HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 5. marraskuuta 2013

saako odottaa jo joulua?

Mulle joulu on ollut juhlana lähes merkityksetön monta vuotta elämästäni, joskus yläasteen kieppeillä se alkoi tuntua pakkopullalta ja sitä se sitten olikin jonkun verran täysi-ikäisyydenkin jälkeen. Mutta viime joulu ja nyt tämä tuleva... Ei jumalauta tätä jouluhysteriaa mun pääni sisässä. Miten aikuinen, lapseton ja epäuskonnollinen ihminen voi odottaa näin suurella innolla sitä yliarvostettua kulutusjuhlaa?

Mä mietin jo nyt, että kannattaako laatikot tehdä etukäteen paistovalmiiksi vuokiin, mikä liha korvaisi kinkun, kenelle kaikille täytyisi hankkia lahjat ja pitäisköhän ihan itse tehdä joulukortit. Ja että milloin on oikeutettua laittaa jouluvalot, kuunnella parit Punakuonon Petterit ja leipoa piparkakut. Viime vuonna mä meinasin raa'asti kuristaa Petjan, kun tää meni ehdottamaan joulun viettoa jossain lämpimässä. Ei kuulemma välitä joulusta. Voin kertoa, että mun seurassa välittää, tai sitten itkee ja välittää!

Pahinta on, että mä olen tämän hysterian kanssa yksin. Muut lähinnä ahdistuu, kun muistutan joulun lähestyvän vinhaa vauhtia ja olevan jo kuukauden päästä erittäinkin läsnä. Ihmiset mutisee siihen olevan aikaa, huokailee sitä rahanmenoa ja kieltäytyvät puhumasta joulusta näin varhaisessa vaiheessa syksyä. Mutta kun minä haluan keskustella joulusiivouksesta, joulusaunasta, jouluruuista ja joulukoristeista! Miksi ihmiset lähes vihaa joulua?

Mä en ainakaan anna koskaan joulun mennä siihen, että isketään satoja euroja kaiken maailman sukulaiskakaroiden lahjasäkkeihin koska niin kuuluu tehdä, ostetaan kymmenen kilon kinkku koska näin on pakko ja istutaan joulukirkossa hammasta purren, koska se kuuluu perinteeseen. Sitten Tapaninpäivän iltana huokaillaan, että onneksi sekin helvetti on ohi ja joulu vain kerran vuodessa. Miksi ihmiset itse pilaa oman joulunsa? Koska sehän on aivan oma moka, jos väkisin lähtee anoppilaan kolmeksi päiväksi syömään kalkkunaa, vaikka oikeasti tekisi mieli maata kotona ja juoda punaviiniä.

Mä olen viettänyt viimeiset kaksi joulua ihan niin kuin itseäni huvittaa; mä olen koristellut kuuseni aivan oman pään mukaan, tehnyt jouluruuaksi vain niitä, joista Petjan kanssa tykätään, ostanut lahjat vain tärkeimmille ja nekin järkibudjetilla, istunut villasukat jalassa suklaan seassa ja katsonut Heinähatun ja Vilttitossun joulukalenteria, sen sijaan että kuuntelen pakolliset joulurauhan julistukset, väännän lipeäkalaa itku silmässä ja kierrän koko suvun yhden aamupäivän aikana itsari mielessä. Me ei olla välitetty kellonajoista tai traditioista, koska me ollaan luotu aivan omat tapamme ja perinteemme. Toissajouluna me mentiin ystäväporukan kanssa istumaan paikalliseen ja sen jälkeen yöllä pidettiin rääppiäiset mun keittiössäni. Ehkä se sitten on jonkun mielestä epäkorrektia, mutta meille se sopi oikein hyvin.

Mikä siinä on vaikeaa sanoa sille sukulaistädille, että ei, tänä jouluna ei ehditä poikkeamaan, tullaan vaikka alkuvuodesta kyläilemään? Miksi on hankalaa sanoa, että tänä vuonna meillä ei ole porkkanalaatikkoa ja rosollia, koska ne maistuu mielestäni paskalle? Miksi sinne leluosastolle on tuhlattava omaisuus ja lahjottava koko suvun adhd-penskat kaikenmaailman taisteluroboteilla? Miksi ihmiset eivät osaa viettää joulua omalla tavallaan ja nauttia siitä?

Ehkä siksi mä pidän joulusta, kun mulla ei ole siihen pakollista kaavaa, vaan ihan omat kuviot.






37 kommenttia:

  1. Mä lähes vihaan joulua koska mun perheessä tietyt asiat kuten dokaaminen on mennyt useimmiten iloisen perhejuhlan ohi. Tästä syystä teenkin juuri niinkuin sinä - teen omat traditioni. Toissajouluna vietin perhejoulua ihmis- ja eläinkaaoksen keskellä miettien never again, viime jouluna olin Pariisissa kaverin kanssa, söin kiinalaista ja katoin Yksin kotonaa hotellihuoneessa. Tänä jouluna aattelin juoda punaviiniä kotona yksin ja lukea kirjoja. Varmaan tosi epäkorrektia! Mut mulle unelmajoulu :)

    VastaaPoista
  2. Mua ahdistaa lähinnä se, että joulussa on niin paljon asioita jotka _haluan_ tehdä, esimerkiksi vierailla kaikkien sukulaisten luona. D:::
    Ja täällä blogissas saat ainakin mun puolesta joulufiilistellä nyt jo niin paljon kuin haluat, olen hengessä mukana. ;) Onneksi tänä vuonna (jos kaikkien duunit natsaa yhteen) vietetään mun vanhempien luona joulua jo aatonaatonaattona, joten jää sitten enemmän aikaa muihin sukulointeihin. :D Ei niitä tosin kyllä ikinä ole yhdessä päivässä hoidettu...

    VastaaPoista
  3. sait mut juuri tykkään ajatuksesta joulusta! kiitos :)

    VastaaPoista
  4. Mä lähes vihaan joulua, koska mun lähipiirissä tää kulutushysteria menee ihan överiksi. Ostetaan satojen eurojen edestä turhaa kamaa 2-vuotiaille lapsille, jotka ei muista niitä enää kuukauden päästä. Näille opetetaan jo pienestä asti tää materialismionnellisuus. Musta se menee överiksi, jos lokakuussa alkaa tulla puheluita sukulaisilta, että ostaisitko tän ja tän ja tän lelun ja yhteissumma kohoaa yhden lapsen osalta sataan euroon. Lahjat on ihan ok, mutta se että koko joulu keskittyy lahjojen ympärille, niin ei vaan musta ole se joulun pointti...

    Mulle joulu on rauhan juhla, haluaisin rauhoittua kynttilän valossa ja punaviinilasillinen kädessä mun rakkaani kainalossa, mutta hän on tuhansien kilometrien päässä, niin on sekin haave romutettu. :-) Mutta hienoa, että toiset osaa nauttia joulusta niin kuin siitä kuuluu nauttia! Minä itse vietän jouluaaton töissä ja yritän unohtaa koko hössötyksen ympärilläni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo toi lapsien opettaminen siihen tavaramäärään ja materialismionnellisuuteen on niin typerää. Jos mulla on joskus lapsia, ostan niille muutaman kivan lahjan, enkä kämpän täydeltä tavaraa..

      Poista
  5. Mä oon niin jouluihminen kuin olla voi! Nytkin on piapreita kaapissa ja ensimmäiset glögit joutu ja tortut syöty! Ja on se Petterikin soinut. ;) Mulle se joulun odottaminen on usein ihanampa kuin irse joulu, joten nautin siitä täysillä!

    Vaikka oonkin jo iso tyttö, niin mun jouluperinteisiin kuuluu aattoaamuna kuusen koristelu ja Joulupukin kuuman linjan sekä muiden lastenohjelmien katsominen ja yleinen löhöily. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kuulostaa niin tutulta että naurahdin ääneen :DDDDDDD

      Poista
    2. :DD Ohops nyt kun luin tän päikkäreiden jälkeen, niin huomaa että päikkärit oli ihan tarpeen ton kirjottamisen kannalta... :DD

      Poista
  6. Mä ainakin pidän "jouluvaloja" ylpeänä ympäri vuoden! Tai no, kesällä ne on sit vaan sisävalosarja ja silloinkin valosuuden puolesta hieman turhakkeena.

    VastaaPoista
  7. Joo, jotkut vääntää joulun hirveäks velvollisuudeks! Niinkun ei muidenkaan asioiden, ei joulunkaan tarvis mennä minkään tietyn muotin mukaan. Mäkin repäsin viime vuonna ja vietin joulun ystävien kanssa monopolia ja viiniä juoden, oli ihan paras joulu pitkään aikaan :-)
    Tänä vuonna kyllä siirryn taas nautiskelemaan mammalle juustotarjottimen antimista.. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hymyilin ääneen, kun mietin miten monopolia juodaan.

      Poista
  8. Mä vietin jouluni kokonaan yksin ja kaupungissa hiljaisuudessa - ja voisin viettää uudestaankin. Omg!:D

    VastaaPoista
  9. Ennen rakastin itse jouluaattoa, ja vihasin sitä odotusta ja hysteriaa kaupoissa ennen joulua. Nyt olen jo kuukausi sitten tehnyt n.30 joulukorttia ihan itse, kaikki valmiina kirjekuorissaan, lahjat ostettu ja paketoitu ja glögit ja tortut maisteltu tälle vuodelle. Joulu tule jo :D ps. Kotikin on jo koristeltu......

    VastaaPoista
  10. Mä rakastan joulua!!<3 Mun puolesta saat hehkuttaa sitä ens vuonna vaikka keväästä asti.

    VastaaPoista
  11. Mä olin aina pienenä just sellanen että aloin lokakuussa synttärieni jälkeen ihan innoissani venaa jouluu ja selittelin joululauluista ja -lahjoista. En mä sit tiiä mitä tapahtu mut joku mun päässä naksahti, ja siis kyllä mä edellee tykkään joulusta ja piparienki leipominen on vieläki iha ykkösjuttu, mut nykyään ajattelen joulun olevan tekopyhää paskaa. Ihmiset vaa ostelee toisilleen lahjoja koska "niin kuuluu tehdä" ja jos en opiskelijarahoilla muista ostaa lahjaa pikkuserkulle jota näen kerran kahessa vuodessa niin vittu sitä melua mikä siitä seuraa. Ja sitte (okei, myönnän et sain iteki lapsena järjettömiä lahjakasoja) se ku vierestä kattoo ku mun alle kouluikäset serkut saa sellasii monen sadan euron arvosia lahjaröykkiöitä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ja n. 7-10 vuotiaat lapset ei saa enää leluja, ne saa iPadeja, Blackberryjä, samsungeja. ja kaiken maailman kannettavia tietokoneita, ja siihen kylkeen limupullon ja sulkaalevyn.

      Poista
    2. Meidän suvussa ei ainakaan tarvitse ostaa kenellekään lahjoja a) jos olet alaikäinen b) olet opiskelija. Alaikäisenä saat kuitenkin kaikkea, ja opiskelijana saat ainakin läheisimmiltä jotain. Toisaalta, en saa kyllä ikinä keltään muulta kuin läheisimmiltä sukulaisilta ja kummeilta lahjoja.

      Poista
  12. Joulu on ihanaa aikaa, mutta vihaan eniten niitä lasten lelumainoksia, jotka on jo aloitettu. Jouluahan saa toki fiilistellä vaikka koko vuoden ympäri, mutta alottaisivat noi mainokset vasta joulukuussa D:

    VastaaPoista
  13. Toisaalta rakastan joulua, toisaalta vihaan sitä.
    Ja ylläripylläri, suurin huolenaihe joulussa on aina se saatanan lahjahässäkkä. Mulla on kaks siskoa ja veli, vanhimmalla siskolla kihlattu ja oma koti, vanhemmatkin ja noin 520972456 muuta ihmistä jotka luultavasti odottaa multa lahjaa koska mähän oon muutenkin aina niin antelias. Niin siis perhe ei odota lahjoja, mutta niille haluan ostaa, kaverit taas odottaa lahjoja, kun arkenakin saatan yllättää ne suklaalevyllä tms. Mutta sehän siinä on, ne ei tajua että se pieni piristys on mun mielestä paljon kivempi kun joku joululahja. Eikä mulla edes ole varaa ostaa kaikille lahjoja.
    Lisäks en oikeastaan pidä siitä, että mun vanhemmat ostaa mulle kalliita lahjoja tai vaihtoehtosesti paljon lahjoja. Mä tykkään joulussa siitä yhdessä olemisesta ja perinteistä (koska meidän perheen jouluperinteet keskittyy pääasiassa yhteiseen tekemiseen ja perheen kesken oleiluun), en niistä lahjoista. Tai onhan sekin nyt tietysti kiva hetki kun ollaan kaikki illalla yhdessä ja näin...
    Tänä jouluna ostan lahjoja vaan vanhemmilleni. Ne on ne ansainnu ja mun mielestä on kamalan ankeaa kun ne ostaa kaikille kamalasti lahjoja ja sit ne ite saa jonkun suklaarasian ja shampoon.

    Mutta en mä silti joulua odota. Se, että joulu lähestyy, tarkottaa sitä että mulla on vähemmän aikaa hoitaa asioita ja että lisää hoidettavaa tulee koko ajan. Sitä se on aina...

    VastaaPoista
  14. :D Mä rakastan sukulaisvierailuja (tosin mulla on kivat sukulaiset) ja kaikkia ns. perusällöjä jouluruokia, esim. lanttulaatikkoa on pakko tehdä kaksinkertainen annos kun se häviää kohta kuitenkin...

    VastaaPoista
  15. En ymmärrä ihmisiä jotka vihaa joulua. Vihaa ravata sukulaisilla, mutta itketään sitten kun ne on kuollut pois. En ikinä haluaisi viettää joulua kaksistaan avomieheni kanssa, se olisi maailman ankein helvetin joulu minkä kuvitella saatan.
    Haluan että minulla on paljon rakkaita, ja ruokaa ympärillä, ja vaikka kaikkien rakkaiden koirat ja kissat.
    Joulu on ainoa juhla milloin tunnen hetken että olen taas pikkulapsi, ja saan innostua kaikesta mahdollisesta. Ihmiset jotka vaan vuosi vuoden jälkeen valittaa että:"voi paska joku ankee joulu äääääääää" NIIN PÄÄ KIINNI, TOTU JO ELÄMÄÄN SEN KANSSA, se tulee joka vuosi aivan samalla tavalla kun tulee ensilumi ja kylmä.

    VastaaPoista
  16. itse rakastan joulua mielettömästi, paras juhla vuodesta! nuorempana en niin innostunut just siks koska kaikki tuntu niin pakkopullalta - mut nykyään kun tekee niitä asioita mitkä tuntuu itestä kivalta ja tuo joulufiiliksen ni ai että joulu on parhautta! :D joulukalenterin luukkujen avaaminen, joululaulujen kuuntelu, kaikkien niitten jouluisten piirrettyjen ja elokuvien kattominen glögiä juodessa, ihan mieletöntä! joulutortut ja maukas jouluateria tietty kruunaa kaiken :) joulu on kuningas!

    VastaaPoista
  17. mä taidan vetää megalomaaniset joulu kännit, share a coke with joulupukki perkele

    VastaaPoista
  18. Tän postauksen jälkeen jopa ehkä vähän odotan tulevaa joulua, vaikka ei oikeestaan ole mitään odotettavaa. Aattoaamuna oon töissä, eikä ole muutenkaan mitään erikoista ohjelmaa. Ajattelinkin ostaa kotiin pyhiksi jotain hyvää ruokaa ja juomaa, vuokrata muutaman leffan ja lainata vaikka pari kirjaa. Käyn haudalla ja ehkä mummilla.
    Joulu ei oo koskaan ollut mulle mitenkään kamalan tärkeä juhla, mutta eka "yksin" vietetty joulu oli silti vähän surullinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mäkin oon mitä todennäkösemmin töissä joulun, mutta joulu se on töissäkin ;)

      Poista
  19. Täälläkin yks jouluhullu! Meillä koko perhe, varsinkin iskä on semmonen jouluihminen että huhhuh :D Jouluvalot lokakuussa ja suklaata roudataan kotiin sylin täydeltä. Joulukuusi hommataan niin aikasin että hyvä ku on aattona elossa... Talo täyttyy pikku jouluhilpentööristä ja kynttilöitä palaa joka ilta.

    Mun mielestä joulun odotus on ihanaa ja varsinkin se tunnelma ja yhdessäolo! Asun nyt mieheni kanssa ja glögin juonti alko kk sitte ja joulukoristeet on jo esillä. Ukko ihmettelee hössiäni pikkusen. :D Ootan niin innolla ku käydään perheen kanssa kaatamassa joulukuuset ja pääsee kattoon The Joulukalenteria. <3

    Ja toi pointti oli hyvä: miks joulusta pitää tehdä pakkopullaa? Kehittää omat perinteet jos lahjojen ostelu ja sukulointi ahdistaa.

    VastaaPoista
  20. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  21. Meillä on onneksi ollut aina jonkinlainen "järkijoulu". Lapsena tietenkin saatiin leluja, muttei mitään älyttömiä määriä. Lapset kun kyllästyy pian samoihin leluihin kuitenkin. Saatiin myös usein kivoja tietokirjoja, pelejä yms. eikä pelkkää muovihömppää, jotka pölyyntyy pian kaapissa. Siitä asti kun osattiin kirjottaa ja ymmärrettiin joululahjalistan tarkoitus, me tehtiin pikkuveljen kanssa lahjalistat, joissa oli ns. "prioriteetit" eli mitkä lahjat oli ne toivotuimmat. Tämä oli siis minun ja veljeni oma keksintö minkä avulla vanhemmat ymmärsi paremmin mitkä listalla oli ne halutuimmat asiat ja mitkä sitä ns. ekstraa, jotka vanhemmat/muut sukulaiset joskus osti jos halusi/jos oltiin/kilttejä/jos oli varaa. Toki lapsille ei selitelty raha-asioita, mutta fiksuna lapsena itse ymmärsin ettei kaikkea aina saa, koska rahaa pitää olla muulloinkin kun jouluna ja että "kivaa on koko vuoden" :D Pikkuveli ei ihan tätä aina ymmärtänyt. Veli kyllä uskoi joulupukkiinkin toisin kuin minä, joka selvitin hyvin pienenä kuka pukki oikeasti oli. Minä the pieni salapoliisi >:D

    Mitä vanhemmiksi kasvettiin veljen kanssa, sitä enemmän lahjat alkoi olla rahaa ja tarpeellisia tavaroita. Ja me itse siis haluttiin se näin ennemmin kuin, että saatiin turhaa krääsää. Nyt kun kumpikaan ei asu enää kotona eikä ole asunut vuosiin, joululahjat on lähinnä rahallista avustusta, kodinkoneita yms. mille on käyttöä muttei itsellä riitä välttämättä varat.

    Jouluinho itselleni kehittyi parin viime joulun kokemuksen osalta kun vanhempieni vuoden aikana kerryttämät turhaumat pääsivät purkautumaan aina jouluna. Vanhemmillani menee nykyään paljon paremmin, mutta he eivät KESKUSTELE asioista ja monta vuotta, vanhimpana lapsena, sain olla äidin ja isän valitusten välissä ja jouluna puhkesi riita. Viime jouluna pikkuveli vietti joulun tyttöystävänsä vanhempien luona (he vuorottelevat vuosittain) ja minä istuin yksin huoneennurkassa ja juttelin poikaystävän kanssa (kaukosuhde, hän asuu jenkeissä) kun olin äidin kanssa jutellut taas vaihteeksi avioeron uhasta ja rauhoittelin äitini itkua (ja äiti ei juuri koskaan itke), millä aikaa iskä oli ulkona kävelyllä rauhottumassa, lähdettyään ovet paukkuen ulos jonkun typerän riidan takia, jonka taustalla oli paljon kummankin työstressiä ja sairauksien tuomaa väsymystä. Aina nämä riidat sovitaan ja onneksi viimeisimmän jälkeen he ovat puhuneet asioista enemmän eivätkä vaan pitäneet sisällään. Valitettavasti tämä tunteista puhumattomuus tarttui vuosien mittaan itseenikin minkä huomasin vasta paljon myöhemmin ja poikaystävän avustuksella pääsin moisesta eroon.

    Yhä omalla tavallani inhoan joulua enkä odota sitä innolla aiempien tapahtumien johdosta. Ärsyttää lisäksi kulutushysteria ja vihaan sitä varmasti vielä enemmän kun muutan Amerikkaan. Poikaystävä tosin on ottanut missiokseen saada minut pitämään joulusta ja muista perhejuhlista, joten toivotaan, että näin käy :) En kuitenkaan kylvä omaa jouluinhoani muille. On ihana, että toiset osaavat joulusta nauttia ja toivon, että minäkin vielä osaan. Haluan kuitenkin tuleville lapsilleni joulun ilon :)

    Tulipas pitkä selostus :D

    VastaaPoista
  22. Mun mielestä jouluja saa alkaa odottamaan koska vain, mutta koristeet ilmestyvät kotiin itsenäisyyspäivän jälkeen. Mielestäni hassua viettää itsenäisyyspäivää joulukoristeiden keskellä :D

    Tällä hetkellä joulun odotukseni koostuu lähinnä rahahuolesta, koska haluaisin ostaa jotain mahtavaa poikaystävälleni, ja perheelleni, vaikka vanhemmat kovasti kieltävät tarvitsevansa lahjaa.

    VastaaPoista
  23. En vois olla enempää samaa mieltä! En vaan ymmärrä sitä että mennään jouluksi jonnekin sukulaisten luokse vaan siks kun ''on pakko'', vaikka oikeesti haluttais viettää se joulu omassa kodissa, omalla tavalla, ihan rauhassa... Ei ihme että ne ihmiset sitten stressaa joulusta ihan liikaa!

    Ja ei siihen jouluun tosiaan enää oo pitkä aika! Sehän on jo ens kuussa...

    VastaaPoista
  24. Minä ajattelin viettää tämän joulun joko opiskelupaikkakunnallani tai poikaystävän opiskelupaikkakunnalla. Mieluummin vietän rauhallisen joulun poikaystävän kanssa, kuin menen porukoiden luokse. Ne joulut on jo niin nähty:

    Muutama päivä ennen jouluaattoa siivotaan apinanraivolla. Pikkusiskot eivät hirveästi osallistu. Joka paikkaan pitää tunkea kimaltavaa joulukrääsää, ja niiden raivaamisessa onkin sitten hirmuinen työ joulun jälkeen. Joulukuusiakin pitää hommata oikein kaksi (yläkertaan ja alakertaan omansa), ja siinä äiti sitten kiroaa kun ei meinaa saada liian leveää joulukuusta kannettua yläkertaan. Naapureiden kanssa kilpaillaan siitä, kenellä on eniten jouluvaloja.
    Aattona todennäköisesti sauna ja suihkutilat ovat vielä siivoamatta ja äiti siivoaa niitä taas apinanraivolla. Seuraavaksi hän rupeaa äksyämään, että tehkää itse ruokanne. Niinpä minä ja isosisko rupeamme lämmittämään jouluruokia.
    Kuuden maissa käydään saunassa ja paketit avataan kahdeksan tai yhdeksän aikaan. Lahjoista sen verran, että kaikki alkavat ostaa niitä viime hetkellä, joten paketeista löytyy usein hätäisesti ostettua krääsää. Siskot ovat tarkkoja siitä, että he ostavat saman hintaiset lahjat toisilleen ja suunnilleen valitsevat lahjansa itse.
    Isä yleensä ostaa kullekin vain yhden lahjan, joka on sitten kalliimpi (tietokone, kännykkä, PlayStation..). Nuorin siskoni suuttuu, jos ei saa mielestään yhtä hyvää lahjaa, kuin joku muu siskoista.

    Haluan nyt siis viettää rauhallisen joulun kynttilöitä poltellen, joululauluja kuunnellen ja jouluruokia syöden.

    VastaaPoista
  25. Mekin ollaan miehen kanssa nykyään ihan miten huvittaa. Jossei huvita kyläillä niin ei kyläillä! Plus että mun puolelle ei voitais ees mennä, sillä vaikka loppusuku miehestä pitääkin niin mutsi ei, ja niitä on aikalailla mahdotonta istuttaa samaan paikkaan ilman että äiti-rakas alkaa jotain arvostelemaan/ihan muuten vaan vittuilun ilosta vittuilemaan. Ja se on semmonen et sitä ei paskaakaan kiinnosta mitä se sanoo ja kenen kuullen, se on ihan sama vaikka oltais keskellä toria niin se saattaa karjua leijonan raivolla jotain törkeyksiä. Eli siis käyttäytyy kuin hemmoteltu pikkulapsi, paitsi että se on päälle 60 vuotta. Ehkä se viel joskus kasvaa aikuiseksi....

    VastaaPoista
  26. Olen kaappijouluihminen. Esitän muille etten välitä joulusta, mutta todellisuudessa rakastan kuunnella joululauluja yksin kotona tonttulakki päässä (en sentään pitkin vuotta, lähinnä joulukuussa :D). Nyt on edessä eka joulu, jota en vietä vanhempien kotona, johtuen siitä että pomoni ei anna lomaa perjantaiksi 27. joulukuuta ja mihinkäs minä täältä Keski-Euroopasta keskellä viikkoa lentäisin joulunpyhiksi. Itkin työpaikan vessassa maanantaina ruokiksella asian johdosta puoli tuntia, ja sitten löysin tilanteesta myös hyvän puolen: jouluaattona mulla on vihdoin mahdollisuus laittaa sellaisia ruokia, joista minä ja mun mies itse pidetään eikä kenenkään ole pakko laulaa joululauluja aattona (kyllä, mun vanhemmat laulaa ja pakottaa kaikki muutkin laulamaan). Eli nyt vaan sitten luomaan meidän omia perinteitä!

    VastaaPoista
  27. Tykkään joulusta. Meillä ei nykyään enää osteta lahjoja aikuisten kesken ja se on musta maailman järkevin keksintö, koska ite ainaki sain aina vain kaikkea turhaa, enkä osais ostaa muillekkaan mitään käytännöllistä. Ei kukaan oikeesti ilahdu joululahjasta, joka on joku kynttilä tai enkelikoriste. Äiti nauro mulle viime jouluna, kun sanoin, etten osta joululahjoja kenellekkään muulle ku itelleni, koska sitten saan varmasti mitä haluan. Enkä kyllä sitten odota muilta mitään lahjoja. (Ja omat lahja toki paketoitiin ja avattiin jouluiltana ;))
    Mulle siis tärkeämpää joulussa on se yhdessäolo. Meillä ei kaikki sisaruksen oo turhan usein koolla, niin on ihanaa, että edes jouluna. Tykkään myös jouluaskarrella, vaikka viime vuonna en saanukkaan aikaseks kovin montaa korttia.

    VastaaPoista
  28. Joulussa ei ole mitään vikaa. Rakastan joulua! Silti mä en näe mitään syytä sille, miksi loka-marraskuussa kaupoissa tarvitsee soida joululaulut ja kaikkien hyllyjen notkua JOULUJOULUJOULU-krääsää. Joulupyhät aina aatonaatosta loppiaiseen on aivan ihanaa aikaa, mut nyt vittu oikeesti. :D Ei kesäloman alussakaan hypelletä siitä, miten kohta vois jo ostaa syksyä varten uudet koulureput ja kumisaappaat..

    VastaaPoista
  29. Toivoisin, ettei joulu olisi joulu. Se olisi vaan Hyvien Tekojen Viikko. Ei mainoksia, muovikoristeita, puhkisoitettuja lauluja eikä aina samoja ruokia.
    Joulun ajan voisi vaan pyhittää sille, että tekisi hyviä asioita: pikkulinnuille ruokaa, muistaa jotakuta joka tarvitsee muistamista, lahjoittaa leluja huostaanotetuille lapsille, tekee vapaaehtoistyötä, liikkuu luonnossa.
    Ruokapuolella voisi suosia suomalaista lähiruokaa, keskittyä siihen, että ruokaa tehtäisiin alusta asti porukassa.
    Jättää alkoholit kokonaan juomatta.
    Antaa vain ei-materiaalisia lahjoja ja vain yksi erittäin osuva lahja per ihminen. Ei mitään lyhytikäistä trendihömppää.

    Ei lukisi uutisia lehdistä, ei katsottaisi telkkarista kuin korkeintaan se Lumiukko-piirretty eikä oltaisi netissä tai tarkisteltaisi luurista facebookkia, siis kokonaiseen viikkoon. Tekis hyvää kaikille. Sais unohtaa murheet. Puhelimen voisi laittaa kiinni kokonaan.

    Sais olla ihan hiljaisuudessa kynttilän valossa.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!