feat tappajarobotit kolmedeekuvina".



maanantai 15. huhtikuuta 2013

awesome and fantastic day with Jenni

Multa toivottiin postausta "Päivä Jennin kanssa", mutta koska kaikki yksittäiset päivät elämässäni on niin saatanan tylsiä, ajattelin tehdä koosteen useasta päivästä, sellaisen keskivertopäivän. Tässä olkaa hyvät.

Aamu alkaa siitä, kun mun ihan sikamakeen äskolmosen sekä avopuolisoni, kihlattuni ja sielunkumppanini Petjan herätyskellot alkavat soida kello 5.30 upeassa kolmannen kerroksen kattohuoneistossamme. Joskus se alkaa aiemmin, ku meidän arvovaltainen naapuri viettää Lasol-bileitään. Kömyttyäni eiku siis seksikkäästi sängystä viekotellen venyteltyäni ja noustuani meikkaan ja puunaan itseeni duunikuntoon sellaiset kolme ja puoli minuuttia (siihen kuuluu niinku hair brushing ja teeth washing sekä kevyt make-up by alennuskorin meikkivoide ).


20130415_141305

Tämän jälkeen suuntaan design-keittiöömme ravitsevalle, mutta terveelliselle aamiaiselle. Namnam, kylläpä mikropuuro polkaisee päivän mukavasti käyntiin, varsinkin, kun sen unohtaa sinne kiehumaan ja saakin pestä koko saatanan mikron ennen töihinlähtöä!


20130415_141504

Pian  tämän episodin jälkeen käynnistämme Petjan - vai pitäisikö huippubloggaajamaisesti sanoa pelkkä P - kanssa tilavan farmari-Audimme moottorin ja lähdemme ajamaan uinuvan teollisuuskaupunkimme halki kohti työpaikkojamme.

20130413_135924

Kun työpäivä on ohitse, suuntaan treenaamaan, kuin olisin maailman vahvin mies -kisoihin harjoittelemassa! Pukeudun Stadiumin hintaviin ja seksikkäisiin lenkki- ja salivaatteisiin, ja heitän todella pitkän puolen tunnin lenkin uusimmat listahitit 5 vuotta vanhassa soittimessani soiden.

20130414_124944

20130407_120450

Kun olen suorittanut rankat treenini (salin seiniin nojailu, penkillä istuminen, Me Naisten lukeminen ja oman perseen tsekkailu kokovartalopeilistä), on virkistävän suihkun aika. Ihana yksiön vessa/suihku/pesuhuoneemme on kuin kreikkalaisesta kylpylästä... Suihkunraikkaana, ilman meikkiä (ellei huulipunaa, meikkivoidetta, puuteria, kulmakynää yms. lasketa) näytänkin tältä:

20130414_133126

Sitten onkin aika harrastaa muita ihania vapaa-ajan aktiviteetteja ja muodikkaita harrastuksia, esimerkiksi gourmeeruuan valmistaminen (perunoiden keittäminen) ja Arabioiden kiillottaminen (tiskaaminen).


20130415_141315

20130415_141321

Joskus myös ajelemme perheautollamme kaikissa ihanissa paikoissa tai käymme hienoissa ravintoloissa - kuten Rax - syömässä ja nauttimassa P:n kanssa toisistamme.


20130407_164414

20130414_155715

Jos kiireiseltä, sosiaaliselta, rikkaalta ja hektiseltä elämältäni jää aikaa, voin käyttää sen itseni kuvailemiseen ja blogin kirjoittamiseen. Joskus (päivittäin) lekottelen eroottisessa yöasussa (P:n muumipaita, jossa Muumipappa keittää Haisulin kanssa ponua) sohvallamme ja uppoudun makujen maailmaan (syön kilon Makuunin karkkeja ja viisi herkkuleipää).

20130407_151648

Kun päivä alkaa olla lopuillaan, siirryn tilavaan 120 cm:n vuoteeseemme ja ryhdyn ottamaan kauneusunia. Ah, olipas taas niin ihana päivä.


....miten tää jotenki kuulostaa ihan Tukiaisen blogilta?

mites siä koulussa ny pitikä käyttäytyä?

Koska kaikki muutkin, mäkin aion nyt kantaa korteni kekoon tässä paljon puhutussa ja järkytystä herättäneessä oppilaan ja opettajan välikohtauksessa. Voisin sanoa, että tääkin homma menee kategoriaan "paljon melua tyhjästä...".

Siis sehän on selkeä fakta ja luonnonlaki, että jos sä teet jotain tuhmaa, sä saat siitä rangaistuksen. Tai sen pitäisi mennä niin. Tässä tapauksessa sanktio meni aivan väärään osoitteeseen ja äärimmäisen paskat käytöstavat omaava es-jonne nousi uhriksi. Siis mitä helvettiä? Pitäisikö opettajien hermojen olla elastista kumia ja antaa apinoiden kekkuloida mielin määrin?

Mä en ota kantaa siihen, ylireagoiko opettaja; videosta ei näe todellista työntövauhtia tai sitä, paljonko tämä suutasoittava pikkukaveri pisti vastaan. Mutta sen näkee, että suuta on soitettu ihan tarpeeksi ja aika on poistua. Jos ei hyvällä, niin pahalla. Kyllä yläkouluikäisen pitäisi ymmärtää lause "ole hyvä ja poistu", varsinkin kun se usealla eri tyylillä ja tavalla hänelle selkeästi artikuloiden sanotaan. Siinä vaiheessa opettajan vaihtoehdot on vähissä: lähteäkkö paikalta ja antaa teiniprinssin voittaa erä, vai näyttää, että tässä koulussa ei jumalauta pelleillä.

Mä olen suorastaan järkyttynyt siitä, miten monet pitävät opettajaa simputtajana, koska pyysi oppilasta (joka oli ilmeisesti eri kaveri, kuin tämä videon todellinen sankari?) ottamaan hupun pois päästä. EI JUMALAUTA, hyviin tapoihin kuuluu sisällä ja varsinkin ruokailutilassa ottaa pois päästä hattu tai huppu. Jos hyvien tapojen noudattaminen ja niissä opastaminen on kukkoilua tai simputtamista, niin hienossa jamassa on tämänkin maan tapakasvatus. Miksei samantien nosteta jalkoja pöydälle, räitä lattialle, kaiveta persettä ja puhuta päälle? Typerää rajoittaa näiden isänmaan toivojen elämää jollain säännöillä! Eletään pellossa ku saatana viidakon eläimet!

Olisin halukasmyös kuulemaan näiltä opettajan potkuista juhlinneilta ihmisiltä, miten tilanteessa olisi pitänyt toimia? Joku keskenkasvuinen urpo rääpii päätään ja myrkyttää samalla koko opiskeluilmapiirin, mutta ei suostu lähtemään maanittelemalla, pyytämällä ja keskustelemalla. Kauanko tuollaista paskanlotinaa pitää sietää, ennen kuin sen kullannupun saa taluttaa helvetiin sieltä muiden päivää pilaamasta? Vai kutsutaanko saatana poliisi ja paloauto selvittämään tilanne?

Jokaisella on oikeus opiskella turvallisessa koulussa, jossa ei tarvitse katsella, kuinka oppilaat vittuilevat opettajille haastaen riitaa ja kaivaen verta nenästään. Suurin osa kuitenkin astuu siitä koulun ovesta siksi, että jotain oppisi, eikä siksi, että pääsisi kohottamaan itsetuntoaan mussuttamalla paskaa koulun henkilökunnalle - tai katsomaan, kun joku muu tekee niin. Joten jos se olisi musta kiinni, tulevaisuudessakin muiden opiskeluympäristön pilaavat oppilaat voitaisiin taluttaa ulos - jos ei kerran selkeä puhe mene siitä korvanlehdeltä eteenpäin.

Mä en tiedä, kuinka paljon videon teinijätkää nolottaa tai kuinka häpeäissään hän on tapahtuneesta ja videon tajuttomasta leviämisestä. Tuskinpa hän tällaista mediamylläkkää olisi toivonut, koko Suomi kun häntä pitää nyt aikamoisena urpopetterinä. Mutta mä ihan vilpittömästi toivon, että kasvaa ja ymmärtää huonon käytöksensä ja ennen kaikkea korjaa toimintaansa. Myös opettajan kannattaa miettiä, haluaako hän pilata hermonsa vastaavanlaisten arjen sankareiden parissa. Kyllähän me kaikki ollaan teiniangsteissamme tehty jotain aivan käsittämättömän ääliömäistä - niistä ei vaan ole tullut videopätkää kaikkien nähtäväksi. Joten pikkuriikkisen annan sympatiaa ihan molemmille osapuolille.

Mutta nyt heitän pallon teille lukijat: kertokaa itse omat kokemuksenne koulukurista? löytyykö jonkun koulusta vanhanaikainen opettaja, joka olisi jakelemassa mielellään iskuna sormille karttakepin avustuksella, vai onko kokemukset opettajista päinvastaisia? Onko koulussasi opettaja, jolla paukkuu hermot heti tai vastaavasti lammasmaisen leppoisa kumihermo? Jaa kokemuksesi kanssamme!

torstai 11. huhtikuuta 2013

2000 lukijan rajapyykki lähestyy!

Mikäli 2000 menee rikki, miten tätä mainiota asiaa tulisi juhlistaa? Ehdotuksia?

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Syömisen häpeä

Nykyään syömistäkin tunnutaan pitävän nolona asiana, vähän niin kuin jotain intiimivaivaa. Satunnainen karkkipatukka muiden maitorahkaa mättävien ihmisten läsnäollessa on melkein yhtä häpeällistä, kuin kusta housuun ruuhkabussissa. Enää ei herkutella tai syödä hyvää, vaan sillekin on lehtien sivuilla annettu nolo nimi "tunnesyöminen" tai "lohtusyöminen".

Leffakarkit ja pitsaperjantait ovat konkreettisia esimerkkejä ihmisen heikkoudesta, mikäli nykyruokakulttuuria uskoo. Syömistä ei harrasteta enää sosiaalisena ja miellyttävänä tapahtumana, vaan pakollisena toimintana elämisen jatkumisen suhteen. Ruokailun tulee olla kontrolloitua ja kuin kisadieetillä olevan kehonrakentajan ravinto-oppaasta, eikä ruoka ei täytä nykyajan direktiivejä, jos se maistuu hyvältä.

Musta tuntuu, että mä heittäydyn niskoilleni hissikuiluun seuraavasta "testaa oletko lohtusyöjä"-rastitustehtävästä naistenlehdessä. Tai artikkeleista, joissa ihmisestä yritetään tappaa viimeinenkin nautinnonhaluisuus. Tai internetkeskustelusta, jossa jokaikinen ruokavalio lytätään paskana tapana nauttia päivittäiset ateriat. Jospa ihan siirryttäisiin porukalla letkuruokintaan, niin eipä tarvitsisi murehtia eväsleivän kuitumäärää tai kananmunan keltuaisen kaloripitoisuutta. Tai juodaan vaan vettä ja kuollaan onnellisina - ja ennen kaikkea itsekurin näkökulmasta katsottuna kärkikastina.

Mikä siinä on, että kaikki täytyy vetää niin vituilleen ja viimesen päälle överiksi? Nälkäänsä tai mielitekoonsa ei saa jääkaappia avata, ellei kellonaika ole oikea ja kaapin sisältö asianmukaisesti varusteltu. Tokihan on hyvä, jos ihmiset skarppaa ruokatottumuksissaan, mutta jos oikein etsimällä etsitään eri ruuista vikoja, niin eihän täällä saa saatana syödä mitään. Jos ei ole hiilareita, niin sitten on liian vähän protskua. Jos on sopivasti kaloreita, niin ei ole kuitua. Kalsiumia tulee sopivasti, mutta on liikaa sokeria. Muuten hyvää ravintoa, mutta maistuu liian hyvälle.  Nyyh.

Mä olen vähän sitä mieltä, että me eletään ortoreksian kulta-aikaa. Nykyajan itsekuriajattelu ja vahvan luonteen todistelu on hypännyt työ- ja koulumaailmasta ruokakulttuuriin ja syömistottumuksiin. Ennen piti olla ahkera työntekijä ja huippuoppilas, nyt ravintoterapeutista heti seuraava ja mehukeittopaaston mestari. "Ai sulla on eväänä sämpylä, oi että, antaispa munkin itsekuri syödä joskus tollasen hiilarileivän." Joo ja antaispa munkin itsekuri potkasta sua nenänvarteen.



maanantai 8. huhtikuuta 2013

matkailu avartaa

Nuoria kannustetaan lähtemään ulkomaille tai edes toiselle puolelle Suomea opiskelemaan tai puuhastelemaan jonkin sortin hanttihomma, koska matkailu avartaa ja lässynlässynlää. Mitäpä jos ei kiinnosta pätkääkään?

Mä itse en ole ihminen, jota kiinnostaisi yhtään vaihto-oppilaskuviot, työpätkät Euroopassa tai mitkään au-pair-reissut. Voin lähteä lomailemaan, mutta en kyllä työnmerkeissä heilumaan minnekään huitsinperseeseen. Ymmärrän, että monet kusevat hunajaa saadessaa em. mahdollisuuksia tai ovat innolla lähdössä pikkupiiaksi Etelä-Eurooppaan tai blokkaamaan Turkkilaiseen yökerhoon. Tai haluavat Jenkkeihin vaihtoon tai kielireissulle Maltalle. Mutta mä ymmärrän myös helvetin hyvin, miksi kaikkia ei kiinnosta.

Siltkin nämä matkailuavartaa-vauhkoojat eivät pysty sitä käsittämään, että kaikkien mielenkiinnonkohteet eivät ole siitä kuuluisasta samasta puusta veistettyjä. Kaikki haluaa matkustella, kaikkien kuuluu hakea kokemuksia sieltäsuntäältä ja kaikkien kuuluu olla innoissaan lähdössä pitkin palloa pyörimään ja etsimään sitä kuuluisaa avartumista. Hauskaa on myös se, että monesti nämä vauhkoojat ovat näitä Teneriffan Suomi-baareissa Kari Tapiota kuuntelevia urpoja. No sepäs vasta maailmaa avartaakin.

Mun mielestä maailmaa voisi avartaa joku kehitysapureissu Afrikkaan tai jumalaton patikointi jossain Jumalan selän takana viidakossa, ei niinkään joku etelässä bilettäminen tai hotellin respassa juoksupoikana oleminen. Tai mistäs mä sen tiedän. Silti veikkaisin vaan, että todellinen kulttuurimatkailu ja astetta karummat olosuhteet ovat niitä, jotka sitä ihmisen mieltä avartavat, ei shoppailu ja ihanat drinksut altaalla.

Mä ainakin olen ihan tavallinen tassukka, joka saa ihan tarpeeksi iloa ja jännitystä arkielämästä tässä kolkossa teollisuuskaupungissa. Kyllä mä lomalle mielelläni lähtisin, mutta en kyllä avartamaan yhtään mitään muuta ku rusketusta.

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Nykylapsien kodittomuus

Se on tosi kurjaa, että nykynuorilla ei ole koteja. On kissojen katastrofiyhdistyksiä ja kulkukoirakerhoja, mutta kukaan ei auta kaduilla ja kauppojen auloissa vaeltelevia teinilaumoja.

Mikä siinä on, että täytyy seisoskella jumalattomalla porukalla ihan missä vaan tuulikaapissa tai kioskissa, jonne vaan sattuu ilmaiseksi pääsemään? Mikä on nykykodeissa vialla, kun täytyy lorvia kylillä ja kaikenmaailman eteisissä ja ovien edustoilla? Sitten kun pyydetään poistumaan, haastatellaan vittua, huudellaan ja lähdetään nokka pystyssä ku jotkut saatanan marttyyrit.

Kun mä olin nuori, mulla oli koti jossa olla, samoin ystävilläni. Niissä pystyi tapaamaan kavereita sisätiloissa, ihan ilmaiseksi ja luvalla. Ei tarvinnut nojailla rappukäytävän seinään tai vallata pikkukaupan eteistä kymmenen idioottikaverin kanssa ja itkeä sitten, kun joku näyttää ovea. Vittu jos ei kakarat kotonaan halua olla, eikä edes ulkoilmaa kestä, niin voi hellanlettas taas.

Nyt joku kehnoista kotioloista kärsivä pahoittaa mielensä. Että ei kotona aina voi olla, vaikka haluaisikin. Joo, sehän on ihan selkeä fakta. Mutta ei joka toisella teiniurpolla voi olla kehnot kotiolot, jotka pakottavat syljeskelemään kaupan lattialle, roskaamaan rytätyillä eeässillään ja huutelemaan haistavittua ohikulkeville ihmisille. Vai?

Toisaalta jos mä olisin niiden lorvailijateinien äiti, emmäkään niitä sisälle kotiin enää ottaisi rääpimään päätä kymmenen muun vapaan kasvatuksen tuloksen kanssa. Kuka sellasta jumalatonta teinikitinää jaksaisi loputtomasti kuunnella? Mulla kilahtaa heti jo Nesteellä kahvilla ollessani, kun mitään ostamattomat kakarat pistetään pihalle pelikoneiden vierestä seisoskelemasta ja alkaa se tajuton mussutus ja nassutus. Ostakaa jotain tai painukaa helvettiin istumasta! Tai opetelkaa olemaan siellä kotona! Urheilkaa vaikka ja lopettakaa tollanen ameebamainen lorvailu!