HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Teinisuhdeivailua

Mä en käsitä, miksi teinisuhteita ja alle 18-vuotiaiden seurustelukuvioita aina sätitään ja mollataan. Kai ny yläkoululaisten seukkaus on vähän eri sarjaa, kuin nelikmppisten avioliitto ja mun käsittääkseni sen niin kuuluu ollakin!

Aina se sama laulu vitunteinisuhteista, noloista säädöistä ja lapsellisesta tavasta sitä seurustelua toteuttaa. Ällönsiirappisia tekstareita, pikanäkemisiä kioskinkulmalla, puolen vuoden odotusaikaa ensimmäisen ja toisen poskipusun välillä ja pelkästään Facebookin chatin välityksellä tapahtuvaa yhteydenpitoa pilkataan ja ivaillaan. Ilmeisesti 14-vuotiailla kuuluisi olla vauhdikas seksielämä, asuntolaina ja kirkkaat suunnitelmat viidellekymmenelle vuodelle? Ainiin, kun sekään ei ole hyväksyttävää (jota en kyllä yhtään ihmettele)! Miten sen ikäisten, toisiinsa ihastuneiden ihmisten, pitäisi seurustella ja nauttia toistensa seurasta?

Mua myös huvittaa, kun parikymppiset ihmiset ottaa vertailukohteekseen yläasteikäisen ihmisen seurustelun ja naureskelee sille - itsellä kun on jo niin huikean monta vuotta teinisuhteista. "Siis voi jeesus noita kakaroita, mä en ainakaan jaksais Tsygen kaa tollast teineilyy, meillon niinku jo oma kissa ja kihlasormukset!!" Tai sitten se, kun nauretaan teini-ikäisen surulle suhteen päätyttyä. "Ei voi ottaa puolen vuoden seurustelun jälkeen noin koville joku ero!!!" Kyllä, kyllä se vaan voi!

Ensinnäkään mä en lähtis hirveästi kenenkään suhteita vertailemaan tai arvostelemaan ylipäätään, saatikka niiden yläkoululaisten. Ne seurustelusuhteet on ihan yhtä arvokkaita ihmissuhteita, kuin vanhempienkin ihmisten suhteet. Ihmissuhteisiin kun ei ole olemassa tärkeysmittaria, joka määrittelee iän, ajan, tavan ja tyylin mukaan suhteet tärkeysjärjestykseen. Itse elän edelleen samassa teinisuhteessa, josta aivan varmasti oli sanottavaa yhdellä jos toisellakin. Mutta kappas vaan, ei se ripari-ihastus välttämättä ole hetken huumaa ja teinipelleilyä.

Onko tää sitä teinirakkautta?

48 kommenttia:

  1. Hear, hear! Ite aloin seurustella ensimmäisen kerran elämässäni sinä kesänä ku täytin 16, ja lähipiiris ihmeteltii ja vähäteltiin, et "onks se nyt sitä jotai seurusteluu" ja "taidat olla ihastunu", ja "mite teist nyt yhtäkkiä pari tuli" (koska oltiin ensin kavereita). On se kumma kun ulkopuoliset tietää omasta tunne-elämästä itseä paremmin... Ensin olikin ehkä ihastusta, mut tunteet syveni hiljalleen ja se suhde opetti mulle yhtä ja toista itsestäni, miehistä ja elämästä. Ja toimi tukiverkkona aikuisuuden kynnyksellä ja mm. vanhempien avioerossa. Vaikka suhde tulikin tiensä päätökseen, ni ilman sitä en olis sama ihminen mikä oon tänä päivänä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kesti siis kaikenkaikkiaan 4,5 v eli mistään pikkuihastuksesta ei ollut kyse. Ei niin että lyhyempi suhde ei voisi olla merkityksellinen.

      Poista
  2. Ihan parinkympin kynnykselläki, kun oli ongelmia parisuhteessa ja mahdollinen ero oli puheissa niin mulle sanottiin "Älä huoli, kyllä sinä löydät vielä uuden poikaystävän!" Täh? Siis tosi lohuttavaa, jos tää "tsemppaaja" ei edes tiiä millanen suhde on kyseessä. Pistää lähinnä vaan vituttaan. :D

    VastaaPoista
  3. Asiaa! Itelleni näin aikusen näkökulmasta teinisuhteet on lähinnä söpöjä :)

    VastaaPoista
  4. Ei muista lehmä vasikka-aikaansa. Sitä nauretaan, kun on itse ollut samanlainen. Eniten inhottaa ne, jotka naureskellen toitottavat jätetylle 13-vuotiaalle, että "voi voi kyllä se sinun sydämesi vielä ihan oikeastikin tulee särkymään!" Tottahan se on, että parin vuoden päästä koko homma varmaan naurattaa, mutta kyllä se muutaman viikon jutun kariutuminen vaan siinä iässä pahalta tuntuu! Ja saakin tuntua. Ehkä tekis dissailijoillekin hyvää kaivaa esille ne omat nuoruusvuosien päiväkirjat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep :D nuorena koetut sydänsurut nimenomaan ovat niitä järkyttävimpiä ja koskettavimpia. Myöhemmin on enemmän kokemusta ja osaa selvitä tilanteesta paremmin. Vaikka se joskus naurattaisikin, silloin se kuitenkinkin juuri sillä hetkellä on vakavaa

      Poista
    2. Itse taisin ensimmäisen kerran 12 vuotiaana 'seurustella', ja kyllä sekin suhde kesti vähän yli vuoden.. Silloin tietenkin tuntui oikein pahalle!
      + Kaiken lisäksi joidenkin ne nuorena aloitetut suhteet kestävät kauankin!

      Poista
  5. On ihan jees että teineillä on noita harjoittelusuhteita, koska niistä oppii. Mutta on ne 13 -vuotiaiden kinderkihlat silti hauskaa viihdettä :D

    VastaaPoista
  6. Taas oli kyllä niin asiallista tekstiä, että ei voi muuta kuin nostaa hattua.

    Todella ärsyttävää omassa kaveripiirissänikin kuunnella kavereiden nillitystä jos satutaan joku yläasteikäinen pari näkemään käsi kädessä niin heti alkaa se "kyllä se siitä vielä vituiksi menee!!!" "tuon ikäiset eivät kyllä tiedä mitään rakkaudesta!!!" "noloa!!" -huutelu. Sitä paitsi minun mielestäni ainakin ne on ihan söpöjä sellaiset parit, joissa molemmat osapuolet niitä 16-kesäsiä nuoria ja on vielä vähän uutta ja jännittävää ja juurikin pidetään toista kädessä ja vähän halaillaan. Mieluummin minä sellaisia pareja katson kaupan kulmalla kuin niitä jotka nuolevat niin intohimoisen näköisesti housut kintuissa.

    En nyt väitä, että jokaisen juuri yläasteelle menneen pikkupirjon -tai petterin ihastus on välittömästi palavaa rakkautta, mutta ei sitä siltikään kukaan muu voi ulkoapäin nähdä kyseisen henkilön tuntemuksia. Kun itselläni 15-vuotiaana päättyi eka seurustelusuhde niin kyllä se jätti jälkensä, kun siihen poikaystävään ehtyi puolessa vuodessa kiintyä. Vaikka kyseisestä suhteesta on nyt semmoiset 5 vuotta niin kyllä edelleen muistelen haikein mielin niitä aikoja.

    Mielestäni noissa "teinisuhteissa" ei ole mitään pahaa. Jostainhan se on aloitettava, että saa sitä kokemusta. :)

    VastaaPoista
  7. Täysin samaa mieltä. Välillä alkaa oikein ärsyttämään kun itse aloin seurustelemaan nykyisen poikaystäväni kanssa 15 vuotiaana ja aikaa on jo kaksi vuotta vierähtänyt eteenpäin, ihmiset jaksaa edelleen olla samalla kannalla että "kyllä se vielä paskaks menee, ei tossa iässä voi olla mitään vakavaa" jne. Puoltoista vuotta ensin kaukosuhdetta ja nyt puoli vuotta asuttu yhdessä. Tällä hetkellä tuntuu siltä että tuota jaksaa monen monta vuotta eteenpäin katsella ja ihan mielellään, kliseisesti sanottuna musta tuntuu tällä hetkellä että oon löytänyt elämänkumppanin.
    Mutta monien mielestä olen niin nuori, että en voi rakkaudesta mitään tietää.

    VastaaPoista
  8. Itsekin olin 13v ku ekan kerran aloin seurustelee, nyt 22v ja edelleen sama mies ku tuolloin.! :-P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, 9 vuotta ja vielä noin nuoria! Pakko sanoa, että ihanaa kuulla tälläsiäkin rakkaustarinoita once in a while :)

      Poista
    2. Itselläni on myös kaveri, joka alkoi seurustella poikaystävänsä kanssa 14-vuotiaana. Nyt he ovat molemmat 24 ja menossa kesällä naimisiin :D Toki tällaiset tapaukset ovat vähemmistöä, mutta se, että näitäkin tapahtuu on hyvä osoitus siitä, etteivät kaikki teininä aloitetut suhteey ole automaattisesti "naurettavaa pelleilyä".

      Poista
  9. Mun vanhempien tuttavapiirissä on parikin pariskuntaa, jotka on nyt jo nelikymppisiä, ja alkaneet seurustella 14-15-vuotiaina. Ei sitä koskaan tiedä! :D

    VastaaPoista
  10. True dat. Se suhde kehittyy ajan kanssa jos on kehittyäkseen.

    Mutta ehkä ongelma on siinä, että kun yläkoululaiset yrittävät esittää niin hirveän aikuisia, heitä ruvetaan kohtelemaan aikuisina? Siis tarkoitan nyt tätä teini-iän ristiriitaa: ollaan alentuvia ja puhutaan lapsina, mutta oletetaan aikuisen käytöstä. Kai se alentava kohtelu on vähän yksinkertaisempien tapa purkaa ärtymystään.
    Ylipäätänsä kaikenlainen yleistys ja vertailu ärsyttää suhteiden kanssa.
    "En MINÄ vaan voisi seurustella itseäni viisi vuotta vanhemman kanssa!"
    No kiva ettet sinä voisi, joku muu voi :D

    Tai näissäkin kommenteissa joissa puolustetaan teinisuhteita varsin alentuvaan sävyyn. "Joo siellä ne pussailee ja vähän halailee, söpöä!"
    Kun faktahan on se, että teinienkin suhteet voivat olla kypsiä ja vakavia. On hyvä muistaa se yksilöllisyys asioiden kanssa. Tuntuu että kaikki teinit joko luodaan kastiin että joko ollaan lapsia, tai ollaan lapsia jotka yrittävät leikkiä aikuisia. Teini-ikä kun on sellainen ikä jossa yksilölliset erot ovat HUIMAN suuret. Joktu ovat lapsia, jotkut ajatusmaailmaltaan ja ajattelultaan jo aikuisen tasolla, mutta ennen kaikkea suurin osa teini-ikäisistä on teini-ikäisiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Itse olen ollut saman miehen/pojan/mikälie tällä hetkellä, tiedä miksi kutsua 3 vuotta ja täytän nyt 17. Ja kyllä mä uskon että meidän suhde on ihan yhtä vakava, kuin aikuisenkin seurustelevan parin.

      Ja tuosta ikäero asiasta: viiden vuoden ikäero ei tunnu enää isolta kun molemmat sukupuolet ovat aikuistuneet ja asuvat omillaan, ovat päättäneet jo enemmän omista asioistaan. Mutta 14-vuotias ja 19-vuotias kuulostaa ainakin omaan korvaan hassulta, sillä 19-vuotias saattaa olla jo työelämässä tai yliopistossa, kun taas 14-vuotias on vasta peruskoulussa, jolloin elämäntilanteet ovat todella erilaiset. Mutta jos molemmat ovat onnellisia, mikäs siinä :)

      Poista
  11. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  12. Joskus 12-13-vuotiaina (ala-asteella vielä) joku lipsautti koulun käsityöntunnilla vahingossa että joku oli jonkun kanssa, niin opettajalta tuli jäätävät raivarit siitä, että ei tän ikäisenä kukaan vielä seurustele ja niin edelleen. Ja perusteli tän sillä, että kyllä sitten viidentoista vuoden iässä sitä ehtii kunnolla tekemään. Dafuq, onhan siihen jopa kolme vuotta! Ärsyttää muutenkin vanhanaikaiset kuvat siitä että vasta 15-vuotiaana saa mukamas seurustella. Mikä ihmeen raja se on? Eikä ne kolmetoistakesäset nuoret parit nyt mitään ipanoita ala hankkimaan, jos te sitä luulette, en usko että kovin moni ala-asteikäinen (tai yläasteen oppilaskaan) katsoisi sänkyyn päinkään...

    Kyllähän sitä välillä tulee naureskeltua kun Maija ja Mika kahden kiihkeän päivän jälkeen eroavat dramaattisesti, mutta en ymmärrä mikä siinä on niin kamalan... kamalaa.

    VastaaPoista
  13. tää on nii asiaa ! veit mut sanattomaks ku tää postaus oli nii hyvä <3

    VastaaPoista
  14. kylkyl, mut uskon et moni järkyttyis siitä kuinka monen 14-vuotiaan seurustelusuhteeseen se seksi kuuluu. kun "ei sillä oo niin paljon väliä kenen kans sen tekee" ja "oon mä jo melkein 15" ja "en mä oo ollu ku neljän eri jätkän kans sängyssä".

    että silleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei seksi voisi kuulua 14-vuotiaan seurustelusuhteeseen? :----D

      Poista
    2. Lapsia lastentekopuuhissa, iu.

      Poista
    3. ei se fyysinen ikä vaan henkinen.

      Poista
    4. Anonyymi 16.55 ei taida tietää että seksiä voi harrastaa muutenkin kuin lapsenteko mielessä...

      Poista
    5. Seksi ei todellakaan kuulu LAPSILLE :D 14v on aaaivan liian nuori...

      Poista
    6. Muuten hyvä, mutta 14-vuotias ei ole lapsi, vaan nuori :----)

      Poista
    7. Niin, aivan liian NUORI. ;)

      Poista
    8. Seksin tarkotus on lisääntyä, eli tehdä lapsia. Tottakai perkele yleisesti ottaen nussitaan ihan nussimisen ilosta, mutta siinä on aina se riski, että tulee penska. Helkkarin hienoa alkaa tekemään aborttia 14-vuotiaana, kun henkisesti niin helvetin kypsä Jani-Petteri ei osannutkaan säilyttää kumia oikein, ja se meni pilalle.

      Paneskelut ei vaan kuulu lapsille, tai kuten Nina kutsuu, tuon ikäisille nuorille.

      Poista
    9. Oikeasti, oletteko te vaan niin typeriä että yleistätte kaikki 14-vuotiaat samana kategoriaan. Edelleen, ei seksi lapsille kuulukkaan, mutta nuorille voi kuuluakin. Teini-iässä yksilölliset erot kehityksessä voivat olla valtavia, joten on ihan turha yleistää kumpaakaan suuntaan.
      Jos molemmat kokevat olevansa siihen valmiita ja ehkäisyasiat ovat kunnossa, ei ole mitään perusteltua syytä väittää ettei 14-vuotiaalle kuulu seksi.

      Poista
  15. haha, omat vanhemmat tapas 14-vuotiaina ja on edelleen yhdessä :-)) en silti myöskään ymmärrä tollasta että esim. puolen vuoden suhteelle naureskellaan. sitä ennen on kuitenkin ollut se ihastus/säätöaika ja kyllä ihmiseen voi kiintyä nopeastikkin. eikä niitten suhteiden ihan silti oo varmaan tarkotuskaan tähdätä avioliittoon ja kahteen lapseen kuten mun vanhemmille kävi, vaan siitä saa tärkeetä kokemusta ja muuta :-)

    VastaaPoista
  16. Tohon eroasiaan vielä: ne erot ekoista poikkiksista ja tyttiksistä on ihan uusia asioita teinien elämässä. Erot on vaikeita aikuisillekin - miten sitten teinieille, joille ne tunteet tulee muutenkin saatananmoisena ryöppynä? Ei olla ennen tunnettu niin, ei oikein tiedetä miten tunnetaan, eikä todellakaan osata käsitellä niitä tunteita kun ei ole oikein välineitäkään.
    Teinielämä on muutenkin semmosta kokeilua. Mä käsitän erosurut hyvänä asiana, jos toinen vaihtoehto on nää lennosta vaihtajat "en mä susta koskaan välittänyt" -tyypit.

    Itsehän olen säätänyt 8kk näin +20v yliopisto ihmisenä, jessus tää häirittee mun kavereita ja omien suhteiden laatua ;) Kun tykkää niin sillon tykkää, mulle on ihan sama kuin toimii tykkäämisen kanssa, kunhan ei satuta ketään. Tai ole ihan aikuistenoikeesti vitunmoinen juntti (ja poraa mulle kerta toisensa jälkeen samoista virheistä. Päivittäin.)

    VastaaPoista
  17. Itsehän aloitin ihka ensimmäisen kunnollisen suhteeni 16-vuotiaana ja sillä tiellä ollaan vielä kolmen vuoden jälkeen. Välillä myönnän sortuvani ajatteluun, että "16-vuotias on vielä niin nuori" mutta nopeasti tajuntaan iskee, että itsehän olin täysin saman ikäinen seurustelun alkaessa! Tunteet voivat olla oikeesti todellakin vahvoja, ikään katsomatta. On myös niin yksilökohtaista, että kuinka vakavasti itse sen seurustelun ottaa. Jotkut ovat oikeasti jo nuoresta asti sellaisia, että haluavat olla sen toisen lähellä ja viettää aikaa yhdessä. Ajan kuluessa se suhdekkin kehittyy, jos on kehittyäkseen.
    Minun ja avokin suhdetta ei ikinä aliarvioitu. Ennemminkin meitä kannustettiin ja meistä puhuttiin pariskuntana, ei mitään vivahteita piruilusta tai muusta. Eihän se nuori opikkaan mitään, jos joka puolelta vain tyrmätään ja vähätellään. Mielestäni näissä täytyisi ottaa huomioon osapuolten iät, ja kannustaa siihen suhteeseen ikään sopivalla tavalla. Ei tietenkään niin, että 14-vuotiasta rohkaistaan sänkyyn, vaan ihan opettaa niitä tapoja joilla toista otetaan huomioon. Oma mielipiteeni on, että jokainen ihmissuhde on tärkeä ja arvostuksen arvoinen.

    VastaaPoista
  18. Mä olin 14, mies 16 kun alettiin seukkaan. Ekana vuosipäivänä vaihdettiin teinikihlat. Kyllähän sitä naureskeltiin ja vähäteltiin. 10 vuotispäivänä mentiin naimisiin ja tänä vuonna tulee 5 vuotta aviossa. Vielä useiden vuosien jälkeen tuli näitä "ai ootteks te VIELÄ yhdessä?!??" Ei meillä toki aina ole mitään helppoa ollut, takana on paljon ylä- ja alamäkiä ja varmasti niitä tulee lisää. Päivä kerrallaan eteenpäin eikä murehdita tulevaa liikaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wau, onnea teidän pitkälle suhteelle! :>

      Poista
  19. Ehkä sitä naurua aiheuttaa se, että mikä näyttää 15- vuotiaan silmissä maailmanlopulta, ei enää vanhemman silmissä näyttäydy ihan samassa mittakaavassa- niistä maailmanlopuista kun on jo omana harjoitteluaikanaan selvitty.

    En jaksa itsekään kuunnella 15-16- vuotiaiden meuhkaamista parisuhteistaan, koska kaikki on aina niiiiin ääripäätä. Silti musta on tärkeää, että teinitkin seukkailee. Siinähän opitaan parisuhdetaitoja ja yhteiselämän pelisääntöjä, vaikkei ne teiniseukkailut kestäisikään, niistä jää aina jotain oppia repun pohjalle.

    Miettikää steoreotyyppisiä aikuisia, jotka eivät ole koskaan olleet teininä missään kontaktissa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Aikusiällä on monta awkward- hetkeä, kun sitten eletään niitä samoja jyrkkiä ala- ja ylämäkiä, jotka muut ovat luovineet jo yläasteella läpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli ensimmäisiä säätöjä vasta 18 vuotiaana, ja siitä puolivuotta ja aloin seurustelemaan. Nyt muutama vuosi jälkeen päin olen edelleen ensimmäisen poikaystävän kanssa yhdessä erittäin tasapainoisessa suhteessa. Ja ei, ei ole tullut awkward tilanteita. Uskon, että mitä vanhempi, sitä valmiimpi seurustelemaan, eikä tarvita harjoituspoikaystäviä. :)Ystävyyssuhteet ovat paljon tärkeimpiä, ja niissä opitaan sitä oikeaa kommunikointia ihmisten kanssa.

      Poista
    2. ^"Kyllä se vielä vituiks menee..." ;) Anteeks, oli ihan pakko! Enkä sitä teille toivo :)

      Mutta oon eri mieltä kun sinä. Itsekin aloin säätämään vasta 18-vuotiaana, 4kk ja olin suhteessa joka kesti 3 vuotta. Olin ihan varma että se "the one" oli löytynyt. Eron jälkeen huomasin että se tasapainoinen suhde, jossa luulin eläneeni, ei todellisuudessa ollutkaan niin hyvä ja ihana kun luulin. Nykyinen on paljon parempi vaikka ongelmia tässäkin on.
      Ystävyyssuhteetkin ovat ihan erilaisia kuin parisuhteet; ei olla tilivelvollisia, huomioonottaminen on ihan erilaista jne. Monet tarvitsevat harjoitusta tämmöiseen.

      En nyt meuhkaa että kaikkien pitäisi erota ja ettei ekat suhteet voi kestää. Mutta se eroaminen opettaa vähintään yhtä paljon kuin se seukkailu.

      Poista
  20. Jälleen kerran saa sanoa sun kirjotukseen että AAMEN JENNI! Muistan yhä jopa ala-asteella kun seurustelin yhden pojan kanssa 2 vuotta (kyllä, miten ihmeessä niin kauan ala-asteella? itsekin ihmettelen) ja kun se ero tuli niin olin täysin rikki ja itkin monena iltana putkeen lukien hänen lähettämiään rakkauskirjeitä. Nykyään sitä muistelee hymyillen ja kaiholla, oi niitä aikoja :)

    VastaaPoista
  21. musta on helvetin koomista, että pari bloggausta sitten kaikki haukku kilpaa teinejä (juurikin näitä 12-16-vuotiaita) että kuinka huonosti ne käyttäytyy :"JA ITSE AINAKIN LEIKIN VIELÄ BARBEILLA!!! ON NE KYLLÄ TYHMIÄ NYKY AIKANA", ja nyt täällä puolustetaan kilpaa että kun ne on niin herkkiä, että kyllä niilläkin on aivot päässsä XD päättäkää jo XDD

    VastaaPoista
  22. Ite täältä teininä päätin kommentoida et tä oli niin hyvä teksti! Mun vanhemmat on ollu yhdessä 15 ja 16 vuotiaista asti, ja sillonkun ne tapas ne asu vielä eri maissa, äiti asu Ruotsissa ja isä Suomessa ja niitten suhde ja avioliitto on kantanu tähän päivään asti. Ite oon pian puol vuotta ollu kanssa kaukosuhteessa ja ärsyttää niin hirveesti ihmisen ennakkoluulosuus ja kaiken maailman kommentit tätä parisuhdetta kohtaan.
    Nuorenakin voi jo rakastua ja uskon et suurin osa ihmisistä on kokenu rakkutta jo teini-ikäsenä, vaikkei se rakkaus loppuelämää kestäiskään. En usko et lähes yksikään aikunen ihminen vois todella väittää ettei koskaan nuorena ois johonkin henkilöön kovasti ollu ihastunu tai rakastunu.

    terveisiin 16 vuotias tyttö

    VastaaPoista
  23. Voi voi.

    Olin 15 ja poika oli 17, kun alettiin seukkaamaan. Kyllä sitä kaikki jaksoi jankuttaa, mutta nyt olen 47 ja mies 49 ja yhdessä ollaan.

    En viitsi edes kertoa, mitä kaikkea siihen on mahtunut, mutta sen sanon, että keneenkään ihmiseen en ikinä olisi uskonut voivani luottaa, kuten hänen luotan. Minä kun en, teinisuhteesta huolimatta, ole mikään vaaleanpunaisissa pilvissä elävä tyyppi.

    Ja sitä paitsi: ne pari poikaa, johon ennätti tulisesti ainakin ihastua, ellei rakastua tätä poikaa ennen, ovat edelleen mielessäni ihania tyyppeinä ja ovat antaneet minulle mielestäni paljon. He ovatkin iso tekijä (ja tietysti muut miespuoliset ystävät), joiden takia en voisi ikinä heittää mitään miehet-on-kaikki-sikoja läppää.

    Hitsikkään hyvä blogi sulla!

    VastaaPoista
  24. Täällä kans sama tilanne, alettiin seurustella 15-vuotiaina ja nyt 18 vuotta molemmilla täynnä ja onnellisesti yhessä edelleen :) varsinkin aikuisilta on jatkuvasti tullu kommenttia että "ootkos muita poikia kattellu?" tai "jokos olis aika vaihtaa seuraavaan, ku noin nuori oot vielä". Sitten kuitenkin paheksutaan niitä, jotka vaihtaa poikia lennosta. En ymmärrä! Mun oma isänikin vihjailee että mun pitäis jättää tää nykynen ja "elää nuoruuttani". Luulis että isän näkökulmasta vakituinen ja rakastava poikaystävä olis parempi vaihtoehto kun jotkut satunnaiset baaripanot! Mutta mulla on kyllä itselläni ihan realistiset ajatukset tulevaisuudesta: ei ikinä voi tietää, mitä tapahtuu. Teinikihloja ei olla vaihdettu eikä tulla vaihtaan :D

    VastaaPoista
  25. En ole ennen edes ajatellut asiaa, ennen kuin muutin nykyiseen taloyhtiöön. Naapurissa asuu 14-15v. tyttö, jonka hengailee joka ikinen päivä ja ilta poikaystävänsä kanssa joko talomme edessä tai postilaatikoilla ja pussailevat. Ne saattaa oikeasti nuoleskella postilaatikoilla kun kävelen ohi lähikauppaan ja kun palaan takaisin 30minuutin päästä he ovat vieläkin samassa asennossa. Ensin se oli mielestäni huvittavaa, nyt jo vituttaa. C'mon get a room!

    VastaaPoista
  26. Voisitko tehdä postauksen muijista jotka lisää instagramiin/blogiin kuvia ja kuvatekstinä lukee :no makeup ja natural . Vaik todellisuudes niillä on kulmat värjättynä, ripsipidennykset , itseruskettavat ja huulissa täytteet eli siin ei oo mitää luonnollista xDd

    VastaaPoista
  27. Ei saatana mä repeilin niin pahasti kun luin sun tekstejä. Oot niin oikeessa!!!!
    Ihanaa saada "vertaistukea" omaan megavitutukseen lähes kaikissa asioissa :)

    VastaaPoista
  28. Samaa mielt ton Kizzin kaa,ni voisitko tehä semmosen postauksen??

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!