HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

tiistai 3. joulukuuta 2013

hävettää

Anteeksi järkyttävän verkkainen postailutahtini - mutta ei hätää, kyse ei ole motivaatio-, vaan aikapulasta. Koko ajan tuntuu olevan menoa ja touhua, töitä ja asioiden hoitamista. Kun lopulta pääsee kotiin illalla yhdeksän jälkeen, tekee mieli vaan painaa pää tyynyyn sen sijaan, että alkaisi puolinukuksissa naputella postausta. Tämä viikko on vielä aikas kiireinen, mutta joskos sitten alkaisi helpottaa (paskat, sitten vasta alkaakin kiire ja jouluhysteria!). MUTTA SIIS asiaan, eli tämän päivän postaukseen, joka käsitteleekin häpeää. 

Häpeä ja nolottaminen ovat siitä jänniä tunteita, että niitä ei tarvitse pinnistellä - nehän tulee ihan väkisin ja tahtomatta, naurettavistakin syistä ja ilman kutsukorttia. Vihaan tarvitaan enemmän, ilon ja onnenkin kokeminen vaatii jo jotakin. Mutta häpeä, pikku pirulainen,  ei tarvitse muuta kuin väärin lausutun sanan tai levinneen silmämeikin päästäkseen valloilleen.

Se on jännä, miten helposti ihmiset häpeävät omaa ulkonäköään, ammattiaan, perheenjäseniään tai vaikkapa jotakin ominaisuuttaan - puhumattakaan epäonnistumisista, ongelmista ja vaivoista. Milloin nolottaa lähetä lenkille muiden ihmisten sekaan, milloin hävettää kertoa lääkärille vaivoistaan, milloin äiti esittäytymässä uudelle poikaystävälle nilkkapituisessa yöpaidassaan aiheuttaa nolon olon. Hävetään painoa, pituutta, kengänkokoa, rakoa hampaiden välissä ja isoveljen ärrävikaa. Puna nousee poskille, kun tukka meneekin tuulessa sekaisin, soittaa väärään numeroon tai saa kokeesta 7 puolen. Mutta sitten oikeasti häpeällistä käytöstä ei tajuta hävetä ollenkaan.

Otetaan esimerkiksi juurikin tämä "mä en kehtaa mennä Zumba-tunnille/lenkille/puntille"-marmatus. Eli toisin sanottuna ei kehdata käyttää omaa kroppaa harrastusvälineenä ja aiheuttaa itselleen mielihyvää, koska se ei näytä yhtä seksikkäältä kuin aerobic-kilpailujen karsinnoissa tai kehonrakennuskisojen finaalissa. Koska jokuhan voi nähdä epätahtiin menevät ristiaskeleet ja hikiläntit kainaloissa, ja se se vasta onkin häpeällistä. Silti on ihan okei tanssia pöydillä ympäri kännissä lähikuppilassa harva se viikonloppu ja haastaa riitaa puolelle baarille toinen tissi paljaana - ja hikiläntit muuallakin kuin kainaloissa.

Tai sitten nolottaa pitää esitelmää, koska "kaikki salee nauraa mulle, koska mä oon punanen/puhun hassusti/ en vastaa yleisiä kauneuskäsityksiä/esitelmän aihe on tylsä/muuta itsesäälipotaskaa". Ja silti useimmiten se paskanpuhuminen muista ihmisistä onnistuu esitelmöinnin lailla, eikä tee edes tiukkaa! Asian puhuminen nolottaa, mutta lääsääminen toisten elämästä sujuu suht mutkitta. Mikäpäs siinä.

Jotenkin järkyttävää, että porukkaa nolottaa jotkut joko aivan saatanan mitättömät asiat, vaikkapa juurikin siinä ulkonäössä, tai pienet sattumukset arkielämässä, mutta ruma käytös ei sitten ollenkaan. On helvetin noloa laittaa vääränväriset kengät, mutta ei ollenkaan noloa syljeskellä lattioille ja haistatella tuikituntemattomille. Tai häpeän punan saa helposti poskille ystävän laulaessa epävireisesti musiikintunnilla, mutta ystävän pilkkaaminen kyseisestä aiheesta ei hävetä sitten vähääkään.

Oliskos mahdollista, että lopetettais sellainen ylimääräinen nolottaminen ja otettais näin Joulun alla vähän löysemmin rantein? Ei kato yhtään jaksais enää "vähäks noloo ku mä laitoinkin raitasukat vaiks niinku piti laittaa pilkkusukat!11"-sössönsössöö.

"Oh dear God..."


19 kommenttia:

  1. Totta, niin totta! Ja sitten ku yrittää keksiä itelle syitä että miks se tietty asia on nii noloa nii keksii toinen toistaan typerempiä syitä joiden typeryyden itsekkin tiedostaa, muttei silti pääse nolouden tunteesta eroon :D argh!!

    VastaaPoista
  2. tunnistin itteni paskanpuhuminen>esitelmät :D nojoo..

    VastaaPoista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  4. Ho! Voin vihdoin kehua itseäni jostakin!
    Koen päässeeni jollakin asteella eroon tästä kiusallisesta tunteesta. Tosin se vaatii aika pitkää ajatustyötä tyylillä "meni jo, kuka sitä enää huomenna muistaa, mitä väliä, muillekin sattuu noita, saa ne mulle nauraa, hyvä vaan että on hauskaa, blaablaa, seuraava homma kehiin"... No, yleensä se toimii. Tänäänkin tuli tehtyä vähän kaikkea tyhmää mutta ei voi enää mitään. Tehty mikä tehty. :)

    Ja vaikka välillä häpeilenkin tätä ruhoa, päätin silti lenkkeillä ja huomenna sitten menen salille ekaa kertaa vapaa-ajalla... Muuten menty koulun kanssa.

    VastaaPoista
  5. Olipas taas osuva ajankohta tälle, terveisin nimimerkki "en kehtaa mennä ryhmäliikuntoihin". En voi sietää sitä, että olisin huono jossain enkä osaisi tehdä asioita "täydellisesti"/kuten kuuluisi, jonka vuoksi ryhmäliikuntatunnit on se vihoviimeinen paikka. Mutta mutta, huomenna kalenterissa elämäni ensimmäinen bodypump, koska mitä jos oonkin ihan kingi kyseisessä laissa mutta en tiedä sitä, koska en ikinä koittanut !? (: Katotaan huomenna ... a p u a.

    VastaaPoista
  6. joo voi vittu, tää juttu pitää linkata kavereille koska koulukuvat! ne tuli ja ei yhen yhtä positiivista sanaa. "mä saleen poltan noi kuvat hyi ällö" "hirveitä kuvia" "näitä EI SAA NÄYTTÄÄ KELLEKÄÄN!" anteeks mutta mitäköhän vittua?? eiköhän ne tytöt näytä tismalleen ja just samalta kuvissa kuin tavallisessa elämässä. me nähdään toisemme joka päivä mutta sitten yhtäkkiä onkin saatanan noloo näyttää toiselle luokkakuvaa! muutenkin tämä postaus on naulan kantaan, ihmisillä ei näytä olevan minkäänlaista itsetuntoa kun kaikkea omassa olemuksessa pitää hävetä. minä menen jumppatunnille vaikka peikon näkösenä, saakoon muut traumoja tai ei, puhun esitelmässä just omalla tyylilläni ja en häpeäis myöntää jos vaikka mun koko suku ois jotain juntteja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, oikeastaan tunnen oikeassa elämässäni olevani ihan nätti ja normaali ihminen, mutta koulukuvissa näytin silti mielestäni joltain ihan muulta. Valokuva vangitsee vain hetken, ja sillä hetkellä kasvoillasi saattaa olla joku epätoivoinen yritys hymyillä nätisti. En minäkään niitä kuvia kenellekään hirveän mielelläni näytä.

      Muuten kyllä puhut täyttä asiaa. Jumppatunnilla saakin näyttää peikolta, en ymmärrä jos on jossain hikijumpassa täyspakkelinaamassa.

      Poista
  7. ite oon selättäny häpeän! asiat vaan on miten ne on, se on hyväksyttävä! tänäänki pannutin pyörällä nätisti ja repesin, paljon kivempaa ku pään painaminen rintaan hirveä kuumotus poskilla :D

    VastaaPoista
  8. Nyt on pakko kommentoida vähän asian sivusta :D Elikkäs tämä kohta: "Otetaan esimerkiksi juurikin tämä "mä en kehtaa mennä Zumba-tunnille/lenkille/puntille"-marmatus. Eli toisin sanottuna ei kehdata käyttää omaa kroppaa harrastusvälineenä". Etelä-Savossa kehdata-sanalla viitataan jaksamiseen ja viitsimiseen. Fiksuna ihmisenä luin tuota ja mietin, että niin, kyllähän sitä laiskottaa eikä aina jaksa mennä zumbaamaan, mutta miten tämä liittyy häpeämiseen? Ehdin jo ajatella, että ehkä tarkoitat tuolla sitä että ihmiset häpeävät laiskuuttaan, kunnes sitten sytytti :D Eikä edes yhtään nolota olla näin pohjattoman älykäs ihminen!

    VastaaPoista
  9. Ei liity nyt tähän postaukseen, mutta mulla on Bloglovinin seurannassa se sun toinen blogi Jepan kaa, nii se spämmää jotain aivan ihme postauksia :D Ootko huomannu ite?

    VastaaPoista
  10. tunsin kerran yhen tyypin joka mielummin käveli kolme kilsaa kotiin kun olisi vaihtanut bussia samassa kohtaa ja mennyt bussipysäkille koska jos se on vahingossa myöhästtynyt bussista niin olisi tosi noloa mennä pois pysäkiltä ja kävellä sittenkin kotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mut toisaalta, kolme kilometriä on lyhyt matka ja saipa ainakin liikuntaa vähän. :D

      Poista
    2. tää henkilö vihasi liikuntaa yli kaikenja puhui paljon miten vihasi kun hänen piti kävellä kotiin tästä syystä. Lisäksi tätä tapahtui talvipakkasaikoihinkin...

      Poista
  11. minä muistan muutaman vuoden takaa yhden kohtauksen elämästäni :D kävelin kaverini kanssa liukkaalla tiellä ja tietysti liukastuin perseelleni ja rupesin nauramaan ja jäin makaamaan maahan kun nauratti niin paljon ja samaan aikaan kaverini yritti rykiä minua ylös sieltä että "nouse nyt ennenku muut näkee"...? ihan paniikissa kuin olisin ollu joku maailman noloin ihminen sillä hetkellä :DD

    VastaaPoista
  12. Hei mun on pakko nyt kyl sanoo että "verkkainen" tos postauksen alussa jäi häiritsee, koska se meinaa et nopeesti eikä hitaasti tai sillee jos ymmärrät mitä meinaan :D ku tarkotit varmaan ettet postaa kovin paljoa niin se meinaa että postaat verkkasesti eli niinku nopeesti/paljon :D

    nimim. Nussin pilkkua yepp!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. häh? verkkainen=hidas

      Poista
    2. http://www.suomisanakirja.fi/verkkainen tsih

      Poista
    3. Mun nyt täytyy sanoa, että en ymmärrä. :D

      Poista
  13. Itsee on kyllä yläasteella oikeasti nolottanut pitää esitelmää, koska olin luokassa syrjitty ja koulukiusattu. Sellaiselle luokalle esitelmän pitäminen oli kaameaa.

    Sama amiksessa, jossa taas olin yksi koulukiusattu...

    Mutta nykyään ei nolota, paitsi joskus tietyt asiat, jotka jo tuli tehtyä :). Mutta puhut asiaa kyllä :)

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!