HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 17. syyskuuta 2013

Nopea tahti vai meneekö matelun puolelle?

Jokainen varmaan tuntee ihmisen, joka harrastaa muiden ihmisten suhteiden etenemisnopeuden arvostelua, kummastelua, moralisointia ja kauhistelua? Koska oma suhde eteni sellaista ja sellaista tahtia, niin kyllähän se on sitten kiveen hakattu sääntö, jota kaikkien tulisi noudattaa!  Tai no, ei sellaisten ihmisten tarvitse edes omata suurta kokemusta seurustelusta, riittää, että omaa vahvan mielipiteen (omasta mielestään faktan) asiasta - ja sehän on sitten suhteen kuolemantuomio, jos meneekin toimimaan vastoin tämän suhde-ekspertin mieltä. 

Ensinnäkään mä en ole vielä hoksannut, mitä mielenkiintoista on kauhistella naama valkosena tutuntutun aikaväliä seurustelun alkamisesta yhteenmuuttoon. Että voi kauhee miten nopeeta toimintaa! Ei tuu toi suhde kauaa kestämään! Lapsistakin puhuu, vaikka vasta kaksi vuotta yhteistä taivalta takana! Kerrassaan järkyttävää. "Minä ja Jormander tapailtiin eka 27 kuukautta, seurusteltiin viisi vuotta ennen yhteenmuuttoa ja lapsia ryhdyttiin sitten viisikymppisinä miettimään, kun oltiin varmoja, että me tunnetaan toisemme! Kato tuo varmuutta tulevaisuuteen!" Tai sitten "Siis kauanko ne ny tapailee ennen ku julkistaa suhteen, siis emmä ainakaan jaksais tollasta montaa vuotta, niinku ei oo oikeesti sitoutuneita!" Joopa joo ja lässynlää.

En mä kiellä, etteikö pistäisi hymyilyttämään, kun kolme kertaa tavanneet ihmiset on pistämässä lusikoita samaan aterinlaatikkoon, mutta mikä helvetti esimerkiksi minä olen sitä arvostelemaan ja tekemään arvioita, että kestääkö vaiko eikö. Ehkä kestää, ehkä ei. En mä nyt sano, että kannattaa ne pillerit jättää sivuun kolmen yhteisen yön jälkeen tai että on ihan jees kahden kuukauden jälkeen ottaa yhteinen sadantonnin asuntolaina, mutta jotain rotia. Ei kaikkien ihmisten tarvitse nyhjätä ja opiskella toistensa luonteita kymmenen vuotta, ennen kuin voi siirtyä kädestä pitämisestä halailuun. Tai vastaavasti edetä pikavauhtia, jos itselle sopii rauhallisempi tahti.

Se on katsokaas sellainen juttu, että ero voi tulla kolmenkymmenen vuoden yhteiselonkin jälkeen ihan samanlailla, kuin kuukaudenkin. Ei se, että etenee "nopeasti"/"hitaasti" (onneksi meillä on näitä keittiöparisuhdeterapeutteja, jotka asian määrittelevät) ole mikään ehdoton mahdottomuus yhteiselle loppuelämälle. Ja mitä sitten jos tulee ero, kuukauden tai sitten sen puolen vuosisadan jälkeen? Sitten tulee. Ei sille mitään mahda, jos ei mahda. Ei kukaan suunnittele etukäteen, että hei mepäs muuten vedetään jossain välissä moottorisahalla sänky puoliksi ja jaetaan hopealusikat kristillisen tasajaon merkeissä. 

Joillekin ihmisille sopii ripeä tahti - toiset taas tykkää ottaa hitaammin. Ei kukaan ihminen voi leikkiä jotain suurempaa voimaa ja kertoa, että tuohan ei muuten voi toimia, kun ei kerran minullakaan toimisi. Tiedän ihmisiä, jotka pamauttaa kihloihin vuoden jälkeen ja tiedän ihmisiä, jotka himmailee toistakymmentä vuotta yhteiselon etenemisen suhteen. Ihmiset sattuu olemaan yksilöitä ja suhteet kaikki omanlaisiaan, ei kaikki voi tehdä samanlailla kuin sinä. Uskoppa huviksesi, että vaikka naapurin Jortsu tai se toverisi Marjamiina hoitaakin suhteen erilaisella aikataululla ja asiat omassa järjestyksessään kuin sinä, se voi - tattadadaa- toimia kunnes kuolema erottaa ja diipadaapa.

Tokihan on aina hyvä vähän tuntea kumppani, ennen kuin sen kanssa muuttaa Lapin erämaahan loppuelämän yhteinen taival silmissään ennakkoperintö kiinni porofarmissa, mutta eipä siihen kukaan kuole, vaikka se sittenkin kusahtaisi. Jännästi se voi meinaan kusahtaa sillä idyllisen ihanan täydellisen kiiltokuvamaista seurustelua toteuttavalla unelmaparillakin. Kristallipallona kun ei ole vielä markkinoilla. Ja ainahan voi lähteä lätkimään - toki se on helpompaa, kun ei ole sitä sataa tonnia kiinni omakotitalossa ja papin aamenta, mutta ei se suhde ole mikään loppuelämän kestävä pakkotilanne.

Ja loppujen lopuksi mä en tunne kyllä kovinkaan montaa eronnutta paria, joiden eron syy olisi ollut liian nopea tai hidas tahti - kyllä se on useimmiten ihan joku muu juttu, joka laittaa nokat eri suuntiin. Että te moraalinvartijat ja kauhistelevat kukkahattutädit täydellisissä suhteissanne: keskittykää ihan sen oman onnen ylläpitoon ja antakaa muiden touhuta suhteensa miten lystää. Aina voi antaa neuvoja ja olla tukena päätöksissä, mutta sellainen lässyttäminen ja kauhistelu tyyliin "minä en ainakaan tekisi noin..." on ehdottomasti kiellettyjen listalla!

Ykköne.


20 kommenttia:

  1. mitä mieltä oot nopeesta toiminnasta sillain jos vaihtaa vakavasta suhteesta aivan heti toiseen vakavaan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mitä pahaa siinä on? :--D jos ensimmäine suhde oli vakava (tai no mitä tarkoittaa vakava - sitä että on oltu yhdessä vuosi tolkulla vai sitä että molemmat on sitoutunu juttuun, vaikka se kestäisikin vain pari kk) mutta jostain syystä se eka suhde ei sitten kumminkaan ollut oikea, niin onko väärin sitten etsiä uusi kumppani, ja olla siinä suhteessa aivan tosissaan? parempi se on kuin ottaa ensimmäine vastaantulija ja käyttää sitä vaan laastarina. hyvähän siinäkin on olla tosissaa, ei ne toiset ihmiset leluja ole.

      Poista
    2. Niih, itse seurustelin aika lailla vakavasti kylläkin vain reilu puolivuotta, kunnes yhtäkkiä emme enää oikein viihtyneet keskenämme ja lopulta poikaystävän kanssa erottiin. Meni kaks viikkoa kun seurustelin uuden miehen kanssa :D Olimme olleet kavereita aiemmin ja näimme usein vielä seurustellessani edellisen kanssa mut ei meillä mitään sen enempää ollut silloin. Nyt ollaan seurusteltu reilut pari vuotta ja vaikka silloin seurustelua aloittaessa mietinkin, että, exäni varmaan ajattelee minun pettäneen kaiken aikaa jnejne kun näin äkkiä vaihdan toiseen mut eipä oo kaduttanu hetkeäkään :)

      Poista
    3. Sehän on ihan tapauskohtaista. Esim mikäli vaikka ero on ollut mielessä pitkään ja suhde jo ihan kaverillinen ennen virallista eroa on helpompi aloittaa uusi suhde, kuin sellainen lennosta vaihto. Eron syyt vaikuttaa kans ja moni muu. Jos tuntuu hyvältä, niin miksei? Kuitenkin kannattaa miettiä onko uusi suhde laastari vai oikeaa välittämistä. Ja voihan ex-kumppani loukkaantua, jos on seuraavana päivää uus kiertoksessa. Mutta mikäpä ja kukapa on pätevä määrittelemään, milloin saa aloittaa uuden suhteen?:)

      Poista
    4. ...mutta nimenomaan sehän on sille toiselle aivan vitun paskasti tehty : D aika jännä et kukaan ei kelaa et onko se reilua sille eksälle.ja en tosiaan tarkota sitä et ite ois tullut jätetyks, sillonhan se on ihan sama, vaan että ite on jättänyt ja vaihtaa heti.

      Poista
    5. Mulla itellä kävi niin että kahden vuoden suhde karahti kiville, ja kuukauden päästä seurustelin jo uudestaan. Varmasti on kylän juorupiiri ollu koolla siinä vaiheessa, mutta onneksi omat ystävät ovat ymmärtäneet olla arvostelematta :) Mä siis tunsin tän uudemman hepun jo monen vuoden takaa, ja samaan aikaan kun ero kolkutteli mielessä edellisen kanssa, juttelin tosi paljon tän uudemman jätkän kanssa- en niinkään silloisesta suhteestani, mutta ihan vaan maailman menosta. Siinä sitten eroa tehdessä kävi mielessä, että mitä jos löytyisikin uusi tuosta kaverista? Mutta itse eron syynä ei kuitenkaan ollut tämä toinen jätkä.
      Oikeestaan aattelin, että haluisin sinkkuilla hetken, mutta ei siinä sitten kuukautta pidempää mennyt että tunteet saatiin kerrottua, niin nopeasti se ihastus syveni.. :)Ja en kyllä kadu! Nyt ollaan kohta kolme vuotta oltu yhdessä, toivottavasti kohta kihloihin ja naimisiin olis tarkotus mennä parin vuoden sisään :) Eksälleni en ensin kyllä kertonut uudesta suhteesta, meni "huimat" kolmisen kuukautta ennen ku se sai tietää. Huoritteluahan sieltä tuli.. mutta menneet on menneitä ja nykyään ollaan eksänki kans hyviä kavereita :)

      Poista
    6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
  2. Mä niiin tykkäsin tästä postauksesta! Täyttä asiaa. Mä oon itse elämässäni ollut melkoinen tuuliviiri, elänyt vähän sillä asenteella että elämässä on otettava riskejä, meni syteen tai saveen ja mieluummin katuu asioita joita jätti tekemättä vaikka ois halunnut, kuin niitä mitä on tullut tehtyä. Kaikki kun mokaa ja epäonnistuu elämässä joskus. :-)

    Itse en enää "tässä iässä" (kakskymppiä napsahtaa alkuvuodesta mittariin) jaksa kauhistella muiden suhteita, mutta muillehan se tuntui olevan maailmanloppu kun seurustelin muutaman kuukauden, erosin ja kuukauden päästä ryhdyin uuteen suhteeseen, varsinkin kun muutettiin miehen kanssa yhteen. Mutta ihan kivasti tässä on puoli vuotta mennyt eikä kaduta. :-) Aattelin heittää tähän vähän niinku oman esimerkin. Ja jos ero tulee niin sitten tulee. Sitten kerätään kamat kasaan ja hommataan oma luukku ja jatketaan elämää eteenpäin. :-)

    Mahtavaa syksyä sulle Jenni! Tää blogi on ihan mun lemppari.

    VastaaPoista
  3. Mä ite kyllä kummastelen valilla läheisten ihmisten 'nopeaa toimintaa', mutta loppujen lopuksi totean vaan että "mikä kenellekin sopii" :--)

    VastaaPoista
  4. Tämä.

    Itse oon todella hitaasti ihmisten ja suhteiden kanssa etenevä - toki sii kaverustun yms todella helposti, mutta etenkin parisuhteet vie multa aikaa. Ja tästä saan kuulla jatkuvasti! Kun himmailen enkä muka sitoudu.
    Mulla menee "tapailu ja säätäminen"-vaiheessa helposti vuosikin, kieltämättä pitkä aika, mutta viimeksi kun otin riskin ja etenin nopeasti, etenin nopeasti kusipään kanssa joka petti 6 muikkelin kanssa. Se vain vahvisti mun olooni siitä, että ennen kun sanon olevani parisuhteessa haluan tuntea toisen hyvässä ja osittain siinä pahassakin. Yllätykset on kivoja, mutta parisuhde mulle vakava asia, eikä pettäjänluonne ole kiva ylläri.
    Tietenkin tiedän ettei kaikki ole samanlaisia kun toi eksä, eikä kaikkea voi arvata ja huomata tapaillessa mutta so what. Oon ihan pirun hyvä tyttöystävä, mua kannattaa odottaa ;)

    Ja mun tapailuun ja säätöön kuuluu sitoutuminen ja tunteet, en säädä kenen kanssa tahansa. Voisi sanoa, että seurustelenkin matalalla profiililla? Porukoiden tapaaminen, suhteen virallistaminen, fbstatus, yhteenmuutto, tulevaisuussuunnittelut., kavereiden pakkotutustuttaminen.. jos tää on se oikee poju, kenen kanssa tuun pidemmän ajan olemaan, niin kyllä sitä kerkee noista stressata sitten myöhemminkin. Mun onmyös tärkeetä olla suhteellisen varma, että haluaisin pojun kanssa olla pidempään, ennen kun alan siltä suhdeasioita vaatimaan.

    Mä tiedän ja mun sen hetkinen säätöni tietää missä mennään, se riittää mulle. Se, että sitoudutaan toisiin, ei tarkota mulle kylillä huutelua ja porukoiden yhteisiä lounasiltoja. Jos poika ei sitä kestä, en sit oo häntä varten.
    Tietenkin jotkut aina arvaa jos jotain säpinää on, eikä se mikään salaisuus tietenkään ole, mutta mun suhdeasiat on aina olleet mun ja sen toisen välisiä. Ei se kuulu muille vaikka tapailtaisiin 3 vuotta ilman mitään virallista - niin pitkään kun molemmat on onnellisia ja tyytyväisiä, ei kenelläkään pitäs olla huomautettavaa.

    VastaaPoista
  5. Ja sitten jos erotaan, niin tottakai muut tietää siihen syyt ;D "Ei se nyt voinukaan toimia, kun ne eteni niin nopeesti" tai "Ei se mies oikee ees ois halunnu sitoutua ku ne niin kauan tapailikin ja kuulemma se halus tutustua kunnolla, tekosyitä, halus vaan päästä helposti eroon..."
    Ja vaikka se ero tosiaan tulis vaikka kahden kuukauden jälkeen, oli sitä sitten edetty nopeasti tai hitaasti niin ne kaksikin kuukautta voi hyvinkin olla elämän paras kaks kuukautta.

    VastaaPoista
  6. Kuinka paljon sulla ja petjalla on ikäeroa? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. oon rajusti 11 kk vanhempi! puuma mikä puuma

      Poista
  7. Ite oon seurustellut saman äijänkörilään kanssa viis vuotta, ei vieläkään olla kihloissa eikä asuta samoilla veloilla. Tätä on jaksanut kaikki ystävät kauhistella että ollaanko edes tosissaan kun ei vielä. Mikä kiire sitä oikei pitää olla..

    VastaaPoista
  8. Omat vanhempani muuttivat yhteen n.2viikon jälkeen tapaamisestaan (isäni luokse), äiti oli kirjoilla 2kuukauden päästä tapaamisesta. 2 Vuotta niin mentiin naimisiin ja isoveljeni syntyi. Nyt yli 20 vuotta takana ja vieläkin yhdessä :D Itse en ehkä näin nopeasti, mutta miksei? Joskus se vaan kolahtaa :)

    VastaaPoista
  9. Joskus ihmiset menevät hitaasti. Kummini olivat kihloissa 36 vuotta ennen kun kävivät kuulemassa papin aamenen. Piti kuulema varmistaa ettei yllätyksiä tule. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja joskus nopeesti! Munkin vanhemmat "tiesi viikon tuntemisen jälkeen, että TÄMÄ on se oikea"... ja pamauttivat naimisiin päivien sisällä :D Liitto on kestänyt kohta 21 vuotta.

      Ei oo olemassa yhtä oikeeta tapaa hoitaa näitä juttuja. Menköön ihmiset naimisiin vaikka kuolinvuoteella, jos siltä tuntuu, tai just viikon päästä tapaamisesta, tai ei ollenkaan. Jos on toimiakseen, niin sitten se toimii, that's it. Ja hyvä niin.

      Poista
    2. siis tässä on kaksi loistavaa esimerkkiä siitä, että ei ne ihmiset ja ihmissuhteet ole samasta puusta veistettyjä!

      Poista
  10. Mun vanhemmat oli yhdessä alle vuoden ja muuttivat yhteen. Kunnes isäni piti muuttaa muualle töihin ja olikin siellä muutaman vuoden. Ja sen jälkeen ovat olleet yhdessä. Siitä lähtien kun äitini on ollut 15v <3 eli yhteistä eloa yli 30 vuotta. Toivon itsellenikin samaa.

    VastaaPoista
  11. Mä menin kihloihin 4kk seurustelun jälkeen. Saatiin useammalta taholta kuulla, että "nytkö jo, ette te tunne toisianne kunnolla". Totuus on, että kukaan muu ei voi tietää, kuinka kaksi ihmistä tuntee toisensa. Vastattiin kaikille, että tuntui oikealta, ja niin tuntui!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!