HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

maanantai 9. syyskuuta 2013

Jenni tahtoo maalle

Mä olen ihan satavarmasti kirjoittanut maalla asumisen mahtavuudesta ennenkin, mutta en löytänyt kyseistä postausta millään ja mulla on nyt päällä hillitön maaseutubuumi!   

Asiaan siis. Eilen, jokaviikkoisella sunnuntaikyläilyllämme porukoillani, mä taas muistin (kuten joka helvetin sunnuntai), miksi maalla on niin mahtavaa. Mä olin ehtinyt olla kyseisessä kyläpahasessa alle kymmenen minuuttia, kun mä jo näin lehmän. Kuinka usein näkee lehmän kaupungissa, hä? Ja justiinsa pari päivää aiemmin toverini Paula (jonka vanhemmat myös asuvat samalla syrjäseudulla) kertoi olleensa lapsuudenmaisemissaan lenkillä, ja löytäneensä lenkkireitin varrelta eksyneen ponin. MITÄ!? Siis täällä citymmässä löytää vaan eksyneitä juoppoja ja kotoa karanneita teinejä, ei poneja!

Okei, en mä rakasta maaseutua varsinaisesti sen takia, että se on täynnä elukoita metsän villipedoista karanneisiin kotieläimiin ja muihin karvaturpiin, jotka pusikoissa rapisee. Jos ollaan kamalan tarkkoja, mä harvemmin haluan kohdata ylipäätään mitään eläimiä yhtään missään (paitsi aidatuissa olosuhteissa). Ohijuokseva kettukin aiheuttaa mun sydämessä parit vikalyönnit ja sitten kun mennään vielä isompiin eläimiin, mulla loppuu huumori (kertoo nimimerkki "melkein hirvikolari polkupyörällä"). Silti on jotenkin vaan niin rentouttavaa välillä nähdä muitakin eläimiä, kuin kerrostalopuudeleita ja kapisia citykaneja. Rento lehmä rentouttaa mutkin, toisin kuin auton alle jäänyt orava tai tappajavarikset, jotka raatelee roskapussit puolessa minuutissa (ja joita saa katsella täällä joka perkeleen päivä).

Ja se hiljaisuus. Siis ei ääntäkään; ehkä joku seinähullu rastas ajoittain yrittää jotain luritella ja pöpelikössä rasahtaa silloin tällöin joku näätä, mutta ei ihmisten ääniä (lue: vittu- ja homo-sanojen jatkuvaa hokemista, kiljumista, haistattelua, suoranaista huutoa, puhelimeen aivan liian lujalla äänellä puhumista ja yleistä korkeahkon desibelitason ylläpitoa), ei rekkojen meteliä, eikä amisten tum-tum-tum-uu sexy lady-jumputusta. Vain oma (suht raskas) hegitykseni, pari lintua, kärpänen ja jossain kaukana haukahtava piski. Täydellinen miljöö näinkin hermoheikolle ihmiselle.

Ja kun ei näe ketään. Älkää ymmärtäkö väärin, mä pidän ihmisistä ja sosiaalisista tilanteista, mutta voiko joku väittää, etteikö olisi joskus ihanaa olla näkemättä ketään? Vastaan ei kävele tuttuja tai työtovereita - ei helvetti tietenkään, jos seuraava lähin asutusalue on kilometrien päässä! Kukaan ei jää jutulle, tai no, kuka jäisi jos missään ei ole ketään? Ovesta ulos voi astua vaikka sen auton alle jääneen oravan näköisenä, eikä kukaan ole näkemässä. Ei tarvitse virittää kohteliasta keskustelua naapurin kanssa KOSKA EI OLE NAAPURIA! Kukaan ei myöskään voi valittaa parkkeeraamisesta, rumasta pihasta tai vaikka siitä, että olisi kaivanut kymmenen metriä halkaisijaltaan olevan montun suoraan takapihalleen, koska KETÄÄN EI KIINOSTA! Mahtavaa.

Mä jo odotan sitä, että musta tulee iso tyttö ja pääsen muuttamaan takaisin maalle, ja aivan varmasti kuljen siellä sitten puolialasti ja sotken pihapiiriä ja elän sellaista mukavan leppoisaa maalaiselämää. Osta vaikka jonkun jälkeenjääneen, lopettamisuhan alla olevan vuohen ja hengailen sen kanssa. T Ä Y D E L L I S T Ä. Kerran maalaistyttö, aina maalaistyttö.






25 kommenttia:

  1. nimenomaan; kerran maalaistyttö, aina maalaistyttö! :)

    VastaaPoista
  2. Mistä sä tuut, landespede? Mie tuun maalta bebe ota vaatteet vege!

    t. Landespede

    VastaaPoista
  3. Mää asun maalla! Ja on täällä vaan niin kivaa. Just tuo rauha mistä puhuit - ja myös oma rauha, jota ei aina niin herkästi saa kaupungissa. Jotenkin maalla usein ihmiset tuntuu ottavan paljon rennommin itsensä ja muiden suhteen. Ja elämä sujuu.

    ps. Mikään ei voita syyskesäisen omenatarhan tuoksua kylmässä ilmassa o_o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. äläpä! sellanen kirpee, melkein pakkasilma ja se omenoiden tuoksu... vähän sellanen eltaantunu mutta kuitekin raikas... täällä rekkareitin varrella haisee vaan myrkky.

      Poista
  4. Toi vika lause on kyllä niiiin totta! Itekki vartuin maalla ja nyt kaupungissa asuessa meinaa palaa käpy toisinaan. Mopopojat rällää, naapurit meluaa, ja mikä pahinta: et voi mennä tyyliin ilkosillas pihalle (tai voit, muttei kauheena inspaa) ku heti on parikytä silmäparia näkemässä. Pahin ruuhka maalla on, kun kolme autoa ajaa peräkkäin. Yöllä ei tartte kuunnella autojen jytinää ja ulinaa. Ja yöllä näkee tähdet, ku taas kaupungissa valosaaste pilaa kaiken. Maalla on IHANAA! Meitsi kuuluu sinne hevosen- ja lehmänkakkojen keskelle. Ihan varmasti muutan jonain kauniina päivänä takas sinne mistä tulin, vaikka teininä uhosin että 'oon siis niinQ niin kaupunkilainen maaseutu on ihan perseestä' ja olin jo muuttamassa jonnekki Hesaan asti. Oikeesti oon ikusesti maajussi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. muistan kans itseni huutamassa naama punasena ripsarit poskilla noin 7 vuotta sitten "MÄ VIHAAN OLLA TÄÄLLÄ, MÄ VIHAAN TÄTÄ VITUN MAASEUTUA!! KU MÄ LÄHDEN MÄ EN KOSKAAN PALAA!!"... olisinpa silloin tiennyt, kuinka nykyään viehätyn heinäpelloista, traktoreista ja kuusimetsistä..........

      Poista
  5. Koska sä oot iso tyttö? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sit ku mulla on sen verran sitä kuuluisaa rahaa ja elämäntilanne vakaa, että asuntolaina talonrakennusta varten ei ole kuolettava ratkaisu. :D

      Poista
    2. Onhan niitä valmiitakin taloja, etenkin autioituneella maaseudulla. Ostaa sellasen halvalla, ottaa vähän reilummin lainaa ja remppaa mieleisekseen. :) Se kyllä vaatii vähän remonttitaitoja kyllä itseltäkin..

      Nimimerkillä meijän remontti landella loppuu 53 listan/peitelaudan jälkeen !!!!!

      Poista
    3. Valmistaloissa on vaan sellanen hauska juttu. Luuletko että palapelisi on pystyssä vielä 60 vuoden jälkeen, kuten jotkut vanhat kunnon rintama-mies talot on..? :D

      Niitä ei valitettavasti ole suunniteltu kestäviksi. :)

      Poista
  6. Täältä löytyy kanssa maalaistyttö. Olen nyt Hampurissa opiskelija vaihdossa ja jo kolmen päivän jälkeen kaipasin takaisin kotiin maaseudulle suomeen. Ehkä selviän tämän puoli vuotta suuressa kaupungissa, mutta rakastan suuresti maalaiselämän rauhaa. Kun palaan suomeen pysyn vain omalla tontillani enkä halua nähdä ketään muuta kuin puolisoni :D

    VastaaPoista
  7. Täällä yksi mehtäläinen kanssa huutelee, mutta minulla ei ole todellakaan ikävä takaisin sinne jumalan selän taakse. Siis meillä on sellainen kiva pikkunen omakotitalo ja ensimmäiselle asfaltoidulle tielle on sellaiset kaksi kilometriä ja on ihme jos täällä menee kerran viikossa auto ohi.. Ollaan siis ihan metän keskellä ja se onkin ihan saakelin kivaa kun tulee talvi ja on pimmeetä ja muutenkin pelottavaa, nii ihmisiä ei oo missään... Hmp, todella masentavaa. mutta ainoa hyvä puoli siinä on ettei todellakaan tarvii miettiä minkä näkösenä sitä oikein lähtee lenkille tai hakee postin kun ketään ei näy eikä kiinnosta.. Mutta meillä päin on vaan se inhottava tapa, että mennään kylään niin että eka ilmoitus vieraista on se kun ne on jo ovella.. JES! Joo tervetuloa vaan..... Nyt kun oon päässyt sieltä vihdoin pois, mua ette takaisin saa.. Paitsi viikonloppusin aina välillä..... Onhan siellä kumminkin koti. Ja meidän "naapurissa" oli ennen kakskytä hevosta ja toisella naapurilla samanverran lehmiä.. hahahah ja ei ois ihme jos rusakosta hirveen näkyisi pihassa.. On siellä maalla vaan niin mukavata

    VastaaPoista
  8. Ah, hirvet..niihin kavereihin törmäilee tosiaan mukavasti : D sekä minä että isoveli myös meinattu vetää hirvikolarit polkupyörällä. Se on aika unohtumaton hetki kun tapittaa metrin päästä kolmemetristä eläintä.

    Mutta parasta maalla asuessa on juurikin se oma rauha. Kukaan ei nää jos ottaa alusvaatteisillaan aurinkoa pihalla. Tosin meidän harmiksi omalle kylälle on eksynyt joukko terroristinistejä, jotka tunkevat potilaatikkoihin ties mitä ja ovat meinanneet sytyttää mittavan tulipalonkin..mutta hei, ne ei olekaan täältä päin!

    VastaaPoista
  9. Olen koko ikäni (25v.) asunut Helsingissä, en keskustassa, mutta vilkkaalla alueella kumminkin. Olen kuitenkin aina kaivannut luontoa ja sen rauhaa. Juoksen lenkit siihen aikaan, että ketään ei ole liikkeellä, koska se rentouttaa, tulee jotenkin vapaa olo. Noin viis vuotta sitten unelmoin asunnosta ihan keskustasta, kaiken keskeltä,oon aina rakastanut keskusta-alueen kauneutta, vanhoja kerrostaloja jne.. Mutta eilen sanoin miehelleni, että se on kuule niin, että mä varmaan saan viimestään kolmekymppisenä hermoromahduksen, jos asun vielä jossain lähiössä. Sanoin, että haluun talon jostain metsästä ja kuvailin asuvani about juuri noin kuin Jenni kirjotti. Rauhassa. Ilman naapureita ja hälinää. Ois ees kesämökki minne pääsis pakoon joskus, mutta kun ei ole :/ Ehkä vielä joskus.. :)

    VastaaPoista
  10. Oon täysin samaa mieltä, kyllä maalla on mukavaa ! :) nimimerkillä vanhempana muutan takas maalle täältä kaupungin hälinästä, vaikka teininä vannoin että jään asumaan ikuisesti kaupunkiin... :D

    VastaaPoista
  11. Mä oon aina asunnu 'pienessä' kaupungissa mut silti mä oon aina vannonu et viel mä muutan talon keskelle ei mitään. Tai ehkä jonkun järven rannalle! Ah maalle mun sydämmeni halajaaaa<3 on hyvä ku kaikki mun kaverit haluu muuttaa jonnekki nykii tai pariisii tai mujhun isoo kaupunkii javmä valitan kuinka mä haluun muuttaa maalle!! Oi ne metsät ja järvet ja pellot.ja eläimet!

    VastaaPoista
  12. Inari.<3 Ja vielä vähän syrjässä, 15km kylille.

    Ei mulla muuta. :D

    VastaaPoista
  13. Täältäkin löytyy nimimerkki "melkein hirvikolari polkupyörällä"!!! Oli muuten hämmentävä kokemus.

    VastaaPoista
  14. Mä oon aina asunut pikku kylässä ja isälläni on mökki maalla.
    Nyt kylläkin asutaan kaupungissa ja tää ei oo yhtään sellanen paikka missä minä ja mies viihdyttäis loppu ikä. Mieskin on maalta kotoisin. :) Nyttenkin ollaan viikonlopuksi suuntaamassa isäni mökille ja en malttais odottaa perjantaita, siellä vaan niin mieli lepää! <3 Järvenranta, pellolla aamukastetta, kylmät syys aamut metän keskellä, ahh. <3

    VastaaPoista
  15. Oon kanssa maalta, mutta tää paikka mistä minä tulen... Toi:"Ketään ei kiinnosta"... Noh. Menee niin metsään tuo heitto ku täällä metsään voi mennä :D
    Täällä joka ikisessä pirtissä asuu sellanen ULLA TAALASMAA, että joskus tekisi mieli mennnä ja räjähtää. Täällä kun yksi Ulla kuulee/näkee jännän juorun, niin huomaat seuraavalla kauppa reissulla että kaikki muutkit Ullat, Sepot, sekä Ismot on jo kuulleet siitä.......

    Mä haluan täältä maalta, vaan enemmän maalle noita pellejä karkuun. :D

    VastaaPoista
  16. Mä oon asunut tähänastisen elämäni maalla ja mä tahdon pois. Koska täällä ei voi pierasta ilman että koko kylä tietää, meidän lähellä olevalla autotiellä kulkee koko ajan rekkoja, kaikkialle jopa kauppaan ajaminen on kallista ja ikävä murskata unelmas mutta kyllä täälläkin on naapureita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. totta 120 % !!!!!!
      Musta on hirveeeen koomista minkälaisena kaupunkilaiset pitää maalla asumista. :"D

      Mehän herätään kukon kiekaisuun, aamukaste silmissämme. Ensimmäiseksi aamulla juomme kupin kahvia, ja katselemme kuinka peuran ja ketun poikanen leikkii yhdessä pellon katveessa, meitä hymyilyttää. Ainoa ääni jonka kuulemme on heinäsirkat ja pikkulinnut... Me emme myöskään käytä muita vaatteita kun kumisaappaita & henkseleitä, heinä suun pielessä tottakai. Puhumme myös kaikki murretta, ja olemme ystäviä keskenämme. Olemme myös kamalan tyhmiä sekä yksinkertaisia kuuluisia maalaisjuntteja, vailla huolia...

      PUF!! mitä jos mentäisiin takaisin todellisuuteen! :)
      täällä on enemmän juorukelloja kun mitä koko suomen pääkaupungeista löytyyyhteensä, täällä on myös tiet talvisin huonossa kunnossa. Täällä käy kaikki varkaat koska tämä on tarpeeksi syrjäisessä. Talon lämmitys yms & pihan ylläpito vie vuodessa koko omaisuuden. Minä näen n. 1-2 kertaa vuodessa peuran, hirvestä puhumattakaan. Olen aika varma että kaupunkilaiset näkee kettujakin enemmän kun minä täällä.
      listaa tuskin tarvitsee jatkaa :DD

      Mutta minä en silti muuttaisi täältä pois! :D

      Poista
  17. ^totta joka sana!:D ittekki asustelen tää perämettis ja toi tiensuora meidän talon vieressä on yllättävänki vilkas ja kuulee kilometrin päästä ku joku hullu posottaa kahtasataa... ja harvemmin itekkään mitään luonnon elukoita näen:D lehmiä kyllä on omasta takaa, ihan symppiksiä märehtijöitähän ne on:) ja sitte justiin nämä juorukellot... ku on pieni kylä niin kaikki tuntee suurin piirtein toisensa ja paskapuheet leviää... mutta se tietenki aiva riippuu paikasta tää suomes että millasta maaseutua on... huonoja puola ainaki tääpäin on pitkät välimatkat (lähin kauppa meiltä 10km pääs) ja tää ei liiku minkäännäköstä joukkoliikennettä. Ei käykkää niin heleposti kun josaki kaupungis että bussit menee 10 minan välein, meenpäs seuraavalla keskustaan! Mutta mukavaahan landella on asustella ja tanssia vaikka alasti keskellä pihaa eikä naapurit näe!:D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!