HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

lupauksia lupauksia

Mulla on ristiriitaiset ajatukset uuden vuoden lupauksista; toisaalta kiva että voi päättää jotain ja aloittaa puhtaalta pöydältä, toisaalta taas monet lupaukset vain viestivät selkärangattomuudesta ja ovat suorastaan kohtuuttomia. Miksi ylipäätään lupaillaan sitä sun tätä karkkilakosta tipattomaan? Ja miksi ne lupaukset harvoin pitävät?

Esimerkiksi kuntosaleilla on helvetti irti tammikuussa, kun joka toinen tallaaja on päättänyt treenata itsensä kesäkuntoon ja punttisjääsenyydellä ilmeisesti sitten ne kilot sitten karisevat. Meinaan sen ensimmäisen kuukauden jälkeen taas hiljenee, kun ihmiset menettävät motivaationsa ja muistavat että on se pulla vaan parempaa kuin penkki.

Tipaton tammikuu on kans sellainen ääliökeksintö, että morjes. Eikö ihmisillä ole sen vertaa selkärankaa ja tahtoa, että pystyvät kontrolloimaan juomistaan ilman täyskieltoa? Onko vaikeaa ottaa vain se yksi lasi viiniä ruuan kanssa, vai lähteekö löysäpunteilla lapasesta ilman tipatonta? On se joo kiva, että joku viimeisen päälle viinalla maksansa marinoinut heppu laittaa korkin kiinni kuukaudeksi - mutta mitäs kuukauden jälkeen tapahtuukaan? Vedetään käsittämättömät perseet koko kuun edestä ja jatketaan dokaamista vanhaan malliin? Ja hei haloo, onko kuukausi ilman viinaa ylipäätään joku uskomaton suoritus? Mä en ainakaan kovinkaan montaa kyyneltä vuodattaisi, jos neljään viikkoon en "saisi" juoda.

Herkku- ja karkkilakot on kans siinä rajoilla, että onko järkeä vai ei. Samaa kysyn kuin edellisessä pätkässä: eikö pysy kontrolli muuten, kuin täyskiellolla? Vai onko se jotenkin arvostettava suoritus, kun jäättää pullat ja sipsit tietyksi määräajaksi pois ruokavaliostaan? Pitäisikö sellaista ihmistä kunnioittaa ja ajatella, että voi veljet kuinka vahva ihminen! Kuinka se pystyy? Uskomaton itsekuri!  Olisinpa yhtä voimakas luonne kuin hän, joka kieltäytyy tarjotusta suklaapalasta!

Itse henkilökohtaisesti mä en ymmärrä mitä pahaa on joskus ottaa pulla kahvin kanssa tai napostella elokuvissa karkkia. No, enhän minä muista tiedä, mutta mä en ainakaan mene niin sekaisin suklapatukasta tai sipsitarjoilusta, että lähtisi käsistä ja söisin sitten lähikaupan herkkuhyllyt tyhjiksi ja lappaisin paniikissa kaksin käsin  sokerit ja siirapit kaapista naamaani. Vaikka mä olenkin kauhea herkkurotta, niin en mä silti ole vieläkään mihinkään sokerihysteriaan menehtynyt tai syönyt itseäni hengiltä jossain ruokamaniassa, vaan osannut hillitä itseni ja karkinnälkäni. Ilman lakkoja.

En siis voi käsittää koko lakkoiluhomman ideaa. Voihan sitä nyt olla muutenkin syömättä hyvää tai ottamatta sitä mallasta ilman lakkoja ja kuureja? Tai herkutella ja nauttia alkoholia sillä kuuluisalla kohtuudella? Eikä vetää tiettyä määräaikaa nollatoleranssilla ja sen jälkeen räjäyttää potti sokeri- tai viiniövereillä.

Mutta sitten on niitä lupauksia, jotka ovat pelkkää plussaa vaan ja joiden myötä on ihanaa aloittaa uusi vuosi. Esimerkiksi tupakoinnin lopettaminen on aivan mahtava päätös ja mikäpäs olisikaan parempi ajankohta aloittaa savuton loppuelämä, kuin uusi vuosi! Tai muut terveyteen liittyvät lupaukset, jotka ovat tarkoituskin pitää ja jotka eivät unohdu kahdessa viikossa - siis sellaiset elämäntapasaneeraukset, jotka tulee omaksua osaksi elämää. Esimerkiksi ruokavalioremontti, uusi liikuntaharrastus, kolesterolin alentaminen, sairauksien saaminen hyvään hoitotasapainoon, oman hyvän olon vaaliminen, itsetunnon kohotus... Ilman lakkoja ja kuureja. Ja ripauksella tervettä maalaisjärkeä.


Marjatta punttikselle jäsenyyden otti
eikä enää maistu shotti
kuukaudeksi pisti piiloon hyvän
ja valitsi tilalle täysjyvän

Niinpä hän starttas kuurin
vaihtui liemeen annos suurin
oluset piiloon pisti lukon taa
sieltä niitä ei kuukauteen saa

Viikon jälkeen jo vituttaa
meidän sportti-Marjattaa
"liikaa lupauksia kenties?"
pohtii Marjatta otsa hies

Marjatta tuskissaan
hikoileepi trikoissaan
viinaakin tekee mieli
suklaan suussa maistaa kieli

Vähän ennen helmikuuta
kuivaa liikaa Marjatan suuta
sipsipussillekin mielii hän
vaikka valitsikin terveellisen elämän

Helmikuun alku koitti
ja Marjatan mielihalut voitti
nyt voi kaksin käsin kauhoa
voita, kermaa ja vehnäjauhoa

Mitä tästä Marjatta oppi?
tuli pussikeittokuureille stoppi
kohtuuden kera kun täällä tallaa
ei voi itselleen tehdä hallaa



Hauskaa kuluvaa vuotta kaikille! Nauttikaa elämästä!

29 kommenttia:

  1. Itse lupasin kyllä alkaa liikkumaan ja vähentää karkin yms herkun syömistä. Se nyt on eri kun en missään tapauksessa ala lakkoilemaan :D. Enkä hanki salijäsenyyttä, heheh, vaan entisiin harrastuksiin palaillaan normaaliin tapaan :)

    Todella hyvin taas oot kirjoittanut tämän :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä noi on tollasia järkeviä lupauksia! Ton tapaisia itsekin "lupailin":) hauskaa uutta vuotta!

      Poista
  2. Mulla ainaki on karkkien suhteen semmonen juttu, että niitten syöminen ihan oikeesti lähtee lapasesta. Joka kauppareissu on pakko ostaa karkkia, ja keposeen vedän sitten koko pussin kerrallaan. Sen takia oon parina vuonna tehny uuden vuoden lupauksen, että oon koko vuoden karkkilakossa. Ja se on onnistunut. Oon myös koittanut joo vähentää, tai että vaan viikonloppuisin, mutta ei onnistu. Se on kaikki tai ei mitään :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. eikö se oo ihan kamalaa elämää :o

      Poista
    2. Mulla on sama juttu. Mieluummin vaikka pidän sen täyskiellon kuin mätän liikaa karkkia, kärsin fyysisestä ja henkisestä pahasta olosta ja tuhlaan vähiä rahojani moiseen turhuuteen.

      Poista
    3. voi ihanaa, luulin olevani ainoa jonka täytyy laittaa itselleen täyskielto! :D karkkilakko alkoi nyt ja kaakaolakon (kyllä, KAAKAO) alotin joskus syksyllä, koska se vain jotenkin lähtee lapasesta vaikka kuinka kohtuudella yrittäis :c

      Poista
    4. Mulla käy itse asiassa helposti niin, että korvaan karkit ja muut herkut kaakaolla. :D Pitäis varmaan itsekin kieltäytyä myös siitä.

      Poista
    5. Musta lakossa on just enemmänkin kyse siitä, että huomaa pystyvänsä kieltäytymään jostakin kokonaan, ja kestämään ilman sitä tietyn ajan, jonka on itelleen pistän. Ei siitä, etteikö olisi omaa taistelutahtoa estää sitä patukkaa sujahtamasta ostoskoriin joka kauppareissulla, tai että sen jälkeen retkahdetaan takaisin vanhoihin tapoihin.

      Myö pidettiin kavereitten kanssa kolme vuotta sitten 40 päivän ja 40 yön pituinen suklaalakko, mut se oli kirkollisen paaston aikana... :D Siitä lähtien pidin tammikuun ajan suklaalakon itseni kanssa. Syy siksi, koska kotona vanhemmat kantoivat taloon laatikkokaupalla konvehteja, joita löytyi talosta vielä just tammikuun puolessavälissä, ja koska niitä vain tuli syötyä (koska joulu). Tänä vuonna oma asunto, niin tätä ei tarvitse pitää, mutta onnea kaikille jotka tämän haasteen ovat itselleen ottaneet! :)

      Poista
  3. Lupasin yrittää vähentää stressaamista. Hah, hah ja hah. No mutta, jospa se tänä vuonna onnistuis :)

    VastaaPoista
  4. karkkilakko on hyvä niille jotka oikeesti tarvii omaan karkinsyöntiin kohtuullistamista. mutta sitä minäkään en tajua miksi juuri tammikuussa. miksei heti silloin, kun tuntuu siltä että nyt on sen (lakon) aika? ei uuden asian aloittaminen vaadi sitä että on uusi vuosi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipäs, kun sitten pitää kohtuullistaa, eikä alkaa lakkoilemaan (mikäli ei aio lakkoilla koko lopun elämäänsä). Ei sitä kohtuutta millään lakolla opita, kun lakon jälkeen meno jatkuu monesti samana kuin ennenkin.

      Poista
  5. Voihan se olla, että ihmiset ihan testimielessä ovat tietyn kuukauden ilman jotakin asiaa. Itse olen valinnut vuoden jokaiselle kuulle jotakin, missä vähän pääsen testaamaan kuinka luja se tahdonvoima tosiaan on :)

    VastaaPoista
  6. Tein siskoni, ja hänen poikaystävänsä kanssa sopimuksen, että pyritään joka kuukausi olemaan ilman jotakin. MM. hesetön helmikuu, limsaton lokakuu, tipaton toukokuu, manaton marraskuu. Sovimme myös että vuoden lopussa paras palkitaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nyt on pakko kysyä mitä meinaa manaton marraskuu? :-)

      Poista
    2. Sitä ettei kiroilla eli "manata" :D

      Poista
    3. Mulle tuli heti jotenkin mielleyhtymä pelaamiseen, enkä tajunnu ajatella noin läheltä. :'D

      Poista
  7. Itsehän lupasin, etten lupaa mitään. Paljon iisimpää sillä tavalla. Voi niitä juttuja tehdä ilman lupauksiakin.

    VastaaPoista
  8. Tuo salivillitys, ai saatana. Kuinkahan monesta blogista olen bongannu että nyt jää karkit kauppaan ja läski lähtee, koska uusi vuos ja uusi minä! :D Musta on surullista että se päätös tehdään vain uutena vuotena ja vielä surullisempaa että nää tyypit kirmaa ostaa kaupan tyhjäks adidaksen kevätmallistosta, menee tasan kerran salille ottamaan maha-sisään peppu ulos posekuvan mikä lätkästään faceen nasevalla "Kesäkunto 2014! #eikipuueihyötyy #läskitlähtee #salilekasalilvika" tekstillä, jos oikein panostetaan niin kuvassa on myös protskupatukka! Sitten kun se on otettu lähdetään tyrät rytkyen juomaan sidukkaa ja kerrotaan kaikille haaveista ruveta kasvattaa lihaksia ja kisaaminenki on ollu sellai pitkäaikanen haave. Ja siihen se sit jää :D

    VastaaPoista
  9. Ei niin liity uuden vuoden lupauksiin, mutta tosta alkoholista... Huvittaa toisinaan ihmisten "En oo hei ollu kahteen viikkoon dokaamas enkä ees saunakaljaa himas juonu!!". Ja tätä sit pitäis arvostaa aivan vitusti. Hieno homma hei kamu, mut on lähinnä säälittävää, jos kaks viikkoa on joku henk.koht. enkka olla juomatta viinaa. Itsellä menee vaikka vuosi aivan helposti.

    VastaaPoista
  10. Jep, huomas itekkin että porukka oli heti 1.1. Treenaamassa uudenvuodenlupaustaan :D kuntosalilla sai jonottaa ja odotella, kun normaalisti saa nauttia vain omasta seurasta.. Ja toinen minkä huomasin, lenkkireitilläni jossa tulee AINA max kaks ihmistä vastaan, tuli eilen ainakin kymmenen ihmistä!
    Huvittavinta on että ihan oikeasti, max kuukaus ja porukka vähentyny ihan hulluna. Suurin osa varmaan aattelee että jep viikon ajan käyn joka päivä salilla ja lenkillä niin loppuvuonna ei tarvi liikkuu ja voi syödä ja mässätä miten huvittaa!
    Kukin tietysti tyylillään :D

    minä lupasin uuden vuoden lupauksena että siivoan mummoni vintin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä, mä voin niin kuvitella ne lenkkeilijät siellä, niin tosissaan niin tosissaan. :D
      p.s. Ihanaa, sun mummosi ilahtuu taatusti!

      Poista
  11. Viime vuonna lupasin:
    1. olla onnellisempi
    2. olla positiivisempi
    3. hoitaa omaa hyvinvointia

    Olin jo oikeastaan unohtanut lupaukseni kun löysin ne koneelta lokakuussa. Tajusin, että kyllä ne on pitänyt. Kun nämä asiat menivät viime vuonna hyvin voidaan tänä vuonna aloittaa pieni elämäntaparemontti. Oikeastaan lisätään liikuntaa ja kasviksia, jotka aikalailla puuttuvat tällä hetkellä. Yksi henkilö sanoi näin "eikös se ole niin, että kun liikkuu voi herkutella ja kun ei liiku niin ei herkuttele". Itseeni ainakin osui ja upposi. Näinhän se menee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. nämä on just hyviä lupauksia! :)

      Poista
  12. Pitäisköhän joskus luvata jotain? Vielä ehtis :D Kouluun panostamista tai herkkulakkoa tosin en lupaa, koska ei pidä kuitenkaan. Tosin vähentäminen vois olla hyvä juttu :D ehkä lupaan vähentää herkkuja ja vittuilua, musta vois tulla huomattavasti mukavampi ihminen :D

    VastaaPoista
  13. Itse just kämppiksen kans alettiin ns. "herkkulakkoon", tarkotuksena vielä tehä jonku sortin lista, mitä yritetään välttää. Itelle tuo merkitsee lähinnä sitä, et rahankäytölle löytyis jotain muutaki ku ns. herkut, shoppailemattakin oon yrittäny jo kauan olla ettei sitä rahaa kuluis turhaan. Muutama vuosi sitten vähän kuin vahingossa 'lopetin' suklaan syömisen, olin melkein vuoden syömättä ja sen jälkeen suklaansyönti on todellakin vähentynyt, eipä tee mielikään. Tähän siis itse pyrin tälläkin lakolla, että oikeasti vähentyis tuo herkkujen mussuttaminen eikä tekis sitte niin useesti mieli. Vaikka ei se käsistä oo riistäytynytkää, vielä. :)

    Jahei, taas semmonen teksti, mikä pisti naurattaan, vaikka ihan asiaa onki! Ite samaa mieltä tollasesta turhanpäiväsestä lupailusta, siks en sen suurempia lupauksia oo koskaan tehnykään. Piristää päivää lukee tätä sun blogii! :)
    - Linda

    VastaaPoista
  14. Itse lupasin, että rupean tästä lähin antamaan itselleni tarvitsemani levon, ja että opettelen myös venyttelemään ihan oikeasti. Siihen ne taisivatkin jäädä. Tammikuu on ihan vapaaehtoinen ja kivuton herkkulakko, koska joulun jälkeen oon aina niin sokeriövereissä että yököttää. Muuten puoliksi ymmärrän lakkoja ja puoliksi en. Toisaalta ne näyttäytyvät kauheana todisteluna, mutta kokemuksesta tiedän, että esimerkiksi karkkilakko voi parhaimmillaan johtaa siihen että sitä makiaa osataan tulevaisuudessa ottaa kohtuudella.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!