HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

viisaita sanoja rakkaudesta

Koen erittäin veemäisenä sen, kun joku - joko vannoutunut sinkkuihminen tai kertakaikkisen täydellisen parisuhteen toinen osapuoli - päättää jakaa kuolemattomia viisauksia rakkaudesta ja parisuhteista.

"Jos teidän suhde ei kestä vaihto-oppilasvuotta/kaukosuhdetta/sitä että toinen muuttaa Keniaan, se ei kestä mitään!"
No, meidän suhde ei kestäisi ainakaan sitä, että jompi kumpi ottaisi ja lähtisi johonkin Namibian perukoille vuodeksi hillumaan. Mä en ikinä kykenisi kaukosuhteeseen, koska se ei yksinkertaisesti ole mun juttuni, oli sitten kuinka täydellinen mies tahansa. Mä haluan olla kumppanin kanssa samassa osoitteessa ja elää tavallista arkea, en soitella videopuheiluta ja kirjoitella postikortteja. Jollekin se sopii, jollekin ei. Kaikki eivät halua samanlaista suhdetta koska -TATTADADAA- ihmiset ovat erilaisia. Ei se tarkoita koko suhteen olevan merkityksetöntä paskaa, jos se ei kestä kuukaisien erillään oloa. Ei se välimatka ole mikään mittari, jolla voidaan laskea rakkauden määrä ja tehdä parisuhteen kannattavuuslaskelmia.

Hyvä jatko edelliseen onkin "Jos toinen ei halua tukea toista unelmissa, se ei ole rakkautta!"-lässytys. Jos kumppanini suurin unelma olisi myydä koko omaisuus ja lähteä rahoilla samoilemaan kolmeksi vuodeksi viidakkoon, niin hasta la vista ja morjes. Tästä osoitteesta ei ikävä kyllä heruisi tukea. Ehkä mä olen ihmisten unelmientappaja ja kylmä ämmä, mutta mun mittakaavassa päättömät unelmat, jotka sekoittaa koko yhteisen suunnitellun tulevaisuuden, eivät saa multa tsemppiä ja jaksuhaleja. Jos yhdessä sovitaan vaikka talonrakentamisesta ja lasten hankkimisesta, ei siinä yhtäkkiä lähdetä toteuttamaan itseään Intiaan ja pelastamaan katukissoja valmistalopakettirahoilla.

Parisuhteen pissa- ja kakkarajat ja niiden ylittämiset ovat myös musta aivan käsittämättömiä. "Suhteella ei oo tulevaisuutta, jos et kuse sun äijän jaloille vapautuneesti nauraen!" & "Tosirakkaus on sitä, kun lääsätään suolentoiminnasta aamupalapöydässä!". Kaikki ihmiset eiväät ole tottuneet sellaiseen, enkä ymmärrä miksi pitäisikään tottua, jos sen tuntee epämukavaksi keskustelunaiheeksi. Kaikkia vaan ei vältsiti huvita eritellä vessareissujen tuloksia. On eri asia mainita kumppanilleen ruokamyrkytyksestä, kuin mässäillä paskalla ja kehuskella, että kuinkas ihanan avioimia me ollaankaan!

Joillain ihmisillä on myös näitä tällaisia tekstiviesti- ja puhelukiintiöitä, joilla määritetään suhteen laatu ja lujuus ällistyttävällä tarkkuudella. Jos kultsu ei soita päivään tai pariin, niin on vähintään ero vireillä ja sukupuolielimet sotkussa kolmannen pyörän vehkeisiin. Tälle kännykkäjengille mä olisin varmaan seurustelevana ihmisenä täydellinen kauhistus päivien mittaisien yhteydenpitotaukojeni kanssa. Jos kumppani on jossain parin päivän reissussa, niin mä en todellakaan kaipaa mitään tuntien puhelimessa sössöttelyä ja höpsöttelyä. Jos on asiaa, niin toki saa pistää soittaen, mutta ylimääräistä löpinää ("Öö tota joo.. tota... öö... joo kalalokin näin...kai... oot rakas... ikävä tuli ku.. öö..näin sen kalalokin" ja plaaplaaplaa, oliko muuta?) minä en tarvitse. Pari viestiä ja asiapainotteiset puhelut riittää. Jos joku tykkää höpötellä niin antaa palaa, mutta mua varten sellainen ei ole.





JOTEN ystävät rakkaat pienoiset: kertokaa yksinkertaisesti paskimmasta parisuhdeneuvosta tai rakkausviisaudesta, jonka olette joltakulta saaneet.

66 kommenttia:

  1. "Kaikki pojat on sikoja" -ihan vakio lause yhdeltä tutulta jolla on ollut vähintäänkin 100 parin päivän poikaystävää joita kaikkia on muka heti "rakastanut". Ihan hyvä lausahdus, tai niiin no, ei tuo mun oma ihan Putte Possulta näytä, olisin varmaan kahden vuoden yhdessäolon jälkeen saparon huomannut, eikä mulla vaan jätkät tolleen pelaa kun niitä onki vaan yks :--D Epätoivoiset ei tuu saamaan pysyvää suhdetta kun niille kelpaa kaikki....

    VastaaPoista
  2. "mut miehet on vaa sellasia/pojat on poikia" - jos toinen pelaa pleikkaria kolmatta päivää ja kasvattaa astia-, pyykki-, ja roskakasaa vieressään, niin kyllä siinä itse kullakin hermot menee. Tai vaihtoehtoisesti häviää joka ilta/yö ajelemaan tms, niin ei sitä sukupuolen piikkiin voi enää pistää ! :-D

    VastaaPoista
  3. Eipä olis voinut sattua parempaan paikkaan tää teksti, kiitos. Juuri tänään nimittäin laitettiin suhde katkolle Elämäni Miehen kanssa. Pari viime kuukautta on mennyt mun alottamien opiskelujen takia etäsuhteessa, ja edessä olisi kaksi vuotta välimatkaa toisen vielä keskeneräisten opintojen takia. Aluksi sitä oli varma että kyllä tästä selvitään, mutta sitten pamahti totuus päin naamaa. Onhan tää aivan perseestä.
    Se joka kehtaa tulla väittämään että jos tosissamme oltaisiin suhteemme kanssa niin kyllä kitkuteltaisiin menemään pari vuotta tyylillä "istutaan muutama tunti viikonlopusta junassa että saadaan olla päivä yhdessä edellyttäen ettei toisella ole töitä/kavereita/muuten vaan muuta elämää", ei oo satavarmasti itse tätä kokeillut. Mur. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikällähä kävi just näin; oltiin etäsuhteessa 2v, eikä toki ollu mitään ruusuilla tanssimista ehei, mut selvittiinpä siitä sitte lopulta. Kahen viikon välein nähtiin ja yhtälailla oli sitä omaakin elämää taustalla. Rahaahan siinä palo toki kun matkattiin junilla/busseilla 2h:n päähän. En todellakaan väitä et ois mikään piece of cake -homma - ts. välillä teki iteki mieli heittää hanskat tiskiin - mut kaikkeen tottuu jos on tottuakseen.Unohtamatta sitä tosifaktaa et ihmiset on erilaisii ja et on hyvä juttu jos tiedostaa jo alussa et minkälaisiin suhteisiin sitä haluu ryhtyy ja mihi ei.

      Poista
    2. Kyllä mä uskon että etäsuhteet toimii, jos vain haluaa. Me oltiin 3 vuotta etäsuhteessa yhteensä ja nähtiin päänsääntösesti joka toinen vkl. Joskus oli aikoja ettei nähty 3 viikkoon mutta sitten oli taas aikoja että saatiin viettää melkein viikko yhteen putkeen yhdessä. Nyt ollaan seurusteltu yhteensä 7,5 vuotta ja meidän lapsi on 3 kk vanha. Että ei se että joutuu elämään etäsuhteessa tarkoita aina että suhde on tuhoon tuomittu ja ei mitenkään voi toimia. Toki ihmisiä on erilaisia ja suhteita erilaisia, ja kaikki ei sovi kaikille :)

      Poista
  4. Mut entäs jos ei asu yhdessä, eiks sillon olis kiva kuulla toisesta ees kerran päivässä? Tai jos joutuu viettämään vaikka kesäloman toisella paikkakunnalla eikä nää niin usein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toki toki, mutta ei se ole mikään edellytys hyvälle parisuhteelle. Tiedän toinivia suhteita, joissa ei harrasteta ylimääräistä yhteydenpitoa ja suhteita, joissa sitten soitetaan joka jänskä asia kumppanille. Kuten postaukseen kirjoitin, nämä ovat makuasioita...

      Poista
    2. Okei pakko kommentoida (oon kommentoinut jo ehkä 5 kertaa tähän postaukseen..)

      Veljeni oli ala-asteella ja seurusteli yhden tytön kanssa. Oltiin sitten hiihtolomalla ja äiti kysy, että laitatkos sille sun tyttöystävlle viestiä, että mitäs se tekee? Veljeni "En kun mä oon nyt lomalla"

      Suhde toimi siis vain kouluaikoina :D

      Poista
  5. Me ei äijän kanssa asuta yhdessä ja saattaa mennä helposti muutamakin päivä ettei soitella tai tekstailla, ja ai että on ihanaa kun on oikeasti OMAA AIKAA. :D Sitten kun on asiaa niin soitellaan, joskus soitellaan useammin ja joskus jotai höpöhöpö viestejä. Ei jokaisen suhteen herranenaika pidä olla samanlainen kun jonkuntoisen.. Tää teksti oli mahtava!

    VastaaPoista
  6. "Kannattaako teidän nyt vielä sitä asuntoa ostaa kun kaikenlaista voi tapahtua. Teillehän voi tulla vaikka ero!" Kyllä. Tiedostan sen tosiasian, että jossain vaiheessa voimme todellakin erota, sillä elämä on ja niin käy joskus. Ei. En anna tämän mahdollisen eron jossain hamassa tulevaisuudessa vaikuttaa jokaiseen päätökseen, jonka elämässäni teen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on huikee logiikka! Eihän kukaan saisi tehdä koskaan mitään, koska aina voi tapahtua jotain :D

      Poista
    2. Mä en muutenkaan ymmärrä tota logiikkaa. Ei sitä voi suunnitella elämää eron varalle. "Sit kun erotaan...." Koska suunnitelma on se, että yhdessä ollaan vanhainkodissakin ja mikäli elämässä tulee jotain mutkia matkaan niin voi voi.

      Vaikka suunnittelisit olevas kirurgi voi yhtäkkiä joku autoilija ajaa sun päälles ja kätes voidaan amputoida. Oisko kannattanu miettiä kuitenkin, että "Mitä jos jään auton alle...." Eihän sitä koskaan tiedä mitä elämässä tapahtuu!

      :D

      Poista
  7. No kyllä siinä vaiheessa, kun toista rakastaa niin kyllä sen välimatkan kestää. Kun on pakko.. Nimim. näin rakastani viimeks kohta kuukaus sitten ja silloin alle 2 h.. Viimeks ollaan nähty kauemmin kuin 5h ... oisko lokakuussa? Että joo. Pahinta on se, että ei tiedä milloin näkee seuraavan kerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enkö mä rakasta kumppaniani, kun en suostuisi tuollaiseen?

      Poista
    2. No ano, mun mielestä toi ei ole parisuhde. Parisuhde vaatii yhdessä oloa, ja töitä. Kyllä se varmasti toimiikin tolleen kun ei nää ikinä niitä huonoja puolia, eikä riidelläkkään ku ei viittis oikee alkaa sotimaan meidän kuukauden ainoina kahtena tuntina... :"DD Ei toi itselleni ainakaa järkevältä kuulosta.
      Itse olen seurustellut 3,5 vuotta, ja mä olen aina sanonut että jos ukko haluaa johonkin lähteä itseään totetuttamaan niin moikkavaan, minä en tänne jää odottelemaan, ja anna nuoruuteni lipua siinä sivussa ohi. Enkä tarkoita nuoruudella muiden tapailua, vaan sitä että voi mennä minne tahtoo, kenen kanssa tahtoo, vain itseään miettien.

      Poista
    3. En sitä tarkoittanut, mutta siis jos tuollainen tilanne tulisi et pitäis olla erossa niin varmasti sen kestäisit vaikka nyt sanotkin muuta! Sitä tarkotin.. :D Ehkä tietysti joku 2 vuoden yhtäjaksoinen erossaolo on eri asia.. Tai sitten mussa on vaan jotain vikaa, mutta en vois tosiaan kuvitellakkaan eroavani välimatkan takia, ainakaan tästä kumppanista ja ainakaan tässä vaiheessa.. Saattaahan se olla, että alkaa jossakin vaiheessa tämäkin ottaa päähän! :o

      Miten vain, mutta kyllä tämä ainakin meille kummallekkin parisuhde on.. Mutta kun tilanne on vaan se ettei VOI nähdä niin minkäs teet.. :/ Perseestähän tää on suoraan sanottuna! :D Ja riidellään kyllä facen, viestien ja puheluiden kautta jos jotaki riideltävää on. :D Ja kyllä niitä huonoja puoliakin on tullut nähtyä näinkin.. :D
      En tiedä sitten onko mussa jotain vikana, mutta en minä ainakaan tämän välimatkan takia alkaisi eroamaan. :o Ompahan ainaskin itellä aikaa tehä omia juttuja ihan vapaasti yms.

      Poista
  8. Toisille käy päinsä eri asiat ku toisille. Jos mäkin vaikka nyt jostain kumman syystä saisin itselleni kumppanin tähän vierelleni ja se haluisi parin kuukauden kuluttua muuttaa yhteen, ni ei kiitos. Mieluummin vaikka mahdollista tulevaa anoppia katsomaan tai mitä muuta tahansa. Liian suoraa toimintaa. En kyllä tosin tiedä, mitä vastaisin jos sen lyhyen seurustelun jälkeen jätkä ottaa ja kosii. Loukkaamisen pelossa vastaisin kyllä, mutta sekin olisi liian aikaista. Pitää varmaan alkaa kehitellä mahdollisimman kilttiä tapaa viestiä: ''mä rakastan sua, mutta mun mielestä me edetään turhan nopeasti''. Ihan vaan kaiken varalta :o

    VastaaPoista
  9. Joillekin välimatka sopii, joillekin ei. Itse olen kaukosuhteessa amerikkalaisen kanssa enkä mä tätä kenellekään SUOSITTELE. Välimatkan kestää ja siitä selviää kunnialla, jos on siihen sopiva ihminen. Ja kyllä kieltämättä on vähän pakkokin toista oikeasti rakastaa, tuskin kukaan mitään säätöä tällaisella välimatkalla pitäisi yllä saati etenisi siitä suhteeseen. Toki koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, joten eiköhän joku senkin ole tehnyt/tulee tekemään :) No kuitenkin, ei tämä todellakaan helppoa ole, ihan hirveetä olla erossa kuukausikaupalla ja meillä ei mun ihastuttavan nettini takia ole Skypeakaan käytössä ja soittaminen on näillä hinnoilla aika harvassa. Joten me periaatteessa mennään aikalailla näkemättä ja kuulematta toista kuukausia, jos ei lasketa parin minuutin puheluita ja valokuvia. Meillä on erittäin läheinen suhde. Tiedetään mitä toinen tekee millonkin ja jutellaan joka päivä niin paljon kun pystytään töiltä sun muulta. Meille tämä sopii, monen mielestä tää meidän suhde on/olis liian paita-perse-suhde. Tällä hetkellä satun olemaan jenkeissä miehen luona, pitkästä aikaa :) Tän vuoden loppupuolella muutan miehen luokse, joten meillä tää suhde on toiminut ja kestänyt välimatkan :) Mutta kuten sanoin, kenellekään en suosittele. Jos on tällaiseen etäsuhteeseen sopiva henkilö ja suhde kestää läpikäytävät ylä- ja alamäet mitä tästä välimatkasta seuraa, niin onhan tää uskomattoman ihanaa ja sen arvoista, ei sillä :)

    VastaaPoista
  10. Joo toi välimatkajuttu argh!! Mulle riitti se pakollinen armeija-ajan ja muutama kuukausi sen jälkeen kestänyt kaukosuhde (tai no virallisesti asuttiin yhessä koko ajan mutta niin) eikä kiitos koskaan enää. Ihan riittävästi on "suhteen piristäjiä" eli hermojaraastavia yksinoloviikkoja miehen työmatkojen takia sillointällöin. Okei vois olla helpompaa ilman lasta, mutta jokatapauksessa gaaaaaaah meinaa pää levitä aina kolmen päivän jälkeen ja mikäs sen kivempaa kuin tietää että kolme päivää vähintään vielä edessä...

    Joo ja toi unelmien tiellä seisominen, mä seisoisin kyllä varmaan sen verran jos mies haluais syystä X sellaisen työn missä tarttee oikeasti matkustaa paljon. Tai muuten olla poissa kotoa. (Siis tyyliin niin, että olisi esim. joka toinen viikko melkeinpä reissussa.) Toki silloin menis ehkä jos oltais kaksin, mutta lapsen kanssa ehei. Kauhulla oon kuunnellut kaverin juttuja, kun sen mies on kuukaudesta vähintään kaksi viikkoa aina työmatkalla ja kotona vaimo ja kolme alle kouluikäistä. Niin joo ja seisoin kyllä senkin tiellä, että miehen miettiessä rauhanturvaajahommia sanoin, että juu et mene. (Tosin ei olis päässyt sinne muutenkaan, koska astma ja huono näkö, mutta silti.)

    Ja tästä kammottavan takertuvasta ja omistushaluisesta (rakkaan opiskelukaverini luonnehdinta<3) vaimosta huolimatta meillä on erittäin onnellinen ja tasapainoinen suhde. On eri asia ottaa omaa aikaa niin, että tulee illaksi kotiin kuin olla viikkotolkulla erossa. Ollaan me myös viikonloppuja erillään ja sitä rataa, että ei se, että mä en halua pitää mitään monensadan kilsan välimatkaa tai just olla viikkoja yksin kotona, tarkoita sitä että haluan istua sohvalla sylikkäin 24/7.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja joo piti lisäämäni, että mies on ihan samaa mieltä mun kanssa. Koettiin tuo armeija-aika ihan hullun rankkana parisuhteelle, vaikka silloin ei sitä lastakaan ollut. Se oli niin hirveää kun viikonlopulle ladattiin hullut odotukset, varsinkin jos oli ollut edellisestä lomasta 2 viikkoa ja seuraavaan oli taas 2-3 viikkoa, ja sit totuus oli se että mies nukkui eka pe-illasta lauantaina puolillepäivin ja meni la-iltana ysiltä nukkuun ja heräs sunnuntaina puoliltapäivin ja sit sen pitiki alkaa pakkaamaan kamoja.

      Poista
  11. Mummuni neuvoi minua joskus, että arabien kanssa ei sovi seurustella, ne ovat niin epäluotettavia (!) kun niillä on niin kauniit silmät (!!).

    Okka.

    VastaaPoista
  12. Mulle henkilökohtasesti typerin annettu neuvo oli että kaverit pitää laittaa ennen miestä, koska "kaverit pysyy, mies ei". Oon seurustellut poikaystävän kanssa kohta seittemän vuotta, tota toitottaneiden kavereiden kanssa en oo ollut kaveri enää pitkään aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen taas kuullut sanonnan "YSTÄVÄT pysyy, mies ei." ja minulla asia on taas ollut noin aina.
      Ehkäpä kaverit eivät olleetkaan oikeita kavereita.

      Poista
    2. mutta eikö mies oo samalla miesYSTÄVÄ, tämä logiikka että "kaverit/ystävät pysyy, mies ei" on ihan täyttä kakkaa ja mun mielestä toimii parhaiten peruskoulussa.

      Poista
    3. ^ Tasan näin. Mulla ainakin on aikuisiällä jäänyt suuri osa ystävistä eri elämäntilanteiden, välimatkojen yms. vuoksi. Ja kyllä todellakin väitän että esim. ne tyypit joiden kanssa pidettiin yhtä koko peruskoulu ja lukio ja vähän sen jälkeenkin, oli _ihan_oikeita_ystäviä_. Mies taas oli se jonka kanssa ne elämänmuutokset (opiskelut, lapsi, työt jne) on tapahtuneet ilman sitä, että totaalisen eri elämäntilanteiden takia puheenaiheet vaan loppuu.

      Ja joo joo, osa ystävistä on mennyt tänkin ajan läpi. Tiedetään. Mutta en silti halua missään nimessä kymmenenkin vuotta kestänyttä tiivistä ystävyyssuhdetta mitätöidä täysin sanoin "no ei se varmaan sit ollut oikea ystävä". Oli se. Sama kuin sanoisit pitkän parisuhteen jälkeen että ei se ollut oikeaa rakkautta. Varmasti oli, siinä hetkessä.

      Poista
    4. Niin ja niin. Itselle puoliso on samalla myös paras ystäväni, ei sellaisesta niin vaan luovuta.

      Poista
  13. Ei oo kyllä neuvo, mutta olin kesällä muuttamassa opiskelemaan eri paikkakunnalle, osoitteesta jossa oltiin tuon suhteen toisen osapuolen kanssa asuttu yhessä jo muutama vuosi. Kaveri kuuli tästä, ja totes ihan kauhuissaan, että teillehän tulee etäsuhde! O_o Ööö, niin? Tiesin tuon? Välimatkaa kuitenki alle 200 km ja auto käytössä, joten en näe tuossa valtavan isoa ongelmaa. Tää ei kuitenkaan kestä loputtomiin, eri asia olis jos aiottais jatkossaki aina asua eri kaupungeissa. Samainen kaveri laittaa kans miehelleen viestiä _ihan_koko_ajan_ sillon kun mies hetkeksi pääsee kavereidensa pariin viettämään iltaa. Eikä edes mitään oikeeta asiaa. Kun seurasin vaan sivusta niin meinasin tukehtua.
    Mekään ei välttis edes soitella joka päivä, voi olla parhaimmillaan viikkoki väliä. Facessa tosin jutellaan lähes päivittäin, ainaki vähän, mutta siellä nyt kumpiki viettää iltasin muutenki aikaa niin se jutustelu menee siinä sivussa :)

    VastaaPoista
  14. Mun mielestä kaikki tuollaiset olevinaan yleispätevät neuvot koskien toisten parisuhteita on ihan ehdoton no-no. Okei ehkä joku "jos toinen hakkaa, jätä"-neuvot on ihan hyviä, mutta muuten jokainen suhde on niin omanlaisensa, ettei ulkopuolinen voi kauheasti siihen sanoa mitään.

    Meille tulee luultavasti parin vuoden päästä puolen vuoden etäsuhde, kun poikaystävä lähtee opiskelijavaihtoon ulkomaille. Ei tulisi mieleenkään kieltää toista lähtemästä, vaikka monet tutut on jo kertoneetkin miten "aivan varmasti eroatte/toinen löytää jonkun muun/kyllästytte" jne. Puoli vuotta on onneksi todella lyhyt aika, sitten pitäisi kyllä jo miettiä muutamaan kertaan jos mies haluaisi lähteä pidemmäksi aikaa.

    VastaaPoista
  15. Oman äitini neuvo mun miehelle, kun alettiin seurustella: "Ei oo sit palautusoikeutta meiän likassa, joten kannattais pitää sitä hyvin". Vuosi 7 käynnissä. :)

    VastaaPoista
  16. välimatka... erottiin entisen poikkiksen kanssa ku se suuntas vuodeksi kirjaimellisesti toiselle puolelle maapalloa. yhessä vaan koettiin se niin, että ero on paras vaihtoehto, ei tosiaankaa oltais kestetty vuotta etäsuhteessa! Sinne toiselle puolelle palloakaa ei ollu mahollisuutta matkustaa, eli oltais nähty vaan skypessä, kyllä sitä pienemmästäki suhde rakoilee..

    Onneksi sitten kaikki puolitutut ja serkun kummin kaimat jakso selän takana päivitellä sitä miten heikko ihmisluonne meillä molemmilla on ja kuinka tyhmiä me ollaan ku erottiin. "vuosihan on tosi lyhyt aika elämästä!" Mutta kappas vaan nyt kyseinen eksä on mun parhaita kavereita, ei tosiaankaan välit menny, muuttu vaa kaverilliseksi :) monta kertaa ollaa toisteltu että oli kyllä paras päätös erota! :D

    VastaaPoista
  17. Hah, mun parisuhde kesti kevyesti etäsuhteena about 6 vuotta. Sen jälkeen kun muutettiin saman katon alle asumaan lähti toinen vielä vaihto-opiskelemaan ja sen jälkeen toinen ulkomaille töihin. Kun nämä reissut oli tehty ja aika asettua mukavasti pysyvästi yhteen, niin ei enää kestettykään toisiamme saman katon alla ja erottiin. Ja kyllä, rakastimme toisiamme. Mutta enää en edes suostuisi asumaan yhdenkään miehen kanssa. Arvostan ihan liikaa omaa aikaa ja omaa kotia. Että paskoja neuvoja nuo :D

    VastaaPoista
  18. "Kai te nyt jo meette naimisiin kun ootte jo noin kauan seurustelleet!" Mun mielestä kaikkien ei tarvitse esim. tasan kahden vuoden päästä seurustelun aloituksesta kihlautua tai hankkia lasta tai tehdä mitään muutakaan. Pistää vituttaan tollaset, nimim. 4 vuotta seurusteltu ja ei, emme ole menossa naimisiin tai hankkimassa lasta vielä hetkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muutettiin 1,5v seurustelun jälkeen yhteen. Poikaystäväni pääsi armeijasta ja itse valmistuin koulusta. Yhteen muuttaminen oli siis luonnollista, koska molemmat muutettiin kuitenkin pois kotoa.

      Äiti: "Kyllä teidän on mentävä ainakin kihloihin" - Ööö... ei?

      Poista
  19. Parasta ikinä: "Jos oot parisuhteessa, ei todellakaan oo ok mennä kahville kahestaan miespuolisen ystävän kanssa!"
    No herranjee sanon minä. Kaveritkin pitäs valita sen perusteella mikä värkki niillä on housuissa! Valitettavasti osa mun läheisimmistä ihmisistä on kikkelillä varustettuja, no can do, ja joo, saatan käydä niiden luona kahvilla ja viettää aikaa kahestaan vaikka olisin millasessa parisuhteessa. Jos toinen on niin vainoharhanen ettei kestä sitä, että ihminen joka tukee ja ymmärtää mua ja joka on mulle kun oma sisarus sattuu olemaan miespuolinen, ni mun puolesta tervemenoa sit vaan. Tietysti parisuhde on tärkeä ja oman rakkaan mielipiteitä ja tuntemuksia pitää kuunnella, mutta en mä siihen ala että toinen saa mielivaltasesti päättää kenen kanssa voin käydä pizzalla ja kenen en!

    Parasta oli se kun omat vanhemmatkin jakso jauhaa tosta koko ajan. Yhyy et voi mennä sun kaverin luokse kun se on poika. Sun poikaystävä ei varmaan tykkää!
    Ja se, että en voi mennä kavereiden kanssa ylipäätään minnekään! "Sillon ku me oltiin nuoria ja rakastuneita, me oltiin vaan kahestaan!" No voi hellanlettas kun söpöä ja kivat teille, minä en ole sellanen ihminen joka haluis joka päivä roikkua yhden ihmisen käsipuolessa vaikka jossakin suljetussa huoneessa. Mun mielestä suhteen kummallakin osapuolella saa olla omia kavereita ja omia harrastuksia ja omia menoja...

    No, suhde sit kariutukin siihen että toinen olis kaivannut sitä yhdessä tilassa nysväämistä ihan kahdestaan, vaikkei mitään tehty tai edes puhuttu. Telkkariakaan ei voinut edes katsoa. Istua möllötettiin vaan monta tuntia. Kavereiden kanssa jos johonkin aioin ni kauhea haloo! "Sä et ikinä tee mun kans mitään!!!1" "No mitä haluaisit tehä? Mennäänkö leffaan?" "Eiiii en mä tykkkää elokuvista..." Ok.

    VastaaPoista
  20. Inhoan tyttöystäviä, jotka eivät päästä poikaystäväänsä minnekkään ja niiden on pakko tunkea mukaan joka paikkaan.

    Meillähän molemmat saavat mennä suht vapaasti. Mikäli ilmoitan meneväni baariin ystäväni kanssa ei poikkis ole tunkemassa mukaan. Varsinkin kun illasta ei seurais muuta kun riitaa. Ja toisinpäin. Poikkis lähtee jätkien kanssa saunomaan niin mä jään mielelläni himaan pitämään Täydelliset naiset -maratonia yksikseni.

    Sitten nämä tyttöystävät, jotka ovat hieman erilaisia. Se, että jos poikkis lähtee kavereiden kanssa jonnekkin niin soitellaan kymmenen minuutin välein ja kotona pitäisi olla heti kymmeneltä. No johan sä siellä puol tuntia olitkin.

    Tai jos ollaan jossain niin tyttöystävä istuu naama norsun vituillaan ja on sillei "evvk, koska lähdetään?". No lähde keskenäs, jos sua ei kiinnosta. Miks pitää tunkee aina mukaan?

    Suurin osa poikaystäväni kavereiden tyttöystävistä on tuollaisia. Itse olen saanut oikein "kehuja" kun poikaystäväni saa lähteä spontaanistikin tekemään kaikkea. Rajansa tietenkin kaikella, mutta silti. Voisin paasaa tästä oikein pitkästi ja alkaa raivostuttamaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä saa mennä, jos osaa ilmoittaa minne on menossa ja koska tulee takaisin! Meillä on kaksi lasta ja on ihan tavattoman ärsyttävää odotella miestä reissuilta joista ei olla sovittu. Tyttökaverit on ok, mutta kyllä ne pitäis käydä ihan kohteliaisuussyistä "esittelemässä". Itse en ukon mielestä taas saisi nähdä ketään vastakkaisen sukupuolen edustajaa..

      Poista
  21. "Miten te voitte viettää noin paljon aikaa yhdessä, eiks teillä oo muuta elämää ku toisenne?!!?! Kyl parisuhteessa pitää olla ilmaa vitun pellet!!11" Juuh elikkäs me vietetään tosi paljon aikaa toistemme kanssa - ja ei, ei oo alkuhuumakaan enää menossa ku kolmas vuosi tulee kohta täyteen :D mut siis meillä on yhteinen kaveripiiri ja harvemmin lähdetään ulos ilman toista, shoppailemaan tai baariin kyllä aina mennään yhdessä. En tajua miks jotkut valittaa tästä niin paljon, ihmiset on erilaisia hei :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en onneksi ole tästä valituksia kuullut, mutta täällä sama homma! :D Käydään samoilla kursseilla koulussa, asutaan yhdessä ja sama kaveripiiri (koska minulla ei tyttökavereita...), niin tottahan toki tässä kaikki aika kuluu tuon kanssa, kun ulos lähtiessä ollaan aina myös yhdessä. Mutta mitäpä sillä on väliä, meillä toimii eikä kiehnätä toistemme kainaloissa koko aikaa kun viihteellä ollaan porukassa vaan ihan normaalisti D:

      Poista
  22. Meiän suhde on periaatteessa ollu vähän hankala, ku poikaystävä oli vuoden intissä ja muuten ollaan oltu vajaa puol vuotta kaukosuhteessa. Mutta meillä tää toimii loistavasti, ollaan kuitenki aina nähty 2-3 viikonloppuna kuukaudessa ja ollaan tositosi vähän mustasukkasia (miten ton voi ilmaista fiksusti?) joten ei oo mitään luottamusongelmiakaan. Siihen en enää suostunu et ois koko opiskeluaika (seuraavat 5 vuotta) oltu kaukosuhteessa, joten päätin sit hakee poikaystävän opiskelukaupunkiin iteki yliopistoon.
    En mä ainakaan kaukosuhdetta jaksais jos se ois sellasta ettei nähtäis viikkoihin, tai jos ei tietäis koska se loppuu. Mut kyllä tätä jonkun aikaa jaksaa, ku aina tietää sen millon seuraavaks nähään, ja varsinki nyt ku tietää että enää alle 10 viikkoa ni pääsen muuttaa poikaystävän luo :)
    Typerin neuvo on kyllä "no kannattaako, entä jos te erootte?" minkä sain kuulla muun muassa ku kerroin hakevani opiskelemaan poikaystävän kotikaupunkiin. "aa no totta hei mehän voidaan erota!! En siis haekaan sinne, voisinpa lähteä vaikka Ugandaan pelastamaan katukoiria, jos me sillon erotaan ni sithän ei oo hädän päivää eikä tarvii nähä sitä exää!!!1"

    VastaaPoista
  23. ""Suhteella ei oo tulevaisuutta, jos et kuse sun äijän jaloille vapautuneesti nauraen!"
    "Tosirakkaus on sitä, kun lääsätään suolentoiminnasta aamupalapöydässä!"

    Joo tämä... EI. YKSIKÄÄN mies, (vaikka toista väittäisivät = valehtelisivat) eivät halua kuulla sinun pieraisevan tai sinun paska-jutuistasi. Itse olen seurustellut kohta 3,5 vuotta, enkä ole koskaan edes pieraissut poikaystäväni kuullen, kyllä sanokaa hulluksi, tai sitten omistan käytöstavat. En ole koskaan sanonut meneväni paskalle, vaan jos jotain muka ilmoittaa pitäisi sanon meneväni vessaan.
    Siinä vaiheessa kun nainen alkaa paska-juttuja jakamaan, niin ollaan minun mielestäni hieman turhan syvällä friend-zonessa. Hyi helvetti että inhottaakin naiset jotka pierevät miestensä vieressä ja vielä nauravat päälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. THIS. Mulla kaverit ovat ihmetelleet, että miten te muka ette hoida iltapesuja- ja -pisuja samaan aikaan samassa vessassa. Öö, koska se toinen voi mennä ulkopuolelle harjaamaan hampejaan sillä välin, kun toinen käy vessassa? :D Samaten pidetään ovi kiinni muidenkin vessakäyntien ajan. Ei niiden hetkien jakaminen tuo mitään lisää siihen suhteeseen ja musta ainakin on kiva pitää edes joku "hohto" tässä puuhassa.

      Eikä tää nyt tietenkään tarkoita sitä, että ei missään nimessä voi käydä pissalla toisen läsnäollessa tai ei voi olla vatsataudissa saman katon alla. Itse asiassa me koettiin "yhteinen" ruokamyrkytys, kun oltiin kahdestaan laivalla, eikä kummallekaan jäänyt mitään traumoja asiasta, vaikka seurustelua oli takana vasta 3kk. :D

      Poista
    2. Ano. Sä et voi sanoo ettei YKSIKÄÄN MIES. Mun mies on sanony et onneks olet sellainen joka uskaltaa pierasta sen kuullen, ei ole edes tervettä olla pierasematta :D kuka edes jaksaa hakeutua johonki piiloo jos vähä kiertää? Ettei vaa oma mussukka säikähä ja tajua et "hei mun naisellanikin on suolentoimintaa mitä hittoo luulin et se on muumi" huhhuh. Ihania pierujuttuja...:D mut KAIKKIA miehiä ei vaivaa se et naisen maha toimii niinku normaalilla ihmisellä. :D ihme prinssesoja

      Poista
    3. HAHA, siis luuletko että mä teen sen mieheni "säikähdyksen" takia, tai että juosen piiloon :D Ei istun ihan paikallani ja pidättelen. Voi jeesus, ehkä teen sen itseni takia. Vähän samaa kastia sen kanssa, että pidän itseni naisena kun käyn kampaajalla, ehostan itseäni, yms ja olen se nainen muutenkin parisuhteessa.
      Ja voin sanoa että olen niin kaukana prinsessasta kun voit vain kuvitella. Se ei tee minusta hieno helmaista pissis-prinsessaa jos en ilmoita käyväni paskalla, tai pidättelen pieruni mieheni seurassa, mielestäni se tekee minusta ihan normaalin naisen :D Ja tämä juurtuu myös lapsuudestani, kun mummi aina opetti ettei miesten seurassa piereskellä, tai jaeta kakka-juttuja, koska se on rumaa.
      Vai pieretkö sinä menemään vaikka kassa-jonossa, koska se vaan on niin normaalia, epäilen!

      Poista
    4. Tiesitkö että pierun pidättäminen on vaarallista? joo en rupea kassa-jonossa haisemaa mut kyl mä kotona sen hiton pierun päästän jos siltä tuntuu. Se nyt sattuu olemaa ihmiselle luonnollista. Ja olen myös itsekin naisellinen, meikkaan,laitan hiuksia,käytän siisteja(puhtaita) vaatteita, pesen hampaat 2x päivässä jne. En mikään röhnöttävä hielle haiseva sohvaperuna. Lapselleni opetan myös että antaa sen pierun tulla vaan, tulee muuten aikas kipeäks maha.

      Poista
    5. Ite ainaki vaikka mikä olis niin pieraisen, Se helpottaa. Kerran jopa piti leipoo ripulipaskat miehen pestessä hampaita vieressä :(

      Poista
    6. Mutta ano 20.58 saako mies sitten piereskellä sun seurassa? vai pidätteleekö hänkin?

      Poista
    7. Vissiin piättelee ku kerta hän itekki niin tekee :D Aika piukeat mahat ja saastuneet elimistöt teillä mahtaa olla.

      Mun mies on sanonu ettei sitä mun pieru- ja suolistontoimintastoorit haittaa. Uskon häntä mikäli hän näin väittää- minuakaan ei haittaa hänen lärpätyksensä. Ja jos haittais niin eiköhän kolmen vuoden aikana ois homma käyny jo tukalaksi. Onhan hän itekin ihminen, joka silloin tällöin naurahtaa omalle rupsulleen ja pieru voi pakaran välistä lipsahtaa tahtomattakin.

      Oon pitäny näitä pieruttomia pariskuntia legendana, niinä, jotka meikkaa ennenkuin oma kultsi herää, jotka sheivaa toisen näkemättä, jotka syö kun toinen ei ole kotona. Koska voihan murmelini säikähtää ja saada sydärin huomatessaan että olen ihminen!!!11 Hyi, musta olis ihan kauheeta jos en kotonani vois olla niinku kotona. Ja kotona tarkoittaa mulle=pieree. :-D Kassajonossa piereskely on vähä eri asia, ellet sitte punkkaa siinä. Väkisinki suolisto toimii jossain vaiheessa jos 24/7 tönötät siinä. Mut joo, mielipiteensä ja käytöksensä kullakin.

      Poista
    8. Siis mistä teitä "Olet sekaisin oleva heti aamusta noustessasi meikkaava pikku prinsessa"-mössöttäjiä tulee :D
      vittu jos minä en tahdo pieraista mun oman mieheni seurassa KOSKA SE ON _MINULLE_ inhottavaa, ja se häiritsee minua niin mistä te päättelette että mieheni on päättänyt etten saa piereskellä? :"D
      En meikkaa heti aamusta, en sheivaa piilossa, syön kyllä yhdessä, mutta jos en pasko ja piere ja kaiva nenää "kultsi muru pikkusen" kainalossa, niin olen huono ja naurettava ihminen? :D Kyllä minä ihan kotonani kotona olen, ja pieraisen kun vaikka poistun muualle, tai jään yksin, enkä pamahda sohvalle isona ilmatyynynä koska tokihan olen pidätellyt 3 vuotta joo-o kyllä näin.
      Ja mitä johonkin pierun pidättelyn vaarallisuuteen (anteeks tapatte mut nauruun) tulee, niin saatan myös kuolla todennäköisemmin tupakkaan mitä tuolla tupruttelen, kun pieruun jota n. 2 tuntia pidätin.
      Miettikää nyt herranjumala :"D

      Poista
    9. Sua taitaa vain pelottaa ettei miehesi pidä sua viehättävänä jos pieraiset. Jos joku mies niin ajattelee niin on kyllä kieroa ajattelua. Varmaa ois sulleki vaa helppoa jos vääntäisit ne kananmunapierut siinä ukon vieressä ja menisit vääntää kaikessa rauhassa ne ripulit sinne vessaan. Mites muuten ku meet paskalle nii jos siellä pääsee paukku ja mies kuulee? Vai otatko radion mukaa ja laitat volyymit kaakkoon ja vesihanan päälle? Mieshä ajattelee varmaa että kulta se siellä vaa ehostaa itseään ei muuta

      Poista
    10. Pierun pidättäminen ei tapa, kukaan ei niin sanonut. Mut ne myrkyt imeytyy takas sun elimistöön ku pidättää jatkuvalla syötöllä ja tää on rankkaa elimistölle pitkässä juoksussa. Että kanttii tupsutella vaan! :D

      Just toi särähtää korvaan: miksi se on inhottavaa, miksi se häiritsee? Iix se on noloa? Mulle on niin absurdia että parisuhteessa elävä ihminen pitää jotain niin luonnollista niin kamalana että ei voi ukonkaan kuullen paukauttaa vaikka ilmeisesti ukko saa piereskellä? Ja lisäksi pitää niitä naisia jotenkin inhottavina jos on sujut ilmavaivojensa kanssa ja käyttäytyy miehensä kanssa täysin vapautuneesti.
      Tän takia oletin että myös ukkosi pitää sulot sisällään koska suhtautumisesi ko. asiaan on mitä on. En olettanut missään vaiheessa että miehes on asiasta päättänyt, vaan että mieskään ei piereskelisi, koska se voisi olla sinulle epämiellyttävää.

      Ylemmän anon kanssa samaa mieltä; jollain tavalla susta tulee epävarma kuva ton takia. Mä en ymmärrä mikä tarve on pyyhkiä omasta käytöksestä joku niin luonnollinen, jonka lähinnä media on leimannut naiselle epäsopivaksi. Tosielämässä naiset pieree ja aika hauskaa jos miehet tai naiset ite ei sitä kestä...

      Poista
    11. Minä en piereskele ikinä ihmisten seurassa, en miesten enkä naisten, koska luonnehdin sen yhtä oksettavaksi kuin nenän kaivaminen muiden nähden. Samoin en myöskään keskustele paskani koostumuksesta kenenkään kanssa (paitsi lääkärin, jos se sattuu sellaista kysymään). En silti ole mikään prinsessa, vaan ennemminkin poikatyttö.

      T: Eri ano

      Poista
    12. No herranen aika, eriskummallista friendzonea jos sattuu rakastamaan sitä toista ja harrastamaan seksiäkin sen kanssa. Mutta onneksi Anonyymi 13.01.2014 klo 15.54 tietää miten toisten suhteet toimivat. Hallelyyja, olen nähnyt valon enkä ikinä enää piere miesseurassa! Ihme logiikka muutenkin. Iso osa miehistä naureskelee kavereiden kesken pierujutuille ja antaa vaikka aplodit erikoisen pitkälle ja kaikuvalle röyhtäykselle, mutta naisten pitäisi olla suoraan viktoriaaniselta ajalta ja teeskennellä, että heillä ei ole ruumiintoimintoja. Samaan aikaan vilauttaen tissivakoa, mutta vain tietenkin sille omalle kultamussulle Ainoalle Oikealle TUI TUI SAATANA. :D

      Ehkä saatoin vähän kärjistää. Mut ei oo pakko piereskellä tosiaan toisen ollessa paikalla, tai puhua eritteistään jos ei halua. Pointtini: mun kokemukset väittää, että melkoisen monet miehet ovat joko täysin välinpitämättömiä sille, että tyttöystävä/kihlattu/avokki/vaimo - herrantähen - pieree, tai sanovat reilusti, että "onpa kivaa kun et sievistele ja sanot suoraan meneväsi kuselle, etkä väitä puuteroivasi nenääsi sen sijaan". Eivät kaikki toki; kämppikseni valittaa että muuten ei haittaisi mun röyhtäily, mutta siinä on joku erityisen ärsyttävä sävy, vaan minkäs teet ison kolalasillisen jälkeen. Mutta aika "yllättävän" moni. (Yllättävää vain, jos ei mieti asiaa.)

      Poista
  24. Tossa asiassakin onneksi on monenlaisia ihmisiä, ei kaikki miehet ajattele sitä ihan oikeasti noin. Tai sitten olen homo? Ehei, olen seurustellut tyttöystäväni kanssa melkein 6 vuotta ja meille se on ihan normaalia että toinen saattaa pieraista vieressä. Ja KYLLÄ naisenikin päästelee vieressäni. En mä siitä mitää hirveitä kiksejä saa hyvässä enkä pahassa. Vähän sama ku asuisitte yhdessä ja toiselle tulee oksennustauti niin hänen täytys muuttaa pois kotoa siksi aikaa kun sairastaa, koska SAATTAA olla että tulee molemmista päistä. Että ei kannata ihan yleistää. T. 27v mies.

    VastaaPoista
  25. Me ei kyl poikaystävän kans ikinä soitella tai tekstailla. Ne harvat kerrat kun se mulle soittaa on tyyliin "Tuu avaa ovi".
    En edes osais puhua sen kans puhelimessa. :-D Ei siis asuta yhdessä, mut yleensä nähdään monta kertaa viikossa. Jos joskus sattuu monta päivää putkeen kun ei nähdä niin muutama tekstari saatetaan vaihtaa.
    Must on ihanaa, kun välillä saa olla ihan rauhassa ilman toista.

    VastaaPoista
  26. Mä oon aina miettiny mitä hittoa ne parit jotka yhdessä asumisesta huolimatta soittelee toisilleen kaiket päivät oikein puhuu? Miten sitä asiaa oikein riittää? Tosin jos on oikeaa asiaa niin mikäs siinä sit mut enpä ainakaan itse töissä keksi mitään niin maata mullistavaa että pitäis soitella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin ihan samaa. Mun kaveri on poikaystävänsä kanssa just tällanen. Asuvat yhdessä, mutta työpäivän aikana saattavat kuulemma lähettää kymmenenkin tekstaria ja soittaa pariin otteeseen. Miten voi olla mahollista, että on muka aina jotaki asiaa?? :-D

      Poista
    2. MÄ OLEN MIETTINYT SAMAA :D voin ite soittaa jotain "laita sauna päälle"-tyylisen kolmen sekunnin puhelun, mutta että keskustelisin oikein urakalla vaikkapa tauolla töistä... :D herrajee, ei mulla oo niin jänniä juttuja!

      Poista
  27. Hah, itse asiassa tota sun mainitsemaa esimerkkiä kuulin aikanaan paljon, et ei suhde kestä mitään jos ei kestä sitä, että olin itse muuttamassa Keniaan. :D Kyseessä oli tosin vain muutaman kuukauden työkomennus, mutta kyllähän me se kestettiin! Mutta oon sen jälkeen sitä mieltä, että ei edes ton mittasta kaukosuhdetta enää i-k-i-n-ä! Oon liian läheisriippuvainen siihen.

    VastaaPoista
  28. Jos petja lähtis jonnekkin esim reissuun pariks kuukaudeks niin sä vaan lopettaisit rakastamasta sitä? :o

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei mun mies tod. lähe reissuun pariksi kuukaudeksi?! Enkä lähe minäkään. Ok meillä on lapsi, mutta ei kyllä ennen sitäkään olis tullu kysymykseen noin vaan lähteä pariksi kuukaudeksi pois. Joku opiskelijavaihto olis ehkä ollu asia erikseen, mutta kummallakaan ei ollu semmoseen kiinnostusta. Ja olis siitäkin kyllä kotona puhuttu etukäteen ja ei, en ois lähteny jos mies ois tosissaan pyytäny etten menis. Sitä kutsutaan toisen tunteiden huomioimiseksi...

      Poista
    2. mä en usko, että lähtis, me ollaan molemmat sellaisia ihmisiä, ettei tuollaiset reissut kiinnosta. jos tulisi vaikka pitkä työkeikka, niin ok, mutta emmä näe syytä miksi se lähtis johonkin :D ja eihän kukaan ole puhunut rakkauden loppumisesta? suhde kyllä voisi loppua, jos herra päättäisi tuosta noin vaan lähteä haahuilemaan puoleksi vuodeksi indokiinaan.

      Poista
  29. paskin neuvo tai ohje tai mikälie ikinä on ehkä se, kun luokkakaveri lähti vaihtoon kolmeks kuukaudeks ja sanoin sille etten ite pystyis olla niin kauan erossa ukostani, niin tämä tuumas että "PITÄÄ osata olla erossa"! Miks ihmeessä muka, me asutaan yhessä niin millon ihmeessä tulis muka tilanne että oltais kolme kuukautta erossa :D

    VastaaPoista
  30. Paskimmat neuvot on olleet ainakin:
    "Jos suhde kestää intin, se kestä mitä vaan" - eipä kestäny mitä vaan, vaikka intin kestikin
    "Kaikki miehet on sikoja" - ite en oo nähny vielä yhdelläkään kärsää ja saparonkin vain parilla
    "Ei se vaihtamalla parane" - kyllä parani, huomattavasti!

    VastaaPoista
  31. Paskin neuvo on ehkä jätä se -kortti joka tulee aina jonkun hyväätarkoittavan henkilön suusta jos poikaystävä on ollut ärsyttävä ja paasaan siitä. Kortti tulee useimmiten joko sinkkukavereilta tai niiltä parisuhteellisilta jotka ei milloinkaan myönnä että suhteessa ois mitään vikaa. On se perkele jos mun pitäisi olla pakkaamassa kamojani joka kerta kun mies juo kaljaa tiistai-iltana eikä imuroi!

    Ikävintähän näissä neuvoissa on se, että sellaisen saatuaan tulee aina vahingossa puolustelleeksi sitä omaa kultaa niin antaumuksella, että viimeistään silloin koko lähipiiri arkistoi mut paskassa suhteessa -parisuhdetilannekansioon.

    VastaaPoista
  32. Paskin neuvo: "älkää muuttako yhteen - se pilaa suhteen"
    No mitä helvettiä? Loppuelämä pitäisi asustella omissa oloissaan, olla etenemättä mihinkään? Pakkohan se on kokeilla. Voipahan ainakin sit sanoa et kokeiltu on ja todettu epätoimivaksi :D

    VastaaPoista
  33. Niin paljon paskoja neuvoja saanut, että edes jaksa luetella, mutta KAIKISTA paskin on ollut kyllä se, että mä en saisi ajatella, tekstaa tai soittaa mun poikaystävälle kun oltiin kaksi edellistä kesää erossa ja nähtiin vain parin viikon välein. SIIS mitä helvettiä?! en saisi AJATELLA mun poikaystävää? Kyllä meni pikkasen yli se neuvo ja "ystävyys" alkoi hiipumaan.

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!