HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 8. helmikuuta 2014

emännän roolissa

Yksi huomattava muutos mussa on tapahtunut viimeisen parin vuoden aikana: ennen ajatus jonkin sortin kestien järjestämisestä nosti lähinnä ahdistuksen hien hiusrajaan, kun nykyään taas sormet syyhyää asettelemaan lautasliinoja ja pyöräyttelemään arabialaisia maustekakkuja.

Toki sanalla "juhla" esimerkiksi viisi vuotta sitten oli aivan erilainen merkitys, kuin nykypäivänä. Ei ole mikään ihme, jos juuri ja juuri täysi-ikäistä ihmistä pelottaa ja vituttaa kutsua 30 neliön yksiöön ryyppäämään ja sekoilemaan kymmenen huonon viinapään omavaa apinaa tuhoamaan kaiken irtaimiston. Nykyään sana "juhla" merkitsee mulle ennemminkin suklaakakkuja, piiraita, posliiniastiastoja, hopealusikoita, hyvää valkoviiniä ja mukavaa yhdessäoloa, kuin jumalatonta juoppohulluutta ja nurkkiin oksentelua sipsikulhon äärellä.

Ei sillä, että olisin hirveästi järjestellyt fiinejä pirskeitä - ja tuskin tulen hetkeen järjestämäänkään - mutta kauhukuvat kotibileiden emännöinnistä ja kutsumattomien kuokkavieraiden koruvarkauksista ovat hellittäneet ja tilalle on tullut halu asetella juustotarjotinta, sytytellä kynttilöitä ja laittaa kuohuvaa kylmään. Toki pieniä pelkotiloja aiheuttaa ajatus valkoisista sohvatyynyistä yhdistettynä tärisevän käden pitelemään punkkulasiin, mutta se nyt on aika pieni murhe. Enää ei tarvitse pelätä samalla mittakaavalla, kuin pari vuotta takaperin.

Toisaalta sitten tulee jännitettyä leipomusten onnistumista, kodin sisustusta ja yleistä viihtyvyyttä - nehän olivat kotibileaikana aivan vitun sama. Kaikilla oli kivaa jos vaan oli kaljaa ja oli aivan yksi lysti miten ne sohvatyynyt oli aseteltu. Nykyään kun pitää koluta rätillä joka nurkka ja kiillottaa kaikki kynttilänjaloista liesituulettimeen. Ja ottaa päähän pirusti, jos unohtaa ostaa ne oikeanlaiset servetit ja ulkotuletkin jäi sytyttämättä! Ihan kuin ketään kiinnostaisi.


Teidän vuoro:
Kerro juhlista, jotka emännöit; menikö joku aivan päin persettä, vai onnistuitko täydellisesti? Järjestitkö ihanat yllätyssynttärit, pikkujoulut tai vaikka häät, vai kusiko kotipileet reisille, paloiko piirakka pohjaan vai veikö kuokkavieraat korut, koiranpennut ja kirjahyllyt?


Mukavaa ja juhlaisaa lauantaita kaikki!

22 kommenttia:

  1. Mun mies aina puhuu että ois niin sairaantosisuperkiva kutsua ihmisiä kylään ja kestitä niitä. Sit kun kysyn et aijaa, mitä ruokaa tekisit. "Mä aattelin et sä tekisit ruuat..." Joo okei, tosi hyvä idis, istu sä vaan perseelläs niin mä tarjoilen sun perheelle kakkusia joita oon vääntäny koko viikon.
    Eli minä en mitään illanistujaisia vietä ennen kun se, että mulla on pillu, ei tarkota sitä, että mä nauttisin yksin raatamisesta ruuan parissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se sit auttais asiaa, kun sanosit miehelle, että teette yhdessä, jos vieraita haluaa kutsua? Vai onko sille jotenkin äärimmäisen vastenmielinen ajatus tehdä ruokaa?

      Poista
    2. Kannattais varmaan mainita sille suoraan asiasta, että se että sä oot nainen ei tarkota sitä et sulla on velvollisuus mennä sinne keittiöön pyöräyttelemään kaikki mahdolliset juhlaruoat.

      Poista
  2. Mulla sama, mutta ikää vasta sen vajaa 19v. :D

    VastaaPoista
  3. Järjestin synttärit ja tarjoilut meni suoraan sanottuna pehvalleen. Piti tehdä upea kakku, mutta se lösähti ja piti heittää roskikseen. Yritin kovasti tehdä uutta pariinkin otteeseen, mutta ei onnistunut :(

    Tänä vuonna uusi yritys.

    VastaaPoista
  4. Muinoin kun muutettiin kaverin kanssa yhteiseen kämppään, päätettiin pitää tuparit. Meidän kaveriporukka ei ole mitään alkoholin kanssa läträävää tai muutenkaan sekoilevaa porukkaa vaan ihan asiallista, joten siitä ei ollut huolta. Me ei edes tarjoiltu alkoholia, mutta kaikenlaista pientä hyvää ja muuta juotavaa. Kutsuttiin silloiset yhteiset kaverit plus muutama kummankin "oma kaveri". Ilta meni siihen, että meidän yhteiset kaverit, joiden kanssa yhteydenpito oli hieman jäänyt (ja selkeästi ihan hyvällä syyllä), vertailivat saavutuksiaan yliopistomaailmassa ja elämässä muuten. Kaverini oli itsekin yliopistossa, mutta ei välittänyt leuhkia vaikka olikin hyvä opinnoissaan. Itse taas en ollut yliopistossa, joten mitä väliä mitä mulle kuuluu, right? Saatiin koko ilta kuunnella toisten kouluarvosanoja ja juttuja heidän mukaparemmista kämpistään ja poikaystävistään. Sanottakoon, että ei olla enää missään yhteyksissä näiden ihmisten kanssa kun se on aina tätä samaa oman itsensä ylistämistä. Kaiken lisäksi mitään huomiota eivät saaneet edes tarjoilut tms. vaan suurin osa jäi meille itselle syötäviksi. Tuparilahjojakaan ei saatu. Jatkossa saivat kehuskella ihan keskenään asioillaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin ihan rehellisesti yllättynyt kun kaveri toi meille kukan tuparilahjaksi, mulle kun tuparit tarkottaa semmosta kivaa ja rauhallista illanistujaista ja napostelua alkoholin äärellä, eikä mitään "tulkaa antaan meille lahjoja ku meillä on uus kämppä" meininkiä :'D Eikö siinä oo jo tarpeeksi lahjaa että hyvät ystävät tulee viettämään iltaa!

      Tosin tuossa sun tarinassa tuo "kavereiden" läsnäolo tuskin oli mikään hirveän kiva asia : D Mutta että ihan odottaa tuparilahjoja ja hämmästelee kun niitä ei tule? Huh.

      Poista
    2. Ano 2, tuparien idea on nimenomaan se että vieraat toivottavat onnea uuteen kotiin; perinteisesti sillon kuuluisi tuodu ruisleipä ja suolaa, mutta nykypäivänä sr on vaihtunut kynttilöihi ja muuhun krääsään. Taino meiltä kysyttiin mitä tarvitaan ja saatiin sitte silitysrauta ja lauta.

      Poista
    3. silitysrauta ja lauta, jou

      Poista
    4. Voihan sitä onnea toivottaa uuteen kotiin muutenkin kuin niitä lahjoja kantamalla... Hohhoijaa jos pitää tuparit vaan lahjojen toivossa. :D:D

      Poista
  5. Just eilen järkkäsin meille tuparit! Ennen oisin suuresti ahdistunut moisesta emännöinnistä mutta nyt nautin suuresti tarjoilujen suunnittelusta ja paikallaolosta :--)) Syy onkin juuri siinä ettei meno oo samanlaista örvellystä kuin pari vuotta takaperin, mikä on kyllä aika siisti asia huomata!

    VastaaPoista
  6. Voi Jenni. Pari vuotta sitten olit vasta aikuistunut, rääväsuinen, kärkäs.... ja nyt susta on tullut asiallisen näköinen, työtä tekevä nuori nainen, joka haluaa järjestää juustotarjotinjuhlia valkoviinien ja kuivakakkujen kanssa :') oikeesti tää on vaan niin herkkää ja söpöä! Susta on tullut aikuinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa pohdin! :D

      Poista
    2. o/ sama! Voi jenni jenniläistä

      Poista
    3. Myönnettäköön että kärkäs ja rääväsuu taidan olla edelleen, mutta lähinnä pienien piirien sisällä ;) blogin yllättävän suosion myötä on täytynyt vähän hillitä kieltään...

      Poista
    4. No nii, mutku kuntoilet ja elät suht terveellisesti (käsitykseni mukaan), et enää sillai ryyppää, sisustat kotia ja siivoat ja oot muutenki jotenki niin muuttunu! :') Mitä tän blogin ja postausten perustteella voi siis sanoa. :)

      Poista
    5. Vittu- sana on loppuunkäytetty - se ei enää tuo blogeihin eikä muihin teksteihin lisäarvoa ! Saattaa viedä mielenkiinnon jatkaa lukemista. Kiroilu on heikko tehokeino - etenkin näin hyvässä tekstissä <3 <3

      Poista
    6. Jep! Mut tämmöseen tyyliin ja tekstiin se sopii, se on niin Jenniä!! :P

      Poista
  7. Mun piti aikanaan järjestää oikeat mahtisynttärit (täytin 18) ja iskeä talo priimakuntoon ja taikoa kaiken maailman ihmeruokia vieraitten ihmeeksi ja ihastukseksi. Jotenkin varmaan ajattelin, ettei se nyt vaadi paljon mitään, vähän pölyrättiä sinne ja juuriharjaa tänne. Juhlapöydänkin vissiin oletin pystyttävän itse itsensä... Elikkä mahtipontinen menyy kutistui kinkkupiirakkaan ja hätäsesti kyhättyyn bostonpullaan plus lidlin suklaakekseihin... Kivaa oli silti, vaikkei mitään gourmeetarjoiluja ollutkaan ja kotiki oli aika kaukana kotilieden standardeista :D Mutta jatkossa aion kyllä toteuttaa mun haaveet notkuvasta juhlapöydästä ja laittaa sitä kystä kyllä!

    VastaaPoista
  8. Voi kun pääsis itekin joskus jotain ruokia ja torttuja vääntämään tollasiin illanistujaisiin! Olis ihana ottaa joskus vaan se 1-2 sidukkaa, ei välttämättä ees sitäkään, ja pyytää ystäviä kylään, syödä ja jutustella ja vaikka saunoa. Ton miehen käsitys rauhallisista illanistujaisista vaan on se, että otetaankin 24 oluen sijaan vaan tällä kertaa 12, eikä valvotakaan aamu neljään vaan mennään jo kahdelta nukkumaan...

    VastaaPoista
  9. Aa parhaat juhlat olivat menneet tuparit! Olin saanut juoniteltua sukulaispojan kanssa meille yhteisen "perhekaksion" (eli iso, halpa kolmio) opiskelija-asuntosäätiöltä ja järjestettiin meidän molempien opiskeluryhmille tuparit yhdellä kertaa. Kyllä siinä vilinää ja vilskettä riitti kun nelisenkymmentä humanistia tuupattiin saman katon alle. Boolikulhon virkaa toimitti booliämpäri joka koristeltiin tarroilla.
    Mahtavat pirskeet, ei voi muuta sanoa! (Ja jos joku tunnistaa, niin sittenpä tunnistaa!)

    Hieman erilaisemmat pirskeet löytyy tästä Vuoden Siivoojan postauksesta joka kannattaa lukaista läpi:
    http://not-the-life-i-ordered.blogspot.fi/2014/02/jo-oli-kinkerit.html

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!