HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

torstai 7. marraskuuta 2013

ihmissuhdesäännöt, joita en ymmärrä

Ihmissuhteet, kaverisuhteet, parisuhteet ja sukulaissuhteet sisältävät monia kirjoittamattomia sääntöjä, joita en vaan voi ymmärtää.

1. Kaverin exään ei kosketa.
Onhan se vähän moraalitonta ja epäkorrektia pamauttaa kaksi päivää erosta bestiksen exän kanssa kimppaan, mutta entäs jonkun vähän pidemmän ajanjakson päästä? Jos kaksi ihmistä rakastuu, niin voi hellantuuteli, exä on varmaan viimeinen ihminen siinä vaiheessa jota kuuluu ajatella. Se exä on entinen kumppani, entinen. Mun entisiini ainakin saa koskea, en tunne mielipahaa - katsokaas kun elämä jatkuu. En minä ainakaan haluaisi rajoittaa mielikuvitteellisen entiseni ja ystäväni suhdetta itkemällä, että hei, meillä oli 3982359 vuotta sitten ihana kolmen viikon suhde. Outoa se olisi ja varmaan vaatisi totuttelua, mutta vielä oudompaa olisi kieltää toisilta onni ja silti itse edetä elämässä.

2. Kaveriporukan kuuluu vietää aikaa porukassa, eikä ryhmän jäsenet omissa kokoonpanoissaan.
Tähän törmää usein. "Törkeetä, meillä on tiivis neljän hengen porukka ja kaks meidän jengistä oli eilen leffassa EIKÄ KERTONU MULLE!!" Niin, mitä sitten? Pitäisikö muut ryhmäläiset säälistä ja armosta pyytää mukaan, vaikka vain kaksi henkilöä haluaisi tavata toisensa? Mun elämäni aikana kaveriporukoissa on eri ihmisten kanssa tehty eri juttuja; toisen kanssa bailattu, toisen kanssa lääsätty henkeviä ja kolmannen kanssa käyty lenkillä - ja juteltu sen ihmisen kanssa yhteisiä asioita. Jos joku on siitä nokkiinsa ottanut niin voi morjes! Systemaattinen hylkääminen ja ulos savustaminen ryhmästä on toki eri juttu (pakko huomauttaa, ettei kukaan vaan vedä sitä kuuluisaa italianpataa hiirineen nenäänsä), SE on törkeää.

3. Äidin ja isän kuuluu tietää kaikki.
No ei tarvitse, varsinkaan jos on täysi-ikäinen ja kotoaan pois muuttanut (asiahan on vähän eri, jos on äidin helmoissa edelleen elätettävänä, silloin on kyllä jollain tavalla enemmänkin velvollinen kertomaan touhuistaan). Jokaisella ihmisellä on ikään katsomatta omia ajatuksia ja tunteita, joita saakin pitää ihan ikiominaan niistä porukoille enempää paasaamatta. Tämä nyt ei tarkoita sitä, että on ihan jees 15-vuotiaana piilotella raskautta kahdeksannelle kuulle tai muuttaa Etelä-Zambiaan asiasta mainitsematta porukoille. Vaikka mulla on vanhempieni kanssa mahtavat välit, en mä koe, että mä olen heille tilivelvollinen esim. ystäväpiiristäni, raha-asioistani tai vaikka terveydentilastani; tämä ei tarkoita, ettenkö näistä asioista heille voisi tai haluaisi puhua. Sanotaanko näin, että äidin ja isän kuuluu tietää kaikki asiat, jotka haluat heille kertoa. Ja sitten ihan näitä perusjuttuja, esim. koenumerot, missä olet ja kenen kanssa, oletko syönyt...

4. Sukulaisilla täytyy käydä vierailulla.
No ei todellakaan tarvitse, jos ei paskaakaan kiinnosta! Etäisesti sama veri ei tee kenestäkään bestiksiä, joten on aivan täyttä pelleilyä vääntäytyä kaksi kertaa vuodessa väkipakolla isotädinveljelle pullakahville, varsinkin kun se mitä todennäköisemmin on kummastakin osapuolesta yhtä tuskallista. Ihmisillä on vain yksi elämä, miksi sitä ei viettäisi oikeasti rakkaiden ihmisten parissa? Mulla on kaikkien muiden ihmisten tapaan läheisiä sukulaisia ja sitten etäisempiä, ja tattadadaa, aikaa vietän niiden läheisten ja rakkaiden kanssa! Ja kaikki on tyytyväisiä! Jos ei synkkaa, niin ei synkkaa.

5. Kumppanille täytyy kertoa kaikki.
Mä en todellakaan halua kuulla Petjalta jokaista ajatusta ja käännettä elämässä, eikä sitäkään kyllä mun joka saatanan mielenliike kiinnosta, joten joistain asioista olemme vaiti. Hänen ei tarvitse kertoa kenen kanssa puhui puhelimessa tai mitä hän jutteli äitinsä kanssa kahvilla. Mun ei tarvitse kertoa mitä mä naputtelen koneella tai miltä musta nyt mikäkin asia tuntuu syvällä sisimmässäni. Meillä on sanaton sääntö, että kerrotaan ne asiat, jotka haluaa toiselle kertoa ja sitten sellaiset perusvelvollisuudet, tyyliin "mulla on ylihuomenna iltavuoro" tai "menen tiistaina lääkäriin".

6. Ennen kihloihin menoa tulee asua yhdessä.
Juu, et itse en kyllä kosintaan myöntävästi vastaisi ilman avokumppanuutta, mutta kappas kun en olekaan maailman ainoa ihminen ja tapani toimia ei ole se ainoa oikea. Tiedän pariskuntia, jotka ovat vasta pidemmän ajan jälkeen kihlautumisesta muuttaneet samaan osoitteeseen ja kummasti se elämä vaan heilläkin rullailee. Erilaisia ihmisiä, erilaisia parisuhteita, erilaisia tapoja.



36 kommenttia:

  1. Että mua ärsyttää toi neljäs kohta. Mulla on ikäloppu isomummi eli isänäidinäiti jonka kanssa en oo elämässäni juuri koskaan ollut tekemisissä. Rasittavaa, kun isä ja isoäiti marisevat, kun en käy katsomassa isomummia silloin kun liikun siellä päin. Miksi kävisin, kun se ihminen ei merkitse mulle yhtään mitään. Niin kamalalta kun ehkä kuulostaakin, mulle on ihan sama onko hän elossa vai ei.

    VastaaPoista
  2. 1. kohta... KIITOS JA AAMEN !

    VastaaPoista
  3. Toi eka nyt vähän on niin ja näin. Jos nyt tulis ero miehestä viiden yhteisen vuoden jälkeen niin ei kyllä tuntuisi hyvältä, jos joku kavereista alkaisi sen kanssa kimppaan. Vaikka kuluisi kuinka monta vuotta erosta niin öö ei. Ehkä sitten vaan oon itsekäs ja lapsellinen, mutta samapa tuo. Tajusin tottakai, että kirjotit tossa lyhyemmistä suhteista ja ehkäpä tarkotit vaan niitä, mutta pakko oli tulla kommentoimaan, kun aloin omalle kohalle miettimään, että mitä ite asiasta miettisin.

    VastaaPoista
  4. Mun mielestä Jenni tarkoitti, että ei ole korrektia alkaa seurustella kaverin entisen kanssa, jos kaveri on eronnut vasta vähän aikaa sitten, mutta jos erosta on vaikka kaksi vuotta niin se on ihan ok. Mun mielestä on myös näin. Exä on nimenomaan entinen seurustelukumppani eikä hänen asiansa kuulu minulle. Ja mun mielestä olisi äärimmäisen itsekästä kieltää kaverilta tunteet. Lähinnä mulle tulee tollasista tilanteista sellainen olo ettei oo todellisuudessa päässy yli exästään.

    VastaaPoista
  5. Mun mielestä JOSKUS vois käydä kylässä myös sillä mummin kissan kaimalla, joka on siis juurikin se kaukainen sukulainen. Se voi olla hänelle tärkeää :) Olen töissä vanhainkodissa ja itseäni surettaa suuresti yksi asukas jolla ei ole käynyt kertaakaan kukaan katsomassa. On ollut talossa kohta 10vuotta. :'(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on vähän eri asia käydä katsomassa silloin tällöin sairasta ja vanhaa sukulaista vanhainkodissa, kuin vääntäytyä väkisin puoliserkulle nimpparikahville, vaikka kumpaakin osapuolta vituttaa. :D

      Poista
  6. Henkilökohtaisesti olen eri mieltä ekasta. En minä olisi hirvittävän innoissani, mikäli joku parhaista ystävistäni alkaisi seurustelemaan ihmisen kanssa, jonka kanssa olisin ollut useamman vuoden. Ainakin tähän astisen kokemuksen perusteella pidemmistä suhteista jää kyllä tietynlaisia tunteita, vaikkeivät ne samanlaisia olekaan kuin seurustellessa. Olisi vähintäänkin outoa istua joka toinen viikonloppu samoissa illanistujaisissa pariskunnan kanssa ja katsoa heidän kiehäämistään. Asia on toki eri jos juttu olisi ollut joku aika merkityksetön. Tämä on aika suhde- ja kaverikohtaista. Asia on ok, jos kyseessä on joku hyvänpäiväntuttu, mutta hyvän ystävän suhteen voisi tahtomattanikin johtaa vieraantumiseen.

    Mutta muuten olen kyllä täysin samoilla linjoilla. Etenkin neloskohdan kanssa. Ei kaikkien kanssa vaan voi synkata. En ymmärrä, miksi pitäisi pakottaa itsensä seuraan, jossa ei viihdy. En minä ainakaan haluaisi, että joku pitää minuun yhteyttä vain velvollisuudesta. Mieluummin ei sitten ollenkaan. Kaikista käsittämättömimpiä ovat tilanteet, jossa on oikeasti huonot välit johonkin sukulaiseen ja silti pitäisi vain pitää turpansa kiinni asiasta ja leikkiä parasta kaveria. En minä halua nuolla kenenkään persettä, etenkään sellaisen ihmisen, joka on minua pahasti loukannut tai jonka kanssa ei synkkaa yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu en mäkään siitä iloinen olisi, mutta jos exän ja ystävän välillä syttyy elämää suurempi rakkaus niin en mä ainakaan koe olevani oikeutettu siihen puuttumaan.

      Poista
  7. Samaa mieltä edellisen kanssa. Musta on aika kylmää sanoa, että "ei sukulaisia tarvitse nähdä, jos ne eivät merkitse sulle mitään". Olen mäkin toisinaan sitä mieltä, että isovanhempien luona käyminen on tylsää ja vie aikaa, jonka voisin käyttää paremminkin, mutta totuus on silti se, että vaikka jokaisen sedän, pikkuserkun tai isotädin luona käyminen ei olisikaan mun elämäni kohokohtia, niin etenkin vanhemmille ihmisille voi oikeasti olla tosi tärkeää nähdä joskus sukulaisia. Pidän kyllä rehellisesti sanottuna itsekkäinä idiootteina kaikkia niitä, jotka eivät koskaan voi käydä katsomassa sitä yksinäistä isoisoäitiä - sittenkin vaikka kyseinen isoisoäiti olisi kuinka vanha ja puuduttava ja epäviihdyttävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no se yksinäinen isotäti tai isovanhempi vanhainkodissa on pikkuisen eri juttu, kuin väkipakkopullakahvi siellä serkulla tai muulla sukulaisella, jonka kanssa ei vain millään tavalla synkkaa. Onko ihminen epäitsekäs hyväntekijä joka voi sitten kiillottaa sädekehäänsä, kun käy antamassa arvokasta aikaansa armosta jollekin inhoamalleen ihmiselle? Ja miksi aina sukulaisista puhuttaessa vedetään aina ne sairaat, vanhat ja rammat esiin? Eikö kenelläkään ole tervettä alle 80-vuotiasta sukulaista? :D

      Poista
    2. haha mä mietin tota sairaat, vanhat, rammat -juttua kans xD mul ei omia isovanhempia lukuunottamatta edes ole kovin montaa niin vanhaa sukulaista jonka edes tuntisin :p

      Poista
    3. Tietty ihmisillä on alle 80-vuotiaita sukulaisia. Vedin yksinäisen isotädin esille lähinnä sen takia, että sain tekstistä sen kuvan, että tarkoitat myös heitä sanoessasi, että ei sukulaisten luona ole pakko vierailla. Okei, pakko ei ole muuta kuin köyhän kuolla, mutta kyllä mä ainakin isovanhempieni luona aion vierailla, vaikka niistä tulis miten ilkeitä ja katkeria, kun dementia iskee :p En sen takia, että haluaisin kiillotella sädekehääni, vaan yksinkertaisesti siksi, että kyllä mäki tulen joskus olemaan vanha ja kyllä se pitää ymmärtää, että on sairauksia, jotka muuttavat persoonallisuutta jne.

      Poista
  8. Oon samaa mieltä noista kaikista. 4. kohta ainakin pitää paikkansa, mä asun vielä porukoilla ja oon aina joutunu kaikkiin sukutapahtumiin mukaan. Ainut ongelma on, etten pidä suurimmasta osasta sukulaisistani. Äitini puolelta kaikki on ihan hirveitä, saan aina vittuilua ja piilovittuilua osakseni. Tädit, sedät ja serkut. Minkä ihmeen takia mun täytyis tavata ihmisiä jotka on täysiä kusipäitä mua kohtaan.. Ei mun tarvitse. Enää en käy oikein sukutapahtumissa, ihan turhaan menen kylään kun jokaisen reissun jälkeen vituttaa. Isovanhemmilla käyn mielelläni, osaavat arvostaa mua ihmisenä ja keskustelutkin on älykkäitä. Kaikki vaan keskittyy alkoholiin, mua ei niin kauheesti kiinnosta se aine, joten automaattisesti en sovi joukkoon.

    VastaaPoista
  9. Me muutettiin yhteen vasta naimisinmenon jälkeen :D

    Ja mun porukat! Ne tapas juhannuksena ja syyskuussa ne oli jo naimisissa ja pulla uunissa. Yhdessä ovat edelleen.

    Ihmiset on erilaisia :)

    VastaaPoista
  10. Mä aloin kans kyllä miettiin et jos ny eroaisin mun poikaystävän kanssa ja vaikka parinkin vuoden päästä joku mun kaveri alkais seurustella sen kaa, se olis vaa nii outoo :D et toki ne sais seurustella mut kyllä siinä varmaan kaveruus vähän lopahtais.

    Ollaan kuitenkin 7 vuotta seurustellu. Sama jos äiti ja iskä tyyliin erois nii olisihan se ny ihan hemmetin kiusallista jos joku äitin kaveri alkaiski tapaileen isää :D Jotkut merkityksettömät teinisuhteet on si tietysti asia erikseen :D

    Ja samaa mieltä myös siitä, että kannattaa käydä sukulaisia katsomassa vaikka ei nyt niin viihtyisikään. Se voi merkitä mummolle, kaukaiselle tädille tai serkulle paljon :)

    VastaaPoista
  11. Ihmissuhteissa ei oikeastaan täydy tehdä mitään muuta kuin ottaa muut huomioon. Ei nyt sillä tasolla että jos toinen loukkaantuu ihan typeristä asioista, mutta kuitenkin.

    Mä haluan kyllä sellaisen suhteen jossa toiselle voi ja haluaa kertoa about kaiken, mutten todellakaan sanoisi että jok'ikisen pitäisi parisuhteessaan toimia näin. Ihmiset haluaa kumppanuudelta eri asioita ja erilaisille ihmisille toimii erilaiset jutut.

    VastaaPoista
  12. riippuu myös eron syistä ja siitä, onko se entinen loukannut sua pahasti ja onko yli siitä kokonaan. aika ei auta kaikkeen välttämättä. en ite usko et oon ainakaan moneen vuoteen yli siitä, mitä mulle tehtiin pitkä aika sitten, (lol kuulostipa dramaattiselta) ...ja sittenkään tuskin pystyisin olemaan henkilön ystävä enää, jos tämä alkaisi seurustelemaan sen exän kanssa. en ehkä tuomitsisi, mutta haittaisi välejä. ehkä se johtuu myös siitä että blaa ensirakkaus ja jotain.
    mutta toinen exä ihan vapaata riistaa minun puolestani (ainakin sit kun aikaa kuluu vielä muutama kuukausi), koska meillä ei ollut niin ylidramaattinen ero eikä hän tehnyt minulle mitään pahaa. ois se outoa, mut ihan fine, vaikka sekin suhde oli mulle merkittävä. riippuu paljosta.

    VastaaPoista
  13. Toi viimenen kohta on kyllä ihan totta! Miehen kanssa suunnitellaan kihloihin menoa mutta yhteisellä asunnolla ei ole ollenkaan kiire. Ollaan raipas pari vuotta yhessä oltu. Suurin osa kavereista ja läheisistä jaksaa ihmetellä miksemme vieläkään muuta yhteen. Mikä kiire!? Sitoutua voi varmaan toiseen ihan ilman yhteistä asuntoa ja erillään asumisessa on hyviäkin puolia: saa halutessaan omaa tilaa ja rauhaa. Ja ainahan toisen voi kuttua vaikka viikoksi yökyläileen :)

    VastaaPoista
  14. Just nykyisen poikaystävän kanssa juteltiin tuosta 1. kohdasta. Itse olen sitä mieltä, että jos erosta on kulunut tarpeeksi aikaa, niin eksä on vapaata riistaa. Mutta kai pohjimmaisena ideana tuossa on, et kuka haluis antaa parhaalle kaverilleen paskan namin (näin vertauskuvallisesti)? Koska siihen on jokin syy miksi on erottu ja kyllähän sitä haluaa vain parasta kaverilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin esim. että edellisellä parilla ei kemiat kohtaan, niin ei sitten kohtaa enää kenenkään muunkaan kanssa? :D

      Poista
  15. Olen kyllä myös eri mieltä ensimmäisen kohdan kanssa. Tai no, ennen olisin ollut samaa mieltä, mutta enää en. Jos omalla kohdalla nyt 5 vuotta kestänyt seurustelusuhteeni loppuisi, ja parin vuoden päästä ystäväni rakastuisi kumppaniini ja he alkaisivat seurustella, kyllä se rehellisesti sanoen sattuisi paljon.
    Alusta alkaen aivan sattuman kaupan tuloksena tapasimme ja meillä klikkasi niin täydellisesti, että asuimme yhdessä jo ensimmäisen viikon jälkeen tapaamisesta ja muuttaessani ulkomaille ehdimme kaukosuhdettakin melkein pari vuotta kokeilla, kunnes kumppanini päätti muuttaa luokseni. Vuosia olemme eläneet sanoinkuvaamattomassa yhteisbalanssissa toisistamme nauttien ja vaikeiden aikojen koittaessa pyrkineet etsimään ratkaisuja, kuinka yhdessä päästä niiden yli. Koimme yhden suurimmista suhdekriiseistä tänä kesänä, sillä onhan se totta, että tässä kohtaa alkuhuuma alkaa olla ohi ja toista rakastaa, ei ole enää toiseen samalla tavalla tajunnanräjäyttävästi rakastunut ja kummallakin pohdintoja tulevaisuuden suhteen, mitä elämältä haluaa ja mihin suuntaan haluaa edetä. Silloin tuli puitua yhdessä yhtenä vaihtoehtona myös eroa ja mietittyä eri ratkaisuja tilanteeseen. Silloin tuli myös kunnolla ensimmäistä kertaa itsekseen valmistauduttua tulevaisuuteen ilman toista ja pohdittua omaa elämäänsä ja mitä itse elämältään ja parisuhteeltaan ylipäätään haluaa. Lopulta tuli myös todettua yhdessä, että vaikka eroaisimme ja vaatisimme kummatkin oman ajan päästä asiasta yli, haluaisimme myöhemmin elämässä pysyä ystävinä. Itsekseni olen taasen todennut, että vaikka eroaisimme, tulen varmaankin aina rakastamaan kumppaniani jollakin tapaa. Kesän jälkeen olen myös huomannut, että kumppanini on alkanut yhä enemmän osoittaa eri tavoin rakastavansa (vaikken koskaan ole kokenut hänen osoittavan sitä liian vähän tai harvoin) ja tuntuu, että kesän lukemattomat keskustelut ja itsekseen pohdinnat lopulta toivat meitä vielä lähemmäksi toisiamme, enemmän erottamattomiksi.

    Tämän siirappisen jaarittelun johdattamana yritän yksinkertaisesti ilmaista sitä, että vaikka olen ties minkälaisissa suhteissa elämäni aikana ollut ja aiemminkin olettanut löytäneeni kumppanin, jonka kanssa saada ne lapset ja mennä naimisiin, vasta nyt ymmärrän, minkälaiselta tuntuu, kun oikeasti tuntee löytäneensä henkilön, kenen kanssa kolahtaa niin monella tasolla, että ajatus erosta ei tuo mukanaan ainoastaan pelkoa kumppanin menetyksestä, vaan myös parhaan ystävän, sen sielunveljen, josta ei koskaan haluaisi jollakin tasolla luopua.
    En aiemmin olisi pistänyt pahakseni, jos joku ystävistäni olisi rakastunut entisiini, vaikka sanomaton sääntö siitä onkin. En exiäni kohtaan enää mitään tunne, mutta heitä kohtaan tunteet eivät koskaan olleet edes lähellekään samaa tasoa kuin tunteet nykyiseen kumppaniini, vaikka naimisiinkin ehdin yhden kanssa mennä. Silloin kuvittelin rakastavani ja tuntevani juuri sen oikean tunneskaalan, mitä voi ihminen tuntea ja kuvittelin rakastavani toista koko sydämestäni, vaikken alusta lähtien kokenut rakastumista häneen täydellä monen tason ryminällä.
    Siten uskon, että vaikka ihmiset ovatkin erilaisia tässä asiassa, henkilö löytäessään sen kumppanin, jonka kanssa tuntee oikeasti monen tason sielunveljeyttä räjähtävällä rakastumisella höystettynä, mikä hiipuessaankin säilyy pitkäaikaisena rakastamisena, ei mahdollisen eron jälkeen haluaisi moniin vuosiin, vuosikymmeniin, milloinkaan (?) kuvitella, että kaikista maailman ihmisistä, kaikista miljardeista eri mahdollisuuksista, juuri hyvä ystäväsi ja tämä erityinen entinen kumppanisi löytäisivät toisensa ja rakastuisivat tai kokisivat tunneskaalaltaan edes lähellekään samanlaista rakkaustarinaa, jonka sinä jaoit entisen kumppanisi kanssa.
    Toisaalta olisiko todennäköisyydeltään tällainen edes mahdollista? Olisko enemmänkin todennäköisempää, että ainutlaatuisen rakkaustarinan toinen osapuoli löytyisi aivan toisesta henkilöstä niistä miljardeista vaihtoehdoista kuin juuri hyvän ystävän erityisestä entisestä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mut entä jos niin oikeasti kävis että ne rakastuis yhtä syvästi kuin sä nyt rakastat, eikö ne sais olla sitte onnellisia yhdessä? Ethän sä voi sitä kieltää vaan koska ehkä tuntuu oudolta tai haikeelta.

      Poista
    2. "Jos omalla kohdalla nyt ... seurustelusuhteeni loppuisi, ja ... ystäväni rakastuisi kumppaniini ja he alkaisivat seurustella, kyllä se rehellisesti sanoen sattuisi paljon."

      "Siten uskon, että vaikka ihmiset ovatkin erilaisia tässä asiassa, henkilö löytäessään sen kumppanin, jonka kanssa tuntee oikeasti monen tason sielunveljeyttä räjähtävällä rakastumisella höystettynä ... ei mahdollisen eron jälkeen haluaisi ... kuvitella, että ... juuri hyvä ystäväsi ja tämä erityinen entinen kumppanisi löytäisivät toisensa ja rakastuisivat tai kokisivat tunneskaalaltaan edes lähellekään samanlaista rakkaustarinaa ..."

      En missään kohdassa ole kieltänyt mitään tapahtumasta. Kuka edes voisi puuttua toisen elämän valintoihin tai kieltää niitä? Kirjoitin ainoastaan omista tuntemuksistani, miten asian kokisin.

      Poista
  16. Yleensä ne jotka on sitä mieltä että KAVERIN EXÄÄN EI KOSKETA!!!!111 onkin niitä pikkusia teinejä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...niin tai sitten ihan oikeasti aikuisia ihmisiä, koska tuntemani 25-vuotiaat, joilla on tämä ajatusmalli ei kyllä ole mitään """"teinejä"""". Oikeasti ärsyttää tällänen teinistäminen.
      Tyhmä ajatusmalli = teini
      Puhuu paskaa muista = teini
      Juo siideriä = teini
      Angstaa/huutaaa = teini.

      OIKEASTI ?

      Poista
    2. No kylläpä siellä vedettiin herneet nenään taas lahjakkaasti. :D

      Poista
    3. Kylläpä täytyy olla vajaa että lulee kärkkään kirjoitustavan meinaavan loukkaantumista :D mitä sä teet täällä blogissa jos kärkkäys meinaa heti henkilökohtaisten tunteiden liittymistä peliin?

      Poista
    4. Inhimillysyyksia: Sulla meni nyt kyllä ohi ja lujaa. :D

      Poista
    5. No minä en kyllä ole se jolla meni ohi :---D pieni kärkkäys netissä ei todellakaan tarkoita palkokasveja nenuröörissä.

      Poista
  17. Oon kyllä tyytyväinen siihen että äidin puolelta kaikki sukulaiset on katkassut välit muhun mun alkoholisimutsini valheiden ja paskanlevittelyiden vuoksi (kuulemma oon juonut työpaikkani yms. valheita keksinyt), että eipähän tarvii murehtia enää minkään serkun pikku-Penan joululahjoista tai kakaroiden nimpparikahvitteluista. Aina vituttanut kun pitänyt jollekkin Pirkkoliisoille ostella jotain joululahjoja, tai vähintään osallistua jollain 10 eurolla kimppalahjaan, vaikkei ne mun elämässä oo mitenkään ollu ikinä. Ja tuskin serkkuni lapset mua edes tunnistaa kun nään/näin niitä sen kerran vuodessa?

    No meni vähän ohi aiheen mut anygays!

    VastaaPoista
  18. Mul tuli tost 1. kohdasta heti mieleen se Awkward-sarja!!! (jos kukaan nyt on sattumoisin myös jääny toisinaan tylsistyneenä seuraamaan kyseistä sarjaa MTV:ltä). Anyways, siinhän käy just noin: Eka Matty ja Jenna on 'epävirallisesti' yhessä, sitte kuvioihin iskeytyy Mattyn paras kaveri Jake, joka päätyy Jennankaa kunnon viralliseen suhteeseen. Ero tulee kun Jake ymmärtää ettei Jenna oo päässy vieläkään yli Mattystä ja näinpä Jake päätyy kohtalon sanelemana tämän Jennan parhaan ystävän, Tamaran kanssa kimppaan. Eikä ketään näytä haittaavan!..mut ehkä tää järjestely toimii paremmin telkussa kuin tosielämässä..paitti tietty se et jos se paras kaveri puhuu sille exälle/toisin päin jotain susta, niin pakko myöntää et onhan se kyllä aika hämmentävää.

    VastaaPoista
  19. Halusin lisätä sukulaisten näkemisestä sen näkökulman, että vaikka tuntuisi tylsältä ja turhilta ihmisiltä, niihinki voi tutustua. Ei sitä murrosikäisenä kauheesti kiinnosta kakkukahvitella, mutta vasta näin myöhemmin on ollut tosi kiinnostunut omista juuristaan ja siitä, millaista elämä on ollut kun mummo on ollut pieni. Siksi on toisaalta ihan hyvä, että vanhemmat pakottaa lähtemään mukaan. Oon huomannu, miten veljet ei oo missään tekemisissä sukulaisten kanssa, mitä niille jää jos kaverit katkasee välit? Monilla miehillähän se parempi puolisko pitää yllä sosiaalisia suhteita ja sit ku ero tulee, niin huomataanki että ollaan ihan yksin. Mulla on ainaki niin hyviä tyyppejä serkuissa ja sukulaisissa, että kun pitää yhteyttä, niin tietää, et jos vaikka talo palaa alta, niin voi luottaa heidän apuunsa. Kavereissa taas olen huomannut enemmän sellasta piirrettä, ettei kiinnosta ku oma perse. Valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *thumbs up* Täyttä asiatekstii!

      Poista
    2. Minkä takia sukulaisiin on pakko tutustua, eihän muihinkaan ihmisiin ole? Ei se sukulaisuus ole sen kummempi juttu, eikä yhdistä ihmisiä oikeasti millään tavalla...

      Poista
    3. Sukulaiseen ehkä kuitenkin tutustuu helpommin kuin johokin randommummoon kadulla. Ja on teillä kuitenkin yhteistä DNA:ta, yhteisiä tuttuja ja yhteisiä juuria.

      Poista
  20. Entä mitä mieltä Jenni (kommentoikaa muutkin toki vapaasti) oot siitä, että kaverin veljeen/siskoon ei saa koskea?

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!