HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

pleijerit

Ei, en aio postata lipevistä pikee-paitaisista naisia alituiseen metsästävistä miehistä, jotka kähmivät perseitä kotibileissä ja yrittävät roudata baareista kotiinsa jos jonkinlaista harakkaa. Toki siitäkin sakista saisi varmasti mehevän postauksen, mutta nyt ajattelin lähinnä käsitellä oikeita pelimiehiä- ja naisia, joille se pelikonsoli on henki ja elämä.

Lähdetään liikkeelle siitä, että mä en ymmärrä pleikkareista ja muista pelailumasiinoista oikeastaan juuri mitään. Osaan laittaa meidän pleikkariin dvd:n ja valita ohjaimella mitä haluan kyseisen dvd:n suhteen tehdä. Siinäpä se. GTA:t, Battlefieldit ja kumppanit on mulle aivan käsittämätöntä hepreaa - mitä pitää tehdä milloinkin, ja mistä helvetin napista?

En tajua, miten joku kykenee lähes samanaikaisesti valitsemaan asetta, ryömimään tappajaa pakoon, tarkka-ampumaan, seuraamaan pelin kulkua ja napauttamaan kurkipotkun vihollisen otsaan vain painelemalla muutamia nappuloita oikeisiin asemiin. Mä en edes tiedä kuka on vihollinen! Ja mistä ammutaan! Ai tästä, vai tästä, vai, oho, se hyppää siitä, oho vaihdoin konekiväärin ritsaan, oho mää kuolin.

Autopelejä mä useimmiten osaan pelata, kunhan siinä on ajosuuntaa näyttävät nuolet ja mahdollisimman yksinkertaiset toiminnot (jarru ja kaasu, ei enempää kiitos!), mutta kaikki missä pitää suorittaa tehtäviä tai taktikoida... Morjes. En mä ole mikään kamalan tyhmä kaveri, mutta mun silmät, aivolohkot ja sormet kieltäytyvät yhteistyöstä, kun pitäisi pelata jotain nopeatempoista peliä ja toimia tiettyjen käskyjen mukaisesti. Kimblekin on mulle hankalaa, saatikka joku mafia-sota-huumediileri-taistelu-pläjäys! Hyvä jos pasianssin pääsen läpi ilman v-sanaa.

Ei ole siis ihme, että mä en oikein pidä pleikkaria ja muita konsoleja kovinkaan kummoisina keinoina viettää aikaa. Joo, tunti silloin tällöin ei ketään tapa, mutta joku kymmenen tunnin putki tatti kourassa ja ohjain toisessa menee aivan täysin yli mun ymmärrykseni. Aikuiset ihmiset leikkii olevansa viidakossa tai ties missä savannilla ja valmistelevat voittamatonta strategiaa, samalla kun oikea elämä hiipii ohi. Onhan se ihan hauska miettiä kymmenen vuoden päästä, että menihän se nuoruus kivasti tv-ruudunkin ääressä, ammuskellen vihollisia nimimerkki Jogge-Boyn ja KillerJoe91:n kanssa.

Mikä siinä koukuttaa niin pirusti, että laittaa jotkut hakkaamaan sitä sotataistelua tai vaikkapa änäriä tuntikaupalla? Yleensä se vielä on sitä samaa sakkia, joka sanoo esimerkiksi lukemisen olevan paska ja pitkästyttävä harrastus. SAMAN TASON KAHLAAMINEN LÄPI SATA KERTAA JA TUNTIEN YRITYS SAADA VIRTUAALIKIEKKO MAALIINHAN EI OLE PITKÄSTYTTÄVÄÄ?

Miksi mää oon näin... kuivakka ämmä? Ilmeisesti mää en vaan ymmärrä hauskuuden päälle.



42 kommenttia:

  1. mä oon aina ollut se puolisko, joka on omistanut enemmän pelikonsoleita ja taannoin pleikkakolmosen saavuttua talouteen, piti aina kröhiä kovaan ääneen kun miehen kaverit ihastelivat että oijoi jätkällä on toi mitä pelejä sulla on :P nykyistä ukkoa taas pelit ei kiinnosta ollenkaan ja minä kahlaan pelimaailmoissa juurikin niissä viidakoissa taktikoiden ja yhtä aikaa vaihdan asetta, hiiviskelen ja ehkä pamautan kallon tai pari :D ja joo saan uppoamaan siihen vaikka kellonympärystän.

    Peleihin tutustuin jo alle kouluikäisenä ja ne on ollut aina merkittävä ajanviete mulle. En silti lapsena pelkästään pelannut vaan enemmän tuli leikittyä sielä ulkona. Eikä musta ole tullut liioin mitään hullua kouluampujaa vaikka pelit ja varsinkin ne raaemmat ovat tulleet erittäin tutuksi. Uskon että pelaamisen ansiosta englanninkielen taitoni on ollut ainakin ala- ja yläasteella keskivertoa parempi kuin ikätovereillani.

    Toki mulla on muitakin harrastuksia, esimerkiksi luen myös niitä kirjoja ;) Puhumattakaan päivätyöstä. Sellainen aivokuollut 24/7-pelaaja olin ehkä joskus opiskeluaikoina :D

    Mutta siis onhan se ny kivaa :)

    VastaaPoista
  2. Muistan ikuisesti kun on serkkuni luona käymässä ja hän pelasi kanssa jotain vastaavaa action-peliä. Mitään sanomatta se lykkäs mulle toisen ohjaimen käteen ja sanoi tuijottaen tv-ruutua: Tätä voi pelata kaksin. Tuijotin sitä ohjainta hetken tekemättä mitään ja lopulta serkkuni kohotti katseensa minuun ja kysyi: Miksetsä pelaa? Vastasin sopertavalla äänellä että: Joo joo, mutkun mistä mä painan?
    Eipä ole serkku sen jälkeen pyytänyt pleikkaria pelaamaan...

    VastaaPoista
  3. Jos ihminen on niin öö, vajaa, että pitää lukemista paskana harrastuksena, saa mun puolesta pysyä vaikka koko elämänsä hakkaamassa tattia himassa (ja ny puhun pelikonsolin tatista). Enemmän ihmetyttää, miten oikeasti ihan fiksut tuntemani ihmiset pelaa änäriä/mitämillonkin semmosia 12 tunnin sessioita. Mitääääs :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän se sitä tarkota, että jos ei tykkää lukea on tyhmä. Entäpä jos on vaikka lukihäiriö ja sen takia lukeminen on tosi vaikeeta? Eikai siitä silloin tykkää? Tunnen ite montakin todella fiksua tyyppiä, joita kirjat ei vaan sytytä. Miä en millään voi ymmärtää tuommosta ihme arvostelua ja luokittelua.

      Poista
    2. vajaa? No et sinäkään varmaan ihan kaikesta maailman harrastuksista tykkää? En ymmärrä sinunlaisiasi ihmisiä jotka haukkuvat toistet alimpaan helvettiin jos eivät tykkää samoista asioista kun SINÄ.
      Kuten ylempi ano jo mainitsikin joillakin syy voi olla juurikin lukihäiriö, keskittymishäiriö yms yms yms. tai sitten se ettei vaan yksinkertaisesti kiinnosta, tai ole vaikkapa aikaa. Mutta se on hyvä että sinä luet etkä ainakaan ole vajaa kommenttisi perusteella :)

      Poista
    3. No onhan se aika vajaata, jos pitää lukemista paskana harrastuksena (ts. haukkuu sen lyttyyn). Eri asia, jos ei itse satu tykkäämään. En itsekään juuri lueskele, mutten kiellä etteikö se olisi kehittävä ja hyvä harrastus.

      Poista
  4. Voi kyllä siihen voi monta tuntia mennäkin. Esim pelasin harry potteria monta tuntia koska 1) jännittävät peli ja hauskat tehtävät 2) sait vapaasti tutkia KOKO tylypahkan milloin vaan ja mistä vaan! se oli rakkautta koska tylypahka on aina ollu sekavahko rakennus ja nyt se avautui erilailla ja jajaja rakastan <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. SAMAISTUN !!! <3 t. neiti 20v :3

      Poista
  5. Mulla voi helposti pari tuntia vierähtää pelaten. Joskus peluan enemmän, joskus on pitkiäki taukoja ettei jaksa kiinnostaa. Oma lemppari on Left 4 Dead 2, joka on syrjäyttäny kaikki muut pelit. Just mulle sopivaa aivopuuroa- ikävän työpäivän jälkeen tietsikka auki ja kuulaa tsompien päähän ja jo unohtuu murheet. :D

    Toki multakin löytyy muitaki harrastuksia, mut esim. lanittaminen ois hauskaa jos mut huolittais sellaseen mukaan mut valitettavasti aika harva kaveri harrastaa pelaamista, varsinkaan ko. pelin pelaamista. Sitä en sitte tajua jos sielu myydään sille pelille ja elämä pyörii vaan sen näppiksen hakkaamisen ympärillä, hikoillaan vaan koneen ääressä ja juodaan kokista. Sellanen menee jo yli.

    Mut pelaaminen on oikeesti ihan mahtava harrastus, kun siihen kerran tutustuu. :)

    VastaaPoista
  6. Miä voin samaistua tohon 'ohjain kädessä minusta tulee täysin uusavuton ja toivoton tapaus' -tunteeseen. Minulla ei ole veljiä, eikä kukaan perheestäni pelaa tietokoneella mitään. Ja silti olen jostain syystä onnistunut ympäröimään itseni miehillä ja pojilla, jotka eivät muusta puhukaan kuin pelaamisesta. Miä oon ihan fine, jos pelaatte vaikka viikon putkeen, mutta jos puhutte kolmatta varttia peleistä mulle, niin syön teidät kaikki. Koska miä en kertakaikkiaan kykene ymmärtämään pelejä. Valitan..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hanna rakas, meillä on sama vika, myö syödään niitä vuorotellen. ;) Toinen on inttijutut, ne jakaa aikalailla kakkospaikan, sillä joko sitä odotetaan kuin kuuta nousevaa tai siellä mudassa ollaan tetsattu niin paljon, ettei enää muusta osata puhuakaan....

      Poista
  7. Tekis mieli avautua niin perkeleesti peleistä, mut ehkä en. Eli siis vihaan pelejä. Varsinki ku menee viettää iltaa sellaseen paikkaan missä on kaikki pleikkari ykkösestä äxbox kolmesataavitunkyyskyt part vittu vitoseen. Hauskaa ajanvietettä, 2 pelaa ja loppuporukka joutuu kyttäämään sitä peliä kun ei toisen kämpässä oikeen tiä mitä voi tehä ja mihin koskea ja koskahan ne jätkät lopettaa et voitais lähtee baariin/kattoo tää leffa mihin noi suostu jnejne. Eli ohjaimet helvettii ja sosialisoitumaan kiitos, tai terveppä terve jatkakaa ilman meitä.

    VastaaPoista
  8. no se joka ei ole kiinnostunut peleistä ei pysty käsittämään :D miehillä voi olla sama asia naisten shoppailun yms kanssa.

    VastaaPoista
  9. Mä pelaan(liikaa) ja luen kirjoja(paljon) joten ilmaisen asian näin: lukiessa hyvää kirjaa sä uppoot siihen maailmaan, sä unohdat todellisuuden, ajantajun ja vaan keskityt siihen mitä luet (ainakin mulla näin) ja sama käy pelatessa. Jos se pelimaailma on tehty hyvin ja peli ei bugaile sekä tarina on loistava niin mulla ainakin käy ihan samalla tavalla kun lukiessa kirjaa, katoan siihen pelin omaan maailmaan. Toki joo pelaan myös juurikin bäfää yms fps missä ideana on vaan tappaa sitten niin maan perkeleesti, mutta se on sellasta aivot narikkaan viihdettä. Parhaimmillaan pelit saa aikaa juurikin saman fiiliksen kun kirjat ja pelit voi jopa opettaa, esimerkkinä assassin's creed!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Kirjoilla ja peleillä on paikka meikäläisen sydämessä (kirjoilla kuitenkin vielä tärkeämpi paikku kuin peleillä). En minäkään räiskintäpelejä saati änäriä jaksaisi tuntikausia, mutta sitten kun pelissä on se oikeasti hyvä JUONI tai hieno maailma missä voi pyöriä vapaasti, niin ymmärrän ihan täysin miksi jonkun pelin parissa voi mennä se useampi tunti (EIKÄ se tunnu ajan hukkaamiselta! :D) Eli kannattaapa skipata räiskinnät ylitte ja ottaa kokeiluun joku juonipeli (ja sitten pyytää sitä osaavampaa puoliskoa hoitamaan pahat paikat jos omat taidot jää vaillinaiseksi ;))
      Ja ymmärrän kyllä sen tuskan jos joutuu räiskintäpelien kautta opettelemaan peliohjaimen käyttöä -.- ei helevetti oli aluksi vaikeaa pyörittää kahta tattia samaan aikaan jotta pystyi liikkumaan ja tähtäämään samaan aikaan.

      Poista
    2. pelit ja kirjat on kans lähellä syräntä <3 5veenä ku ekan kerran pääsi sillä super mariolla hyppeleen, nii sille tielle on jääty ;) peleistä vielä sen verran, et änäri ja fifa ja muut samanmoiset tylsyydet jää kyllä kauppaan. mut asssasinit, last of usit, tales of xiliat ja muut juonelliset ja graafisesti kauniit pelit saa meitsin syrämmen läpättään :)

      Poista
  10. Tekstistä voi päätellä, että oma mieskultasi on ainakin yrittänyt saada sut saamaan sen kevytsingon lentämään oikeassa kaaressa kohteeseen x. Itse suostuin kokeilemaan kerran kyseistä BF4:sta, eikä miekkonen viiden minuutin jälkeen uskaltanut antaa mun koskea enää näppäimiin. (Onnistuin jotenkin sulkemaan ohjelman ja tappamaan koneen hetkelliseen mielenvikaisuuteen....). Ymmärrän kyllä täysin ryhmäpelien pelaamisen, sillä esim. se on tapa hänelle pitää yhteyttä vanhoihin ystäviin, jotka ovat 7h päässä tai toisella puolella maailmaa...

    Mutta jos keskustelu aseen kaliperistä ylittää 15min, ei enää naurata.

    VastaaPoista
  11. Pelaaminen on mun ja murpen juttu :D hyvä peli, jotain mättöä, valot himmeeks, ohjaimet kouraan ja ollaan huomaamatta koko yö überninjoja viidakossa jahtaamassa alkuasukkaita ja pakoilemassa valtiota. Hyvä peli nappaa mukaansa niikun kirja; tosin siinä ei jää mielikuvitukselle niin paljon tilaa, joten "laiskalle" se on meinattu. Ainakin meillä :p Vietetään aikaa yhdessä pelaamalla, siinä sivussa jutellaan ja ollaan lähekkäin.
    Meillä molemmilla on myös ihan oikeita ystäviä meidän "pelimaailmoissa", eikä tää mun mielestä poikkea skypetyksen tms. kommunikoinnin kanssa mitenkään :D ne ei ole mitään leffojen läskinörttejä, vaan ihan tavallisia pelaavia tyttöjä ja poikia. Eikä oltais ikinä ilman pelaamista tutustuttu!

    Samalla tapaa kun jotkut parit reenaa, rassaa autoja, käyvät viininmaistajaisissa ja ties missä, me pelataan, eikä tajuta niitä pariskuntia ollenkaan. Onneks jokaselle on joku tai jotakin, ja nää kaks nolifeä on kohdanneet :D

    Pakko toki mainita, ettei meillä 80% ajasta mene liiallisuuksiin, toisen toivetta pelaamisen lopettamisesta kunnioitetaan ja hikipaskasimmat 24h maratoonit pidetään erillämme, "omana" aikana. Jos toinen haluaa nukkua, ei toisen tarvitse pelata, ja jos tarvii, niin hiljaisella ja hämärällä näytöllä.
    Eikä meistä kumpikaan omista elämää pelaamiselle - urheillaan, opiskellaan ja käydään töissä molemmat.

    VastaaPoista
  12. Pakko sanoa et on niitä muitakin pelejä kun ne missä ammuskellaan ukkeleita kentällä yms. Pelit, esim mass effect, joissa sä ''oot'' se henkilö, kaikki sun sanomiset ja valinnat vaikuttaa koko pelisarjan ajan.. Diippii hommaa hahha.. Jotkut tykkää tsiigaa leffoja, roolipeleissä sä ikään ku teet omaa leffaas.
    Puhumattakaan kuinka upeita eräät pelit on visuaalisesti, taidelaji sekin.

    VastaaPoista
  13. Hah, me pelataan poikaystävän kanssa, mutta mihinkään peliin en suostu missä pitää ampua ja huomioida viittä asiaa kerrallaan. Terveisin kokeilin kerran Black Ops Zombeja ja ainoa mitä sain aikaiseksi oli epämääräinen pyöriminen. Ite tykkään rauhallista peleistä, tällä hetkellä ehdoton lemppari on Terraria. Civilization V tulee hyvänä kakkosena :D Ihan erilaisia pelejä kuin ammuskelu ja juoksentelu pelit.

    Ite oon kakarasta asti pelannut, sillä lapsena parasta herkkua oli päästä pelaamaan PacMania tai jotain muuta "retro"peliä, kun iskä oli ostanut meille sellaiset ohjaintikut, jotka liitettiin telkkariin ja niillä pystyi pelaamaan jotain neljää eri peliä :D

    VastaaPoista
  14. Hyi. Seurustelin joskus pojan kanssa, joka vietti kaiken aikansa tietokoneen ääressä pelaamassa. Asuttii jopa yhdessä, mutta ei kai se edes muistanut mua kun Wow oli paljon mielekkäämpää puuhastelua. Olisin saanut vaikka hyppiä sängyllä toosa paljaana saamatta minkäänlaista huomiota. Eron jälkeen ajattelin etten ikinä ota sellasta miestä joka pelaa.

    Nykyinen pelaa xboxilla niitä sotapelejä, mutta niin kauan ei haittaa, kun ei mene meidän yhteisen ajan edelle. Kokeilin kerran hänen luona pelata jotain räiskintää ja aluksi sain olla jollain harjottelukentällä ennen varsinaisen pelin alkua. Meni n. puol tuntia ennen kun sain ekan tyypin tapettua. XD Eli ei kiitos. Mulle riittää oma Ps2 jolla voin katella leffoja ja kerran vuodessa pelata Crashia tai Guitar Heroa. :-D

    VastaaPoista
  15. Ku kirjotit alussa, että et ymmärrä peleistä mitään, niin mietin et miks edes kirjoitit tän koko postauksen. Ite en ymmärrä ollenkaan urheilun kattomista, ja en kässää sitä et miten joku jaksaa kattoo jotku lätkän MM-kisat joka vuosi, ni eiks seki oo ihan samanlaista ajan tuhlausta?

    VastaaPoista
  16. mä oon vähä kaksjakonen tässä :D ite saatan pelata jopa kymmenen tuntii putkeen jotai Kingdom Heartsia tai muuta PS peliä ja jaksan kyl niitä painaa satoja kertoja samaa kohtaa läpi jne, mut mun peleissä ei tarvikkaan muuta osata ku mennä eteenpäin ja painaa x:ää :D heti ku peli vaikeutuu ni joudun huutaa poikaystävän avuks :D

    Sit noita sotapelejä en oo ikinä tajunnu! Ne vaikuttaa niin vaikeelta! just niinku sä sanoit, miten ne ees helvetti tietää mitä nappeja pitää painaa! Mä osaan vaan sen, et ku vituttaa jos poikaystävä on pelannu liian kauan ni meen painaa jotai random nappia ja toivon et se kuolee siin pelissä :D kerran onnistuin räjäyttää jonku kokonaisen helikopterin täynnä pelaajia jota mun poikaystävä oli lentämässä ja se sai sellaset huudot siitä et nykyään riittää ku sanon et tarviiko taas tulla tiputtaa joku helikopteri ennenku kuuntelet mua?! :D

    VastaaPoista
  17. Tosiaan niinko joku tuolla ylhäällä jo mainitsi, ei kaikki pelaa niitä räiskintä-pläjäys-pelejä, vaan myös niistä astetta yksinkertaisempia pelejä. Ite ennen pelasin joidenkin mielestä ehkä turhankin usein, mutta nykysinn välillä aikaa menee jopa kuukausia kun mun ps2 pysyy koskemattomana. Tykkään eritoten näistä vanhoista ps1-peleistä, kuten Crashit ja Spyrot. Mitä taas tuohon "10h putkeen" -väitteeseen tulee, niin toki jos on kiinnostava juoni tai muuten vain hemmetin hyvä peli, niin ajantaju katoaa välillä tyystin joka on mielestäni aivan ymmärrettävää. Mutta tietysti se joku raja pitää olla olemassa myös itse kullakin. En nykyään enään harrasta niin pitkiä pelailuhetkiä, mutta esim. 4tuntia putkeen menee tätä nykyään yleensä erittäin helposti (vaikkakin olen siinä suhteessa samaa mieltä etten itsekään ymmärrä et miten niitä sotapelejä voi rämpyttää niin pitkään kun ovat jotenkin kokoajan sitä samaa toistoa?)

    VastaaPoista
  18. Ihmiset ovat erilaisia, eikä toisen kiinnostuksen kohteet kiinnosta toisia. Pelaaminen on yksi näistä asioista.

    "Mikä siinä koukuttaa niin pirusti, että laittaa jotkut hakkaamaan sitä sotataistelua tai vaikkapa änäriä tuntikaupalla? Yleensä se vielä on sitä samaa sakkia, joka sanoo esimerkiksi lukemisen olevan paska ja pitkästyttävä harrastus."
    ^Riippuu täysin kohderyhmästä ja ihmisestä. Varmasti on ihmisiä, jotka eivät sylkäisekään kirjaan päin ja rämpyttävät WoW:ia, Fifaa tai Black Opsia 24/7 koneet sauhuten. Sitten on kirjallisuuden opiskelijoita kuten minä, joka hukkaa nuoruuttaan lukemalla kirjoja ja pelaamalla.


    Miksi minä pelaan? Pelit vain kolahtivat ja pelaaminen on ihanaa todellisuuspakoa (kyllä, todellisuuspakoa). Toinen tekee sen viinalla, minä tartun kirjaan tai konsoliin. Lisäksi minunkin tapauksessani pelaaminen on sosiaalista: monet ystäväni pelaavat ja keskustelemma peleistä. Niin, naisten kesken. Kun minä pelaan, uppudun täysin tarinaan, tulen uteliaaksi ja haluan selvittää lisää. Pelaamiseni on myös hyvin jaksottaista: joskus ei tule pelattua ollenkaan, toisina päivinä menee helposti 8 tuntiakin.

    "i. Onhan se ihan hauska miettiä kymmenen vuoden päästä, että menihän se nuoruus kivasti tv-ruudunkin ääressä, ammuskellen vihollisia nimimerkki Jogge-Boyn ja KillerJoe91:n kanssa."

    ^ Tosta voi olla niin montaa eri mieltä. ;)

    Nyt excuse me, menen rämppäämään pleikkariani.

    VastaaPoista
  19. Pelasin joskus suht paljon... tosin vaan Simsiä, Okamia, Spyroa ynnä muita tällasia "nössöjä" pelejä. Meni kuitenkin niihinkin maku kun olin jokusen hetken parisuhteessa sellasen ihmisen kanssa, joka mieluummin pelas joka saatanan perjantai ja lauantai kavereiden kanssa, kun olis tehnyt mun kanssa mitään. Tarjosin elokuvailtaa mun kustannuksella, no syömässä käytiin joskus (mun piikkiin) mutta sit se pelaaminen jatku. Joskus sillonkin kun minä olin paikalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sims on muuten ihan best! joo, en ymmärrä sotapeleistä mitään mut osaan kasvattaa virtuaalisukua, eikse oo jo jotain?

      Poista
    2. Tai sitten Crusader Kings kakkosessa voit 1) kasvattaa omaa sukua JA 2) valloittaa vaikkapa koko Euroopan. Se se vasta on jotain.

      Poista
  20. No en mäkään niistä kaikista nappuloista oo aina niin varma, mutta kokeilemalla oppii mitä mistäkin tapahtuu. Ja jos kuolee, ni so what? Sä voit aina aloittaa alusta. Tosin jos samaa kohtaa joutuu 500 kertaa peräkkäin uusimaan, ni kyllä se vituttaa. Olen myös intohimoinen lukija jolle maistuu niin fantasia, elämänkerrat, kauhukirjallisuus, seikkailut, nuortenkirjat ja jopa lasten. Ja leffoja katselen, ulkona liikun ihan oman jaksamisen mukaan. Ei pitkän koulupäivän jälkeen vaan jaksa lähtee minnekään. Varsinkin kun joutuu heräämään niin tolkuttoman aikaisin ja kävelemään jokusen kilometrin mikä taas onneksi paikkaa vähän sitä salilla käymistä, sählykerhossa olemista, mitä vaan liikuntaa. Ratissakin kun pitää koko koulupäivän (ainakin oman ajovuoron ajan) olla skarppina ettei törmää kanssakulkijaan tai vie liikennemerkkiä mukanaan tai pistä ajoneuvoa päreiksi, niin kyllä sekin kuluttaa energiaa. Aina välillä sitä vaan tarvii jotaan armotonta räiskintää, missä ei tarvi paljoo aatella. Sen kun vaan pistää kaiken liikkuvaisen liikkumattomaksi. Voi samalla kuvitella ne kaikki idiootit sinne tähtäimeen, niin ei tarvi tehdä sellaista, mitä voi vaikka katua. Viikon mittaiset pelisessiot ei kyllä ihan nappaa. Ehkä sit jos olisin joku totally nörtti ja saisin palkkaa siitä tatin hakkailemisesta. Muuten jätän mieluusti sen homman niille, keillä riittää mielenkiinto ja aika.

    VastaaPoista
  21. Naurattaa kun jotkut pelaajat tullu ihan hiki perseessä tänne puolustamaan rakasta harrastustaan... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se oo vaan hyvä, että aihe herättää keskustelua niin puolesta kuin vastaankin :)

      Poista
    2. Just niin. Mielipiteitä on monia, mutta niin on ihmisiäkin.

      Poista
    3. Naurattaa ku jotkut on tullu tänne räkä roiskuen nauramaan kommentoijille :'D

      Poista
  22. Pelaaminen on hauskaa. Valitettavasti mulla ei enää oikeen töiden ja kuntoilun ja muun elämän ohella oo kauheesti aikaa pelata ja olis kauhia pläjäys rästissä odottamassa. Tosin siitä tulee välillä vääntöä kun mä oon miehen mielestä ihan kauhee vittupää pelatessani kun en kuuntele ja oon vaan sillee "joojoo" ja hetken päästä "ai häh?" :D
    Joskus pelataan yhdessä. Ja joskus erikseen. Mut pelaillaan kuitenkin.
    Autopelit ja änärit on kyllä munkin kohdalla semmosia etten koske. Ei vaan kiinnosta. Pelissä pitää olla joku tarina.

    VastaaPoista
  23. Mä pidin tästä joskus jonkun esitelmän koulussa, ja oon kanssa hyvin kaksjakonen koko pelaamisen kanssa : D oon joutunut tässä nyt yli puoli vuotta asuntolassa seuraamaan porukkaa, joka ei tee mitään muuta kuin istuu ja pelaa koko yön. Se menee yli. Mutta kohtuus kaikessa sopii tähänkin, eli pelaaminen sellaisena kevyenä harrastuksena on aivan loistopuuhaa. Itse saatan silloin tällöin napata jonkin pelikoneen päälle, mitä huushollista löytyy, ja naputella sitä sitten jonkin aikaa. Oon luultavasti kanssa yksiä maailman paskimmista pelaajista, ja kontrollien hakemisessa menee ikuisuus, mutta ei se haittaa! Joskus ei vaan jaksa ottaa sitä kirjaa käteen, vaan kaipaa jotain aktiivisempaa mutta yhtä lailla sellaista, mikä nollaa aivot ja antaa jotain aivan muuta ajateltavaa kuin reaalimaailma. Itellä on lempisarjaan perustuva peli, ja sitä hakkaa enemmän kuin mielellään pidempiäkin pätkiä (:

    VastaaPoista
  24. Mää haluisin kans vastauksen että mikä siinä on niin kivaa, että jotkut on valmiita tekemään sitä kaiken muun kustannuksella...terveisin peli-addiktin ex...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ^ Vaikea kysymys. Pelaaminen on hyvä tapa rentoutua, nollata aivot ja uppoutua sellaisiin mailmoihin, joita ei itse voi välttämättä kuvitella, mutta mikä siinä sitten on niin kivaa, että laiminlyödään kaikki muu ja muut, onkin hankalampi vastaus. Kaikki eivät nimittäin laiminlyö muuta elämäänsä pelien takia. On vain yksinkertaisesti ihmisiä, jotka addiktoituvat johonkin niin pahasti, että se täyttää koko elämän, eikä tämä koske vain pelejä (alkoholistit, huumeet, työnarkomaanit....). Varmaan näissä kaikissa asioissa on pohjimmiltaan se yksi asia, mikä saa ihmisen retkahtamaan täysin ja hallitsemattomasti.

      Poista
  25. Johonkin se pitää se elämä tuhlata, ei koko ajan voi olla maailmanympärysmatkallakaan kokemassa ainutkertaisia elämyksiä...

    VastaaPoista
  26. Pelaaminen on vaan monipuolisin ja eskapistisin harrastus ikinä :D Sinne saa uppoutua ihan toden teolla tuntikausiks ja unohtaa maalliset murheet siksi aikaa. Aina voi tehdä eri asioita (puhun nyt monipuolisemmista peleistä ku joku "yritä saada kiekkoa maaliin", niitä en ymmärrä...), tehdä eri tehtäviä ja vaihtaa niitä lennosta jos entinen kyllästyttää. Pelaaminen on ainoa harrastus josta en ikinä vois luopua, vaikka kirjatkin voi olla kivoja. Pelissä vaan saa olla vähän enempi aktiivinen ku lukiessa :)

    VastaaPoista
  27. Oon aina ihmetellyt että miten sen mies jaksaa pelata. En vaan oo käsittäny, että miten sen kanssa saa aikaa kulumaan niin paljon. Tai että miten se ylipäätään voi kiinnostaa yhtään :D
    Sitten otin pääni pois perseestä ja tajusin että hei, kaikki pitää eri asioista. Ei hänkään ymmärrä mun tajutonta blogien lukemista (johon voisin kuluttaa koko päivän) tai turhaa kaupoilla kiertelyä.
    Kiitos Jenni ja kommentoijat, avarsitte mun mieltä!

    VastaaPoista
  28. Tykkään itse pelailla, tosin en todellakaan mitään kymmenen tunnin putkia. Sitä en ymmärrä. Enkä kyllä myöskään tajua esim. League of Legendsin tai Black Opsin viehätystä... molemmat näyttävät omasta vinkkelistä tappavan tylsiltä. Poikaystävä pelaa myös, tosin ei myöskään mitään yltiömääriä (sentään, voisi olla jopa minunlaisellani epäsosiaalisella möllillä kestämistä).
    Omia suosikkeja ovat tällä hetkellä Assassin's Creed -pelit. Loistava juoni, kaunis pelimaailma, ihana tunnelma ja aivan helvetin upeat musiikit ♥ tosin kyllä menee aina välillä hermot, kun ei onnistu :D

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!