HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 1. helmikuuta 2014

hiuskarvan varassa

Mulla on aina ollut pitkä tukka, kakarasta asti. Yläasteen alussa oli vähän lyhyempi, mutta sen jälkeen olen tarmokkaasti kasvattanut hiuksiani alaselkää kohti. Mun mielestä pitkä tukka vaan on naisellinen ja kaunis - puhumattakaan monipuolisuudesta. Musta oli yksinkertaisesti mahdotonta ajatella, että leikkuuttaisin hiuksistani edes viittä senttiä. Sitten päässä napsahti.

Eräänä kauniina aamuna sain viettää taas mukavat 15-20 minuuttia hiusharja kädessä, kun tukka oli sen verran sotkussa - TAAS. Suoraan sanottuna vitutti raastaa nyrkinkokoista takkupesää niskavilloista auki, sen sijaan että olisi vain kammannut silkinpehmeät ja kauniisti laskeutuvat suortuvat ojennukseen. Sitten töissä... poninhäntä oli koko ajan suussa tai joissain muissa paikoissa, joihin en soisi sen menevän. Töiden jälkeen juoksumatolla sama juttu, saatanan karvaturri heilui puolelta toiselle, valui silmille, oli suussa. Mä päätin, että nyt se pörröhäntä lähtee ja lujaa lähteekin.

Mä varasin siltä seisomalta parturin reilun tunnin päähän, katsoin peilistä suhteellisen pitkää ponnariani ja aloitin henkisen valmistautumisen luopumiseen. Kävin läpi mielessäni faktat  - kasvattaminen samaan pituuteen tulisi viemään vuosia. Ja nyt mulle ei voisi tehdä pitkiä kalanruotolettejä. Kiharakampaukset, kireät sihteeri-poninhännät ja isot nutturat jäisivät. Mutta toisaalta hiukset olivat kärsineet värjäämisistä valtavasti ja ohentaneet ennen niin paksut kutrit kuolleen eläimen kaltaiseksi lättänäksi hiirenhännäksi. Leikkaaminen olisi melkeinpä pakko jo hiusten kunnon takia. Lyhyt tukka olisi myös helppo ja voisi sopia mun naamaani ihan kivasti. Keräsin kaiken rohkeuteni ja astuin kampaamoon.

Klips, klips ja klips. Hiuspehko makasi lattialla kuin rispaantunut karvalakki ja olo oli kevyt. Mä uskalsin! Niska oli paljas, pöyhiessä käteen osui lyhyttä, mutta hyvin tervettä, vahvaa tukkaa. Peilikuvakin oli miellyttävä; kotoa karanneen pirihuoran huopatukka oli vaihtunut siistimpään malliin ja ei nenäkään näyttänyt niin valtavalta, kuin pelkäsin. Katumuskaan ei hiipinyt mieleeni; päätös oli ollut yllättävän helppo, eikä saksien ensimmäinen klipsaisu ottanut niin koville kuin oletin etukäteen. olin lähes varma, että viimeistään kotona märisisin kuin sisävesihinaaja ja lisäisin tuskaani selailemalla valokuvia pitkähiuksiajoilta. Mutta ei, mää se vaan hymyilin ja olin niin pirun ylpee itsestäni.

Multa on kysytty noin parikymmentä kertaa parin päivän sisällä, että kuinka mä uskalsin, tai että miltä musta tuntui. Miten ne hiukset on meille naisille niin kova paikka? Kampaamoonkin mä kävelin kuin hirsipuulle. Onhan hiusten leikkaaminen pitkästä lyhyeen iso muutos ulkonäössä ja kasvatus takaisin pitkä projekti, mutta silti. Se on kuitenkin vaan tukkaa, päästä kasvavaa karvaa. Ei se kuitenkaan ole mikään lopullinen päätös -  kyllähän se takaisin kasvaa jos vaan malttaa odottaa.

Nyt haluankin kuulla teiltä tarinoita, kun olette menneet napsaisemaan pitkän tukan poikki. Oliko kyse halusta muuttaa tyyliä, vai oliko kyseessä olosuhteiden pakosta? Miltä tuntui, tuliko itku?


65 kommenttia:

  1. no on nätti tukka.

    VastaaPoista
  2. Mulla oli joskus pitkät hiukset, mua alko ärsyttää kun ne oli kiharalla ja ties millä väkkyrällä. En mä silloin omistanu suoristajaa, jolla asian olisin voinut korjata. (Olin tuolloin 16-vuotias) Ei mulla ollut varaa, eikä äitikään tehnyt asian eteen juuri mitään. Sit päätin et meen leikkauttaa mun hiukset pois. Mua järkytti ihan törkeenä sen jälkeen, ois tehny mieli repii ne viimesetkin hiukset päästä ku se parturi leikkas ne päin vitttua ja liian lyhyeks. Kun nää oli leikattu, ei mennykkää ku 2kk ni sain suoristajan...pisti vituttaa :D Nykyään oon kasvattanu näitä ja alan olla ihan tyytyväinen tähän pituuteen, :)

    VastaaPoista
  3. kesä 2010 oli helvetillisen kuuma ja siitähän se ajatus sitten lähti.. Ensimmäisellä kampaajakerralla lähti vain lyhyt pätkä- kampaaja ei uskaltanut leikata enempää! :D kai sillä oli kokemuksia jostain liiallisesta lyhentämisestä :P Toisella kerralla onnistu ja puolenselän tukasta tuli polkka. Kädet täris jännityksestä! Tukka oli hieno ja monet kehui sitä (paitsi äiti jolle mitta oli kauhistus...) Mutta aloitin heti kasvatukse pitkäksi koska en jaksa laittaa lyhyttä tukkaa! Pitkä tukka on kuitenkin vähän raskas, että ei tartte herätä jokaikinen karva sojottamassa mihinkin ilmansuuntaan. Ja haluan tukan ponnarille.

    VastaaPoista
  4. Mulla oli pitkään alaselkään asti ulottuvat hiukset. Jotenkin sitä vaan oli jumiutunut siihen samaan tyyliin ja uuden kokeileminen tuntui ihan hirveältä. Pari vuotta sitten kyllästyin kuitenkin hiusten värjäilyyn ja halusin oman värin takaisin. Tiesin, että helpoin tapa saada nopeasti muutosta on leikata hiuksia lyhyemmäksi, koska värinpoisto niin pitkiin hiuksiin olisi ollut täysin mahdotonta.

    Nooh, keräsin sitten rohkeutta (meni siinä varmaan kuukausi jos toinenkin...) ja kävin leikkauttamassa hiuksista puolet pituuksista pois. Kampaaja kysyi monta kertaa, että oonko nyt ihan varma. :D Joo joo, siitä vaan, ja nipsnaps ponnari tippui lattialle. Olin vähän aikaa sen puolipitkän letin kanssa, mutta se oli jotenkin ärsyttävän pituinen, joten päätin, että haluan polkkatukan. Sillä kertaa päätös oli paljon helpompi tehdä ja nyt oonkin sit ollut jonkin aikaa ylpeä polkkatukkainen. Ja on mulla etuhiuksetkin vaikka pitkään luulin, että ei sellanen mun pyöreille kasvoille käy! Oli vaan mallista ja osaavasta kampaajasta kiinni.

    Mut nätisti käy nuokin hiukset sinulle. :)

    VastaaPoista
  5. Itsellä oli pitkä tukka monta vuotta ja 2010 sain hetken mielijohteesta leikata hiukset niinkun takaa ihan lyhyet ja eestä pitkät. No multa kysyttiin monta kertaa oonko tosissani ja jopa kampaajakin sen kysyi. Olin varma että tykästyn :-D olihan se kiva 2 viikkoa ja sitten halusin pitkät takaisin. Tuli itkettyä monet kerrat kuinka tyhmä sitä osaakaan olla! :-D oon aina kumminkin rakastanut pitkää tukkaa. No onneksi tänä päivänä tukka on alaselkään asti tasapitkä! :-D Välillä tulee just samanlaisia tilanteita kun alussa kerroit, mutta silti täytyy osata arvostaa 4 vuoden kasvattamista :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ja tuo tukka sopii sulle älyttömän hyvin! :-D

      Poista
  6. Oikein näpsäkkä! Useesti oon leikannut pitkän tukkani hetken mielijohteesta tuon mittaiseksi mikä sulla on.
    Onhan se aina kaduttanut siksi, kun nimenomaan päähänpiston siivittämänä on napsassu pitkän kasvatuksen tuloksen. Ja pidennykset olenkin sitten joutunut hankkimaan, koska en vaan tottunut semmoiseen lyhyempään.
    Nyt kun selvittelin rastatukkani auki, on nää aivan hemmetin lirut, mutta kuitenkin olkapäille asti. Mielessäni kävi villi ajatus, että josko leikkauttaisi jonkun nätin lyhyemmän mallin. Kun tosiaan ite oon aina keittiösaksilla sohinu..... se ei kannata!

    VastaaPoista
  7. Hyvältä näyttää! Kyllä sulle pitkätkin sopii todella hyvin, mutta jotenkin nyt oot pirteämmän ja asiallisemman näkönen. :D
    Mun on hyvä kommentoida kun oon nähnyt susta vaan pari kuvaa... mutta tämä nyt on mun mielipide, todella kauniisti kehystää sun kasvoja! :)

    VastaaPoista
  8. En ollut lukioon mennessä leikannut tätä tukkaa yhtään, joten se alkoikin hipoa jo huolella pakaroita. Mulla on vielä tosi paksu ja kihara hius, joten se kaikki paino veti juuret ihan lättäniksi päänmyöten mutta olkapäiltä alaspäin oltiin niin paksua ja kiharaa että näytti ihan karseelta (kuvittele sellaset trumpettihousut)! Mikään tupeeraus tai muu pöyhimisyritys ei auttanut, joten vihdoin uudenvuoden aikoihin kyllästyin ja napsaisin kaiken pois olkapäistä alaspäin. Rakastin sitä tukkaa! Vitsi miten kiva olikaan ensimmäistä kertaa elämässä olla tappelematta hiusten kanssa! Halusin kuitenkin antaa sen siitä jatkaa taas kasvuaan, koska halusin pitemmät hiukset vuodenpäästä häämöttäviin wanhoihin, jotta ne sais edes jotenkin kampaukseen. Wanhojen jälkeen tuskastuin taas siihen ylikasvaneeseen, tosi muodottomaan tukkaan ja napsaisin taas. Tolla kertaa en kuitenkaan ollut enää niin haltioissani, kampaaja leikkasi aivan liian lyhyeksi ja just kun olin saanut kasvatettua...
    Nyt omistan jo pian puoleenselkään ylettyvän tukan ja jos tä vielä vähän kasvais ylppärikampausta ajatellen...::)

    VastaaPoista
  9. Tuollainen polkka sopii sulle paljon paljon paremmin kuin se pidempi tukka! Sun kasvonpiirteet pääsee paremmin esiin, siis aivan täydellinen tukka sulle. Näytät jotenkin... enemmän aikuiseltakin, jos noin voi sanoa. :D
    Mutta mulla on taas aina ollut lyhyt tukka, sellainen peruspolkka. Yläasteella otin seuraavan askeleen ja leikkuutin aivan lyhyen poikatukan, ja rakastin sitä yli kaiken! Siitä asti tukan pituus vaihteli lyhyestä Victoria Beckham -mallisesta letistä ihan lyhyeen poikatukkaan, kunnes lukion ykkösellä aloin kasvattamaan tukkaa vanhoja varten - ja nyt se kasvatusvaihe on jäänyt vähän päälle.
    Vanhoista on nyt mennyt kaksi vuotta, ja mun tukka on pisimmillään koskaan. Onhan tätä kiva väkerrellä vaikka baariin tai juhliin lähtiessä, mutta arkena olen niin laiska, että se poikatukka tai edes lyhyt polkka houkuttais...

    VastaaPoista
  10. Uusi tukka sopii sulle aivan mainiosti, paremmin mitä vanha (jos rehellisiä ollaan)! :)

    VastaaPoista
  11. Tosi nätti ja kiva tukka. Itte ala-asteella, olisko ollu vitosella, melkein istuin lettini latvojen päälle, se oli niin pitkä.. yks kaks keksin et haluun leikata ja kerralla polkka! Ei kaduttanu mut mitä kuvii kattoo ni järkky se oli. Nyt ikää 22v ja hiukset melkein yhtä pitkät kun silloin ennen leikkuuta.. enkä uskltais enää vaikka on TODELLA vituttavaa uittaa ponnaria ruokalautasella ja kahvissa, jättää se auton oven väliin, hirttäytyä siihen nukkuessa ja vanhustyössä melkein uittaa sitä paskavaipassa.

    VastaaPoista
  12. Tosi hyvän näkönen hiusmalli! :)
    Mä kans tossa ennen joulua eksyin vähän iltaa viettämään yhden parturi opiskelijan kanssa.
    Siideripäissäni sitten käskin sen leikata mulle polkkatukan. Eikä aamulla edes kaduttanut! :D
    Ja tykkään edelleen, niin helppo ja terve.

    VastaaPoista
  13. IHANA!!! Todella naisellinen ja upea! Mäkin leikkaisin joulukuussa polkan, ihanaa vaihtelua :) Mutta leikkelen tosi usein ja sit taas kasvatan pitkän. Mulla se on sellaista edes-takaisin soutamista :)

    VastaaPoista
  14. Mä aloin 5. luokalla kasvattaa hiuksia ja siinä touhussa vierähti sitten useampi vuosi, kunnes lopulta 9 vuotta myöhemmin hiukset ylsi aivan tuonne lantiolle saakka. Aina ennen olin ihastellut kuvista pitkiä hiuksia ja odottanut kuin kuuta nousevaa sitä päivää, kun omatkin kutrit olisi kuin tähkäpäällä, mutta kun sitten hampaat irvessä revin harjaa läpi kuivuneiden suortuvien läpi ja kiskoin ruuan mukana mahalaukkuun saakka ehtineitä hiuksia takaisin ihmisten ilmoille, koska toinen pää oli vielä kiltisti päänahassa kiinni, rupesi hiljalleen kiukuttaa ja pitkien hiusten hohto hupeni kuin eurot pankkitililtä. Noin vuoden päivät kituutin hiusteni kanssa muuttuan päivä päivältä vihaisemmaksi, kunnes lopulta en enää muistanut milloin olisin viimeksi pitänyt hiuksia auki tai saanut ne asettumaan nätisti ja otin luurin kauniiseen käteen varaten kampaamoajan. Pari viikkoa oli aikaa psyykata itseäni ja ihan hyvin se onnistui, koska kävelin kampaamoon tyynenä kuin viilipytty ja tunsin melkein lähteväni lentoon, kun lattialle napsahti 30 senttiä hiusta. Lantiolle yltävä reuhka vaihtui hieman yli olkapäiden yltävään, kevyeeseen ja ihanan paksuun kuontaloon ja hymyilin kuin hangon keksi vielä pitkään, vaikka muiden ihmisten järkytyksellä ei ollut rajaa, kun ne näki mun kadonneet kiharat! En ole kertaakaan katunut päätöstä ja sain kyllä muutenkin kuulla siitä paljon positiivista palautetta, jahka "Apua miten sä uskalsit?!" -päivittelyt oli hoidettu alta pois :D

    VastaaPoista
  15. WAU! Mahtava uusi hiusmalli! Sopii tosi hyvin :)

    Itsellä taas täysin päinvastainen tilanne päällä - kasvattelen hiuksia poikaystävän toiveesta. Ja kyllä harmittaa. Tekisi koko ajan mieli mennä kylppärin kaapille ja kaivaa se vanha rakas hiustenleikkuukone ja hurauttaa se tuttu millin siili josta tykkään niin kovasti..
    Mutta mitäpä sitä ei miehen takia tekisi. Jahka on valmistujaiset ohi niin taitaa tämän neidin tukka lyhentyä - JA REIPPAASTI! :)

    Ja mikä siinä on, että muiden mielestä vain pitkät hiukset ovat nätit ja naiselliset? En ymmärrä en sitten millään...

    VastaaPoista
  16. Mä leikkaan oikeastaan vuoden välein mun pitkät hiukset juuri tuollaisiksi polkkapituisiksi kun sulla. Viimeksi leikkasin elokuussa ja nyt nää on kasvanu jo reippaasti olkapäiden alle hiukan.. :) Mulla kasvaa hiukset vuodessa sen parikymmentä senttii joten ei todellakaa harmita leikata. Nytkin ärsyttää noi hiukset kun ne on niin "pitkät" (vaikka vasta juuri ja juuri saa ne kiinni ponnarille), että tekisi mieli taas pätkäistä.. :D Näytän niiiiin paljon paremmalta punaisilla lyhkäsillä hiuksilla kun just semmosella hiirenhännän pitkillä.

    VastaaPoista
  17. Itselläni oli n. 2 vuotta sitten puoleen selkään asti paksu, puolikihara pehko jota rakastin niiiiin paljon.
    Mutta sitten menin ja pilasin sen, tukka kuoli niin pahasti, että se ei näyttänyt tukalle edes kiinni ollessaan...
    Tein päätöksen, että lyhyt tukka tulkoon takaisin (olin kasvattanut reuhkaa 6-7 vuotta..)
    Ajattelin,että kun kerran tukka lähtee niin lähteköön sitten kunnolla, ja vedin itselleni Rihanna tukanm sen lyhyen mallin missä sivut ovat siilinä. (minulla oli aina ennenkin ollut rajuja tukkatyylejä, joten se ei ollut niinkään ongelma.)
    Melkein puoli vuotta meni että totuin tukkaan, ja nyt tukka on miltei ihan samanlainen tyyliltään kun Jennillä, ja pidän tästä.
    En aio enää ikinä kasvattaa tukkaa yli olkapäiden koska pitkä tukka ei edes minulle niinkään sovi, huomasin sen vanhoista kuvista.

    P.S. Minusta toi lyhyt kehystää paljon paremmin Jenni sinun kasvojasi :)

    VastaaPoista
  18. Niin hieno tukka!! <3

    Mä olen ehkä ailahtelevaisin ikinä tukkani suhteen ja se vaihtuukin vaikka kuukauden välein. Itsellä kun pysyy sakset tai pidennystarvikkeet tms. käsissä siinä missä kampaajallakin, niin kynnys vaihtaa tukkaa vaikka jatkuvasti on aika pieni. Kesällä kokeilin jopa, että miten miehen partatrimmeri pysyy käsissä - ja hyvinhän se pysyi! Siinä lähti tältä flikalta sivut siileiksi. :D Kauaa en sitäkään jaksanut ja sen jälkeen olen muuttanut tukkaa varmasti jo kymmenen kertaa. Ja tiedän jo nyt, että tämän hetkinen on vähän liian pitkä vielä, mutta koitan nyt hetken hillitä ja antaa olla. ;) Mutta hei, it's only hair!

    VastaaPoista
  19. Sopii ihan älyttömän hyvin noi uudet hiukset :)

    Itelläni oli aikoinaan peppuun asti hiukset ja vaikka olihan ne ihanat ja superpaksut jne.. niin olin kyllästynyt niihin. Mikään kampaus ei pysynyt kunnolla (esim. nutturaa oli turha väsätä), kun hiukset painoivat niin paljon. Ainoo järkevä "kampaus" oli letti, ettei hiukset menneet ihan takkuun. Vuodesta toiseen letti ja letti ja letti. Aaargh. Sitten yhtenä kesänä niksnaks ja hiuksia lähti 30-40cm. Ah sitä tunnetta, huippua! Jännitti kyllä, mutta en itkenyt vaan olin ihan fiiliksissä. Kaikki kysyi kuinka uskalsin ja raaskin.. öö miksen? Puoli vuotta sen jälkeen vetäsin ihan lyhyeksi eikä sekään harmittanut yhtään.

    Niiden jälkeen on ollut kaikenpitusta hiusta korvien ja lapaluiden alueiden väliltä ja on ollut puoliks siiliä jne. Ei siihen kuole, jos vähän leikkii hiuksilla. Kyllä ne kasvaa takaisin :) Oon ollut myös 3 kertaa hiusmallina ja antanut aina vapaat kädet kampaajille. Ehkä hullua, mutta kivaa vaihtelua.

    VastaaPoista
  20. Puolesta selästä poikatukkaan tuli vedettyä hetken mielijohteesta.nyt kaavatus menossa, jotta saan häihini pidemmät hiukset ja kauniin kampauksen. Sekä tarvittaessa saa paremmin pidennykset upotettua sinne :)

    VastaaPoista
  21. Mulla oli kans pienenä tosi pitkät ja paksut hiukset, kunnes vetäsin ne joskus ala-asteen lopulla ekaa kertaa aivan lyhyiksi. Sen jälkeen ne seilasi pitkä-lyhyt-pitempi-lyhyt-linjaa, nyttemmin ovat pysyneet hyvinkin lyhyinä ja pörröisinä. Pitkät hiukset olis todella ihanat, mutta tiiän ettei oma kärsivällisyys riitä niiden kanssa, vaikka hiuslaatu on terve ja paksu..: D

    VastaaPoista
  22. Vautsi, toi pituus passa sulle tosi hyvin!

    Mä päätin vuosi sitten repäistä ja leikkuuttaa puoltaselkää hipovan lettini vähän olkapäitä lyhyempään malliin. Kampaajalta tullessani olin todella tyytyväinen, pöyhin tukkaani ja sätelin onnesta kun olin uskaltanut! No seuraavana pävänä se tukka ei enää lasekeutunutkaan niin nätisti vaan tökötti piikkisuorana silmillä. Multa puuttu kaikki pelit ja vehkeet, ja ennen kaikkea kiinnostus, millä sitä lyhyttä tukkaa olisi pitänyt laittaa. Entinen lähes jokapäiväinen konstini, hätäponnari, ei tullut niillä senteillä kyseeseen, joten suruhan siinä tuli puseroon. Onneksi mun tukka kasvaa aika nopeaan ja jo kesällä sen sai taas survottua ponnarille.

    Enää en leikkaa niin lyhyeksi ennen kun jaksan perehtyä hiustenlaiton jaloon taitoon.

    VastaaPoista
  23. voisikko laittaa ennen ja jälkeen kuvan, vaikkapa ensi postaukseen?:)

    VastaaPoista
  24. Upeen näköset hiukset!
    Mä leikkasin lukion jälkeen hiukset lyhyiks, ja mulla oli myös ollut koko elämän ajan ainakin siihen olkapään tienoille hiukset. Leikkasin ihan vaan koska pystyin siihen. Näin jälkeenpäin oon analysoinyt asian siten, että lukiossa tuntu että olin sullottu siihen tiettyyn muottiin ja olin tietynlainen. Sit lukion loputtua musta tuntu, että mä vapauduin kaikesta siitä ja kaikista ihmisistä, niin päätin sitten juhlia vapauttani kokeilemalla jotain uutta ja radikaalia hiuksissa.
    Ja omasta mielestä toi oli vaan kivaa vaihtelua, eikä mikään hurja ja hullu päätös. Kampaajakin oli enemmän järkyttyny kun mä tosta tukanleikkuusta. Itellä ei tuntunu missään, mut kun ekan kerran istuin penkkiin ja sanoin et haluun lyhyeks niin kampaajan leuka melkeen putos ja se kysy että "ai oikeesti?".
    Kerroin poikaystävälle etukäteen että "meen leikkaamaan mun hiukset lyhyeks". Sit tulin poikatukalla ulos ja se katto suu auki et "LEIKKASITSÄ LYHYEKS???". No joo leikkasin, niin kun mä sanoin. :D
    Multa ei kukaan kyselly mitään "SIIS MIKS?????". Kaikki oli vaan et voooou, vähänkö noi sopii sulle.
    Nyt mua kutkuttais leikata lyhyet hiukset taas mut se kasvattaminen siitä poikatukasta mihinkään fiksun näköseen on ihan helvetillistä. Ja onhan ne pitkät hiukset niin kauniit ja naiselliset, mut jos ne on hamppua ja takussa niin onks se sit kiva. Päädyn varmaan lopulta lyhyeen polkkatukkaan.

    VastaaPoista
  25. Ihan sikakivat, sopii sulle niiiin hyvin! Munkin tekisi mieli leikata hiukset lyhyiksi juurikin noiden nyrkinkokoisten takkukasojen takia, just selvittelin niitä tangle teezerillä varmaan puoli tuntia, argggh. En silti taida uskaltaa! :D

    VastaaPoista
  26. Aika sama tarina. Extemporee, nyt riitti tuo roikkuva rehukasa ja nipsnaps uutta ilmettä! En katunut.

    ps. Ihana tukka!

    VastaaPoista
  27. Ihana tukka, sopii hyvin!
    Itse leikkasin hiukset lukion puolivälissä melkeen peppuun asti olevista vain hieman olkapäiden yli, eli n. 25-30cm lähti. Se oli muutaman hetken päähänpistos, joka kyllä kadutti myöhemmin, mutta nykyään lyhyempi malli on kiva; vaikka pitkiin hiuksiin saa kampauksia ja kauniit kiharat, on ne kuitenkin suurimmalla osalla tyttömäisen ja nuoren näköiset, varsinkin kun itselläni olivat platinablondit. Kivaa kun on tasapaksut ja terveet hiukset, ja näyttääkin ikäiseltään! :D

    VastaaPoista
  28. Mulla oli parhaimmillaan häntäluuhun ylettyvät hiukset, mutta sitten 10 vuotiaana repäsin ja leikkautin vähän yli olkapäille ulottuvat :) Äiti ei ois millään antanu ja monta kuukautta sitä saikin kinuta. Ekan kerran ku se parturi napsasi saksillaan nii aattelin vaan et "Apua mitä oon menny tekemään" mut sitte ku näin sen lopputuloksen nii ne oliki tosi kivat :)

    Btw sulle sopii tosi hyvin noi hiukset <3

    VastaaPoista
  29. Kasiluokat alussa mä vaalensin mun luonnostaan tummanruskeat hiukset ihan platinablondeiksi. Lisäks suoristin hiuksiani joka päivä, ilman minkäännäkösiä suojasuihkeita. Ysin lopussa mulla oli just sellaset ohuet ja ratisevan kuivat latvat, joka hius vähintään viishaarainen vaikka kyllä niissä pituutta oliki niin ne oli niin karmeessa kunnossa että itku tuli peiliin kattoessa. Viikko ennen ysiluokan päättäreitä päätin sitten nipsaista ne itse hetken mielijohteesta keittiösaksilla tosi lyhyeksi polkkatukaksi, ja kun olin saanut luomukseni valmiiks katoin peiliin ja itkin omaa tyhmyyttäni ja hain kriisiapua soittamalla äitille töihin. Illalla se sitten vähän tasotteli niitä mutta inhosin sitä lyhyttä tukkaa yli kaiken. Nyt oon kuitenki oppinut ettei näin tummaa kannata lähtee vaalentamaan, ja myös etten enää IKINÄ koske näihin saksilla itse:D

    VastaaPoista
  30. Vautsi, tuohan sopii sulle älyttömän hyvin !! :) Itse oon tässä myös miettinyt tän mun jäätävän letin leikkaamista lyhyempään kuosiin, ärsyttää kun on aina naaman edessä ja takkuja joka puolella plus vaurioituneet värjäämisestä... Puhumattakaan sähköisyydestä ! Katsotaan jos minäkin uskaltaisin ! ;) neljännellä luokalla kampaajani kysyi, että leikataanko sulle sellanen siisti lyhyt kuosi, ja mä aattelin että mitä hittoa pois vaan, silloin mulla oli todella pitkät hiukset ! Tosin sitten alko nää yläasteajat kun piti olla pitkät hiukset niin minä menin sitten kasvattamaan nää taas pitkiksi. :D

    VastaaPoista
  31. Mulla oli päiväkodista aina ala-asteen puolivälille saakka semmoset ihan keskimittaset hiukset, ei pitkät, ei lyhyet. Vähän tietty pituus vaihteli, mutta pääsääntösesti oli semmoset vähän alle olkapäiden pituset hiukset. Jossain vaiheessa ne sitten kasvo aika paljon pituutta, koska seiskaluokalla mulla oli yli puolenselän ylettyvät hiukset. Jäätävän huonossa kunnossa. Ensin napsasin ne sellasiks keskimittasiks takasin ja leikkasin etuhiukset. Varmaan niitä elämäni huonoimpia tukkapäätöksiä :D Ei sillä, ne sopi kyllä ihan hyvin, mutta kasvo ulos mallistaan niin nopeasti että sain olla aina ite parin viikon välein niitä lyhentelemässä. Sitten joskus siinä kasiluokan ja ysiluokan taitteessa päädyin leikkaan tosi lyhyet hiukset. Ne oli kyllä myös kivat ja sopi myös mulle, mutta mun tukka kihartuu, ja mitä lyhyempi se on sen enemmän se kihartuu. Täytyy kyllä sanoa että sillä lyhyellä tukalla ei tosta noin vaan vasta heränneenä mihkään lähdetty vaan se vaati laittamista. Siitä sitten alko pitkä ja tuskallinen (:D) kasvatusprojekti, ja nyt mun tukka on semmosta puolen metrin mittasta, eli jonnekin puolen selän kieppeille. Paremmassa kunnossa kun varmaan ikinä ennen, kun jaksan läträillä öljyillä ja pitää tästä huolta. Käyn leikkaamassa latvat noin 3-4kk välein, mutta koska tää kasvaa sen 1,5cm kuukaudessa näin talvellakin (kesällä jopa 2cm), niin se 1-2cm napsasu ei kauheesti oo kasvatusprojektia haitannut. Nyt tää on varmaan siinä pituudessa mistä en halua pidemmäks, ihan sen takia että mun tukka ei oo mitään kovin paksua, sitä on vaan niin paljon, että jos se tästä vielä kauheesti kasvaa niin ei näytä enää hyvältä. Takkuunhan tää menee tietysti ja vaatii enemmän hoitoa kun se lyhyt, mutta mun mielestä vaatii myös vähemmän laittamista arkisin kun letittämällä yöks saa oikein hyvän kampauksen joka päiväks. Ja tää on vaan enemmän mua.

    VastaaPoista
  32. Mulla oli vyötärölle asti ulottuvat hiukset, ja päätin, että nyt vähän vaihtelua! Menin kampaajalle, ja sanoin haluavani leikatavan n. puoleenväliin kyynärpäätä ja pronssinsävyä. Noh parin tunnin kuluttua istuin penkissä viininpunaisissa olkapäämittaisissa hiuksissa. Eka se ei haitannut ja olin ihan innoissani, mutta voi saatana n. kuukauden jälkeen :DDD se tuska, kun koulussa näki ihmisiä suht pitkissä hiuksissa ja mietti vain sitä omaa entistä pituutta. Tai se punainen väri..

    Tässä kahden vuoden jälkeen hiukset on jo taas melkein samanpituiset kuin aiemmin. En oo ajatellut tätä mitenkään kasvatusoperaationa, vaan ne on kuin lähes huomaamatta kasvaneet näihin mittoihin :-D Ja itelle ainakin hiukset on sen takia niin tärkeät, koska hiukset on ainoo asia ulkonäössäni, josta voin sanoa rehellisesti pitäväni. Rakastan tunnetta, kun hiukset soljuu valtoimenaan selkää pitkin, tuivertaa tuulessa ja liehuu ponnarilla. Saan hiuksistani paljon kehuja, ne on hyväkuntoiset, kiiltävät ja kauniit. Hoitaminen ei ole urakka eikä mikään, ja vaikka olisi tekisin sen milloin vain. Ei enää koskaan lyhyehköjäkään hiuksia <3

    VastaaPoista
  33. Miulla oli kanssa joskus aiemmin semmoset pitkät, paksut ja hyväkuntoset hiukset. Elikkä hiusten huonokuntosuus ei ainakaan ollu syynä leikata. Kuitenkin, jossain vaiheessa vaa päätin, että nyt lähtee letti. Kirjaimellisesti. Istahdin parturin tuoliin toivoen lähteväni kotiin hymyillen, lyhkäsen tukan kanssa. Ei oikeestaan jännittänyt yhtään. Tuttu parturi kiepautti tukan letille ja leikkas sen poikki. Tuli muuten uskomattoman kevyt fiilis. Niska ajeltiin koneella ihan lyhkäseks. Kertarykäyksessä olin vetäny puoleen selkään asti ylettyvän tukan lyhyeks. Ja tykkäsin tosi paljon.

    Rakastin lyhyttä tukkaa, mutta siihe liittyvän muutama pikkuprobleeman takia aloin kasvattaa. Nimittäin, se kasvo julmetun nopeesti pois mallista ja oli hirveen näkönen -> jouduin ravaamaan parturissa useemmin kun vessassa -> ei ollu halpaa huvia se. Se miks kuitenkn jonkinaikaa rvasin siellä parturissa oli, koska kasvattaminen on vielä helvetillisempää. Tukka ei ollu ikinä nätti. Se oli kauheen mallinen, ihan ylikasvanu, mutta sitä ei saanu kiinnikkää.
    Kuitenkin, tässä sitä nyt ollaan, suht pitkillä hiuksilla. Oon silti onnelline, että oon kokeillu lyhyttä tukkaa. :)

    VastaaPoista
  34. Toi lyhyt malli näyttää sulla ihan hemmetin hyvältä!

    VastaaPoista
  35. Hetkinennnnn. Kirjotin jo aiemmin ja kehuin sun hiuksia, mutta nyt vasta tajusin että sullahan on samanmoinen luuri kun mulla! :D Keskityin niin tohon sun uuteen tyyliin että kaikki muu meni ihan ohi.

    Mitäs oot tosta tykänny? Kauanko sulla on ollu tuo? :D

    VastaaPoista
  36. Mulla tulee aina säännöllisin väliajoin kesken kasvatusprojektin vitutus ja päädyn leikkaamaan lyhyen tukan, jota kadun joka kerta. Kaikkein kamalin päähän pisto tuli vuos sitten pari kuukautta ennen lakkiaisia. Olin aina haaveillu ihanasta kiharakampauksesta, mutta sellasta ei kyllä lyhyeen tukkaan loihdita. Lopputulos oli se, että marssin kampaajalle hakemaan hiustenpidennykset ja köyhdyin 400€. Mutta mulla oli kiharakampaus lakkiaisissa!

    Toi tukka sopii sulle ihan hullun hyvin!!

    VastaaPoista
  37. Mulla on taas aina ollut kaiken maailman värejä (sininen, petrol, pinkki, violetti, vihree, musta, ruskeen eri sävyt jne) päässä ja tukan tyylikin on vaihdellut poikatukasta, puoli siiliin, kokonaan sivuista siiliin, pitkä tukka, lyhyt tukka. Aina olen antanut kampaajan loihtia mitä vaan! Mutta viime keväällä päätin, että haluan olla tyttömäisempi (paljon rajuja leikkauksia, sivusiilejä tms ja ajattelin että näytän pojalta) ja olen kasvattanut vasemman puolen sivusiiliä pois.. Nyt tää on jo olkapäälle mutta, kokoajan pyörii ajatus päässä et "voi viude kun on tylsä tukka, yhtä pitkä joka puolelta, tää on tylsää". Mmmm.. En tiedä tohdinko leikata taas sivusiilin vai pidänkö pääni ja kasvatan....

    VastaaPoista
  38. Ihanat hiukset!

    Lukion jälkeen aloin kasvattaa hiuksiani. Oli minulla ollut jo aika pitkät hiukset muutenkin, mutta toisen sivun siilin päätin kasvattaa pois. Noin vuodessa nekin hiukset sitten ulottuivat poninhäntään mukaan.

    Ajattelin, että pitkät hiukset olisivat naiselliset ja "aikuismaiset". Ne olisivat monipuoliset, eikä tarvitsisi käydä usein kampaajalla.

    Totuus oli kuitenkin se, että latvat olivat kamalassa kunnossa ja hiukseni ovat luonnostaan tosi ohuet. Kaiken kruunasi se, että pidin hiuksiani aina ponnarilla tai sotkuisella nutturalla.

    Olin jo kauan haaveillut lyhyistä hiuksista. En kuitenkaan uskaltanut leikkauttaa hiuksiani pitkään aikaan, koska pelkäsin näyttäväni lyhyillä hiuksilla pallonaamaiselta kersalta. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni ja leikkautin hiukseni joulukuussa olkapäisen alapuolelle ulottuvista ns. poikatukaksi.

    En ole katunut päätöstä päivääkään. On nämä lyhyet hiukset vaan niin helpot! Ainoa miinus on se, että hiuksia joutuu leikkauttamaan säännöllisesti, jotta pysyvät mallissa. Tosin leikkautan ensi kerralla (tämän kuun lopussa siis) niin lyhyiksi, että ei näytä pahalta, vaikka hiukset ovat kasvaneet hieman mallista ulos.

    VastaaPoista
  39. Itselläni oli pitkät ja paksut hiukset, kunnes lukiossa päätin, että nyt lähtevät. Odotin kuitenkin äitin mieliksi wanhojen tanssien yli, ja heti sen jälkeen se olikin menoa. Parturi kysyi ainakin 10 kertaa, että olenko varma, ja olinhan mie. Ihmiset yllättyivät, mulla kun oli ollut aina sama, tasapaksu pitkä tukka ja sitten se olikin jo lyhyt poikatukka. Seuraava vaihe oli se, että takaraivo oli millin koneella vedetty. Sitten loppui mielenkiinto ja raha tukan lyhkäsenä pitämiseen, joten nyt se on kasvanut taas puoleen väliin selkään.

    VastaaPoista
  40. Me oltiin istumassa iltaa ja mun kaveri sai päähänpiston: "Mä haluun sivusiilin!" ja sanoin, et eikun kampaajaa varaamaan. Hän halus sen kuitenkin saman tien ja etti mulle kämpän ainoat, tylsääkin tylsemmät keittiösakset ja pisti mut leikkaamaan. Kynin sit siinä sen hiuksia ja varottelin et ei tästä hyvä tuu... Kaveri sano et hei ei se mitää, ne on vaa hiuksia! Kadehdin tota asennetta:D
    ps. lopputulos oli ihan hyvä, ainaki niissä puitteissa:)

    VastaaPoista
  41. Mä leikkasin 50cm mun hiuksista ja lähetin syöpää sairastaville lapsille peruukeiks. Samalla kun oma tyyli sai vaihtelua niin tuli myös autettua muitakin :)! Lisätietoo löytyy täältä: http://www.locksoflove.org/

    VastaaPoista
  42. Luin jo aamulla tän postauksen, mutta oli pakko tulla uuestaa ihailee tota sun tukkaa!! W O W

    VastaaPoista
  43. Mulla on ollu pitkät hiukset suurimman osan ajan elämästäni, mutta aina välillä oon kaivannu vaihtelua ja pyytänyt kampaajalta lyhyempää mallia. Aiemmin se on tarkoittanut lähinnä polkkatukkaa, mutta viimeisin malli - jota nyt kasvatan taas vaihtelun vuoksi pidemmäksi - on oikeasti lyhyt poikatukka. Ja oon tykännyt aina, kun uutta mallia on tehty, vaikka totutteluun on voinut mennä hetki. :) Musta on outoa että porukka kertoo täällä että ensinnäkin kampaaja kyselee, onko asiakas varma siitä että haluaa pitkät hiuksensa pois. Multa ei oo koskaan kysytty sitä (enkä oo kokenut saaneeni millään tavalla huonoa palvelua), vaan on vaan alettu tehdä tarkentavia kysymyksiä ja suunnitella yksityiskohtia uuteen malliin. Toisekseen mua hämmästyttää, että ihan todellako ihmisiltä kysellään näin usein, miten pitkät hiukset on USKALLETTU leikata. Multa ei oo koskaan kysytty sitäkään, vaan ihasteltu uutta mallia. Hiukset on uusiutuva luonnonvara. Jos niiden leikkaaminen tuntuu kauhealta kriisiltä elämässä, niin jotain on mielestäni kyllä vialla. :D

    VastaaPoista
  44. Mulla itsellä on melkein napaan asti olevat hiukset - tai napaan asti ne on silloin kun ne on suorat. Ne on oikeesti luonnonkiharat ja hyvin paksut. Mä en voi sietää niitä kesäisin, mun niska on aina hiessä mutta en näitä raaski leikata. Mä olen ne muutaman kerran joskus ensimmäisen ja viidennen luokan välillä leikannut tonne olkapäiden tienoille, eivätkä ne todellakaan sovi mulle... Nyt oon vaan ohentanu näitä mutta värjäyksen tuloksena jo huonoksi menneet latvat pitäis pian pätkäistä pois ja se noin viiden sentin nipsaisu hirvittää mua, nää kun on niin hitaita kasvamaan. Mutta kasvaahan ne hiukset aina takasin.

    Toi tukka sopii sulle tosi hyvin!

    VastaaPoista
  45. Ihana tukka <3
    mulla hiusten lyhentäminen ei ollut mikään vaikea prosessi, koska aloin lyhentää tukkaa pikkuhiljaa: ensin mun hiukset oli napaan asti, sitten olkapäille ja lopulta tuohon korvan juurelle. Oikeastaan se henkinen kärsimys on tullut vasta jälkeenpäin kun päätin alkaa kasvattaa tukkaa uudelleen pitkäksi, sain nimittäin huomata että mun tukka kasvaa erittäin hitaasti :D mun tukka oli lyhyimmillään joskus kolme vuotta sitten ja oon saanut kasvatettua ne vasta olkapäille ja tuntuu että ne on jämähtänyt tähän pituuteen

    VastaaPoista
  46. Aivan ihana tukka, täytyy sanoa~

    Mulla ei ole koskaan ollut mitenkään erityisen pitkää tukkaa. Seiskalla vielä sellainen, että sai ponnarille, mutta ei sekään pitkä ollut. Sitten kasilla leikkautin siitä vielä aika paljonkin lyhyemmäksi. Näin nyt kuvia katsoessa on muuten aivan hirveän näköinen (: Tosin johtuu kyllä varmaan väristäkin aika paljon...
    Nyt tukka on aika lailla samanmittainen kuin sulla näyttää olevan, olen tykännyt~ Koen vähän muutenkin, ettei pitkä tukka mulle sovi, kun kasvot on pitkänmalliset myös. Tuntuu, että näytän aivan lapselta...

    VastaaPoista
  47. mulla oli tosi pitkät vaaleat hiukset(joskus ala-asteella) mutta pikku hiljaa leikkautin ne aivan lyhyiksi ja värejä on käytetty minun päässä niin monia ko vain muistan. nyt ne on lyhyet ja väriltään punertavan ruskeat.. yritän nyt kasvattaa niitä ja kadun sitä että olen leikkauttanut ne niin lyhyiksi...

    VastaaPoista
  48. nyt on kyllä pakko kommentoida että toi sopii sulle!

    VastaaPoista
  49. Huippu toi look! Mulla oli aina lapsena ylipitkä tukka, sitten lukion ekalla ollessani kauheissa teiniangsteissa annoin serkun leikata koko reuhkan pois. Siitä asti sitä takasin koittanut kasvattaa ja uudestaan kaiken kyniminen on atm pelottavin ajatus ikinä.:D Joo, perus naiset, muttakun se on ainoa mikä tekee musta edes etäisesti naisellisen. Kai.

    Mutta propsit uskalluksesta ja toi uus tukka sopii aivan ylihyvin sulle!

    VastaaPoista
  50. ootpas hot hot ! mulla on ollu semmonen perseeseen asti pitkä jumalattoman paksu tukka, kunnes keksin että värjäämpäs tätä ensin punaseks, sit ruskeeks, sit mustaks ja loppujen lopuks päätin vetästä tommosen saman mittasen tukan, ku sulla nyt :D heippa hei 70cm tukkaa. kadun sitä eniten ikinä, koska sen jälkeen kyllästyin mustaan väriin ja tein "parit" värinpoistot himassa et tulis se blondi väri takas mistä lähettii koko värjäysrumbaan. iriootti mikä iriootti, ei voi muuta sanoo. kaduttaa niin paljon ettei sanat riitä. enää ikinä en leikkaa tukkaani lyhyeks :D! täällä epätoivosesti kasvattelen tätä lirutukkaa ja on se nyt olkapäiden yli (jeeeee!) mutta pitkä matka on viel edessä siihen super pitkään tukkaan.

    VastaaPoista
  51. Toi tukka sopii sulle ihan loistavasti !

    Itse päätin yläasteella leikata jumalaisen 80cm pitkän ja todella paksun reuhkani olkapäille asti, tykkäsin ehkä kuukauden ja sen jälkeen tähän päivään saakka on vituttanu armottomasti :D Alkaahan tota pituutta nyt kaikkien hiustentappo-operaatioiden jälkeen olla vihdoin kelvollisesti, mutta tuohon vanhaan pituuteen on vielä matkaa.. :D En ole sen koomin käynyt kampaajalla enkä enää ikinä ainakaan leikkaa pitkää tukkaa lyhyeksi !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. *hiustentappo-operaatioiden jälkeenKIN

      Poista
  52. Vau sopii kyllä tosi paljon paremmin kuin pitkä tukka!! :)

    VastaaPoista
  53. Ensimmäisen kerran leikkasin pitkistä hiuksista lyhyviin yläasteen lopulla ja pidin kovasti tyylistä, kunnes alkoi kateus pitkähiuksisia kavereita kohtaa. Kovalla kasvatuksella sain hiukset yltämään lapaluiden alle, mutta jotenkin en vain tykännyt siitä tyylistä. Minulla on todella paksut, luonnonkiharat ja todella tummanruskeat hiukset. Luonnonkiharan ja paksuuden takia ne olivat todella työläitä hoitaa. Harjata piti joka välissä kun niskaan ja eripuolille tuli nyrkin kokoisia takkuja. Hiuksia pestäessä aina jonnekkin jäi shampoota tai hoitoainetta vaikka kuinka yritti huuhdella ja hangata aineet pois. Kohta johon shampoota tai hoitoainetta jäi oli rasvainen ja kutitti. Lisäksi malli ei oikein sopinut itselle ja sain kuulla kaikilta näyttäväni kalpealta luonnollisen värisessä tukassa. Monen mutkan kautta leikkasin sitten olkapäille yltävän polkan (yritän kasvattaa muutamaa senttiä pidemmäksi kun aika hankala malli näin kiharassa tukassa) ja vaalensin hiukset monta astetta vaaleammaksi (vaalean ruskean ja blondin rajalla) ja olen saanut kuulla, että sopii minulle paljon paremmin :).

    VastaaPoista
  54. Itsellä on lähes aina hiukset ollut pitkät, mutta oikeastaan koskaan ne ei ole itselle ollut SE juttu, kuten hiukset ja niiden laittaminen tuntuu olevan monille naisille. Yläasteella kyllästyin ensimmäisen kerran pitkiin hiuksiin, jotka olivat silloin ehkä puoleen selkään -> tukka ponnarille ja sakset käteen naps -> tuolloin hiuksista tuli polkka ensimmäisen kerran. Muut todennäköisesti piti mun hiuksia kauhean näköisenä, mutta mä rakastin niitä! Ja ei mua mitenkään haitannut, että parturi ei ollut mitään hienoa leikkausta niihin tehnyt.

    Sitten taas kasvattelin hiuksia useamman vuoden kunnes ylppärijuhlien jälkeen kyllästyin taas pitkään tukkaan ja puoleen selkään asti oleva tukka lyheni polkaksi. Reilun vuoden päivät jaksoin pitää tukan lyhyenä, ja loppuvaiheessa polkasta oli tullut pikemminkin poikakampaus kun takaraivolla hiusten pituus oli ehkä 1 cm. Sitten kuitenkin kyllästyin lyhyeen malliin ja nyt vajaan puol vuotta olen kasvattanut hiuksia. Samalla tuli myös kasvatettua oma väri näkyviin :) Nopiaa noi haituvat kasvavat, sillä itsekin saan jo hiukset pienelle ponnarille !

    VastaaPoista
  55. Vautsi, mikä tukka! Näytät hyvältä :)

    VastaaPoista
  56. Vau! Näyttää hyvältä! Itsekin olen tässä muutaman kuukauden miettinyt, että voishan tästä letistä vähän pätkästä...Olen nimittäin totaalisen kyllästynyt tähän pehkoon, joka ulottuu tällä hetkellä alaselkään asti... Jos vaikka vaan 15cm alkuun ottais pois. Itselläni on aina ollut pitkät ja paksut hiukset, mutta edellisellä kerralla, kun näihin kyllästyin, kävin kampaajalla napsauttamassa osapuileen samanmittaiseksi, kuin sulla nyt ja tän viiden vuoden aikana se on kasvanut taas _hiukan_ enemmän kuin lääkäri määrää.

    VastaaPoista
  57. TSIISUS vähä näytät aikuiselta!!!

    VastaaPoista
  58. Mulla kävi just samalla lailla ku sullakin tää koko homma :D Tukka on nyt lyhyt :)

    VastaaPoista
  59. Kiitos kaikille kehuista - ja niistä tukkatarinoista! :)<3

    VastaaPoista
  60. Mullakin oli jossain vaiheessa pitemmät hiukset, ja paras kaverini monta kertaa haaveili, et ois hauska joskus saada ajaa koneella pois ihan pitkät hiukset joltain. Minä sitten siihen, että "no saatana, vedetään".
    Hiukset lähti eikä haitannu yhtään. Ne kasvaa takas. Jos jollakulla on ongelma sen kanssa, että en oo yhtä naisellinen, niin voivoi. Iha lyhyet on just hauskat näprättävät, ei tarvinnu miettii miten laittaa hiukset, ei tarvinnu pestä ja hoitoaineella läträtä menemään, suihkussa käynti oli nopeampaa.

    Sitten ne kasvo takas, rastoille.
    Se oli sitten päänahan kannalta aika kuluttavaa, joten kone käteen ja kaikki pois jälleen.
    Kun hiukset on kasvanu sen jotai 4cm, se on semmone mielettömän söpö vauvatukka, ainaki mulla :)
    Vallaton ja luonnollisella tavalla "rikotut" latvat.

    Suosittelen kaikkia kokeilemaan, ei se naiseus voi olla karvoista kiinni!

    VastaaPoista

Ei muutaku kommenttia tiskii!