HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 29. elokuuta 2013

otsalleen

Mä oon aina ollut tosi sinut itseni ja naamani kanssa. Tai niin mä luulin.

Oikeastaan kaikki alkoi siitä, kun sain yhä useammin ja useammin kuulla otsarypyistäni. "Älä kurtista ottaas", "oot nyt jo noi ryppyne, kelaa miltä näytät nelikymppiseltä", "miks teet tollaset pissisrypyt otsaas?", "surullista mite noi nuorel voi olla tollaset juovat naamassa" ja niin vittu edelleen. Ensiksi mä yritin selitellä, että mä oon periny tän ryppyotsan äidiltä, eikä asiaa oo varmaan parantanut vuosien silmälasittomuus. "Joojoo, seliseli!"-vastauksiin kyllästyneenä mä aloin miettiä, että miten helvetissä tän kyntöpellon voi piilottaa. Sitten mä jotenkin vaan alistuin ja varasin kampaajan. Ja leikkuutin sen otsatukan, jota useat - jopa vieraat ihmiset - ovat mulle otsaryppyjen takia suositelleet avokätisesti. Vittuilu otsastani loppui kuin seinään.

Tänään mä oikein kuluttamalla kulutin aikaa peilin edessä ja katselin ryppyriviäni.  Jouduin toteamaan että kyllä, siellä ne juovat/railot/rypyt edelleenkin ovat, eivätkä taida edes olla katoamassa mihinkään. Että kyllähän siinä on liikaa nahkaa, ainakin parin lompakon tai rukkasparin verran. Mutta mitä vittua sitten? Ovatko ne oikeastaan ikinä haitanneet mua itseäni? Ei. Pitäisikö mun vetää säkki päähän, jos jotakuta kovasti harmittaa naamani nahkatasapaino? Ei.

Nyt mua oikein hävettää, että edes leikkuutin etuhiukset. Joo, etutukka on ihan kiva, mutta jos sen pointti on peittää joku osa kasvoista (joka ilmeisesti haittaa kaikkia muita enemmän kuin minua itseäni), niin silloin kyllä on mennyt kaikki perseelleen (vai pitäiskö sanoo 'otsalleen', heh heh). Mä ymmärrän, että arpia peitetään tatuoinneilla tai laitetaan paita joka peittää ne ylimääräiset vatsamakkarat, mutta puolikkaan naaman verhoaminen hiuksilla muiden ihmisten mussutuksen takia alkaa olemaan jo pikkusen liian naurettavaa toimintaa - jopa multa! Eihän mun saatana tarvitse itseäni hävetä, vaikka joku posliinilautasta muistuttavan otsansa kanssa asiaa kauhistelisikin. Olisivat onnellisia omista otsistaan ja jättäisivät mut nauttimaan omasta pyykkilautaotsastani.

Nyt päätinkin kasvattaa etuhiukseni takaisin entiseen pidempään mittaansa, ja lopettaa sen ääliömäisen peittelyprojektin (ja hakusanojen "täyteainetta otsaan" googlettelun...) ja olla otsani kanssa ihan rennosti. Munhan pitäis olla iloinen; harvalleppa on meinaan suotu näin paljon ylimääräistä ihoa päähän! Eipä kiristä!

Nyt haastankin teidät kertomaan oman "vikanne", "puutteenne" tai jonkun muun ulkonäöllisen seikan, joka tuntuu niin paljon vituttavan muita, mutta teitä itseänne ei sitten paskaakaan. Ja kertoahan tokia saa myös, jos ei itsekään ole sinut asian kanssa, eikä asiaa helpota muiden lätinä&iva!

Lopuksi vielä kuva - ihan vaan kaikkia otsafanaatikoita ärsyttääkseni:



109 kommenttia:

  1. mun hyvä ystävä on koko lukio ajan jaksanut muistuttaa mua siitä miten ruma nenä mulla on, miten se ei yhtään sovi mun päähän ja miten näyttäisin paremmalta jopa ilman (?!?!) sitä. omasta mielestäni mun nenä on aivan normaali ja itsetuntokin on kunnossa niin toi palaute lähinnä naurattaa :D

    VastaaPoista
  2. Mun leukaperäni. Mä en edes tajua...

    VastaaPoista
  3. Yksinkertaisesti: Olen täynnä viiltelyarpia. Olen itse hyväksynyt ne, enkä enää yksinkertaisesti jaksa peitellä jok'ikistä entistä virheetäni jonka olen kehoani kohtaan tehnyt. Minulle huudellaan, minua kommentoidaan negatiivisesti, minua arvostellaan ja kaikkea muuta vastaavaa. Loukkaavinta on kuitenkin se, etten joidenkin ihmisten mielestä saisi pukeutua esim. lyhythihaiseen paitaan tai olla ilman jalkojani peittävää verhoilua siksi, koska minussa nyt sattuu olemaan hyvin näkyviä arpia. asdefrgt, ymmärrän kyllä että ne ottavat itseensä huomiota, mutta tarvitseeko sitä nyt tulla sanomaan, että ei muuten käy, peitä ne, ei niitä saa näyttää. Tästä ollaan kyllä montaa mieltä, mutta selkeästi ihmiset ovat sen verran pää omassa perseessään eläviä, etteivät voi ymmärtää sitä, että MINÄ olen sinut OMAN kroppani kanssa, enkä MINÄ jaksa ENÄÄ hävetä sitä mitä olen tehnyt, vaan hyväksynyt sen millainen minä olen ja miltä minä näytän.

    Oona kuittaa, suurella ♥'llä. Diggaan sun blogista aivan törkeän paljon !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kaverilla sama juttu kans. Joskus kun olen ollut hänen kanssaan kaupungilla niin ihmiset ovat olle älyttömän töykeitä.. Multakin on kysytty että miksi olen tuollaisen ystävä :D Hahah. Aika ahdasmielisiä, mutta kaverini on aina niin huippu kun ihmiset huutelee niin hän keksii jotain ihan omaa soopaa esim. "Hyi vittu mitä toi on tehny itellee, hyi helvetti. Oot sairas!!" nii hän saattaa keksiä vastaukseksi jotn: "No niimpä, hyi helvetti ku oon nii sairaaasss!!! Älä tuu lähemmäs tai voi tarttuu tää." tai sit se huomauttaa jonkun huutelijan ulkonäköön jotn negatiivista ja sanoo et tuntuks mukavalta.

      Poista
    2. Kiitos Oona kun jaoit ajatuksesi, toivottavasti se vähän herättää ihmisiä ja laittaa tajuamaan, että joskus kannattaa vaan pitää se naama kiinni!

      Poista
    3. Mulla myös viiltelyarpia käsissä, ja kerran työkaveri (en työskentele siellä onneks enää..) vinkkasi tauolle kävellessämme: "Tiesitkös sellaisesta etanavoiteesta, juu, sitä saa luontaistuotekaupoista, auttaa pienentämään arpikudosta" tms ... Siis ihminen jonka kanssa en oo kunnolla ikinä jutellut, moikannut kerran ja työskennellyt samassa linjastossa, heittää näin. No, tuskin hän pahaa tarkoitti, mutta mun mielestä oli aika tungettelevaa :D Ihan ku joillekin muutama vuotta vanhoille arville enään mitään olis tehtävissäkään...

      Poista
    4. Arpia täälläkin, muutamat kommentit kuultu (mm. äidin nykyinen miesystävä, kiitos sillekki siitä..) ja monen monta tuijotusta ja pitkää katsetta.
      Haistakoon paskan. :)

      Poista
    5. Täällä kans. Peittelyä..peittelyä. en jaksa enää. Pitää vaa koittaa päästää irti. Siinö on ja pysyy.

      Poista
  4. Mulle aina huomautellaan karvaisista käsistäni! Ihan älyttömän typerää, koska nuorempana en koskaan osannut ajatella: "hei, miks tolla on vaaleet karvat toisin kuin mulla" ja etelä-euroopassa naisilla tämä on todella yleinen juttu. Ei mikään: "Mitä vittua, miks sulla on noin karvaset kädet?!?!?!!!" - "Jaa'a" :D Huoh. Omassa futisjoukkueessani pystyin aina olemaan oma itseni, eikä tarvinnut miettiä (kiitos heille <3) mutta jos olin koulussa tai jossain muualla, niin en pystynyt.. Kesälläkin: "Miks sulla on pitkähihainen?" - "Oiskohan just sen takia, kun tuhositte mun itsetunnon.." Se on jättänyt huimat arvet itseeni ja vieläkin jos olen t-paidalla tai topilla, niin ajattelen sitä, mitäö muut ajattelee.. Ja kun olen (anteeksi tämä hirveän rohkea ilmaisu!!) kaunis kasvoilta, niin kaikki aina sanoo, että saan "kaikki miehet" helposti -.- Mutta asia ei oo niin, kun jotkut typerykset on saaneet minut ajattelemaan itseni negatiivisesti..

    Mutta nykyään tämä ei ole niin paha kuin joskus yläasteella! Onneksi. Ja anteeks kauhee tekstin määrä :D Tämä aihe vain osu ja upposi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullakin on sama juttu, mun kädet on kans ku jollain pitserian omistajalla, mutta oon aina ajatellu sen niin, että mulla on myös tummat pitkät ripset, tumma paksu tukka jne jne, että ne piipittäjät ja "vähäks sullon karvaset kädet"-sössönsönköttäjät on yleensä aina niitä ohuttukkaisia, kolme karvaa ristissä-tyyppejä. :D hehee oonpas julma.

      Poista
    2. Jos nii paljo muiden mielipide sun käsikarvoista satuttaa, sheivaa ;_;

      Poista
    3. Anonyymi 16.42:lta taisi mennä postauksen idea ohi ja lujaa

      Poista
    4. Ano 16.42. Itelläniki on kamalat käsikarvat, muttei tulisi mieleenkään alkaa sheivailemaan niitä. Niitähän saisi olla joka ikinen päivä sheivailemassa, kun tyngät kasvaisivat aina esiin.. En ymmärrä ollenkaan käsikarvojaan sheivailevia ihmisiä, menee ehkä jo hiukan liiallisuuksiin.... :DDDD

      Poista
    5. Itse asiassa mua kanssa häiritsi kauheesti nuorempana mun muka tosi tummat ja tuuheet karvat käsissä ja fiksuna ajelin ne kaikki pois. Jatkoin sitten totta kai tätä sillä en halunnut sänkeä käsiin useamman vuoden. Nyt 21-vuotiaana käsissäni on vain hyvin ohkasia karvoja joita en aina jaksa edes ajella sillä ne ei näy yhtään minnekään. :D en sitten tiedä mikä tähän karvojen kasvun hidastumiseen on vaikuttanut mutta oikeastaan ei siis karvoja ole käsissä lainkaan. En kuitenkaan suosittele sheivaamista ja en olisi luultavasti koskaan niitä ajellut paitsi juuri silloin nuorena herkkänä hetkenä :D

      Poista
    6. Sama täällä! Ajoin käsikarvat, pois koska mulle huudeltiin siitä niin paljon. Ja sama reisikarvoissa (whaaat). Ei ehkä järkevin ratkaisu, mutta se käsien sheivaaminen ei oikeestaan haittaa enää, menee samassa kun sääret ja ne reidet :D

      Pitäiskö koittaa olla sheivaamatta hetkeen ja katsoa miltä ne näyttää pienen kasvun jälkeen..?

      Poista
    7. Jos ei ole sinut sen kanssa, että ne karvat kasvaa ja ne on pakko peittää, sehän menee samaan sarjaan sheivaamisen kanssa :--DD

      Poista
  5. Minä tykkään mun pisamoista, musta ne on melkein jopa söpöt. :D Sitten kun etin peittävää meikkivoidetta punaisten poskien peitoksi, niin yks kaveri oletti heti, että haluan peittää pisamat. Mulla ei itellä tullu edes mieleenkään, että ne ois jonku mielestä rumat. :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun yks kaveri pitää omia pisamiaan rumina :o mun mielestä ne on just söpöt!

      Poista
  6. Sydänleikkauksen arpi ja letkujen reiät mahassa..... kyllä on mukava kuunnella "ooks viillelly vähä vääräst paikasta" läppää :):):) mut siis asian kanssa olen sinut ja ilkeitä kommenttei tulee harvoin mut silti! Niin ja hammasvälini on saanut osakseen vittuilua mut ei mua jaksa kiinnostaa :-D

    VastaaPoista
  7. Mä oon jotenki järkyttyny miten avoimesti ihmiset pystyy kommentoimaan toisten ulkonäköä negatiiviseen sävyyn. Ei mulle tulis mieleenkään sanoa kenellekään tutulle, että hyi kauhee sun nenää tai hampaita tai että onpas sulla harvat ripset ja onpas rumat polvet. Jotenki ihmeellistä, että joku ihan pokalla vaan töksäyttää jotain ihme settiä jonkun ulkonäöstä :D ja oletetaan, että oma mielipide = fakta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai ylipäätänsä se, että sellaisia asioita pidetään todella negatiivisina ja hävettävinä. Millä logiikalla kenenkään pitäisi piilotella ei-täydellisiä piirteitään? Miksi toisen tulisi hävetä sitä, ettei geenit suoneet upeita bosia tai tuuheita räpsyttimiä.
      Ei minulla ainakaan ole koskaan tullut mieleen "Siis hyi tolla Jennilla on ryppyinen otsa, miten se kehtaa!!1!1"
      Lähinnä tulee vain katsottua että onpa kivat hiukset ja nätyskät silmät.
      Imho on aika pikkumaista etsiä muista rumia piirteitä ja arvostella heitä ulkonäkönsä perusteella.

      Poista
  8. Vielä peruskoulussa olin varsin hoikka, ja vähän pyöreämpi luokkatoverini koki asiakseen huomautella minulle yhtenään miten oksettava ruipelo olin.
    Olin myös melko pitkä, ja jalkani ovat ihan huikean pitkät, joten yläasteen alussa ne vanhimmat pojat huutelivat kurkea ja kirahvia ja muuta olevinaan hyvin negatiiviseen sävyyn :D Lähinnä se huvitti. Hirveää, minulla on pitkät ja hoikat jalat, siis hyi.

    Peruskoulun on onneksi ollut jo pari vuotta takana, ja enää ei lähipiirissäni ole oikein ketään joka niin hämäriä kommentteja heittäisi. Luojan kiitos olen päässyt paikkaan ja löytänyt lähelleni ihmisiä joille ulkonäkö (tai ainakaan muiden ulkonäkö) ei ole niin helvetin iso ongelma

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitkät ja hoikat jalat, voi ei, niitähän ei kukaan nainen haluaisi... :D

      Terveisin Tappijalka

      Poista
  9. Mulla on ihan samanlainen otsa enkä edes ajatellut asiaa ennen kun joku sukulainen tölväisi, että onpa tytöllä otsaa (ehehe!) Ryppyä riittää, mutta ei häiritse mua.

    Yläasteella sain kuittia myös mun tuuheista kulmakarvoista, kun sillon oli muotia nyppiä sellaset tussiviivanpaksuiset kaaret, jossa karva haki kaveriaan. Ite olin sitä mieltä, että luonnollinen malli pikkasella siistimisellä sopi mulle tosi hyvin, mutta voi että sitä kitinää mun "karvamadoista" ja kauhistelua siitä, miten "sul on koht ykk, siis hyivv nypi!!" Kappas vaan kun parin vuoden päästä yrittivät sitten itse piirtää kulmakynällä samanlaisia karvamatoja..

    VastaaPoista
  10. Heh. Mulla on jo edellämainittujen pitkien tummien ripsien lisäksi Suomen Upein Unibrow ja Vuoden Nenäkarvat 2013. Ja olen siis täysin suomalainen, vaaleaihoinen, maantienharmaa-hiuksinen ja ihan normaali-nätti ihminen. Minua vaan on siunattu tavallista muhkeammilla naamakarvoilla. Lapsena jotkut luokkakaverit nauroivat sieraimilleni, jolloin tokaisin, että itsepä saatte sitten enemmän pölyä keuhkoihinne, kun on noin surkeat suodattimet.

    Joskus nypin kulmakarvat, mutta 90% vuodesta en jaksa vaivautua. Koska ei oikeesti kiinnosta niin paljoa. Eikä näiden reuhkojen kanssa todellakaan pääse vähällä. Nokkavilloja tulee leikeltyä jos uhkaavat kasvaa nenästä ulos, koska se on itseasiassa melko ällöttävän näköistä. Kohta mulle kasvaa varmaan viikset, siinähän sitten Hercule Poirot -maisesti niitä vahailen ja samaan tyylin toki myös myhäilen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mullekkin meinas kasvaa viikset, kun laitatin itelleni ehkäisykapselin! Jotenkin se vissiin ajoi estrogeenin tuotannon vähän liian alas ja testosteronin määrä sitten suhteessa kai kasvoi tai jotain sinne päin. Mulla ei aikasemmin oo ollut naamassa karvoja ollenkaan. Siis hyvä että kulmakarvoja oikeasti. Kuukausi kapselin laittamisesta, huomasin kasvoissani kivan uutuuden pulisonki- sekä viiksikarvoituksen. Toki karvat on ihan ohuita ja näkymättömän vaaleita ihokarvoja, eikä niitä kukaan huomaa, mutta ehdin kieltämättä hiukan säikähtää, kun ei voinut olla varma kuinka muhkeat viikset keho päättää kasvattaa. Heitin aiheesta läppää kerran siskon korttipeli-illassa, jotain että pitää kai kohta vahata viikset ja osallistua Movemberiin. Siskon käly oli aivan kauhuissaan, siis ihan silmin nähden järkyttynyt. Ei se mitään tylyä sanonut, mutta oli aivan kauhuissaan ja tuijotti mun naamaa koko illan. :D

      Poista
  11. Muita tuntuu häiritsevän kroppani.
    "Älä laihuta enää" - en laihduta..
    "Kyllä naisesta pitää voida ottaa kiinni" - inhokkilause nro. 1. Mulla kuitenkin on tissit ja perse, että ois kiva kelvata tämmösenäänkin. Poikaystävän long term goal onkin ilmeisesti kasvattaa mulle söpö pikku pömppis. Ei se mua haittais vaikka semmonen oiskin, mutta tykkään itsestäni näinkin ja noi puheet saa välillä epäilemään, että oonko mä nyt sit hirvee rimpula. NO EN OO! Ahistaa!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä kumma juttu että lihavien kroppaa ei missään nimessä sovi kommentoida mutta laihempien ihmisten keho tuntuu olevan koko yhteisön "omaisuutta" josta sopii puhua miten lystää!! Serkkuni on todella hoikka ja pitkä ollut aina, ja kärsii tästä jatkuvasta huomauttelusta. Aina uudessa koulussa joutuu terkkarin syyniin: Syötkö sä...

      Poista
  12. Tämä osa ei itseäni häiritse, eikä edes oikeastaan näy muille kuin kesällä tai saunassa - akkavarpaani! :D

    Kyseiset varpaani sattuvat olemaan muita varpaita reilusti pidemmät (esim. kaikki sandaalit ei käy, kun varput meinaa kurkkia kengän reunan yli) ja joitain se tuntuu inhottavan. "Siis hyi, sun varvas on kuin sormi!" Jotkut saattavat kommentoida asiaa jopa uimahallin saunassa. Aikuset naiset, please.....

    Olen joskus ärsyttänyt tällaisia ihmisiä tahallaan noukkimalla esim. kynän lattialta varpaillani :D Itse pidän varpaastani ja pidän joka usein siinä pitkulassa varvaskoruakin - herättääpähän vielä enemmän huomiota olemassa olollaan!

    VastaaPoista
  13. Moi! Täällä kans yks ryppyotsa, välillä ollu etuhiuksilla ja ilman. Kovin koettelemus on ollu pitää pantaa tai hiuksia pinnillä takana. Perhanan jätti ja ruttunen otsa. Mut se on mun otsa, ei kenenkään muun! Ja mua se ei kiristä :D Niitä joita se haittaa, taitaa oma otsanahka kiristää.. ;D

    VastaaPoista
  14. Mulla on pallileuka eli se viiva siinä keskellä... ja mies ei tykkää mun varpaista kun pottuvarpaat on viereisten varpaiden päällä. Se aina yrittää venyttää niitä pois toisistaan, oikeesti wtf?!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. XDDDD anteeks, ei sais nauraa mut joo..

      Poista
  15. Oi, vihdoinkin joku jolla on sama ongelma kun mulla. Otsarypyt. Oon nyt 18 ja en muista millon ekan kerran huomasin että mulla alko tulla sellasia ryppyjä otsaan, aivan samalla tavalla kun sulla. Mulle itselleni se on ongelma ja sitten kun yrittää peittää sitä just jollain otsatukalla tai kuvanmuokkausohjelmalla... Huokaus. (pakko myöntää, muokkaan kuvistani aina otsarypyt pois, häpeän. kyllä.)Mutta. Kiitos paljon tästä postauksesta. Sain boostin itseluottamusta. :)

    VastaaPoista
  16. Hei, ihan mahtava aihe! Minäkin ilmoittaudun otsa-ihmiseksi. Tosin minun otsani on aika rypytön, mutta sitäkin korkeampi ja laakeampi. En ikinä ole pitänyt hiuksiani pois otsalta, yhdeksännelle luokalle asti minä otsatukkaa pidin, kunnes kasvatin sivulle. (Toisin sanoen otsani vainoaa minua yhä.)

    VastaaPoista
  17. heh. Kauheata luettavaa ja itsekin samaa kohdanneena.
    Olen 180 cm tyttö ja olen kohta koko pienen ikäni saanut kuulla siitä. "Hui kauhea kuinka sinä olet pitkä" "Et kai sinä enää vaan kasva" "Et sinä voi käyttää korkokenkiä kun olet jo muutenkin muita paljon pitempi" "Kuinka pitkä sinä oikein olet" "Mistäköhän sinäkn löydät miehen" Parhain on ehkä ollut "Sun jaloista vois leikata osan pois ja silti olisit pitkä" HEH että kun hauskaa ja varsinkin kun suurin osa on tullut ihan aikuisilta ihmisiltä... Joo en mahda mitään sille että olen näin pitkä! Geenit ja se etten polttanut kersana enkä tosin polta vieläkään ja kaikki muukin on vaikuttanut siihen että olen tällainen hongankolistaja!!! Mutta olen aina voinut sanoa että jos olemme konsertissa, minä näen vaikka edessä olisi ihmisiä kuinka ja mallit ovat tunnetusti pitkiä.. Parasta tässä on kun en ole itse oikeasti voinut asiaan mitenkään vaikuttaa ja asiaa ei helpota ihmisten kommentit. Ja olen kyllä itse tietoinen pituudestani, ei sitä jokaisen minulle tarvitse kertoa. JA vieläpä ihan sinut asian kanssa. Saanpahan isona ihmisenä syödä enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 179-senttinen nainen täällä ja korkkarit kulkee jalassa ilman mitään ongelmaa! Meitä on jokaiseen mittaan ja hyviä ollaan kaikki silti.

      Yleensä tyydyn vain katsomaan hämmentyneen tympääntyneesti pituuttani kauhistelevia. He ovat siinä tilanteessa niitä, joilla ei ole käytöstapoja.

      Poista
  18. Oon kyllä huomannut, että täällä jotkut kokee asiakseen märistä Jenni sun otsasta. Itsestäni se on yllättävää paitsi koska kasvatuksen puute, myös siksi, että sun otsarypyt on musta o-la-la! Siitä lähtien kun aloin lukea sun blogia, oon himoinnut samanlaisia itselleni. Mua meinaan hävettää oma sileä otsani! Tunnustan, että olen lapsellisesti kateellinen sun otsasta :(

    VastaaPoista
  19. Saan itse kuulla kokoajan siitä miten mun nilkat ei sovi mun reisien ja pohkeiden kanssa yhteen, koska nilkat on niin pienet ja reidet sekä pohkeet isot. "Nilkkas näyttää tosi hassuilta kun ne on tommoset tosi pienet verrattuna muuten sun jalkoihin! Hehe" no hehheh vaan itsellesi, eipä naurata.

    VastaaPoista
  20. Olen itse 180cm, jotain millejä ylikin, ja koko ikäni olen kuullut kauhisteluja pitkästä ja laihasta varrestani.
    "Hyi kun oot laiha, syö jotain!" -kaveri
    "Ohoh, sinähän olet pitkä tyttö!" -asiakas töissä
    "Minusta olis ihan kauheeta olla noin pitkä, hyi!" -kaveri
    "Mä näytän niin pieneltä sun hujopin vieressä. Noh, pieneen naiseen mahtuu vähän virheitä, hehe!" -kaveri
    "Eihän sulla oo mitään lihaksiakaan kun oot noin luikku!" -kaveri
    "En halua seisoa sun vieressä kun oot tommonen kirahvi!" -kaveri
    "Onpas siinä pitkä tyttö, tuohan on melkein kattoon asti." -tuntematon nainen
    "Et sitten ota mitään lyhyttä poikakaveria kun itte oot tommonen parimetrinen!" -äiti
    "Miten sä ajattelit muka löytää itellesi sua pidemmän tanssiparin wanhojen tansseihin?" -äiti
    "Syöhän niin kasvat… Toivottavasti et enää pituutta, höhö." -työkaveri
    "Näin kerran yhden parin, ja se naikkonen oli sitä miestä pidempi. Yäk, ja sillä oli vielä korkokengätkin. Se näytti tosi typerältä, kyllä miehen kuuluu olla pidempi." -150cm pitkä kaveri
    "Harmittaako kun et voi ostaa korkokenkiä ku oot jo valmiiksi niin iso?" -kaveri
    "Älä osta sitten mitään korollisia kenkiä. Ei kukaan halua ylipitkää tyttöä!" -äiti

    Olen myös aina ihaillut korkokenkiä, joita tosin olen uskaltautunut kokeilemaan vain ujosti kotona. Pihistin monesti lyhyemmän siskoni korkeakorkoiset nahkasaappaat ja kävelin niillä ympäri taloa. Ja tunsin oloni upeaksi. Sellaiset seksikkäät saappaat on mun salainen unelma, ja oon aina ajatellut että en vain VOI käyttää muita kuin tasapohjaisia kenkiä, mitä nyt muutkin ajattelisivat? Tuokin uskomus on vain vanhoillisten tuttavieni päähäni iskostama ajatus. Miksi mäkin en voisi ostaa niitä superihania korkkareita? Toivottavasti jonain päivänä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korot jalkaan ehdottomasti ja kanna pitkä vartesi niin kunnialla kuin kuuluukin, haistatat höpöt tuollaisille kuittailuille! :--) Typerä ajatus että miehen muka kuuluisi olla pidempi.

      Itse olen saanut kuulla hörökorvista, liian isoista ikenistä ja liian pienistä hampaista ja pitkistä varpaista. Pitkään en uskaltanut pitää tukkaa auki, nauraa suu auki avoimesti (peitin ennen suun aina kädellä kun nauroin) tai pitää varpaat paljastavia kenkiä. Onneksi sen on kuitenkin tajunnut että noille ei mitään voi ja jos jotakuta häiritsee niin menköön itteensä.

      Poista
    2. Joo pistä ihmeessä ne korkkarit jalkaan!! Mitään sellasta mistä itselle tulee itsevarma, seksikäs ja upee olo, ei kannata jättää tekemättä tai etenkään pukematta vaan koska joku ei siitä pidä! Mutta jos itse HALUAT käyttää vaikka 15 cm korkoja, sinä SAAT niin tehdä! Mitä väliä, vaikka jonkun mielestä se ei ole kannattavaa kun miehet olisi lyhyempiä tai tavanomaista koska on jo valmiiksi pitkä tai mitä ikinä. Tai jos joku siitä sinulle sanoo jotain, unohdat tollasen kommentin koska sulla on sen verran upee olo niissä korkkareissa. Miksi et saisi korostaa omaa pituuttasi korkokengillä? Kyllä muutkin korostavat omia hyviä puoliaan.

      Korkokengät = jokanaisen perusoikeus.

      Poista
    3. Mulle mun ihanat kaverit on taas sanonu aina rohkaisevia kommentteja mun pituudesta. Oon 178cm ja kaverit aina sanoo, et korkkarit jalkaan vaan! Mutta en käytä, koska en osaa niillä kävellä :D Mutta pointti oli siis se, että kavereiden tulisi rohkaista, eikä naljailla ikävästi.. Muistakaa sanoa kavereille, että kommentit häiritsee, ehkä ne sitten tajuaa lopettaa.

      Poista
    4. Mitä vielä, ihme touhua!
      Mitä se muiden perseitä kutittaa, jos sulle on suotu pitkä varsi. Ja miksei pitkälle muka sopis korkokengät? Mielestäni aika lailla jokaiselle naiselle ne korkkarit sopii, ja oon ymmärtänyt että suurimmalle osalle naisista tulee kaunis olo korkokengät jalassa.

      Tavallaan samassa veneessä, tavallaan ei.
      Mä en kuulemma saa käyttää korkokenkiä, koska mulla on paksut nilkat/jalat. Ei siis ns. "lihavat", vaan paksut. Nolointa tässä on se, etten tosiaan ole käyttänyt korkokenkiä, vaikka haluaisin ja niistä tulee oikeasti aika seksikäs olo.
      Ehkä vielä joskus...

      Poista
    5. Voin sanoa, että pitkä nainen korkkareilla on kyllä niin upee ja näyttävä ilmestys, että KOROT JALKAAN! Ihmettelen aina tota että "miehet ei tykkää", koska melkein kaikki kaverijätkät ovat katselleet pitkien (just tyyliin joku 180cm + korkkarit) perään!

      Poista
  21. 165-senttisenä ja tommosen vajaan 80 kilon painosena naisena, joka pukeutuu niinku millonki parhaaksi katsoo, saan kuulla (nykyään kiitos taivaan harvemmin) siitä, kuinka näin lihava ja ällöttävä yksilö kehtaa näyttää paljasta pintaa tai pukeutua muuhun kuin säkkiin. Yleensä tästä on huomautelleet about samankokoset naisihmiset. Mulla on myös tuolla ylempänä mainittu viiltelyarvilla kirjottu nahka, ja ne yhdistettynä mun ruumiinmuotoon on kirvoittaneet varsinkin nyt kesällä paljon negatiivisia kommentteja ja nokkavartta pitkin luotuja katseita, kun oon ollu biitsillä -iik!- bikineissä.

    Tuossa kesällä postasinkin siitä, että eiköhän ihmisten kropan malli ja valinnaiset koristeet tai "koristeet" (lävistykset, tatuoinnit, arvet...) ole ihan oma henkilökohtanen ongelma, jos sen jonku ongelma tarvii olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää kuulostaa siltä että sulle ollaan kateellisia. Siis jos tollaset huomauttelijat omaa vielä samanlaisen vartalotyypin, niin usko tai älä, kateudelta se kuulostaa! Jos itse on päättänyt ettei voi pukea muuta kuin sen säkin päällensä, niin varmasti se särähtää silmiin jos joku toinen saman pituinen ja painoinen nainen sitten uskaltaakin pukea mitä haluaa.

      Poista
  22. Otsarypyt on söpöjä. :D c:

    Itessäni on asia joka ei muita silleen häiritse tms, mut vittuiluaha siitä kuuluu,
    eli mun pituus! 19v, 162cm, enkä siis kaikessa todennäkösyydessä pituutta tuu saamaan lisää,
    mut eipä tuo itteäni enää ees haittaa. Oon pätkä, kääpiö, hobitti, hukun lammikoihi ja mua saa melkeempä kaikki kaverit kattoo aina aavistuksen alaspäin, mut se on varsin ikävää se :D
    Pääsen silti kaikkiin lintsin laitteisiin. Haha.

    VastaaPoista
  23. Siis mitä ihmettä? Mä oon nyt ite tosi järkyttynyt siitä että jotain ihmisiä voi häiritä toisen ulkonäkö?! Siis mitä helvettiä? Ihan kun joku mahtaa ite ulkonäölleen yhtään mitään. Mä muistan vaan joskus yläasteella kun muutama keskenkasvunen kundi joskus huus mulle että mun pitää kasvattaa tissit. Olin silloin todella hoikka ja pitkä. Pitkä olen kyllä edelleen. Ja pitää ottaa huomioon että huutelijat olivat tosiaan 14-vuotiata kovanaamoja joilla oli todella huono itsetunto. Ihmetyttää vain että miten aikuisten kesken myös toisten ulkoiset olemukset voivat häiritä. En käsitä.

    Mutta todella hyvä postaus sulta! Niin kuin yleensäkkin :)

    VastaaPoista
  24. Mua ei varsinaisesti oo haukuttu mun lyhyydestä (150 cm) mutta ihmiset monesti olettaa, että se olis mulle arka paikka ja mua haittaisi se, ja olisi kauhea kompleksi sen kanssa. :--D Ihan oikeasti se ei haittaa mua itseäni. En näe itse itseäni ikinä kaukaa ulkoa päin niin en huomaa koko asiaa. Tekeepähän minusta persoonallisen näköisen saamelaisenkäppänän, mutta muille se tuntuu olevan suurempi ongelma. Kaveritkin on joskus vitsillä silleen "heh heh, voi sinua raukkaa ku olet noin pieni." Miksi se olis jotenkin surullinen asia jos on lyhyt? Samalla lailla minä elän ja olla möllötän ku muutki. Sitte melkein parimetrinen vanha kaveri välillä sano jotain minun lyhyydestä, mikä ei mua haittaa ollenkaan koska oon sinut sen kanssa. Sitte se oli silleen "joo sori kauheasti, ei sais vittuilla, älä ota itteesi" ja kaikkea tuollaista. :--D Öö okei... Miksi ottaisin sen itseeni jos joku toteaa että olen lyhyt?

    VastaaPoista
  25. Mietin vaan että miten ihmisillä ees sattuu nuo sun ottarypyt silmään ku mun mielestä ne vaan peittyy sun hymyn alle ihan täysin! Väliäkö parilla rypyllä jos on noin nätti?

    VastaaPoista
  26. Itellä on perusilme sellane vähä surullinen/vihanen, joka saa sitte aikaa ihmettelyä siitä miten toi aina mököttää ja on vihane. Oon yrittäny kiinnittää siihe huomiota ja hymyillä enemmän ettei tarttis olla aina selittelemässä et "en mie mökötä tää on miun perusilme"

    VastaaPoista
  27. oon aina ollu pieni ja nyt teini-iän jälkeen tai kohilla oon saanu naisen vartalon olen 169/62 ja tissit ja perse löytyy myös pientä pömppistä jos kattoo. Reidet on muhkeat ja löllyy eikä oonyt pitkään aikaan haitannut mua koska opin hyväksymään itseni mikä oli elämäni ehdottomasti paras teko.
    Tästä huolimatta PERHEENI yrittää "shame"ta minut lopettamaan herkuttelun ja alkamaan harrastamaan. Hei minähän vedän ne viisi levyä viikossa jos haluan, mun kroppa ja minä päätän. Jos alkaa pännii kroppa niin enköhän tee jotain sen eteen. Nyt nautin siitä että tykkään kropastani eikä tarvii suklaalevyä oksentaa pois.

    Välillä on pakko ihmetellä mitä idiootteja noi mun perheenjäsenet, varsinkin äiti on. Äiti näki ihan läheltä miten en syönyt yli vuoteen lämmintä ruokaa, vain leipää ja raakoja spagetteja. Ja nyt kun syön jopa lämpimät ruuat kun vaan ehtii/on mahdollista ja kauhistus herkuttelen kanssa niin sitte pitää aina kommentoida että "kohta susta tulee läski". miksi se häiritsee mun äitiä enemmän kun mua? mua häiritsee eniten se että nyt ku oon terve ja mulla on hyvä olla niin yritetään saada mut laihtumaan vaikka norm. painossa oon eikä näkyviä läskejä eikä mua kiinnosta mun vähän löllymmät reidet kun treenaajakavereilla. tulipas pitkä teksti mut tää on tosi henk. kohtanen juttu koska en ymmärrä että miksi vitussa pitää kommentoida toisten vartaloa. Nyt olen kasvattanut kovan kuoren ja tiedän kuka olen ja miltä näytän eikä kommentit sitä murra, mutta alkuaikoina olisin hyvin voinut vajota takaisin tohon syömättömyyteen koska äiti pelkää että lihoan.

    VastaaPoista
  28. Multa revittiin joskus nelosluokalla hammas ja siihen tilale ei koskaan oo kasvanut ''normaalikokoista'' hammasta takaisin, vaan siinä komeilee aika pikkuruinen hammas. Kun hymyilen ja joku katsoo tarkemmin, saa aina kuulla ''voi miten pikkuruinen hammas, miks se on tollanen '' :DD kyllä ottaa pattiin

    VastaaPoista
  29. Mä olen saanut kuulla kommenttia nenästäni. Entinen poikaystävä huomautteli siitä huumorilla, mutta koska se on jo lapsuudesta saakka kiinnittänyt siihen huomiota. Perintöä äidiltäni ja pelkäsin saavani samanlaisen. No sellainen siitä on nyt tullut kuitenkin, eikä se enää itseäni haittaa. Olen tyytyväinen naamaani nykyään eikä mitään typerää jantteria ole siitä huomauttelemassa.

    Toinen ongelma, joka ei suorastaan ole ulkonäöllinen, mutta vaikuttaa silti itsetuntooni, on punastelu. Teininä helottelin vähän väliä ja oi että, kun kaikki siihen oikein kiinnitti huomiota ja huomautteli. Ei helpottanut ei. Nykyäänkin punastelen, mutta harvoin enää kiinnitän siihen hirveästi huomiota. Yleensä uusien ihmisten kanssa tätä tapahtuu enemmän, ihan normaaeissa tilanteissa. Nyt kuitenkin yksi tyyppi on kokenut oikeudekseen loukkaantua siitä, kun juttelen hänen kanssaan ja punastelen. En mä sille mitään voi. Herranjumala.

    En pysty käsittämään kuinka vielä aikuiset ihmiset saa kiksejä siitä, että kikatellaan toisten punotukselle ja vittuillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. I feel you, samat mulla...

      Poista
    2. Kyllä se punastelu on niin tuttua, mutta huomasin et yhessä kaveriporukassa sitä tapahtui niin usein. Ehkä ne vaan sai oloni ahdistuneeksi ja päätin sitten jättäytyä porukasta. Nykyisin punastelua olen saanut hallittua vaan hokemalla itselleni, että kaikki on hyvin ja muita itsevarmaa tuovia lauseita niin se jää kuin seinään!

      Poista
  30. tukkaa ollaan yritetty saada leikkaan, jos se on ollut vähän huonommassa kunnossa, koska kuulemma paremman näköinen. mieluummin mulla on vaikka pitkä heinäpelto päässä kuin polkkatukka, ärsyttävää vaan ku niin moni ihminen aikoinaan sitä kauhisteli että yhyy mikset leikkaa. ja sit ihmisii kummasti vituttaa se jos mun sukkahousut on rikki tai kengät vähän kuluneet, mitä väliä jos mua ei kiinnosta, huoh. ja en sais kuulemma laittaa huulipunaa, koska ylähuuli on alahuulta liian paljon pienempi ja huulipuna sit korostaa sitä. se on vähän itteenikin alkanu häiritteen, kun siitä on sanottu, mutta huulipunaa käytän kuiteski. ja muut vittuilut yleensä kyllä otan itteeni ja alan vaan vihaan niitä piirteitä ittessäni vaikken ois ennen vihannu

    VastaaPoista
  31. Kuka oikeesti kehtaa valittaa jostain toisen otsarypyistä? En vaan tajuu.. Miten jotain oikeesti voi häiritä, ja vieläpä jotain tuntematonta... huh huh. Eihän tommoselle voi tehdä mitään ja miksi pitäisikään? Hyvä ettet oo alkanu tilaileen mitään täyteaineita tai muuta. :D

    Vastaa tollasille kommenteille jatkossa, että sähän se tässä oot kellä on kyrpä ottassa!

    VastaaPoista
  32. Erästä (entistä) kaveriani vaivasi joskus miljoona vuotta sitten se ettei nenäni ole suora. Selvennykseksi voin sanoa ettei nenäni ole päin helvettiä naamassani vaan vinouden hänkin meni huomaamaan vain koska heitin joskus vitsiä asiasta. Tätä ei voi edes kauneusvirheeksi sanoa kun ei sitä kukaan edes huomaa, en edes minä itse ellen jotenkin keskity tätä "virhettä" etsimään tarkemmin.

    VastaaPoista
  33. Mulle kettuillaan eniten asioista, jotka ovat selkeästi omia valintojani, kuten

    - ottasit noi pois, oisit paljon nätimpi ilman / kyllä ton ikäisenä (28) pitäis jo näyttää vähän aikuisemmalta (lävistyksistä)
    - lopettasit ton hiusten värjäämisen, oisit paljon nätimpi ilman
    - oisitpa jättäny ton tekemättä, oisit paljon nätimpi ilman (tatuoinneista)
    - ootko koskaan ajatellu miten selität noi aikanaan lapsilles? (viiltelyarvista)
    - kyllä sun pitäis pukeutua muihinkin väreihin kuin mustaan
    - vieläkö sinä kuuntelet sitä hirveetä musiikkias?

    aarrggg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä, alapa sulautua massaan ettei tarvitse tulevien mahdollisten lastesi huomata että jotkut voi olla erilaisia jopa aikuisina!

      Onhan se toki vain lasten ja nuorten oikeus olla erilainen. Vaikka sekin on vähän niin ja näin onko se sallittua.

      Ei jessus mitä sakkia, jos tollasista asioista huomauttelee. :D

      Poista
  34. mm. punastelu... jos oon selvästi nolona ja punastelen, niin ensimmäisenä haluan toki kuulla sen kaverini suusta :D mitä vittua? miksi?

    VastaaPoista
  35. mulla on lättäjalat. oikeesti, ihan lätät. ei oo minkäänlaista kaarta. kyllä se alkaa vituttaan kun niistä jaksetaan kuittailla. ja jonku sukulaisen kommentti "oisit alkanu ballerinaksi pienenä nii noi ois korjaantunu" joo kuule korjaan sun naaman kohta kunnon potkulla

    mun varpaankynnet ja sääret on myös ihan kauheen näköset mun urheiluharrastuksen takia. varpaankynnet on jatkuvasti mustat ja koko ajan joku kauhistelee et "hyi kauhee onksul joku sieni varpaissa!!" no vittu ei ole, sen siitä saa ku pelaa futista. ja samaa kauhistelua mun säärien mustelmista ja haavoista ja ruvista kun härskisti käytän niistä huolimata shortseja ja hameita.

    VastaaPoista
  36. Pituudesta kuittaillaan aina 157cm (20v) kun olen, mutta on lyhyydessä ihan oikeasti hyvätkin puolensa!

    VastaaPoista
  37. Itelläni on aivan jäätävän iso klyyvari, jonka kanssa oon tullu erittäin hyvin toimeen.. Jengi on sitä kauhistellut mutta khamoon, se on isketty mun päähän syntymälahjana niin olkoon. Itteäni tuo ei häiritse kyllä hetkeäkään.. :D

    VastaaPoista
  38. Mä olin yläasteikäisenä noin 165cm pitkä ja hoikka. Olen pienestä asti harrastanut erilaisia urheilulajeja useita kertoja viikossa. Mulla ei ollu tissejä, eikä sen koommin persettäkään. Ja tästä sain kyllä oman osani kuulla, että voivoivoi tuota tyttöä kun sillä ei oo ku pikkupikkutissit ja pikkupikkulantio ja perse. Kyllä se sillon harmitti, niinkö ihan varmasti harmittaa ketä tahansa muutakin 14-vuotiasta teinityttöä jonka ulkonäköä kommentoidaan.

    Nykyään olen 169cm pitkä ja hoikka olen edelleen, mutta tissit ja perse löytyy. Nykyisin kun käy kotipaikkakunnalla ja monet yläasteen luokkakaverit, joita ei ole tullut nähtyä viiteen vuoteen ovat ihan ihmeissään kuinka olen "aikuistunut" vaikka kehitykseni tapahtuikin vasta ysiluokalla ja lukion aikana. Mä oon totaalisen tyytyväinen itteeni nyt. Ja olin yläasteellakin, sillon sitä ajatteli että "kyllä mä vielä joskus" muttei jaksanu vaivata päätänsä muuten koko asialla.


    Kuitenkin nykyisin saan kuulla siitä kuinka tummat silmänaluset mulla on. "Etkö sä nuku tarpeeksi?!" on yleinen kysymys, mikä tulee sukulaisilta ja poikaystävän kotona. Yritäppä siinä sitten selittää että ei, mun silmänaluset on aina ollu tämmöset (ei oo ees mitenkää erityisen tummat, mulla on ihan vaaleet hiukset ja tummanruskeet silmät nii ne silmänaluset saa osansa huomiosta myös). Joskus oon joutunu kantamaan mukana myös ekaluokan koulukuvaa että SIINÄ, KATTOKAA PERKELE! Samat silmänaluset se löytyy siitäkin.

    Ihan järkyttävvää että ihmiset ylipäätänsä kiinnittää huomiota tommosiin asioihin, joita ei itte varmaa ees huomais. Tai toinen ääripää on ne, jotka ilmottaa että "onpas mulla vino nenä". Tekis mieli vastata että "kappas ku nappas niinpäs onkin, en oo aiemmin huomannu mut nyt ku sanoit nii en voi olla kiinnittämättä huomiota". Jösses.

    Mut hei, oon lukenu sun blogia jo jonkin aikaa ja pakko sannoo että melekosta asiatekstiä tullee neitiltä! Keep it up:)

    VastaaPoista
  39. Liian näkyvästi törröttävät solisluut+selkäranka kyyryasennossa! Niistä on mulle huomauteltu nyt ja aina - ja nyt ne hieman häiritsevät itseänikin kun niistä kerta on niin monen kertaa sanottu. "Enpä olis muuten huomannutkaan, että kiitos ihmiset!". Enpä kyllä asialle koskaan ole mitään voinut, sillä olen aina ollut kunnon siima, vaikka syön kuin mikäkin..

    VastaaPoista
  40. Pituus on tää ihan perinteisin. Oon 173cm pitkä, mikä ei oo mun mielestä edes vielä erityisen pitkä (kaveripiiriin kuuluu näitä 180cm pitkiä naisia), mutta silti sitä huomauttelua kuuluu. "Hujoppi" "Voi kun oot niin pitkä" "No mut kun mä oon lyhyt niin voin sentään käyttää korkeita korkoja!" Joo-o, kyllä mäkin korkkareita käytän ihan huoletta, vaikka pituutta löytyykin... :D

    Uusin huomauttelun aihe on itikanpistosten jäljet mun ihossa. Mun ihoon jää tosi helposti arpia ja näistä itikoista nyt on ikävä kyllä jäänyt tosi pahat jäljet tänä kesänä. En oo erityisesti niitä raapinut tai repinyt, ne jäljet on vaan tulleet. Onhan ne tosi rumat, mutta mä oon ihan sinut niiden kanssa, koska mä tiiän, että mun iho nyt vaan on tuommonen. Monet muut sitten kokee velvollisuudekseen hokee jatkuvasti "hyi noita sun jalkoja, hyi kamala minkä näköset on, tiiäthän sä että ne on ihan hirveet" Kiitos kysymästä, nyt ainakin tiedän.

    VastaaPoista
  41. Mun ikuinen kommenttien kohde on ollut napa. Oon syntynyt aika paljon ennen laskettua-aikaa ja se on vaikuttanut siihen, että napani on jäänyt sellaiseksi pallopompulaksi. Ihan pikkulikasta asti sille on naurettu ja irvailtu, että miksi se on tuollainen pallo eikä sellainen "normaali" kuoppa niinkuin "kaikilla" muilla. Pienenä tyttönä se pisti harmittaan tosi paljon, ja esimerkiksi liikuntavaatteiden vaihto muiden silmien alla ahdisti, mutta nykyään ei ihan oikeesti vois vähempää kiinnostaa mitä porukka on mieltä mun NAVASTA :D Se nyt ei millään tavalla vaikuta yhtään mitenkään yhtään mihinkään, joten olkoon pampula tai kuoppa, napa kuin napa. Sitä paitsi, mulla on jo monta vuotta ollut napakoru, joten kukaan ei enää edes näe millaista mallia napani edustaa :D (Tää kuulostaa tosi naurettavalta näin kirjoitettuna...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ihan hyväntahtoista, mutta pakko sanoa:

      Ainakin muiden ihmisten maailma on hetken pyörinyt sinun napasi ympärillä.

      Ihana :)

      Poista
    2. Mullaki on pallonapa ! :D

      Poista
  42. Haha, niitä on liikaa.. Häpeen mm. mun hampaita, ne on ku pikkulapsella. Oon tosi kalpee ja karvanen, mulla on tosi löllöt reidet ja hirveet jenkkikset vaikka muuten oon hoikka. Mulla on tosi lapsenomanen pyöreys kasvoissa ja mulla tulee 12012320424 ryppyä silmiin & poskille ku hymyilen. Öö, häpeen kaikkia mun luomia, musta ne on vaan oksettavia. Mulla on tosi rumat varpaat.. Öö.. Mitähän muuta.. Ja kaikista noista mulle huomautellaan jatkuvasti :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja tähän jatkaakseni, en tuu koskaan hyväksyy itteeni tällasena. En sen takia, mitä muut musta ajattelee / miten ne mut näkee, vaan siks ku löydän itsestäni liikaa vikoja, niin paljon, etten osaa enää etsiä niitä hyviä puolia :/ Mutta en silti jaksa välittää. Oon mitä oon, en voi sietää itseäni peiliin katsoessa, mutta tarviikos sitä sitten katsoa koko aikaa :)

      <3 ur blog

      Poista
    2. Luulin aluksi et olin kirjoittanu tän ja unohtanut kommentoineeni. Sanasta sanaan kuin mä! samat 'viat'! hamsteriposket, valkoinen kuin Muumi paitsi et kauhean karvan peitossa :D

      Poista
  43. Täällä myös yksi ryppyotsa. En uskalla ajatellakaan, miltä tää näyttää joskus parinkymmenen vuoden päästä kun jo nyt keskellä otsaa kulkee armoton kurttu, mutta menkööt!

    VastaaPoista
  44. mun mielestä sun otsa on just niin symppis kuin otsa vain voi olla.

    VastaaPoista
  45. Muistan teininä ystäväni antaneen minulle vinkkejä, miten meikata jotta silmäni näyttäisivät vähemmän vinoilta. WTF! Nykyisin olen rehellisesti sitä mieltä, että meikän silmät ovat parasta koko naamassa. Niiden korkeiden poskipäiden lisäksi, joista myös sain kuulla. Paljon.

    VastaaPoista
  46. No per, jopa on ihmisillä huolenaiheet kun toisen otsasta tulee elämän suurin ongelma. Öhm.
    Pakko sanoa, vaikka perseennuolemiselta kuulostaakin, että taitavat vaan olla kateellisia kun sulla on noin nätti pärstä joka vieläpä erottuu muista. Rehellisesti sanottuna tunnistaisin sut varmaan missä tahansa koska tosiaan erotut, mutta auta armias kun katson aamulla peiliin... "Hei kuka vittu sä olet ja mitä teet mun huoneessa????".

    Jooh...
    Mulle on aina sanottu pyöreistä poskista. Silleen verhottuna mukamaskehuiksi. "Voi että sulla on söpöt posket, ihanan pyöreät ja pehmeät..." No kiitosta, mutta oikeastaan tuo oli kiva kuulla joskus nelivuotiaana, ei enää täysi-ikäsenä.
    Ja peukalot. Mun peukalot. Tiedättekö millaset peukalot Megan Foxilla on? Minullapa on samanlaiset. Mutta siis iik, "eihän kukaan huomais jos vaihtasit varpaan tohon tilalle?!??!??!!1" Entäs sitten. Näillä leveillä tapeilla on ainakin hyvä tökätä sua silmiin ja estää sua näkemästä mun kamalia vikoja. ):

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ei jumalauta löysinkö juuri peukalotoverin :OOO mulla on kans sellaset peukalot, ja kyllä siitä varsinkin yläasteella aina huomauteltiin (nyt ei niinkään kun automaattisesti niitä vähän piilottelen l:). toisaalta en kyllä käsitä mikä näissä on niin kamalaa, koska mun mielestä sopii ihan hyvin mun käteen enkä näytä mutantilta. toinen on kans mun keskari, joka on on lyhyempi ku nimetön ja etusormi, samalla lailla ku matthew perryllä :D joskus ala-asteella joku totesi että "hei sähän voisit tienata rahaa ku esittelisit tota sun friikkisormea ja perisit siitä maksua!" ja monesti yläasteellaki tuli sitä "hei näytä taas sitä sun keskisormea ku se on niin karu!!!" ei mulle ole kauheita itsetunto-ongelmia tuosta jäänyt, mutta jotenkin automaattisesti aina vähän yritän peitellä keskaria ja noita peukkuja :c vaikka ei niissä mitään vikaa oon, samalla lailla toimii ku normaalit(?) sormetkin. nykyään jos joku (yks kaveri yhä edelleen sillä "näytä sormi!"-linjalla) tahtoo nähdä mutanttisormeni nostan hymyillen pelkän keskarin pystyyn ja vähän sanon että tuonko ihan silmän pintaa koskettamaan.

      Poista
  47. Musta hauskinta oli yläasteella, kun pidin normaalisti hiuksia ponnarilla ja muutamat tytöt huomasivat hiusrajassa ison luomen (jota tottapuhuakseni en itse ollut sitä ennen huomannut..) Ne rupesvat siitä sitten kiusaamaan. Niin naurettavalta kuulostaa jälkeen päin... Innostuin sitten siitä hyvästä ajamaan sivukaljun, juuri sille puolelle missä se "ruma ja iso" luomi oli. Siinäpähän saivat katsella sitä koko ajan. :D

    VastaaPoista
  48. Jahas, miltähän meidän pojat näyttää viiskymppisinä, niil oli otsarypyt jo syntyessään ja nyt ovat kohta ykswee ja kakswee... :D :D :D ja itellänikin on

    VastaaPoista
  49. Mulla on isot hampaat, mutta pienempänä vaan tosi harvoin joku jakso niistä jotain pupu-läppää heittää. sen sijaan kaikki kaverit + perheenjäsenet yrittää aina välillä sanoa jotain muka lohduttavaa "sulla on tosi nätit hampaat" "on sun hampaat kuitenki tosi hyväkuntoset" ym. Mä oon ihan sinut näiden kanssa, mut tiedän et noi kommentit tarkottaa oikeesti "sulla on kyllä ihan hirveen isot hampaat mutta mä yritän vähän lohduttaa sua" Mä en tarvii mitään lohdutusta että senkus pitää vaan päänsä sisällä ajatukset mun hampaista, en kaipaa niiden säälikommentteja. Poikaystävä on varmaa ainoo mun tuntema ihminen joka ei ikinä oo sanonu niistä sanaakaan, ja siitä mä oon sille kiitollinen!

    VastaaPoista
  50. Hyi kamala miten kauheita kommentteja porukka nakkelee toisten ulkonäöstä! Okei joskus tulee kyllä todettua jollekki ei-niin-hobitille kaverille tyyliin "ootpa pitkä" mut sitä en kyllä ikinä tarkota mitenkään haukkumisena. Mun mielestä ois ihanaa olla sellanen 180cm pitkä ja erottua tästä persjalkojen massasta! :D

    Itelle on tullu joskus kommenttia hieman vinkurasta hammasrivistöstä. Pienenä kävin läpi kaikki niskavedot ja telaketjut ja mitä hammasrautoja näitä nyt oli. Jossain vaiheessa hampilääkäri sitte totes että nyt on tarpeeks hyvä ja oikominen loppu. Ylähampaat on silleen vähä ahtaalla juuri ihanasti etualalla ja tottapuhuen se häiritsee mua varsinki ku nauran tosi paljon. Hyväkuntoset ja valkoset ne on mut siihen se jää. Harkitsen vakavasti oikomisajan varaamista... :D Harmi vaan että oon hammaslääkärikammoinen.

    Niin ja punastelu! Kiva ku huomautat mulle että oon paloauto, saan siitä vaan uuden layerin punaa poskille. Niin rasittavaa! Tätä ei tapahu vaan nolostuessa, vaan ihan muutenkin. Jos on turhan lämmin, muutun punaseksi. Jos nauran oikein kovaa, muutun punaseksi. Jos poimin lattialta esineen, se voi aiheuttaa saman efektin sipulissani. No ainaki on hyvä verenkierto naamassa.

    VastaaPoista
  51. No otsa! Ei se mua haittaa mut kuuleman mukaan korkea on ja hiukset alkaa hirveen ylhäältä :D ite vaan ajattelen et naamalla hiukset muutenki aina tuppaa olemaan ni hermohan menis jos vielä alempaa kasvais :o Ja koska oon hoikka, ihan kiitos geenienkin, ni sehän on välillä aivan kamalaa. Etten arvostakaan kroppaani tarpeeks (jostain syystä näitä kuulee vaan jos sanon et pizza ois jees?) ja sitä rataa. Huonoja päiviä lukuunottamatta, en vaihtais mitään itsestäni, vaikka naama voiski olla tasasemman värinen :)

    VastaaPoista
  52. Mulla ei ollut johonkin 15-vuotiaaksi mitää ongelmaa pituuteni kans (ite tykkään pienistä ihmisistä, ne on söpöjä!), mut sitten muut alkoi kriiseillä omastaan. Kaikki halusi olla viis senttiä pidempiä, korkkarit jalassa oli mahtava olo kun oli niin pitkä ja kaunis. Pituudesta puhuttiin niin helvetin paljon, että onnistuin kehittelemään itelleni siitä jonkun kriisin. Jos minua pidemmmät ihmiset oli sitä mieltä että ne oli liian lyhyitä ja korkkarit kaunisti, niin sittenhän minä olin ihan liian lyhyt ja sen takia entistäkin rumempi. Nyt olen jo päässyt kriiseistäni yli, olen paljon mielummin lyhyt ja söpö kuin pitkä ja kaunis :)

    VastaaPoista
  53. Mulla on leveä lantio, mutta hoikat, jalat joten farkkujen löytäminen ei ole yksinkertaisin homma. Mulla on pienet rinnat, joten olen ylpeä leveästä lantiostani. Inhottavin ja yleisin repliikki on: Sähän oot hyvä synnyttäjä, kun sulla on noin levee lantio. Kuuluko mun mahdollinen lapsenteko tähän? Kiitos vaan, enpä oo tiennyt. Salilla joku ämmä koki oikeudekseen tulla kertomaan, että lantioni näyttää tosi rumalta, kun se tursuaa yli vatsalihaslaittesta. WTF?!

    VastaaPoista
  54. Mua sano joku joskus yläasteella meloonileuaks----> nykyäänki jopa murehdin aina että näyttääkö leuka isolta :D Ja sit tänä kesänä kesätöis kioskis ollessani joku pikkupoika vaan ilmotti että "sun ikenet näkyy ihan kauheesti ku hymyilet" :D Se oli vaan lähinnä huvittavaa, mutta ihan totta taitaa olla.. Tosin itte tykkään tosi paljo hymystä (ja ikenistä) :D

    VastaaPoista
  55. Täällä ilmoittautuu juurikin noiden otsaryppyjen omistaja! Joskus vuosia sitten häpesin näitä niin paljon (vaikken koskaan mitään kommenttia ollut saanutkaan asiasta), ja välillä jopa sorruin jostain kuvista muokkaamaan pois. Jotenkin vaan hävetti, kun kaikilla muilla tuntui olevan rypytön ja pieni otsa. Itsellä kun otsakin näyttää 'isolta', kun hiusraja on aika ylhäällä.

    Mutta mitäpä vitun väliä oikeasti, omapahan on naamani ja minkäs minä tällaiselle asialle teen. Jokaiselta löytyy hyvät ja huonot puolensa naamasta kuin myös kropasta - niin se vain menee. Enkä kyllä loppujen lopuksi ymmärrä, mitä väliä sillä on, löytyykö siitä naamasta viisi tai nolla ryppyä.

    VastaaPoista
  56. No mulla on ollu otsarypyt ainakin 14-vuotiaasta asti (muistan kun teininä peilailin niitä surullisena) mutta ei ne ole juurikaan haitannut. Nyt leikkautin keväällä otsatukan ja koska mulla on tosi paksut hiukset, niin ne aiheutti otsaan hirveän finniryöppään, koska otsa pääs vähän niinkun hikoilemaan siellä alla liikaa kesähelteiden takia :D Ja mulla ei ole koskaan ollut finnejä ennen, joten otsahiuksista aiheutuneet finnit ärsyttää lähinnä mua.

    Kaikkia muita tuntuu häiritsevän mun ihoni kalpeus. Jopa mun oma äitini kyselee tosi usein että olenko mä kipeä kun olen niin kalpea. Se ei ole tainnut näinä 25 vuotena huomata, että mulla vaan sattuu olemaan niin vaalea iho, että näyttää siltä etten olis koskaan käynyt ulkona. Tästä asiasta mä en sitten näe ollenkaan vaivaa. Minkäs mä sille voisin? :D

    VastaaPoista
  57. Mullaki on otsa"ongelma" ! Muiden ihmisten mukaan mun otsa on jotenki erityisen korkee ja iso ja siitä sitte tarvii huomautella kokoaja ja naureskella asialle. Dafuq? Omast mielest otsa on ihan normaalin kokonen eikä ny mitää hiusrajan pakenemistakaa oo huomattavis. Ei se ny kivaa ois jos tukka lähtis kasvaa heti kulmakarvojen yläpuolelta :D

    VastaaPoista
  58. Olen saanut aina kuulla isoista rinnoistani ''ooh, mitkä leilit!'', ''kauheat utareet!''. Nuorempana häpesin paljon rintojani ja käytin säkkimäisiä vaatteita, mutta nykyään osaan jo olla ylpeä. :D

    VastaaPoista
  59. Itelläni ulkonäkö ongelma on leuassa. Yläasteelle mennessä kaikki oli vielä hyvin, mutta sitten kaverini keksi leuassani olevan kuopan ja alkoi naureskella ja sanoa sitä hiirenpilluksi. Kiitos. Siitä alko sen vihaaminen.. eikä asiaa helpottanu se että toinen kaveri halus aina laittaa sormensa siihen ja tietysti nauro päälle.. Haluaisin täyttää tuon kuopan. Vihaan sitä.:(

    VastaaPoista
  60. Mä olen usein saanut kuulla etuhampaideni välisestä raosta, johon saa vaivatta tungettua esim. hammastikun tai jopa pillin. Itse olen aina ollut täysin sinut sen kanssa, mutta varsinkin nuorempana sain kuulla siitä monesti. Huomauttelijoilla osui tosin pilkka täysin omaan nilkkaan - raosta huolimatta mulla ei ole koskaan ollut minkäänlaisia oikomishoitoja, suu täynnä rautaa, vedetty hampaita irti tai muuta vastaavaa. Ehkä tästä syystä hammaslääkäri ei ole koskaan pelottanut.
    Mulla on myös atooppinen iho, ja toisinaan aika hankala ihottuma. En pidä siitä itsessäni, mutta olen oppinut elämään asian kanssa. Ihmiset kyllä tuijottavat, etenkin kesällä, koska jalkani ovat täynnä ihottuma-arpia, mutta en enää kiinnitä tuijottelijoihin huomiota.

    VastaaPoista
  61. Pituuteni on hirveän monelle ihmeselle vielä nykypäivänäkin hirveä ongelma. Lapsesta asti olen saanut kuulla "kääpiö"-solvauksia, mutta en kuitenkaan ole ottanut niitä itseeni. Yläasteikäisenä eräs pari metriä lähentelevä jätkä tokaisi pituudestani negatiiviseen sävyyn ja jäipä poika hiljaiseksi, kun tokaisin että vaikka olen näin pieni ihminen, tunnen itseni silti henkisesti suuremmaksi ihmiseksi kuin hän.

    Nykyään saa enemmänkin kuulla sellasia: "Mutta kun sää oot niin pieni!", "Ei susta ole siihen, kun oot niin lyhyt", "Jos olisit pidempi voisit onnistuakin"-lausahduksia. Ehkä kuitenkin itse paremmin tiedän mihin kykenen ja mihin en :) T: 153cm pitkä ja pituuteensa täysin tyytyväinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin olen saman pituinen! Ja mullekkaan ei ole koskaan ollut ongelma oma pituuteni, mutta kaikilla muilla on ollut :D Perus vitsit: "tuuleeks siel alhaalla" jnejne :D Mutta mua vaa naurattaa ja heitän itekki läppää siitä.
      Ei pidä ottaa itseänsä liian vakavasti! Ja me lyhyet keksitää omat tiemme, jotta päästään tiettyyn tuloksreen ;) Esim. korkealla oleva esine! Me ollaa vaa kekseliäämpiä

      Poista
  62. Mulla oli aika kauan ongelmana mun todella pitkä kaula. Ala-asteella olin ihan tyytyväinen siihen, oli kiva kun sain jopa kohteliaisuuksia siitä, niin kavereilta kuin perheeltä!

    No, riitti yks ainut kommentti ylä-asteella tämmöseltä koulun suosituimmalta pojalta että mun kaula on kuin kirahvin kaula. Sen jälkeen aloin pitämään paitaa joka peitti kaulani kokonaan jne. No mutta, olin silloin todella heikko ihminen enkä osannut puolustautua ollenkaan joten se yksikin kommentti riitti tuhoamaan meikän itsetuntoa.

    No, en todellakaan enää ole peitellyt kaulaani, mutta kyllä se kommentti satutti paljon. Ja sen jälkeen moni kaverini tuli myös sanomaan että kyllä sulla vaan on niin kamala kirahvin kaula jne. No, eipä menny kauaa kun päätin että kaverit voi pitää turpansa kiinni jos ei ole muutakun pahaa sanottavaa ja minähän kävelen ylpeänä mun kaulani kanssa :D

    No mutta, kuten sanoin niin en ole todellakaan enää hävennyt kaulaani vaan olen siitä ylpeä :) Jeejee!

    VastaaPoista
  63. Mua on aina kiusattu siitä että mulla ei ole lainkaan tissejä:(

    VastaaPoista
  64. tää aihe on ku luotu mulle.
    ensinnäkin olen lyhyt (153cm) ja siitä on saanut kyllä kuulla siitä kultaisesta seiskaluokasta asti, kun pituuskasvu loppui. yläasteella se vähän vitutti, kun tuli tätä "ootpa niin lyhyt, ethän sä voi käydä edes kaupassa yksin kun et saa ylähyllyiltä tavaraa". no vittu alatko mun palvelijaksi ja henkilökohtaisesti avustajaksi? nykyään oon kyllä täysin sinut pituuteni kans (tai no eipä se kyllä koskaan ole häirinnyt mua yhtä paljon kuin muita), enkä jaksa reagoida mitenkään huomautteluihin.
    sitten toinen asia on mun nenä. ei mikään poikkeuksellisen iso, mutta ehkä vähän jylhä. yks kaveri (tai siis se ainut ketä mun nenä häiritsi) yritti ala-asteesta asti ilmeisesti aiheuttaa mulle häpeää nenäni takiaa, kun heitteli aina sitä "sulla on iso nenä ahaha mee leikkaukseen"-juttua. välillä sitä jopa vähän häpesin, katselin kuvia ja mietin että no miten sen saa näyttämään pienemmältä. sitten iski myös se tieto että jumalauta se on keskellä minun naamaa ei sitä mitenkään peitetä. ja sitten kaikki olikin jo hyvin, tykkään mun nenästä tällasena vähän isompana (koon huomaa vain sivuprofiilista ja montako kertaa minä näen itseni sivuprofiilista? todella harvoin).
    sitten tissit. osittain perittynä, osittain lihomalla mulle kasvoi perin suuret tissit (ei mitkään d-kupit vaan oikeasti isot). huomautteluahan tästä tuli (lähinnä nuorempien poikien suunnasta), mutta todellinen surku utareita kohtaan iski kun joskus ysiluokalla huomasin, miten paljon typerämmältä kaikki vaatteet näytti muihin verrattuna, kun yksinäni isojen tissien kanssa heiluin. toki olin silloin myös ylipainoinen, mutta eipä nämä tässä laihdutellessakaan ole juuri kutistunut, vähän kauniimman ja kiinteämmän ulkomuodon vaan saaneet. tavoitekokoon on toki vielä matkaa mutta tissit ei enää paljoa pienene, mikä ei enää juurikaan haittaa, kun kuitenkin tässä jo muka aikuisia ollaan. ja eipä tämä kai ketään muutakaan haittaa, itseä vain vituttaa nämä ajoittaiset "miehet tykkää"-kommentit, minä kun haluan olla jotain aivan muuta kuin pelkät isot tissit.
    mitähän vielä. aivan, mun jalkapöytä on tavallista matalampi ja erilaiset luut on puskeutuneet esiin sieltä rasvan seasta. jos joku näkis mun jalat pelkästä nilkasta alaspäin niin luulisi varmaan mua syömishäiriöiseksi, koska näyttää että luitten päällä ei nahan lisäksi juuri muuta ole. muutamaa henkilöä tämä ällöttää kovasti, mutta itseäni asia ei vaivaa.

    ja tähän loppuun vielä otsarypyistä, mun äitillä (50v) on myös ollut pienestä pitäen otsarypyt, eikä todellakaan näytä pahalta nytkään :---DD eikä ne ainakaan kuvista päätelleen ole kauheasti enempää ryppyyntyneet tai mitään, toki voi olla että äiti vanhenee tyylikkäästi.

    VastaaPoista
  65. Mulla on aina ollut tosi ohut ja lyhyt tukka. Lapsena näytin ihan pojalta tummine kulmakarvoineni ja lyhyillä hiuksilla jotka olivat söpösti joka suuntaan. Kuulin usein kommentteja"näytät pojalta kun sulla on noin ohkaset hiukset" tai "miksei sun hiukset kasva". Asia nyt jostain ihmeen syystä on niin että mun tukka ei kasva kun max 15cm ja tippuu pois. Ei pitkä tukka naisilla ole itsestäänselvyys. Tämä on ajanut mut käyttämään pidennyksiä ja tulee menemään kauan ennekun mun hiukset näyttää siltä että niitä voi pitää ilman pidennyksiä , kiitos kuuluu myös itselleni joka tyhmänä oon mennyt niitä leikkelemään miten sattuu. Ehkä joku päivä mulla on ees solisluihin asti tasapitkät hiukset. Jaksan uskoa koska ne ovat tuheentuneet vuosien mittaan ! :)

    VastaaPoista
  66. Mulla on tuo sama ryppynen otsa -juttu kuin sulla! :D

    Ja tietysti lisäksi todella tummat silmänaluset ("menikös eilen myöhään, hehehe" "näytätpäs sä kalpeelta/sairaalta/väsyneeltä") ja alaspäin kääntyvät suupielet ("onks joku pielessä?" "ootsä vihanen jostain?") jne <3 got to love it! No mutta, eteenpäin mennään tyytyväisenä otsa kurtussa ja suupielet polvissa :D ei ku siis...

    VastaaPoista
  67. Mua aikanaan yläasteella ja sen jälkeenkin kiusattiin yläetuhampaista. Ne, kun on hieman ulkonevat ja isot. Sain kuulla olevani orava, hevonen, hamsteri... Lopetin hymyilemisen ja häpesin hampaitani kaikkien muiden, kuin läheisteni seurassa. Opettelin hymyilemään kunnolla ja leveästi reilu 3,5 vuotta sitten, hieman ennen kuin tapasin avopuolisoni. Mun hampaat ei ole mulle mikään ongelma ja olen vihdoin ylpeä niistä! ;)

    VastaaPoista
  68. Mulle tuli tästä mieleen lähes puolet tähänastista elämästäni naamani vallanneet finnit. Joo, lähtee lääkkeillä/puhdistamalla/rasvoilla EI. Nuorempana yritin kaikkeni, antibioottikuurit, apteekin mömmöt yms. Mitä vanhemmaksi olen tullut sitä enemmän oon jaksanut olla välittämättä. Harvoin esimerkiksi viikonloppuisin jaksan edes meikata. Aiheesta ovat useammat (tosin vieraat) mieshenkilöt huomauttaneet, jos en esim baariin ole meikannut, olen kuullut mm. "Jos sulla ei olis nuita finnejä voisit tai meikkaisit, voisit olla ihan nätti" ja "Mikä sua vaivaa ku et piilota niitä" jne jne. Vastaan aina saman, minua ei kiinnosta enää. Hoidan ihoani nykyään ns normaalisti, rasvaan vitamiineja sisältävällä rasvalla, puhdistan aamuin illoin, mutten enää hysteerisesti hinkkaa ja jynssää.

    Lähtevät jos lähtevät ja arvethan jäävät, mutta miksi viettäisin elämäni kaapissa ja meikkien orjana kun voin pitää hauskaa ja nauttia elämäst ä.

    VastaaPoista
  69. Mä oon 22-vuotias. En osaa viheltää, puhaltaa pulkkapalloja, hyppiä hyppynalulla, tehdä savulenkaita tai sylkäistä pitkälle. Nää kaikki asiat vituttaa mua enemmän, kuin mun R-vika. Se taas on muille kauhee ongelma. Vittu enpä päässyt skidinä puhetelapeutille kun ei mun ällävika ollut talpeeks paha ja se kuulemma menis itsestään ohi palin vuoden sisään. Että nyt sit ostan kaupasta kalkkia, syön lautatabletteja, haaveilen omasta koilasta ja poltan löökiä matkalla plismaan. Ihan tyytyväisenä elämään. Vittuku oppis vaa viheltämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana! Itsekään en ole lähes aikuisikään ehtiessäni vielä ärrää oppinut, vaikka on ties mitkä puheterapiavuodet käyty läpi aikoinaan. Ala-asteella homman kuitenkin luovutin, kun tajusin että enemmän vituttaa se yhden kirjaimen jatkuva tleenaaminen ku koko asia itessään. Onneks muitakaan tää puhevamma ei oo koskaan haitannu, usein kuulen että "onpa sulla just söpö ärrä" ja poikaystäväni kanssa meillä on oma hassuttelukieli jossa ei joka sanassa ärrää kuulu myöskään hänen puheessaan!

      Poista
  70. Mulla on ihan sama "ongelma" otsan kanssa. Lähes kaikkien ilmeiden kanssa tulee otsarypyt. Joskus muokkasin ne pois naamakuvista, koska häpesin niitä, mut myöhemmin tajusin, et ne on osa mua, eikä mun tarvi niitä hävetä. Mä oon nykyään asian kanssa sujut. Jos muilla on ongelma sen asian kanssa, nii mulle on ihan sama.

    VastaaPoista
  71. kalpeudestani olen kuullut paljon kuittailua. muita se tuntuu häiritsevän, minua ei. :D pisamia tulee aika paljon, mutta ruskettumiseen vaaditaan jo työtä. solariumissa en halua istua, enkä jaksa makoilla joka pv viittä tuntia auringossa. lisäksi palan suht. herkästi ja palaminenhan on tunnetusti kivuliasta. toki olen iloinen jos vähän saan väriä pintaan, mutta oikeastaan se on mulle aika yhdentekevä juttu. :D

    VastaaPoista
  72. Pakko purkaa omatkin ongelmat tähän. Olen 165cm pitkä, tykkään hiuksistani ja silmistäni, pituudestani, muusta en sitten tykkää. Mulla on paksut tummat kulmakarvat, en vain ole viitsiny mennä kosmetologilla käymään ja itse en osaa ohentaa. Inhoan kulmakarvojani. Inhoan hiusrajassa olevaa luomeani, mitättömiä tissejäni, pientä pömppistä ja kaikista eniten pallonapaa ( kans syntyny paljon aikaisemmin kun laskettu aika ja tää vaikuttaa) mulöa on myös tosi karvaiset kädet,jalat,nenä ja ne kulmakarvat, mutta sheivaan usein ja nypin vähän kulmia/nenä karvoja :D tosi noloa... Kukaan ei ole KOSKAAN mulle huomauttaanu mistään ja on jopa nätiksi sanottu, mutta nää asiat vaivaa mua tosi paljon. Juuri äskön kokeilin kesä vaatteita ja ostamiani bikinejä ja mietin uskaltaisiko ensi kesänä mennä rannallr pallo navan kanssa? Inhoan myös leveää lantiotani, mutta eipä sille mitään mahda. Olen arkinnut että suurentaisin rintani jos eivät kasva tästä enää. En ole sinut itseni kanssa ja tämä on vaikuttanut myös siten, että poika joka on minulle tosi tärkeä ja kehen olen ollut ihastuneena pari vuotta ja joka sanoi pitävänsä minusta enemmän kuin kaverina niin en voi edetä hänen kanssaan, koska häpeän itseäni ja pelkääm etten riitä. Tuntuu pahalta olla tällainen kuin on, mutta ehkä sitä vielä joskus hyväksyy itsensä? T. Tyttö 16v

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!