HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Tervetuloa maksimaalisen tehokkuuden maailmaan

Kyllähän me kaikki se tiedetään, että nykyaikana täytyy olla tehokas ja vahva, omistaa huikea stressinsietokyky ja rautaiset hermot, sekä olla muutenkin enemmän tai vähemmän elastista materiaalia. Täytyy myös olla nopea, reipas, pirteä, hyvähermoinen ja täysin yli-ihmisyyden tuntomerkit täyttävä. Ja kaikki vain siksi, että voidaan olla tulevia masennus/ahdistuneisuushäiriö/psykoosi/uupumus/sopeutumishäiriö-diagnoosilla kulkevia hermoraunioita.

Ihan tällainen simppeli kysymys: miksi? Miksi ihmisiltä vaaditaan asioita, joihin kukaan ei voi pystyä? Ei kukaan ole mikään saatanan kumiukko, joka hoitaa oman firman, kolme biologista kakaraa, sijoituslapset, kissat, koirat, hevoset, iäkkäät isovanhemmat ja tekee vapaaehtoistyötä kolmen eri järjestön puitteissa. Kaikki - jonkin sortin psykopaatteja huomioimatta - sen kyllä käsittävät. Mutta silti oletetaan, että venytään uskomattomiin suorituksiin ja jos et onnistu - voi voi, tehokkaampia yksilöitä on kyllä tarjolla.

Mä olen aina ollut sitä mieltä, että luonto karsii heikoimmat, mutta joku roti sentään. Vaikka mä halveksin syvästi ihmisiä, joita yksinkertaisesti ei kiinnosta opiskella/tehdä töitä ja jotka olettavat yhteiskunnan hoitavan, mä jollain tasolla ymmärrän heitä. Kuka tällaiseen oravanpyörään väkisin haluaa? Sen lisäksi, että pitää olla työssään hyvä ja täyttää tehokkuusvaatimukset, tulee harrastaa, olla sivistynyt, supervanhempi, mallikansalainen ja vapaa-ajallaankin valveutunut yhteiskunnan tukipilari. Unohtamatta vakaatakin vakaampaa taloudellista tilannetta. Jos vähänkin on heikompi selkäranka ja tietää ettei nyky-yhteiskunnan vaatimia paukkuja löydy, niin kyllähän sitä mieluummin sohvalle jää, kuin lähtee itseään nöyryyttämään superihmisten sekaan.

Ja sitten mietitään oikein porukalla, että miksikäs kaikki voi niin saatanan huonosti. Ehkä nykyajan ihmiset on heikompaa laatua kuin ennen vanhaan, mutta silti vaatimukset nousee hienoa käyrää kattoa kohti. Liian suuri osa syö tai on syönyt lääkkeitä mielenterveysongelmiin, kärsii unettomuudesta, uupumuksesta tai aivan liian suuresta stressistä. Kiitoksena panoksesta yhteiskunnalle saat odottaa terapia-aikaa sekoamispisteeseen asti. Mahtavaa.

Itsekin huomaan joskus itsessäni wanna be -supernaisen vivahteita; tulee tehtyä pitkää työpäivää koulun ohella (josta tulen saamaan syksyllä todistukseeni komean kolmosrivin), hoidettua juoksevia asioita, pidettyä talous kurissa, kahviteltua ystävättärien kanssa, käytyä kuusi kertaa viikossa salilla, pestyä aivan liian monta koneellista pyykkiä ja mietittyä, että mites nyt näin väsyttää. Mutta mullapa onkin salainen taito, jota moni ei omaakaan: täydellisen lungisti ottamisen taito. Suosittelen lämpimästi, tää koko päivän kestänyt makoilu hyvän kirjan ja herkkujen parissa on kieltämättä helvetin hyvä tapa taistella vastaan nykykäsityksiä ja -vaatimuksia.

Älkää vetäkö itteenne piippuun, Suomessa on ihan liian vähän paikkoja hermoraunioille burn out-tapauksille. 

Rentoa ja sluibaa loppuviikkoa murut!

Sääntö numero 1: tee työtä josta nautit.

15 kommenttia:

  1. Just avauduin samantyyppisestä aiheesta :P Mutta tosiaan, on kyl tosi järkevää ajaa ittensä ihan loppuun ja sitten jäädäkin johonkin hermolomalle vuodeksi tms.
    http://bewhatyawanna.blogspot.fi/2013/06/elama-on-nykyaan-niin-hektista.html

    VastaaPoista
  2. Just näin. Muaki katotaan välillä kieroon, koska mulla on puoltoista- ja puolvuotiaat pojat ja olen KOTONA hoitamassa niitä! Se ei muka ole tarpeeks rankkaa työtä :p

    VastaaPoista
  3. Kiitos. Vähän helpotti, mutta ei siltikään.

    Tiedän tekeväni koko ajan omalle sietokyvylle liikaa hommia, mutten uskalla hellittää, koska sitten menisi työpaikka enkä pääsisi lukiota läpi. Ja vanhemmat voivottelisi kotona miten laiska olen ja opettajat pettyisivät, kun ei se meidän ainapirteä hymyilevä blondi sitten täyttänytkään kaikkia odotuksia.

    Tuntuu, etten kestä "normaali-ihmisen" menoa, mutten voi sille mitään, että aina vaakatasossa tai edes istuma-asennossa silmät lipsahtaa heti kiinni ja joka paikassa painan oikeasti itku kurkussa. Kesälomasta ei tietoakaan, hyvällä tuurilla jatkan tätä mielestäni hyvin kuluttavaa kesätyötä vielä syksyllä lukion ohella.

    Ei siinä mitään.

    Anteeksi, piti nyt johonkin nimettömänä avautua, kun en uskalla ääneen sanoa missään. Tai ihan sama vaikka sanoisin, saan vaan taputuksia olalle että menet aikasemmin nukkumaan niin jaksat taas.

    Kun ei se auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin aivan sama tilanne. Olen työharjoittelussa lakifirmassa, ja ensi vuosi on abivuoteni lukiossa. minulla on jo työpaikka lukion oheen syksyllä vaikka tämän työn lopetankin. Olisin mielummin mennyt amikseen,en saanut lupaa vanhemmilta. Lukion jälkeen haen lääkikseen ( luoja minua auttakoon jos en pääse..) äitini on kolmannen sukupolven kirurgi. Kirjoituksissa on onnistuttava, ja vielä on se osa-aika työ. Minulle on lapsesta asti opetettu, että burn out ei ole mahdollinen, päivä kylpylässä on laiskojen hommaa ja että alle ysin koenumerosta menetti viikkorahat. Nyt en osaa rentoutua enää. En osaa makoilla koko päivää telkkarin ääressä. Tästä kirjoituksestasi viisastuneena aion käyttää huomisen (keskviikko on ainoa vapaapäiväni viikossa) siihen että nukun pitkään, otan lämpivän kylvyn ja viittaan kintaalla velvollusuuksille. Katson Jersey Shorea koko päivän, vaikka sitten häpäisisin koko suvun tekosillani. Ainakin yritän. Toivottavasti onnistun.

      Poista
    2. Rakkaat anonyymit, teillä on jossain vaiheessa elämää mennyt oma tahto ja yhteiskunnan luoman ihanneihmisen tahto sekaisin. Lähtekää liikkeelle siitä, että mitä mitä saatte, kun vedätte itsenne piippuun. Hyväksyntää lähipiirin puolelta? Pelkäätte olevanne muiden silmissä laiskoja tai epäonnistuneita? Pelkäätte, että petätte muut, kun ette täytäkään odotuksia? Ettehän te voi elää koko loppuelämäänne tuolla tavalla. Jossain välissä huomaatte elävänne ihan jonkun muun elämää, ja sen oman elämän eläminen on liian myöhäistä. Vielä se ei ole.

      Teillä on oikeus ajatella eritavalla kuin perhe tai lähipiiri. Se, että heidän elämiinsä ja maailmankatsomukseen ei kuulu rentoutuminen tai elämästä nauttiminen, on aivan täysin heidän häpeänsä. Teidän ei tarvitse kärsiä ja vetää itseään aivan loppuu vain siksi, että lähipiiri on valinnut toisen tien. Oletan, että olette ihmisiä, joiden tapana on käyttää myös jokainen vapaahetki tehokkaasti? Suosittelen totisesti löysäämään tahtia ja ottamaan jokaikisestä päivästä itselleen edes tunnin omaa aikaa, jolloin saa maata sohvalla ja raapia mahaa.

      Tsemppiä!

      Poista
  4. hahaha! Aivan huikeeta tekstiä!:) Onhan tää nyt aivan totta!

    VastaaPoista
  5. True. Dat.
    Velvollisuuksia velvollisuuksien perään. Ei sitä ihminen tiedä, mistä aloittaa. Helvetin paha noidankehä. Suututtaa kyllä ihan, saatanan oletusyhteiskunta. Aina oletetaan jotain, vaikka se on musta yks pahin virhe mitä toiselle voi tehdä! Ja kun tätä tapahtuu näin kollektiivisella tasolla niin joukkopahoinvointiepidemia vyörähtää kansan yli. Ei tarvitsisi olla niin. Saatana, kun voisin antaa maailmanrauhan sillä samperin puurokauhalla.

    VastaaPoista
  6. En sanois että nykyihmiset on heikompia kuin ennen, totuushan on se että nykyään kaikilta vaaditaan ja odotetaan paljon enemmän kuin joskus ennenmuinoin. Eikö ne kauheet suorituspaineet ynnämuut kasata nykyään niskaan jo ala-asteelta lähtien...

    VastaaPoista
  7. Tunnistin vanhemmistani (etenkin äidistäni) kaltaisen superihmisen piirteitä. Äiti ja isä tekee todella pitkiä työpäiviä, ja olettavat että me lapsetkin tehdään töitä. Ei siinä, oon todella kiitollinen isälle ja äidille siitä että on opettanut meidät lapset tekee töitä jo pikkupennusta asti omien kykyjen ja jaksamisen mukaan, mutta kun vanhemmat eivät ymmärrä että joskus vaan sattuu väsyttämään kun pitäisi auttaa perheyrityksessä ja auttaa pappaa, vahtia pienintä sisarusta, hoitaa harrastus tiptop (samoiten koulu), ja herätä kesätöihin ennen kuutta.

    Ja kun pyydän että saisin mennä kaverin kanssa viettämään päivää mökille, saan yleissaarnan laiskuudesta, mitenkä elämässä ei pärjää laistottelulla ja jatkuvalla lomailulla, pitää tehdä töitä että pystyy elämään. Enkä viime kesänäkään ollut ystävilläni yötä kuin kolme kertaa. Ja kiireisimpänä työaikana äiti ja isä ovat väsyneitä minkä takia kinasteltua tulee normaalia enemmän.

    Vanhempani ovat muuten aivan ihanat, mutta on raskasta kun vaaditaan paljon jaksamisen ja töiden teon suhteen. Äskenkin kinastelimme isänn kanssa töiden teosta, etten jaksa herätä kesätöihin ennen kuutta ja sen jälkeen vielä harrastaa ja auttaa äidin ja isän töissä.

    Miksi oi miksi edes avauduin täällä kommentilaatikossa..? :D Mutta oon Jenni sun kanssa niin samaa mieltä ja tykkään tosi paljon sun blogista, onnistut usein piristää mun päivää (:

    VastaaPoista
  8. Heh, mun mutsilla on 2 biologista lasta (tosin ei kumpikaan asuta enää himassa), 4 sijotuslasta, oma firma, 2 kissaa, 1 koira ja sen anoppi ja appiukko asuu naapurissa (yli 80v, mutsi hoitaa niit ettei tarvii mennä hoitokoteihin yms.).. että sinänsä naurahdin tolle kuvaukselle! Tosin vapaaehtoistyö ei taida mahtua sen arkeen.. Anyway, tajusin kyllä sun pointin :D

    VastaaPoista
  9. postaustoive: panisin-lista julki :Dd!

    VastaaPoista
  10. Tää on kyllä niin totta. Ja sitten vielä se, että valittaminen on kielletty. Usein kuulee vanhemmilta ihmisiltä (usein työkavereilta tai sukulaisilta) tiukan vastakommentin jos sanoo pienenkin sanan omasta väsymyksestään tai ylikuormittumisesta "ennen oli rankempaa, ei ollut ruokaa ja fyysinen työ aloitettiin jo todella nuorena. Nykyajan nuoret valittaa aivan turhasta." Totta, mutta nykyaikana on just noi paineet jotka alkaa kasaantua jo tosi nuorena. Muistan kun menin lukioon ja olin ihan paniikissa että mikä musta tulee isona. Sanottiin että ei sun vielä tarvi tietää. Sitten toisena vuonna jo sanottiin että nyt on kuule jo liian myöhästä päättää että haluat paikkaan x, koska olis pitänyt tietää jo ekana vuonna mitkä kurssit ottaa. Jokaisesta nuoresta odotetaan vähintäänkin aivokirurgia. Ei kaikki vaan halua samoja asioita, eikä kaikille vallan, rahan ja aseman tavoittelu ole kaikki kaikessa! Plah, anteeksi avautuminen mutta tää aihe rassaa myös itteäni.

    VastaaPoista
  11. Mä haluaisin sanoa että, sulla on niin osuvat ja hienot mielipiteet jokaiseen asiaan (okei, joskus oon eri mieltä kanssasi, mutta eihän kaikkia voi miellyttää). Oikeasti arvostan näitä tekstejä ja näitä on hienoa lukea ja huomata, että jollakulla on oikeasti vielä maalaisjärkeä täällä nettimaailmassa. Enkä nyt puhu tätä missään sarkastisessa mielessä anonyyminä, vaan oikeasti. Hienoa tavaraa, kyllä pitäisi jonkun poliitikon nähdä nämä tekstit, jotta ymmärtäisi kansansa tarpeen.
    Jatka samaan malliin!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!