HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

ihannepoikaystävät

Kiitos sosiaalisen median, mä olen osannut muodostaa mielikuvan täydellisestä poika/miesystävästä. Keskustelupalstat, lehdet, erilaiset yhteisöpalvelut ja nettifoorumit sisältävät hyvin paljon materiaalia ihannepiirteistä ja -käyttäytymismalleista, joita neidit soisivat kumppaneiltaan löytyvän.

1. Terve mies ei pornoa katso. Eikä koske paljaaseen sukuelimeensä muuta kuin virtsaamistarkoituksessa. Koska sehän on pettämistä, naista alentavaa ja muutenkin niin huisin rumaa käytöstä. Jos tekee mieli, tulee paineensa purkaa rakastelun muodossa oman rakkaan kanssa. Jos se vaimoke ei halua/ole paikalla/ole kykeneväinen kyseiseen puuhaan, niin se on voivoi.

2. Kunnon mies järjestää yllätyksiä, jotka ovat mielellään jonkinlaista materiaa tai ainakin maksavat rahaa. Ja kuka huolisikaan poikaystävältään jonkun naurettavan suklaapatukan, jos voi vaatia merkkilaukkuja, hotellireissuja ja ravintola-illallisia? Eihän mies rakasta tai ainakaan vaali suhdetta, jos ei jotain ylläripylläreitä heru! Arkihan voisi olla tylsän tasapaksua ja harmaasävyistä, jos vaan ollaan ja elellään ilman yllätyslahjoja!

3. Joka saatanan toisen nimen nimpparitkin tulee muistaa, puhumattakaan ensisuudelman kuukausipäivästä tai tyttöystävän koiran synttäreistä. Aivan sama, vaikka mies olisi inhimillisesti unohtanut merkkipäivän tai kärsii vararikosta - KYLLÄHÄN NYT JOTAIN TÄYTYY HANKKIA! Itsekin ostin Calvin Kleinin bokserit, Hugo Bossin tuoksun, kausarin lätkäpeleihin ja GTA5:n hänelle! Missä on minun Guessin lompakko, kylpyläloma ja ruusukimppu? Pelkkä kylpylälomakin kelpaisi!

4. Todellista rakkautta on antaa rakkaalleen tilaa - mutta tulla salamana paikalle, kun nainen sitä vaatii. Vaikka tyttöystävä olisi aiemmin ilmoittanut viettävänsä koti-iltaa yksin, tulee täydellisen kumppanin varautua mielenmuutokseen. Koskaan ei voi tietää, jos kullan hamsteri potkaisee juoksupyörässään tyhjää tai tulee muuten vaan halipula. Silloin kyllä jää jätkien saunaillat kakkoseksi, kun oma mussukka itkee tekstiviesteissä tylsää iltaa ja yksinäisyyttä.

5. Kunnon miehellä ei ole omaa tahtoa, mielipiteitä tai lupaa vängätä vastaan. Mikäli poikaystävä sanoo poikkipuolisen sanan, kärkkään mielipiteen tai suuttuu niin että ääntään korottaa, kyseessä on sairas narsistipaska, ei ärsyyntynyt perusmies. Miehen tulee kyllä ottaa vastaan kaikki menkkaraivo, mitä pikkupirjo suustaan päästää ja kestää hysteerinen itku aiheesta "miks sä otit kaks kaljaa vaikka sanoit ottavas yhden".

"Niin TÄÄ on sun mielestä hyvä 'kaks ja puoli viikkoo seukattu' -lahja...?"

lauantai 25. tammikuuta 2014

Kädetön ei-niin-tekniikan-ihmelapsi huutelee apua!

Ny mä oon törkee muija ja käytän hyväkseni blogiani ja sen runsasta lukijakuntaa... Mutta mulla on pulma, johon en löydä apua googlettelemalla tai muillakaan erilaisilla keinoilla. Eli siis Instagrammini on alkanut vittuilemaan minulle aika raa'alla kädellä: en pysty tykkäämään, kommentoimaan tai seuraamaan mitään/ketään. Olen kokeillut niin puhelimella kuin iPadillanikin, päivittänyt molempia vehkeitä ja yrittänyt löytää muita joilla on sama ongelma - tuloksetta. Olen myös poistanut ja ladannut uudelleen Instagrammin laitteilleni, ja sama paska senku vaan jatkuu. Ottaa päähän aika pirusti! Osaako kukaan auttaa?


Kiitos. <3

postilaatikon helmi, osa 2

Eilen seikkailimme naistenlehtien maailmassa - ja sitä teemme tänäänkin. Eilinen miestenmiellytys on haavekuva vain, sillä nyt on luvassa aivan päinvastaista tekstiä, kun keskitytäänkin omaan menestykseen ja varsinkin siihen uraan!

Viikon vinkit työpisteelle!
Nyt on aika tuulettaa työpiste ja saada lisää motivaatiota uralla etenemiseen. Lappaa kaikki työskentelyä häiritsevä materiaali (mahdollisten lasten piirrustukset, miehen puhelinnumero, hauskat postikortit, karamellipussi...) roskakoriin ja hanki tilalle työntekoa edistäviä tekijöitä. Esimerkiksi aseta käden lähettyville todistuksesi ja stipendisi arvostelevia mieskollegoja varten, pinoa pöydän kulmalle ammattikirjallisuutta, jotta voit käyttää ruokatuntisi asemasi kehittämiseen, sekä litra rotanmyrkkyä, jos alkaa burnout painaa päälle. Nauti uudesta työpisteestäsi täysin rinnoin - ja näytä niille sioille, kuka on firman tuottavin työntekijä!

Kolme kohdan kurssi: Kuinka olla itsenäinen, vastuunsa kantava ja menestyvä nainen?
1. Älä hanki miestä.
2. Älä hanki lapsia.
3. Älä harrasta, tapaa ystäviä tai tee mitään mukavaa vapaa-ajalla.

Lopun ajan kun käytät lukemiseen, opiskeluun, kursseihin, kehittymiseen, johtoportaan nuoleskeluun ja iltaisin pieneen itsesääli-itkuun, olet varmasti 15-20 vuoden sisällä korkealla pallilla ja saat nauttia vallasta. Urheile kilpailutasolla ja tarkkaile myös ruokavaliotasi, ettet näyttäisi elähtäneeltä keski-ikäiseltä huuhkajalta nappiverkkareissa. Pienet pistokset huuliin ja silmäkulmien juonteisiin ovat myös hyväksyttyjä - olet aina pirtsakka ja annat itsestäsi tehokkaan vaikutelman!

 Mikäli tunnet sisältäsi kumpuavan äidinvaiston, hoivavietin tai halun sitoutua, vieraile riitelevällä ja monilapsisella ystäväperheellä. Visiitti kiljuvien lasten, kakkapyykin, rupsahtaneen äiti-ihmisen ja muniaan rapsuttelevan perheenisän luokse aivan varmasti herättää uinuvat urahaaveet.

Viikon ruokaohje:
Hae salaatti ja kivennäisvesi läheisestä kahvilaravintolasta; sinulla ei todellakaan ole aikaa keitellä makkarakeittoja ja paistella pullia - antaa kotiäitien ja muiden elämänsä hukkaan heittäneiden kokkailla, sillä välin kun sinä näytät kuinka se firma pyörii!

Esteitä uralla etenemisessä - kuinka kohota kohti johtoryhmää?
1. Kultainen sääntö numero yksi: tee ylitöitä, pitkää päivää, aamusta iltaan ja yötä myöten. Vastaa työpuhelimeen myös vapaapäivänä, lähettele sähköposteja uima-altaan reunalta ja ole aina valmiudessa lähtemään yllättäen töihin.
2. Tee ylimääräistä muka omaksi iloksesi "Mä tässä tein illalla huvikseni ensi vuoden talouslaskelman ja näpertelin pomolle sushia"-tyyliset heitot vahvistavat näkyvyyttäsi, kun ylennyksiä jaellaan. Mikäli tämä sotii vastaan "kovalla työllä on kehut ansaittava!"-mottoasi, jätä tämä kohta välistä.
3. Pidä huolta, että kaikki tajuavat, että et ole pyöräyttämässä lapsia ja jäämissä pitkille äitiyslomille. Olet siis aina käytettävissä, etkä katoamassa vaippavuorien taakse äidinmaidontuoksuisiin hetkiin.

Ensi numerossa käsittelemme aiheita "mitä tapahtuu, olenko sittenkin raskaana!?", "kuinka yhdistää lapset ja yrittäjyys?", "firmassa huhutaan minun saaneen paikkani tissivaolla - miten toimin?", sekä listaus parhaista kofeiinitableteista.

Kehity sisko!

perjantai 24. tammikuuta 2014

postilaatikon helmi

Erästä naistenlehteä kevyesti parodioivat postaukseni ovat olleet kovin suosittuja, siksipä siis jatkoa on luvassa. Tämän kuun numerossa perehdytään niin kauneudenhoitoon, kuin miehiin, liikuntaan ja hiukan siihen seksiinkin!

Kuinka meikata itsensä aamulla ennen miehen heräämistä?
Koska miehet ovat kansakuntamme kantava voima, on suorastaan suositeltavaa ja (omaa ja Hänen) itsetuntoa kohottavaa, kun ihan kevyesti ehostaa kasvojaan aamulla ennen kuin kulta herää. Alfauros varmasti ilahtuu, eikä osaa edes kuvitella sinun näyttävän tavalliselta naiselta, jolla on sekaiho ja mustat silmänaluset! Näin pääsette ehkä harrastamaan myös mukavaa aamulempeä peiton alla!

Ensin tulee hiipiä miehen vierestä pois herättämättä häntä. Kello 3-4 on hyvä aika, silloin murusi on todennäköisesti vielä syvässä unessa, eikä huomaa livahtamistasi.

1. Kaada noin puoli putelia meikkivoidetta kädellesi ja hiero se naamaasi. Töpötä myös aurinkopuuteria pitkin kasvojasi antaaksesi ruskettuneen vaikutelman.
2. Kiinnitä irtoripset (timantilliset/glitterkoristeiset)
3. Laita seksyä huulipunaa.
4. Rajaa silmäsi kissamaisiksi paksuin mustin vedoin.
5. Hyppää sänkyyn takaisin ja esitä kultsusi herätessä olleesi siinä koko ajan - ja näyttäväsi aina yhtä hehkeältä.
/Toim. huom. älä missään nimessä nukahda ehostuksesi jälkeen, sillä unissaan pyöriminen sotkee meikin. Ole siis hiljaa paikoillasi ja tuijota kattoa, kunnes honey ja hänen dingelidong heräävät.

Superfoodista puhtia arkeen ja petiin!
Tässä numerossa kokkaammekin jotain hyvinkin helppoa ja edullista, mutta todella vitamiinirikasta arkiruokaa, josta saakin energiaa niin vapaa-aikaan, arjen pyörittämiseen, lapsien hoitoon, uran luomiseen ja miehen miellyttämiseen. Seuraavan aterian ainesosat löytyvät varmasti jokaisen itseään - ja varsinkin kultaansa - kunnioittavan naisen kaapista.

Mustikka-Maca-jauhe-Hamppuproteiini-Gojimarjakiusaus kahdelle hengelle:

Tarvitset:
1 dl Maca-jauhetta
1 dl Mustikoita
2 dl Goji-marjoja
3 rkl Hamppuproteiinia
3 kpl vapaan kanan virikehäkkimunia (mikäli mahdollista, käytä sellaisia munia, joiden kanat ovat mm. pelanneet muistipeliä ja askarrelleet paperimassasta koristeita. Muutkin virikemallimunat voivat sopia kiusaukseen.)
5 dl iloisen lehmän maitoa

Sekoita ainekset keskenään sähkövatkaimella ja kaada omalla tuskanhiellä voideltuun vuokaan, samalla kun tunnet itsesi arvottomaksi. Paista 175 asteessa 45 minuuttia, ja superherkku on valmis! Nauttikaa kohtuudella, ettei superfoodilla hyrräävät hormonit aiheuta pedin puolella revähdyksiä ja venähdyksiä!

Kuukauden jumppa!
Tällä jumpalla notkistut silmissä - ja kuumismurmelisi osaa sille antaa arvoa! ;)

Löysät lanteet: Seiso suorassa, nosta kädet ylös ja ala vatkaamaan ja pyörittämään pyllyäsi, kuin olisit tehosekoittimessa. Jatka kunnes olet hikinen.

Kontaten paras: Seiso  hyvässä perusasennossa, tissit vähän ulompana ja selkä notkolla. Heittäydy kontillesi lattialle, ja heilauta hiuksia. Toista tarvittaessa.

Seinäketkutus: Seiso luontevassa asennossa, lähellä seinää (myös tolppa tai tanko käy). Laita Britney Spears soimaan ja heittäydy villin tanssin lumoihin seinää hinkaten. Lopeta, kun koko Oops, I did it again -albumi on kuunneltu läpi.

Muista myös geish... kahvakuulan merkitys, kun treenaat rakastelulihaksiasi!!!



... ja jottei kyllästyttäisi samaan konseptiin, huomenna luvassa onkin päinvastainen postaus tästä! Itsenäiset miestenvihaaja-uranaiset -lehden uusinta numeroa siis odotellessa ;).

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

omillaan

Teinityttöjen epärealistinen käsitys ruuasta -postaus saa jatkoa, kun siirrymme teinien ja nuorten aikuisten epärealistisiin kuvitelmiin tulevaisuudesta ja itsenäisestä elämästä.

Tokihan sitä itsekin vielä kotona asuvana ajatteli, kuinka siistiä olisi muuttaa omilleen ja plaaplaaplaa. No, täytyy myöntää että siistiä se olikin, kun osasi ottaa järjen käteen ja tiesi mitä odottaa. Tiedossa oli, että pyykkihuollosta vastaa Jenni itse, samoin jääkaapin tilanteesta ja laskuista. Mä kun olen ollut aina vähän arki-ihminen, joka nauttii normaalista elämästä, niin mitään kovinkaan hurjia kuvitelmia päässäni maalaillut. Mutta sitten on niitä, jotka odottaa elämän olevan juhlaa ja hurlumheitä...

Tämä sakki, joka odottaa omilleen muuttamisen tarkoittavan hurjaa pailaamista ja kuohuviinin kuplittamaa elämää, on kyllä useimmiten saanut pettyä eniten. Ei se elämä olekaan ravintoloissa ravaamista ja siideri-iltoja uudessa paljettiroiskeläpässä - paitsi jos vähän ottaa pikavippiä, jättää laskuja rästiin ja syö kynsiään. Sitten itketään, kun ei ole rahaa mihinkään. Nukutaan patjalla ja yritetään nakittaa äiskät ja iskät maksamaan puhelinlaskuja. Voi että, eikö sillä opintorahalla päässytkään Losiin ja Hollywoodiin?

Tai sitten ne, jotka tosiaan uneksivat muutosta rapakon taakse näyttelijättären ura verkkokalvoille juurtuneena... Kyllä! Helpostihan parille suomalaiselle lukioikäiselle peruspirjolle pamahtaa pääosat, musiikkiurat ja Voguen kansikuvadiilit, kun kerätään kesätyörahoista matkakassa ja lennetään isommille kylille pyörimään toimettomana, ilman taitoa, tietoa, kokemusta, kielipäätä ja ylipäätään ymmärrystä maailman menosta. Sitten tullaan takaisin "no ei mua vittu kiinnostanukka!"-tilityksen saattelemana ja tyydytään siivoamaan viikonloppuisin rappukäytäviä koulun ohella. Johon olisi toki kannattanut tyytyä jo kuukausi takaperin.

Monille myös oletukset ensimmäisestä omasta kodista ovat aika korkealentoisia kuvitelmia. Ollaan heti muuttamassa vastaremontoituun rivarikolmioon ja kuvitellaan senkin ilon rahoituksen olevan helppoa, kun on kertynyt synttärilahjarahoja pari sataa ja välillä käy iltahommissa tai vahtii siskon lapsia. Ja pakko päästä keskelle kaupunkia! Kuka saatanan vatipää muka muuttaisi syrjemmälle koppiin, jos voi muuttaa menon sykkeeseen 80 neliön lukaaliin ja maksaa itsensä kipeäksi siitä huvista! Sitten ostetaan osissa huippuelektroniikkaa, kolme koiraa ja etelänmatka ja vilpittömästi ihmetellään, kun loppupeleissä kaikki menikin päin sitä kuuluisaa naisen sukupuolielintä.

Tokihan ihmisillä saa ja kuuluukin olla haaveita. Mutta kun nykynuorilla on erikoinen oletus pompata heti koulunpenkiltä toimitusjohtajaksi ja ostaa kartano, eikä tehdä töitä haluamiensa asioiden eteen. Heti pitää olla kaikki jumalattoman ihanaa, kallista ja valmiiksi aseteltua. Halutaan olla huippumalleja, idoleita, tähtiä ja menestyjiä, vaikka on juuri ja juuri rämmitty kiikun kaakun lukio puoleen väliin.

Mun mielestä elämässä lähes tärkeintä on pärjätä omillaan. Pärjääminen on sitä, kun eletään oman taloudellisen tilanteen mukaisesti, nautitaan siitä hetkestä ja rakennetaan tulevaa. Siten, että lompakko, pää ja terveys kestää, eikä kukaan joudu kärsimään. Pärjääminen ei ole sitä, että halutaan kaikki heti ja NYT - ja lopulta muut maksaa viulut.



sunnuntai 19. tammikuuta 2014

automaattinen naapurinkyttääjä ja muita arjen pelastajia

Kaikki tehdään nykyään valmiiksi - leivät viipaloidaan, Koskenlaskija murustellaan ja robotti-imurit hoitaa siivoamisen. Puhumattakaan lisää vain vesi-leivonnaisista ja heti lämpiävistä kiukaista. Mutta siltikin on joitain asioita, joita voisi kehitellä pidemmälle! Tai keksiä kokonaan uusia vehkeitä helpottamaan arkea.

Itse henkilökohtaisesti tarvitsisin lääppijän, joka levittää kosteusvoiteen ihooni suihkun jälkeen. Se olisi olla joko solariumin kaltainen putkilo, josta Niveaa suihkuaa joka puolelle roppaa, tai sitten vaikka matkakokoinen robottikäsi suihkun ovella, joka sitten levittää kivasti pyörivin liikkein rasvan nahkaani. Mä kun en jaksais millään pelailla kaiken maailman voiteiden kanssa... ja siitä syystä hipiäni kosteustaso on samaa sarjaa rapistuvan savimajan seinän kanssa. Lääppijä voisi pelastaa mun nahkani! 

Nalkutin olis kanssa fiksu vehje - aina kun ei millään jaksais ite alkaa nalkuttaa. Sinne vois vaikka äänitellä "kuka käveli kengät jalassa sisällä"-narinaa ja muistuttelua tiskikoneen täytöstä, ja painaa vain nappia kun sopiva tilanne tulee eteen. Tokihan nalkuttimessa olisi myös valmiina erilaisia "et sitten juo liikaa"- ja "käy kaupassa"-pätkiä. Ja kuten navigaattoreissa, tässäkin laitteessa saisi puhujan äänen valita valikosta. Olisi Räikkösen Kimiä, Muumimammaa ja Marja Tyrniä. Näin voisi olla vaikka viikon lomalla, ja silti olisi kotona joku nalkuttamassa.

Nalkuttimen oheistuotteena tai tillajalahjana voisi saada vauvanitkukasetin. Joillain kun on kovin hiljaisia lapsia, niin saisi vähän eloa kämppään. Yölläkin voisi ajastaa itkuration soimaan pariin otteeseen, niin pysyy kiinni todellisuudessa. Vois sitten töissä aamulla kantaa silmäpussejaan ja itkeä, kun on heräilly koko yön lapsen itkuun. 

Puhelimeen mä haluaisin appsin, joka pitää mun ihmissuhteet kunnossa. Se vois välillä lähetellä ystäville "mitä kuuluu, nähdäänkö huomenna :)"-viestejä ja sopia tapaamisia. Ja tykkäillä facebookissa muiden kuvista ja tökkiä vieraita ihmisiä, jos vaikka saisi uusia tuttavuuksia. Mä kun olen niin huono yhteydenpitäjä ja ihmisiin tutustuja, niin olisi ihan jees jos joku vehje tekisi sen mun puolesta.

Automaattinen naapurikyttääjäkin olis jees. Aina kun ei ehdi sieltä sälekaihtimien raosta kurkkimaan naapurien puuhia ja elämänmenoa, niin olishan hyvä jonkun se edes tehdä. Siinä voisi olla vaikkapa hälytin, joka alkaa piippaamaan kun naapuri tuo baarista yhdenillanjutun kotiin tai hakkaa mattoja pyhäpäivänä. Säästyisi aikaa ja vaivaa todella runsaasti. Siitä voisi myös tulostaa erilaisia lappusia, esim. "jätit autosi minun autopaikalleni" tai "teiltä kuuluu melua kello 22 jälkeen".


...tai sitten vois vaikka ottaa itteensä niskasta kiinni ja hankkia elämän.

"Naapurikyttääjä asennettuna kotiisi vain 89,90! Kun tilaat nyt, saat myös mielensäpahoittajan kätevässä kantokassissa!!"

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

pleijerit

Ei, en aio postata lipevistä pikee-paitaisista naisia alituiseen metsästävistä miehistä, jotka kähmivät perseitä kotibileissä ja yrittävät roudata baareista kotiinsa jos jonkinlaista harakkaa. Toki siitäkin sakista saisi varmasti mehevän postauksen, mutta nyt ajattelin lähinnä käsitellä oikeita pelimiehiä- ja naisia, joille se pelikonsoli on henki ja elämä.

Lähdetään liikkeelle siitä, että mä en ymmärrä pleikkareista ja muista pelailumasiinoista oikeastaan juuri mitään. Osaan laittaa meidän pleikkariin dvd:n ja valita ohjaimella mitä haluan kyseisen dvd:n suhteen tehdä. Siinäpä se. GTA:t, Battlefieldit ja kumppanit on mulle aivan käsittämätöntä hepreaa - mitä pitää tehdä milloinkin, ja mistä helvetin napista?

En tajua, miten joku kykenee lähes samanaikaisesti valitsemaan asetta, ryömimään tappajaa pakoon, tarkka-ampumaan, seuraamaan pelin kulkua ja napauttamaan kurkipotkun vihollisen otsaan vain painelemalla muutamia nappuloita oikeisiin asemiin. Mä en edes tiedä kuka on vihollinen! Ja mistä ammutaan! Ai tästä, vai tästä, vai, oho, se hyppää siitä, oho vaihdoin konekiväärin ritsaan, oho mää kuolin.

Autopelejä mä useimmiten osaan pelata, kunhan siinä on ajosuuntaa näyttävät nuolet ja mahdollisimman yksinkertaiset toiminnot (jarru ja kaasu, ei enempää kiitos!), mutta kaikki missä pitää suorittaa tehtäviä tai taktikoida... Morjes. En mä ole mikään kamalan tyhmä kaveri, mutta mun silmät, aivolohkot ja sormet kieltäytyvät yhteistyöstä, kun pitäisi pelata jotain nopeatempoista peliä ja toimia tiettyjen käskyjen mukaisesti. Kimblekin on mulle hankalaa, saatikka joku mafia-sota-huumediileri-taistelu-pläjäys! Hyvä jos pasianssin pääsen läpi ilman v-sanaa.

Ei ole siis ihme, että mä en oikein pidä pleikkaria ja muita konsoleja kovinkaan kummoisina keinoina viettää aikaa. Joo, tunti silloin tällöin ei ketään tapa, mutta joku kymmenen tunnin putki tatti kourassa ja ohjain toisessa menee aivan täysin yli mun ymmärrykseni. Aikuiset ihmiset leikkii olevansa viidakossa tai ties missä savannilla ja valmistelevat voittamatonta strategiaa, samalla kun oikea elämä hiipii ohi. Onhan se ihan hauska miettiä kymmenen vuoden päästä, että menihän se nuoruus kivasti tv-ruudunkin ääressä, ammuskellen vihollisia nimimerkki Jogge-Boyn ja KillerJoe91:n kanssa.

Mikä siinä koukuttaa niin pirusti, että laittaa jotkut hakkaamaan sitä sotataistelua tai vaikkapa änäriä tuntikaupalla? Yleensä se vielä on sitä samaa sakkia, joka sanoo esimerkiksi lukemisen olevan paska ja pitkästyttävä harrastus. SAMAN TASON KAHLAAMINEN LÄPI SATA KERTAA JA TUNTIEN YRITYS SAADA VIRTUAALIKIEKKO MAALIINHAN EI OLE PITKÄSTYTTÄVÄÄ?

Miksi mää oon näin... kuivakka ämmä? Ilmeisesti mää en vaan ymmärrä hauskuuden päälle.



tiistai 14. tammikuuta 2014

Sano ny suoraan

Maailmassa lätistään ihan liikaa korulauseita ja sanotaan merkityksettömiä sanoja. Puhutaan asioita, joita muut haluaa kuulla, eikä sitä, mitä itse haluaisi suoraan sanoa. Onko se hankalaa vai pääseekö vaan niin paljon helpommalla, kun vähän satuilee?

Esimerkiksi kiitospuheet olisivat paljon kuunneltavampia, kun sanoisi suoraan mitä mielessä liikkuu. "Haluan kiittää perhettä ja ystäviä korvaamattomasta tuesta, samoin työtovereitani, sekä Raamattua. En olisi voittanut tätä kirjallisuuspalkintoa ilman teitä"-plaaplaan voisi ihan hyvin korvata "Kiitos kun paskapää-muijani jätit minut rauhaan lähtemällä Kanarialle, niin sain rauhassa työstää tekstiä. Kiitos myös oluelle, jonka tissuttelu avasi uusia näkökantoja. Muille sanon että haistakaa kissanvirtsa, teiltä kun ei herunut pätkääkään tukea tämän prosessin suhteen. Kiitos." -tilityksellä.

Tai todistusten- ja stipendienjakotilaisuudet! "Ja sadan euron stipendi menee luokan menestyjälle, eli Petriina Pössölle loistavan keskiarvon vuoksi"-lätinän sijaan voisi sanoa suoraan "Ja stipendi menee Pössön Petriinalle, jolla on luokan kovin keskiarvo, mutta joka on myös täydellinen ihmisperse ja persoonallisuushäiriöinen apina, joka on terrorisoinut koko luokkaa kolme vuotta!". Ei jäis epäselvyyksiä kenellekään.

Edellämainitut tilanteet eivät ole ainoita, joihin soisin suoraa puhetta ja radikaaleja mielipiteitä. Lääkärin vastaanotollakin olisi joskus mukavaa kuulla faktaa, eikä epämääräistä lätinää ja latinaa. "Kusitulehdushan sulla on, eikä ihme, kun tollasilla minishortseilla vedät pitkin kylää persaus paljaana. Voi se tosin kuppakin olla"-toteamus tekisi lekurireissusta paljon mielenkiintoisemman, kuin se iänikuinen "Niin, virtsasi lähetettiin laboratorioon, jossa tutkimusten jälkeen selvisi, että sinulla on VTI. Tästä saat tämän antibioottikuurireseptin, jolla tämä tulehdus sitten toivon mukaan lähtee ja virtsa-aukon suun ikävä kirvely kaikkoaa".

Entäpä parisuhteet... "Sää oot rumempi vuosi vuodelta, mutta kyllä sua ennemmin kattoo ku ladonseinää" olisi ihan hyväksyttävä vastaus "oonx mä kaunis"-kysymykseen. Eikä sitä pirun "sää oot maailman kaunein kultsupultsu!"-valetta aina. Tai "rakastan mää sua, mutta tää sun soossi maistuu märälle koiralle" siihen "onko muruseni hyvää ruokaa"-tivaamiseen. Ei valheessa eläminen oo mukavaa!

Kaupoissa, kampaajalla tai vaikka ruokaostoksilla olisi myös hauskaa kuulla suoraan mielipide. Esim. "Älä jumalauta osta tota paitaa, sää näytät syöttöporsaalta siinä", "Toi jogurtti on paskaa" tai "Pakko kysyä, mutta miten ootkin näin järkyttävällä värillä päättäny tukkas värjätä?". Ei tarttis kierrellä ja kaarrella... Ihan suoraan vaan iskettäis sitä faktaa tiskiin!

...taaaaai sitten vaan opetellaan rehellisyyttä - kohteliaassa muodossa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

viisaita sanoja rakkaudesta

Koen erittäin veemäisenä sen, kun joku - joko vannoutunut sinkkuihminen tai kertakaikkisen täydellisen parisuhteen toinen osapuoli - päättää jakaa kuolemattomia viisauksia rakkaudesta ja parisuhteista.

"Jos teidän suhde ei kestä vaihto-oppilasvuotta/kaukosuhdetta/sitä että toinen muuttaa Keniaan, se ei kestä mitään!"
No, meidän suhde ei kestäisi ainakaan sitä, että jompi kumpi ottaisi ja lähtisi johonkin Namibian perukoille vuodeksi hillumaan. Mä en ikinä kykenisi kaukosuhteeseen, koska se ei yksinkertaisesti ole mun juttuni, oli sitten kuinka täydellinen mies tahansa. Mä haluan olla kumppanin kanssa samassa osoitteessa ja elää tavallista arkea, en soitella videopuheiluta ja kirjoitella postikortteja. Jollekin se sopii, jollekin ei. Kaikki eivät halua samanlaista suhdetta koska -TATTADADAA- ihmiset ovat erilaisia. Ei se tarkoita koko suhteen olevan merkityksetöntä paskaa, jos se ei kestä kuukaisien erillään oloa. Ei se välimatka ole mikään mittari, jolla voidaan laskea rakkauden määrä ja tehdä parisuhteen kannattavuuslaskelmia.

Hyvä jatko edelliseen onkin "Jos toinen ei halua tukea toista unelmissa, se ei ole rakkautta!"-lässytys. Jos kumppanini suurin unelma olisi myydä koko omaisuus ja lähteä rahoilla samoilemaan kolmeksi vuodeksi viidakkoon, niin hasta la vista ja morjes. Tästä osoitteesta ei ikävä kyllä heruisi tukea. Ehkä mä olen ihmisten unelmientappaja ja kylmä ämmä, mutta mun mittakaavassa päättömät unelmat, jotka sekoittaa koko yhteisen suunnitellun tulevaisuuden, eivät saa multa tsemppiä ja jaksuhaleja. Jos yhdessä sovitaan vaikka talonrakentamisesta ja lasten hankkimisesta, ei siinä yhtäkkiä lähdetä toteuttamaan itseään Intiaan ja pelastamaan katukissoja valmistalopakettirahoilla.

Parisuhteen pissa- ja kakkarajat ja niiden ylittämiset ovat myös musta aivan käsittämättömiä. "Suhteella ei oo tulevaisuutta, jos et kuse sun äijän jaloille vapautuneesti nauraen!" & "Tosirakkaus on sitä, kun lääsätään suolentoiminnasta aamupalapöydässä!". Kaikki ihmiset eiväät ole tottuneet sellaiseen, enkä ymmärrä miksi pitäisikään tottua, jos sen tuntee epämukavaksi keskustelunaiheeksi. Kaikkia vaan ei vältsiti huvita eritellä vessareissujen tuloksia. On eri asia mainita kumppanilleen ruokamyrkytyksestä, kuin mässäillä paskalla ja kehuskella, että kuinkas ihanan avioimia me ollaankaan!

Joillain ihmisillä on myös näitä tällaisia tekstiviesti- ja puhelukiintiöitä, joilla määritetään suhteen laatu ja lujuus ällistyttävällä tarkkuudella. Jos kultsu ei soita päivään tai pariin, niin on vähintään ero vireillä ja sukupuolielimet sotkussa kolmannen pyörän vehkeisiin. Tälle kännykkäjengille mä olisin varmaan seurustelevana ihmisenä täydellinen kauhistus päivien mittaisien yhteydenpitotaukojeni kanssa. Jos kumppani on jossain parin päivän reissussa, niin mä en todellakaan kaipaa mitään tuntien puhelimessa sössöttelyä ja höpsöttelyä. Jos on asiaa, niin toki saa pistää soittaen, mutta ylimääräistä löpinää ("Öö tota joo.. tota... öö... joo kalalokin näin...kai... oot rakas... ikävä tuli ku.. öö..näin sen kalalokin" ja plaaplaaplaa, oliko muuta?) minä en tarvitse. Pari viestiä ja asiapainotteiset puhelut riittää. Jos joku tykkää höpötellä niin antaa palaa, mutta mua varten sellainen ei ole.





JOTEN ystävät rakkaat pienoiset: kertokaa yksinkertaisesti paskimmasta parisuhdeneuvosta tai rakkausviisaudesta, jonka olette joltakulta saaneet.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

karkumatkalla

Mä olen käännellyt ja väännellyt tätä asiaa mielessäni vuosia, enkä ole päässyt kummoisenkaan johtopäätökseen: miksi teinit karkailee? Toki ymmärrän, että joskus on pakko ottaa ja lähteä kodistaan oman turvallisuuden vuoksi. Kaikilla ei ole lämmintä ja rakastavaa kotia, jossa olla, ikävä kyllä (eikä se ole edes karkaamista, jos joutuu poistumaan, koska pelkää). Mutta mä rohkenen epäillä suurimman osan teini-ikäisten karkailusta olevan jostain muusta kiinni, kuin hankalista kotioloista.

Kesustelupalstoilla uhotaan että mää otan mun lyiivytoonini ja lähren, ja riitatilainteissa vanhempia uhataan karkaamisella. "MÄÄ LÄHEN ENKÄ TUU TAKAS, TE OOTTE NII PASKOI!"  Tossut vilahtaa oven välistä ja neiti näppärä on tiessään. Mun mielestä se ei viesti varsinaisesti turvattomuuden tunteesta, vaan jostain ihan muusta. Ja lehdissä sitten etsitään näitä karkulaisia valokuvien kera, että missä yläkoululainen Liina-Leena ja kumppanit nyt pyöriikään.

Onko se halu herättää äidissä ja isässä huolen? Että lälläslää, tää likka (JOOJOO, myös pojat harrastaa tätä!) otti ja lähti, että murehtikaa te köntykset ittenne sairaalakuntoon? Vai lähdetäänkö karkumatkalle suuremman huomion takia? Että mua etitään oikein Iltalehtee myöten ja Facebookissa pyörii satoja kertoja jaettu äidin huolta tihkuva etsintäkuulutus, vähänks messevää! Meigä o julkkis!

Eikö tuohtunut teini-ikäinen hoksaa toiminnallaan rikkovan aika lahjakkaasti välejä ja luottamusta perheeseensä? Onko mieli niin kiivas, ettei mieleen juolahda, miten huolissaan ympärilläolevat ihmiset ovat? Kuinka isot joukot etsii, kaipaa, pelkää? Mä ainakin häpeisin itseäni rankasti, jos jonkun riidan, tyyliin "mutsi ei päästänyt festareille"-kinan jälkeen mua etsitään nettiä ja lehdistöä myöten.

 Vai onko kyseessä isompi ongelma, jota ei osata ottaa tosissaan? "Teini ny otti nokkiinsa, kyllä se sieltä viä kotio palaa, mitäs se routa porsaalle tekeekään, heh heh".  Pidetään sitä kakaroiden muoti-ilmiönä, vaikka sen takana olisi paljon enemmän? Vai onko se pelkkää muotia ja huomionhakua? Vai onko se hätähuuto? Onko syy  varsin yksinkertainen, vai hyvinkin monen tapahtuman ja kokemuksen yhteenpunoutuminen ja seuraus siitä? Kertokaa mulle! Kun mä olen teini-ikäisenä ollut vihainen, mä olen paiskassu huoneeni oven kiinni ja mököttänyt; en mä olis uskaltanut lähteä omille reissuille.

Joten sinä, joskus karkumatkalle suutuspäissäsi lähtenyt: miksi teit sen? Ja mitä seuraamuksia oli?


tiistai 7. tammikuuta 2014

koukussa

On työnarkomaaneja, alkoholisteja, tupakoitsijoita, liikuntahulluja, peliriippuvaisia, kyltymättömiä seksiaddikteja... Listaa erilaisista riippuvuuksista voisi jatkaa loputtomiin. Kaikkeen voi jäädä koukkuun, niin tatuointeihin, ripsenpidennyksiin, huumeisiin tai shoppailuunkin. Ympärillä on koko ajan valtavasti virikkeitä ja entistä enemmän mahdollisuuksia addiktoitua - ja suureen osaan riippuvuuksista saa myös täyden hyväksynnän niin läheisiltä kuin yhteiskunnaltakin.

Harvapa katselee punttisalilla ympärilleen samanlailla kuin kasinolla tai kuppilassa, etsien koukuttuneita reppanoita. Pakonomaisuutta ei osata yhdistää terveellisiin tai viattoman tuntuisiin harrastuksiin, vaan lähinnä pulloon, pilleriin tai pelipolettiin.  Sama homma on terveellisen ruuan suhteen - kyllä mun mielestä voidaan puhua pahanlaatuisesta riippuvuudesta, jos joutuu ottamaan omat porkkanat ystävän häihin tai juhlapäivälliselle.

Entäpä shoppailu ja itsensä koristaminen sillä sun tällä lisäosalla? Muotiblogit, naistenlehdet ja tv-ohjelmat kehoittavat koko ajan rivien välistä vaikutusalttiit nuoret naiset ostamaan lisää ja lisää, ja ympäröimään itsensä korkokengillä, pitsimekkosilla ja huiveilla. Verenmaku suussa etsitään jotain ostettavaa, ihan mitä vaan, edes pientä ja halpaa. Kunhan saisi tuntea itsensä edes hetken ajan tärkeäksi kantaessaan vaatepuodin paperikassia kainalossaan! Ja ulkopuolinen näkee tilanteen tavallisena mukavana shoppailuhetkenä, ei ahdistavana, pakonomaisena toimintana.

Riippuvuuksista tämän hetken varmaan eniten nousussa oleva on tämä somen mahdollistama hyväksynnän hakeminen tykkäyksin, kommentein ja kaiken maailman sydän-painikkein. Ollaan täysin kasvettu kiinni Instagrammiin, Facebookiin, Twitteriin, omaan blogiin, erilaisiin keskustelusivustoihin ja foorumeihin. Vaikka ollaan olevinaan niin helvetin itsenäistä ja yksilökeskeistä sakkia, niin sen profiilikuvan tykkäykset vaan tuntuu merkitsevän aika paljon monille, joillekin jopa liikaa.

Pahinta on, että tämä postaus on pintaraapaisu, jos edes sitä. Maailmassa on valtavasti ihmisiä koukussa solariumiin, nenäsumutteisiin, virvoitusjuomiin ja vaikka mihin. Mutta ihmiset kiinnittävät huomionsa vain tiettyihin addiktioihin. Tietenkin. Koska liikunta-addikti on urheilullinen, työnarkomaani kova painamaan hommia ja sairaalloisesti itseään ehostava nainen vain pitää huolta itsestään. Mutta juoppo on juoppo ja nisti on nisti!

Mä en loppujen lopuksi enää tiedä mikä on pahinta, polttaa keuhkonsa kasaan, vai kalastella tykkäyksiä kuvalleenkeinoja kaihtamatta? Iskeä rahansa pelikoneeseen, vai shoppailla luottotietonsa poskelleen?



maanantai 6. tammikuuta 2014

vastaukset kysymyksiinne, olkaattes hyvät

Mistä saat idean näihin postauksiin? :-) Heittävätkö kaverit ideoita, vai tuleeko ideat esim.normaalista arjesta?
 ✿ Joko jostain arkipäiväisestä asiasta juolahtaa postausaihe mieleen tai sitten (useimmiten) lukijat vinkkaa. Periaatteessa omia aivoja ei tarvi ihan hirveesti käyttää postausaiheiden suhteen, kun on niin aktiivinen lukijakunta.

Kerro sun tän hetkisestä treenaamisesta! Noudatatko jotain saliohjelmaa, millaista? Kuinka usein käyt salilla? Miten seuraat kehittymistäsi?
✿ Tismalleen tällä hetkellä on menossa tauko flunssan takia... (oon ihan poruilla tästä viiden päivän makaamisesta). Mutta viisi kertaa viikossa tulee käytyä ja puuhasteltua ihan oman (kaksijakoisen) ohjelman mukaan. Toki olisin paljon paremmassa kunnossa, jos olisin asiantuntijalta koskaan ottanut apuja vastaan esim. ohjelman suhteen, mutta oon vähän "MINÄ ITTE, EI TARTTE AUTTAA!"-ihminen joka haluaa itse kokeilla ja touhuta. Mutta eihän mulla todellakaan ole mikään fitness-elämä muutenkaan mielessä, harrastan ihan perusliikuntaa mitä muutkin tavalliset ihmiset, joten siinä pärjää ihan omin nokkineen. Kun painoa tiputin, otin kuvia ja toki vaa'an avulla seurasin kehitystä, mutta nyt kun vaan ylläpidän kuntoa, niin tulee vähmmän seurailtua. Nyt kyllä täytyis alkaa skarpata ja kokeilla pääsiskö kesäkuntoon. 

demitätkö tai oletko koskaan demittänyt
 ✿ On mulla joskus tunnukset ollu, mutten tiiä, että onkohan niitä enää edes olemassa. En kyllä oo koskaan ollut aktiivinen demittäjä tai tehnyt intohimoisesti keskusteluja. Mutta edelleen luen melkein päivittäin poikaystävädraamat ja pettämissotkut sieltä, varsinkib nyt ku olin kipee, niin aika kulu hyvin leppoisasti Demi.fi:ssä!

Kuka on sun lemppari disney prinsessa ja miksi?
 ✿ Jasmine, koska se on ainoo jolla on vähän edes omaa tahtoa. Ne muut on aivan nyrkillä tapettavia eukkoja.

noloin tilanne, johon oot joutunu?
 ✿ Voi veljet, musta tuntuu että oon jossain Mr. Bean-tilanteessa joka helvetin päivä, etten enää ees tiä mikä on noloo ja mikä normaalia. :D No, oli aika noloo mennä joskus ensiapuun, kun sheivasin sääreeni niin ison haavan, joka vuosi verta yli viisi tuntia Niagaran lailla.

Miks et tee ikinä videopostauksia?
 ✿ Mä jätän sen niille joilla on taitoa, motivaatiota ja kutsumusta siihen. Mä mieluummin kirjoitan, kuin olen koomikko.

Kuinka monta banaania syöt viikossa?
 ✿ Joskus en yhtään, joskus taas pari. En ole varsinainen banaanin ystävä.

Oletko pihi?
✿ Olen, ainakin joissain asioissa. Kyttään kilohinnat ja oon muutenkin jäätävä tarjoushaukka. Mutta sitten toisaalta voin hetken mielijohteesta tilata jonkun vaatteen tai dvd-boksin, jos vaan tulee sellainen fiilis.

Millaiset ovat lempikenkäsi?
✿ Eräät mustat peruskorkonilkkurit tai sitten lenkkitossut. Mä en ole varsinainen "kenkäfriikki" (hyi saatana mikä sana), vaan tykkään rennoista vapaa-ajan kengistä.

Voiko vuodesta 2014 tulla hyvä?
✿ Toivon, että tuleekin. Toki aina voi tapahtua mitä vaan kamalaa, mutta pidetään peukkuja, että kaikille tulisi elämisen arvoinen ja kokemusrikas vuosi. Ainakin edellytykset hyvään vuoteen löytyy varmaan useimmilta.

kumpi tuli ensin, muna vai kana?
 ✿Mulle on yks lysti!

TOP-3 Sarjat mihin oot niin koukussa että melkein hävettää? :D
 ✿ Teiniäidit, Rillit huurussa ja jollain sairaalla tavalla myös My big fat gypsy wedding on sellainen...

jos joutusit jättämään nykysen elämän taakses, missä päin maailmaa alottasit puhtaalta pöydältä?
✿ Jos Suomessa saa pysyä, lähtisin Lappiin! Jos pitäis vaihtaa maata, niin en mä kovin kaus uskaltais lähteä. Ehkä menisin Tallinnaan :D En oo ihan sellainen "meen losiin ja must tulee tähti!11"-elämästä haaveileva ihminen.

Jos muuttaisit muumilaaksoon, mikä hahmo olisit? Miksi?
✿ Jos siis pitäisi hypätä joskun jo olemassaolevan hahmon rooliin, niin kai se olis Nipsu. Määkin oon pelkuri, jolla on pohjaton maha.

Oletko suunnitellut opintojen jatkamista vai pysytteletkö työelämässä?
 ✿ Tykkään opiskelusta ja haluan ehdottomasti kouluttautua lisää! Sairaanhoitaja ei ainakaan tässä vaiheessa tunnu realistiselta ajatukselta, ja se on mun mielestä ammatti joka vaatii enemmän työkokemusta (eikä se oikein mua käytännössä kiinnostakaan suuremmin), joten ehkä muistihoitajaksi kouluttautuminen olisi seuraava etappi. Ja kyllähän mulla on haaveita mm. liikunta-alan suhteen. Mutta jos nyt töitä tekis ensin ja sitten lähtis lukemaan!

Jos saisit valita Suomeen yhden uuden lain, mikä se olisi?
✿ Rikosoikeudellinen vastuu saisi olla jo 13-14-vuotiaalla, ja nuoren rikoksentekijän tulisi korvata vahingot esim. tekemällä töitä. Ei niin, että äiti ja isi maksaa sakot. Jos 14-vuotias Tsyge on kova jätkä rikkomaan vaikka kioskin ikkunoita, niin kyseinen jätkä on myös kyllin kova keräämään pari viikkoa roskia koulun jälkeen.

Lempivuodenaika, -väri, -eläin, kaupunki Suomessa ja maailmalla, -poliitikko, -julkkis, -laulaja, -vaatekauppa ja -vuorokaudenaika? :)
✿ Kevät tai se kesän helteisin hetki, vaaleanpunainen on väreistä kestosuosikki, muut lempivärit vaihtelee vuodenajan mukaan , kaupungeista tykkään Suomessa useammastakin kaupungista Lapissa sekä kesäisestä Kuopiosta, ulkomailla Honolulu on lemppari, poliitikoista en osaa ketään suosikkia nimetä, julkkiksistakaan en osaa lempparia sanoa, laulajasuosikki on varmaan Erikksonin Anna uusimman tuotantonsa kanssa, lempparivaatekauppana toimii Stadium ja H&M ja olen ehdoton aamupäiväihminen! Huh, sainpas kaikki samaan lauseeseen. :D

Noloin asia, mitä oot tehnyt?
✿ En oikeesti kehtaa kertoa. :D Toikkaroin niin paljon koko ajan, että niitä nolouksia sattuu muutenkin koko ajan.

Minkälaisessa paikassa työskentelet hoitsuna?
✿ Vanhusten parissa. :)

Mitä katsot tv:stä?
✿ Yllä mainitsinkin jo suosikkini. Ja nyt mä jäin koukkuun vielä Solsidaniinkin...

Treenaatteko Petjan kanssa yhdessä?
 ✿ No joskus käydään lenkillä, mutta kyllä se puuhaa omiaan ja mä omiani. Se on enemmän joukkuelaji-ihminen ja mä taas en tykkää sellaisesta niinkään. Salilla käyminen ja lenkkeily on mun omia juttuja.

Hauskin hakusana, jolla blogiisi on tultu?
✿ Hauskimmasta en tiä, mutta usein mun blogiin tullaan hakusanojen "teini ilman housuja" siivittämänä. MITÄ?

mikä on mielestäsi vuoden 2013 turhake ?
✿ Toi kapselikahvinkeitinvillitys ihmetyttää mua. Miksei voi keittää normikahvia? Mikä siinä on niin hankalaa?

Mikä on kengänkokosi?
✿ Oliskos kolmeseiska lähellä totuutta, veikkaisin näin.

Poltatko?
✿ Sähkötupakkia. Nyt tosin siitäkin pidän neljättä päivää taukoa. Eli en mikään kovinkaan nikotiiniriippuvainen ole.

Uskotko jumalaan?
✿ En. Maksimissaan uskon, että on jokin/jotain mitä ihminen ei voi ymmärtää tai nähdä, mutta mitenkään uskonnolliseksi ihmiseksi en voi itseäni sanoa.

Onko sulla sisaruksia?
✿ 10 vuotta nuorempi "pikkuveli" (mua pidempi, isompi, leveämpi, voimakkaampi...). Se on mun ykköne!<3

Haluatko joskus lapsia?
✿ Kyllä mä aika varma olen, että haluan. Maksimissaan kaksi. En aio ryhtyä synntyskoneeksi tai perustaa suurperhettä.

Tykkäätkö eläimistä?
✿ Täytyy myöntää, että enpä oikein. Siis lemmikkieläimistä. Luontodokumentit eläimineen taas on aivan parasta! Mutta koirat ja kissat ja muut.... ei meille, kiitos.

sun poliittinen suuntaus?
 ✿ Kysyin Petjalta "onko mulla sun mielestä poliittista suuntausta?" johon hän vastasi "no enpä ole saanut selville" (ilmeisesti se on itsekin yrittänyt selvittää sitä kaikki nää vuodet). :D Otaksun, että alati muuttuvan mieleni takia mun on hyvin vaikea päättää tai omaksua vain yhtä poliittista suunatusta.

inhokkiruoka? 
✿ KALA!

millaista elämäsi voisi olla viiden vuoden kuluttua?
✿ Toivottavasti on se omakotitalo jollain saralla olemassa tai edes suunnitteilla ja olisihan se lapsikin kiva asia. Ja niin edelleen. Sellaista peruselämmää toivon ja odotan. Toisaalta taas mun tuurilla mä mahdollisesti asun yksin jossain yksiössä ja juon kaljaa työttömänä.

seuraatko putousta, jos kyllä niin mikä on kaikista parhain sketsihahmo kautta aikojen?
✿ Lopetin vuosi-pari sitten, kun samat läpät tuntui kiertävän viikosta toiseen ja kaikki "improvisoitu" oli niin käsikirjotettua, että Kaunaritkin jää kakkoseksi. Se ime parsaa-jätkä oli ihana.<3

saako sua tulla moikkaan jos sattuu näkemään?
✿ Toki! Toisaalta mua ei voi nähdä missään, kun oon joko kotona, töissä tai mahdollisesti salilla. Joskus käyn kaupassa. :D

 millaisista ihmisistä tykkäät ja millainen ihminen sä itse oot?
✿ Tykkään huumorintajuisista ihmisistä, joilla on itseironiaa. Avoimet ja rehelliset ihmiset, jotka sanoo asiat suoraan on myös lähellä sydäntäni. Itse mä oon tällanen itkupilli ja kitisijä.

mikä on sun lempiblogi?
✿ MYÖNNÄN. Kaikki shokeeraavat teiniäitiblogit.

onko sulla lempinimiä?
✿ Kotona Petja käyttää Nepaa ja sen väännöksiä. Sitten kaikki Jepat, Jenpat, Jenskut, Jennukat yms. päälle.

Eiks Sheldon ookkin ihana?<3
✿ ON. Mä tunnen niin suurta sielujen sympatiaa hänen kanssaan.

Koska naimisiin?
✿ Juuri puhuttiin tänään aiheesta. Meillä on erimielisyyksiä vähän, joista meidän täytyy ensin päästä sopuun. :D

Minkä biisin laulaisit karaokessa? Miksi juuri se?
✿ No mä en osaa laulaa sen paremmin kuin hengityskoneessa oleva harakka, mutta jos pakko olisi, niin joku äärimmäisen helppo suomalainen kipale. 

Luonteenmäärittelykysymys: kinkku vai juusto päälle?
✿ En syö kinkkua, mutta silloin harvoin kun laitan metukkaa leivälle, se pitää piilottaa juuston alle.

Tiedätkö mitä ovat pullip-nuket? Mielipide googlauksen jälkeen?
✿ Mä en oo yhtään nukkeihmisiä, niin en aio kommentoida asiaa tarkemmin. :D

en oo blogia lukenu ihan kannesta kanteen (en tiiä ootko tästä kirjottanut), mutta näätkö punaista pelkän fitness-sanan kohdatessasi? Tai somen loputtoman bikini-progress-kuvavirran tunkiessa silmistä sisään?
✿ Kyllähän tohon pelleilyyn alkaa jo vähän silmä kyllästyä. Lehdissä on koko ajan ihan perusmuikkeleita koohottamassa fitness-elämistään ja plaaplaa jeejee jalkaprässi sitä ja haukkari tätä. Odotan innolla jo seuraavaa hysteriaa. Se voi olla mun mielestä joku vyötäröttömien ihmisten muotisuuntaus, terveisin nimimerkki "tasapaksu-91"

mikä on sun lempi-
sana? ✿ emmää
kirosana? ✿ v-sana
juoma? ✿ vesi
ruoka? ✿ jaahas nyt päästiin asiaan! Lihapullat, lanttulaatikko, pinaattikeitto munalla, jauheliha, kaurapuuro, smoothiet, satsumat, viili, rahka, salaatit...

KIITOS KAIKILLE KYSYJILLE! PUSPUS


namnam

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Onnea Leijonat!

Käsittämättömästä tuomaripelistä huolimatta Leijonat juhlii maailmanmestaruutta tänään! Suuuuuuuuret onnittelut pojille - ja kiitos illan jännitysnäytelmästä!

Saa olla ylpee pikkujellonista; ihanaa pojat, ihanaa!

biisilista tälle vuodelle

Monet biisit on täydellisen vanhanaikaisia, eivätkä ollenkaan sovi nykyradioon. Mutta tuttuun tyyliin hätää ei ole, koska Jenni jelppaa kappaleet tälle vuodelle.

"Mä peukutan sua niin että halkeet" (Juha Tapio - TSNEH)

"...ja selfie-kuvia, sinun Instagrammissa,
ne mieleen toivat paljon muistoja"  (Mamba - Valokuvia)

"Pidot jatkui yössä, oli mestaaja työssä
Lolan thigh gap helskytti postia vyössä, Lola" (Popeda - Lola)

"Voi kuinka swag on tuo nainen,
kuka hän on ja mistä tänne saapui?" (Kaseva - Stripteasetanssija)

"Älä ragee mulle, älä ragee mulle" (Samuli Putro - Älä huuda mulle)

"Yolo!!111 Kuka toiste tänne tahtoisikaan" (Irina - Minä)

"Stalkkaan autiota hiekkarantaa, ajatukseni mut kauas kantaa" (Katri Helena - Katson autiota hiekkarantaa)

"Hyppää kyytiin ja kaikki on
Vielä mahdollista
Ajetaan mautolla, paetaan
Niinkuin oltaisiin hahmoja elokuvista" (Pariisin Kevät - Matkalla etelään)

"Fobba ajaa sinisellä autolla, uaa, sinisellä autolla
Fobballa on pillit katolla, uaa, pillit katolla" (Eppu Normaali - Poliisi pamputtaa taas)

"Hän on nahkatakkinen lissu, sama lissu on nähnyt helvetin" (Dingo - Nahkatakkinen tyttö)

"Mä olin puumanainen hunningolla" (Erin - Vanha nainen hunningolla)

 "Kun ekan kerran me tavattiin instas, enpä ois sitä arvannut...." (Jukka Poika - Siideripissis)

(Myös Jukka Pojan olisi syytä vaihtaa nimensä Jukka (Es-)Jonneksi. Ihan vaan sillai katu-uskottavuuden takia.)


Leppoisaa sunnuntaita ihanat!

(Pahoittelen postauksen kuvattomuutta, mutta naputtelin tämän iPadilla koneen sijaan, eli kuvamatskua ei ole)

lauantai 4. tammikuuta 2014

ketterä plikka

Monet naiset ovat sulavaliikkeisiä, ketteriä ja hallitsevat kehonsa. Huonekalujen väistely, erilaiset askelsarjat ja kaikenlainen linjakas sipsuttelu sujuvat vaivatta kepeästi askeltavilta leideiltä. Muutenkin naisten otteet ja liikehdintä ovat erilaisia kuin Jarmojen ja Heikkien; kepeämpää, sointuvampaa, suorastaan sulokasta. Ja sitten on tällaisia Jennejä, joiden kävely on kuin humalaisen kanan askellusta, esineiden tahaton tuhoaminen arkipäivää ja kaikenmaailman haavereita sattuu enemmän kuin ensiavussa olisi aikaa hoitaa.

Mä olen todella tumpelo ämmä. Ei ole kerran tai kaksi päivässä, kun tämä nainen vetää ovea/seinää/tuolia/sohvaa päin, kun vauhtia on liikaa, lattia liukas ja jalassa villasukat. Tähän kun yhdistetään täydellinen kömpelyys ja vasemman puolen lonkka"vika", niin ai että! Maljakot putoilee koriste-esineiden kanssa kilpaa, kun mää tuun perseeni kanssa ja otan vähän osumaa kirjahyllyn kylkeen. Hirveen kiva olis käydä pienissä putiikeissa lasiesineitä ihailemassa, mutta niin rahoissani ole, että olisi varaa vetää hyllytolkulla tavaraa alas harha-askelilla.

Eikä tää lopu tähän. Kaikki muukin tavaroiden käsittely on mulla hyvinkin kömpelöä. Puukot on mulle ehdoton ei, samoin sakset. Myös ongelmia on tullut lasien, peilien, metallisten käsisaippuapidikkeiden, ihokarvahöylien ja muiden - minun tapauksessani - teräaseeksi luokiteltavien esineiden kanssa. Useamman kerran sitä on tullut poikettua EA:ssa liimattavana, tikattavana tai muuten vaan teipattavana, kun olen harjoittanut jotain aivan arkista, mutta mulle ilmiselvästi liian vaarallista toimintaa.

Koti on se vaarallisin paikka mulle (itseasiassa töissä mulle ei satu juuri mitään muuta, kuin sitä perinteistä ovenpieliin törmäilyä). Jos ei verta tirsku, niin varpaita murtuu ja paikat on mustelmilla. Ja tokihan suurin osa mun äksidenteistä sattuu mun ollessa yksin - ja mielellään mahdollisimman paskamaisessa tilanteessa. Esimerkiksi vaikka perunat palamassa pohjaan tai sauna tulessa. Kai se on tuovinaan jotain lisämakua elämään. Vähän jännitystä!

Luojan kiitos mä en harrasta mitään lihanleikkaamista tai metsurinhommia. Tai kuulu ompeluseuraan. Jälki voisi olla aika... rumaa.

Te ette tiedä, kuinka pahaa jälkeä näillä voi saada aikaan.

perjantai 3. tammikuuta 2014

mitäs tänään tulee tv:stä? no paskaahan sieltä tulee

Pahoittelen heti alkuun postauksen sekavuutta - sille on kylläkin (hyvä?) syy: kamala flunssakuume yhdistettynä vihaan ja inspiraatioon.
 
MUTTA KUN MÄ ALAN OLEEN TOSI KYPSÄ! Mä oon ollut sängyssä nyt pari päivää ja voin kertoa, että televisio ei ainakaan mua ole viihdyttänyt sitten pätkän vertaa. Tokihan tuosta ohjelmatarjonnasta saisi jotain irti, jos nauttii viiden tunnin ruokaohjelmamaratoneista, jenkkien käsikirjoitetuista "reality-ohjelmista" tai jatkuvista mainostauoista. Mutta kun mää en nauti.

Nykyään tv-tarjonta menee jokseenkin näin:
8:00-14:00 ostoskanavia
14:00-17:00 ohjelmia tyyliin "random-Mirja leipoo muffinseja", "häät anopin tavalla", "mieletön lihavuusleikkaus" ja " USAn huutokauppakingit"
17:00-21:00 laulukilpailuja, kokkikilpailuja, sitä sun tätä idolssia ja eksfaktoria. Kaikilla kilpailijoilla on traaginen tausta ja laulu/tulennielentä/tanssi/munakas tulee suoraan sydämestä.
21:00-24:00 ohjelmia, joissa nussitaan, tapetaan, kidutetaan, taistellaan pahaa voimaa vastaan ja selvitetään megaluokan rikoksia pelkällä päättelykyvyllä ja isoilla tisseilla. Ja sitten taas vähän tapetaan.

Loppuyö sitten tuleekin jotain "niinku arvaa mikä täs kuvas on, siis oon teijjän kaa koko yön niinku"-chatteja ja -visailuja.

Mikä piru siinä on vaivalloista luoda hyvä tv-sarja jota tähdittää oikeat näyttelijät (ei esim. BB-tähdet tai Rakkaudella katettu-osallistujat)? Tokihan se on halvempaa ja helpompaa ottaa kaiken maailman urpoja ilmaiseksi tekemään itsestään hölmöjä ja kisailemaan kaiken maailman kukkuluuruu-ohjelmiin ammattilaisten sijaan. Mutta silti! Eikö kenelläkään ole intohimoa luoda hyvää kotimaista tv-sarjaa? Tv-kanavia ja ohjelmatarjontaa satelee koko ajan lisää, mutta kun sisältö on vuorokauden ympäri ruokaohjelmia ja pissiksiä häämekoissa, niin ei kyllä ihan hirveästi tee mieli istahtaa sohvalle näköradion eteen.

Noi Putous-heppujen ohjelmatkin alkaa pikkuhiljaa kypsyttää mua. Eikö Suomessa ihan oikeasti ole muita ammattinäyttelijöitä, kuin Rikut ja kumppanit? Joka kanavalla samat naamat vuodesta toiseen. Joo, onhan ne hauskaa ja osaavaa sakkia, ei siinä mitään. Mutta liika on hei liikaa! Sama ku söis kuukaudesta toiseen pelkkää leipää ja yrittäis olla kyllästymättä.

Onneksi jotain hyvää vielä tv:stä tulee (Rillit huurussa!) ja elokuvat ja sarjojen dvd-boksit eivät ole jäätävän kalliita (sarjasta tai leffasta toki riippuen) netistä tilattuina, ettei ihan vielä tarvitse koota meidän telkkareista kahden tv:n kokkoa takapihalle. Mutta läheltä kyllä liippaa. Käsi käy jo tulitikkurasialla.


Jokin on pielessä, jos Hauskat kotivideot menee mun lempiohjelmien top kymppiin.



kysynny!


torstai 2. tammikuuta 2014

Tosifani ja ylpee siit

Lukaisin tossa Facebookissa uuden Justin Bieber-leffan mainoksen alla olevia kommentteja ja täytyy sanoo, että veti aika hiljaiseksi. Nyt mä tiedän, mitä tosifanius on...

Ensinnäkin tosifani laittaa joka helvetin latin kaikenmaailman idolipussilakanoihin, fanipaitoihin ja muihin oheistuotteisiin kynistä mukeihin. Jos sulla ei sitä Bieber-penaalia tai Twilight-tarrasarjaa ole, niin ethän sä mitenkään voi olla true fan. Sä oot vaan joku messissä roikkuva feikki-ihailija. Kato kun tosifanin tunnistaa materiasta.

Tosifani myös tallaa tällä maapallolla ainoastaan ihailunsa kohteen ansiosta. Ei väliä, vaikka ruoka loppuisi ja kolera ja kuppa leviäisivät kulovalkean lailla, teinitähdet ja Hollywood-komistukset pyörittäisivät maailmaa!  Olis kieltämättä hauska tietää, kuinka monen nuoren naishenkilön elämän mm. Justin Bieber, Brad Pitt, Zac Efron tai vaikka Backstreet Boys ovat pelastaneet pelkällä olemassaolollaan. Vaikka mun täytyy kyllä myöntää, että mua elämässä eteenpäin tönää ihan muut asiat kuin toivo idolin kohtaamisesta tai ihailun kohteen twiitit, mutta kukin tyylillään.

Joissain tapauksissa fanittaminen ja idolin palvonta menee sinne tyhmyyden puolelle. Ja kyllä mua välillä inasen vituttaa sellaiset tosifaneista tosifaneimmat, jotka olettavat olevansa jotain erityistä sakkia, kun osaavat luetella idolinsa sisarusten syntymäajat ja ensimmäisen studioalbumin kappaleet aakkosjärjestyksessä. Jes ja vau! Mahtavaa, että sulla on aikaa noinkin merkittäviin harrastuksiin! Toisaalta, mitä sitä ei tekisi todistaakseen olevansa superstaran superfani.

Ja sitten haaveillaan kohtaamisesta keikan jälkeen, jossa katseet kohtaavat ja rakkaus leimahtaa vaasalaisen lukiolaistytön Leenan ja miljonäärimegatähden välille. Tapetoidaan huone jonkun uppo-oudon laulajatähden kuvilla ja uskotaan henkeen ja vereen, että kuva idolista marisätkä suussa on pelkkää kuvamanipulaatiota ja mustamaalaamista. Ja jäädään pois koulusta kotiin itkemään hysteerisesti, kun idolin koira kuolee traagisesti vanhuuteen. Tietenkin. 

Kaikkein huvittavimpia on nää fanit, jotka oikeasti kuvittelee tuntevansa ihailunsa kohteen parin haastattelun ja cd-levyn perusteella. "Se laulo rakkaudesta, sen on pakko olla symppis ja aito ja ihana ja välittävä ja hauska!!!" tai "Se sano lehdessä, että fanit on sille tärkeintä, sen on pakko olla totta kun se sanoo hei niin!!!". HALOO, TODELLISUUS KUTSUU!

Mun mielestä ihailussa ei ole mitään pahaa - päinvastoin, on helvetin hyvä jos nykypäivänä ihmiset osaa vilpittömästi ihailla muutakin kuin omaa persettään. Kyllä mäkin ihailen joitain julkisuuden henkilöitä ja katson heidän tähdittämät elokuvat ja kuuntelen uusimmat kipaleet. Mutta ei mun täydy ostaa Vin Diesel -selänrapsutinta tai Sheldon Cooper-vedenkeitintä todistaakseni, että hei mä oikeesti tykkään noista tyypeistä! 


Ps. Kerro hauskin tarina överistä fanittamisesta - mä tiedän, että noin isoon lukijajoukkoon varmasti mahtuu huvittava tarina pyörtyilevästä Michael Jackson-fanista tai tyypistä, joka myi omaisuutensa Brad Pittin nenäliinasta.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

lupauksia lupauksia

Mulla on ristiriitaiset ajatukset uuden vuoden lupauksista; toisaalta kiva että voi päättää jotain ja aloittaa puhtaalta pöydältä, toisaalta taas monet lupaukset vain viestivät selkärangattomuudesta ja ovat suorastaan kohtuuttomia. Miksi ylipäätään lupaillaan sitä sun tätä karkkilakosta tipattomaan? Ja miksi ne lupaukset harvoin pitävät?

Esimerkiksi kuntosaleilla on helvetti irti tammikuussa, kun joka toinen tallaaja on päättänyt treenata itsensä kesäkuntoon ja punttisjääsenyydellä ilmeisesti sitten ne kilot sitten karisevat. Meinaan sen ensimmäisen kuukauden jälkeen taas hiljenee, kun ihmiset menettävät motivaationsa ja muistavat että on se pulla vaan parempaa kuin penkki.

Tipaton tammikuu on kans sellainen ääliökeksintö, että morjes. Eikö ihmisillä ole sen vertaa selkärankaa ja tahtoa, että pystyvät kontrolloimaan juomistaan ilman täyskieltoa? Onko vaikeaa ottaa vain se yksi lasi viiniä ruuan kanssa, vai lähteekö löysäpunteilla lapasesta ilman tipatonta? On se joo kiva, että joku viimeisen päälle viinalla maksansa marinoinut heppu laittaa korkin kiinni kuukaudeksi - mutta mitäs kuukauden jälkeen tapahtuukaan? Vedetään käsittämättömät perseet koko kuun edestä ja jatketaan dokaamista vanhaan malliin? Ja hei haloo, onko kuukausi ilman viinaa ylipäätään joku uskomaton suoritus? Mä en ainakaan kovinkaan montaa kyyneltä vuodattaisi, jos neljään viikkoon en "saisi" juoda.

Herkku- ja karkkilakot on kans siinä rajoilla, että onko järkeä vai ei. Samaa kysyn kuin edellisessä pätkässä: eikö pysy kontrolli muuten, kuin täyskiellolla? Vai onko se jotenkin arvostettava suoritus, kun jäättää pullat ja sipsit tietyksi määräajaksi pois ruokavaliostaan? Pitäisikö sellaista ihmistä kunnioittaa ja ajatella, että voi veljet kuinka vahva ihminen! Kuinka se pystyy? Uskomaton itsekuri!  Olisinpa yhtä voimakas luonne kuin hän, joka kieltäytyy tarjotusta suklaapalasta!

Itse henkilökohtaisesti mä en ymmärrä mitä pahaa on joskus ottaa pulla kahvin kanssa tai napostella elokuvissa karkkia. No, enhän minä muista tiedä, mutta mä en ainakaan mene niin sekaisin suklapatukasta tai sipsitarjoilusta, että lähtisi käsistä ja söisin sitten lähikaupan herkkuhyllyt tyhjiksi ja lappaisin paniikissa kaksin käsin  sokerit ja siirapit kaapista naamaani. Vaikka mä olenkin kauhea herkkurotta, niin en mä silti ole vieläkään mihinkään sokerihysteriaan menehtynyt tai syönyt itseäni hengiltä jossain ruokamaniassa, vaan osannut hillitä itseni ja karkinnälkäni. Ilman lakkoja.

En siis voi käsittää koko lakkoiluhomman ideaa. Voihan sitä nyt olla muutenkin syömättä hyvää tai ottamatta sitä mallasta ilman lakkoja ja kuureja? Tai herkutella ja nauttia alkoholia sillä kuuluisalla kohtuudella? Eikä vetää tiettyä määräaikaa nollatoleranssilla ja sen jälkeen räjäyttää potti sokeri- tai viiniövereillä.

Mutta sitten on niitä lupauksia, jotka ovat pelkkää plussaa vaan ja joiden myötä on ihanaa aloittaa uusi vuosi. Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen on aivan mahtava päätös ja mikäpäs olisikaan parempi ajankohta aloittaa savuton loppuelämä, kuin uusi vuosi! Tai muut terveyteen liittyvät lupaukset, jotka ovat tarkoituskin pitää ja jotka eivät unohdu kahdessa viikossa - siis sellaiset elämäntapasaneeraukset, jotka tulee omaksua osaksi elämää. Esimerkiksi ruokavalioremontti, uusi liikuntaharrastus, kolesterolin alentaminen, sairauksien saaminen hyvään hoitotasapainoon, oman hyvän olon vaaliminen, itsetunnon kohotus... Ilman lakkoja ja kuureja. Ja ripauksella tervettä maalaisjärkeä.


Marjatta punttikselle jäsenyyden otti
eikä enää maistu shotti
kuukaudeksi pisti piiloon hyvän
ja valitsi tilalle täysjyvän

Niinpä hän starttas kuurin
vaihtui liemeen annos suurin
oluset piiloon pisti lukon taa
sieltä niitä ei kuukauteen saa

Viikon jälkeen jo vituttaa
meidän sportti-Marjattaa
"liikaa lupauksia kenties?"
pohtii Marjatta otsa hies

Marjatta tuskissaan
hikoileepi trikoissaan
viinaakin tekee mieli
suklaan suussa maistaa kieli

Vähän ennen helmikuuta
kuivaa liikaa Marjatan suuta
sipsipussillekin mielii hän
vaikka valitsikin terveellisen elämän

Helmikuun alku koitti
ja Marjatan mielihalut voitti
nyt voi kaksin käsin kauhoa
voita, kermaa ja vehnäjauhoa

Mitä tästä Marjatta oppi?
tuli pussikeittokuureille stoppi
kohtuuden kera kun täällä tallaa
ei voi itselleen tehdä hallaa



Hauskaa kuluvaa vuotta kaikille! Nauttikaa elämästä!