HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

perjantai 6. joulukuuta 2013

pukinkontti from hell

Olin tossa eräs kaunis päivä toverini kera jouluostoksilla ja mä en voi muuta kuin ihmetellä ja kauhistella sitä tavaran määrää ja laatua, jota kakaroille nykyään tuupataan lahjaksi. Hinnoista puhumattakaan.

Kymmeniä metrejä valtavia hyllyjä lattiasta kattoon, täynnä mitä ihmeellisempiä vempaimia, interaktiivisia ja viisitoista paria pattereita vaativia "leluja". Joka toisen kykenee yhdistämään iPadeihin tai muuten vaan muistuttaa sitä. Joka toinen lelu leikkii itsekseen, eikä mielikuvitusta tarvitse käyttää muuta kuin napin painallukseen. Vilkkuvaloja, ääniä, kosketusnäyttöjä ja kaiken maailman erityisominaisuuksia. Saatana kirjoissakin oli akut ja nappulat!

Mä jouduin oikein pinnistelemään, että löysin kunnon satukirjoja, puupalikoita ja peruslegoja. Oli pikkuisen epätoivoista hakemista niiden kymmenen leluhyllyn välissä, jotka pursusivat taistelutappolaser-leluja, Angry Birds-magneetti-mega-vitkuttimia ja kidutusvälineitä muistuttavia lobotomiaa lapsille -leikkivälineitä. On äly-sitä ja tietokone-tätä. Toimii paristoilla, voi aiheuttaa epileptisen kohtauksen, polttaa talon ja sekoittaa lapsen mielen. Paulaa lainaten: "Mä en yhtään ihmettele miks nykykakarat on ihan sekasi."

Ja ne hinnat! Ei jumalauta! Satoja euroja yksi helvetin paketti legoja! Tai ne kauko-ohjattavat helikoptterit ja muut liikkuvat vempaimet! Ihan helmee, että pariin kakaran joululahjaleluun saisi tuhottua alle vartissa puolen kuukauden palkan kummemmin edes yrittämättä. Vaikka mä olisin miljonääri, mä en todellakaan ostaisi lapselleni reilun satasen älylelua tai minitablettia vihaiset linnut -kuosilla.

Mun suuri hupi kakarana oli piirtää valkoiselle kertakäyttöliinalle autoratoja ja kaupunkeja. Ja harrastaa kevyttä arkkitehtuuria puupalikoiden ja peruslegojen avulla. Muistan myös, kun joskus mummun kanssa väkerrettiin tuntikausia käpylehmäperheitä, unohtamatta lehmien kivi- ja risuaitauksia. Ja jälkensä se on jättänyt: nykypäivänäkin mun mielikuvitus on aika laaja ja vilkas, kiitos lapsuusajan reippaan aivotyöskentelyn ja runsaan lukemisen. Voin kertoa, että jos ei olis muksuna tullut tehtyä hiekkalinnoja ja kirjoiteltua tarinoita, mitä todennäköisimmin mäkin olisin vaihtoehtoisesti istunut tietokoneella ja hankkinut ylivilkkautta ja kaiken sortin häiriöitä itselleni.

Nyt kaikki te, jotka lapsille toimitatte jotakin pukinkonttiin, mä pyydän: puupalikoita, muovailuvahaa, sormivärejä, perusdubloja, lautapelejä ja satukirjoja. Ei dieselillä itsekseen liikkuvia robottikavereita ja "Taistelutappajat Marsissa, osa: Kadonnut Kivääri"-iltasatuja!





38 kommenttia:

  1. No minä olen syntynyt ysikyt luvun alussa, ja minulla oli kirja missä oli akku ja nappuloita.
    Ei ne lelut maailmaa kaada.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no, enpä olekaan väittänyt kyseisten asioiden olevan jotain vuoden 2013 huippu-uutuuksia - mutta kyllähän se on selvää, että em. lelut ja vempaimet ovat lisääntyneet viimeisen kymmenen-viidentoista vuoden sisällä aika hurjasti.

      Poista
    2. Kyllä se vaikuttaa minkälaisilla leluilla lapsi leikkii. En ois minä jos en ois leikkiny barbeilla ja legoilla. Olisin kuollut zombi jos oisin istunu vaan pelikonsolin kanssa sohvalla.

      Poista
    3. Mun mielestä se kertoo jotain, että lapset on nykypäivänä aggressiivisia, vilkkaita, ei jaksa kuunnella ohjeita, sätkii ja potkii, turhautuu, ei kestä pettymyksiä. En sano, että kaikki johtuu leluista, mutta kyllä mä uskon silläkin olevan merkitystä. Mä voin sanoa tän kuusi vuotta lapsten jumppaa vetäneenä! Nykyaikana on aivan liikaa virikkeitä ja roinan runsautta pienille ihmisille, joiden nimenomaan pitäisi kehittää pääkoppaa mahdollisimman yksinkertaisilla asioilla ja käyttää niitä aivoja.

      Poista
  2. Lobotomiaa lapsille<3 oon itse uimaopettaja ja ne lapset ei muuta kai teekään kuin räplää älypuhelimia nykyään, ei nyt ihan altaassa mutta muuten :D tunnen itseni ihan muinaismuistoksi niiden juttuja kuullessa vaikka oon vasta 18 D': sit ne puhuu jostain randompeleistä ja pitää mua ihan luolaihmisenä kun en tiedä niistä mitään :p

    VastaaPoista
  3. musta pahinta on se, ettei lapset osoita minkäänlaista kiitollisuutta niiden kalliiden lahjojen antajia kohtaan. tänään keski- ja länsi-euroopassa on pyhän nikolauksen päivä ja monissa perheissä sen vuoksi ylimääräinen lahjapäivä. seurasin eilen työni (nanny/mother's help) puolesta ihan mielenkiinnolla lasten pakettitouhuja ja oli ihan hirveää, kun pikkuväki ei kiittänyt vanhempiaan ollenkaan. sen sijaan tuli kommenttia, että lelu oli väärän värinen, sisko sai paremman, miksi paketista ei tullutkaan asioita x, y sekä z ja mitä vielä.. vanhemmat luonnollisesti nauroivat, kun muruset olivat niin herttaisia ja hassuja suuttuessaan. musta tilanteessa ei ollut mitään hauskaa, olin ainoastaan järkyttynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on aivan totta! Kun muksut tappelee väärästä konsolipelistä, vanhemmat hymyilee sanavalmiille ja temperamenttisille (=aggressiivisille ja huonosti käyttäytyville) lapsilleen, tuntematta huolta kiittämättömyydestä ja tapakasvatuksen puutteesta.

      Poista
  4. Oon kiitollinen mun vanhemmille, ettei ne ostanu meille ainuttakaan pleikkaria lapsena, vaan leikittiin ihan legoilla ja lautapeleillä ! Mun isoveli on nyt 19v, ja se osti vasta tänä vuonna itelleen pleikkarin :D

    VastaaPoista
  5. noi postauksen alla olevat nappulat vois mennä vaihtoo! ei niissä mitää vikaa oo, ne on ollu vaa nii kaua noi samat. ja toi juttu on nii totta, 4- vuotias siskontyttönikin juoksee ympäriinsä ipad kourassa....

    VastaaPoista
  6. Oon ollut pari vuotta lelukaupassa töissä, ja siis kyllä se on ihan järkyttävää, millasia summia ihmiset tuhlaa kaiken maailman shaibaan. Toki siellä kaupassa on oikeasti paljon lasten kehityksen kannalta hyödyllisiä leluja, jopa ihan inhimilliseen hintaan, mutta viime joulunakin yksi nainen osti 600 eurolla leluja joululahjoiksi kahdelle lapselleen. Eikä siis ollut yhtään tavatonta, että monet ostivat 100-300 eurolla, mutta tuo 600e kyllä jäi jo mieleen. Huh huh.. Itse kyllä yritin aina ehdottaa asiakkaille näitä "järkevämpiä" leluja niiden muovikrääsien sijasta.

    VastaaPoista
  7. Ostin juuri kummipoitsulle lahjaksi robottikalan. Taidanpa siis palauttaa tämän ja ostaa tilalle muovailuvahaa ja muuta luovaa toimintaa vaativaa!

    Muistan omasta lapsuudesta kuinka parasta oli, kun vanhempi tuli leikkeihin mukaan. Rakentamaan niillä legoilla tai kun yhdessä tehtiin sormiväritaidetta! On varmaan liian helppoa antaa sen ipadin viihdyttää lasta ja itse nauttia rauhassa kahvia. Niin ja onhan ipadi toki turvallisempi lelu kuin esimerkiksi muovailuvaha, Eihän kukaan nyt ipadia suuhunsa pistä ja näin ollen voidaan antaa lapsen ja ipadin touhuta keskenään. Onhan se nyt liikaa joutua vahtimaan ettei lapsi tukehdu muovailuvahaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kyllä meijän pojat taitas syödä sen ipadinki :D.. leikkivät siis yleensä ihan "kunnon vanhoilla" leluilla. :D

      Poista
  8. Tiedän erään 5-vuotiaan pojan, joka saa rajoituksetta pelata pleikkaria/tabletilla/läppärillä kaiken maailman räiskintäpelejä. Pojalla on kuulemma keskittymishäiriö, mutta kummasti jaksaa näpyttää tuntikausia. Kutsunkin tätä diagnoosia vääriin asioihin keskittymishäiriöksi.

    Saman perheen tytölle (6 v.) ei ole ikinä esim. luettu satuja ja mielikuvituksensa riittää juuri ja juuri keksimään minkä värinen on taivas.

    Mua luovana ihmisenä raivostuttaa tuollainen ja yritänkin aina keksiä näille sisaruksille jotain kehittävää lahjaksi. Usein vaan mun käpylehmäsetit jää kaappiin, jännä juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Keskittymishäiriö voi olla myös sitä, että itselle mielenkiintoisiin asioihin ylikeskittyy js asioihin, jotka eivät kiinnosta ei pysty keskittymään. Esimerkiksi adhd on tällainen.

      Poista
  9. Muistan omasta lapsuudestani sen, että jätin myös ne ylimodernit robottilelut kaappiin parin leikkimiskerran jälkeen, vaikka olinkin kinunut niitä runsaasti. Sen sijaan mä leikin aina niillä mun yksinkertaisilla ja rikkinäisillä leluilla ja olin oikein tyytyväinen. En nyt hirveästi saanut lapsena mitään kauhean erikoisia leluja, mutta ne muutamat jotka sain ovat jääneet mieleeni kuinka ne jäivät pölyttymään kaappeihin.

    Ja parhaat leikit minulla oli tietenkin metsässä mielikuvitukseni kanssa! Niitä leikkejä muistelen aina lämmöllä ja niiden takia kaipaan lapsuutta niin paljon. En osaa kuvitella, että nää nykyajan lapset muistelisivat isompana kuinka ihanaa oli olla lapsi ja pelata angry birdsia sisällä... Sääliksi käy:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama juttu muuten! Jonain jouluna sain lahjaksi Furbyn, jolla jaksoin "leikkiä" ehkä muutaman kerran. Jotenkin tuntui, että kun ne pari toimintoa oli kokeiltu, ei ollut enää mitään nähtävää. Tykkäsin paljon enemmän käyttää leikkimiseen omaa mielikuvitusta.
      Ainoa mekaaninen lelu josta pidin oli barbieauto, sehän ei rajoittanut omaa mielikuvitusta mitenkään. Sain myös joskus Pocahontas-äänikirjan, joka kai oli ihan kiva, koska rakastin kirjoja ylipäätään. Silti suurin osa robottihirviöistä ymv. ovat jääneet mieleen niinä huonompina lahjoina.

      Poista
    2. Mä taas jotenkin rakastuin mun Furbyyn :D Se oli jotain niin erilaista, ni siitä tuli mulle vähän sellaen lemmikki mitä vaan yksikertasesti rakastin niin paljon !!!
      Rakastan edelleen, toimii edelleen, enkä ikinä heitä/anna sitä pois :DD

      Poista
  10. Just pari viikkoo sit omaa "joululahjalistaani" (joista suurimman osan ostankin sitten itse itselleni, heh) väkerrellessäni tajusin kuinka maailma on muuttunut. Ei sillon 10-15 vuotta sitten osannut skidinä kaipailla mitään nykyajan "hienouksia", kaikenmaailman teknologiahömpötystä, mitä tätä nykyään myös ne perheen pienimmätkin halajaa...

    Silloin mun lapsuudessani odotettiin kuumeisesti postiluukkua tapittaen sen ajan lelulehtien saapuvan ja sitten kun ne viimein saapu, niistä leikattiin mieluisimmat/halutuimmat lahjatoiveet, pistettiin kirjekuoreeseen, jossa luki "joulupukille". Se oli sitä oikeeta oottamisen aikaa, eikä kyllä itkettänykään vaikka ei saanut niistä 10 eri lelusta kuin vaan esim. kolme. Ei siinä sitten muuta kuin itse säästämään niihin loppuihin.

    VastaaPoista
  11. Mee kierrätyskeskuksiin ja kirppareille!:D niistä löytyy vaikka mitä jännää vain murto-osahinnoilla;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sieltä tosiaan vois löytää Brioo ja Plastoo!:)

      Poista
  12. Olen samaa mieltä kyllä postauksesta, mutta minua ärsyttää tälläinen "kun minä olin pieni niin, minä leikin barbeilla enkä iPadilla" varsinkin kun se kauhean usein tulee sellaisten ihmisten suusta (EI KAIKKIEN, MUTTA SUURIMMAN OSAN) jotka ei nykyään osaa tehdä sitten mitään muuta kun istua joka paikassa älypuhelin tai iPad kourassa :D
    Itse en omista mitään älylaitteita, siksi se onkin todella silmiinpistävää omasta näkökulmasta..
    Tiedän tottakai, että lapsi on eri asia kun 20-vuotias, mutta kyllä niiltä parikymppisiltäKIN ne lapset mallia ottaa.
    Jos itse miettisin itseni lapsen asemaan... Kyllä se aika paljon vaikuttaisi omaan mietemaailmaan kun ihan mihin tahansa yleisillä paikoilla menet, niin jokaisella on kiva älypuhelin/tabletti = lelu kädessä :D Joten jos lapsien käsitykset leluista niin huolestuttaa, niin näyttää esimerkkia että kahvilassa, bussissa, metrossa, junassa, auton kyydissä, kotisohvalla, ruokapöydässä jne. voi tehdä muutakin kun näpelöidä älylaitetta :D

    VastaaPoista
  13. Mun mielestä tässä on kaks puolta: nykypäivänä kaikki on niin teknologiaa, että musta on ihan ok että pienellekin lapselle opetetaan sen oikeaa ja normaalia käyttöä. Mutta kohtuus tietysti kaikessa - puol tuntia päivässä on ihan tarpeeks ruutuaikaa mun mielestä pienelle lapselle. Musta on hälyttävää miten lapset (ja aikuiset) viettää lähes kaiken aikansa istuen! Nyt tulee taas tää "kun minä olin nuori", mutta en mä lapsena saanut pelata pleikalla liikaa. Se oli maksimissaan 1 h päivässä. Lopun aikaa leikin sit vanhanaikaisesti ihan tavallisilla leluilla niin ulkona kuin sisälläkin.

    VastaaPoista
  14. Asun edelleen samalla kadulla missä vietin lapsuuteni. Silloin pihat oli täynnä lapsia, mentiin tuikkista ja kaikkea temuttiin tuolla pitkin metiköitä ja jonotettiin omaa vuoroa keinuun ja liukumäkeen. Purkkista ja kaikkea. Kesät talvet. Nyt oon tässä muutaman vuoden aikana pistäny merkille että tossa pihapiirissä ei oo näkyny yhtäkään muksua leikkimässä vaikka tiedän kyllä täällä asuvan edelleen lapsiperheitä. :l

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pointtini siis oli se että onko ne nyt kaikki oikeesti naulautuneet johonkin tietokoneen eteen sisälle.

      Poista
  15. Niin asiaa!! Itse joudun lähes joka päivä koulun taksikuljetuksessa kuuntelemaan näitä hieman vilkkampia lapsia. Siinähän kuuntelee kun ne kiljuu keuhkoihin pihalle jonkin pleikkajutun takia. "mulla on tätä ja
    tätä"-pätemistä kuulee aina.... Ja kerran oli niinkin kauhea kakara, että löi lähes kaikkia taksissa olijoita, (myös minua) vaikka ei mitään pahaa kukaan hänelle ollut tehnyt. Ja tämä sankarihan oli kuulemma kuusivuotias pelikoneen kasvatti. Huh, kun tuli pitkä teksti, mutta oli pakko avautua :)

    VastaaPoista
  16. Olin ihan järkyttyny, kun joskus ehdotin pikkuveljille josko leikittäis purkkista/penkkistä/kirkonrottaa/kymmenen tikkua laudalla eikä niillä ollut mitään käryä mitä nää leikit on. Ite vietin oman lapsuuden ulkona pihan kakaroiden kanssa näitä leikkimällä kesät ja talvet.
    Toisaalta omat veljet ei oo konsolipelien pelaajien pahimmasta päästä vaan viettävät paljon aikaa ulkona pyöräillen ja potkulautaillen ja käyvät paljon uimassa.
    Oonkin päättänyt, etteivät saa multa yhden ainutta peliä joululahjaksi vaan ostan lippuja uimahalliin. :-)

    VastaaPoista
  17. Parasta ajanvietettä kakarana mökillä oli, kun sai rakentaa vanhoista powercow ja jackymakupala purkeista taloja muovisille pikkuotuksille mitä oli tarttunut mukaan milloin mistäkin. Surullista on, että meidän pihapiirissä harva lapsi leikkii kunnolla ulkona. Mutta sentään noi pelaa katulätkää (suoraan meidän kotioven edessä...) ja muutama lapsi leikkii lumisotaa. Oon ylpee niiden vanhemmista!

    VastaaPoista
  18. Hei mihin se uusin postaus on kadonnut? :o

    VastaaPoista
  19. AAMEN! Hieno postaus juuri siitä asiasta, mitä pohdin itsekin joka joulu/mikä pistää mut ärsyyntymään. Mua ahdistaa, kun lapsi hukutetaan lahjavuoreen. Okei, lahjat saattavat ehkä hetken viihdyttää mutta sitten lelu lentääkin nurkkaan ja halutaan jotain muuta ja lisää ja enemmän. Mikään ei enää riitä! Mihinkään ei voida olla tyytyväisiä. Toki viime joululta jäi mieleen mieheni sukulaispoika, noin 5-vee silloin. Hänet hukutettiin ihan mielettömään kasaan lahjoja, ja jonkin aikaa availtuaan niitä hän sanoi äidilleen: "äiti, voinko mä mennä nukkumaan, en jaksa avata näitä kaikkia". Niinpä niin. Vähempi on enempi, ja siinä kannattaa pitää mielessä se laatukin.

    Nimim. kamala stressi löytää sukulaistenaville lahjat, kun tietää että muut ostavat juuri tätä huippukallista vempainta ja hilavitkutinta, ja sitten sua katsotaan nenänvartta pitkin kun ostat jonkun "ihan tavallisen" piirustussalkun vaikkapa.

    ARGH!

    VastaaPoista
  20. Jep, tämä. Kyllä sitä ENNEN VANHAAN pysyi mielenkiinto niissä leikeissä, joissa oli käytössä ojasta löydetty kivi ja oma mielikuvitus, ja niitähän sitten leikittiin aamusta iltaan. Nykyään ADHD-kakarat saa leikkimään ja rauhoittumaan vain silleen, että lelussa pyörii discovalot, siinä on kuusitoista kosketusnäyttöä, se puhuu 90 erikieltä saame mukaanlukien, tekee voltteja joka toinen sekunti, osaa muuntautua miksi tahansa eläimeksi rotasta norsuun, pitää sellaista meteliä ettei sen olemassaolo unohdu ja ehkä vielä leipoo pullatkin.

    Itsekin eilen jouluostoksilla kattelin, että ei saatana mitä aivoimurilaitteita siellä oli. Kaikessa pitää olla joku saatanan radioaktiivisuusohjattavuuspatteriakkuledilamppu-teknologia, ettei koko leikissä tatte eres omia aivoja käyttää! Painat nappia ja jäät kahteleen, ku se 500e peltikoira tekee kuusisataa eri temppua ja vispaa kankeaa häntäänsä. (Vaikka lapselle vois hankkia halvemmalla oikeen koiran, jonka kanssa leikkiä ja touhuta raikkaassa ulkoilmassa.)

    En mä vaan rahnasena 25veenä tajuu tällasta. Joo kyllähän mullakin löytyy talosta vaikka sun mitä hyödyllistä hiluvitkutinta ja vempaita, joita miehekkeeni yrittää mua opettaa käyttämään, mutta mikä vittu ihmisillä on hätänä kun pienille lapsille pitää aikuisten leluja hankkia?? Ite meen tänään jouluostoksille ja katon kyllä helvetin tarkkaan, ettei yhdessäkään lelussa ole mitään äänitoimintoa kummempaa....

    VastaaPoista
  21. Joo siis niin samaa mieltä! Tiedän yhen pennun (8v) ja hän haluaa tabletin joululahjaksi..

    VastaaPoista
  22. mä kans päätin kun ostin pikkuveljelle joululahjaa et hitto mähän en osta mitää tietokonepeliä tai tablettijääkaappirobottipuhelinta vaan kylmän rauhallisesti pistin pakettiin vanhan kunnon Afrikan tähden. Pelatkoon sitä välillä ettei silmät jäädy ruutuun kiinni :D

    VastaaPoista
  23. Samaa mieltä, että lapset ei tartte mitään tekniikkalaitteita yms.
    Siskoni lapsilla on sellaisia, mutta toki leikkivät kyllä kuten itsekin olen leikkinyt, juurikin puupalikoilla, vanhoilla barbiautoilla yms :)

    VastaaPoista
  24. Mua suorastaan hävettää, miten meille on aina ostettu viimesillä säästöillä uusimmat härpättimet ja kasoittain joululahjoja. Nyt vanhemmalla iällä (olen niin vanha... 18v.) onneks osaa vähän toppuutella ja toivoa käytännöllisempiä lahjoja. Ja ostaa lahjoja vanhemmille! Isille menee ainakin tekniikkalegoauto... :D

    Ja kyllä minä kakarana (eläinhulluna) väänsin joka kirotun sanomalehdestä ja paperinpalasta millon minkäkin koiran, jyrsijän tai muun otuksen ja kaikista laatikoista tuli terraarioita, hevostalleja ja ties mitä muuta. Niitä sai sitten kauhakuormaajalla kuskata pois, en ollut kamalan ekologinen lapsi... Mutta sitäkin tuotteliaampi!

    VastaaPoista
  25. Joo just toi että eihän niillä edes voi leikkiä miten tahtoo kun niille on jo keksitty valmiiksi suunnilleen koko elämä! Prätseilläkin on valmiina nimi, ammatti ja harrastus ja vielä kamalapia on ne ihme monsteribrätsit! ÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ! Tai nykypäivän ns. LAUTAPELIT. Ne on tehty niin kolmiulotteis-interaktiivis-elämyksellisiksi muovitorsoiksi, että hajoavatkin muutamassa käytössä, eikä varmaan kestä aikaa Afrikan tähden lailla! Aamulehdessäkin oli just joku pelitesti, jonka voitti semmonen peli, jossa muovikoira pieree sitä enemmän mitä isommat luvun saa nopasta. Ja lopulta tuli kakkaa. ANTEEKSI? Siis joskus kun olin ite pieni niin mulla lähti aina mielikuvitus lentoon selatessani lelulehtiä, tyyliin keksin puhetta ja tarinoista vaikka legopakettien ja barbitalon kuvista. Mutta nyt kun selaa niin ne on niin TYLSIÄ ettei voi edes kuvitella jonkun inspiroituvan niistä. Enkä hyväksy selitystä että oon jo 18 en ajattele kuin lapsi. No kylläpäs ajattelen! Nykylelulehdistä ei yleensä mitä nyt ono nähny edes löydy mitään perusbarbeja, kaikki on niitä valmiita, prinsessoja, mostereita, muotimallifairykeijuwinxclubitöttöröntöö-juttuja. Ei luoja. Kiitos ja hei.

    VastaaPoista
  26. Pakko vielä tänne kommentoida. Näin tänään joulualessa semmosia järkyttäviä nukkeja, 90-senttisiä jotain ballerinoja, eli huom, ei paljon leikkijää lyhyempiä jollei suunnilleen samanpituisia. Mutta ne oli tietenkin siroja ja laihoja - ja se rintavarustus! Semmosta silariluokkaa, että toppi oli tiukilla! Siis ihan oikeesti nyt. Brätsit ja ehkä barbitkin osaa sentään jotain ruumiinosaa olla liioittelematta, mutta tota mun piti ihan uudemman kerran kattoa että MITÄ ETTÄ. Positiivista kuitenkin että olivat reippaassa alessa tosiaan, eli eivät vissiin menneet kaupaksi. Hyvä niin, sanon mä.

    VastaaPoista
  27. Siis... joulunJÄLKEISalessa. Tietty. Olen kyllä kalenterilla ja kartalla. :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!