HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 4. tammikuuta 2014

ketterä plikka

Monet naiset ovat sulavaliikkeisiä, ketteriä ja hallitsevat kehonsa. Huonekalujen väistely, erilaiset askelsarjat ja kaikenlainen linjakas sipsuttelu sujuvat vaivatta kepeästi askeltavilta leideiltä. Muutenkin naisten otteet ja liikehdintä ovat erilaisia kuin Jarmojen ja Heikkien; kepeämpää, sointuvampaa, suorastaan sulokasta. Ja sitten on tällaisia Jennejä, joiden kävely on kuin humalaisen kanan askellusta, esineiden tahaton tuhoaminen arkipäivää ja kaikenmaailman haavereita sattuu enemmän kuin ensiavussa olisi aikaa hoitaa.

Mä olen todella tumpelo ämmä. Ei ole kerran tai kaksi päivässä, kun tämä nainen vetää ovea/seinää/tuolia/sohvaa päin, kun vauhtia on liikaa, lattia liukas ja jalassa villasukat. Tähän kun yhdistetään täydellinen kömpelyys ja vasemman puolen lonkka"vika", niin ai että! Maljakot putoilee koriste-esineiden kanssa kilpaa, kun mää tuun perseeni kanssa ja otan vähän osumaa kirjahyllyn kylkeen. Hirveen kiva olis käydä pienissä putiikeissa lasiesineitä ihailemassa, mutta niin rahoissani ole, että olisi varaa vetää hyllytolkulla tavaraa alas harha-askelilla.

Eikä tää lopu tähän. Kaikki muukin tavaroiden käsittely on mulla hyvinkin kömpelöä. Puukot on mulle ehdoton ei, samoin sakset. Myös ongelmia on tullut lasien, peilien, metallisten käsisaippuapidikkeiden, ihokarvahöylien ja muiden - minun tapauksessani - teräaseeksi luokiteltavien esineiden kanssa. Useamman kerran sitä on tullut poikettua EA:ssa liimattavana, tikattavana tai muuten vaan teipattavana, kun olen harjoittanut jotain aivan arkista, mutta mulle ilmiselvästi liian vaarallista toimintaa.

Koti on se vaarallisin paikka mulle (itseasiassa töissä mulle ei satu juuri mitään muuta, kuin sitä perinteistä ovenpieliin törmäilyä). Jos ei verta tirsku, niin varpaita murtuu ja paikat on mustelmilla. Ja tokihan suurin osa mun äksidenteistä sattuu mun ollessa yksin - ja mielellään mahdollisimman paskamaisessa tilanteessa. Esimerkiksi vaikka perunat palamassa pohjaan tai sauna tulessa. Kai se on tuovinaan jotain lisämakua elämään. Vähän jännitystä!

Luojan kiitos mä en harrasta mitään lihanleikkaamista tai metsurinhommia. Tai kuulu ompeluseuraan. Jälki voisi olla aika... rumaa.

Te ette tiedä, kuinka pahaa jälkeä näillä voi saada aikaan.

17 kommenttia:

  1. xD Skarppaa vähän tyttö!:'D<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. emmää voi! tää kulkee geeneissä! esimerkkeinä mm. isä on katkassu varpaan irtipoikki oven välissä ja just toissaviikolla äiti törmäs painonnostotankoonsa ja kaatu lattialle :D

      okei, ehkä sellainen tarkkaavaisuus ja rauhallisuus vois tehdä ihan hyvää.........

      Poista
  2. Ja sitten on tällaisia Jennejä, joiden kävely on kuin humalaisen kanan askellusta, esineiden tahaton tuhoaminen arkipäivää ja kaikenmaailman haavereita sattuu enemmän kuin ensiavussa olisi aikaa hoitaa.

    Allekirjoitan :')

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksei tuohonkin voisi laittaa lainausmerkkejä? Se on suora lainaus, menkää äidinkielen tunnille urpot. Tällaista ei voi selittää edes lukihäiriöllä....

      Poista
    2. Must tuntuu et netissä/whatsappis/muualla epävirallisessa kirjotuspaikassa ei haittaa, jos ei jokaikinen merkki oo täsmälleen paikoillaan, jos teksti on muuten ymmärrettävää.. Ei joka asiasta tarvi nipottaa, vaik kyl muaki ärsyttää yhdyssanavirheet yms itsestäänselvyydet

      Poista
  3. Toi ovenpieliin törmäily!!!! Miten niin voi ees tapahtua, mulle käy noin aina! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja mun kädetkin on ku jokku hullut lonkerot ku hakkaan niitä KOKO AJAN johonkin!

      Poista
    2. Niinpä!! Miten isot miehet mahtuu ovista? Vai kuvittelenko itteni pienemmäks :D hierojaki kysy multa yks kerta, että "ootko jenni huomannit,että sulla on täällä kyljissä mmuistelmia"... juuuu...

      Poista
    3. Kyljissä muistelmia, selväääh.. siis mustelmia.

      Ei näillä nakeilla pysty kirjottaan selvää suamee puhelimella!!

      Poista
  4. Haha, ei täälläkään kovin viehkeitä olla. Parisen kertaa päivässä tulee mentyä ovenpieliä pitkin ja kolauteltua päätä kaapinoviin. :D

    VastaaPoista
  5. Kuulostat niin multa, ihan ku tää teksti kertois musta! xd

    VastaaPoista
  6. Samaistun, tosin mulle veitset tai sakset ei ole ongelma, vaan lähinnä onnistun haavoittamaan itseäni niillä epätodennäköisemmillä kapistuksilla. Esimerkiksi juustoraastin on mun pahin verivihollinen keittiössä (kirjaimellisesti), ja olen kerran onnistunut viiltämään sormeeni suklaapalalla (jääkaappikylmällä sellaisella)... :P

    Kompurointi ja sensellainen kuuluu myös mun arkipäivään... ja ne mustelmat. Niistä ei pääse ikinä eroon, vaan heti kun yksi on vihdoin parantunut, onnistun muksauttamaan itseeni pari lisää...

    VastaaPoista
  7. Itsehän sytytin pöytäliinan tuleen tehdessäni jouluruokien viimeistelyjä... tosi hauskaa yrittää sammutella pöytäliinaa yksin paniikissa kun laatikot heittää lähes samanlaista liekkiä uunissa ja puoli sukua pimpottelee ovikelloa :D Meillä syötiin siis joulupäivänä pizzaa. Olohuoneessa.

    VastaaPoista
  8. Voi Jenni, et ole yksin kömpelyysongelmasi kanssa! Mun pahimpia vihollisia on myös kaikki tekniikka! Painan jostakin ja "oho mitä tää sekos MITÄMÄÄTEIN" :'D

    VastaaPoista
  9. haluutsä kommentoida saana parviaisen ja kirsikan tekemää tanssivideota ja miettii ootko sittekää nii köntys ;)

    VastaaPoista
  10. Mä teen just tommosta. Kävelen päin kaikkea irtaimistoa, lyön pään kaapinoveen jos se unohtuu auki ja kumarrun... Sit on aina näitä mun spesiaaleja friikkionnettomuuksia, "miten sä nyt onnistuit tossakin??", mm. mursin pikkuvarpaan kävelemällä sängynjalkaa päin tai sain superliimaa silmään. Töissä taas vasta vaarallista onkin. Siel oon lyönyt itteeni laatikolla naamaan ja SINGONNUT lapion poikittain päin näköä keskelle nenänvartta, siis omaani tietysti. :D Mitään sormen leikkelyitä sun muita ei ees mulla lasketa kun ne on arkipäivää.

    VastaaPoista
  11. Itsehän onnistuin kerran viiltämään peukaloni kananmunaa kuoriessa. Olen myös sellainen pätkä, että jään aina t-paidan hihoista ovenkahvaan kiinni. Siinä samalla on myös kätevä potkaista varvas siihen oveen, tai pamauttaa itseään ovella takaraivoon. Jos könytään, niin könytään sitten kunnolla!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!