HUOM! Blogin tarkoitus ei ole loukata ketään tai aiheuttaa minkäänlaista mielipahaa. Tekstit ovat pääsääntöisesti aivotonta läpäheittoa tai humoristista lätinää. Toisinaan kynään tartutaan vakavammallakin mielellä. Mikäli huumorini tai tyylini ei uppoa, blogissa esiintyvät kannanotot aiheuttavat harmia tai tekstit kuulostavat yli-ikäisen pissiksen rageemiselta, suosittelen vaihtamaan sivustoa.

lauantai 15. helmikuuta 2014

kun sisustaminen vei järjen

Otsikosta saa sen kuvan, että mä nyt olen hurahtanut sisustamiseen sillä tuloksella, että tili näyttää nollaa ja keskiviikkoillat täyttää terapiaistunnot anonyymien sisustusfriikkien kera. Mutta ei ei, kyllä se rymsteeraaminen vie järjen ihan muutenkin.

Siis mä kyllä tykkään "sisustaa", jos sitä verhojen vaihtelua ja sohvan kanssa painimista voi edes sisustamiseksi kutsua. Harrastaisin sitä enemmänkin, jos varastotilaa olisi noin seitsemän kertaa enemmän, samoin rahaa. Ja sisustussilmää. Mutta pakolliset sisustustarpeet (joita ovat mm. joulu, kevät, kesä, syksy, "ei vitsi mä oon aina halunnut tänne oranssin silauksen!") silti joitakin kertoja vuodessa iskevät takaraivoon aika kovaakin ja alan sormet verillä ja vähillä rahoillani toteuttamaan "joulusisustusta" tai hetkellisesti sekoan jostain maalaisrumantiikasta.

Ja kun asunto on pienehkö ja tietyn muotoinen, niin eipä siinä mööpeleillä kovinkaan montaa vaihtoehtoa ole, ellei tosiaankin löydy sitä paalua ja huimia varastointimahdollisuuksia. Silti se sohva täytyy raahata sadannen kerran sinne väärään nurkkaan ja todeta, että ei tää saatanan epeli vieläkään mahdu tänne. Ja sama juttu toistuu kirjahyllyjen kanssa - joista ropisee Iittalaa lattialle siihen malliin, että sirpaleiden tuoma onni riittää seuraavaankin elämään.

Tämä kausittainen verhonvaihto ja sohvanpyöritys ehkä eivät veisi sitä järkeä multa, mikäli varaisin käden ulottuville mittanauhan, laastareita ja ripauksen malttia. Ja aikaa! Koska aika usein eteen tulee pari muuttujaa ja kello on puoliyö, ennen kuin muuttuja on selätetty. Niin, ja jonkinnäköinen logiikkakin voisi auttaa, niin ei tarvitsisi sataa kertaa yrittää juntata sitä ruokapöytää kämpän pienimpään kulmaukseen.

Mutta ei! Jenni kun saa sisustuspiikin perseeseensä, niin alkaa myllääminen ilman älyn hiventäkään ja millään järkipuheella (tyyliin "Kai sä tajuat, että toi pöytä on metrikakskytä ja tilaa vaan seitkytä senttii?!") ei ole vaikutusta toimintaani. Pari tuntia ja tadaa - televisio on viiden metrin päässä pistorasiasta, Aalto-vaasi pimpanpäreinä ja (vääränväriset) verhot ripustettu alareunasta. Ja kaikki alkaa alusta. En tiä pitäiskö sitä ottaa kaljaa samalla kun sisustaa, mun hermo ei pidemmän päälle vaan kestä.

Eniten siis rymsteerausrumbassa päähän ottaa seuraavat viisi kohtaa:
  • Kun johtojen pituus ei riitä ja kello on sen verran, että jatkojohtoa ei saa siihen hätään mistään.
  • Kun saa sen kolmemetrisen sohvan VIHDOINKIN käännettyä haluamaansa asentoon ja saa todeta, että se näyttää aivan saatanan tyhmältä.
  • Kun ne sata koriste-esinettä tippuu lattialle, kun ei ole jaksanut ottaa niitä turvaan. 
  • Kun asettelee ja rypyttää sitä valtavaa puolijoukkueteltan kokoista verhoa invaliidilla jakkaralla keikkuen katon rajassa ja huomaa, että sehän on nurinpäin. 
  • Kun lähtee paniikissa Kodin ykköseen, Jyskiin tai Ikeaan hakemaan sitä sisustuksen puuttuvaa palasta ja se on toki loppu/liian kallis/vääränmallinen/helvetin ruma.






4 kommenttia:

  1. Teillä on kyllä hieno sohvapöytä :D tykkään kovasti

    VastaaPoista
  2. Itte remontoidessa onneks tajuttiin eliminoida toi vaihtoehto, ettei johtojen pituus riittäisi. Pistorasioita tuli tungettua joka seinälle, ja paljon! Onneksi jokainen on jonkun esineen takana piilossa, ettei tuu sitten ihmettelyä et miks teillä on tällä seinällä kolmessa kohtii pistorasioita...

    VastaaPoista
  3. Luin just sun vanhoi postauksii ja toi suu kii sukulaistädit oli nii hyvä :) multa kysytää aina noita kaikkia JA EN KESTÄ. Joka kerta kun nään mun vanhempia, niitten on pakko kysyy "milloinkas meette kihloihin" haluisin keksii tohon jonku tosi hyvän vastauksen mut en keksi mitää :D Auta mua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi annyymi-parka :D miks vanhemmat aina hiillostaa? :D (terveisin nimimerkki "olishan se niitä lapsenlapsea kiva saada:)))-91") mä en kyllä tiedä mitä tohon kannattaa vastata. Heitä joskus äidilles "jaa kihloihin TON kanssa?! mene itte jos niin kova kihlahokki on päällä...."

      Poista

Ei muutaku kommenttia tiskii!