HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 30. syyskuuta 2013

mistä tietää, milloin kannattaa paeta?

Mistä tietää, että mies ei ole varsinaien saalis? Milloin kannattaa perääntyä? Tuntuuko, että valitset aina vääränlaista herraseuraa? Nou hätä, muutaman lauseen perusteella on aika helppo kartoittaa, kannattaako haaveilla yhteisestä tulevaisuudesta.

1. Kun joka kolmas lause alkaa "Täytyy kysyä äidiltä ensin..."/"Meikäpojan mamma se tekee parhaat lihapullat!"/"Äiskä kyllä aina silittää mun bokserit....".
Kyllä se vaan on aika paha merkki, jos aikuisen tai aikuisikää lähenevän miehen maailma pyörii äidin ympärillä ja päätökset tehdään se oman mamman mielipiteen mukaan. Jos mammanpojan päästää elämäänsä, saa pian  huomata seurustelevansa pojan lisäksi myös sen mamman kanssa. Vai houkutteleeko tulevaisuus, jossa lasten nimet ja kalsarien malli hyväksytetään äitikullalla, ja herkinkin hetki katkeaa "kun olin pieni, niin äiskä..."-tyylisiin lauseisiin? Kannattaa varoa, ettei hääyönä aviovuoteessa ole kahden sijaan kolme henkilöä...

2. Kun illanistujaisissa, baarikierroksella tai pelkästään parin saunaolusen jälkeen herra avaa suunsa sanoakseen "ai että kun tekis mieli tapella, kukaha mun kanssa vähän painis?!" tai "pääsisköhän tänään tappeleen?!". Oikeesti, nakkikioskipainia tai baarin keskelle kukkotappeluun janoava sälli ei yksinkertaisesti voi olla kovinkaan välkky kaveri, jonka varaan kannattaa laskea ihan hirveästi. On melkeinpä kannattavampaa seurustella smokkiin pukeutuneen lampaan, kuin "TUU KOITTAA, KATTELLAA PIHALLA JÄTKÄ!"-ameeban kanssa.

3. "Exän kanssa aina...."-tyyliin alkavat (haikeahkot) lauseet pääsääntöisesti viestivät siitä, että ei nyt ihan kovin kummoisesti ollakaan siitä entisestä mirkusta yli päästy. Ja oikeesti; kuka on niin saapas, että ihan pokalla heittelee tollaisia kommentteja? Joo, on ok kertoa yleisellä tasolla tarinaa johon entinen liittyy, esim. "Silloin kun me Sirpa-Caritan kanssa oltiin siellä Etelä-Indo-Kuwaitissa, niin kadotin passini krokotiilijokeen", mutta sellaiset "Aina me Sirpukan kanssa makoiltiin sängyllä ja piirreltiin Pokemoneja toistemme paljaille ihoille ja kuunneltiin just tätä biisiä, jota juuri kehuit lempikappaleeksesi!"-heitot on jonkin verran epäkorrekteja nykyistä kumppania kohtaan. Juokse kun vielä voit, olet laastari!

4. Junttimaiset ja epäonnistuneesta kehityksestä viestivät mukahauskat heitot, esim. "Ei autoo kortilla ajeta eikä vilkulla käännytä, heh heh!", "Litrasta Leijonaa mä metsästän!", "Mulle bisse ja tolle lehmälle heinää, hekoheko!" ja jatkuva Petri Nygårdin siteeraaminen kielivät siitä, että ei välttämättä kannata vielä viiteen-kymmeneen vuoteen suunnitella kauhean vakavaa suhdetta kyseisen hepun kanssa. Kaiken yleensä kruunaa joku seksi-kalja-suihinotto-olensuomalainenidiootti-teemainen t-paita ja oman erinomaisuuden korostaminen.

5. Sitten on ne, jotka ei sano mitään. Ei ole mielipiteitä, kaikki on ihan sama. Piiperretään ja piipitetään, kun joku kysyy jotain. Maksimissaan tekstareissa tai Facebookin chatissa saa tuotua jokusen ajatuksen ilmoille suoranaisen kuulustelun ja uhkailun jälkeen. Tokihan tällainen mies on loistoseuraa esimerkiksi Ikeaan, mutta pidemmän päälle tollasen pölkyn kanssa on aika hankala rakentaa suhdetta.
"Haluisitsä virallistaa meidän suhteen?" 
"Ei sen välii." 
"Siis mitä mieltä sä meistä oot?" 
"Emt." 
"Niin merkkaako tää juttu sulle mitään?" 
"Kaijjuu." 
AI JUMALAUTA MIKÄ RUNEBERG!

6. Sinun valintasi. Kerro lauseesta, joka oli täydellinen turn off, tai heitosta, jonka jälkeen laittaisit suhteen jäihin. Veikkaan, että -lukijakuntani tuntien- tulee aaaaika hyvää settiä!

Itsehän olen harrastanut miesten analysointia jo vuodesta 1997.

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Jos Disneyn prinsessoilla olisi Facebook

Tuttu kaava, nyt statuksiaan jakaa muumien sijaan toivotut prinsessat ja muut Disney-leffojen heput.


Lumikki: Koolla ei oo välii.
Nuhanenä tykkää tästä.

Prinsessa Ruusunen: Toi Melatoniini ei ehkä oo ihan mun juttu...

Ariel: Kopioi tämä statukseesi, jos sinun ei tarvitse ajaa säärikarvojasi! =)

Aladdin  on paikassa Ravintola Viehkeä Huntu käyttäjien Lampun Henki ja Lentävä Matto kanssa.
Jasmine kommentoi: ???

Jasmine:  "Katurotta kohta vaimon saa", EIKU?! Paska biisi.

Tuhkimo: Koko päivä siivottu, tiskattu, luututtu, puunattu ja pesty pyykkiä... nyt vois vaikka hetkeks huokasta ja heittäytyä sohvalle!
Siskopuoli kommentoi: in your dreams, bitch...

Lumikki: Seittemän äijää, mutta ykskään ei ylety vaihtaan lamppua. Jepjep.
Prinssi kommentoi: Pitempääkin jätkää olis tarjolla ;)

Prinsessa Ruusunen liittyi ryhmään "Kissat kehrää, minä en"

Belle:  Tuntuuks teistä koskaan että kodin irtaimisto puhuu teille?
Jasmine kommentoi: Me ei taidetakaan mennä Kodin Ykköseen huomenna....?
Tuhkimo kommentoi: Emmä irtaimistosta tiiä, mut hiiret ja linnut joo?

Gaston kuunteli kappaletta Musta Barbaari - Salil eka salil vika

Mulan: TJ 0 !!!

Pocahontas: Mullei oo niinku kaikki inkkarit kanootis!

Ariel: Sain just tietää mistä sushi tehää, hei hyi oikeesti! En tod syö sitä enää.

Ariel perusti ryhmän "Pärskyn muistolle".


... nyt lukijat, jatkakaa!


Rakkaudella nimimerkki "itsekin ilmiselvää prinsessamatskuu-91"



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Koutsi hoitaa - hyvinvoinnin

Hyvinvointikoulutuksia, onnellisuuskursseja, mielenrauhaoppaita... Eikö ihmiset enää osaa vaalia hyvää elämää ja tähdätä onneen ilman, että ramppaavat kursseilla ja kouluttautuvat oman sisäisen rauhan löytämiseen? Onko elämä liian hektistä ja ihmiset vieroittuneet normaalista, tasaisesta arjesta? Vai mikä on jatkuvasti kasvavan onnellisuus- ja hyvinvointikouluttautumisen salaisuus? Personal trainerit on so last season, nyt on paljon katu-uskottavampaa palkata onnellisuusvalmentaja!

Tuntuu, että joka toinen vastaantuleva ilmoitustaulu tai kuntokeskuksen seinä on teippailtu täyteen lippuja ja lappuja hyvinvointikurssien infotilaisuuksista ja henkilökohtaisista valmennuksista. On helpompaa löytää jokin sisäisen rauhan mestari ja onneen johdattaja, kuin tuore sämpylä huoltsikalta. Toisaalta sen sämpylän saa pikkuisen edullisemmin, kuin Sisäinen rauha -kurssin Kuusamon perämetsästä.

Onko nykyihmiset olevinaan muka niin helvetin kiireisiä, huonosti voivia, onnettomia ja yleisesti ottaen ihan palasina, kun täytyy laittaa satoja euroja itsensä tsemppaamiseen ja hyvinvoinnin ylläpitoon kurssien, oppaiden, koulutuksien tai henkilökohtaisen valmennuksen merkeissä? Eikö niiden perusasioiden pitäisi tulla selkäytimestä? Eikö ihmiset enää osaa, halua tai viitsi tähdätä hyvinvointiin ja onneen, ellei joku sitä erikseen vieressä valvo? Vai onko se joku palkinto itselleen kymmenen vuoden stressin jälkeen, että nyt mä hei vihdoinkin saan höllätä pipoo ja ottaa ittelleni hyvinvointikoutsin! 

Vai onko ihmiset oikeasti nykyään niin stressaantuneita ja tekevät hidasta kuolemaa valtavassa oravanpyörässä, jolloin tällainen hyvinvointivalmennusbuumi on se, mitä ihan oikeasti tarvitaan? Vai onko se vaan helvetin kätevä tapa rahastaa loppuunpalaneita stressipesäkkeitä? Eivätkö ihmiset osaa ottaa aikaa itselleen ja huoltaa itseään ilmaiseksi vai toimiiko onni ja mielenrauha vasta, kun siitä maksaa Pirjon ja Petterin Onnea elämään -valmennuskurssien tilille kolme-neljänumeroisen summan ja saa kurssitodistuksen seinälle?

Mä ymmärrän ensiapukurssit, itsepuolustuskurssit, kokkikoulut ja vaikka vanhemmuusvalmennukset, mutta jotain pitää olla vikana joko ihmisten päissä tai tässä yhteiskunnassa, kun onnen ja henkisen tasapainon löytää vasta koulutuksesta, oppaasta tai seminaarista. Oikea tapa nauttia, rentoutua ja ravita itseään on nykyään oikea vasta, kun sillä on jonkin hihhulin siunaus ja seinällä komeilee todistus asiasta - ja pankkitilillä on yksi mielenrauhahyvinvointilässynlää-kurssin mentävä kolo. 

Mikä meitä vaivaa, kun tuollaisille palveluille on tarvetta? Onko se hyvä, että kyseisiä palveluja tarjotaan, vai onko se merkki jostain? Palkkaisitko sinä itsellesi hyvinvointikoutsin? 



perjantai 20. syyskuuta 2013

Joka bloggaajan pakollinen syksypostaus

Syksy on massatuotantoblogien kulta-aikaa! Syysaiheisen postauksen tekeminen on helppoa (päättelisin näin niiden valtavasta määrästä blogimaailmassa): jokunen rivi syksyaiheisia sanoja epämääräisessä järjestyksessä, kynttilähehkutusta, tukkutyyliin ostettujen villavaatteiden esittelyä ja ylimakeilevaa lässytystä ja tunnelmointia. Tähän päälle pari kohtalokasta ja ylidramaattista syksylässynlääkuvaa, niin paketti on valmis!

Villapaitoja, kynttilöitä, teehetkiä viltin alla, auringon kultaamia vaahteranlehtiä kastepisaroiden peitossa, viileitä syysiltoja hämärässä... Sellaista ihanaa kuuluu minulle. On niin yolo-olo käpertyä sohvannurkkaan hooetämmän uusi neulospunospaita päällä (19,95€) ja nauttia! Neuleesta kuvaa seuraavassa postauksessa. En ehtinyt ottaa siitä kuvaa, koska villasukilla töpsöttely ja syyssateen ropina ikkunaa vasten on saanut minut aivan raiteiltaan. Kauniita ajatuksia teille raksut ja mussukat ja syksynlehtien väriloistoa kaikille! Menen nyt keräämään omenoita isoisoäidin punomaan punomaan koriin Hai-saappaat vilkkuen! Rakastan syksyä!! Elämä on ihanaa!! Loppuun vielä tunnelmakuvia <33









... Itsehän  näen syksyn jonkin verran eri silmin (vautsi mikä ylläri!). Joo, olen nykyään kynttiläaddikti ja villasukkafanaatikko. Ja joo, syksy on mielestäni hyvinkin kaunis vuodenaika väriensä puolesta ja pieni hämärä valoisan kesän jälkeen tekee ihan hyvää. Mutta siltikään en oikein osaa lähteä siihen syksyhysteriaan (joka kestää kaksi viikkoa, jonka jälkeen alkaa marinapostaukset aiheesta "inhottava sade" ja "mulla on kylmä"). Syksy oikeastaan saa mut haluamaan hautautua maan alle puoleksi vuodeksi.

Syksyhän on hyvinkin perusveemäinen aika vuodesta. Siis positiivisinkin ihminen satavarmasti ajattelee ajoittain hyvinkin synkkiä ajatuksia, kun se jumalaton pimeys peittää jo ennen iltapäiväneljää koko Suomen. Kun herää, on pimeää ja kun menee nukkuun, on pimeää. Saatana taskulamppufirmat varmaan tekee massiivista tuottoa loka-marraskuun kieppeillä! Ja aamulla on usein kylmä ku Siperian tasangoilla, mutta päivällä porottava syysaurinko saa hien virtaamaan niiden helvetin ihanien ja fashionein villanuttujen ja toppaliivien alla. Välillä ripsauttaa vettä niskaan (yleensä tämä ajoittuu siihen, kun pitää seistä bussipysäkillä tai kävellä kauppaan) ja limaiset lehdet kulkee kenkien mukana sisälle tuden mukanaan mädäntyneeseen viittaavan tuoksumaailman. Ja tääkö on tosiaan jonkun mielestä niin helvetin ihanaa ja romanttista? 

Villasukilla mä olen jatkuvasti naamallani (ei näin vauhdikas kaveri pysy sellasilla pystyssä!), kynttilöillä meinaan sytyttää massiivisia huoneistopaloja (hei kuka niitä ihan oikeesti jaksaa tuntitolkulla vahtia?!), kastelen jalkani sata kertaa, ennen kuin tajuan vaihtaa kesäkengät vähän säänmukaisempiin ja ihan kohta varmaan saan jonkun raivokohtauksen, jos joku vielä kerrankin koittaa tarjota mulle jotain madonraatelemaa omenaa. Kaupoista ei löydy normaaleja vaatteita, kun hyllyt täyttyvät niistä saatanan villakaavuista ja neuleryijyistä. Joskus vaateliikkeissä tekisi mieli huutaa, että mä haluan ostaa saatana teepaidan, en lampaannahkapontsoa tai hevoselle mitoitettua tuubihuivia! Ei perkele! 

Syksy kuole pois.

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

koukkuotsikot

Mä olen ennenkin  kirjoittanut iltapäivälehtien koukuttavista - suorastaan kusettavista - otsikoista, mutta taas viime aikoina on lehdet olleet täynnä sellaista settiä, että voi morjes... Itsestäänselvyyksiä fanaattisten otsikoiden takana.Pakko kokeilla, oliskos musta alalle!

"MEGAYLLÄTYS - TÄLLÄ TAVALLA KILOT KARISEVAT!
Lihavuustutkijat ja liikunta-alan ihmiset, ovat löytäneet huippudieetin, joka takaa painon putoamisen helposti ja turvallisesti! Myös fitnessmalliurheilijatähti Noora-Maija Koikkalainen suosittelee! Kokeile ja ylläty!
1. Syö vähemmän paskaa
2. Harrasta liikuntaa"

"YLLÄTTÄVIÄ SYITÄ AVIOEROILLE - VÄLTÄ NÄITÄ!
Usko tai älä, muutkin syyt kuin likaiset sukat lattialla ja tiskivuorosta laistaminen voivat aiheuttaa vakavia ogelmia parisuhteissa. Lue Iltashokkiuutislehden rakkausekspertin, Jorma "the Love" Möttösen, uusimman tutkielman tulokset! Näitä kannattaa välttää!
Pettäminen ajaa silloin tällöin parisuhteita karikkoon; vastoin yleisiä käsityksiä, se voi tuntua pahalta toisesta osapuolesta. Myös jatkuva nalkuttaminen ja päänaukominen voivat olla - harvinaisia, mutta mahdollisia - syitä eroille. Haukkuminen, naljailu, henkinen väkivalta ja uhkailu saattavat myös vaikuttaa eropäätökseen. Lupausten pettäminen, salailu ja ylimielinen asenne pääsivät myös listalle."

Älä ole täysi lehmä; se voi pahimmassa tapauksessa johtaa eroon! Toim. Huom. Kuvan bikinimissi ei liity tapaukseen.


"OUDOIMMAT TAVAT SELÄTTÄÄ SYYSFLUNSSA - NÄITÄ ET OLE KOKEILLUT!
Juo kuumaa, pukeudu lämpimästi, älä pyöri kuralätäkössä paljain jaloin, lepää ja ota nuhalääkettä. Maratonia ei kannata juosta keuhkokuumeessa, vaikka voisi kuvitella tästä olevan hyötyä elimistölle. Usko pois, näillä vinkeillä voit olla jo viikon päästä entisenlainen, oma terve itsesi!"

"USKO TAI ÄLÄ, NÄITÄ LAUSEITA EI KANNATA LIPSAUTTAA KESKEN SEKSIN!
 Koetitko kuulostaa kiihottavalta? Menikö mönkään, kun yritit ylistää partnerisi petitaitoja? Seuraavat lauseet kuitenkin kannattaa jättää sanomatta - vaikka niitä yleisesti makuukammarin puolella viljelläänkin!
1. sä haiset lannalle
2. uuh baby, sä saat mut purkautumaan tulivuoren lailla
3. mä taidan kohta ihan vähän oksentaa
4. missä mä muuten oon?
5. huomaa, että oot ihan ku äitis/isäs!"

"SEURAAVAT VAROITUSMERKIT VOIVAT VIESTITTÄÄ TERVEYDENTILASTASI!
Lehtemme lääketieteiden kirjekurssin käynyt mututuntumatohtori Aimo Kura on toteuttanut Suomen valtion tuella 150 000 euron tutkimuksen, joka paljastaa terveyden epävakaan tilan hyvin varhaisessa vaiheessa. Olisitko uskonut seuraavien olevan hälyttäviä merkkejä terveydentilan laskusta? Esimerkkejä tutkielmasta:
Kolmatta vuotta jatkuvat vatsavaivat esimerkiksi voivat viestittää ruoka-aineallergiasta, suolistosairaudesta tai jostakin muusta ikävästä ongelmasta - niin hullulta kuin se kuulostaakin! Oksentaminen jatkuvalla syötöllä voi myös kertoa sinun olevan sairas. Hampaiden tippuminen, kuusi viikkoa kestävä pääsärky, verenvuoto erinäisistä kehonosista tai yllättävä sokeutuminen voivat myös viestittää jonkin olevan vinossa. Myös silloin, kun makuaisti menee, ei tunne raajojaan tai pää ei ole seitsemään vuoteen kääntynyt, voi olla kyse terveysongelmista."


"VALTAVA PALJASTUS MIESTEN MAAILMASTA: TÄLLAISISTA NAISISTA MIEHET PITÄVÄT!
Miehet voivat pitää mm. seuraavanlaisista naisista: laihoista, lihavista, normaalipaioisista, pitkistä, lyhyistä, lihaksikkaista, pyöreistä, isorintaisista, pienirintaisista, sinisilmäisistä, tatuoiduista ja jopa ruskeatukkaisista naisista! Osta liite, niin selviää loputkin naistyypit, jotka voivat olla miesten mieleen! Sisältää iloisia uutisia kiharatukkaisille, housuja käyttäville ja keskipituisille naisille!"



tiistai 17. syyskuuta 2013

Nopea tahti vai meneekö matelun puolelle?

Jokainen varmaan tuntee ihmisen, joka harrastaa muiden ihmisten suhteiden etenemisnopeuden arvostelua, kummastelua, moralisointia ja kauhistelua? Koska oma suhde eteni sellaista ja sellaista tahtia, niin kyllähän se on sitten kiveen hakattu sääntö, jota kaikkien tulisi noudattaa!  Tai no, ei sellaisten ihmisten tarvitse edes omata suurta kokemusta seurustelusta, riittää, että omaa vahvan mielipiteen (omasta mielestään faktan) asiasta - ja sehän on sitten suhteen kuolemantuomio, jos meneekin toimimaan vastoin tämän suhde-ekspertin mieltä. 

Ensinnäkään mä en ole vielä hoksannut, mitä mielenkiintoista on kauhistella naama valkosena tutuntutun aikaväliä seurustelun alkamisesta yhteenmuuttoon. Että voi kauhee miten nopeeta toimintaa! Ei tuu toi suhde kauaa kestämään! Lapsistakin puhuu, vaikka vasta kaksi vuotta yhteistä taivalta takana! Kerrassaan järkyttävää. "Minä ja Jormander tapailtiin eka 27 kuukautta, seurusteltiin viisi vuotta ennen yhteenmuuttoa ja lapsia ryhdyttiin sitten viisikymppisinä miettimään, kun oltiin varmoja, että me tunnetaan toisemme! Kato tuo varmuutta tulevaisuuteen!" Tai sitten "Siis kauanko ne ny tapailee ennen ku julkistaa suhteen, siis emmä ainakaan jaksais tollasta montaa vuotta, niinku ei oo oikeesti sitoutuneita!" Joopa joo ja lässynlää.

En mä kiellä, etteikö pistäisi hymyilyttämään, kun kolme kertaa tavanneet ihmiset on pistämässä lusikoita samaan aterinlaatikkoon, mutta mikä helvetti esimerkiksi minä olen sitä arvostelemaan ja tekemään arvioita, että kestääkö vaiko eikö. Ehkä kestää, ehkä ei. En mä nyt sano, että kannattaa ne pillerit jättää sivuun kolmen yhteisen yön jälkeen tai että on ihan jees kahden kuukauden jälkeen ottaa yhteinen sadantonnin asuntolaina, mutta jotain rotia. Ei kaikkien ihmisten tarvitse nyhjätä ja opiskella toistensa luonteita kymmenen vuotta, ennen kuin voi siirtyä kädestä pitämisestä halailuun. Tai vastaavasti edetä pikavauhtia, jos itselle sopii rauhallisempi tahti.

Se on katsokaas sellainen juttu, että ero voi tulla kolmenkymmenen vuoden yhteiselonkin jälkeen ihan samanlailla, kuin kuukaudenkin. Ei se, että etenee "nopeasti"/"hitaasti" (onneksi meillä on näitä keittiöparisuhdeterapeutteja, jotka asian määrittelevät) ole mikään ehdoton mahdottomuus yhteiselle loppuelämälle. Ja mitä sitten jos tulee ero, kuukauden tai sitten sen puolen vuosisadan jälkeen? Sitten tulee. Ei sille mitään mahda, jos ei mahda. Ei kukaan suunnittele etukäteen, että hei mepäs muuten vedetään jossain välissä moottorisahalla sänky puoliksi ja jaetaan hopealusikat kristillisen tasajaon merkeissä. 

Joillekin ihmisille sopii ripeä tahti - toiset taas tykkää ottaa hitaammin. Ei kukaan ihminen voi leikkiä jotain suurempaa voimaa ja kertoa, että tuohan ei muuten voi toimia, kun ei kerran minullakaan toimisi. Tiedän ihmisiä, jotka pamauttaa kihloihin vuoden jälkeen ja tiedän ihmisiä, jotka himmailee toistakymmentä vuotta yhteiselon etenemisen suhteen. Ihmiset sattuu olemaan yksilöitä ja suhteet kaikki omanlaisiaan, ei kaikki voi tehdä samanlailla kuin sinä. Uskoppa huviksesi, että vaikka naapurin Jortsu tai se toverisi Marjamiina hoitaakin suhteen erilaisella aikataululla ja asiat omassa järjestyksessään kuin sinä, se voi - tattadadaa- toimia kunnes kuolema erottaa ja diipadaapa.

Tokihan on aina hyvä vähän tuntea kumppani, ennen kuin sen kanssa muuttaa Lapin erämaahan loppuelämän yhteinen taival silmissään ennakkoperintö kiinni porofarmissa, mutta eipä siihen kukaan kuole, vaikka se sittenkin kusahtaisi. Jännästi se voi meinaan kusahtaa sillä idyllisen ihanan täydellisen kiiltokuvamaista seurustelua toteuttavalla unelmaparillakin. Kristallipallona kun ei ole vielä markkinoilla. Ja ainahan voi lähteä lätkimään - toki se on helpompaa, kun ei ole sitä sataa tonnia kiinni omakotitalossa ja papin aamenta, mutta ei se suhde ole mikään loppuelämän kestävä pakkotilanne.

Ja loppujen lopuksi mä en tunne kyllä kovinkaan montaa eronnutta paria, joiden eron syy olisi ollut liian nopea tai hidas tahti - kyllä se on useimmiten ihan joku muu juttu, joka laittaa nokat eri suuntiin. Että te moraalinvartijat ja kauhistelevat kukkahattutädit täydellisissä suhteissanne: keskittykää ihan sen oman onnen ylläpitoon ja antakaa muiden touhuta suhteensa miten lystää. Aina voi antaa neuvoja ja olla tukena päätöksissä, mutta sellainen lässyttäminen ja kauhistelu tyyliin "minä en ainakaan tekisi noin..." on ehdottomasti kiellettyjen listalla!

Ykköne.


sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Ikäluokkatykkäily

"Mää niin tykkään vauvoista", "Lapset on ihania!", "Oi ku vanhukset on sulosia!", "Kaikki vanhat mummut on niin söpöjä". Jaa. Mä lähinnä tykkään ihmisistä yksilöinä ja persoonina, en sen takia, että ne on jonkin tietyn ikähaarukan sisällä.

Kaikkein eniten mua vituttaa toi "lapset on ihania"-rallatus. No ei varmasti kaikki lapset ole ihania! Miten se olisi edes mahdollista niin käytännössä kuin teoreettisestikaan? Koulukiusaajat, tulevat massamurhaajat ja huonoköytöksiset haistattelijatkin ovat olleet niitä ihania taaperoita ja potkupuvussa sätkineet leikkikehässä keräten ympärilläolijoiden ihailun. Onko nekin sitten niin ihania sitten? Ainiin, pakkohan niiden on olla, kun ne on lapsia!

Mistä sitä voi tietää, minkälainen piru siitä vaunuissa potkuttelevasta pikku-Lassesta muovaantuu parin vuoden päästä? Tai mitä jos se on jo? Eihän me voida tietää, vaikka se tuttia lutkuttava Nuuttinyyrikki suunnittelisi valtavia kostotoimenpiteitä ja odottaa, että pääsee sitteristä tuhoamaan maailmaa. Että onpas ihana sekin kaveri, ihan vaan siks ku sattuu olemaan alle kouluikäinen. Parasta on, jos on alle kaksi, sellainenhan vasta onkin oikein pakkotykättävä.  

Ja mitä sitten tapahtuu, kun se kasvaa isoksi, esimerkiksi "ärsyttäväksi teiniksi" (teinithän ovat jatkuvan kestovihan alla)? Pitääkö sitä lilla-Janssonia alkaa sitten ihan avoimesti halveksimaan? Että oma vikas, kun et ole enää kuolaava sukkahousupötkö, joka tuhisee lattialla. Lapsena olit hirveen ihana ja söpö, kun pidit suusi kiinni, mutta nyt sä kyllä kuulut mun vihalistalle.

Tai toi "kaikki mummelit ja papat on symppiksii"-ajatusmaailma. Itse nyt ainakaan en koe, että joku ilkeämielinen narsisti vanhentuessaan tulee yhtäkkiä herttaiseksi kettukarammelien tarjoajaksi. Tai että suoraan sanottuna vittumainen ja töykeä täti-ihminen seittemänkympin jälkeen muuttuu yhtäkkiä sympaattiseksi luttanamummeliksi. Joo, kyllä persoonat muuttuu iän karttuessa ja plaaplaa, mutta jotenkin typerä ajatus, että koska sinä olet 80-vuotias, olet vallan ihana tapaus, vaikka sillä kävelykepillä löisitkin mua takaraivoon ja heristäisit nyrkkiä. 

Mä ainakin pidän tietyistä, yksittäisistä ihmisistä luonteen, persoonan ja huumorintajun takia. En siksi, että kyseinen henkilö edustaisi jotain ikäryhmää. Vaikka pääsääntöisesti tulen toimeen lähes kaikkien ihmisten kanssa, ja paremmin vanhuksien kuin lasten kanssa, niin en mä koe, että joku ikä olisi parempi tai helpottaisi ihmisestä pitämistä. Mun mielestä sellainen ajatusmaailma on yksinkertaisesti kapeakatseinen ja naiivi. On rasittavia lapsia, teinejä, nuoria aikuisia, keski-ikäisiä ja vanhuksia. On myös ihania lapsia, nuoria aikuisia, keski-ikäisiä ja vanhuksia. Jos tää asia jonkun yllätti, niin huh huh! 

Pusuja,
toivottaapi se ihana lapsi



torstai 12. syyskuuta 2013

Ärsyttävimmät ihmistyypit vol. 2

Koska ärsyttävät ihmiset ovat uusiutuva luonnonvara, on kakkosvolin aika. (Ykkönen on tääääällä: http://lets-fake-it.blogspot.fi/2013/07/arsyttavimmat-ihmistyypit.html) 

1. Ihmiset, joille on muodostunut valtava tarve haukkua kaikki surua tuntevat huomiohuoriksi.
Ihminen ottaa osaa jonkun toisen suruun, itkee puolitutun kuollessa tai mainitsee vieraan ihmisen 
poismenon olevan surullista - automaattisesti kyseessä on pahanlaatuinen huomiohuora, jonka tarkoitus 
on mässäillä toisten surulla ja menetyksellä. Kyseessä ei voi olla ihan tavallinen ihminen, jolla on tunteita, 
ajatuksia ja näin nykyaikana sitä harvinaista empatiakykyä!
Joo, mä tiedän, että on olemassa näitä "rip Jorge sun delaamises oli so sad, ei tunnettu, mut tunsin sun siskon 
bestiksen serkun ja oon nyt surunmurtama, millon tää kipu haihtuu <|3 kaikki mukaan suruyhteisöön ja 
tuetaan toisiimme!!1"- jäljessähiihtäjiä joiden tavat ja keinot kerätä huomiota/sääliä ovat vähintäänkin 
epäkorrektit, mutta ei jumalauta jokainen joka tuo ilmi surunsa VOI olla kyllä millään laskumetodilla 
huomiohuora. Sekin on niin helvetin ruma sana, hyi. 

2. Miksi teit sen-ihmiset.
"Hei mikä tää tässä on hei, hei miksi tämä on tässä ei tämän tässä kuulu olla, hei, miksi teit sen, 
hei ei tää näin voi olla hei"-lässyttäjät, jotka ei voi suoraan sanoa, mikä on vialla ja ohjeistaa asiallisesti
tulevaa ajatellen. Tulee aina Kummeli mieleen, kun nämä miksi teit sen-ihmiset pääsee pätemään. 
Pahimpia on ne, jotka hymyillen pyytävät pahaa aavistamattoman uhrinsa katsomaan massiivista virhettä 
(pöytäliina vinossa, hammasharja väärässä asennossa, paperipino epäsymmetrisessä asetelmassa...). 
Ihan ku koiran, joka on kusassu lattialle! "Katsoppas Musti minkä menit tekemään!" 
SANO SUORAAN MIKÄ MENI VIKAAN, JA KERRO MITEN TULEVAISUUDESSA TULISI TOIMIA, 
äläkä vikise!

3. Ihmiset, jotka kävelevät leveästi ja tiedostavat sen, mutta eivät vaivaudu väistämään.
Siis mikään ei ole niin vituttavaa, kuin joku -yleensä nainen tai varhaisteiniseurue- joka kulkee kaduilla, 
käytävillä tai kujilla niin keskellä ja niin helvetisti muiden ilmatilaa rikkoen, että ohi ei mahdu edes 
äärimmäisen sutjakka taskukokoinen voimistelija. Sitten vielä katsotaan suoraan silmiin 
"MINÄHÄN EN VÄISTÄ"-ilmeellä ja vastaantuleva saakin sitten loikata ojan tai ajoradan puolelle,
 tai sitten sisätiloissa joutuu hypähtämään hämähäkkimiestyylillä seinälle. 

4. Häslääjät ja hössöttäjät, jotka tekee ja tekee, mutta mitään ei saada aikaiseksi.
Pyöritellään papereita, seilataan puolelta toiselle hikipäässä, valitetaan kiirettä, aloitellaan samanaikaisesti 
kolme eri projektia, hössätään ja tössätään, touhutaan ja puuhastellaan, mutta aikaansaannos on samaa luokkaa,
kuin juoppo apina olisi ollut asialla. Eli pääasiassa luodaan sotkua ja hallaa muille kanssaeläjille ja -olijoille, 
mutta valmista tuotosta ja haluttua tulostahan ei tulla koskaan näkemään. Hössöjen perussanavaraston helmiä
ovat mm. "Mullon se homma vähän kesken", "mä just hoidan sitä asiaa, mut mullon pari muutaki" ja 
"siis ai kauhee ku on niin paljon kaikkee ja sillai monta asiaa viimeistelemättä".

5. Mukahauskat "mää oon vaan töissä täällä"-läpättäjät.
Ai että se aina kohottaa mielenlaatua, kun kysyy vaikka virastosta paperia X tai kaupasta tuotetta Y,
ja vastaus on äärimmäisen hauska, vitsikäs ja ennen kaikkea kekseliäs "heh heh, en osaa sanoo, 
oon vaan töissä täällä!" No heh heh saatana, kerääppäs itsesi ja hauskat läppändeeruksesi ja ota selvää! 
Siis oikeesti en tiä kuluneempaa "duuniläppää", ku toi iänikuinen ja helvetin hauska heitto, 
joka kertoo ainoastaan sen sanojan olevan joko erittäin kuluneen huumorintajun ylpeä kantaja TAI 
jokseenkin epäpätevä/laiska. Mä mieluummin käytän lausetta "en osaa vastata, mutta odottaisitteko hetken,
niin otan selvää".

6. Sinun valintasi. 
KERRO mikä ihmistyyppi kiehuttaa sappinesteet, veren ja kaiken muun nesteen kehossasi 
ennätyslukemiin paikalle sattuessaan.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Facebook-statuksia Muumien tyyliin

Millaistahan settiä FB:ssa olisi, jos Muumilaakson henkilöillä olisi Facebook-tunnukset? Sehän voisi olla hyvinkin mielenkiintoista.


Muumipeikko: Meri tulee takaisin! 
Nuuskamuikkunen tykkää tästä.

Viljonkka: Katselin taas pihamaalla, kuinka eräät nimeltämainitsemattomat naapurini kakarat mekkaloivat ja tuhoavat ympäristöä aiheuttaen melusaastetta kylillä. Eikä ole kotiintuloaikoja, kotitöitä tai vastuuta. Olisipa Muumilaaksossa sosiaalitoimisto! Kyllä tässä nyt mielensä pahoittaa, kun jossain ollaan niin retuperällä kasvatuksen kanssa. Onneksi minun lapseni eivät harrasta moisia tyhmyyksiä.

Piisamirotta: Aivan turhaa te yritätte mitään, kaikki kuollaan kuitenkin. Pyrstötähti aiheuttaa massiivisen tuhon ja koko Muumilaakso palaa helvetin liekeissä, joten antakaa suosiolla olla. 

Muumipappa: Olen tehnyt muistelmiani useita vuosia ja silti junnaan edelleen lapsuudessani ja nuoruudessani. Pitäisiköhän vaihtaa harrastusta? 

Muumimamma: Leipomispäivä! Kohta valmistuupi kurpitsapiirakka, pannukakut (metrin pino, totta kai), leivokset, kakkuset, piiraiset ja muut ihanat sokerikuorrutetut herkut! 
Viljonkka kommentoi: annatko lapsiesi syödä noin paljon makeaa? 
Muumimamma kommentoi: toki, lapset on lapsia! :)

Tiuhti: Pöllittii Viuhtin kaa smaragdi ja ny ollaan kuses. Jeesasiko joku ja järkkäis yöpaikkaa?
Muumimamma kommentoi: Olette aina tervetulleita meille! :)

Nuuskamuikkunen on paikassa matkalla etelään.

Nuuskamuikkunen: Palmujen alla olunen, tästä on hyvä aloittaa talvilomailu. Naisetkin on kauniimpia kuin kotopuolessa...
Myy kommentoi: kiitti vitusti!

Nipsu: ensimmäinen käynti pelkotilojenkäsittelyterapiaa takana ja eipä ollut erikoista, edelleen jännittää vähän kaikki (esim. kotimatkalla näin lepakon) 

Niiskuneiti liittyi ryhmään ikisinkut ja miehet ei tajuu. 

Mörkö: heitän jäätävää settii paikassa Yksinäiset vuoret.

Drontti Edvard: kaikki aina sanoo, et kyl sä Drontti löydät vielä naisen jne.jne. Vähän vaikeeta, ku oon tyyliin maailman viimeinen lohikäärme tai jotain! 

Drontti Edvard kuunteli kappaletta All by myself.

Niiskuneiti on parisuhteessa henkilön Muumipeikko kanssa.
Muumipeikko kommentoi: poista tää!!

Haisuli: menihän se yö putkaski... ny venataan sitte postia käräjiltä... Huoh

Netti-Poliisimestari: Taas rauhallinen viikko takana Muumilaaksossa, haaviin tarttui vain ilkivallan tekijä ja parilla smaragdivarkaalla on haku päällä. Viikonloppu tuskin on poikkeus, joten rauhaiseloa silloinkin. Mukavaa loppuviikkoa kaikki!
Viljonkka kommentoi: Voinko tehdä nettirikosilmoituksen heitteillejätöstä? Eräs perhe aiheuttaa huolta.
Netti-poliisimestari kommentoi: Laitatko rva V. yksityisviestiä?


Lukijat, olkaa hyvä ja jatkakaa ! 


maanantai 9. syyskuuta 2013

Huomio instaa kyselleet!

Instagrammiani on moni kysellyt ja vähän aikaa sen sitten julkiseksi laitoinkin ja liitin blogin kylkeen. Jos kuitenkin joltakulta kyselijältä on mennyt ohi, niin tässä linkkiä:




Jenni tahtoo maalle

Mä olen ihan satavarmasti kirjoittanut maalla asumisen mahtavuudesta ennenkin, mutta en löytänyt kyseistä postausta millään ja mulla on nyt päällä hillitön maaseutubuumi!   

Asiaan siis. Eilen, jokaviikkoisella sunnuntaikyläilyllämme porukoillani, mä taas muistin (kuten joka helvetin sunnuntai), miksi maalla on niin mahtavaa. Mä olin ehtinyt olla kyseisessä kyläpahasessa alle kymmenen minuuttia, kun mä jo näin lehmän. Kuinka usein näkee lehmän kaupungissa, hä? Ja justiinsa pari päivää aiemmin toverini Paula (jonka vanhemmat myös asuvat samalla syrjäseudulla) kertoi olleensa lapsuudenmaisemissaan lenkillä, ja löytäneensä lenkkireitin varrelta eksyneen ponin. MITÄ!? Siis täällä citymmässä löytää vaan eksyneitä juoppoja ja kotoa karanneita teinejä, ei poneja!

Okei, en mä rakasta maaseutua varsinaisesti sen takia, että se on täynnä elukoita metsän villipedoista karanneisiin kotieläimiin ja muihin karvaturpiin, jotka pusikoissa rapisee. Jos ollaan kamalan tarkkoja, mä harvemmin haluan kohdata ylipäätään mitään eläimiä yhtään missään (paitsi aidatuissa olosuhteissa). Ohijuokseva kettukin aiheuttaa mun sydämessä parit vikalyönnit ja sitten kun mennään vielä isompiin eläimiin, mulla loppuu huumori (kertoo nimimerkki "melkein hirvikolari polkupyörällä"). Silti on jotenkin vaan niin rentouttavaa välillä nähdä muitakin eläimiä, kuin kerrostalopuudeleita ja kapisia citykaneja. Rento lehmä rentouttaa mutkin, toisin kuin auton alle jäänyt orava tai tappajavarikset, jotka raatelee roskapussit puolessa minuutissa (ja joita saa katsella täällä joka perkeleen päivä).

Ja se hiljaisuus. Siis ei ääntäkään; ehkä joku seinähullu rastas ajoittain yrittää jotain luritella ja pöpelikössä rasahtaa silloin tällöin joku näätä, mutta ei ihmisten ääniä (lue: vittu- ja homo-sanojen jatkuvaa hokemista, kiljumista, haistattelua, suoranaista huutoa, puhelimeen aivan liian lujalla äänellä puhumista ja yleistä korkeahkon desibelitason ylläpitoa), ei rekkojen meteliä, eikä amisten tum-tum-tum-uu sexy lady-jumputusta. Vain oma (suht raskas) hegitykseni, pari lintua, kärpänen ja jossain kaukana haukahtava piski. Täydellinen miljöö näinkin hermoheikolle ihmiselle.

Ja kun ei näe ketään. Älkää ymmärtäkö väärin, mä pidän ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista, mutta voiko joku väittää, etteikö olisi joskus ihanaa olla näkemättä ketään? Vastaan ei kävele tuttuja tai työtovereita - ei helvetti tietenkään, jos seuraava lähin asutusalue on kilometrien päässä! Kukaan ei jää jutulle, tai no, kuka jäisi jos missään ei ole ketään? Ovesta ulos voi astua vaikka sen auton alle jääneen oravan näköisenä, eikä kukaan ole näkemässä. Ei tarvitse virittää kohteliasta keskustelua naapurin kanssa KOSKA EI OLE NAAPURIA! Kukaan ei myöskään voi valittaa parkkeeraamisesta, rumasta pihasta tai vaikka siitä, että olisi kaivanut kymmenen metriä halkaisijaltaan olevan montun suoraan takapihalleen, koska KETÄÄN EI KIINOSTA! Mahtavaa.

Mä jo odotan sitä, että musta tulee iso tyttö ja pääsen muuttamaan takaisin maalle, ja aivan varmasti kuljen siellä sitten puolialasti ja sotken pihapiiriä ja elän sellaista mukavan leppoisaa maalaiselämää. Osta vaikka jonkun jälkeenjääneen, lopettamisuhan alla olevan vuohen ja hengailen sen kanssa. T Ä Y D E L L I S T Ä. Kerran maalaistyttö, aina maalaistyttö.






perjantai 6. syyskuuta 2013

Parisuhteen 10 vinkkiä/neuvoa/kultaista sääntöä vol. 2

Koska olen parisuhde-ekspertti vailla vertaa (lue: vessaan itkemään itsensä lukitseva, kiukutteleva herkkäperse, nokkava marttyyri, pirttihirmu ja sillointällöin lievästi mäkättävä ämmä), ajattelin jatkaa reippaat kaksi vuotta sitten kirjoittamaani postausta parisuhteen kultaisista säännöistä.

1. Älä syö toisen lautaselta ilman lupaa. Tämä siksi, koska juuri tästä asiasta saatiin oikein mehevä kina aikaiseksi viime viikolla tässäkin huushollissa. (No, tilanne eteni niin, että varastin Petjan leivältä juuston, josta Petja kysyi "mitäs vittua sä teit!?", jonka jälkeen purskahdin itkuun ja heitin juustosiivun pöydälle. Noin puolen minuutin päästä mua alkoi hävettää aika paljon. Oikeastaan todella paljon. NO MÄ OLIN TOSI VÄSYNYT!) 

2. Älä ikinä oleta tai odota liikoja. Olen varmaan joskus kertonut teille tarinan siitä, kun lähdimme Petjan mummon 90-vuotissyntymäpäiville ja matkan varrella pysähdyimme Power Parkin pihaan. "Olisko kivaa olla tuolla?" kysyi rakas avomieheni ja kihlattuni vekkulisti hymyillen ja mä jo innoissani revin turvavyötä auki. Ajattelin että jee, nyt mä tiedän miksi me lähdettiin näin ajoissa ajamaan: pääsen huvipuistoon. "Noo, me mennään nyt kuitenkin mummun synttäreille" totesi Petja ja kaasutti pois. Siis mikä sadisti! Ja kerran se kysy, että lähetäänkö käymään kaupoilla ja mä innoissani oletin pääseväni esimerkiksi Ideaparkiin shoppailemaan. Löysin itseni kahdenkymmenen minuutin päästä rautakaupasta. Jes! "No tää on kauppa!!!" oli vastaus purnaamiseeni. Niinpä niin...

3. Älä osta kumppanillesi vaatteita, jos et halua nähdä niiden väärinkäyttöä. On suht sydäntä riipaisevaa, kun ostaa toiselle jonkun kivan ja perussiistin teepparin tai pikeen ja kahden päivän päästä löydät sen öljyssä/mudassa/ties missä paskassa pyykkikopasta. Että ajattelin tätä sulle ihan vaikka vähän parempiin tilaisuuksiin, mutta sinä sitten otit sen työ/urheilu/harrastuspaidaksi. Että kiitos vaan taas niin saatanasti tästäkin, kaveri.

4. Käsittele toisen autoa nätisti. Terveisin nimimerkki "Paskoinpa Audista kolme vannetta neljästä edes asiaa tajuamatta ja Petja tykkäs hyvää. Ja tykkää edelleen." 

5. Jos toinen on pahalla tuulella tai takana on massiivinen riita, ruoka pelastaa. Joku kliseinen sovintoseksi on vaan Sinkkuelämää-tyylisten läpäläpäohjelmien sönkötystä - ruoka on se juttu joka hoitaa sielua ja tasoittaa raivopään jos toisenkin. Se on kattokaas lasagne tulille ja Makuunista kilo karkkia, niin eiköhän ala parisuhde rullaileen! Itse ainakin välillä pikkuisen haastan riitaa tai näyttelen masentunutta, että josko vaikka vähän saisin karamellejä sovinnon eleenä.

6. Yritä ylläpitää jonkinlaisia käytöstapoja myös kotona. Joskus sitä meinaan miettii, että mekin eletään ku jotkut helvetin metsäläiset tai luolaihmiset, murahdellaan toisillemme ja raavitaan mahaa sohvalla. Kohta ei varmaan osata sanoja "kiitos", "anteeksi" ja "ole hyvä", kun keskustelumme rajoittuvat lähinnä sanoihin "tossa, otanny", "oho", "jaa". Muutenkin voi yrittää olla ulkoiselta olemukseltaan sellainen perussiisti, eikä niinku eläis sikalassa (ja nyt kaikki maalaisfanaatikot tänne kertomaan, että sika on oikeasti siisti eläin!). Ei ny tarvi ylläpitää mitään naurettavaa harhakuvitelmaa olemalla meikit naamassa kaksnelsei ja tuoksumalla lenkinkin jälkeen ruusutarhalta, mutta sillai on ihan jees, jos on suht siisti pääosan ajasta eikä haise mädäntyneelle.

7. Kerro ajoissa suunnitelmistasi. Mikään, ei MIKÄÄN, ole niin saatanan rasittavaa, kun "hei muuten unohdin mainita, että mää, Repe, Tsyge, Mönttinen ja Jokke lähetään viideks päiväks Norjan vuonoille tutkiskelemaan sielujamme ja juomaan olutta." "Oke, millon lähette? Ens kesänä?" "Noo, tossa puolen tunnin päästä ku Tsyge käy äkkiä suihkussa." OK! Kiva juttu pojat! Kun tuut takaisin, mä oon voinut unohtaa mainita, että täällä on kymmenen rattopoikaa, pleikkari myyty, autosta puhkottu renkaat ja takapihalla on terassin sijaan pomppulinna. 

8. Turhista asioista väittelemisen sijaan voisi tehdä jotain mukavaa. Eräs päivä käytimme varmaan kymmenen minuuttia (josta liikaa oli 9,5 min) siihen, että kinasimme/väittelimme aiheesta "meillä on näitä samoja lautasia" "ei ole, vaan meidän lautasissa on korkeammat reunat" "eipäs" "juupas" "eipäs" "onpas". Tonkin ajan me oltais voitu vaikka pitää toisiamme kädestä ja olla hiljaa kuin ruumishuoneella.

9. Älä ärsytä toista tahallasi. Mun mielestä on siinä vaiheessa turha itkeä kun toinen käskee pitämään turvan kiinni ja lähtee ovet paukkuen, jos on itse käyttänyt viisi tuntia tehokkaasti toisen maksimaaliseen ärsyttämiseen ja päänaukomiseen. Esimerkiksi näin:
1: onko täällä mitään ruokaa?
2: no voi kuule anteeksi, että en ole hakenut sulle sapuskaa!!
1: eiku kysyin vaan, mä voin kyl käydä kaupassa.
2: oikeen uhraudut!! Vautsi, annanko stipendin, oikee ritari!
1: siis mitä helvettiä sä nyt angstaat?
2: sinähän siinä itket, kun ei oo ruokaa ja kun ei oo sitä ja tätä!! Ihme mammanpoika!!
1: ootko vaikka hetken hiljaa, en niinku yhtään nyt jaksa tollasta saatanan kiukuttelua!
2: nyyh nyyh miks sanoit rumasti, miks oot ilkee nyyh nyyh, paha mieli. :------(

 10. Älä turhaa hienostele tai yritä luoda illuusiota prinsessoista ja täydellisistä naisista. Äläkä oleta, että se kumppanikaan on unelmaprinssi ja jäntevävartaloinen tyyli-ikoni kuolemaansa asti. Jonain kauniina päivänä voi olla tilanne, että se sun rakkautesi makaa oksennustaudin kourissa kylpyhuoneen lattialla ja sä siivoat vieressä kaiken, mitä ihmisestä vaan irtoaa. Tai että voi olla, että se oma rakas joku iloinen hetki puristaa sun kättä synnärillä, kun punget itsestäsi ulos eritteiden keskellä pientä ihmisenalkua alakerta verillä. Tämä vinkiksi vasta vähemmän aikaa seurustelleille. Menee vaan turhaa energiaa sellaisen show'n ylläpitoon! Esimerkiksi tässä osoitteessa on Petjalle tullut jo hyvin selväksi, että herää aamulla kulmakarvattoman suohorviön vierestä, eikä minkään virtaviivaisen seksipommin. 

Tuparilahja-tiskirätit Pakelta.<3

torstai 5. syyskuuta 2013

Palautetta

Tuntuu, että se on bloggari, joka saa ja joka pyytää palautetta, mutta nyt kyllä aion antaa palautetta lukijakunnalleni. 

Pääsääntöisesti mulla on mahtavia lukijoita, jotka tekevät postauksista paljon enemmän kuin pelkkiä postauksia - keskusteluja, juttutuokioita, hyvässä hengessä avautumista, rakentavaa pohdintaa, kertomuksia kokemuksistaan ja hauskoja tarinoita perätysten. Veikkaan, että välillä on suurempi nautinto lukea kommenttiboksi, kuin itse postaus. Saan myös päivittäin mahtavia postausideoita, paljon palautetta, sähköpostiakin tipahtelee silloin tällöin, tsemppiä ja kiitoksia. Myös tulee rakentavaa kritiikkiä ja epäkohtiinkin puututaan - hyvä näin.

Mutta sitten on se omalaatuinen sakki, jonka tehtävä on tulla ensin pahoittamaan oma mielensä ja sen jälkeen muiden mieli mesoamalla kommenttiboksissa ku jotkut raivohullut terrierit. Anonyymisti. Aina anonyymisti. Itseeni kohdistuvaa paskamyrskyä tulee esille hyvin harvoin, mutta se tyyli miten porukka kommenttiboksissa toisilleen ajoittain kommentoi on välillä täysin ala-arvoista ja melkein jopa järkyttävää. Ei kai ny aikuiset ihmiset ihan oikeasti voi tulla rageamaan jostain typerästä mielipideasiasta toisilleen ja haukkumaan surutta vieraita ihmisiä jonkun helvetin blogin kommentointiosioon? Ikävä kyllä voi. 

Toivonkin skarppausta kommentoinnin suhteen - muuten joudun ikävä kyllä poistamaan mahdollisuuden kommentoida anonyymisti ja musta se on aivan täydellisen epäreilua taas sitä suurempaa ja fiksumpaa anonyymisakkia kohtaan. Kritiikin antamista ja väittelyä saa toki harrastaa, mutta hyvässä hengessä. Blogi on huumoriblogi, jonka tarkoituksena on saada hyvää mieltä ja luoda jonkinlaista yhteenkuuluvuudentunnetta, ei päinvastoin. Jos joku asia vituttaa niin kovasti niin a) mielipiteensä voi tuoda julki asiallisesti ja haukkumatta tai b) pitää suu kiinni ja mennä vaikka lenkille tuulettamaan päätä. Tämä ei ole oikea paikka purkaa jotain sielunsa solmua kanssakommentoijiin. Se ei sovi tämän blogin tyyliin ja mä en sellaista katsele. 

Kiitos lopuksi teille kaikille asiallisille ja ihanille lukijoille ja kommentoijille, te olette suuri osa blogia ja sen pystyssä pysymistä. Olette kerrassaan mahtavaa sakkia! Edelleenkin mua saa lähestyä niin kommenttien kuin sähköpostienkin merkeissä, on aina mukava vaihtaa kuulumisia! :) 

Öitä, nää unis ötököitä <3:Jenni täältä sängynpohjalta!


keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Eläintenystävät

Nyt yleistetään oikein urakalla ja kootaan lista stereotyyppisimmistä eläintenystävistä!

Koiraihmiset: elämäntehtävä on opettaa Musti tanssimaan tangoa ja keilaamaan kuin virtuoosi agilityradalla muiden rekkurakastajien kannustaessa vieressä. Annetaan sen pikkunassen nuolla naamaa, kerrotaan kuinka älykäs yksilö juuri tämä koira on ("se siis niinku salee aina tietää millon mullon huono päivä, sit se lohduttaa sillee 'älä mamma itke' ja kattoo mua silmiin, niin viisas!!!") ja jaetaan päivässä kolmetoista kuvaa rekusta repimässä Marc Jacobsin laukkua viiden sentin sapelihampaillaan. "Eihän tällaselle voi olla vihanen!!" (Eipä) Lähetetään parit joulukortit joissa on rakas Musti puettuna tontuksi ja toivotetaan koiramaisen ihanaa uutta vuotta. 

Kissaihmiset: Jumaloidaan kissojen tapaa olla suorastaan törkeitä ja välinpitämättömiä. "Se on niin ihanan ylväs ja ylpee, hän tekee niinku hän haluu, harvinaisen omapäinen kissa" (niinku jokaikinen muukin katti...) Yritetään paijata väkisin raapivaa ja kiljuvaa kissaa, joka olisi mieluummin hiirijahdissa, kuin kenenkään tampion halittavana rusetti päässä. Juotetaan kermaa ja syötetään kymmenen euron purkkiherkkuja lihaisissa kastikkeissa ja annetaan "vain parasta", koska onhan se niin ihanan ylväs ja itsepäinen eläin! Kissaihmiset on yleensä itsekin jotenkin ylvästä sakkia.

Hevosihmiset: Letti päähän, tiukat persettä hiertävät ratsastushousut jalkaan, raippa käteen ja tallille lapioimaan paskaa - valtavalla nautinnolla! Ja siellä tallillahan ollaan koko helvetin päivä, iltaan asti.  "Polle aka Sädemutkan Potku-Wilhelmiina on niin ihana ja ymmärtää mua ja syö mun kädestä porkkanaa ja hyppää sikahyvin, että ens kisoissa me niinku pärjätään, me ollaan ihan hirveesti treenattu ja me Pollen kans ollaan kehitytty tosi paljon!" Hevosihmiset usein puhuu itsestään ja hevosestaa me-muodossa ja helposti voi kuvitella heppatytön tarkoittavan jotain ystävää. "Metukan kanssa me mentiin pitkin metsiä ja ravattiin ihan hulluna ja sit se pasko tielle" Mistä tostaki ny tietää, puhutaanko kaverista vai hevosesta!? 

Jyrsijäihmiset: erikoista hiipparisakkia, joka näkee ihmisyyden hivenen rotassakin. Omistavat oletettavasti hyvät hermot, kun kykenevät nukkumaan rapistelevien ja jumalattomalla tahdilla lisääntyvien pikkuelukoiden kanssa samassa tilassa. Monesti jyrsijähimo lähtee käpälistä, ja sitten onkin kämppä täynnä hiiriä, rottia, marsuja ja pikachuja ja ne kaikki on niiiiiin ihania omia persooniaan ja ymmärtää toki kaiken, mitä omistaja niille lepertelee. Yrittävät opettaa niille temppuja ja rottasirkuksen alkeet, mutta jossain välissä hoksaavat niiden syövän ja lisääntyvän mieluummin, kuin tekevän kuperkeikkoja. 

Käärmeihmiset: Joko ovat hämäävästi itse hirveän herttaisen näköisiä tai sitten päinvastaisesti tatuoituja ja lävistettyjä ihmisiä, jotka ovat ymmärtäneet söpöys-termin väärin. "Kato Luikeroo, vähäks söpö!" Hei kamoon! Se on kaksmetrinen nahkapötkö ja muistuttaa lähinnä suolenpätkää!


...rakas lukija: jatka listaa.



tiistai 3. syyskuuta 2013

Hyi kauhee ku sullon rumat puheet

Lipsahteleeko suustasi rumuuksia? Heitteletkö epäsopivia kommentteja? Onko huumorintajusi mauton? Sanotko ääneen sen, mitä muut eivät kehtaa? No, sittenpähän en ole ainoa.

"Hyi kauhee, ei tollai saa sanoa"-lause on mulle hyvin tuttu. Välillä kun tulee livautettua suustaan jotain omasta mielestään fiksua tai hauskaa,joka sitten - kas kummaa - onkin muiden mielestä mautonta, asiatonta, epäsoveliasta tai muuten vaan puhetta, joka ei nuoren naisen suuhun sovi. Ikävä  kyllä harva huumorintajunsa ja oman ajatusmaailmansa pääsee valitsemaan. 

Mä oon siitä vähän kyllä katkera, että pojat saa olla suustaan pahoja ja heitellä ties mitä rumuuksia ilmoille, mutta auta armias kun nainen lohkasee edes sen, että ei pidä lapsista tai että kalja on hyvää. "Hyi hyi, kamalaa tollanen". Saatikka että heittää parit härskit vitsit tiskiin. Mua jo kauhisteltiin viikko takaperin, kun sanoin Vartiaisen kaiman Junat ja naiset-kappaleesta, että jumaliste naiset on luotu synnyttämään ja tekemään ruokaa, ei kulkemaan. "Siis miten nainen voi sanoo noin sovinistisesti, siis mitä helvettiä Jenni" oli reaktio. No mitä perkelettä! Ei minua ainakaan ole luotu kulkemaan muutaku ruokakauppaan! 

Sitten kun mä pääsen kertomaan vitsejä... Mun täytyy valikoida helvetin tarkasti kuulijajoukko ja tarkastaa, ettei liian lähellä ole ketään mielensäpahoittajaa tai sitten jotakuta, joka voisi tilata mulle ambulanssin päälääkärin vastaanotolle. Yleensäkin kerrytän vitsivarastoani netin "järkyttävimmät ja mauttomimmat vitsit"-keskusteluista, enkä todellakaan mistään kouluaisvitsikirjasta. Mä nyt vaan en voi sille mitään, että pikkusen tonne mustemman huumorin puolelle menevät jutut on musta pilkusen verran hauskempia, ku "miten päin bansku on tertus, hih hih hii ja hekoheko"-osasto.

Joskus kyllä saa hävetä itseään, kun muut kauhistelevat auton alle jääneen oravan kohtaloa tai kertovat traagisesta - mutta mun mielestäni vaan niin helvetin koomisesta - tapahtumasta, kun mä keräilen itseäni lattialta. Tähän ikään päästessä olen kuitenkin jo oppinut, että ensin täytyy katsoa muiden reaktiot ja sitten vasta itse toimia; mikään ei ole niin saatanan noloa, kuin nauraa itseään hengiltä (ja yrittää peittää se köpelösti), kun muut pyyhkivät silmäkulmiaan tai keskustelevat naamat vakavuudesta valkoisina.

Ja nykyään mä olen kyllä jo oppinut taitavasti hillitsemään kieleni ja osaan olla hyvinkin asiallinen, melkein voisin jopa sanoa, että tarvittaessa suuni pysyy kiinni kuin sementillä valettu. Silti ikävä kyllä yksittäisiä ajatuksia ei voi hallita ja silloin tällöin meinaa lipsahtaa tuhmuuksia - ja suoranaisia törkeyksiä. Ajatusmaailmani on hyvinkin lennokkailla sanavalinnoilla höystetty ja pääni sisällä nauran järkyttäville mauttomuuksille. Eihän se ketään satuta, jos ny joskus ajatusmaailma lähentelee enemmän merimiehen ajatusmaailmaa, kuin parikymppisen pikkuneidin! Eikä ne rumat jutut ole mikään miesten etuoikeus, kyllä minäkin saan välillä laukoa epäsopivia kommentteja, vaikka olisin kuinka mekko päällä ja rusetti päässä! 

Nyt haastankin teidät kertomaan tilanteesta, jossa olisi kannattanut äijämäisen lohkaisun sijaan olla vaan turpa kiinni! Hajoilen täällä jo valmiiksi...

Kauniita unia ja pus pus!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Isoveli valvoo

Mun mielestä se kuuluisa isoveli vois välillä olla valvomatta ja vaikka levätä pari vuotta. Oikeastaan mun ehdoton suosikkivaihtoehto olis ikiuni. Ai että mä vihaan Big Brotheria.

Sanotaanko näin, että en vihaa kyseistä ohjelmaa konseptin takia; itse asiassa ideahan on pirun hyvä tosi-tv-ohjelmaksi. Mutta ne helvetin suomitampiot siellä ryyppäämässä juuri ja juuri 20-vuotiasta maksaansa puhki osamaksusilikonit pinkeinä... Ja kun monesti ne sattuu vielä kaiken lisäksi olemaan jumalattoman tyhmiä! Mua alkaa niinku jo kolmasosaminuutin jälkeen vituttaa se "Hihi siis niinku onks neliöjuuri joku drinksu"-kikattelu ja kilpailu siitä että kukas nyt onkaan idiootein, ja päästää ilmoille tämän kauden legendaarisimman panemiseen liittyvän heiton. Jes! Laatuviihdettä!

Ja tänä vuonna se isketään täyteen -ainakin veikkaisin- täysiä nollajulkkiksia ja varmaan niitä jo alunperinkin BB:stä kansan tietoisuuteen pompanneita yhteiskunnan elätettäviä "seurapiirijulkkuja". Mun on vaan hyvin vaikea uskoa, että siellä olisi tasokkaampaa porukkaa, ku kalinainen-tukiainen-tauski-settiä. Tietenkään varma en voi olla, mutta aika oudolta tuntuisi, jos sisään taloon astuisi vaikkapa Anna-Leena Härkönen, Jyrki Sukula, Saku Koivu ja Tarja Turunen - eli ihmisiä jotka ovat tunnettuja esimerkiksi jonkin osaamisalueen tai taitonsa ansiosta, eivätkä niiden silikonitissien ja juorulehtien vuoksi. 

Sellaista Beebeetä vois melkein katsoakin, jossa olisi tasokkaita suomalaisia kirjailijoita, taiteilijoita, urheilijoita, poliitikoita ja muusikoita eri kategorioista - ilman jatkuvaa viinalla läträämistä ja kiljumista, että vittu miten hienoo kun sauna on päällä. Se sauna onkin Suomessa sen verran harvinaista herkkua, että sen takia aikuisten ihmisten kannattaa verää samanlaiset riemuntuuletukset ku kahdeksanvuotias Linnanmäellä. Kaikille maksimissaan saunakalja ja ruuan kanssa viiniä. Mä oletan, että oikeasti älykkäät ihmiset saisivat aikaan katsottavaa viihdettä ja mielenkiintoista keskustelua ilman, että ollaan umpijurrissa. 

Mä en vaan voi käsittää, miten joku jaksaa katsoa, kun täydellisessä kännissä sohlaavat puolialastomat ihmiset ryyppää ja panee keskenään. Mitä hauskaa tai mielenkiintoista siinä on? En minä ainakaan ole kiinnostunut spekuloimaan, että mitäs tuon heiluvan peiton alla tapahtuu. Mun mielestä se on lähinnä kuvottavaa. Ja silloin itsekunnioituksesta ei ole kyllä silloin tietoakaan, kun pilit ja pimpukat paljaana painetaan BB-talossa toistensa kimpussa ja paritellaan puolen metrin päässä viidestä kaverista ja kymmenestä kamerasta. Hyi helvetti.

Veikkaan villisti, että kyseistä kännipanopelleilyä ja aivokuolleiden runkkaamispaljastuksia olisi hivenen vähemmän, kun siellä olisi oikeasti jonkun taidon takia julkisuuteen tulleita/joutuneita, fiksuja, ihmisiä. Sehän paska voisi olla vaikka ihan katsottavaa! Kun mä nyt itse en henkilökohtaisesti ole kovin kiinnostunut seuraamaan vieraiden ihmisten humalaista jyystöä ja saunassa riitelyä aiheesta "niinku miks sullon tollanen asenne mua kohtaan niinku??". Ehkä sitten muut ovat.

Leppoisaa sunnuntaita murut! 

ps. Musta vähän tuntuu, että mä itse asun jonkinlaisessa BB-talossa. Kuvasta vois ainakin päätellä näin... Sauna oli vissiin eilen lämmin.